† Raadelman Vässykkä

KTK-III, YLA1, ERJ-III, SLA-II
17.06.2009 - 28.10.2016

© Kya, virtuaali@viimakuura.net © Kya, virtuaali@viimakuura.net

Kantakirjaustilaisuus 5. elokuuta 2014
(R) 16 + 14 + 14 + 16 = 60p / KTK-III

YLA-tilaisuus 25. kesäkuuta 2016
33 (17+16) - 33 (21+12) - 17 - 14 - 5 = 102p. / YLA1

ERJ:n laatuarvostelu 31. heinäkuuta 2016
6,5 + 45 + 0 + 20 + 15 = 86,5 p. / ERJ-III

SLA-tilaisuus 20. elokuuta 2016
9 (3-2-2-2) + 17 + 0 + 24 + 20 = 70 p. / SLA-II
Ok leimat, alakaulainen kaula, jyrkät lavat, pitkä säkä, lihasköyhän oloinen selkä, pitkä avo runko, jyrkkä lautanen, pitkäjalkainen, etujalat sapelihtavat, käyrä kinner.

NimiRaadelman Vässykkä "Vässy" VH-tunnusVH06-018-4697
Syntymäaika ja ikä17.06.2009, 24-vuotias KasvattajaRaadelman Tila
IkääntyminenKatso (3v. 13.05.2010) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusEstepainotteinen
Väri ja säkäVaaleanpunarautias, 156cm KoulutustasoKo He A, re 100cm

Heipä hei komea raadelmalainen...

Siellä se oli, jälleen kerran tyhjä karsina. Muussa tilanteessa siitä olisi voinut olla jopa hyvillään, mutta jälleen kerran paikka oli vapautunut vähän ikävämmissä merkeissä. Oli kulunut pari päivää siitä, kun Raadelman Vässykkä jouduttiin lopettamaan, ihan vain yleiskunnon romahtamisen takia. Vässy ei todellakaan ollut kuulunut taas niihin Ventoksen kilteimpiin, mutta ehdottomasti sillä oli oma paikka minun sydämessäni, olihan sekin ennättänyt asua tallissa jo melkoisen tovin ja totta kai se toi omat muistonsa jo kauan sitten lopettaneesta Raadelman tilasta. Jälleen kerran jouduin miettimään, miten tästäkin menetyksestä selviäisi, mutta sain olla tyytyväinen orin kahdesta hienosta jälkeläisestä, jotka olivat minulle jääneet. Puhumattakaan niistä kahdesta muusta, jotka olivat pärjänneet maailmalla varsin hienosti! Tänä vuonna ensilumen sataminen maahan oli saanut kuitenkin täysin eri merkityksen, normaalisti jokainen tallilainen oli ilakoinut sitä ja rynninyt sankoin joukoin maastoon kuka milläkin hevosella nauttimaan raskaana taivaalta putoavista hiutaleista. Vässykin oli ollut mukana vielä viime vuonna, omana ankeana itsenään... Hymähdin ajatellessani orin hankalaa luonnetta ja totesin itsekseni, että jo nyt se aika kultasi muistoja.

Luonne

Vässy ei ole niitä varmimpia hevosia, vaikka ori omaakin mahtavat liikkeet ja tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen ratsastajalleen. Eri asia on, milloin Vässyllä sattuu olemaan hyvä päivä ja milloin se taas on pirullistakin pirullisempi. Vahva ori tietää voivansa pomotella arempia ihmisiä ja käyttää sitä kyllä halpamaisesti myös hyväkseen, jos vain niskan päälle sattuu pääsemään. Pahimmassa tapauksessa se saattaa siirtyä näykkimiskannalle kommunikoinnin suhteen, ja tässä vaiheessa lienee viisainta kysyä itseltään, kannattaisiko kuitenkin ottaa se hiukan tiukempi kanta tämän hevosen kanssa. Ei Vässy särkymään pääse, jos sille näyttää kaapin paikan. Itsepähän se sitä koko ajan kerjää!

Kuten arvata saattaa, ei sitä helpolla päästä Vässyä hoitaessakaan, kun perusluonne on mitä on. Ori vahvuuksiin ei vain satu kuulumaan paikallaan seisominen, minkä kyllä huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun on sen viisi minuuttia hevosta harjaillut. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa se armoton lattian kuopiminen ja pään heittely, eikä takajalkojen lähettyville ole asiaa ilman hyvin painavaa syytä. Karsinassa on sula mahdottomuus edes yrittää laittaa Vässyä ratsastuskuntoon, eihän se helppoa ole edes käytävällä hevosen ollessa molemmilta puolilta sidottuna. Varsinainen tahtojen taistelu vaatii ihmiseltä aikamoista kanttia ja malttia, mutta mikäli sitä vain jaksaa loppuun asti pinnistellä komentaen Vässyä aktiivisesti, pääsee sitä joskus sinne selkäänkin asti. Eikä Vässy mikään peto sentään ole, pirullinen ehkäpä hitusen, mutta ei ne komennotkaan ihan kuuroille korville mene. Ainakin hetkellisesti ori aina malttaa seisahtaa, ilmeisesti sen arvoa on loukattu verisesti, mutta hetken päästä ärähdykset taas tuppaavat unohtumaan. Tutun ihmisen kanssa yritys ei ole ihan näinkään kovaa, sillä kyllä hyvämuistinen hevonen oppii senkin, kenelle kannattaa ryppyillä ja kenelle ei.

Vässyn juttu ei todellakaan ole mikään kouluratsastus. Keskittymiskyvyn ollessa lähes nolla ja miellyttämisen halu lähes samaa luokkaa, ei voi olettaa hevosen suorittavan mitään kovin kummoisia koululiikkeitä. Hyvinä päivinä onnistuu juuri ja juuri sulku-ja avotaivutukset, mutta ei niidenkään laatua voi hirveämmin kehua. Lisätyt askellajit ovat yhtä liihottamista ja tuntuu kuin Vässy keksisi aina tyhjästä kaikenlaisia pelonaiheita, vaikka niitä ei hetki sitten siellä takanurkassa ollutkaan. Välillä tuntuu, ettei hevosen päässä voi yksinkertaisesti liikkua yhtä kaunista ajatusta työskentelystä, mutta kyllä se aina silloin tällöin on mahdollista. Ahkeran liikuttamisen tiimellyksessä sattuu Vässyllekin välillä niitä kömmähdyksiä, että se unohtaa olla häijy ja yhteistyökyvytön, mutta nämä ovat ainakin kouluratsastuksen kohdalla hyvin harvinaista herkkua. Näitä tilanteita kannattaa kuitenkin käyttää hyväkseen ja kokeilla ihan piruuttaankin, lähtisikö se vastalaukka tällä kertaa ilman erikoisempia vaatimuksia.

Vässyn kanssa pitää totisesti olla tehnyt sinunkaupat aikoja sitten, mikäli mielii esteille. Yhdenkin puomin nähdessään ori tuntuu sekoavan ihan tyystin ja silloin innostusta kyllä löytyy! Ainut ongelmakohta on vain se, että hypätäänkö esteitä yhdessä vai erikseen. Vässy kun ei tosiaan ole niitä kilteimpiä tyyppejä, osaa se keksiä kyllä keinonsa, millä tavalla ratsastaja hoitaa hyppäämisen ihan itsekin. Ori ei kaihda keinoja tiputtaa selässäolijaa alas, vaikka kyllä se tässäkin tapauksessa osaa myös erotella ne, keiden kanssa ei kannata alkaa ryppyilemään. Tuttu ratsastaja osaa myös hiukan välttää ja ennakoida näitä tilanteita, ja tietää ettei sinne esteelle kannata lähestyä millään tykitysvauhdilla. Muutamat ylimääräiset ympyrät esteiden välissä saattavat olla toisinaan ihan paikallaan, sillä innokas ori usein unohtaa lähestyessään estettä kaikki herrasmiesohjeet. Sitä ei käy kuitenkaan kieltäminen, että hevosella on aivan mahtava hyppytyyli jo luonnostaan, eikä sitä tarvitse kovinkaan paljon muistutella ponnistuskohdastakaan. Harvoin ori tiputtaa, sen verran tarkka se kuitenkin kintuistaan on, mutta joskus se sattaa tehdä äkkinäisiä loikkia ja sivuhyppyjä sinne sun tänne ja ratsastajalla on kiinni pitämistä. Ovela Vässy päättää yleensä päivän teeman ja ratsastajan on siihen vain mukauduttava - toivon mukaan kuitenkin vaikuttaen tilanteeseen vain sieltä selästä käsin.

Maastossa Vässy tuntuu olevan hermoheikko otus, joka pälyilee joka suuntaan siihen malliin, että milloin pitää juosta ja lujaa. Ei siis mikään nautinnollisin kokemus, jos kysytään näin ratsastajan näkökulmasta, mutta riittävän tiuhaan maastoileminen auttaa tähänkin asiaan. Vaikka Vässy onkin voimakas, se ei ole kuitenkaan kertaakaan koittanut lähteä ryöstämään, vaikka säpsyilisikin jokaista risun räsähdystä. Kotipihan ulkopuolella hevonen hakee yllättävän paljon turvaa ratsastajastaan ja tuntuu useampaan otteeseen käytöksellään varmistavan sen, että sen selässä istuva henkilö pitää huolen sen turvallisuudesta. Isommalla porukalla se ei tietenkään näytä tätä nössöä puoltaan, vaan totta kai haluaa olla ykkösenä joka paikassa tai ainakin olla pomo, joka päättää, kuka saa mennä ja minne.

Onneksi Vässy on sentään älynnyt sen, että traileriin on vain pakko mennä, jos mielii päästä hyppäämään ja näkemään uusia hevosia. Alkuun kopittaminen oli taistelu, johon tarvittiin useampikin ihminen yhtä hevosta vastaan, mutta nykyisin Vässy tulee koppiin perässä korkeintaan muutaman kerran muistuttelun jälkeen. Itse kuljetuksen aikana pitää suomenhevosen päästä hiukan heiluttelemaan koppia potkiutumalla, mutta ainakin tähän päivään asti Vässy on vielä tajunnut lopettaa ennen kuin on onnistunut itsensä telomaan. Kisapaikalla tullaankin kunnon rytinällä alas ja aloitetaan pörhistely jo ennen kuin ollaan edes nähty kunnolla, minkälaisia lajitovereita siellä paikalla on. Ilmavat raviaskeleet löytyvät kummasti ja rinta rottingilla pitää mennä joka paikkaan. Tammojen lisäksi myös muille oreille pitää esitellä, että tässä on paikan kingi, mikä usein tuntuukin aiheuttavan pientä eripuraa muiden keskuudessa. Parempi siis pysytellä ihan suosiolla kauempana kaikista muista nelijalkaisista. Kilparadalle päästessä lämmittelyt ovat yhtä muiden hevosten karttamista yhteydenottojen varalta, mutta silloin kun Vässy alkaa vähitellen keskittymään olennaiseen, esittelee se parhaita puoliaan. Varsinainen suoritus on kotikenttää parempi, sillä kisoissa se tuntuu unohtavan kokonaan ratsastajansa kiusaamisen, muille esittäminen kun taitaa olla kuitenkin se tärkeämpi juttu.

Muut orit ovat Vässyn silmissä vain kilpakosijoita, joille ei saa antaa tippaakaan tilaa isottelulle. Vässy on tyhmänrohkea otus, joka ei kaihda tappeluita, mutta joka usein siltikin lopulta joutuu alistumaan vahvempien tahtoon. Reppana on ottanut osumaa useampaankin otteeseen ja nykyisin ori saakin laidunnella enemmän yksinään. Tammojen lähelle oria on turha päästää muulloin kuin astutustilanteessa, muuten ori sekoa siihen pisteeseen, että sen kanssa saa totisesti taistella tahtonsa läpi.

i. Keinumäen Väiski KTK-II
sh, vrt, 159cm
ii. Ch Keinumäen Vänni KTK-II, YLA2, KRJ-I
sh, rt, 153cm
iii. VIR MVA Ch Keinumäen Ässä KTK-III, YLA2, KRJ-I
sh, rn, 154cm
iie. VIR MVA Ch Sateen Ruutina KTK-II, YLA2
sh, rt, 153cm
ie. Tuikkeen Uniikki
sh, prt, 166cm
iei. Ch Magnolian Karpaasi
sh, prt, 156cm
iee. Ruskan Utopisti
sh, prt, 155cm
e. VIR MVA Ch Tuikkeen Hissu YLA2
sh
ei. VIR MVA Ch Horisontin Pyry KTK-II, sivut?
sh, tprt, 152cm
eii. Aatteen-Onni
sh, vrt, 165cm
eie. T.S. Solina
sh, lkk, 160cm
ee. J.T. Hipaisu
sh
eei. J.E.P. Hurmos
sh, vrt, 157cm
eee. Usvainen Täysikuu sivut?
sh, rt, 152cm

Laajempi sukutaulu
Isälinja: Unohtumaton (8. polvi) - Emälinja: Usvainen Täysikuu (3. polvi)
Suku pisimmillään 19. polvea

Vässyn suku on aivan liian hieno kadotettavaksi, mutta vaikka olen kuinka koittanut penkoa tietoa orin isästä, Keinumäen Väiskistä, ovat tiedot jääneet kovin vähäisiksi ja suppeiksi. Kuitenkin jo pelkkä KTK-II -palkinto kertoo siitä, ettei hevonen ollut ainakaan mikään ruma tapaus, eikä Kya jättänyt sitä vain talliin koristeen virkaa hoitamaan. Minulle on selvinnyt myös se, että Väiskillä on kilpailtu jonkin verran, vaikka sijoituksien määrästä ei olekaan sen kummempaa tietoa. Lisää tietoa orista jäävät varmasti kaipaamaan myös sen kahden muun jälkeläisen, Keinumäen Satuprinsessan ja Keinumäen Vaimoparan, omistajat.

Vässyn isän isä Keinumäen Vänni jakoi kuulemma paljon ihmisten ja erityisesti sillä ratsastaneiden mielipiteitä. Hieman ivallisen ristiriitaisestikin ori oli kyllä herkkä, mutta ei vaan kyllä suusta puhuttaessa. Sille piti jatkuvasti keksiä jotain tekemistä, jottei Vänni olisi alkanut puuhailla omiaan. Fiksu ja lempeä ori saavutti kuitenkin upean kasan voittoja kouluratsastuksen tiimoilta ja näyttelykehistäkin tarttui mukaan irtoSERTtejä ja MVA-SERTtejä. Kantakirjauksessa ori saikin KTK-II -palkinnon ja yllätyksenä ei tule sekään tieto, että Vännillä on KRJ-I ja YLA2 -palkinnot muistuttamassa sen mahtavuudesta.

Keinumäen Ässä oli ilmeisesti siitä pahimmasta päästä olevia oreja, jotka olivat liiankin tietoisia miehisyydestään. Ei oria tästä voi syyttää, mutta välinpitämätön asenne ja karski käyttäytyminen saivat varmasti monen ihmisen hermostumaan tähän hevoseen totaalisesti. Helppo A -tasoinen ratsu toimi kuulemma hyvin tutun ihmisen kanssa, mutta ratsastajalta vaadittiin todella paljon kärsivällisyyttä ja pinnaa, jotta Ässästä pystyi saamaan kaiken haluttavan irti. Sitä onkin nostettava hattua hevosen kanssa kilpaileelle, sillä hankalasta asenteestaan huolimatta ori napsi itselleen sijoituksen jos toisenkin, peräti 38 kipaletta kouluratsastuksesta. Tämä ori ei jäänyt myöskään varsaansa Vänniä yhtään huonommaksi näyttelyiden rintamalla tai no jos totta puhutaan, riittivät rahkeet vain KTK-III -palkintoon.

Sateen Ruutina on Vässyn suvussa taas niitä pienoisia kysymysmerkkejä, tamma kun tuntuu monen muun lailla kadonneen melkein kokonaan nykyihmisten tiedosta. Viiden varsan emän ja KTK-II ja YLA2 -palkintojen saavuttajan täytyi olla kuitenkin hieno hevonen ja tietäähän sen jo siitäkin, kun kasvattajana on taitava ja osaava Pulmu N.

Vässyn suku on kyllä aivan parhaimmistoa, kun haluaa nähdä vanhoja suomenhevosten nimiä ja perehtyä muutenkin niiden sukuhaaroihin. Vässyn isän emä Tuikkeen Uniikki on varmasti monelle tuttu nimi, vaikka jälleen kerran onkin ikäväksi huomattava, että melkoisen suppeaksi on jääneet ne tiedot, joita tammasta on vielä jäljellä tähän päivään. Uniikin kisatulokset ja kuvat ovat hävinneet kokonaan, joten täysin varmaksi en osaa sanoa, minkälainen hevonen näiltä osin oli kyseessä. Punarautiaan kerrotaan kuitenkin olleen loistava esteratsu mahtavine hyppytekniikoineen. 120cm radat eivät tuottaneet sille mitään vaikeuksia ja varmaa onkin, että jotain on varmasti sieltä asti Vässyllekin periytynyt, ori kun on niin hyvä esteillä itsekin.

Magnolian Karpaasin suhteen ollaan jo aika pitkällä virtuaalihevosten maailmassa. Vuoden 2005 puolivälin tienoilla syntynyt ori oli Vässyn isänemän isä, jolta ei ainakaan puuttunut huumoria. Aina pilke silmäkulmassa ja menossa sinne, minne ei olisi toivonut! Työskentelymoraali oli kuitenkin Kasilla kohdallaan ja liikkeitä olisi voinut ihailla vaikka pidemmänkin tovin. Kouluratsuna ori oli varsinainen unelma, mutta esteet eivät vastaavasti olleet sen ominta alaa. Niin tai näin, näyttelyiden ehdoton kunkku napsi itselleen sertin jos toisenkin, eikä mikään ihmekään katsellessa orin kuvia! Todella sopusuhtainen hulmuletti kyllä ansaitsi saamansa palkinnot ja harmittaa ihan, ettei ainakaan tietoja penkoessa tullut esille sitä, että Kasia olisi kantakirjattu.

Vässyn isänemän isä ei pistänyt yhtään huonommaksi varsinkaan näyttelymenestyksensä suhteen. Ruskan Utopisti näytti napsineen itselleen valtavan määrän sertejä ja jälleen kerran herää vain kysymys, miksi tammaa ei viety kantakirjaustilaisuuteen asti. Niin tai näin, kisamenestystä kuitenkin löytyy myös, vaikka tamman kanssa onkin saanut varmasti käydä aikamoisia valtataisteluita. Se kun oli kuulemma aika kovapäinen johtajuuden suhteen, mutta jos ratsastaja osasi vain pitää ohjat omissa käsissään, eikä antanut hevoselle turhaa päätösvaltaa, oli lopputulos taatusti mieluinen. Pisku soveltui ilmeisen hyvin käyttöön kuin käyttöön! Koulua väännettiin loistavin liikkein tuomareilta tyylipisteitä onkien ja esteillä toimittiin varmajalkaisin ottein säikkymättä erikoisempiakaan esteitä. Voiko enää parempaa sukulaista toivoakaan periyttämään omia hyviä taitojaan!


Emä Tuikkeen Hissu oli näyttelyarvonimestään päätellen varsin upean näköinen ilmestys, vaikkei se ihan täysin ehkä Vässyyn periytynytkään. Hissulla oli kuitenkin takanaan ravitaustaa, mutta ei ikinä juossut niin hyvin, että siitä olisi sille varsinaista uraa syntynyt. Päinvastoin kävi kouluratsastuksen saralla, tästä lajista hevonen nimittäin niitti peräti 35 sijoitusta ja kaikki olivat kiitettävästi vaativan tason saavutuksia. Vässy oli yksi niistä kuudesta jälkeläisestä, jotka Hissu jätti tähän maailmaan ennen kuin se menehtyi kaviokuumeen kouriin 21-vuotiaana.

Horisontin Pyry, Vässyn emän isä, menestyi myös mahtavalla tavalla näyttelyissä ja toikin kotiinsa aikanaan VIR MVA Ch -arvonimen. Upeutta riitti myös kisakenttien saralla ja Pyryn näyttäviä ja pehmeitä askelia katsellessa varmasti jokaisen silmä lepäsi. Menestyneen suvun kasvatti palkittiin myös suomenhevosten kantakirjassa II-palkinnolla ja ei mikään ihme, että ori olikin haluttu periyttäjä suomenhevostammojen omistajien keskuudessa.

Emänisän isän kohdalla mennään jo aika kauas menneisyyteen, sieltä nimittäin löytyy Aatteen-Onni. Kyseinen ori ei niittänyt mainetta ihan niin paljon kuin jälkikasvunsa, mutta kilpaili kuitenkin vaihtelevalla menestyksellä niin koulu-, este- kuin maastoesteradoillakin. Suurimmaksi osaksi hevonen hoiti ratsastuskoulun ratsun virkaa, mutta pääsi orina myös kiitettävästi siitoshommiin ja saikin peräti kaksitoista jälkeläistä jatkamaan sukua. Kyseessä on yksi ihan varteenotettava kantaori!

Vähän vaatimattomampi Vässyn emänisän emä T.S. Solina toimitti monitoimiratsun virkaa kilpailemalla pienimuotoisesti niin koulu- kuin esteradoillakin. Liinakko tamma oli varmajalkainen ratsastettava ja varmasti monen mieleen. Hevonen ei kuitenkaan ennättänyt elämänsä aikana saavuttamaan kovinkaan suuria, mutta pyöräytti se kuitenkin kaksi lapsukaista maailmalle. Tämä vanhasukuinen hevonen on kuitenkin mukava lisä Vässynkin sukutauluun.

J.T. Hipaisu oli 156cm korkea rautias tamma, joka toimi yleisratsuna omistajallaan. Hevonen kilpaili ilmeisesti useammassakin lajissa, mutta osoitti parhaan potentiaalinsa kouluratsastuksen saralla. Siitä ei ole jäänyt tietoa, miten vaativaa tasoa Hipaisulla kisattiin, mutta laiskanpulskea luonne ei välttämättä ole vienyt kovinkaan pitkälle.

Vässyn emänemän isän kohdalla päästään kurkistamaan myös suvun ravitaustan puolelle, J.E.P. Hurmos oli nimittäin ravuri henkeen ja vereen. Mahtavan raviuran tehnyt vaaleanrautias juoksi ennätyksenä 22,2ake - 22,7ly ja sen statistiikka oli 130: 19-21-16. Voittosummakin oli huikea 123 095v€, joten ainakaan ei voida väittää, etteikö menestystä olisi tältä saraa herunut. Hurmos sai lähemmäs kaksikymmentä jälkeläistä, joista suurin osa jatkoi isänsä jalanjäljissä. Melkein voisikin harmitella, ettei tämä menestys jatkunut Vässyn sukuhaaraan sen kummemmin!

J.T. Hipaisulla olisi ollut hyvät rahkeet hyvään raviuraan, sillä myös sen emä Usvainen Täysikuu pärjäsi omassa lajissaan mielenkiintoisesti. Tuo 152cm korkea rautias tamma juoksi voittosummakseen 37 557v€, mutta tarkempaa tietoa sen ennätyksistä ja voitoista ei kuitenkaan ole. Rahasumma kertoo kuitenkin jo sen, että taitoa ja potentiaalia on löytynyt. Täysikuu sai vain kaksi jälkeläistä, joten ei ole kovin suuri todennäköisyys, että ravigeenit olisivat päässeet ansaitsemaansa käyttöön.

4 jälkeläistä, joista 3 tammaa ja 1 ori
22.05.2014 t. Ventoksen Aallokas (e. Sannin Werililja)
31.05.2014 t. Ventoksen Haamusuklaa (e. FS Aavekuiskaaja)
09.10.2014 o. Ventoksen Kuvajainen SV-II, EV-I (e. FS Aavekuiskaaja)
02.05.2015 t. Ventoksen Sirpakka (e. Moon Sirkku)
Esteratsastus (12 voittoa)
01. | ERJ Cup - 30.04.2014 - Solo - 100cm - 12/494
02. | ERJ Cup - 28.02.2015 - Silverlode - 100cm - 27/299
03. | ERJ Cup - 31.05.2015 - Ventos - 100cm - 4/243
04. | ERJ Cup - 31.10.2015 - Kisakeskus Ginger - 100cm - 18/244
05. | ERJ Cup - 30.12.2015 - KK Bailador - 90cm - 7/169

01. | VSR Cup - 31.12.2014 - Susiraja - 100cm - 6/71
02. | VSR Cup - 30.06.2015 - Susiraja - 90cm - 2/70
03. | VSR Cup - 30.11.2015 - Susiraja - 90cm - 5/121
04. | VSR Cup - 30.06.2016 - Susiraja - 100cm - 10/110

01. | ERJ - 04.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - 6/40
02. | ERJ - 10.06.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 5/30
03. | ERJ - 13.06.2014 - Hengenvaara - 100cm - 3/50
04. | ERJ - 14.06.2014 - Moondance - 100cm - 4/40
05. | ERJ - 16.06.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 4/30
06. | ERJ - 21.06.2014 - Ventos - 100cm - 3/40
07. | ERJ - 21.06.2014 - Latun Talli - 100cm - 4/30
08. | ERJ - 23.06.2014 - Ventos - 100cm - 4/40
09. | ERJ - 24.06.2014 - Ventos - 100cm - 5/40
10. | ERJ - 24.06.2014 - Rĺgkross - 100cm - 3/30
11. | ERJ - 27.06.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 5/30
12. | ERJ - 29.06.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 5/30
13. | ERJ - 04.07.2014 - Wuki - 100cm - 3/40
14. | ERJ - 05.07.2014 - Wuki - 100cm - 1/40
15. | ERJ - 05.07.2014 - Ulapan Talli - 100cm - 5/30
16. | ERJ - 05.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 5/30
17. | ERJ - 06.07.2014 - Susiraja - 100cm - 1/30
18. | ERJ - 07.07.2014 - Susiraja - 100cm - 3/30
19. | ERJ - 08.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 1/30
20. | ERJ - 09.07.2014 - Roscoff Sportponies - 100cm - 4/40
21. | ERJ - 10.07.2014 - Elisan Yksityiset - 100cm - 1/30
22. | ERJ - 10.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 1/30
23. | ERJ - 10.07.2014 - Ultimate Sporthorses - 100cm - 3/30
24. | ERJ - 12.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 1/30
25. | ERJ - 12.07.2014 - Elisan Yksityiset - 100cm - 4/30
26. | ERJ - 13.07.2014 - Elisan Yksityiset - 100cm - 3/30
27. | ERJ - 13.07.2014 - Hazard - 100cm - 2/30
28. | ERJ - 14.07.2014 - Hazard - 100cm - 5/30
29. | ERJ - 14.07.2014 - Maanan Suomenhevoset - 100cm - 6/40
30. | ERJ - 14.07.2014 - Maanan Suomenhevoset - 100cm - 2/40
31. | ERJ - 15.07.2014 - Maanan Suomenhevoset - 100cm - 5/40
32. | ERJ - 15.07.2014 - VHT Viljala - 100cm - 3/50
33. | ERJ - 15.07.2014 - VHT Viljala - 100cm - 5/50
34. | ERJ - 17.07.2014 - Maanan Suomenhevoset - 100cm - 3/40
35. | ERJ - 18.07.2014 - Maanan Suomenhevoset - 100cm - 1/40
36. | ERJ - 18.07.2014 - Maanan Suomenhevoset - 100cm - 2/40
37. | ERJ - 18.07.2014 - Ziel Sporthorses - 100cm - 2/30
38. | ERJ - 21.07.2014 - Maanan Suomenhevoset - 100cm - 3/40
39. | ERJ - 21.07.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - 100cm - 5/30
40. | ERJ - 22.07.2014 - Maanan Suomenhevoset - 100cm - 6/40
41. | ERJ - 23.07.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - 100cm - 4/30
42. | ERJ - 25.07.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - 100cm - 2/30
43. | ERJ - 25.07.2014 - Ulapan Talli - 100cm - 1/21
44. | ERJ - 26.07.2014 - Elisan Yksityiset - 100cm - 2/40
45. | ERJ - 27.07.2014 - Hengenvaara - 100cm - 4/60
46. | ERJ - 28.07.2014 - Elisan Yksityiset - 100cm - 3/40
47. | ERJ - 29.07.2014 - Mörkövaara - 100cm - 1/40
48. | ERJ - 30.07.2014 - Ulapan Talli - 100cm - 1/21
49. | ERJ - 31.07.2014 - Mörkövaara - 100cm - 2/40
50. | ERJ - 04.08.2014 - Pirunkorpi - 100cm - 5/30
51. | ERJ - 04.08.2014 - Rätvänä - 100cm - 1/30
52. | ERJ - 05.08.2014 - Rätvänä - 100cm - 1/30
53. | ERJ - 08.08.2014 - Rätvänä - 100cm - 5/30
54. | ERJ - 08.08.2014 - Lai'e Welsh - 100cm - 2/30
55. | ERJ - 08.08.2014 - Kisakeskus Perderesies - 100cm - 2/50
56. | ERJ - 09.08.2014 - Lai'e Welsh - 100cm - 5/30
57. | ERJ - 09.08.2014 - Pirunkorpi - 100cm - 3/30
58. | ERJ - 12.08.2014 - Maanan Suomenhevoset - 100cm - 3/40
59. | ERJ - 13.08.2014 - Elisan Yksityiset - 100cm - 2/40
Näyttelyt
00. | NJ - 00.00.0000 - Paikka - Luokka - 00/00

Valmennukset

23.12.2014, Break - estevalmennus, 100cm
Vaikka olin vasta ehtinyt saapua maneesiin, huomasin jo heti ensimmäisen puolen minuutin aikana, ettei tämänpäiväinen estevalmennus tulisi olemaan ihan leikiten läpi vedetty. Ratsastajana toimiva yaren vaikutti kyllä pärjäävän läsipäisen suomenhevosorinsa Vässyn selässä, mutta kyseinen hevonen ei selvästikään ollut mikään helpoin ratsastettava. Korvat luimussa ja häntä viuhtoen tanssahteleva ori näytti ennen kaikkea arvaamattomalta ja kehotinkin yarenia heti ensitöikseni lämmittelemään Vässyn vähän tavallista pidemmällä ja vaativammalla mittakaavalla, josko ori rupeaisi kuuntelemaan vähän paremmin kun enimmät energiat olisi purettu. Tosin se vaikutti olevan helpommin sanottu kuin tehty, sillä vaikka yaren sai Vässyn tottelemaan, ori tuntui painavan kuolaimelle vielä siinäkin vaiheessa kun olin saanut tämänpäiväiset esteet kasattua. Itse asiassa Vässy vaikutti vain innostuvan esteiden näkemisestä ja varmistinkin yarenilta että haluaisiko hän hypätä tänään sittenkin matalampia esteitä. yaren kuitenkin vakuutti, että metrin esteet olisivat ok.

Aloitimme kuitenkin ihan vain matalilla lämmittelyhypyillä, puolen metrin ja 70 sentin korkeudesta. Kuten olin jo vähän ennalta olettanutkin, Vässy tuli esteille ihan liian kovalla vauhdilla niiden kokoon nähden ja se näkyi myös orin hyppytyylissä, josta ei kyllä puuttunut ilmavuutta, mutta ylitys ei ollut myöskään kovinkaan hallittu. ”Teepäs muutama laukkaympyrä siellä päädyssä, itse asiassa jatka laukkaympyröiden tekemistä niin kauan kunnes saat Vässyn hidastamaan … Hyvä, juuri noin, lyhennä vain vielä askelta äläkä anna Vässyn yhtään kiihdytellä. Jatka vain vielä.” Vässyn mielenkiinto oli esteissä ja oria selkeästi hämmensi miksi ratsastaja ei suunnannutkaan heti seuraavalle esteelle niin kuin tavallisesti. Sitten hämmennys vaihtui kiukutteluun ja Vässy yritti väkisin suunnata kohti seitsemänkymmenen sentin estettä, mutta yaren piti hienosti orin hallinnassaan ja jatkoi ympyrällä laukkaamista, kunnes Vässy hidasti vauhdikasta laukkaansa. ”Noniin, hienoa ja nyt kokeile lähestymistä uudelleen. Pidä vain tiukka ohjasote ja katse esteessä, älä anna Vässylle yhtään tilaa lähteä ryysimään … Hyvä, juuri noin!” kehuin ratsukkoa vuolaasti, kun tällä kertaa este ylittyi huomattavasti hallitummin ja tyylikkäämmin. Vässy ei selkeästikään ollut vauhdin hidastumisesta niin innoissaan, mutta nyt ori kuitenkin kuunteli paremmin.

Jatkoimme lämmittelyesteiden ylityksillä, kunnes Vässy oli kunnolla kuulolla, jonka jälkeen kohotin esteiden korkeudet ensin kahdeksaankymmeneen senttiin ja siitä sitten metriin. Vässyn kuuliaisuus ja hyppytyyli paranivatkin selkeästi loppua kohden, orin rauhoittuessa, kun enin turha energia oli purettu pois. Vässyn kanssa kannattaakin selkeästi panostaa pitkään ja tehokkaaseen lämmittelyyn ja jos mahdollista, oria voi esimerkiksi juoksuttaa liinassa ennen estetreeniä, sillä se on hyvä tapaa purkaa patoutunutta energiaa eikä se lähellekään väsytä ratsastajaa samalla tavalla kuin alkutunnin taistelu siitä kumpi määrää tahdin ja menosuunnan. Muutoin Vässyllä on kyllä hieno, ilmava hyppytyyli ja yaren kyllä ansaitsi pisteet kotiin hallitsemalla orin näinkin hienosti, moni muu olisi varmasti ollut pahemman kerran pulassa vähän turhankin menohaluisen orin selässä.

28.03.2015, Vilma - estevalmennus, 100cm
Ratsukko sai verrytellä kaikessa rauhassa itsenäisesti sillä välin, kun kokosin pientä tehtäväsarjaa vetristääkseni kummankin mieltä: lempiaiheeni eli suhteutetut välit. Pidin silmällä Yarenin ratsastusta ja kiinnitin huomiota etenkin Vässyn keskittymiskykyyn - tai tässä tapauksessa kyvyttömyyteen keskittyä. Kaksitahtisen ravin sijaan näin melkoista tikuttamista, tahti oli aivan hukassa ja Vässyn huomio suuntautui puhtaasti puomeihin, joita olin asettanut pitkin maneesia.

Koska Vässy otti niin paljon puhta jo puomeista, päätin aloittaa harjoituksen toisella tavalla ja laitoin ratsukon tulemaan käynnissä ympyrällä pienelle puomitehtävälle, joka vaati tarkkuutta niin ratsastajalta kuin hevoselta. Aluksi Vässy oli selvästi niin täpinöissään, että kolautteli puomeja lähes joka askeleella, mutta fiksuna hevosena alkoi keskittymään jalkoihinsa paremmin eikä puomit enää kolisseet. Siirryimme tekemään samaa tehtävää ravissa, pääpainotteena kaksitahtinen, liioitellun rauhallinen hevonen, joka kykenee samaan aikaan kokoamaan askelta ylös, mutta liikkumaan rennon elastisesti. Pikku hiljaa aloitimme hypyt yksinkertaisella verryttely-pystyllä. Vauhtia oli liikaa eikä Yaren päässyt hyppyihin täysin mukaan, vaikka esteet olivat pieniä. Laitoin ratsukon tekemään ympyröitä ennen esteelle tuloa ja hyppäämään melko tiukoista kulmista, jotta tempo säilyisi mutta vauhtia ei olisi niin paljon. Verkkahypyt alkoivat onnistumaan, joten siirryimme päätehtävään.

Asetin keskihalkaisijalle kaksi pystyä kahdenkymmenen metrin välillä, ja pyysin Yarenia tulemaan välin kuudella askeleella. Taas kerran vauhtia oli liikaa, ja ensimmäisen kerran Vässy otti vain viisi askelta, joten teimme taas volttiharjoituksia ennen tehtävän alkua. Hitaasti, mutta varmasti hypyt pyöristyivät ja oikeat askelvälit löytyivät, jolloin ponnistuspaikat osuivat kohdalle. Vaikeutin tehtävää vielä niin, että Yaren joutui säätelemään oriin laukkaa lyhyemmäksi ja tulemaan seitsemällä askeleella. Tässä vaiheessa Vässy alkoi olemaan mukavasti kuulolla ja odotti Yarenin apuja sen sijaan, että olisi rynnännyt välille. Hypyt olivat edelleen pyöreitä ja pehmeitä, joten nostin ensimmäisen pystyn kahdeksaankymmeneen senttiin ja muutin toisen okseriksi, jonka takapuomi oli metrin korkuinen. Ratsukko sai tulla kuudella askeleella tehtävälle, ja teki hyvän ja tasapainoisen suorituksen, josta kiittelin kovasti.

29.03.2015, Vilma - estevalmennus, 100cm
Koska tiesin entuudestaan tämän ratsukon vahvuudet ja vaikeudet, oli helppo lähteä suunnittelemaan pientä rataharjoitusta, jonka tavoitteena oli tehdä hyvät, puhtaat tiet ja saada Vässy kuuntelemaan pieniäkin apuja, jotta norsujarrua ei tarvittaisi. Annoin ratsukon verrytellä sileällä, tällä kertaa Vässy oli huomattavasti paremman oloinen eikä hätkähtänyt, kun kannoin värikkäitä puomeja paikasta toiseen. Sileällä pyysin Yarenia ratsastamaan pitkät sivut vastalaukassa, se jumppaa ja suoristaa hevosta mukavasti ja antaa Vässylle valtavasti miettimisen aihetta.

Verryttelyhypyt suoritettiin vinosti keskihalkaisijalla olevalla pystyllä, jonka päällä oli tarkoitus vaihtaa laukka. Pyysin Yarenia käyttämään mahdollisimman pieniä apuja: painoa ja pientä asetusta käännöksen suuntaan jo hypätessä. Ensimmäisellä kerralla asetus tuli liian aikaisin ja Vässy kieltämisen sijaan teki valtavan sivuloikan vasemmalle, mutta Yaren oli valmistautunut tähän ja pysyi hyvin selässä. Uudella yrityksellä itse hyppy onnistui, mutta ori jäi ristilaukalle. Muutaman yrityksen jälkeen vaihdot esteellä alkoivat sujua paremmin ja aloimme toteuttamaan pidempiä pätkiä rataharjoituksesta.

Ensimmäinen este oli kavalettikorkuinen pysty, jolta lähti kaareva tie keskihalkaisijalla vinosti olevalle pystylle, jonka jälkeen pitkällä sivulla oli sarja, jonka väliin mahtui kaksi laukka-askelta. Sarjan jälkeen tarkoitus oli kiertää ensimmäinen pysty ja suunnata keskihalkaisijan suuntaisesti olevalle okserille. Ensimmäisillä kerroilla vauhtia oli hieman liikaa ja Yarenin ohjaus ei täysin pelittänyt. Sarjan linja oli huonohko ja puomi kolahti epämääräisesti, muttei kuitenkaan tippunut. Vässylle sopii selvästi tiukemmat tiet esteille, ja se on varmasti uusinnassa aikaa vastaan hyvä, mutta nyt tärkeämpää oli huolelliset ja rauhalliset lähestymiset. Itse hypyissä ei taaskaan ollut vikaa, Vässy arvioi ponnistuspaikan itse ja Yaren mukautui hyppyihin hyvin.

20.04.2015, murmur - estevalmennus, 100cm
Vässy vaikutti tänään reippaalta ja alkulämpöjä hakiessa yarenin täytyi pitää tarkkaa kuria vauhdinsäätelystä ja oma-aloitteisesti ottaa ohjalla vastaan, jos ori innostui kaahaamaan turhan kovasti. Mukaan mahdutimme paljon voltteja ja temmonhidastuksia, jotka osittain toimivat, vaikka melko reipastahtiselta meno näyttikin. Ekoiksi hypyiksi oli luvassa kolmen pikkuesteen sarjaa, jonka puoliväliin tuli ravivoltti ja maapuomin ylitys. Vaikka korkeustaso oli matala, Vässy mielellään sinkosi esteille kovempaa kuin yaren olisi tahtonut ja puolipidätteet tulivat ajankohtaisiksi tässä vaiheessa. Myös yarenin painopisteellä oli merkitystä ja kun monen tekijän summa saatiin kuosiin, helpottui myös esteille lähestyminen.

Voltti osoittautui hyväksi harjoitukseksi, mutta sitäkin täytyi harjoitella muutaman kerran ennen kuin Vässy malttoi hidastaa tahtia ihan koko kuvion ajaksi. Ensimmäisillä kierroksilla se meni niin, että Vässy kaahotti reippaassa laukassa koko voltin ympäri, teki puomille tavallista suuremman askeleen ja takaisin sarjalle tultaessa koko homma kostautui ja ratsukko sai kiellon, koska vinosta laukasta ja sisäpohjetta vasten juoksemisesta ei vain kerta kaikkiaan voinut tulla mitään kaunista ja hallittua hyppyä. Tehtävä onnistui, kunhan yaren muisti olla hereillä koko ajan ja ratsastaa hevosta jokaisen hikipisaran edestä, vaikka se olisikin ottanut voimille ja hapottanut käsivarsia. Toistimme samaa kolmen hypyn sarjaa eri suuntiin, vuorotellen ravissa ja laukassa sekä esteiden korkeuksia vaihtamalla. Vässy oli koko valmennuksen ajan menevä ja ongelmaksi asti muodostui ainoastaan liiallinen vauhti, josta siitäkin päästiin loppua kohti vähitellen eroon.

26.12.2015, Jazz - estevalmennus, 100cm
Maneesin ulkopuolelta kuului ensin kovaa kolinaa, ja pian korvia huumaava orin hirnunta. "Sori, että ollaan myöhässä... Jouduttiin jätkän kanssa kotona keskustelemaan laitetaanko kuljetukseen paksumpi loimi vai mennäänkö ilman", Yaren huudahti maneesin ovelta taluttaessaan punarautiaan maneesiin. "Eipä tuo mittään, ehdin hyvin laittaa teille esteet valmiiksi. Puhetta oli jonkin sortin kontrolliharjoituksesta ja halusin lisätä oman pienen lisämausteen: tehtävät erikoisesteillä", kerroin Yarenille hymyillen, samalla ratsukon kävellessä. "Kuulostaa suunnitelmalta", nyökkäsi nainen hevosensa selästä. "Kerää ohjat tuntumalle ja tehdään alkuverryttelyksi paljon siirtymisiä ravi-käynti. Haetaan Vässy kuulolle", Yaren aloitti heti tiukalla kurilla orin kanssa. Ravin tahti oli kiireistä, mutta toistoa toiston perään alkoi pidätteet menemään lävitse. Ohjasin laukkaverryttelyyn ympäri kenttää ja nyt vuorostaan tehtiin pätkä laukkaa, ravisiirtyminen ja takaisin laukkaan. Molemmat suunnat, sekä pidätteet lävitse!

Sitten hyppyjen vuoro. Pituushalkaisijalle oli laitettu kolme pystyä sateenkaarilevyillä, ja väleissä riittävästi tilaa. "No niin, aloitetaan hypyt niin että tullaan ensin kaikki kolme pystyä vain puomeina. Ja puomien / esteiden lisäksi ratsastetaan voltti aina ennen ja jälkeen pystyn", ohjeistin. Yaren istui syvällä satulassa ja yritti kaikin keinoin saada orin pysymään nahoissaan. "Juuri noin, pidät vastaan vatsalihaksilla, etkä lähde sen hössötykseen mukaan. Vaadit sen odottamaan ja tulemaan takaisin puomin jälkeiselle kontrollivoltille." Vuorotellen tultiin oikealta ja vasemmalta. Ja kierros kierrokselta nostin esteitä. Viimeisillä kierroksella pystyt olivat metrin. "Hyvä hyppy ensimmäiselle, melkein kontrollissa ensimmäiselle voltille. Siisti kakkonen, ja parempi voltti tähän väliin ja kolmannen pystyn jälkeen ihan super kontrolli!" kehuin innoissani Yarenia, joka taputti ratsunsa kaulaa tarmokkaasti. "Hienosti ratsastettu koko tehtävä, vaikka sateenkaaret olivatkin pelottavat ensimmäisellä kierroksella. Karismaattinen suomenhevonen, jolla ei puutu ponnistusta esteelle", sanoin hymyillen kävellessäni loppikäynnit ratsukon vierellä.

27.12.2015, Jazz - estevalmennus, 100cm
"Kappas, tehän olette ajoissa", tuumasin astuessani maneesiin sisälle, Yaren verrytteli Vassyä ravissa. Hevonen oli hyvin kuulolla, tai ainakin oli kunnes nostin puomeja alas maneesin reunoilta. Ori kyttäili vieriviä puomeja ja sätkyi äkillisiä kolahduksia. "Vai että tälläinen päivä?" kysyin suu virneessä. Yaren nyökkäsi silmiään pyöritellen. "No sittenhän passaa tehdä suhteutettuja etäisyyksiä tänään. Laitan yhden linjan 21 metrin välillä, pysty ja okseri." Aloitimme alkuverryttelyksi taivutuksilla. Ne eivät olleet orin vahvin ominaisuus, mutta hyödyllistä jumppaamista. "Ratsasta pituushalkaisijaa suoraan ja siirrä ensin etuosaa oikealle ja vasemmalle. Myöhemmin myös takaosan siirrot mukaan. Ja suunta vaihtuu aina lyhyelle sivulle tultaessa." Vässyn ilmeestä pystyi päättelemään: nyt ketutti ja lujaa. Orin pää heilui puolelta toiselle ja häntä vihtoi jokaisesta pohkeesta. Neuvoin käyttämään pieniä apuja, mutta vaatimaan tehtävän loppuun saakka. Periksihän ei annettu ja orilta sujui viimeisillä kierroksilla ihan kelpuutettavat avo- ja sulkutaivutukset.

Ja sitten suhteutetun linjan kimppuun. "Tule ensiksi kuudella askeleella, koska uskon että viisi sujuu helposti. Ja aloitetaan 70cm esteillä ja nostetaan sitten." Yaren lähti lähestymään ensimmäistä estettä jo valmiiksi liian kovassa tempossa. "Hou, hidasta. Liian kova vauhti", ohjeistin ja ori painoi välin neljällä. Nauru karkasi huuliltani, Vässy näytti niin tyytyväiseltä itseenä, kun oli onnistunut venyttämään askeltaan niin kovin. "Tuota, seuraavalla kertaa enemmän kiinni", kehotin ja seurasin uuden lähestymisen. "Lyhennä ohjaa ja ajoissa pidäte läpi." Ahdas kuusi askelta, mutta tulihan se kuusi askelta neljännellä yrittämällä. Viidennellä kierroksella kutonen mahtui jo huomattavasti paremmin. "Se oli hyvä. Sitten viidellä." Orin riemu repesi jo siinä vaiheessa, kun ensimmäiselle metrin pystylle vauhtia oltiin lisätty vain yksi pykälä. Ja neljällä askeleella jälleen. "Selkeästi neljä on Vässystä kivempi kuin viisi, mutta yritetään saada se hallittu viisi", sanoin nauraen. Viimeiselle kierrokselle lopulta saatiin siisti viisi askelta kontrollissa.

Päiväkirjamerkinnät

26.02.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Au... Hieroin kipeää takapuoltani tömähtäessäni vähemmän tyylikkäästi maahan suomenhevosori Vässyn selästä kentän keskellä. Auts, auts, auts. Jatkoin valitusta mielessäni raksauttaessani vuorostani selkääni ja venytellessäni käsivarsiani varovaisin liikkein. Koko kouluratsastustunti oli ollut täysin ja totaalisen hirveä, Vässy oli ollut ihan kamala ratsastettava ja tallinomistaja yarenkin oli vaikuttanut olevan tavallista tiukemmalla päällä ohjatessaan tuntia. Ihan oikeasti, vaikka sitä ei olisikaan uskonut näin päällepäin nyt katsoessa, Vässynkin vain venytellessä kaulaansa karva hiestämärkänä, kaikki taisteluntahto kuin tuhka tuuleen kadonneena. Olihan se kadonnut, kun ori oli ensin riepottanut minua ympäri kenttää tunnin verran. Olin jo hoitaessa aavistellut, ettei ratsastuksesta tulisi mitään herkkua, Vässy oli ollut nimittäin vielä tavallista kiukkuisemmalla päällä jo harjatessa, mutta en silti ollut osannut varautua siihen pukitusrodeoon, minkä ori oli keksinyt järjestää kesken tunnin... Ja minä kun olin vielä iloinnut siitä, kuinka rauhallisesti Vässy oli sittenkin käyttäytynyt aluksi pihalla, lyhyeksi sekin ilo oli sitten jäänyt.

Luojan kiitos en sentään ollut tippunut satulasta vaikka yhtä hyvin olisin voinut, kropassani tuntuvasta kolotuksesta päätellen. Päästyään kiukuttelun makuun Vässy ei ollut nimittäin muuta tehnytkään, ori taisteli koko tunnin ajan ohjia vastaan ja yritti oikoa joka kulmassa säikkyen milloin mitäkin. Hammasta purren olin kuitenkin selvinnyt suhteellisen kunniallisesti siihen asti, kunnes olimme siirtyneet laukkaan ja Vässy riistäytyi käsistä. Ori oli kiskaissut ohjia niin voimalla, että hyvä etten ollut tippunut raudikon kaulan yli ja aloittanut sitten sellaisen pukittelun, että siinä olisi moni rodeoratsu jäänyt toiseksi. Sanotaanko, että häntäluuni oli saanut pari kipeää osumaa osakseen ja käteni olivat makaronia sen ohjista vetämisen jäljiltä. Lopulta Vässy oli sitten pysähtynyt puuskuttamaan sieraimet suurina kentän nurkkaan ja minä olin kerännyt vähäisetkin jäljellä olevat kunnianrippeeni sinniteltyäni puoliksi roikkuen orin satulassa. Muiden säälivät katseet olivat kertoneet riittävästi, mutta olin päättänyt esittää urheaa ja sinnittelin lopputunnin läpi silkalla tahdonvoimalla. Onneksi yarenkin taisi sääliä minua sen verran, että olin säästynyt ravaamiselta ilman jalustimia. Luojan kiitos, en nimittäin olisi varmaan pysynyt tolpillani, jos olisin vielä joutunut moiseen rääkkiin lopputunnista. Vässy pärskähti vieressäni ja tyrkkäsi minua turvallaan jättäen vaahtovanan takinhihaani. Mulkaisin oria tyytymättömästi ja maiskautin sen ärtyneenä liikkeelle. "Sori vaan, mutta minäkään en pidä sinusta tällä hetkellä erityisesti", tuhisin itsekseni kun lähdin lopulta vaappumaan tallirakennusta kohti.

27.02.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Hyvä, ettei pihalla puhaltava tuuli repinyt tallinovea paikoiltaan, kun avasin oven yarenille ja hänen perässään juoksuttamalle ruunikolle. "Ihan karsea ilma!" tallinomistaja huudahti pudistellessaan lunta niskastaan. "Siellä on vielä paria oria ulkona", hän ilmoitti, nekin olisi haettava sisälle sillä säätiedotus oli luvannut purkuilmaa koko yöksi. Lumimyrsky oli saanut alkunsa Venäjältä ja se iski nyt koko voimallaan myös itäiseen Suomeen, luvassa oli siis varmasti sähkökatkoja ja teille kaatuneita puita. "Minä menen!" ilmoitin ja kiskoin hupun päähäni ennen kuin nappasin riimunnarun läheisen karsinan ovesta ja pujahdin tallinoven raosta pimeyteen. Kylmä tuuli pureutui saman tien takkini läpi ja jouduin siristelemään silmiäni pyörivässä ja pölisevässä lumituiskussa. Etenin juoksujalkaa ja hetken tähyiltyäni erotin tallipihan lampun värisevässä kajossa hevosten tummat hahmot vierekkäisissä tarhoissa.

Pihalle jääneet otukset värjöttelivät eri tarhoissa, mutta vierekkäin omilla puolillaan aitaa, takapuolet tuulta vasten käännettyinä. Molemmat olivat jo selkäpuolelta lumen ja jääkiteiden peitossa, mutta ainakaan lähestymäni ori ei lähtenyt karkuun, vaikka astuinkin esiin pimeydestä. Päinvastoin, Vässykin näytti kerrankin ilahtuvan nähdessään minut, ajattelin kun tunnistin vaaleanpunarautiaan läsipään. Napsautin riimunnarun orin päitsiin ja kannustin sen liikkeelle, vaikka ori olikin ensin haluton liikkumaan hangessa mihinkään suuntaan. "Saitko sen?" tunnistin yarenin äänen portilla. "Joo, siellä on vielä yksi viereisessä tarhassa", jouduin korottamaan hieman ääntäni, jotta se olisi kantanut tuulen yli ja yarenin kiirehtiessä seuraavan tarhan portille minä keskityin vain saamaan Vässyn kiireellä talliin. Portista ori tulikin ihan nätisti, vaikkakin kiire askelissaan, mutta tietysti juuri kun astuimme pihamaalle, lumet tippuivat ryminällä tallin katolta. Se sai Vässyn kavahtamaan sivulle ja hyvä ettei ori kiskaissut minuakin kumoon mennessään, riimunnarun polttaessa ikävästi kämmeniäni. Siinä saattoi muutama ärräpää irrota, mutta hyppäsin nopeasti Vässyn päitsiin paremmin kiinni saadakseni orin liikkumaan oikeaan suuntaan riistäytymisen sijaan ja suurinpiirtein ryntäsimmekin tallinovista sisälle, minä juoksujalkaa ja Vässy ravissa pärskähdellen sekä silmänvalkuaisiaan muljautellen.

Vasta, kun sain Vässyn karsinaansa ja tallinovi kolahti kiinni yarenin perässä, saatoin vetää syvään henkeä helpotuksesta ja kiskoa sormikkaat varovasti käsistäni. Onneksi riimunnaru oli jättänyt kämmeniini vain hennot painaumat ja kun Vässy hetken päästä kurotteli päätään käytävän puolelle, en jaksanut olla orille vihainen. Sehän oli vain säikähtänyt. Huokaisten rapsutin raudikkoa otsalta kunnes se päätti jälleen tyrkätä minua turvallaan niin, että jouduin ottamaan tukea karsinan kaltereista. Niin että paitsi tämä oli Vässy, ajattelin päätäni pudistaen.

28.02.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Kun yaren oli ehdottanut yhteistä maastoreissua ja lisännyt sen jälkeen, että voisin ottaa ratsukseni Vässyn, minua ei ollut naurattanut yhtään vaikka tallinomistaja oli kylläkin yrittänyt huonosti salata hymynhäiveensä. Se oli yleistä tietoa, että minä ja Vässy emme olleet ylimmät ystävät, oikeastaan hyvä että siedimme toisiamme. Siltä minusta ainakin tuntui, kun olin nihkein ottein varustanut vähintään yhtä nihkeältä vaikuttaneen vaaleanpunaraudikon maastolenkille. Rehellisesti sanottuna olin odottanut, että tämäkin ratsastuskerta päättyisi samanlaiseen katastrofiin kuin taannoinen koulutunti, mutta yllättäen Vässy olikin ollut ihan mukava ratsastettava. Toki ori oli pyrkinyt kovasti pääsemään yarenin ratsun edelle, mutta se tuttu säikkyminen ja muu hölmöily oli kokonaan poissa. Noh, hyvä on, palatessamme tallipihalle parkkeeratut kottikärryt olivat kyllä aiheuttaneet pärskimistä ja sivuaskeleita, aina penkkaan peruuttamisen verran, mutta se nyt oli pientä Vässyn tavallisesti vetämiin esityksiin verrattuna.

Loppujen lopuksi olin päässyt laskeutumaan satulasta ihan onnistuneesti alas ja Vässykin oli malttanut seistä aloillaan ihan kaikessa rauhassa. OK, mitä ihmettä Vässylle oli tapahtunut ja missä oli se tuntemani pöljäpää? En voinutkaan olla silmäilemättä oria epäluuloisesti vielä karsinankin uumenissa harjatessani raudikkoa ratsastuksen jälkeen, Vässyn mutustellessa tyytyväisenä päiväheiniään. Jotain outoa tässä oli... Olikohan yaren antanut Vässylle rauhoitusainetta aamukaurojen seassa vai mitä ihmettä? "Joko alat lämmetä Vässylle?" siinä paha missä mainitaan, tallinomistajan hyväntuulisen naaman ilmestyessä karsinanovelle. "En!" kielsin kiivaasti ja yritin esittää, etten ollut juuri taputellut Vässyä hyvin tehdyn päätteeksi. Tallinomistaja virnisti tietäväisesti ja iski silmää ennen kuin katosi omille teilleen ja minä käännyin tuhahtaen takaisin Vässyn puoleen. En pitänyt Vässystä, en varmasti. Ori oli yksi öykkäri, jolla ei ollut minkäänlaisia käytöstapoja. Niin. Se ei merkinnyt mitään, että raudikko oli ollut tänään jopa ihan kiva... Samassa havahduin siihen, että Vässy hankasi silmäkulmaansa olkapäätäni vasten ja en malttanut olla rapsuttamatta vastavuoroisesti oria kaulalta. Sitten peräännyin rykäisten ja nostin satulan syliini karsinanoven päältä. Siedettävä. Vässy oli tänään ihan siedettävä. Niin se oli. En suinkaan ollut tykästymässä oriin, vaikka jostain syystä olinkin kuulevinani yarenin äänen toteavan jossain, että rakkaudesta se hevonenkin potkii...

22.03.2015, Maisi
"Tähän risukasaan ei ole paistanut aurinko viimeiseen kymmeneen vuoteen..", tuumin kun samoilin muka-polkua pitkin lähes umpimetsässä. Perästäni kuului kovaa pärskyntää ja tunsin vähän väliä narun kiristyvän kädessäni. Vässy pyöritteli päätään puolelta toiselle varmistellen joka askeleella, ettei sivustapäin hyökkää joku otus meidän kimppuumme. Hidastin vauhtia kivikkoisemmassa kohdassa, jotta orikin saisi katsoa, minne jalkansa asettelee. Tunsin lämpimän hengityksen niskassani. Vässy puuskutti aivan korvieni juuressa hakien turvaa selkäni takaa. Metsässä oli aivan hiljaista, kunnes.. "Hop hop! Miksi tää hidastaa?!", kimeä ääni pelästytti sekä minut että Vässyn. "Mä haluun jo laukata!" Kaiken rauhan ja seesteisen maiseman keskiössä olin unohtanut lykänneeni pikkusiskoni orin selkään. Pystyin tuntemaan Selinan vaativan tuijotuksen selässäni. "Ei me tänään laukata", selvensin reissumme suunnitelmaa. "Ihan vaan kävellen mennään, että Vässy saa levähtää - sillä oli eilen rankka treenipäivä". "Justjoo! Miks mä saan aina nää väsyneet hevoset", 8-vuotiaan narina jatkui yhä.

Matka jatkui metsän keskellä. Vielä saattoi nähdä muutamia lumikinoksia, joita aurinko ei ollut vielä ehtinyt sulattaa. Kuuset ja männyt piristivät maisemaa vihreydellään, sillä maa virui harmaassa talvihorroksessaan. Lehtipuita ei näin syvällä metsässä ollutkaan, joskin nekin olisivat vielä ankean näköisiä talven jäljiltä. "Täältä tullaan hakemaan seuraava joulukuusi", siskoni ihasteli monta metriä korkeita vanhoja kuusia. "Ehkä me valkataan joku hieman pienempi yksilö", naureskelin ehdotukselle. "Eiku mä haluun tollasen ison! Kyllä isi ylettyy laittamaan latvaan tähden, jos oikeen varvistaa", Selina sanoi tomerana.

Metsäpolku läheni loppuaan ja pian pääsisimme takaisin tielle. Tie oli onneksi rauhallinen liikenteeltä, autoja kulki todella harvoin. Vässy tuntui jännittyvän enemmän tiellä kulkiessamme. Metsässä piti huolehtia mörköjen hyökkäyksestä ja nyt autotiellä kaikki lähestyvä kulkisi todennäköisesti suhteellisen kovaa vauhtia. Taputin orin kaulaa ja annoin sen haistella kämmentäni. "Keskity taluttamiseen, mä voin taputtaa", Selina jakoi ohjeita Vässyn selästä. En voinut kuin hymyillen tyytyä kohtalooni. Pikkusiskoni osasi olla todella tomera ja vaativa, mutta eipähän koskaan jää tossun alle nyhväämään. Tiellä oli jo täysin sulaa, lunta ja jäätä ei ollut näkyvissä missään. Tien vierustalla ojassa virtaava vesi liplatti rauhoittavasti ja tarkkaan kuunnellessa saattoi kuulla lintujen laulavan. Sillä hetkellä ei juuri olisi voinut olla onnellisempi.

23.03.2015, Maisi
Ei ole valmentajan tyttärellä helppoa. Varsinkaan, kun äiti on suhteellisen tunnettu estevalmentaja ja tytär kouluratsastusuraa luova perheen häpeäpilkku. Tänään äitini pitäisi esteratsastusvalmennuksen Ventoksessa. En suinkaan itse ole osallistujien joukossa, mutta pikkusiskoni lisäksi rääkättäväksi pääsi ystäväni Yaren. Päätin lähteä seuraamaan valmennuksen kulkua, vaikken itse lajista juuri paljoakaan ymmärtänyt. Vilkaisin kelloa, joka todisti kauhuni käyvän toteen: myöhästyisin muutaman minuutin valmennuksen alusta. Kaarsin tallin pihaan ja tiputin autoni ensimmäiselle vapaalle paikalle. Lähdin juoksemaan kohti maneesia minkä jaloistani pääsin.

"Tullaan, tullaaan!" huikkasin ennen maneesin oven avaamista. Raotin ovea vain sen verran, että mahduin juuri ja juuri pienestä aukosta sisään. Hiivin katsomoon ratsukoiden ravatessa maneesissa voltteja ja erilaisia kiemuroita tehden. Välttelin äitini katsetta viimeiseen asti, kunnes viimein katseemme kohtasivat. Jos katse voisi tappaa, olisin sinkoutunut tuonpuoleiseen alle sekunnissa. "Ja sitten laukkaa", valmentaja kajautti ratsukoille käskyjä. Etsin katseellani rautiasta oria. Yaren sai pidätellä Vässyä, joka näytti lähinnä tikittävältä aikapommilta - koskaan ei voinut tietää tarkalleen, milloin orin kaikki ylimääräinen energia räjähtäisi käsiin. Olin aiemminkin käynyt katsomassa ratsukon valmennuksia lajina juurikin esteratsastus. Uskon orin olevan haastava ratsastettava, sillä siltä se juurikin näytti.

Valmennus aloitettiin sarjaestetreenillä. Tunnin teemana oli ilmeisesti "lähestyminen sarjalle ja epäonnistuneen lähestymisen vaikutukset sarjan viimeisellä osalla", joka kuulosti juuri tyypilliseltä äidiltäni. Huokaisin helpotuksesta, etten ollut osallisena tässä katastrofissa. Ensin aloitettiin toki pienillä esteillä, joita oli tarkoitus nostaa tunnin loppua kohden. Yaren ohjasi Vässyn tottuneesti kohti sarjan ensimmäistä osaa. Ori pomppi eteenpäin epätasaisessa laukassa, mutta Yaren näytti päättäväisesti etenevän kohti esteiden sokkeloa. Ensimmäinen hyppy - hyvä! Toinen hyppy - huuuh tulee aika lähelle.. Kolmas hyppy - HUI! Vässy päätti laittaa jarrut pohjaan juuri ennen ponnistusta ja jatkoi tämän jälkeen matkaansa muutamalla sivuhypyllä pois esteiden linjalta. Yaren pysyi kaikesta huolimatta satulassa kuin liimattu.

"Tässä hyvä esimerkki sarjaesteiden vaativuudesta!" äitini aloitti tavanomaisen pätemisensä. "Ensimmäinen hyppy näyttää lupaavalta, mutta vauhti oli liian kova, jolloin kaikki kostautuu viimeisellä esteellä. Vässy kieltäytyi hyppäämästä, sillä se ajautui aivan liian lähelle sarjan viimeistä osaa. Uudestaan ja vähän rauhallisemmin!" Yaren lähestyi sarjaa uudelleen tällä kertaa rauhallisemmassa tahdissa. Vässy yritti ryöstäytyä kovempaan tempoon jälleen, mutta Yaren piti pintansa ja piti tomerasti kiinni halutusta vauhdista. Tällä kertaa askeleet osuivat täydellisesti ja sarjan ylitys näytti erittäin vaivattomalta. Hieno suoritus Yaren ja Vässy!

26.10.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Hrr... Hyvä etteivät hampaani alkaneet kalista, kun kylmä pohjoistuuli puhalsi metsän lomasta niityn yli, kahisuttaen kellastuneita heinänkorsia mennessään. Kohotin kohmeisin sormin takkini kaulusta ja avasin sitten laitumen portin manaten mielessäni sitä, etten ollut tajunnut ottaa sormikkaita mukaani tallin hyllyltä. "Vässyyy..." yksinäinen kutsuhuutoni kaikui metsäniityllä ja kauempana maata hamuillut vaaleanpunarautias suomenhevonen kohotti päätään vaalea harja silmille hulmahtaen. "Tänne poika", maanittelin lähestyessäni raudikkoa rauhallisin askelin ja rukoillen mielessäni, että Vässy olisi kerrankin yhteistyönhaluisella tuulella. Olin juuri saamaisillani otteen Vässyn harjasta, kun lähestymistäni korvat hörössä seurannut ori inahtikin ja karkasi sivummas päätään viskoen. Suljin silmäni ja laskin mielessäni kymmeneen ennen kuin yritin uudestaan entistä kärsivällisemmin. "Älä nyt viitsi pelleillä, Vässy. Täällä on ihan kamalan kylmä ja lämpimässä tallissa odottaa kaurat... niin, kaurat, nehän varmasti maistuisi hyvältä, eikös vain... niin, hyvä poika, mennään syömään kauroja... hehheh... VÄSSY!" manasin sillä Vässy toisti temppunsa uudelleen lupaavasta alusta huolimatta ja tällä kertaa ori myös karkasi pidemmän matkaa kauemmas oikein iloisesti vielä mennessään pukitellen. "Senkin... argh! Että sinä olet maailman pöljin otus!" tuhisin ärsyyntyneenä.

Tätä kissa- ja hiiri-leikkiä jatkui vielä hyvän aikaa kunnes minä sain tarpeekseni ja löin hanskat tiskiin. Tai olisin lyönyt, jos minulla olisi ollut hanskat. Ja tiski. Kuitenkin. "Hyvä on sitten! Jää sitten tänne koko yöksi!" uhkasin ja niine hyvineni käännyin kannoillani. Ainahan voisin marssia talliin ja käskeä Tiinan tai jonkun muun hakemaan Vässyn. "Ärsyttävä... Typerä... Mokomakin..." mutinani olisi jatkunut tallille asti ellei juuri ennen portista ulos astumistani tuttu hevosenturpa olisi tönäissyt minua porttia vasten. "Vässy! No nyt sinä sitten antaudut. Et sitten haluakaan jäädä yksin vai?" tuhisin kääntyessäni katsomaan minua viattomasti möllöttävää suomenhevosoria. Hah, Vässy ei edes tiennyt mitä viaton tarkoitti. En tällä kertaa edes yrittänyt napata Vässyä kiinni, mutta nyt ori oikein työnsi päänsä syliini ja tyrkki turvallaan käsiäni sekä riimunnarua. Pudistin päätäni ja lopulta pujotin päitset Vässyn päähän. "Tule nyt sitten", mumisin ja läksin suuntamaan takaisin tallille suomenhevonen vierelläni, Vässyn hamuillessa piponi alta valuvia hiussuortuvia ja minun tyrkkiessäni orin turpaa kauemmas. Noh, ainakaan minulla ei enää ollut kylmä.

07.11.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Kerrankin huulilla keikkui hienoinen hymy, kun kevensin Vässyn rytmikkäiden raviaskelien tahdissa. Tämä oli niitä harvoja kertoja, kun meidän kemiamme Vässyn kanssa kohtasivat, ori oli ollut ihan kiva hoitaakin. Yaren oli alun perin ehdottanut yhteistä maastoretkeä, kun aurinko pitkästä aikaa paistoi kirkkaalta taivaalta tehden säästä harvinaisen leudon ajankohtaan nähden, mutta sitten tallinomistajalle olikin tullut este, eikä hän ollut päässytkään lähtemään mukaan. Mutta koska aamu oli sujunut Vässyn kanssa niin ongelmattomasti, oli yaren kehottanut meitä silti suuntamaan lyhyelle lenkille maastoon, Vässy kuitenkin tarvitsisi päivän liikuntansa. Ja tälläistä päivää olisi sääli käyttää pelkästään kentällä pyörimiseen. Vässy pärskähti ja ravisteli harjaansa, ori oli varsinkin alkumatkasta pälyillyt paljon omiaan, mutta nyt se oli pikkuhiljaa rauhoittunut ja asettunut kulkemaan nätisti. Siitä syystä, tutun metsätiensuoran avautuessa edessämme, kannustinkin Vässyn laukkaan.

Auringonvalo pilkahteli puiden välistä ja kavioiden tasainen rummutus soi korvissani, kun kumarruin Vässyn tuulessa liehuvan harjan ylle nauttien vauhdikkaasta menosta. En oikeastaan ehtinyt kuin sivusilmällä huomata kuinka jokin tumma lintu syöksähti lentoon läheisestä pusikosta, kun seuraavassa hetkessä lensinkin jo kaaressa ilmassa ja jalkani tärähtivät maahan sekunniksi ennen kuin kierähdin kylkeni kautta selälleni tienvarteen. Ilma humahti keuhkoistani yhtenä puuskahduksena ja huuliltani purkautuikin vain kivulias vaikerrus, kun lopulta sain avattua silmäni ja mustien pisteiden kadottua näkökentästäni tajusin tuijottavani yläpuolellani näkyvää sinitaivasta sekä puiden latvoja. Erotin tantereen töminän vain heikosti, kun Vässyn kavioiden ääni kaikkosi yhä kauemmas. "Vässy..." onnistuin ähkäisemään ja yritin kömpiä maasta ylös, kun ymmärsin lopulta mitä oli tapahtunut. Vaikka rintakehääni sattui sen vuoksi, että keuhkoni olivat tyhjentyneet ilmasta iskeytyessäni maahan, olin kuitenkin pääsemässä jaloilleni kun nilkassani tuntuva pistävä kipu pakotti minut uudestaan tiputtautumaan istualleni maahan. Auts. Irvistin ja tartuin nilkkaani varovaisesti, mutta tietenkään en tuntenut sitä sen paremmin saappaani läpi. Hitto. Yritin pitää tuskankyyneleet poissa silmistäni, kun katsahdin lopulta ympärilleni. "VÄSSYY!" kutsuin oria nimeltä ja yritin sitten kuunnella, kuuluiko orin kavioiden kopinaa mistään läheltäkään. Eipä tietenkään. Huokaisin syvään ja ongin sitten puhelimen taskustani, onneksi se näytti säilyneen ehjänä putoamiseni jäljiltä.

Olin juuri valitsemaisillani tallin numeron, kun lähestyvä kavioiden kopina herätti huomioni. "Vässy!" puuskahdin yllättyneenä kohottaessani katseeni, toden totta, tuttu rautias ravasi tietä pitkin minua kohti kupeet hiessä. Yritin uudestaan nousta jaloilleni, mutta epäonnistuin joten jäin vain katsomaan lähestyvää oria toivoen, että se antautuisi kaikesta huolimatta kiinni. Vässy huohotti ja sen kyljet olivat hiessä, mutta muuten ori näytti olevan kunnossa, luojan kiitos. Ensin raudikko tosin säpsähti minua, pysähtyen silmänvalkuaisiin muljautellen, mutta tunnistaessaan ääneni se kuitenkin uskaltautui kuin ihmeen kaupalla lähemmäs. En liikkunut milliäkään, sillä en tahtonut pelästyttää Vässyä toistamiseen, mutta lopulta uskaltauduin huokaisemaan helpotuksesta, kun ori laski päänsä alas ja nuuhki saappaitani sieraimet suurina. "Hyvä poika, Vässy. Ei ole enää mitään hätää", rauhoittelin ja sain lopulta otteen orin suitsista. Kurottauduin eteenpäin, kunnes sain kiedottua sormeni Vässyn harjaan ja oriin tukeutuen aloin uudelleen kiskoutua jaloilleni hammasta purren. "Aaah..." irvistin kun kipu vihloi nilkassani, mutta lopulta pääsin seisomaan yhden jalan varassa Vässyn kaulaa vasten tukeutuneena. Raudikko pärskähti, mutta pysyi luojan kiitos aloillaan, minua tosin turvallaan tökkien. "Sinä olet kyllä sellainen otus, Vässy..." mumisin naama orin harjaan painettuna, mutta en ollut Vässylle vihainen. Mikä tahansa muukin hevonen olisi säikähtänyt samassa tilanteessa ja sitä paitsi, Vässy oli tullut takaisin, mitä en ollut osannut edes odottaa.

"Sinun pitää nyt olla tosi kiltisti, Vässy... muuten tästä ei päästä kotiin millään", selitin orille samalla, kun yritin ohjata sen seisomaan läheisen kiven viereen, samalla itse mukana yhdellä jalalla vaivalloisesti hypähdellen. Vässy vilkuili minua epävarmasti, mutta ihme kyllä sieti kompurointini ja pysyi paikallaan, kun nousin ensin polvilleni kiven päälle ja siitä horjuen ensin nojaamaan Vässyn kaulaa vasten ennen kuin puolittain heittäydyin orin selän päälle. Muutaman ärräpään ja tiukan hampaiden yhteen puremisen avulla onnistuin lopulta istumaan satulaan oikein päin. Siitä ei ollut puhettakaan, että olisin saanut kipeän jalkani takaisin jalustimeen, mutta ainakin olin takaisin satulassa. "Mennään kotiin, Vässy", huokaisin ja maiskautin orin käynnissä liikkeelle, löysin ohjin. Minua hermostutti, että Vässy säikähtäisi uudelleen jotain ja tippuisin entistä pahemmin, mutta vaikka ori oli hermostunut ja hikinen, raudikko pysyi kuitenkin nahoissaan koko kotimatkan ajan, mistä olen ikuisesti kiitollinen. "Hieno poika, Vässy", virnistinkin helpottuneena, kun tuttu tallirakennus tuli näkyviin metsän takaa. Halasin orin kaulaa satulasta käsin ääneen nauraen, pitihän se tämäkin todistaa, että Vässy onnistuisi kaikesta huolimatta pelastamaan päivän. "Hyvä poika."

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © Kya | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse