† MC Pomppuvieteri

YLA1, ERJ-III, SLA-II, Palladium Prize
01.03.2008 - 09.03.2017

© LH., webmaster@kummajaiset.net © LH., webmaster@kummajaiset.net © LH., webmaster@kummajaiset.net

YLA-lisätilaisuus 25. marraskuuta 2015
33 (17+16) - 29,5 (18,5+11) - 17 - 13 - 6 = 98,5p. / YLA1

ERJ:n laatuarvostelu 30. kesäkuuta 2016
7 + 41 + 0 + 20 + 15 = 83 p. / ERJ-III

SLA-tilaisuus 20. heinäkuuta 2016
13 (3-4-3-3) + 23 + 4 + 20 + 18 = 78 p. / SLA-II
Etupainoinen. Piirteetön säkä, pyöreä pitkähkö runko, köyry lanne, loiva pitkähkö lautanen. Takanojoiset etujalat, lyhyenpuoleiset etusääret.


Virtual Riding Horses Assessment 28. helmikuuta 2017
8 ½ + 7 + 10 + 8 + 7½ + 4 + 9½ + 5 + 9½ = 76,667 % / Palladium Prize

NimiMC Pomppuvieteri "Viete" VH-tunnusVH04-018-4658
Syntymäaika ja ikä01.03.2008, 27-vuotias KasvattajaMC-Suomenhevoset
IkääntyminenKatso (3v. 24.02.2009) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusEstepainotteinen
Väri ja säkäTummanrautias, 158cm KoulutustasoKo He A, re 110cm

Toisten vihaama, toisten ihailema

Viete oli koko elämänsä aikana aiheuttanut monissa ristiriitaisia tuntemuksia, eikä suurin osa näistä ajatuksista edes liittynyt varsinaisesti oriin itseensä. Niin, olihan se sanomattakin selvää, kun emänä oli pahamaineinen tamma, Pikku Pirihuora. En tiedä itsekään todellisuudessa, miten alunperin päädyin ottamaan kyseisestä tammasta varsan itselleni, mutta onhan se myönnettävä, että se oli kuitenkin sen arvoista. Vaikka Viete osasikin olla erittäin vaativa ratsuna, olihan se nyt kumminkin aika huikea kisakaveri esteillä - kaikesta huolimatta. Jokunen kyynel tämänkin orin takia väkisinkin tippuu, kun muistelee yhteisiä hetkiä ja toteaa, että hemmetti soikoon, Vietehän oli jälleen kerran yksi niitä Ventoksen pitkäaikaisempia asukkeja! Lämmöllä tätä suomenhevosta tulen ehdottomasti muistelemaan ja toivon mukaan moni muukin muistaa Vietteen omana pirullisena itsenään, eikä niinkään sinä oudon nimisen tamman jälkeläisenä.

Luonne

Viete on hiukan oman tiensä kulkija ja sitä ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta. Vaikka ori omaakin aivan mahtavan hyppykapasiteetin ja osaa käyttäytyä myös siivosti, se ei takaa sitä, että se olisi fiksu aina ja joka tilanteessa. Vietteen kanssa on monta kertaa saanut tulla itku silmässä pois esteradalta hevosen päätettyä vain vakaasti viedä ratsastajaansa miten vain huvittaa, mutta vähintäänkin yhtä monta kertaa sitä on saanut olla oikein ylpeä siitä, minkälainen kultakimpale tähänkin talliin on päätynyt.

"Joojoojoo, jo riittää se v**** puunailu!" Vietteen päässä liikkuu todennäköisesti joka kerta, kun se joutuu raukkaparka seisomaan yhdessä kohdassa minuutin pidempään. Ei suomenhevosella ole ikinä ollut mitään itse harjausta vastaan, mutta sillä ei vain löydy halua tai jaksamista odottaa kiltisti paikoillaan. Harjan on silloin ihan kiva kaveri, kun nenän edessä on jättimäinen kasa heinää, mutta jos hoitotoimenpiteiden aikana ei ole kerrassaan mitään tekemistä, pitää sitä edes seilata ees ja taas. Karsinassa ratsastuskuntoon laittaminen on ehdottomasti ihanteellisin vaihtoehto, mutta se joka erehtyy muuta tekemään, kestäköön seuraukset. Onni onnettomuudessa Vietteestä ei saa pahaa pirulaista tekemälläkään eli tältä osin mennään ihan turvallisilla vesillä. Ori ei vain aina tule miettineeksi loppuun asti sitä, että se kavioiden pakonomainen alas laskeminenkin voi koitua hyvinkin kohtalokkaaksi ympärillä hääräilevän hoitajan varpaille, mutta tässäkään tilanteessa ei auta kuin purra hammasta. Mitä tulee varusteiden laittamiseen, ainut ongelma on se, ettet meinaa saada kuolaimia liikkuvan kohteen suuhun tai satulaa selkään. Hieman positiivista on kuitenkin se, ettei tämä otus ole oppinut luojan kiitos mitään pullistelun saloja. Siitähän se riemu vielä repeäisi, jos siinä tilanteessa joutuisi vielä tappelemaan ylisuuria mahojakin vastaan...

Näytäpä tälle orille yksikin este ja saat täysin sekopäisen treenitoverin. Kyllä, Viete osaa hypätä tosiaankin aivan vietävän hyvin, mutta kyllä sitä saa käyttää kaikki taitonsa orin pidättelemiseen ja herkistelemiseen. Kovasuinen hevonen vetäisi mieluusti treenaukset täysin oman päänsä mukaisesti ja päättäisi jopa esteiden ylittämisjärjestyksen radalla. Alkuaikoina kyselinkin itseltäni moneen kertaan, että miksi halusin varsan niinkin mahdottomasta yhdistelmästä, mutta minkäs sitä toinen hullu omille mieltymyksilleen mahtoi. Kai sitä juuri näiden seikkojen takia sovittiin Vietteen kanssa yhteen kuin paita ja peppu, vaikka kyllä sitä olisi ehkä toivonut vähän toisenlaisia yhteläisyyksiä orin kanssa. Mutta jos lähdetään hakemaan niitä myönteisiä asioita, niin Vietteen hyppytyyliä ei kyllä hevillä voiteta. Ori osaa asetella jalkansa juuri oikein jokaisen hypyn vaiheessa ja missään vaiheessa suoritusta ei näy kömpelyyttä tai epävarmuutta. Korvat hörössä se vain mennä touhottaa, joskin välillä sellaista kyytiä, ettei kyllä heikommilla olisi mitään mahdollisuutta selviytyä maaliin asti ilman voimakasta pahoinvointia. Kokenut ratsastaja voikin nauttia sitten vauhdista tai koittaa saada sitä säädeltyä miellyttävämmälle vaihteelle. Siinä vaiheessa kun tämä hevonen kieltää, on sillä joku todella pahasti vialla, sillä vielä tänä päivänä en ole nähnyt kertaakaan Vietteen sanovan ei hypylle.

Ympyrät ja voltit vedettynä neliöiksi, peruutukset yhtä vetämistä... Tällaista se yleensä on Vietteen kanssa, jos yrittää jotain koululiikkeitä vääntää. Totta kai maltti on valttia, näin todella kliseisesti sanottuna, mutta pitkät alkuverryttelyt ja jatkuvat taivutusharjoitukset tuottavan usein tulosta. Vaikka Vietteen leipälaji ei olekaan koulu, kyllä se sitä kuitenkin osaa mennä keskinkertaisesti, kun osaa vain tarpeeksi napakasti pyytää. Nyt ei tässä tilanteessa auta kiltisti anominen, vaan ronskein ottein vaatiminen on ainut oikea lääke tähän vaivaan. Tämä ei tosin tarkoita sitäkään, että sitä roikutaan koko treenin ajan suussa, vaan jatkuva tuntuma puolipidättein antaa pian onnistuneita tuloksia jopa näinkin kovasuisen hevosen kanssa. Ehkei sitä ihan ylletä minnekään puolipiruettien ja täydellisten vastalaukkojen tasolle, mutta kyllä sitä siltikin kelpaa näin hienoliikkeisellä orilla mennä humputella. Takajalat ja selkäkin tekevät kuitenkin hienosti työtään, joten ei se Viete täysin onneton tapaus koulukentillä ole. Ehkä raasun maltillisuus ja kiinnostus eivät aivan täysin riitä moiseen soopaan, mutta kyllä se joskus jaksaa ne kotiläksynsä lukea, kun joku osaa vain opettaa ja neuvoa.

Maastossa homma repeää taas täysin käsistä. Vietteen mahan alla on vähintäänkin tuhat jalkaa ja kävely on niin tuntematon käsite, ettei ratsastaja ihan valehtelematta voi tehdä alku- tai loppukäyntejä maastossa. Tämän hevosen kohdalla en anna todellakaan takeita siitä, etteikö se saattaisi lähteä viemään ja siinä vaiheessa kun moinen on tapahtunut, on vain parasta koittaa pysyä kyydissä. Suuret menohalut ottavat täydellisen vallan ja nautinnollinen metsäretki ei ole ollenkaan Vietteen juttu. Ollessa suuremmalla porukalla liikenteessä tilanne ei ainakaan parane, sillä tämä auttamattomasti manuaalinen hevonen ei todellakaan aio olla kakkonen.

Rautaiset hermot löytyvät kuitenkin yllättävässä tilanteessa tältäkin orilta, sillä kun on aika lähteä kilpakentille, ei jännitystä tai pelkoa kumpua missään vaiheessa. Oltiinpa sitten lastautumassa kuljetusvaunuun tai saavuttu juuri kilpailupaikalle, ori pysyy tyynen rauhallisena, vaikka onkin toki kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Se ei kuitenkaan ryntäile päättömästi tai hirnu sekopäisesti jokaiselle lähitienoon hevoselle, vaikka tammoille hörähteleekin silloin tällöin oikein tuttavallisesti. Itse kilpailutilanteessa mennään aika pitkälti täysin samoilla säännöillä kuin kotikentälläkin eli pää viidentenä jalkana ja aivot narikassa.

"Hei beibe, kaipaisit sä vähän yöseuraa?" ei ole taas varmaan kovin kaukana Vietteen iskurepliikistä, mikäli se osaisi puhua. Tammat ovat niin ihastuttavia otuksia, ettei ihanampaa asiaa varmaan maailmasta löydy, paitsi hyppääminen. Mutta joka tapauksessa, Viete rakastaa varmaan jokaista vastaantulevaa naispuolista hirnujaa ja olisi saanut jo tähän mennessä melkoisen määrän lapsosia, jos se ei olisi ollut jostakusta ihan muusta kiinni. Kumma kyllä, Viete ei pidä muita oreja kuitenkaan järjettömänä uhkana ja onkin varsin mielekästä, että sitä voi pitää huoletta muiden orien kanssa tarhattuna. Kyllä hevonen osaa myös näyttää kaapin paikan tarvittaessa, ei se mikään nössö ole, muttei se myöskään koe mitään järjetöntä tarvetta jatkuvalle machoilulle.

i. MC Myrskytuuli YLA2, SLA-III
sh, rn, 150cm
ii. Joensuun Rajuilma evm
sh, lkk, 159cm
iii. Myrsky RR evm
sh, m, 157cm
iie. O.P. Tarinoiden evm
sh, rt
ie. Joensuun Liisa evm
sh, rn, 155cm
iei. Joensuun Vänrikki evm
sh, rn, 160cm
iee. Joensuun Elsa evm
sh, 165cm
e. Pikku Pirihuora KTK-III, YLA2, SLA-II
sh, rt, 157cm
ei. Pikku Trombi evm
sh, m, 150cm
eii. Koputuksen Tuhotulva evm
sh, m, 151cm
eie. Pikku Enkeli evm
sh, rt, 159cm
ee. Meren Huokaus evm
sh, prt, 152cm
eei. Huoahtava evm
sh, vprt, 150cm
eee. Meridiaani evm
sh, prt, 150cm

Isälinja: MC Myrskytuuli (1. polvi) - Emälinja: Pikku Pirihuora (1. polvi)

Vietteen isästä MC Myrskytuulesta on harmillisen vähän jäänyt tietoja orin jälkeen, vaikka kyseinen hevonen olikin hieno omina elinvuosiaan. Myrskytuuli oli Cecilia L.:n eli MC-Suomenhevoset -tallin kasvatteja ja orista pystyi huomaamaan selkeästi sen, että omistaja oikeasti panosti siihen. Suomenhevosori palkittiin YLA2 ja SLA-III -palkinnoilla, mutta varsinaisista kisasuorituksista on varsin vähän näyttöä nykypäivänä. Elämänsä aikana Myrskytuuli sai useammankin varsan, joiden tarkasta määrästä ei ole tietoa.

Joensuun Rajuilma, Vietteen isän isä, oli yllättävää kyllä työpainotteinen suomenhevosori, joka kyllä kilpaili myös seuratasolla esteitä ja aluetasolla koulua helppo B:hen asti. Kovatasoinen Rajuilma sai varmasti yleisön hätkähtämään, sillä vaikka vankkarakenteisesta hevosesta olikin kyse, yllättävän ketterästi se taitoi koulu- ja esteradat. Kuten arvata kuitenkin saattoi, ei hevonen kuitenkaan kovin paljon sijoituksia elämänsä aikana saanut. Sen sijaan se kantakirjattiin työhevossuunnalle ja palkittiin KTK-III -palkinnolla.

En tiedä, miten Vietteen sukuun onkin siunautunut näin kirjavaa sakkia, mutta orin isänisän isä Myrsky RR oli koulupainotteinen hevonen, joka kisasi niin aluetasolla kuin kansallisellakin tasolla aina Helppo B -tasolle asti. Uskomattoman hienosti pärjännyt musta ori keräsi itselleen yli 70 sijoitusta elämänsä aikana kouluratsastuksen saralta, mutta vastapainoksi oli sen verran huonorakenteinen, ettei kantakirjaustilaisuuteen ollut menemistä. Rupuisen ulkonäön lisäksi Myrskyn luonnekaan ei ollut mikään pulmuinen, mutta kaikesta huolimatta siitä kuoriutui hieno kilpahevonen.

O.P. Tarinoiden oli Vietteen isänisän emä, jonka kerrotaan olleen vielä elossa ollessaan yksi kasvattajatallinsa kuuluisimmista suomenhevoskasvateista. Sitä ei kieltämättä ole vaikea uskoa, sillä ainakin tamma palkittiin peräti KTK-I -palkinnolla ja ilmeisesti myös kilparadoilla koulupainotteinen tamma pärjäsi ihan hyvin. 19-vuotiaana tämä rautias tamma kuitenkin menehtyi, eikä vielä tänäkään päivänä tiedetä täysin tarkkaa syytä sille, mihin se aivan yllättäen kuoli.

Vietteen isän emä Joensuun Liisa toi Vietteen sukuun sitä kaivattua estetaituruutta! Estepainotteinen ruunikko tamma oli luonteeltaan tavattoman kiltti, eikä kenenkään tarvinnut pelätä sen kyydissä esteradalla. Hyvin kilpailuissa menestynyt tamma palkittiin myös kunniakkaasti KTK-III -palkinnolla, ja myöhemmässä vaiheessa elämäänsä se siirtyi jalostuskäyttöön ja synnytti maailmaan kolme jälkeläistä. Myrskytuulen lisäksi Liisalla oli Joensuun Miisa ja Joensuun Vimmatuuli -nimiset varsat, joista Vimmatuuli palkittiin elämänsä aikana peräti KTK-II -palkinnolla.

Isänemän isä Joensuun Vänrikki tuo Vietteen sukuun jälleen sitä perinteistä työhevossuuntaa. Vänrikki teki kuitenkin kaikkiin muihin suvun hevosiin nähden sen poikkeuksen, että ori ei käynyt ikinä kisakentillä tai näyttelykehissä. Sen elämäntyö oli täysin kokonaan peltotöissä ja silloin tällöin suvun sukulaislapsien kyydittämisessä. Joensuun suomenhevossuvun kasvattaja olikin tunnettu juuri tällaisista lujatahtoisista työhevosista, joten yllätyksenähän tämä ei toki tullut Vietteen sukua tiiraillessa tarkemmin. Peltotöiden lisäksi Vänrikki toi maailmaan Joensuun Liisan lisäksi yhden varsan, Joensuun Marsalkka M:n, joka palkittiin sittemmin KTK-II -palkinnolla.

Vietteen isänemän emä Joensuun Elsa oli suurikokoinen suomenhevostamma, joka sekin toimi enemmänkin työhevosen hommissa, tosin osittain myös kilpailuiden muodossa. Hyvillä arvosanoilla näyttelyissä pärjännyt tamma jätti jälkeensä neljä varsaa, jotka Liisan lisäksi olivat Joensuun Ilmari, Joensuun Elli ja Joensuun Marsalkka M, joista melkein kaikki palkittiin elämänsä aikana jollakin kantakirjauspalkinnolla. Elsa menehtyi harmillisesti 21-vuotiaana, mikä oli lopulta loppu hyvälle jalostustamman uralle.

Vietteen emä on paljon kohuttu Pikku Pirihuora, jonka olemassaoloa orin sukutaulussa miettin toisinaan itsekin. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei nimi hevosta pahenna ja tamma on antanut Vietteelle hyvät ominaisuudet kilpauralle! Mutta kuten MC Myrskytuulenkin lailla, myös Pikku Pirihuora on kadonnut jäljettömiin ja valitettavasti vain VRL:n tiedot voivat puhua tamman puolesta. Se on kuitenkin selvää, että rautias ei joutunut tallin perukoilla vain seisoskelemaan, vaan hevonen ansaitsi elämänsä aikana ainakin KTK-III, YLA2 ja SLA-II -palkinnot. Palkintojen lisäksi tamma sai ainakin viisi jälkeläistä Vietteen lisäksi, mikä voikin olla osasyyllinen siihen, että vielä tänäkin päivänä kauhistuttava nimi on jäänyt ihmisten huulille elämään.

Pikku Trombi, Vietteen emän isä, oli musta ori, joka koitteli aivan varmasti omistajansa hermoja. Kyseessä ei ollut vihainen tapaus, mutta ilmeisestikin menohaluja riitti jokaiseen ilmansuuntaan ja höseltää piti lähes joka tilanteessa. Oltiinpa kisapaikalla tai maastossa, aina piti olla täysin tarkkaavaisena, jottei Trombi olisi pinkaissut jonnekin pöpelikköön. Esteradalla hevonen kuitenkin loisti, jos sen sai vain keskittymään koko suorituksen ajan. Omistajansa kanssa ori pääsikin pitkälle ja niitti mainetta aluetasolla saakka. Harmillisesti Trombi ei elänyt kovin vanhaksi ja sitä ei ennätetty siirtää vielä virallisesti jalostuspuolelle, jonka takia Pikku Pirihuora jäikin sen ainoaksi jälkeläiseksi.

Vastaavasti vietteen emänisän isä, Koputuksen Tuhotulva, menestyi enemmänkin koulupuolella, muttei ollut kuitenkaan mikään huono ratsu esteiden sarallakaan. Ori oli nuorempana melkoinen villikko, mutta vanhemmalla iällä ja kokemuksen karttuessa, alkoi siitä tulla varsin miellyttävä ratsastaa. Sijoituksia ropisi satelemalla ja näin ollen myös ruusukkeita ja pokaaleita, joten ainakaan omistajan ei tarvinnut olla tyytymätön. Kun kilpailu-ura alkoi vähitellen olemaan takanapäin, alkoi Tuhotulvan uuttera käyttö jalostuksessa. Ori jätti jälkeensä kaksikymmentä jälkeläistä, jotka kukin ovat menestyneet enemmän tai vähemmän hienosti.

Kuten arvata saattaa, ei Vietteen emänisän emä Pikku Enkeli voinut mitenkään olla nimensä veroinen tapaus. Rautias tamma ei ollut toki kinkkisimmästä päästä, mutta kyllä sen kanssa sai tehdä töitäkin saadakseen hevosen edes jollakin tavoin ruotuun. Enkeli pärjäsi hyvin niin este- kuin kouluradoillakin, mutta kisasi lähinnä pikkukisoissa enemmänkin kokemusta kartuttaakseen. Hevosella olisi varmasti riittänyt rahkeita pidemmällekin, mutta omistaja ei ollut kovin innostunut kilpailemisesta ja niinpä taidot menivätkin tammalta tietyllä tavalla hukkaan. Varsojakaan Enkelille ei kertynyt Pikku Trombia enempää.

Meren Huokaus, Vietteen emän emä, oli punarautias suomenhevostamma, joka nähtiin useasti kisojen varmajalkaisimpana ja rauhallisimpana hevosena. Huokaus valloitti niin koulu- kuin estekisojakin, ja sijoituksille pääsy oli lähes aina taattua! Selässä ei tarvinnut olla edes kovin kokenut ratsastaja, vaikka toki tamma ei mikään automaattikaan ollut. Se oli kuitenkin erittäin mukava kisatoveri ja pääsi kokeilemaan siipiään aluetasollakin. Vähitellen siirryttyään enemmänkin harrastekäyttöön iän alkaessa painamaan, sai Huokaus myös useamman jälkeläisen ennen kuin se kuoli lähes 30-vuotiaana kotilaitumelleen.

Mitä tulee Vietteen emänemän isään Huoahtavaan, oli se erittäin oiva valinta Meren Huokauksen isäksi. Tämäkin hevonen oli kiltti kuin mikä ja usein moni luulikin sen olevan kaiken käytöksensä perusteella ruuna. Kisatilanteissa se oli kuin kotonaan ja pärjäsi yleisratsuna mainiosti. Ruusukkeita kertyi iso kasa ja omistaja olisi jatkanut varmasti pidempäänkin hevosensa kanssa kisataivalta, mutta eräällä metrin korkuisella esteradalla Huoahtava liukastui sen verran pahasti alastulossa, että toisen etusen jänne vaurioitui. Tapaturman jälkeen orilla ei voinut enää hypätä ollenkaan esteitä ja muutenkin käytön piti olla mahdollisimman kevyttä. Jalostusorina käyttöä se ei kuitenkaan estänyt ja suomenhevoselle kertyikin kymmenisen jälkeläistä jatkamaan isänsä kesken jäänyttä kisataivalta.

Meridiaani, Vietteen emänemän emä, oli todella kaunis pikkutamma, mutta hyvin arkajalka luonteeltaan. Aina sai olla jännittämässä, hyppääkö tamma vai ei, tai keksiikö se jostain jonkun mitä eriskummallisimman pelonaiheen. Niin tai näin, kapasiteettia kuitenkin löytyi ja varsinkin kouluradoille. Tämän kaiken Merin omistaja hyödynsikin ja ramppasi ratsunsa kanssa useampaan otteeseen kisaradoilla ja valmentautui parhaansa mukaan koko ajan tulevia koitoksia varten. Ykkössijoja tuli järjetön määrä tamman elämän aikana, ja kantakirjaan hevonen pääsi KTK-II -palkinnolla. Varsoja tulikin tämän takia yhteensä viisi kappaletta Merin elämän aikana.

7 jälkeläistä, joista 4 tammaa ja 3 oria
18.10.2014 o. Ventoksen Pomppufiilis EV-I, SV-II, KV-III (e. Harhaluulo)
19.01.2015 o. Ventoksen Velmu SV-III (e. Ventoksen Murheenkryyni)
20.01.2015 t. Haltiasalon Harmonia (e. Haltiasalon Hallaana)
01.02.2015 t. Ventoksen Lumo (e. Maanan Valotaika)
28.07.2015 o. Ventoksen Vieter (e. Ventoksen Murheenkryyni)
29.10.2015 t. Ventoksen Pumpuli SV-II (e. Muminan Naispaholainen)
09.03.2017 t. Ventoksen Vieterella (e. Kettulan Takaperoinen)
Esteratsastus (12 voittoa)
01. | ERJ Cup - 30.06.2015 - Kuuralehdon hevostila - 110cm - 21/240

01. | ERJ - 13.08.2008 - Yatmor - 100cm - 5/30
02. | ERJ - 13.08.2008 - Kaurisrannan Ratsastajat - 100cm - 5/46
03. | ERJ - 15.08.2008 - Sunny's Dancing - 100cm - 5/45
04. | ERJ - 17.08.2008 - Kincaid Farm - 100cm - 2/66
05. | ERJ - 18.08.2008 - Hiljan Suomenhevoset - 90cm-100cm - 2/27
06. | ERJ - 19.08.2008 - Blackstock - 100cm - 4/18
07. | ERJ - 21.08.2008 - Katin Ratsastajat - 100cm - 2/5
08. | ERJ - 30.08.2008 - Mêl Seren - 100cm - 1/30
09. | ERJ - 01.09.2008 - Mingla - 100cm - 7/51
10. | ERJ - 01.07.2009 - Tousle Roulet - 80cm-90cm - 1/50
11. | ERJ - 05.07.2009 - Ylläri - 90cm - 1/50
12. | ERJ - 15.07.2009 - Folklore - 100cm-110cm - 5/30
13. | ERJ - 05.07.2009 - Tousle Roulet - 80cm-90cm - 7/50
14. | ERJ - 07.07.2009 - Bluff 91 - 100cm - 7/60
15. | ERJ - 12.07.2009 - Mymmelin Mökötys - 90cm-100cm - 2/23
16. | ERJ - 14.07.2009 - Ponitila Adina - 100cm - 2/6
17. | ERJ - 17.07.2009 - Cadell - 110cm - 5/30
18. | ERJ - 17.07.2009 - Ventos - 110cm - 6/60
19. | ERJ - 17.07.2009 - Sarkasmi - 110cm - 6/70
20. | ERJ - 18.07.2009 - Lexington - 110cm - 5/30
21. | ERJ - 18.07.2009 - Lexington - 110cm - 5/30
22. | ERJ - 18.07.2009 - Lexington - 110cm - 1/30
23. | ERJ - 20.07.2009 - Houwen - 80cm-90cm - 8/80
24. | ERJ - 24.07.2009 - Sarkasmi - 110cm - 4/80
26. | ERJ - 27.07.2009 - Nepolan Ponitalli - 100cm - 1/50
27. | ERJ - 28.07.2009 - Nepolan Ponitalli - 80cm - 6/50
28. | ERJ - 30.07.2009 - Kultahuisku - 110cm - 2/100
29. | ERJ - 30.07.2009 - Gwen Ponies - 100cm - 4/30
30. | ERJ - 31.07.2009 - Kultahuisku - 100cm - 9/100
31. | ERJ - 01.08.2009 - Retroradio - 100cm - 1/100
32. | ERJ - 01.08.2009 - Retroradio - 100cm - 5/100
33. | ERJ - 01.08.2009 - Retroradio - 110cm - 9/100
34. | ERJ - 04.08.2009 - Retroradio - 100cm - 1/100
35. | ERJ - 06.08.2009 - Nepolan Ponitalli - 100cm - 2/50
36. | ERJ - 07.08.2009 - Accusal - 100cm-110cm - 1/30
37. | ERJ - 07.08.2009 - Nepolan Ponitalli - 90cm-100cm - 4/50
38. | ERJ - 09.08.2009 - Accusal - 100cm-110cm - 5/30
39. | ERJ - 12.08.2009 - Stud Caruso - 100cm - 3/100
40. | ERJ - 12.08.2009 - Accusal - 90cm - 5/30
41. | ERJ - 13.08.2009 - Stud Caruso - 100cm - 9/100
42. | ERJ - 13.08.2009 - Accusal - 90cm - 1/30
43. | ERJ - 14.08.2009 - Naturael - 100cm - 5/100
44. | ERJ - 14.08.2009 - Naturael - 110cm - 4/100
45. | ERJ - 15.08.2009 - Naturael - 100cm - 10/100
46. | ERJ - 15.08.2009 - Naturael - 110cm - 4/100
47. | ERJ - 15.08.2009 - Naturael - 110cm - 2/100
48. | ERJ - 16.08.2009 - Naturael - 100cm - 7/100
49. | ERJ - 16.08.2009 - Naturael - 110cm - 10/100
50. | ERJ - 17.08.2009 - Naturael - 100cm - 10/100
51. | ERJ - 18.08.2009 - Veikeän Hevostila - 90cm - 1/50
52. | ERJ - 18.08.2009 - Naturael - 100cm - 5/100
53. | ERJ - 18.08.2009 - Naturael - 110cm - 6/100
54. | ERJ - 19.08.2009 - Naturael - 100cm - 10/100
55. | ERJ - 20.08.2009 - Naturael - 100cm - 9/100
56. | ERJ - 14.05.2014 - Ventos - 110cm - 5/56
57. | ERJ - 24.05.2014 - Vennamo - 110cm - 2/80
58. | ERJ - 31.05.2014 - Littleness - 110cm - 3/30
59. | ERJ - 01.06.2014 - Littleness - 110cm - 3/30
60. | ERJ - 01.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 1/40
61. | ERJ - 04.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 2/40
62. | ERJ - 04.06.2014 - Pirunportti - 110cm - 1/29
63. | ERJ - 07.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 2/40
64. | ERJ - 07.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 2/40
65. | ERJ - 11.06.2014 - Moondance - 110cm - 5/40
VSR:n suomenhevosten rotunäyttely
01. | 15.05.2015 - VSR - Veteraaniorit - 14/14 / III-palk.

Näyttelyt
01. | VSN - 27.12.2015 - Moondance - Sh-orit - 10/11, 34p.

Valmennukset

17.12.2014, Cannabia - estevalmennus, 110cm
Saavuin Ventoksen pihalle sovitusti ja lampsin maneesiin, jossa minua odotteli valmennettava ratsukko. Olitte aloitelleen alkuverryttelyt itsenäisesti, joka oli hyvä asia. Hetken menoanne katseltuani aloitin rakentamaan muutamaa estettä maneesiin. Ilmeisesti Viete oli ymmärtänyt jutun juonen ja hetki sitten melko kivasti kulkenut suomenhevonen päätti, että nyt mennään ja täysiä. Sait pidätellä ori oikein kunnolla, vaikka en ollut saanut vielä ensimmäistäkään estettä kasattua - ori halusi päästä hyppäämään. Kun esteet oli kasattu ja sinä olit saanut orin mitenkuten hallintaasi, käytiin pikaisesti läpi millaista harjoitetta tänään tehtäisiin. Maneesin pitkälle sivulle olin asettanut kaksi estettä pitkälle linjalle, jota tultaisiin (toivottavasti) erilaisilla askelmäärillä, jonka lisäksi linjan toista estettä käytettäisiin hyväksi kolmannen esteen kanssa kaarevana linjana. Aloitimme mielestäni helpommasta tehtävästä, eli suoran linjan ratsastuksesta. Pyysin sinua keräämään ohjat ja ennen kuin kerkisin sanoa mitään muuta oli Viete jo vauhdikkaassa laukassa. Käskin teitä tulemaan maneesin päätyyn voltille, jossa ottaisit oriin haltuusi ja vasta sen jälkeen lähtisitte hyppäämään. Homma olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä voltin avulla rauhoitettu laukka ei ollut enää rauhallinen, kun pääsit ohjaamaan Vietteen kohti ensimmäistä estettä. Oriin hyppytyyliä ei voinut moittia millään tavalla, mutta kun pyysin teitä tulemaan estelinjan kuudella laukka-askeleella, ei todellakaan kuvitellut, että joku saisi siihen mahtumaan vain kolme ja puoli askelta. Muutaman uusintayrityksen jälkeen linjan välissä oli yritystä, sillä saitte kuin saittekin viisi laukka-askelta mahtumaan esteiden välille. Kaareva linja sujui teiltä jo huomattavasti paremmin, ehkä siksi että Viete alkoi selvästi osoittamaan väsymisen merkkejä. Jos tästä valmennuksesta haluaa jotain positiivista hakea niin pakko se on myöntää, että oriilla on erinomainen hyppytyyli, jonka lisäksi kaikki esteet pysyivät ylhäällä myös silloin kun hyppy lähti todella huonosta paikasta.

19.12.2014, Miranda - estevalmennus, 110cm
Odottelin Ventoksen maneesissa valmennettavan ratsukon saapumista. Iltavalmennus, ulkona oli jo pilkkopimeää. Katsahdin kelloon juuri kun avonaisesta maneesinovesta saapui yaren, tummanrautiaan suomenhevosorinsa kanssa.
- Sori kun vähän kesti, tää Viete-herra ei ollut kovin helppo varustettava tänään, nainen huikkasi ja pysäytti orin keskihalkaisijalle.
- Joo ei tässä mitään kiirettä, sanoin, ja tutkailin valmennettavaa ratsua.
Annoin ohjeet kevyeen lämmittelyyn, ja tutustuin samalla ratsukon yhteistyöhön. Hevonen vaikutti innokkaalta ja pirteältä. Liikettä löytyi, ja ratsastaja sai olla alusta asti hereillä, tehden puolipidätteitä ja pidätteitä. Viete yritti kovasti oikoa ja tehdä asioita oman päänsä mukaan, mutta ratsastaja oli periksiantamaton, ja toisti kaiken kunnes asiat menivät perille.

Kun lämmittelyt olivat hyvässä vaiheessa, lähdin hakemaan puomeja ja estetolppia. Ori alkoi kuikuilemaan välittömästi, mitä touhuilin. Tein pari simppeliä ravipuomiharjoitusta ja pystytin pystyesteen, jonka jälkeen pyysin ratsukkoa kokeilemaan tehtäviä. Ori innostui silmiinnähden entisestään. Vauhtia tuli reippaasti lisää, vaikka ratsukko kokeili ensin vain puomeja. Pyysin hieman rauhallisempaa tempoa, mutta näin että ratsastaja yritti jo ennen pyyntöäni. Pystyesteellä ori näytti nauttivan, hyppytekniikka oli sinänsä mahtava, mutta ori hyppäsi pikkuesteen turhan korkealta, ja vauhtia oli aivan liikaa. Vauhdin hillitsemistä treenailtiinkin sitten pitkä tovi, kunnes koin orin rauhoittuneen tarpeeksi jatkamaan esteharjoituksia. Nostin pystyesteen 100cm tasolle, ja aloin raahaamaan lisää kalustoa, jotta sain pystytettyä useamman esteen.

Ihailin orin intoa ja tekniikkaa. Ratsukko oli upeaa katseltavaa, joskin jarrujen kanssa oli työstämistä. Jutustelin jäähdyttelyiden aikana ratsastajan kanssa vielä orin ruokinnasta ja liikutuksesta, mutta tulin siihen lopputulokseen että niissäkään ei ollut mainittavaa vikaa, jarrut oli vain työstettävä ratsastamalla.

19.12.2014, Kaneli - estevalmennus, 110cm
Tänään olisi vuorossa Vietteen ja Yarenin estevalkka ja heidän pitäisi pian saapua tallille. Oli sumuinen, hieman kostea ilma, joten harjoittelisimme tänään maneesissa esteitä. Olin jo ennalta koonnut maneesiin pienen radan, jota voisin tarpeen tullen korotella. Viete osoittautui kuvan kauniiksi oriksi, jolla oli hauska nimi. Valmennus aloitettiin alkuverryttelyllä hitaasti ensin käynnissä. Käynnin jälkeen vuorossa oli ravi sekä laukka. Viete oli alusta lähtien innostunut, kun saapui esteiden täyttämään halliin. Menohaluja sillä riitti alusta saakka ja siinä vasta Yarenilla oli kiinnipitelemistä. Suokki kun ei meinannut kuunnella ratsastajansa apuja. Puolipidätteillä ja topakalla asenteella saatiin parivaljakko lopulta ylittämään esteitä sulassa sovussa. Lennokkaat hypyt sekä aika ajoin liiaksi kiihtyvä vauhti takasivat hyvännäköisen radan.

03.01.2015, Papukaija - estevalmennus, 110cm
Valmennuksia sijoituksia vastaan? Mitä olinkaan mennyt lupaamaan, kun olin omille hevosille sijoituksia havitellut. Oi voih! Tästä tulisi varmaankin aika sekasortoinen estetreeni, mitä suomenhevosorista nyt olin kuullut. Tavoitekorkeudeksi oli määrätty 110 senttimetriä, sinne siis tähdättiin. Jotta valmennus saataisi pikapuoliin ohi, piti korkeutta nostaa reippaasti kerralla. Olin suunnitellut pientä tehtävää hurjalle parivaljakolle, koska jos ratsu olisi hurjapäinen viipottaja, olisi sen vauhtia hiljennettävä jossain määrin.

Astelin maneesiin farkuissa violetti toppatakki ylläni samalla vihellellen. Pyynnöstäni, tai pikemminkin käskystäni ratsukko oli tullut jo hieman aikaisemmin lämmittelemään. Olin laittanut muutamia tunteja aikaisemmin yhden verryttelyesteenkin radalle, jotta ratsukko olisi heti treenausvalmis. "Heipsan!", huudahdin kun raahasin penkkiä mukavalle istumapaikalle. "Kuinkas sujui verryttelyt?", kysyin hieman totisena. Odotin alakuloista vastausta, mutta yaren hämmästytti minut huikaten, että ihan hyvin. "Noh, aloitetaan", komensin.

Aluksi hyppäsimme 80 sentin sarjaa ja 90 sentin okseria. Kaikki sujui kohtalaisen hyvin, lukuunottamatta muutamia vauhtipyrähdyksiä. Olihan yaren sieltä Vietteen selästäkin lentää, mutta orin ravatessa maaneesia ympäri roikkui hän vain kaulalla hiestä punottaen. Olin tokaissut ohimennen: "Painaako ohjalle?", ihan vain ärsyttääkseni ratsastajaa. Puolentunnin maanmaistamisien jälkeen siirryimme vakituiseen tehtävään; Kolmikaarreakseliin*. Maneesi oli juuri tarpeeksi iso suunnittelemalleni tehtävälle. Ratsukko ravasi tehtävärataa kootessani ympäri maneesia keskiaikaverryttelyksi. "No niin!", hihkaisin kun olin saanut 6 esteen tehtävän koottua maneesin keskihalkaisijalle. Tehtävä lähdettiin suorittamaan kulmasta laukassa. Suunnaattiin kohti ensimmäistä estettä keskihalkaisijan alussa, jatkettiin kohti uraa ja uralta käännyttiin seuraavalle esteelle keskihalkaisijan keskellä ja lopuksi käytiin uralla ja suunnattiin viimeiselle esteelle keskihalkaisijan lopussa. Seuraavaksi jatkettiin samassa kohdassa olleelle esteelle uralla kääntymisen jälkeen ja esteen jälkeen suunattiin kohti pitkänsivun keskiosaa. Sen jälkeen käännyttiin keskihalkaisijan keskelle ja esteen ylityksen jälkeen käytiin pitkällä sivulla ja käännyttiin viimeiselle esteelle keskihalkaisijan loppuun. http://aijaa.com/bg884O <-- Kuten tuossa näkyy.

Ratsukko aloitti hyvin, mutta ensimmäisessä mutkassa tuli ongelma, Viete ei hidastanut tarpeeksi ja kaahotti seuraavalle esteelle, yaren ei pysynyt kyydissä ja tömähti maahan Vietteen ylittäessä seuraava este. Otin suomenhevosen nopeasi kiinni ja kävelin yarenin luo. Mitään ei sattunut ja jatkoimme. Nyt sujui jo paremmin puoleen väliin asti, mutta päässä ratsu epäröi suunnasta ja lähti pyörimään ympyrää. Enää ei aloitettu alusta, vaan jatkettiin turhautuneena loppuun. Nyt kaikki sujui erinomaisesti ja saatoin loppuverryttelyjen jälkeen antaa keskivertopalautteen ratsastajalle. Ratsu taas sai osakseen hieman moittimista, mutta ansaitsi se näin suuntavaiston jyräävästä tehtävästä namupalankin.

06.01.2015, Break - estevalmennus, 110cm
Astellessani maneesiin huomasin heti, että yarenin ratsastamalla suomenhevosorilla MC Pomppuvieterillä ei selkeästikään ollut hyvä päivä. Ori vastusteli silminnähden ohjastuntumaa ja vispasi häntäänsä ärsyyntyneesti. Hyvä ettei ori peruuttaessaan törmännyt toiseen rakentamistani lämmittelyesteistä, mutta onneksi yaren sai ajettua orin takaisin eteenpäin ja raville. Tervehdittyäni yarenia kuulinkin, että koko aamu oli ollut enemmän tai vähemmän yhtä taistelua, joten saisi nähdä miten tämänpäiväinen estevalmennus sujuisi. Käytimmekin tavallista pidemmän ajan lämmittelyyn, jotta yaren saisi Viete-orinsa paremmin kuulolle, mutta ori tuntui vain ärsyyntyvän entisestään kun se ei päässytkään heti hyppäämään. Ehkä siksi ei yllättänytkään, että Vietteellä oli liikaa vauhtia jo lämmittelyhypyissä. Koska ori selkeästi pyrki ryntäämään esteille, kehotin yarenia kääntämään Vietteen voltille aina kun ori yritti karata ratsastajansa hallinnasta. Täten Vietekin ehkä huomaisi, että ryntääminen ei johtaisikaan sen toivomaan lopputulokseen.

Lopulta ori vaikuttikin alistuvan ratsastajansa tahtoon, vaikkakin sitten kuolaintaan kovaan ääneen narskuttaen ja kun Viete lopulta laukkasi hallitusti voltilla, uskalsin jälleen kehottaa yarenia lähestymään yhdeksänkymmenen sentin pystyestettä. Tällä kertaa Viete oli paremmin kuulolla ja yaren pääsi jatkamaan hallitusti metrin ja sadankymmenensentin korkuisille esteille. Kehuin ratsukkoa, kun ylitykset sujuivat onnistuneesti ja yareninkin kasvoilla käväisi ensimmäistä kertaa tunnin aikana nopea hymy. Muutama kierros laukkaa ja sen jälkeen uudet hypyt. Ensimmäinen hyppy sujui jälleen hyvin, mutta vähän ennen toista estettä Viete onnistui kiskaisemaan pahasti päätään ja siten ohjia, mistä syystä yarenin horjahti hieman ennen hyppyä. Tiesin jo ennen laskeutumista että nyt oltiin pulassa, sillä vaikka yaren onnistui pysymään satulassa, Viete syöksyi ihan liian kovalla vauhdilla ja väärästä kulmasta kohti kolmatta estettä. Vaikka Viete ei kieltänytkään, hyppy läksi kuitenkin liian kaukaa ja seuraavaksi puomit kolisivatkin. Hetken päästä maneesissa laukkasikin vapaaksi päässyt suomenhevosori takapuoltaan heitellen. "yaren!" kiirehdin maassa makaavan ratsastajan luo. Onneksi hänelle ei kuitenkaan ollut sattunut sen pahemmin, yaren oli vain hieman pökertynyt putoamisensa jäljiltä mutta hetken päästä hän nousikin jo jaloilleen. Varmistelin vielä useamman kerran, ettei häneen ollut varmasti sattunut pahasti, mutta yarenin vakuutettua että kaikki oli ok, otimme yhdessä Vietteen kiinni ja minä autoin ratsastajan uudelleen satulaan.

Viete korskahteli ja sillä välin kun yaren otti orin uudestaan hallintaansa, minä kävin kokoamassa hajonneen esteen uudelleen kasaan. Varmistettuani, että yaren oli valmis yrittämään hyppyjä uudelleen, siirryin keskemmälle kenttää seuraamaan miten ratsukon nyt kävisi. Ilmeisesti äskeinen riehuminen oli onneksi vienyt hieman virtaa Vietteeltä, niin että ori ei enää tällä kertaa jaksanut temppuilla samalla tavoin kuin äsken ja saatoimmekin päättää valmennuksen onnistuneisiin ylityksiin.

07.03.2015, Laura Laukkanen - estevalmennus, 110cm
MC Pomppuvieteri. Kyllä hevosella ainakin oli esteratsun nimi, jos ei muuta. Vietteestä nimittäin olin juttuja jo ennen valmennusta kuullut - eiväthän ne mitään pahempaa aiheuttaneet, ja olinkin suunnitellut valmennuksen varalle vain radanratsastusta. Oletin sen olevan ihan hyvää vaihtelua, jos sitten toisissa valmennuksissa keskitytään siihen, miten Vietteestä saadaan rauhallisempi ja ratsastajaansa kunnioittavampi - tänään ei ollut sellaisen aika.

Tumma ori oli jo alkuverryttelyjen aikana osoittanut kyllä sekä minulle, että selässäistujalle, että tänäänkään ei olisi hyvä päivä alkaa liikaa komentelemaan. Pientä ärhentelyä ja kipinöintiä saattoi aistia ratsukon välillä taivutellessa ja väännellessä hevosta lämpimäksi. Lopulta kuitenkin pääsimme hyppäämään verryttelyhyppyjä, joihin olin valinnut pitkän sivun myötäisesti olevat pystyesteet - toinen toisella puolella kenttää ja toinen toisella. Kehotin ratsukkoa tulemaan ensimmäisen pystyn laukassa, ja siinähän sitä sitten tulikin esille, kuinka energisesti ja omapäisesti hevonen tahtoo hypätä ja määrätä itse radan ratsastuksesta. Pomppuvieterin hyppytyyli kuitenkin hipoi täydellisyyttä ja olin jo ensimmäisen hypyn jälkeen vakuuttunut tämän taidoista. Verryttelyhypyt menivät niin ja näin, hypyt sujuivat mutta hevosen hallinnassa oli pienoisia ongelmia, jotka kuitenkin häilyvästi poistuivat matkasta tarpeeksi verryttelyjä mentyämme.

Rata oli viiden esteen rata, ja esteiden korkeutena oli 110 senttimetriä. Rata lähti vasemmassa kierroksessa, kun laukassa kuului lähestyä pitkän sivun myötäisesti asetettua pystyä. Pystyltä laskeuduttua ratsastettiin pitkä kaari, jolta lähdettiin kokorataleikkaalla sijaitsevalle okserille. Okserilla vaihtui luonnollisestikkin suunta, ja okserin jälkeen ratsastettiin kentän vasemmalle, pitkän sivun vierelle asetetut kaksi pystyestettä. Näiden jälkeen ratsastettiin päätyyn kaareva tie ja heti pitkän sivun alkaessa käännettiin kokorataleikkaalle niin, että kun oltiin ylitetty sillä oleva, viimeinen este, suunta oli takaisin vasemmassa kierroksessa.

Pomppuvieteri lähti radalle innokkaasti, ja se ylittikin ensimmäisen esteen sujuvasti. Pitkän kaarevan tien aikana hevonen kuitenkin pääsi hieman karkaamaan käsistä, ja vasta okserin jälkeen selässä istuva sai Vietteen takaisin hallintaan. Kaksi seuraavaa estettä sujuikin jo hieman paremmalla hallinnalla, ja viimeisen esteen jälkeen hevonen taas hieman pääsi rietostelemaan - kuitenkin varmalla kädellä ja harkitusti. Seuraavalla kerralla rataa ratsastaessamme osattiin varautua karkailuun ja käsistä riistäytymiseen pitkällä kaarteella, jolloin Viete pysyikin hieman paremmin hallinnassa ennakointien takia. Valmennuksesta jäi lopussa hyvä maku suuhun eikä valmennettava hevonen ollut niin paha, kuin juorut kertovat - voi olla sitten toki, että tämä ratsukko pärjää hyvin ja ratsastaja vain osaa tällä hevosella mennä.

Päiväkirjamerkinnät

04.12.2014, MiilaH
Yaren oli ollut tyytyväinen liikutusapuuni Ventoksessa ja sain häneltä muutama päivä sitten soiton, josko minulla olisi aikaa käydä liikuttamassa hänen suomenhevosoriinsa Viete, tokihan minä pyyntöön suostuin. Jo puhelimessa kuulin Vietteestä muutaman sanan ja selvisi, että tämä 20-vuotias herra edelleen ihan terästä ja kuntoa riittää vaikka mihin. Sovitun päivän aamuna pakkasin laukkuni ja suuntasin autoni kohti Ventosta. Ilma oli ihanan pirteä ja luntakin oli maassa, joka sai ainakin oman mieleni kirkastumaan!

Tallille päästyäni etsin heti käsiini Vietteen, joka löytyikin virkeänä tarhasta. Ori käveli minua vastaan portille ja sain sen turvallisesti vietyä karsinaan, jossa hoidin sen ratsastuskuntoon. Viete tosin teki hoitamisesta hieman turhauttavaa, sillä se oli varsin levoton. Muistin Yarenin sanat, ettei Vietettä kannata turhaa puunailla, joten pyrin suorittamaan hoitotoimet mahdollisimman nopeasti pois alta. Kun herra oli valmis, niin suunnattiin kentälle. Selkään nousu sujui ihan hyvin, vaikka ori lähtikin vaivihkaa jo tassuttelemaan eteenpäin. Sitten vielä jalustimien säätö ja satulavyön kiristys alkukäyntien aikana, niin oltiin valmiita retkeen. Päätin viedä papan hurruuttelemaan lähipellolle, jossa oli mukavasti luntakin. Viete tietenkin oli tästä hyvin innoissaan ja sain jo käyntien aikana kokea jos jonkinmoista tassuttelua ja ravinsekaista käyntiä. Pidättelin hieman menevää hevosta, mutta siirsin sen pellolle päästessämme raviin. Innokkuus paistoi orista kun me mennä viilettiin lumisella pellolla ja vauhti tuntui vain kasvavan, ori pysyi kuitenkin hanskassa. Ravailtiin sikin sokin pellolla tehden paljon kaarevia uria ja ympyröitäkin, jotka tosin olivat hieman neliömäisiä. Koska ajatuksena oli hurruutella menemään, niin ei se neliömäisyys meitä kumpaakaan haitannut, kunhan ori pysyi avuilla! Laukassa vauhtia olikin sitten jo reilusti yli sallitun rajan, joten pidättelemistä riitti. No saapahan pappa nauttia ja loppuverkkojen aikaan Viete pörhisteli ja pärski tyytyväisenä. Ihana vanhus!

Viete oli hionnut jonkun verran, joten harjauksen jälkeen heitin sille villaloimen selkään ja annoin hieman heinää nenän eteen. Juteltiin hetki tallityöntekijän kanssa ennen kuin lähdin ja hän lupasi viedä tyytyväisen orin takaisin tarhailemaan sen kuivuttua. Viete on aivan mahtava persoona ja tykästyin kovasti siihen. Kotiin päästyäni laitoin Yarenille vielä viestiä, jossa kovasti kehuin oria ja kerroin päivästämme.

19.12.2014, Kaneli
Miksi, oi miksi olinkaan luvannut mennä heti aamusta tekemään toisen tallille aamuvuoroa ja kaiken lisäksi viihdyttämään muutamaa hevosta seuraneidin virassa. Yksi näistä viihdytyksen saajista oli suomenhevosori Viete. Tallille mennessä kyseinen ori oli vielä karsinassa hieman tylsistyneen näköisenä. Mutta sekin ilme muuttui hieman happamammaksi, kun toin harjapakin sekä suitset mukanani. Orilla ei ollut mitään harjausta vastaan, mutta se ei meinannut jaksaa olla paikoillaan tarpeeksi kauaa. Sain kiemurrella karsinassa ihan tarpeeksi melkein yli sietämispisteeni. Vietteelle piti sanoa muutama topakka sana, joka sai orin käyttäytymään hieman paremmin. Karsinasta lähdettiin tulipalokiireellä ja meinasin jäädä ison körilään ja ovenkarmin väliin, vaikka meninkin edellä. Pettymyksekseni huomasin ulko-ovelle päästyäni, että ulkona satoi! Voi sitä ärränpäiden määrää ja suokin pettynyttä katsetta. ”Nyt kuule taidetaan tyytyä ihan vain maneesissa käppäilyyn ja mutaiseen tarhaan”, totesin pettyneenä orille.

06.01.2015, työharjoittelija Saana (Break)
"Kokoatko tuonne toiseen päätyyn pari matalampaa estettä lämmittelyä varten?" yaren pyysi minulta säätäessään jalustimia sillä välin, kun hänen ratsastamansa suomenhevosori Viete kiersi voltilla, malttamatta pysyä paikallaan. Viete oli selkeästi luonteeltaan aika kärsimätön, mutta esteiden näkemisestä ori oli vasta innostunutkin. Irrotin kuitenkin katseeni ratsukosta ja keskityin yarenin pyynnön mukaisesti kokoamaan vielä pari estettä. "Jätänkö puomeja maahan, haluatko ylittää niitä?" ehdotin kun muutama kentälle aikaisemmin raahaamani estepuomi jäi käyttämättä. Ja koska ehdotukseni sopi yarenille, vedin ne nyt perässäni kentän vapaalle sivulle ja asettelin muutaman puomin suurinpiirtein saman välimatkan päähän toisistaan. Sen jälkeen sitten siirryinkin sivummas, pois lämmittelevän ratsukon tieltä. Päätin kiivetä aidan päälle istumaan, koska siitä minun olisi helppo seurata kohta nähtävää estetreeniä.

Seurasin jokseenkin kunnioituksensekaisin tuntein ratsukon etenemistä, sillä Viete ei selkeästikään ollut kaikista helpoin ratsastettava ja olikin uskomatonta, että tummanrautias ori oli kuitenkin jo yli kaksikymmenvuotias! Tätä hevosta ei selvästikään ainakaan ikä vaivannut. Päinvastoin, Viete ei olisi selkeästi millään malttanut keskittyä lämmittelyyn vaan ori pyrki päätään viskoen koko ajan syrjäkarhia kohti lähintä estettä, mutta yaren vaikutti kyllä hallitsevan ratsunsa ihailtavan hyvin. Seurasinkin silmä tarkkana, kun yaren lopulta nosti laukan ja ratsukko suuntasi kohti ensimmäistä lämmittelyestettä. Viete yritti selkeästi rynnätä esteelle, mutta yaren piti orin hallinnassaan, joskaan en voinut olla henkäisemättä, kun Viete siitä huolimatta ylitti pikkuesteen aivan jumalattomalla ilmavaralla. "Wau!" virnistin yarenille, kun ratsukko laukkasi ohitseni lumipaakut vain kavioista singahdellen. Hypätä Viete selkeästi osasi, olisipa ori ollut vain vähän helpompi hallita. Lämmittelyhypyt sujuivat kuitenkin hyvin ja yaren siirtyi lopulta isommille esteille. Tällä kertaa Viete tosin onnistui selkeästi varastamaan ohjat hieman itselleen ja ori tuli selkeästi ihan liian kovassa vauhdissa ensimmäiselle esteelle, minkä seurauksena ylin puomi kolahti ja kierähti pois paikaltaan. Mutta hätä ei ollut sen kummoisempi, hyppäsin vain alas aidalta ja kävin korjaamassa esteen, jonka jälkeen seurasin, kun ratsukko ylitti sen hetken päästä uudelleen puhtaasti. Lopputreenit sujuivatkin pudotuksitta, mutta ratsukon työskentely oli kyllä mielenkiintoista seurattavaa.

07.01.2015, työharjoittelija Saana (Break)
Vedin kaulaliinan paremmin kasvojeni eteen peitoksi suojatakseni kasvoni paremman poskilla kipristelevältä pakkasilmalta. Kevytkin tuulenpuuskahdus sai ilman tuntumaan kahta kertaa kylmemmältä kuin mitä se oikeasti oli, mutta toisaalta näin iltaa kohden pakkanenkin epäilemättä kiristyi koko ajan. Se ei kuitenkaan estänyt ratsastamista, päinvastoin, mitä nopeammin tarttuisimme toimeen sitä nopeammin tässä lämpeäisi. Otinkin paremman otteen pitelemistäni nahkaisista ohjaksista ja maiskautin ratsunani toimivan Vietteen liikkeelle. Tallin omistaja yaren oli lupautunut pitämään parille tutulleen nyt illasta koulutunnin ja hän oli sitten ehdottanut josko minäkin haluaisin ottaa osaa tunnille vaikkapa liikuntaa vailla olleen Vietteen selässä. Olin kyllä kieltämättä utelias kokeilemaan millainen tallin parikymppinen duracell-pupuvanhus olisi ratsastaa ja olinkin ihan mielelläni harjannut sekä varustanut Vietteen iltatuntia varten.

Koska kenttä oli valaistu, ei tallin ylle laskeutunut pimeyskään haitannut. Lumi narskui hevosten kavioissa ja satulat narisivat, kun nostimme järjestyksessä ravin yarenin ohjeiden mukaisesti. Viete viskoi alussa hieman päätään, mutta asettui sitten ravaamaan rauhassa, mutta ori taipui melko nihkeästi kun käänsin sen voltille väistääkseni edellämme hitaammin kulkevaa ratsukkoa. Paransinkin sen myötä ohjasotettani ja pyrin asettamaan Vietteen, kenties ori rupeaisi taipumaan siten vähän paremmin. Hetken päästä yaren neuvoikin minua tekemään juuri niin ja kehotti minua myös tekemään tunnin aikana paljon erikokoisia voltteja, sillä Vietteen ongelmana oli kuulema juurikin jäykkyys taipumista vaativissa liikkeissä. Sisäpohje … ulko-ohja … kertasin oppeja mielessäni samalla kun pidin huolta siitä, että Viete pysyi koko ajan ravilla. Tein muutaman voltin uudestaan ja tällä kertaa Viete tuntui taipuvan vähän paremmin, vaikka ori kyllä vastusti samalla ohjastuntumaa. Olin kuitenkin tiukkana, enkä antanut Vietteen kiskoa ohjia, vaan pistin orin keskittymään tämänhetkiseen tekemiseen.

Lopulta sain Vietteen taipumaan jo kohtalaisen hyvin, mutta suunnanvaihdon myötä huomasin, että ori taipui toiseen suuntaan vielä huomattavasti huonommin. Pian hengitys alkoikin höyrytä ilmassa ja ratsastajien posket alkoivat punoittaa, kukaan tuskin enää huomasi aiemmin iholla nipistellyttä kylmyyttä. Kuuntelin yarenin antamia ohjeita, joita noudattaen keskityin hyvän tuntuman pitämiseen puolipidätteiden avulla, sillä seuraavaksi nostaisimme laukan ja olin tietoinen siitä, että Viete osasi kyllä ryysiä halutessaan. En välttämättä haluaisi istua ohjuksen selässä, joten varauduin pitämään tiukan ohjasotteen pahimman varalta. Laukka nousi hyvin, vaikka Viete selkeästi yrittikin intoilla lähdössä, mutta huomattuaan ettei se saanutkaan ohjia itselleen, ori rauhoittui kyllä vaikkakin tummanrautias jaksoi kyllä painaa ohjille ihan tuntuvasti … Mielestäni yhteinen tuntimme kuitenkin sujui kokonaisuudessaan aika hyvin ja myös yaren vaikutti olevan tyytyväinen lopputulokseen, etenkin kun Viete alkoi selkeästi taipua paremmin lopputuntia kohden. Loppukäyntien aikana taputtelinkin ratsuani hyvillä mielin, kyllähän tällä hevosella oli ihan hyvä ratsastaa vaikka se melko kovasuinen olikin.

09.01.2015, Papukaija
Huoh, olikin pitänyt mennä pyytämään yarenilta sijoituksia omille hevosille. Sain nimittäin vastapalvelukseksi mm. valmentaa ja liikutella hänen hevosiaan ihan reippaasti. Olin eilen kamalassa kiireessä soittanut yarenille ja sopinut tulevani tänään liikuttamaan hänen suomenhevosoriaan Vietettä. Viime kerralla pappa oli ollut aika kuumana, joten jos tänään hommattaisi jotain hiukan rauhallisempaa. Pääni oli räjähtämäisillään, mutta kun kaarroin punaisella Toyotallani tallin pihaan, sain tyhjennettyä ajatukseni ja annoin tämän päivän asioille tilaa.

Talliin kävellessäni minua vastaan tuli ihana hevosen ja heinän tuoksu. Rentouduin heti ja kipaisin Vietteen karsinalla ennen tämän päivän tekemisten suunnittelua. Muutamankymmenen minuutin kuluttua sain raapustettua lopullisen päätöksen paperille ja siinä se oli, kokeilisin papparaisen kanssa tänään hiukan juoksutusta ja kaulanaruilua. Mitäköhän siitäkin tulee...

Eipä aikaakaan, kun seisoimme suokkiorin kanssa maneesissa aloitellen juoksutusta. Päästin Vietteen ensin lyhyellä narulla ympyrälle kävelemään ja se sujui kohtalaisen hyvin, lukuunottamatta muutamia tylsyyspukkeja ja riistäytymisyrityksiä. Patistin tuota enemmän eteen ja pian Viete-pappa liikkui komein, kuitenkin hieman jäykin askelin ravissa kiertäen ympyrää. Muutama protestointipärskähdys suomenhevoselta tuli, mutta ne ymmärettiin. Tylsäähän tämä oli, vaikka tärkeää ja tehokasta liikuntaa vanhukselle. Itse kun ei huvittanut nyt ratsastaa mitään kahden metrin esteitä tuollaisella vauhtitykillä.

Otimme muutaman kierroksen laukkaa ja käyntiä, jonka jälkeen lopettelimme tämän osion. Olin uhkarohkea, ainakin tänään ja päätin siksi vielä pienimuotoisesti testata sitä kaulanaruilua. Vaihdoin Vietteelle riimun ja narun kaulalle ja kiipesin penkiltä selkään. Muistin sulkea maneesin oven mahdollisia vahinkoja varten, jottei ori saisi päähänsä karata, kun oli saanut minut alas selästä. Lähdin liikkeelle käynnissä ja teimme ympyröitä ja kiemurauria. Kun totesin sen, että pysyin hyvin selässä, uskalsin ottaa hiukan ravia. Olihan se pompottavaa, mutta hauskaa. Muutama laukka-askelkin tuli, vaikka loppjen lopuksi pysyin koko tunnin selässä.

Vein Vietteen talliin ja annoin sille pikku bonukseksi porkkanan. Papparainen ilahtui ja sanoin tuolle heipat. Pian jo juristinkin maantietä takaisin kotiin. Illalla soitin yarenille päivästä ja kerroin, että kaikki meni hyvin. Hauskaakin oli.

14.01.2015, sylttis
Olin lupautunut tulemaan hoitamaan Vietettä treenin jälkeen, kun Yaren niin pyysi ennen kuin kerkesin haukkaamaan palaakaan pullasta, jota hän tarjoili kahvin kanssa. Olin saapunut spontaanille käynnille Ventoksen tilalle ohi ajaessani ja minut istutettiin samantien kahvipöytään - mitä ihanuutta! Pian kahvin jälkeen Yaren poistui valmennukseensa orin kanssa ja käski minun mussuttavan pullani tuntiin ja sitten olisi aika saapua maneesille. Nyökkäsin suu täynnä pullaa.

Tunti kului nopeasti ja vatsa pinkeänä pullasta olin valmis viettämään pienen hetken Yarenin treenihevosen kanssa. Odotin rauhallista suomenhevospullukkaa, jota voisin hiljalleen puunailla, mutta maneesista talutettiinkin Viete. Ori oli pieni ja erittäin sutjakassa kunnossa. Yaren talutti oria nätisti, mutta heti kun yritin avointa kämmentä tarjota orille nuuhkittavaksi, oli hampaan jälkien saaminen lähellä. Yaren nauroi ja varoitteli orin hieman oikukkaasta luonteesta. Yaren antoi ohjat minulle ja jatkoi takaisin maneesiin. Helkkari.

Tallissa oli onneksi hiljaista ja laitoin Vietteen käytävälle, jossa näytti harjalaatikko olevankin, sekä riimu laatikon päällä. Nappasin riimun, kun sain orin käännettyä käytävälle ja ripustin riimun orin kaulalle. Viete ei ollut innokas, kun kiinnitin käytävän riimunnarut riimuun, eikä etenkään siitä, kun otin suitset pois ja yritin saada vielä päitset niiden tilalle. Hammastus oli taas erittäin lähellä, mutta selvisin. Ori tuntui rentoutuvan hieman, kun satula saatiin selästä pois ja ori pudistelikin itseään kovasti. Vesi Vietteelle maistui hyvin, mutta harjaus ei ollutkaan hyvä juttu. Orin hikistä karvaa yritin ojennella ensin kumisualla ja dandylla kutakuinkin ojennukseen. Jalkoja harjattaessa Viete tuppaili nostelemaan kavioitaan jatkuvasti, eikä ottanut niinkseen kieltävästä sanasta. Kavioiden putsauksessa ori ei niitä kavioita millään olisi halunnutkaan nostaa. Miten ne äsken olivat kuin tulisilla hiilillä, mutta nyt kuin sementiin juuttuneet? Vuohisista kiskoen sain kaviot ylös ja puhdistettuakin, mutta onneksi oli refleksit kohtalaisesti kohdallaan sillä ori oli kovalla vauhdilla liiskaamassa varpaitani.

Yritin hyvittää niinkin hirveää tekoani kuin oriin harjausta pienellä porkkanan palalla, mutta Yaren saapui juuri talliin. Ai ai, hän sanoi ja heristi sormeaan. Taas sitä lahjotaan tallin hevosia Syltti. Viete ei ryhtynyt rikoskumppanikseni esittäen tietämätöntä vaan oli kuin Yarenin nenäkäs apuri, joka välipakolla hamusi kädestäni herkun. Yarenia nauratti ja hän neuvoi Vietteen loimituksesta ja tarhauksesta. Kuuntelin tarkkaavaisena ja nyökkäsin ymmärrykseksi. Päästäisin orin viimeinkin tarhaani ja olisin mustelmanton ja valmis syömään lisää pullaa.

15.01.2015, sylttis
Olin velassa Yarenille ja sovittiin homman hoituvan pienillä tallitöillä ja yhden hevosen liikutuksella. Sehän sopii. En vain tiennyt, että tämä hevonen olisi Viete. Viete oli juuri se ori, kenen kanssa olin tukkanuottasilla jokin aikaa sitten. Ori yritti parhaansa mukaan pistää minut mustelmille ja olin kiitollinen, että selvisin täysin ehäjänä sen lyhyen harjauksen jälkeen. Tänään olisi vuorossa vapaamuotoinen liikutus, joka saa kyllä tapahtua kentällä tai maneesissa.

Viete ei ollut iloinen nähdessään minut, mutta selvästi muisti sillä taskut hamuttiin samantien kun hänet tarhasta hain. Tallille mennessä ori oli edelleen erittäin kiinnostunut siitä mitä taskuissani on. Ilo oli kuitenkin lyhyt, kun tallille saavuttiin, jolloin ori oli tajunnut ettei minulla ollut mitään syötävää. Harjauksesta tulikin pitkä hetki, sillä Vietteellä tuntui olevan huono päivä ilman herkun herkkua. Voivottelin tietenkin tilannetta, mutta olin saanut erittäin vahvan ei sanan, kun kysyin Yarenilta herkkujen antamista.

Olin onnekas sillä harjauksessa en saanut kuin kertaalleen varpaat tallattua ja veri niissä kiersi edelleen. Olimme saapuneet maneesiin, jossa toinen ratsukko verkkaili. Viete oli heti kovin pörheää oria ja hörisi menemään jatkuvalla mekkaloinnilla. Selkäännousu meinasi jäädä haaveeksi, kun ori pyöri sen verran paljon. Vyö tuli nopeasti kiristettyä ennen varsinaista liikkeelle lähtöä vaikkemme hetkeäkään seisseet paikallamme selkään noususta alkaen. Alkukäynnit meni miten meni, mutta ohjia paremmin kerätessä yritin saada orin mielenkiinnon työhön. Hetki meni ennen kuin volteillakaan meitä onnisti, sillä Viete piti tarkasti silmällään toista ratsukkoa.

Ravasimme pitkän hetken aivan perusjuttuja, kuten voltteja ja niillä hyvin taipumista. Temmonmuutoksia treenasimme lähinnä siinä muodossa, etten päästänyt kiihtynyttä oria toisen ratsukon lähelle. Homma alkoi vasta luistaa, kun toinen ratsukko lähti maneesista. Viete kerkesi nyt hieman enemmän keskittyä siihen mitä häneltä pyysin. Voltit onnistuivat hyvin ja pysähdyksiinkin ori suostui seisahtumaan hetkeksi. Liikkeelle lähdettiin kuitenkin nopeasti, joko eteen - tai taaksepäin. Laukassa pääsin itsekin innostumaan Vietteen ihanista askelista - pitkää liitävää askelta, mutta niin pehmeää. Voi ihanuutta. Ilonkyynel kerkesi vierähtää silmäkulmaan laukatessa, mutta ravissa muistui mieleen taas tuo pomppuinen ravi ja hieman temppuileva ratsuni, joka ei laukattaessa muistanut tempun temppua.

Tunti meni samalla aikaa hitaasti, mutta myös erittäin nopeasti. Olin aivan läpeensä hikinen ja onnekseni myös Viete hieman hikeentynyt. En olisikaan aivan saamaton. Loppukäynneissä uskalsin hieman antaa pidempää ohjaa, kun maneesissa ei ollut ketään muita. Kerrankin ori malttoi kävellä rauhallisesti ja välillä halusi vain jäädä nuuhkimaan maata. Hetki rentoutumista myös ratsastajalle ennen seuraavaa taistoa.

Talli oli hiljainen onneksemme ja toistimme paljon viimekertaista hoitokertaa. Viete oli valmis hammastamaan minut varusteista riisuttaessa ja kavioita putsattaessa valmis liiskaamaan vanhat varpaani siinä kuitenkaan onnistumatta. Harjauksen ja juoton jälkeen oli aika laittaa loimea orin selkään ja päästää hänet omaan rauhaan tarhaan. Viete oli tuskin ollut koskaan yhtä iloinen minun kanssani, kuin hetkellä, jona hänet päästin irti omaan tarhaan.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © LH. | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse