Varpusjärven Untamo

YLA1, KRJ-I, ERJ-I, Gold Prize

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan


Virtual Riding Horses Assessment 1. maaliskuuta 2017
10 + 8½ + 10 + 6 + 10 + 7 + 10 + 7 + 8½ = 85,556 % / Gold Prize

YLA-tilaisuus 30. maaliskuuta 2017
30 (14+16) - 33 (21+12) - 18 - 12 - 4 = 97p. / YLA1

KRJ:n laatuarvostelu 15. toukokuuta 2017
5,5 + 40 + 19 + 22 + 15 = 101,5 p. / KRJ-I

ERJ:n laatuarvostelu 31. toukokuuta 2017
6 + 44 + 20 + 22 + 15 = 107 p. / ERJ-I

Menossa KERJL ja SLA

NimiVarpusjärven Untamo "Untamo" VH-tunnusVH14-018-0695
Syntymäaika ja ikä22.11.2013, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaMiska Varpusjärvi evm
IkääntyminenKatso (3v. 21.04.2014) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusKenttäpainotteinen
Väri ja säkäPunarautias, 158cm KoulutustasoKo He A, re 90cm, me 90cm

"Varpusjärven Untamo oli toinen niistä hevosista, jotka päätyivät minun matkaani namusedän suomenhevosmyynnistä hänen tallinsa Vennamon lopettaessa. Useampi hevonen oli ennättänyt mennä jo kaupaksi, joten minulla ei ollut enää niin hankala valinnanvaikeus, mikä olisi aivan varmasti ollut vaihtoehtoja ollessa enemmän. Halusin matkaani kaksi evm-sukuista kenttäpainotteen omaavaa hevosta, joka rajasi entisestään potentiaalisia vaihtoehtoja. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin oreista Untamoon, joka lähtikin melkein heti namusedän suostumuksesta matkaani. Tamman kohdalla jouduinkin sumplimaan hieman enemmän, mutta lopulta Vennamosta tarttui myös Elvana-niminen raudikko mukaan."

Untamo osaa olla erittäin omapäinen sille päälle sattuessaan, mutta kun orille osaa näyttää kuka on johtaja, on yhteistyö hyvinkin antoisaa. Kenttäratsuna tältä suomenhevoselta löytyy rohkeutta ja se on varsin varmajalkainen, mutta nopeus saattaa heikompaa heikottaa. Untamon kanssa aika ei käy pitkäksi, ori nimittäin keksii kyllä tekemistä, jos kukaan muu ei sitä tee. Hevosen luonne on hetkittäin todella raivostuttava, sillä energiaa puhkuva ori ei yksinkertaisesti kykene olemaan pitkiä aikoja paikallaan.

Jos kuvittelet voivasi viettää pidemmänkin tovin Untamon puunaamisen parissa, olet totaalisen väärässä asian suhteen. Vaikka pieni nautiskelun kipinä saattaisikin orin sisältä löytyä, ei se siltikään jaksa seisoa yhdessä paikassa kovin montaa minuuttia. Varsinkin, jos ympärillä on paljon muuta vilskettä, ori herpaantuu tuon tuosta. Ei pidä kuitenkaan luulla rautiasta pirulaiseksi, kyllä se kaikki hoitotoimenpiteet antaa kuitenkin tehdä. Napakoilla huomautuksilla Untamon saa kyllä aina hetkeksi ruotuun, mutta ehkä on kuitenkin parempi jättää ne pidemmät hellimistuokiot muiden hevosten pariin. Ja ehkä sitä tiedostettua veemäisyyttäkin löytyy satuloinnin saralta, Untamo on nimittäin pullistelun ehdoton kuningas! Yritäppä mitä kikka kakkosia tai kolmosia vain, ne eivät yksinkertaisesti auta. Punttisalille sitä joutaa mennä, jos haluaa jotain saada aikaan!

Kouluratsastus sujuu Untamon kanssa ihan mukavasti, kunhan vain varaa aikaa kunnolla lämmittelyille ja erilaisille taivutuksille. Ori ei nimittäin ole mistään vetreimmästä päästä ja on melkoinen rautakanki kaarevilla urilla, jos sen antaa vain mennä oman mielensä mukaan. Kaikki askellajit ovat todella matkaavoittavia ja usein jopa liiankin vauhdikkaita, jonka takia ainakaan temponlisäykset eivät tuota minkäänlaisia ongelmia. Eri asia, miten Untamon sitten saa rentoon ja rauhalliseen tahtiin... Laukka on hyvin pyörivää, mutta senkin kanssa mennään aikamoisella ryminällä, jos ratsastaja ei muuta vaadi. Kovasuinenhan Untamo on, se on myönnettävä, joten ei se vauhti siitä ainakaan hiljene pelkin ohjasottein, vaan pitää siellä selässä osata muutakin tehdä. Ihme kyllä siinä vaiheessa, kun rauha alkaa laskeutumaan maahan, alkaa suomenhevonen jopa kuuntelemaan siltä pyydettäviä asioita ja parhaimmassa tapauksessa saa ne myös suoritettua todella mallikkaasti.

Untamo on valitettavasti sellainen jyrä estekentällä, ettei heikompaa uskalla edes kyytiin pistää. Lahjoja kyllä löytyy ja hyppytyyli onkin ihan näyttävä, mutta vielä kun sen vauhdin saisi aisoihin... Tulta alleen ottava kuumakalle koittaa purra tuon tuosta kuolaimelle, mutta uskomatonta kyllä, kyllä sieltä välillä kajastelee sellainen kuuliaisempikin ratsuntapainen. Taitava ratsastaja tajuaa tehdä jälleen kerran kunnolliset lämmittelyt ja muistaa rauhoitella tilannetta useampaankin otteeseen volttien muodossa. Kunhan vauhdin saa pidetty hallinnassa esteiden välillä ja antaa hiukan enemmän löysää niiden päällä, löytyy jossain vaiheessa se kultainen keskitie, jota kummankin ratsukon osapuolen on mukava mennä.

Maasto on paikka, jonne on aina mukava mennä rauhoittumaan. Jos haluat kuunnella lintujen liverrystä pitkin ohjin, älä valitse Untamoa maastoratsuksesi. Tämä ei ole hienovarainen varoitus, vaan totinen toteamus, jota kaikkien pitäisi totella. Ei se tietenkään tarkoita sitä, etteikö orilla saisi ollenkaan maastoilla, mutta kannattaa vain varautua siihen, että vauhtia löytyy siihen malliin, ettei kävelystä ole yleensä tietoakaan. Käyntipätkät mennään sipsuttaen jotain ravin tapaista ja ravipätkät ovat vähän herkässä nousta laukan puolelle. Maastoesteillä kannattaakin sitten jo muistaa ne vanhat tutut vinkit kentän puolelta, jos niiden toteuttaminen on vain mahdollista. Muuten tuloksena saattaa olla kylläkin melkoisen puhdas rata, mutta sitäkin rivakammin suoritettu, eikä ratsastaja tuppaa aina pysymään mukana menossa...

Untamo ei luojan kiitos ole mikään koppikammooja, vaan sujahtaa sen uumeniin unelmakopitettavan lailla. Pientä rauhattomuutta saattaa olla ilmassa ajomatkan aikana, mutta eipä juuri pientä kolistelua kummempaa. Energinen hevonen kaipaa kuitenkin pidemmillä kisamatkoilla paljon jaloittelua, jottei sen pää mene ihan totaalisesti jumiin. Itse kisapaikalla polleutta kyllä löytyy ja hirnuahan pitää joka väliin. Varma ja pitkä lämmittely on taas kaiken a ja o, jos mielii saada jotain tulosta aikaan itse radan puolella.

Untamo tykkää kyllä melkein kaikesta ja kaikista, mutta vain silloin, kun se sille sattuu sopimaan. Joskus heinäkasalla pitää illistellä ihan jokaiselle, vaikka toisena päivänä olisikin oltu kylki kyljessä nauttimassa päivän antimista. Ikinä Untamoa ei ole kuitenkaan tarvinnut erottaa toiseen laumaan, vaikka arvojärjestyksen suhteen saattaakin olla silloin tällöin jonkinlaista epäselvyyttä. Tammat ovat orille kuitenkin totta kai enemmän kuin mielekästä seuraa, mutta ehkä ei kannata intoutua tekemään sellaisten kanssa lähempää tuttavuutta, ellei halua saada pian pikku-Untamoita.

i. Varpusjärven Unelias evm
sh, prt, 161cm
ii. Ukkosen Voima evm
sh, rt, 159cm
iii. Uhkarohkea evm
sh, trt, 165cm
iie. Irvanan Ulpukka evm
sh, rn, 155cm
ie. Varpusjärven Kipakka evm
sh, vkk, 158cm
iei. Kevät Keisari evm
sh, rt, 160cm
iee. Lemmen Leikki evm
sh, vkk, 157cm
e. Varpusjärven Ainukainen evm
sh, trn, 154cm
ei. Arpaonni evm
sh, rn, 158cm
eii. Irvanan Alokas evm
sh, prn, 158cm
eie. Halinalle evm
sh, tprt, 151cm
ee. Vaniljan Suukko evm
sh, trn, 155cm
eei. Vieteri evm
sh, rn, 156cm
eee. Kardemumma evm
sh, vprt, 155cm

i. Varpusjärven Unelias oli ehdottomasti kovatasoinen kenttäratsu, eikä rohkeutta puuttunut missään tilanteessa, vaikka ratsastaja olisikin saattanut epäröidä. Unelias oli myös nimensä mukaisesti saman kasvattajan kouluttama kuin Untamo ja ehdottomasti yksi Miska Varpusjärven silmäteriä. Ei siis mikään ihme, että mies panosti rahaa ja aikaa tähän punarautiaaseen, ja kaksikko nähtiinkin lukuisissa kilpailuissa niin omalla kotipaikkakunnalla kuin kauempanakin Suomea. Helpolla tasolla kisaava raamikas suomenhevonen napsi aikamoisen kasan sijoituksia ja jopa voittoja itselleen, eikä jäänyt paitsi tavallisista koulu- ja estekisoistakaan. Mikään sopusuhtaisin ja näyttävin yksilö ei kuitenkaan kyseessä ollut, joten kantakirjaukset ja näyttelykehät saivat jäädä muille. Luonne oli kuitenkin sitäkin täydellisempi, joten ihmekkös tuo, että kasvattaja tarjotteli oriaan useammalle tamman omistajalle ja loppuen lopuksi jälkeläisiä syntyikin kymmenen kipaletta. Unelias ei eläkepäiville asti ennättänyt kuitenkaan elää, sillä lopulta se kuoli sinne, mitä niin rakasti; eräällä vaikealla maastoesteradalla ori loukkaantui niin pahoin, että jouduttiin lopettamaan siihen paikkaan.

ii. Ukkosen Voima ei ollut saman henkilön omistuksessa, mutta yllättävää kyllä naapuritallin asukki. Varpusjärven Miskan hyvä ystävä oli myös innokas kilparatsastaja ja päätyi perustamaan oman tallinsa aivan toverinsa viereiselle tontille. Hän ei kuitenkaan kilpaillut ollenkaan kenttäratsastuksen parissa, vaan tyytyi rataesteiden hyppäämiseen. Ja Voima olikin aivan omiaan siihen hommaan! Tuo kyseinen rautias ori rakasti yli kaiken hyppäämistä ja omasi varsin hyvän hyppytyylin. Vaikka hevonen osasikin välillä koitella ratsastajaansa, sai siitä kuitenkin pitkällä pinnalla ja kärsivällisyydellä aina irti sen rehdin ja innokkaan työntekijän. Metrin ratoja hyppäävä suomenhevonen menestyi hyvin aluetasolla ja sai usein muut osallistujat halkeamaan kateudesta. Voiman omistaja oli kuitenkin tarkka siitä, kenelle oriaan tarjosi ja suostui vain astutukseen siinä tilanteessa, että myös emä oli jollakin tavalla taipuvainen menestykseen. Tämä koitui ehkä hänelle itselleen hiukan tappioksi, sillä eipä ori elämänsä aikana sitten astunutkaan kuin viisi tammaa ja niistäkin vain kolme synnytti terveen varsan. Voima eli 22-vuotiaaksi, jonka jälkeen sen kunto romahti ja se oli lopetettava.

iii. Uhkarohkea ei yllättäen ollut mikään kovin hyvä kilparatsu, vaikka jälkikasvusta tällaista olisikin voinut olettaa. Ehkäpä tuo tummanrautias ei koskaan saanut siihen kunnollista tilaisuuttakaan, omistaja nimittäin piti sitä enemmän harrasteratsuna ja jalostuskäytössä. Kilttihän ori oli kuitenkin kuin mikä, joten eipä sen kanssa tarvinnut paljon stressailla, vaikka se olisikin jäänyt välillä vähemmälle liikunnalle. Aro sai elää ainoana orina tammatallissa ja oli varmasti todella tyytyväinen omiin oloihinsa. Kantakirjauksessa ori saavutti III-palkinnon, mutta sai hiukan noottia tuomareilta isosta päästään. Onneksi Aro ei kuitenkaan moisten päälle ymmärtänyt ja olihan se ihan passelinnäköinen muutenkin suorittaessaan Helppo A -tason koululiikkeitä. Valtavan kokoinen, aina 165cm asti säkäkorkeudeltaan yltävä, Aro sai elämänsä aikana jopa kolmekymmentä jälkeläistä, joista osa on menestynyt varsin kivastikin. Suomenhevonen eli onnellista elämäänsä jopa 29-vuotiaaksi asti, ennen kuin nukkui ikiuneen luonnollisesti.

iie. Eihän mistään hevosesta pitäisi rumasti sanoa, mutta Irvanan Ulpukka ei tosiaankaan ollut mikään kaunein näky. Näyttelyihin ei ollut mitään asiaa, ja koulu- ja estekisoissakin tammarukka sai paheksuvia katseita ja ilkeitä kuiskutteluita. Sen omistaja piti kuitenkin tammaansa maailman kauneimpana, ainakin sen kultaisen luonteen perusteella. Ja kukapa ei omasta hevosestaan olisi tykännyt. Niin tai näin, Ulpu oli hyvin kulmikas ja pitkärunkoinen, eikä rakenteensa vuoksi hypännytkään 80cm korkeampia ratoja. Koulukaan ei ollut Helppo B:tä vahvempaa, mutta eipä tamman omistaja korkeammalle koulutettua hevosta tarvinnutkaan harrastusmieliseen kisaamiseen. Ulpu sai olla kuitenkin tyytyväinen siihen, että pysytteli pitkään samalla omistajalla, eikä vaihtanutkaan kotia sitten siirryttyään nykyiselle omistajalleen. Ruunikko varsoi vain yhden varsan, Ukkosen Voiman, ja vaali sitä sitäkin hanakammin. Tammalta menikin erittäin pitkään ennen kuin se palautui arkeen, kun orivarsa vieroitettiin emästään ja myytiin toisaalle. Mitään meriittejä Ulpu ei koskaan saanut ja jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana jalkavaivan takia.

ie. Varpusjärven Kipakka oli Miska Varpusjärven ensimmäinen oma hevonen, jonka kanssa mies ennätti vaikka minne. Alkuun hän kilpaili rauhallisella ja varmalla tammallaan koulua ja rataesteitä, mutta Kipakan kohdalla hän alkoi innostumaan maastoesteistä valmentajan todetessa, että heillä voisi olla myös rahkeita sillä saralla. Kipakkakin ylsi aina Helpolle tasolle asti kenttäratsastuksen parissa ja sijoituksia ropisi vähän jokaisessa lajissa. Ja siihen kun lisättiin vielä nätti ulkonäkö, ei paljon muuta enää tarvittukaan. Miska kiikutti voikkoa tammaa aina tilaisuuden tullen vaikka minkälaisiin kissanristiäisiin ja nautti todella hevosurheilun hienoudesta. Tästä intoutuneena hän teetättikin kaverinsa orilla tammasta varsan, josta tulisi kilparatsu emänsä jalanjälkiä täyttämään. Ja lähtipä Kipakasta maailmalle myös kaksi muuta hienoa varsaa, jotka menestyivät myös omilla saroillaan. Harmi kyllä, Kipakka oli lopetettava jo 20-vuotiaana, kun sillä todettiin sen verran vakava sydänvika.

iei. Kevät Keisari oli hyvin perinteinen ori; sillä riitti voimaa ja se osasi myös käyttää sitä. Keisari ei totisesti jäänyt kyselemään, jos sai tilaisuuden suunnata jonnekin muualle kuin sen piti, ja vielä vähemmän se antoi kiinni päästyään karkuretkelle. Omistaja sai varmasti harmaita hiuksia orin ketkusta käytöksestä, mutta tätä paikkasi rautiaan hyppykapasiteetti. Potentiaalia löytyi aina 110cm asti ja kun suomenhevosen sai työmoodiin, alkoi se tekemään totisesti töitä onnistumisen eteen. Selästä tippumisilta ei kuitenkaan voitu välttyä, ori nimittäin taitoi myös ratsastaessa silloin tällöin rodeohevosen taidot. Keisari sijoittui kuitenkin hyvin kisoissa ja sen omistaja sai paljon astutuspyyntöjä, joihin vastattiinkin melkein aina myöntävästi. Jälkeläisiä kertyi neljätoista ennen kuin Keisari lopetettiin.

iee. Suvun tavallisempaan kastiin kuului Lemmen Leikki, jota ei nähty ollenkaan kisakentillä, saatika missään muuallakaan julkisissa tapahtumissa. Valitettavasti tammalla oli se hiukan perinteisempi tarina ja sen oltua hetken kasvattajansa koulutettavana, myytiin se uuteen kotiin harrasteratsuksi. Omistaja kuitenkin kyllästyi pian nuoren hevosen koulimiseen ja möi Leikin eteenpäin hieman osaamattomampaan kotiin, nuoren tytön ensihevoseksi. Silloin kuusivuotias suomenhevostamma ei ehkä tosiaankaan ollut se ykkösvaihtoehto, eikä mennytkään taas kauaa, kun uusi koti oli hakusessa. Leikki kiinnosti selvästi ihmisiä sen erikoisemman ulkonäön takia, mutta pysyvää kotia ei tuntunutkaan löytyvän niin helposti. Lopulta, monien kodinvaihdosten jälkeen, sattui kohdalle Mira Kerkkäinen, joka otti tamman omien siipiensä suojiin ja vasta tässä vaiheessa varsinainen kehittyminen alkoi tapahtumaan. Hän valmentautui ihan vain omaksi ilokseen ja sai 157cm suomenhevosen kukoistamaan. Kahden varsomisen jälkeen Leikki sai elää rentoa elämää ja nauttikin laitumien antimista aina 29-vuotiaaksi asti, kunnes kuoli vanhuuteen.


e. Myös Varpusjärven Ainukainen oli ihan hieno hevonen Miska Varpusjärvellä, tosin ei se koskaan päässyt samanlaisiin saavutuksiin kuin muut miehen kasvatit. Mutta toki myös aika oli rajoitteena, eikä Ainon kanssa ennätetty valmentautumaan niin paljoa kuin olisi ehkä voinut. Kouluratsastuksen parissa tummanruunikko oli kuitenkin kaikista omimmillaan ja taitoi joitakin liikkeitä myös Vaativa B -tasolta, vaikka varsinaiselta koulutustasoltaan olikin Helppo A -ratsu. Aino oli myös kovin siro ja nätti, mikä mahdollistikin sen kantakirjauksen II-palkinnolle ja monta muuta meriittiä näyttelykehistä. Luonteeltaan tamma oli varsinainen äitihahmo ja hoiti aina kaikki viisi varsaansa alusta loppuun huolella ja rakkaudella. Sitä oli ilo seurata pitkiäkin aikoja, eikä tarvinnut pelätä sen olevan myöskään vihainen. Miskan piti lopettaa tamma kuitenkin jo 18-vuotiaana, koska varsana tullut jalkavaiva alkoi muuttua hyvin hankalaksi.

ei. Jokainen tietää varmasti sen hevosen, jonka kanssa oikein kukaan ei halua vapaaehtoisesti työskennellä omistajaa lukuunottamatta. Arpaonni kuuluin ehdottomasti näihin, eikä se totta puhuen miellyttänyt aina omistajiaankaan. Ori vaihtoi pariin otteeseen kotia, jonka seurauksena muuttui kerta kerralta hankalammaksi käsitellä ja muuttui jopa vihaiseksi. Lapsia tuon ruunikon lähelle ei uskaltanut päästää alkuunkaan ja tippuipa aikuisetkin sen selästä muutaman kerran sen verran pahasti, että sairaalareissuhan siitä seurasi. Esteitä kukaan ei kyseisellä hevosella uskaltanut hypätä, joten koulua Arvalla väännettiin sitäkin enemmän. Ei se mitään kovin ihmeellisen näköistä ollut, mutta kyllähän se harrasteratsun kohdalla menetteli. Miska Varpusjärvelle ori päätyi loppuen lopuksi ja teetätettyään yhden varsan Arvalla, ruunasi mies hevosen samoin tein. Kyllä kai sillä jonkinlaista tasoittavaa vaikutusta oli, mutta ei ruunikosta koskaan tullut mitään kisaratsua. 18-vuotias ori lopetettiin lopulta sen jännerikon takia.

eii. Toisin kuin toinen Irvanan kasvateista, Irvanan Alokas oli jo hiukan sopusuhtaisempi ja komeampi hevonen. Koulu- ja esteradoilla ori pärjäsi ihan kivasti, vaikkei kovin usein ykkössijalle asti päässytkään. Mutta ainakin se oli oli todella työteliäs ja suhtautui uusiin asioihin ihailtavan positiivisesti, eikä koskaan hangoitellut vastaan ratsastajan pyynnöille. Alokkaalla kisattiin Helppoa A:ta ja esteitä hypättiin aina metriin saakka. Vaikka koulutustaso ei mikään kovin korkea ollutkaan, liikkeet olivat kuitenkin kauniita ja näyttäviä. Ori myös kantakirjattiin KTK-II -palkinnolla ja sai paljon kehuja useammalta taholta aina ammattilaisista muihin hevosharrastajiin. Alokas pääsi viettämään kasvattajaltaan eläkepäiviä vanhemman naisen luokse, jossa sitä käytettiin vielä pari kertaa jalostuskäytössä ennen kuin suomenhevonen jouduttiin lopettamaan vanhuuden tuomien vaivojen takia 27-vuotiaana.

eie. Kerrankin nimi osuu täsmälleen oikeaan osoitteeseen, Halinalle oli nimittäin niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaankin täysin halailtava mussukka! Tuo tummanpunarautias oli kiltti kuin mikä ja viettikin suurimman osan elämästään perheessa lastenratsuna ja hellittävänä. Halillehan se passasi enemmän kuin hyvin ja se hoiti oman virkansa aina rakkaudella ja iloisin mielin. Harmi vain, lapsetkin kasvoivat ja yläasteiässä alkoi monet muut asiat kiinnostamaan enemmän, eikä hevoselle jäänyt enää aikaa ja joutui se seisomaan pidempiäkin aikoja toimettomana. Lopulta vanhemmat tekivät raskaan päätöksen ja möivät rakkaan perheenjäsenen uuteen kotiin jalostuskäyttöön. Uusi koti oli kuitenkin todellinen nappivalinta, omistaja piti nimittäin huolen siitä, että Hali sai kaiken sen saman rakkauden kuin aiemmassakin kodissaan. Sillä ratsastettiin säännöllisesti ja teetätettiin kolme varsaa. Hali sai elää pitkän ja hyvän elämän aina 29-vuotiaaksi asti.

ee. Vanijan Suukko oli puhtaasti kouluratsu, joka oli myös Miska Varpusjärven omistuksessa sen viimeisinä elinvuosinaan. Alkuelämänsä tamma vietti kouluratsun virassa ja kisasi varsin menestyksekkäästi jopa vaativissa luokissa. Sille ropisi sijoituksia erilaisissa kilpailuissa ja oli kova päihitettävä monelle muulle ratsukolle. Suukon keksittymiskyky oli korvaamaton ja se teki aina kaiken nöyrästi turhia mukisematta. Kun oli aika siirtyä pois kisakentiltä, päätyi se Varpusjärven kartanolle vielä jalostuskäyttöön. Miska oli pitkään seurannut tamman menestystä ja sopinut jo kauan aikaa sitten, että voisi suomenhevosen ottaa hänelle sitten, mikäli Suukon omistaja siitä olisi joskus luopumassa. Edellinen omistaja teetätti tammalla vielä yhden varsan ja sen lisäksi Miskan luona Suukko varsoi vielä kaksi jälkeläistä, tosin valitettavasti hevonen kuoli viimeisimmän varsansa synnytykseen.

eei. Vieterin tarina ei valitettavasti ollut kovinkaan pitkä, mutta sitäkin surullisempi. Ori oli varsaiästä lähtien hyvin haasteellinen ja hermoheikko, ja myöhemmällä iällä siitä alkoi kuoriutumaan myös salavihainen. Toisina päivinä se saattoi olla varsin rauhallinen ja suoriutui koulu- ja estetreeneistä enemmän kuin hyvin, mutta seuraavana päivänä se saattoi muuttua ihan kokonaan toiseksi hevoseksi. Vieterille tehtiin useita tutkimuksia, mutta oikein mitään ei tuntunut löytyvän. Yhtäkkiä oireet kuitenkin hävisivät ja niiden ollessa poissa jo vuoden päivät, päätti suomenhevosen omistaja teetättää Vieterillä ainakin yhden jälkeläisen. Valitettavaa kyllä, pian ori muuttui taas huonompaan ja lopulta tilanne äityi niin vakavaksi, että se kävi yhden tallityöntekijän kimppuun juoksemalla suoraan hänen päällensä tarhassa ja potkiutumalla muutenkin täysin holtittomasti. Lopulta omistaja teki päätöksen Vieterin lopettamisesta orin ollessa vain 10-vuotias. Tuohon mennessä ruunikolla oli ennätetty kisata vain pari kertaa, eikä jälkeläisiäkään ennättänyt syntyä kuin se yksi - kaikeksi onneksi.

eee. No mutta vauhdikas Kardemumma oli ainakin ihan oma lukunsa! Hiukan höselö vaaleanpunarautias ei paljoa miettinyt aina, mitä teki ja saikin monen henkilön turhautumaan äärimmilleen. Koulutus oli pitkä ja kivikkoinen, mutta lopulta työ tuotti tulosta ja Kardemummasta tuli ihan kelpo monitoimiratsu. Ei siitä ikinä saanut mitään kisakenttien partahöylää, mutta ainakin sen kanssa pystyi työskentelemään lähes mutkattomasti, vaikka edelleen saikin olla muistuttelemassa jarrujen tärkeydestä. 155cm korkea tamma vietti normaalia elämää pienellä maalaistallilla seuranaan pari muuta hevosta, joista Kardemumma olikin ennen pitkää melko riippuvainen. Edes näyttelyihin ei meinattu päästä lähtemään ilman toisen hevosen läsnäoloa, mutta onneksi tilanne kuitenkin kääntyi lopulta hyväksi, sillä kyllä tamma kantakirjattiin II-palkinnolla. Kahden varsan emä lopetettiin 18-vuotiaana sen menetettyä ruokahalunsa ja yleiskunnon romahdettua äkillisesti.

4 jälkeläistä, joista 4 tammaa ja 0 oria
26.03.2015 t. Ch Ventoksen Untuva KTK-II (e. Rusetti-Leija)
29.03.2015 t. Ventoksen Elegia SV-III, VAR-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I (e. Elvana)
04.10.2015 t. Ventoksen Kesäuni (e. Mikälie Kesäheila)
26.05.2016 t. Ventoksen Univana EV-II (e. Elvana)
Kouluratsastus (6 voittoa)
01. | KRJ - 20.03.2015 - Erkinheimot - He A - 3/30
02. | KRJ - 21.03.2015 - al Najya - He A - 4/30
03. | KRJ - 03.04.2015 - al Najya - He A - 5/40
04. | KRJ - 05.04.2015 - al Najya - He A - 3/40
05. | KRJ - 10.04.2015 - Rohkelikko - He A - 4/50
06. | KRJ - 10.04.2015 - Erkinheimot - He A - 4/30
07. | KRJ - 12.04.2015 - Rohkelikko - He A - 6/50
08. | KRJ - 12.04.2015 - Fiktio - He A - 6/40
09. | KRJ - 12.04.2015 - Viisikko - He A - 1/30
10. | KRJ - 12.04.2015 - Petäjävaara - He A - 4/30
11. | KRJ - 12.04.2015 - Erkinheimot - He A - 4/30
12. | KRJ - 14.04.2015 - Fiktio - He A - 5/40
13. | KRJ - 15.04.2015 - Rohkelikko - He A - 1/50
14. | KRJ - 15.04.2015 - Virtuaalitalli Wuki - He A - 3/40
15. | KRJ - 15.04.2015 - Yorca Warmbloods - He A - 3/30
16. | KRJ - 16.04.2015 - Viisikko - He A - 5/30
17. | KRJ - 17.04.2015 - Rohkelikko - He A - 3/50
18. | KRJ - 17.04.2015 - Viisikko - He A - 1/30
19. | KRJ - 17.04.2015 - Yorca Warmbloods - He A - 2/30
20. | KRJ - 17.04.2015 - Yorca Warmbloods - He A - 4/30
21. | KRJ - 18.04.2015 - Rohkelikko - He A - 3/50
22. | KRJ - 18.04.2015 - Virtuaalitalli Wuki - He A - 1/40
23. | KRJ - 18.04.2015 - Fiktio - He A - 3/40
24. | KRJ - 18.04.2015 - Rohkelikko - He A - 4/40
25. | KRJ - 19.04.2015 - Erkinheimot - He A - 1/30
26. | KRJ - 20.04.2015 - Rohkelikko - He A - 4/50
27. | KRJ - 20.04.2015 - Brynhild - He A - 2/30
28. | KRJ - 21.04.2015 - Devilsfair - He A - 6/40
29. | KRJ - 21.04.2015 - Yorca Warmbloods - He A - 3/30
30. | KRJ - 22.04.2015 - Kuuralehdon hevostila - He A - 2/28
31. | KRJ - 22.04.2015 - Erkinheimot - He A - 5/30
32. | KRJ - 22.04.2015 - Brynhild - He A - 1/30
33. | KRJ - 23.04.2015 - Rohkelikko - He A - 3/40
34. | KRJ - 23.04.2015 - Erkinheimot - He A - 3/30
35. | KRJ - 23.04.2015 - Brynhild - He A - 3/30
36. | KRJ - 24.04.2015 - Rohkelikko - He A - 6/40
37. | KRJ - 24.04.2015 - Devilsfair - He A - 4/40
38. | KRJ - 24.04.2015 - Rohkelikko - He A - 6/40
39. | KRJ - 27.04.2015 - Erkinheimot - He A - 7/50
40. | KRJ - 28.04.2015 - Runoratsut - He A - 3/30
41. | KRJ - 28.04.2015 - Minnantila - He A - 2/30
42. | KRJ - 29.04.2015 - Erkinheimot - He A - 5/50
43. | KRJ - 30.04.2015 - Shelmen - He A - 5/40
44. | KRJ - 02.05.2015 - Erkinheimot - He A - 5/50
45. | KRJ - 03.05.2015 - Erkinheimot - He A - 3/50

Kenttäratsastus (11 voittoa)
01. | KERJ Cup - 30.04.2015 - KK Bailador - Harrasteluokka - 3/47
02. | KERJ Cup - 30.06.2015 - KK Bailador - Harrasteluokka - 7/51
03. | KERJ Cup - 31.05.2016 - Satulinna - Harrasteluokka - 6/48

01. | VSR Cup - 30.04.2015 - Fiktio - Tutustumisluokka - 4/18
02. | VSR Cup - 31.10.2015 - Fiktio - Tutustumisluokka - 1/15

01. | KERJ - 26.05.2014 - Mörkövaara - Harrasteluokka - 1/28
02. | KERJ - 07.04.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 3/26
03. | KERJ - 16.04.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 3/53
04. | KERJ - 20.04.2015 - Whispering Heaven - Tutustumisluokka - 1/24
05. | KERJ - 21.04.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 2/28
06. | KERJ - 23.04.2015 - Whispering Heaven - Tutustumisluokka - 3/24
07. | KERJ - 02.05.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 2/30
08. | KERJ - 08.05.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 3/30
09. | KERJ - 15.05.2015 - Muiston suomenhevoset - Tutustumisluokka - 3/30
10. | KERJ - 18.05.2015 - Muiston suomenhevoset - Tutustumisluokka - 5/30
11. | KERJ - 22.05.2015 - Susiraja - Tutustumisluokka - 2/17
12. | KERJ - 25.05.2015 - Élan - Tutustumisluokka - 5/25
13. | KERJ - 26.05.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 2/30
14. | KERJ - 26.05.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 2/28
15. | KERJ - 27.05.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 1/27
16. | KERJ - 29.05.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 4/28
17. | KERJ - 29.05.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 5/27
18. | KERJ - 07.07.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 3/12
19. | KERJ - 08.07.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 1/12
20. | KERJ - 10.07.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 1/12
21. | KERJ - 08.11.2015 - Kilpailukeskus Stewart - Tutustumisluokka - 4/28
22. | KERJ - 09.11.2015 - Kilpailukeskus Stewart - Tutustumisluokka - 5/28
23. | KERJ - 11.11.2015 - Kilpailukeskus Stewart - Tutustumisluokka - 4/28
24. | KERJ - 11.11.2015 - Brokeback - Tutustumisluokka - 1/12
25. | KERJ - 13.11.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 4/26
26. | KERJ - 15.11.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 1/37
27. | KERJ - 18.11.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 3/33
28. | KERJ - 21.11.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 3/37
29. | KERJ - 21.11.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 1/19
30. | KERJ - 24.11.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 1/19
31. | KERJ - 27.11.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 2/19
32. | KERJ - 25.12.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 4/30
33. | KERJ - 26.12.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 4/30
34. | KERJ - 26.12.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 3/30
35. | KERJ - 27.12.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 3/30
36. | KERJ - 27.12.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 1/30
37. | KERJ - 28.12.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 5/30
38. | KERJ - 28.12.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 2/30
39. | KERJ - 29.12.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 4/30
40. | KERJ - 02.01.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 5/30
41. | KERJ - 05.01.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 5/30
42. | KERJ - 07.01.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 2/30
Esteratsastus (6 voittoa)
01. | ERJ Cup - 30.06.2015 - Kuuralehdon Hevostila - 90cm - 9/210
02. | ERJ Cup - 31.10.2015 - Kisakeskus Ginger - 80cm - 4/151
03. | ERJ Cup - 30.06.2016 - Kuuralehto - 90cm - 24/281
04. | ERJ Cup - 28.02.2017 - Hukkapuro - 80cm - 3/181

01. | VSR Cup - 30.04.2015 - Susiraja - 80cm - 7/54
02. | VSR Cup - 31.05.2015 - Susiraja - 80cm - 2/28
03. | VSR Cup - 30.06.2015 - Susiraja - 80cm - 5/46
04. | VSR Cup - 30.06.2016 - Susiraja - 80cm - 3/85

01. | ERJ - 22.03.2015 - Juksula - 90cm - 2/60
02. | ERJ - 08.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 4/40
03. | ERJ - 09.04.2015 - Ventos - 90cm - 1/30
04. | ERJ - 10.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 4/40
05. | ERJ - 10.04.2015 - Ventos - 90cm - 2/30
06. | ERJ - 11.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 5/30
07. | ERJ - 11.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 2/40
08. | ERJ - 11.04.2015 - Ventos - 90cm - 3/30
09. | ERJ - 12.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 5/40
10. | ERJ - 12.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 6/40
11. | ERJ - 13.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 5/30
12. | ERJ - 13.04.2015 - Virtuaalitalli Wuki - 90cm - 2/30
13. | ERJ - 14.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 3/30
14. | ERJ - 14.04.2015 - Virtuaalitalli Wuki - 90cm - 4/30
15. | ERJ - 15.04.2015 - Ventos - 90cm - 2/30
16. | ERJ - 15.04.2015 - Harlakka - 90cm - 2/36
17. | ERJ - 16.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 4/40
18. | ERJ - 16.04.2015 - Viisikko - 90cm - 3/30
19. | ERJ - 16.04.2015 - Harlakka - 90cm - 1/35
20. | ERJ - 18.04.2015 - Ventos - 90cm - 4/30
21. | ERJ - 20.04.2015 - Ventos - 90cm - 4/30
22. | ERJ - 21.04.2015 - Ventos - 90cm - 2/30
23. | ERJ - 21.04.2015 - Taikakuun Kartano - 90cm - 3/60
24. | ERJ - 22.04.2015 - Viisikko - 90cm - 1/30
25. | ERJ - 22.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 3/32
26. | ERJ - 24.04.2015 - Ventos - 90cm - 2/30
27. | ERJ - 25.04.2015 - Viisikko - 90cm - 1/30
28. | ERJ - 26.04.2015 - Ventos - 90cm - 5/30
29. | ERJ - 27.04.2015 - Ventos - 90cm - 5/30
30. | ERJ - 29.04.2015 - Riiviöt - 90cm - 1/43
31. | ERJ - 01.05.2015 - Riiviöt - 90cm - 6/43
32. | ERJ - 05.05.2015 - Runoratsut - 90cm - 3/30
33. | ERJ - 05.05.2015 - Riiviöt - 90cm - 3/43
34. | ERJ - 06.05.2015 - Runoratsut - 90cm - 1/30
35. | ERJ - 06.05.2015 - Runoratsut - 90cm - 5/30
36. | ERJ - 06.05.2015 - Rohkelikko - 90cm - 3/30
37. | ERJ - 07.05.2015 - Riiviöt - 90cm - 3/43
38. | ERJ - 10.05.2015 - Rohkelikko - 90cm - 5/30
39. | ERJ - 28.05.2015 - Millan Kilpatalli - 90cm - 7/50
40. | ERJ - 29.05.2015 - Runoratsut - 90cm - 5/30
41. | ERJ - 03.06.2015 - Runoratsut - 90cm - 3/30
42. | ERJ - 04.06.2015 - Runoratsut - 90cm - 3/30
43. | ERJ - 12.06.2015 - Breawa - 90cm - 5/40
44. | ERJ - 15.06.2015 - Breawa - 90cm - 2/40
45. | ERJ - 16.06.2015 - Breawa - 90cm - 3/40
46. | ERJ - 18.06.2015 - Allim's Sporthorse - 90cm - 5/30
47. | ERJ - 04.07.2015 - Runoratsut - 90cm - 3/30
48. | ERJ - 08.07.2015 - Runoratsut - 90cm - 3/30
49. | ERJ - 13.11.2015 - Mörkövaara - 90cm - 4/30
50. | ERJ - 18.11.2015 - Mörkövaara - 90cm - 3/30

Tarinakilpailut
01. | ERJ - 12.08.2016 - Viisikko - 90cm - 2/4, tarina löytyy pk-merkinnöistä

Näyttelyt
01. | VSN - 22.07.2016 - Adina - Sh-orit - 11/12, (3,5-3,5-3-4-3-4-4-3,5-3,5-3 = 35p.)
02. | NJ - 31.07.2016 - Március - Sh-orit - 12/12
03. | NJ - 14.10.2016 - Hortensia - S(p)h-orit - 12/12

Valmennukset

27.05.2016, valmentaja Katri (omistaja) - maastoestevalmennus, 90cm
Huhhuh, miten rajulta yarenin ja Untamon meno pystyikään näyttämään, enhän minä uskaltanut sitä edes katsoa! Muutama päivä sitten olin käynyt valmentamassa Ventoksessa tallin omistajaa, mutta silloin hänellä oli ollut allaan huomattavasti tyynempi ratsu... Maastoesteet vilisivät ratsukon alla huimaa vauhtia, enkä yaren tuntunut saavan minkäänlaista otetta orista. "Älä jää roikkumaan kuolaimelle, anna sille enemmän tilaa esteillä. Muuten se painaa kahta kauheammin!" ohjeistin nuorta naista, josta näki kaikin mahdollisin tavoin, että hän kyllä yritti koko ajan parhaansa. Olihan se kätevää, ettei Untamo pelännyt ainakaan yhtään mitään, mutta ei sekään ollut mikään hyvä ratkaisu, että hevonen hyppäsi ihan mistä tahansa kulmasta tahansa lähestyttäessä.

Pian tapahtui se vääjäämätön, mitä olin eniten pelännytkin. Voin sanoa, että yaren oli osoittanut kyllä taitonsa minun valmennuksissani jo moneen otteeseen, eikä hän tässäkään tilanteessa tuottanut pettymystä. Kuka vain olisi nimittäin juuri näkemästäni kengurunloikasta pudota mätkähtänyt tantereeseen. Mieleni teki sulkea silmäni, mutta näin tilanteen kuin hidastettuna voimatta tehdä mitään. Yaren ei onneksi tipahtanut juuri ylitettävissä olevaan vesihautaan, vaikka varmasti pieni pulahdus moisen rääkin jälkeen olisi voinut tehdä itse kullekin hyvää... Nainen sai muutaman kirosanan suustaan ja koitti nousta sitten varoen seisomaan. Vasen jalka ei kuitenkaan kantanut kunnolla, joten ryntäsin häntä auttamaan. Yaren puri hammasta yhteen, eikä selvästikään halunnut myöntää, miten kova kipu hänet oli juuri vallannut. Vaikka olisin kyllä voinut melkein väittää, että hänen henkinen puolensa koko pahemman kolauksen kaikesta huolimatta.

Kaikeksi yllätykseksi Untamo ei painattanut tapansa mukaan pöpelikköön ja sieltä tallin pihaan huutelemaan, vaan oli jumahtanut syömään pienen niityn laidalle tuoretta. Kaikista estelyistäni huolimatta yaren painatti orin luokse pomppien oikean jalkansa varassa ja hyppäsi hevosen selkään viiltävästä kivusta huolimatta. Hänen tapaistaan ei todellakaan ollut luovuttaa, vaikka tässä tilanteessa ensiapu olisi saattanut olla se viisaampi vaihtoehto. "Jatketaan", nainen sanoi kuuluvalla äänellä ja koitti peittää tuskansa hymyn taakse. Eipä minulla ollut siinä paljoa sananvaltaa. Käskytin naisen ravaamaan hetken avarammalla, jonka jälkeen annoin luvan suunnata uudemman kerran tukille ja siitä pahamaineiselle vesiesteelle. Yarenin ilme oli vakava, mutta ratsastuksessa oli selvää päättäväisyyttä. Ehkäpä Untamokin katsoi parhaakseen alistua omistajansa tahtoon ja se piti tahtinsa hiukan siedettävämpänä. Ja niinhän ne esteet lopulta ylittyivät! Yaren ei ollut kovinkaan tyytyväinen tapahtuneeseen, mutta lopulta hänenkin oli myönnyttävä kivulle ja pyydettävä meitä jatkamaan seuraavalla kerralla.

11.06.2016, valmentaja Siguri - kouluvalmennus, He A
Meillä oli ollut takanamme oikein mukava maastoretki uuden Myrttisuon ympäristössä. Tallille palatessamme oli ollut tarkoitus aloittaa kouluvalmennus halukkaille osallistujille, mutta kuten jokainen varmasti huomasi, oli osallistujia aivan liikaa yhdelle kentälle. Niinpä päätimme jakaa hevoset kahteen ryhmään, oriin ja ruuniin sekä tammoihin. Tammat pääsivät ensimmäisenä kentälle, minkä jälkeen oli aika siirtyä orien ja ruunien valmennukseen.

Päivän ratsukoiden kouluratsastustaso vaihteli helposta vaativaan, joten lähdimme tekemään tehtäviä ensin yhdessä ja sitten jokaisen ratsukon oman tason mukaan. Lämmittelimme siirtymisillä, volteilla ja kiemuraurilla, jotta hevoset saataisi varmasti kuulolle ja auki kaikkialta. Otimme myös muutaman laukannoston suoralla, jotta pystyin hieman tutustumaan ratsukoiden sekä hevosten liikkumiseen ja käyttäytymiseen. Koska kenelläkään ei tuntunut olevan sen suurempia ongelmia hevosten hallitsemisen kanssa, pääsimme siirtymään päivän tehtäviin.

Kun muut hevoset pääsivät aloittamaan tehtävänsä, jäimme Untamon kanssa vielä jatkamaan siirtymisten ja ratsastusradan teiden parissa. Untamo näytti pitkienkin verryttelyjen jälkeen melko kankealta, mikä saattoi ratsastajan mukaan johtua myös vieraasta tallista. Teimme erilaisia kiemuroita, käynti-ravi-laukka-siirtymisiä sekä ympyräkahdeksikkoa jokaisessa askellajissa, ja hiljalleen Untamo alkoi näyttää rentoutumisen merkkejä ratsastajan alla.

Lähdimme jatkamaan työskentelyä lisättyjen askellajien parissa. Pyysin ratsukkoa kulkemaan tiimalasin muotoista kuviota kentän ympäri niin, että lävistäjät kuljettaisi lisättynä ja ennen kulmaa vauhti hidastettaisi normaaliin. Ratsukko lähti suorittamaan tehtävää ensin käynnissä, ja lisäykset näyttivät alusta asti todella upeilta. Untamo kulki hyvin avuilla ja se astui hienosti yli. Ennen kulmaa ori ei kuitenkaan halunnut hidastaa, joten lyhyt sivu meni hyvin reippaassa tempossa, vaikka ratsastaja yritti rauhoitella oria. Toisella kierroksella lisäys sujui taas moitteetta, ja tällä kertaa ratsastaja valmistautui hidastamiseen hyvissä ajoin ennen kulmaa. Myös Untamo hidasti tahtiaan, ja tehtävä alkoi sujua toivotulla tavalla. Ravilisäykset näyttivät myös erittäin mallikkailta, joten jatkoimme tehtävän parissa jonkin aikaa, kunnes pyysin ratsukkoa valmistautumaan seuraavaan tehtävään.

Lähdimme tekemään pohkeenväistöharjoituksia uraa pitkin niin, että ratsukon tuli väistää muutama askel sisäpuolelle, suoristaa hevonen ja väistää takaisin uralle. Ratsastaja herätteli hieman oria kuulolle ja lähti sitten suorittamaan tehtävää. Untamo meinasi ensin hieman vältellä pohjetta, mutta ratsastajan napakat avut saivat sen tottelemaan hyvin. Jatkoimme pohkeenväistöä myös keskihalkaisijalla vapaalla uralla, mikä vaikutti hieman haastavalta, sillä ratsukolla ei ollut selkeää alku- ja loppupistettä. Ratsukko sai kuitenkin hiljalleen linjasta kiinni, ja pohkeenväistöt alkoivat näyttää todella mallikkailta.

Valmennuksen päätteeksi annoin ratsukon suorittaa pitkät loppukäynnit. Ratsastaja oli saanut pidettyä hyvin hieman liiankin energisen hevosen hallinnassa ja Untamo taas osasi hiljalleen rauhoittua ratsastajan alle. Kaikin puolin onnistunut valmennus tältä ratsukolta!

14.07.2016, valmentaja Sylvester - kouluvalmennus, He A
"Annahan tälle nyt hetki aikaa lämmetä", sanoi ratsastaja, kun hoputin ratsukkoa ottamaan ohjasta paremmin tuntumalle ja tekemään aktiivisempia voltteja käynnissä. Untamo oli todellakin hidas lämpenemään ja raviin siirryttäessä ori alkoi hiljalleen toimia ohjeistuksen mukaisesti. Ravi näytti vielä hieman kolkolta, joten pitkillä sivuilla ravattiinkin reippaasti eteen. Hiljalleen lisättiin treeneihin mukaan lukuisat voltit, joissa Untamo pääsi paremmin työntohinaan ja kunnolliselle sisäasetukselle. Ratsastajaa hymyilytti orin hyvä käytös, tänään oltiin kuulemma ihan supertuulella, sanoi ratsastaja. Siirryttiin käyntiin ja taivuteltiin oria hieman avotaivutuksilla, Untamo askelsi hyvin ja oli kuuliaisen oloinen ratsastajan otteille. Reipas nosto raviin tapahtui ripeään, ja ravista tehdyt temponmuutokset ja etenkin pysähdykset sujuivat ongelmitta. Untamoa seisahtui kuin vanha kouluratsu konsanaan aina tasaisin jaloin, eikä viidenkään sekunnin jälkeen lähtenyt lepuuttamaan takastaan.

Suuntaa vaihdettiin takaosakäännöksellä ja liikkeelle lähdettiin laukalla. "Melkoinen konkelolaukka sun ratsullas", tuumasin hupaiseen sävyyn ratsastajalle, joka vain tuumasi, että tää on tälläinen spessutapaus mun makuun, en voinut olla yhtymättä mielipiteeseen. Laukka oli hieman kolkko, mutta pyöri kuitenkin hyvin, ori yritti hyvin hakeutua paremmalle tuntumalle ja takasia paremmin takapäänsä alle. Volteilla hyvä sisäasetus. Raviin uudelleen siirryttäessä Untamo ravasi ryhdikkäämpänä ja väisti pohkeenväistöissä aktiivisesti, pungettelematta. Suunnanmuutos tehtiin etuosakäännöksellä ja liikkeelle lähdettiin taas reippaalla laukalla. "Erinomainen nosto!" kiljaisin ratsastajalle, joka hymyili tyytyväisenä. Laukassa tehtiin muutamat laukanvaihdot sekä kierros laukaten. Raviin siirryttiin ja haettin Untamoa paremmalle peräänannolle. Oli vaikea uskoa näin lopputunnista, että se samainen ori meni tuossa edessäni aivan erilaisesti kuin alkutunnista kuvittelin. Untamo yllätti positiivisesti ja lopputunnista loppukäynneistä kävin ratsastajalle antamassa palautetta. Olihan tunti mennyt hyvin ja hyvä fiilis jäi meille kaikille vaikkakaan Untamosta on vaikea sanoa, ratsastaja kyllä lupasi tunnin jälkeen herkun, joten liekkö orikin hetken aikaa tyytyväinen mutustellessaan herkkuaan.

15.07.2016, valmentaja Sylvester - maastoestevalmennus, 90cm
No voihan Untamo! Ori oli päässyt nukahtamaan sattumien päälle ja orin lautasilla koreili pyöreät kuviot. Minua nauratti, ratsastaja mulkaisi hieman vihaisesti, mutta nauroi sitten. Lähdimme kävelemään kohti maastoa, vaikka ehdotin pitkää ohjaa oli ratsastaja taas närkästynyt ja näytti miten käy, jos antaa hiemankin liikaa ohjaa. Ori otti heti reippaamman askelen ja oli valmis sipsuttamaan jo ravissa. Ratsastaja otti ohjat taas tuntumalle ja pidätteli orin intoa, ei siis rauhallista maastoretkeä ei. Päästin ratsukon verkkaamaan ja kävelin itse oikopolkua tutuille maastoesteille. Odotin esteillä hetken, kun näin tutun kaksikon metsänreunassa ja pian ääni paljastikin ratsukon siksi samaksi, josta hetki sitten erosin metsätiellä. Untamo oli erittäin reipas ja oli saanut kevyen hien pintaan, mutta oli valmis räjähtämään kuin duracell-pupu, jalat kävivät alituiseen.

Aloittelimme pienimmällä esteellä, jotta tekniikka oli hallussa, joten siirryimme siitä suoraan risuesteelle, joka oli noin 70cm korkuinen. Untamo oli vallan hurjana ja hoppusi esteelle kovalla vauhdilla, ratsastajalla oli täysi pitäminen, että ori pysyi tuntumalla ja hallinnassa. Untamolla on hyvä tekniikka, puhdas ja ei jätä paljoa korjattavaa, paitsi vauhti. Olimme hetken metsän siimeksessä, mutta saavuimme pian peltoaukealle, jossa oli isoa leveää tukkiestettä, pieni alamäen este ja jonkinmoinen vesieste (oja, josta puuttui vesi). Untamo oli aivan innoissaan ja steppaili jatkuvasti. Tukille tultiin kovalla tohinalla ja ratsastaja sai orin hyvin pidettyä hallinnassa ennen ponnua, hieman jäi hyppy korkeaksi ja lyhyeksi, kun sen olisi sannut olla pitkä ja loiva. Ei hätää, sillä Untamon yli-innokkuus kyllä pelasti tilanteen. Muutamaan otteeseen tukkia ylittäessä tekniikka löytyi ja este ylitettiin vaivattomasti. Pieni vesiesteemme, joksi ratsastaja sen esitteli, oli kuivunut kapea oja. Untamolle helppo juttu, jota emme liiemmin jääneet treenaamaan. Alamäen este tuotti ensin ihmetystä orille, mutta ei sitä mitenkään arasteltu, vaan täysillä päin, tuumi Untamo. Ratsastajalle isot pointsit erittäin reippaan ratsun hyvästä hallinnasta, sillä välillä kävi ori sellaisilla ylikierroksilla ja volteilla saatiin oria hieman rauhoittumaan.

Lopputunnista, kun meno alkoi hieman rauhoittua ("ai missä vaiheessa!?", ratsastaja) mentiin metsään hyppäämään pari risuestettä ja josta liidettiin laukalla taas pellolle. Untamo sai irroitella esteiden välillä pitkillä välimatkoilla oikein sielunsa kyllyydestä. Vauhdin huumassa Untamo kyllä hyppäsi erityisen hyvin, ei pahaa sanaa tyylistä tai vauhdista. Reippaan tunnin jälkeen palatessamme tallille, ratsukko kiertoreittiä, ei Untamon askel tuntunut väsyvän, vaikka hiestä ori olikin märkä.

06.12.2016, valmentaja Katri (omistaja) - estevalmennus, 90cm
Tunsin, kuinka kyyneleet tuppasivat valumaan pitkin poskia, mutta siitä huolimatta koitin pitää pintani ja purra hampaita yhteen. Kentän keskellä vakiovalmentajani Katri huusi ohjeita ja koitti saada menoon jonkinlaista järkeä. Niin... Saiko tähän hommaan edes mitään järkeä, vaikka kuinka yritti? Tietämättömämmille; olimme jokusen tovi sitten aloitelleet estevalmennusta Untamon kanssa ja jo koko verryttelyiden ajan ori oli venkoilut joko sivuuttamalla täysin minun apuni tai päättäen yhtäkkiä tehdä kaiken sellaisella vauhdilla, että kaikki keskittyminen meni täydellisesti vauhdin hillitsemiseen. Tunsin, kuinka käsivoimani alkoivat elpymään, enkä todellakaan pitänyt enää tätä hauskana. Maneesi vain raikui, kun kirosin tiuhaan tahtiin ja Katri koitti saada tilanteeseen mukaan jotain lohtua.

Untamo oli monesti ihan mukava ratsu, mutta tänään sillä tuntui olevan poikkeuksellisen paljon energiaa, vaikka sillä ei pitkiä lomajaksoja ollutkaan ollut. Oli raivostuttavaa käyttää suurin osa valmennuksen ajasta pelkästään hevosen kokoamiseen ja rauhoitteluun, varsinkin kun joskus olisi pitänyt päästä niitä esteitäkin ylittämään. En suoraan sanoen tiedä, kuinka paljon aikaa alkuhölmöilyyn käytimme, mutta jossain vaiheessa Untamo alkoi vihdoinkin antautumaan ja osoitti jonkinlaisia merkkejä siitä, että se olisi ehkä jopa halukas suorittamaan jonkinlaista yhteistyötä kanssani. Työvoitto! Heti, kun Katrikin huomasi muutoksen, käskytti hän meidät ensimmäiselle esteelle, tosin muistutellen koko ajan siitä, ettei vauhti saanut edelleenkään missään vaiheessa nousta järjettömiin mittoihin. Tiesinhän minä sen, mutta se oli paljon helpommin sanottu kuin tehty...

Ilman muuta Untamo otti taas rivakamman tahdin kinttuihinsa ja meidän kaikkien lopulliseen tuskastumiseen asti otti sellaisia spurtteja esteiden välillä, etten minä ennättänyt aina kovin paljon tehdäkään, ellen sitten suosiolla aina ohjannut rautiasta ylimääräiselle voltille. Oli kuitenkin sanomattakin selvää, ettei treenit olleet antaneet meille niin paljon kuin olisi pitänyt. Katri ei kuitenkaan edelleenkään antanut periksi, käskytti meidät vain yhä uudestaan ja uudestaan uuteen lähestymiseen ja sanoi, että voisimme mennä vaikka yhtä estettä ison ympyrän kera, jos se vain sai Untamon paremmin kuulolle. Kyllähän se auttoi, mutta ei tällaisilla suorituksilla ainakaan kisakentille olisi asiaa, saatikka palkintosijoille. Hakkasimme päätä seinään vielä tämänkin jälkeen pitkän tovin, kunnes saimme yhden suurin piirtein onnistuneen radan aikaiseksi. Taputin oriani riemastuneena kaulalle ja siinä vaiheessa viimeistään kyyneleet valahtivat silmistä – olivatko ne ilon vai surun kyyneliä, en tiedä.

Päiväkirjamerkinnät

26.05.2016, omistaja
Käteni tuntuivat olevan ihan rakkuloilla, kun viimein kotitallin rakennukset alkoivat vilahdella puiden lomasta. Olimme juuri tulossa Saanan ja ystäväni Heidin kanssa maastosta, ja olin melkoisen varma siitä, että kumpikin oli nauttinut ratsastuksesta huomattavasti enemmän kuin minä. Omaa tyhmyyttänihän se tietysti taas oli, että olin valinnut Untamon ratsukseni metsään, mutta pakkohan sitäkin oli välillä liikuttaa muuallakin kuin kentällä. Tyttöjen ratsut Elvana ja Japi olivat kummatkin menneet omaa tyypillisen rauhallista menoaan, eikä Untamoa edes rauhoittanut se, että ori oli saanut toimia kärkihevosena.

Päästessämme pihaan valahdin velttona selästä alas ja olin muksahtaa saman tien takamukselleni huomatessani, että käsien lisäksi myös jalat olivat ihan maitohapoilla. En ollut edes huomannut jännittäväni niitä, mutta ilmeisesti niitäkin oli tullut käytettyä jossain määrin huomaamatta. Vaikka ei kyllä ainakaan vauhtia antaakseen... "Pärjäätkö sinä?" Heidi katsoi minua jopa hiukan säälien, mutta Saana ei ollut tippaakaan niin hienotunteinen. "Näytät kyllä ihan pystyyn kuolleelta, oliko rankkaakin", nainen räkätti minkä kerkesi. Mulkaisin häntä mahdollisimman ilkeällä katseella ja käännyin Untamon puoleen vaihtamaan sille päitset. Saadakseni lukot auki, oli minun otettava hanskat pois ja toden totta, siellähän ne muutamat vesikellot olivat sormien väleissä. "Ei ole todellista, eikö enää hanskoistakaan ole mitään hyötyä..." mutisin kiukkuisena ja toivoin, että rääkätyt käteni pystyisivät vielä normaaliin työskentelyyn. Untamo oli nyt niin enkelipoikaa, että mieleni teki jo yksistään sen takia älähtää mokomalle ihmistuhoojalle! Vilkaisin kahta muuta hevostani, joita Saana ja Heidi juuri purkivat varusteista ja alkoivat harjailemaan, ja mietin jälleen kerran, miksi minulla muunlaisia hevosia olikaan. Untamo töytäisi minua kuitenkin turvallaan juuri ennen kuin ennätin syventyä miettimään tätä tarkemmin ja pakkohan se oli taas myöntää, että en minä näistä yhdestäkään kyllä voisi helpolla luopua. Juuri Untamot tekivät elämästäni varsin rikasta, olisihan se nyt ollut ihan tylsää työskennellä aina kilttien hevosten kanssa.

11.06.2016, omistaja - Myrttisuon avajaismaasto
Pieni jännityksen poikanen kutkutteli mukavasti vatsassa, kun aloimme hiljalleen lähestymään Myrttisuon tallia. Olimme Untamon kanssa lähteneet kukonlaulun aikaan aamulla liikkeelle kotitalliltamme ja olin ihan yllättynyt, miten nopeasti olimme loppujen lopuksi perille päässeet. Olin varautunut siihen, että oria pitäisi useampaankin otteeseen päästää jaloittelemaan, mutta kaikeksi onneksi hevonen oli ollut yllättävän rauhallisena lähes koko pitkän ajomatkan. Joka tapauksessa, kello näytti vasta kahtatoista, joten parkkeerattuani hevoskuljetusyhdistelmäni tallin pihaan muiden sekaan ja juteltuani hetken tallin omistajan Siurin kanssa, saatoin viedä uljaan ratsuni hetkeksi meille varattuun karsinaan lepäämään. Meillä tulisi olemaan pitkä päivä vielä edessä.

Kello tikitti yllättävänkin nopeaa tahtia eteenpäin ja pian löysinkin itseni istumassa Untamon selässä valmiina lähtöön! Parituntinen oli mennyt nopeasti muiden maastoon lähtijöiden kanssa rupatellessa ja kyllähän siellä joukossa oli myös pari tutumpaakin naamaa. Puheensorina oli melkoinen, kun porukka koitti löytää itselleen sopivaa paikkaa ja mieleen tuli jo heti kättelyssä niin paljon muutakin jutustelemisen aihetta, mutta Siuri ohjeisti kaikkia varsin tottuneesti ja sai kuin saikin meidät lopulta ainakin näin alkuun hyvältä näyttävään järjestykseen. Untamo tuntui olevan varsin kiinnostunut edellä olevasta suomenhevostammasta, mutta orin harmiksi se ei päässyt missään vaiheessa tekemään lähempää tuttavuutta ihastuksensa kanssa.

Minusta oli aina mielenkiintoista päästä näkemään vieraita maastoja oman kotitallin nähtyjen metsien ja mantujen vastapainoksi, enkä kyllä pettynyt tälläkään erää tippaakaan. Pienet hiekkatiet kutsuivat kovasti laukkaamaan, mutta Siuri varoitteli mahdollisista ajoneuvoista. Ja tokkopa me muutenkaan olisimme halunneet lähteä uhmaamaan vetäjämme hermoja karauttamalla oman mielen mukaan muutamat laukkaspurtit... Joka tapauksessa mukavan letkeä käynti vei tämän erän voiton ja mikäs olikaan sen mukavampaa kuin nauttia kauniista kesäpäivästä tällaisen sakin ympäröimänä. Kaviot kopsahtelivat välillä yksittäisiin kiviin, mutta muuten kuului vain pehmeitä tömähdyksiä hevosten askeltaessa pehmoisella hiekalla. Pian hiekkateitä seuraava lenkkipolku sai osassa hevosista melkoisen innon aikaan, kun siirryimme raviin. Untamollakin alkoi hikeä jo puskemaan, enemmänkin pelkästä innostuksesta!

Ravi- ja käyntipätkät vuorottelivat toinen toisiaan ja pian olimmekin pikkuruisen lammen rannalla. Ihmiset alkoivat innolla laskeutumaan ratsujensa selistä ja ottamaan satuloita pois pientä uittohetkeä varten. Vesi oli jo melkoisen lämmintä, mutta suurin osa tyytyi kuitenkin hevosten pelkkään kahluuttamiseen, enkä minäkään melkoisena kylmäkissana ollut kovin hanakasti vaihtamassa vaatteitani bikineihin. Untamo ei meinannut mennä aluksi millään veteen, mutta pienen houkuttelutuokion ja muiden hevosten uskaltautumisen jälkeen minunkin orini lopulta myöntyi. Suomenhevonen kuopi hanakasti niin, että vettä räiskyi armotta minunkin päälleni, mutta oikeastaan se oli jopa virkistävää näin lämpimänä päivänä! Oli mukavaa seurata muidenkin hevosten reaktioita ja todeta, miten erilaisia tapoja hevosilla oli suhtautua näinkin yksinkertaiseen asiaan.

Saatuamme vihdoin ja viimein kylliksi hevosten uittamisesta, saatoimme jälleen ryhdistäytyä ja kerätä kamppeemme ja jatkaa matkaa. Paljoa ei ollut enää jäljellä ja Siuri kertoikin kirsikkana kakun päälle, että muutaman mutkan päästä olisi maastoesterata odottelemassa halukkaita. Eihän niitä kenenkään ollut pakko ylittää, mutta itse olin tietysti innoissani, olihan allani sentään kenttäratsu! Viimeisimmät maastoesteiden hyppäämiset eivät olleet kyllä menneet meillä kahdella kovin putkeen kotitantereella, mutta nyt uskoin Untamon purkaneen jo sen verran paljon ylimääräistä energiaa, ettei se yksinkertaisesti jaksaisi enää pöllöillä mitään ylimääräisiä. Intoa ei kuitenkaan puuttunut, kun ori tajusi jutun juonen ja moni katsoikin kauhulla meidän kaahottamista yli tukkien ja yhden banketin. Viimeisimmän hyppääminen oli melkoisen mukavaa jopa, sillä Untamo ei yksinkertaisesti voinut tulla sille liian kovassa vauhdissa.

Loppumatkan annoimme hevosille pitkät ohjat ja antoisat taputukset hienosta suorituksesta. Untamokaan ei jaksanut enää turhia höyryillä, eikä siellä kyllä ollut moni muukaan ratsu enää vauhti päällä. Olimme melko tarkasti aikataulussa, vaikka lammen rannalla olikin mennyt melkoisen pitkä tovi. Jalat olivat onneksi vertyneet sen verran pysähdyksessä, ettei pitkä maastolenkki ollut päässyt kankeuttamaan paikkoja. Hyvä niin, sillä nyt oli mukava pitää pieni lepohetki evästelyiden ja rupattelun parissa antaen Untamonkin levätä hetki karsinassa, ja jatkaa taas parin tunnin päästä valmennuksen parissa!

10.06.2016, Hapero
Olin saanut yarenilta luvan kokeilla Varpusjärven Untamon kanssa vähän uudenlaista liikuntamuotoa. Olen itse hurahtanut vähän aikaa sitten ohjasajoon, joka on erinomainen liikuntamuoto myös muille kuin valjakkohevosille, esimerkiksi siksi, että siinä näkee itse miten hevonen kulkee, toisin kuin ratsastaessa. Yleisestihän mielletään ohjasajo varsojen hommaksi, mutta todellisuudessa se on paljon enemmän kuin hevosen perässä kävelyä. Enemmän mieltäisin ohjasajon juoksutuksen ja kouluratsastuksen risteytykseksi. Untamo vaikutti alkuun aika haluttomalta ja hämmentyneeltä, mutta lähti kuitenkin kävelemään kun vähän napakammin pyysin. Alkuun tein vain kentän poikki suoristuksia ja ympyröitä pitkille sivuille tarkistaakseni miten Untamo reagoisi ja miten hyvin saisin sitä käännettyä ja suoristettua. Untamon ongelma oli lähinnä ympyröillä sisään valuminen. Paikallistin ongelman nopeasti sisälavalla roikkumiseen, jota lähdimme työstämään ikään kuin piparkakun muotoisella uralla. Siinä hevosen oli pakko siirtää ulos kääntäessä paino ulkolavalle, jolloin sisäänkääntyessä se oli huomattavasti parempi. Toki ongelmaan auttoi myös se, että verryttyään Untamosta tuli reippaampi ja se alkoi liikua itsessäänkin paremmin ja suorempana tasapainossa.

Ravissa jouduin ottamaan reilusti pitemmät ohjat, sillä Untamon ravi kyllä yllätti: alun vastusteluista ei ollut tietoakaan vaan ori mennä paineli aikas lennokasta ravia. Tehtiin aika pitkään töitä, jotta sain ravin hallintaan ja pois eteenpäin kaahottamisesta. Laukkaa en tänään ottanut, en ihan uskonut, että ensimmäisellä kerralla kannattaa kokeilla kaikkea. Ihan lopuksi kokeilin orilla vähän pohkeenväistöä, mutta aikamoista kiirehtimistä sekin oli. Lopulta sain muutaman onnistuneen, rauhallisen, väistöaskeleen vasemmalle, joten lopetimme siihen. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen Untamoon: se teki lopulta mielellään töitä ja kyllä ainakin jotkin aivosoluista joutuivat töihin.

12.06.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
Hiekka rohisi hevosten kavioiden alla, kun väsyneet ratsastajat suuntasivat kentältä pois ratsain kohti tallipihaa. Tallinomistaja oli pitänyt meille muutamalle onnekkaalle (tai vähemmän onnekkaalle) hyvinkin tehokkaan treenitunnin kouluratsastuksen merkeissä ja varsinkin minun käsivoimani olivat loppuun kulutetut, sillä ratsunani oli toiminut tunnin ajan tunnetusti kovasuinen Untamo. Punarautiaalle kun tuntui olevan täysin tuntematon käsite se, kuinka mennään hillittyä ja rauhallista laukkaa päättömän nelin sijaan.

Olin jo valmis heittämään ohjat kaulalle, kun Untamo päättikin ruveta juuri ennen tallipihaa pelleilemään; ori heitti päänsä ylös ja eteenpäin menemisen sijaan pakittikin suoraan ojaan. "Hei!" kivahdin ja tartuin tiukemmin kiinni ohjista samalla, kun painoin pohkeeni kiinni orin kylkiin. Steppailu sivuttaissuunnassa sen kun jatkui ja lopulta ori oli kompastua omiin jalkoihinsa. "Senkin pöljä, emmehän me nyt tänne ojan pohjalle jää illaksi!" manasin ja läpsäisin oria avokämmenellä takalistolle samalla, kun annoin pohkeita. Se sai lopulta Untamon loikkaamaan takaisin tielle ja kiirehtimään raviaskelin muiden perässä tallipihalle, missä meitä jo odotettiin. Onneksi Tiina nappasi kiinni orin ohjista sen tullessa lähemmäs ja siten Untamo jäikin paikalleen puhisemaan. "En tajua, miten sillä riittää vieläkin virtaa temppuilla! Minä olen jo ihan poikki", huokaisin silmiäni pyöräyttäen, kun laskeuduin alas orin satulasta. Tartuin oria tiukasti ohjista ja nykäisin kuolaintaan pureksivaa raudikkoa askeleen lähemmäs sen alkaessa viskoa päätänsä vaahto vain suupielistä lennellen. "Kuulitko, eikö jo huvittaisi olla kunnolla?" kysyin Untamolta, joka tuijotti minua kirkkain silmin pystyssä pöyhöttävän otsaharjansa alta. Siihenkös ori vastasi vain pärskähtäen ja ravistellen päätään. "Niinpä tietysti..." mumisin ja huokaisten lähdin taluttamaan kuritonta ratsuani takaisin tallia kohti. Eiköhän tämän päivän työ ollut tässä.

12.08.2016, tallityöntekijä Saana (Break) - Tarinakilpailu: Viisikko 10v!
Täällä sitä oltiin, Kajaanin kupeessa, osallistumassa estekisoihin ja ottamassa samalla osaa suomenhevoskasvatukseen painottuvan tallin, Viisikon, kymmenvuotissynttäreille. Aamupäivä oli sujunut kiireisissä merkeissä, vaikka olimme jo varhain saapuneet kisapaikalle. Hevosten omistaja, yaren, huolehtisi tänään itse kisaamisesta, mutta minä olin lupautunut lähtemään mukaan hevostenhoitajaksi ja yleiseksi tsemppaajaksi. Ja koska yarenilla oli ratsastettavanaan useampi hevonen, olin minä satuloinut yhden mukaan otetuista suomenhevosista ja lähtenyt lämmittelemään sitä valmiiksi.

Yks, kaks... yks, kaks... Tahdikas ravipätkä keskeytyi, kun allani pärskähtelevä punarautias Untamo päättikin painaltaa korvansa luimuun, syöksähtäen samalla eteenpäin kuolaintaan purren. "Hei!" kivahdin ja kiristin ohjia samalla, kun istuin syvemmälle satulaan saadakseni kuumana käyvän orin takaisin kuulolle. Ori oli jo äsken hypätyillä lämmittelyesteillä yrittänyt rynniä kuin mikäkin kaistapää ja olimme saaneet osaksemme varsin sääliviä katseita, mutta onneksi tehokas voltilla pyöriminen tuntui saavan Untamon takaisin järkiinsä. Tai niin ainakin kuvittelin.

Pyyhkäisin huokaisten hikeä otsaltani kypärän alta, kun sain Untamon kuitenkin viimein kulkemaan käynnissä ja vasta silloin tulin huomanneeksi, että verryttelyalue oli käynyt yhtäkkiä kovin hiljaiseksi. Kaikki olivat kokoontuneet kentän laidalle ja puheensorinasta päätellen jotain oli meneillään. Erotin vain sanat "maneesi" ja "sika", mutta eihän se nyt voinut olla oikein. Olisihan se ilkeää nimitellä ketään tuolla tavalla, vaikken sen enempää tiennytkään mistä puhuttiin. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja ohjasin Untamon muiden perässä verryttelyalueelta maneesin laidalle, päätyoville, jotka oli avattu päivän ajaksi.

Vasta kun sain ohjattua Untamon maneesin laidalle, tajusin ettei kuulemani puhe sioista viitannutkaan toisiin ihmisiin, vaan ihan oikeisiin possuihin! Vaikken aluksi ollutkaan uskoa silmiäni kun tajusin, että maneesissa kirmasi valtoimenaan numeroituja ja vaaleanpunaisia possuja. "Hyvä yleisö, lyökää vetoa voittajista ja osallistukaa kinkkulaukkoihin!" jos silmäni eivät valehdelleet, Viisikon omistaja todellakin keikkui jakkaralla aidatun miniradan laidalla ja heilutteli pieniä arpajaislipukkeita käsissään mikrofoniin samalla huutaen. Mitä... Kinkkulaukat?! Hyvä ettei leukani loksahtanut maahan asti ja jouduin toden teolla hieromaan silmiäni uskoakseni tätä todeksi.

Untamo, joka oli tuijotellut korvat hörössä takanamme käyskenteleviä ratsukoita, ei kiinnittänyt possuihin mitään huomiota ennen kuin yksi possuista sai päähänsä sukeltaa maneesin kenttää ympäröivän lauta-aidan ali. "Hei! Ottakaa se kiinni ennen kuin se karkaa!" joku huusi vain hetkeä ennen kuin possu pyristeli itsensä vapauteen onnistuen kaatamaan aidan mennessään ja hetken päästä koko maneesi oli valtoimenaan vapaaksi päässeitä possuja. Minua alkoi naurattaa hervottomasti, kun seurasin yleisössä tapahtuvaa ketjureaktiota kaikkien väistellessä vuoron perään jaloissa sinkoilevia sikoja ja Viisikon omistajakin tippui jakkaraltaan possulauman rynnistäessä ohi.

Nauruni kuitenkin loppui lyhyeen, kun tajusin että yksi possuista sinkosi täysillä meitä kohti ja ennen kuin ehdin edes harkita väistämistä, oli vaaleanpunainen sika rynnännyt kiljuen Untamon vatsan ali ja voitte vain kuvitella minkälaisen slaagin se sai aikaan muustakin metelistä jo hämmentyneessä ratsussani. Voisinpa väittää, että Untamo luultavasti suoritti lähestulkoon täydellisen korkeasta kouluratsastuksesta tutun Capriole-liikkeen, jonka päätteeksi minä sinkosin yläilmoihin ja sieltä suoraan maneesin sivulla kasvavaan pajupusikkoon, kun punarautias ratsuni painalsi tiehensä kuin tuli hännän alla.

"Saana!" kuin tilauksesta yarenin kiukkuinen ääni kantautui korviini, hän oli luultavasti huomannut hevosensa painavan pitkin Viisikon pihaa ohjat valtoimenaan. Mustien ratsastussaappaiden ilmestyessä näkökenttääni sain ähkäistyä vain yhden sanan suustani, keuhkojeni tyhjennyttyä iskun voimasta tyystin. "Possuja..." yarenin ihmettelevästä ilmeestä päätellen hän ei ollut vielä tajunnut mistä maneesista kantautuva kiljunta johtui, kunnes hänkin joutui väistämään pihalle ryntääviä sikoja. "Mitä... mitä täällä tapahtuu!?" yarenin huudahdus sekoittui meteliin mukaan. "Ovatko kaikki seonneet täällä? Ja kuka tänne on tuonut possuja?" kysymystulva jatkui, mutta minä keskityin vielä vain tuijottelemaan taivaalla leijailevia poutapilviä. "Sen piti olla yllätysnumero!" joku huudahti ohitse juostessaan vastaukseksi. "Vai että yllätysnumero... minä vielä yllätykset näytän. Saana, nyt ylös sieltä, Untamo on jo ties missä ja ottakaa nyt nämä possut kiinni hyvänen aika!"

Tuomarin kommentti:
Voihan kinkkulaukat! Mielikuva valtoimenaan juoksentelevista pikkupossuista on aivan mielettömän huvittava. Hyvää kerrontaa ja hauska miten tekstissä valoitetaan laajemminkin päivän tunnelmia ja tapahtumia.

02.09.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
"Ptruu... sooh, hyvä poika, Untamo", nauroin kun ori teutaroi päätään viskoen, yrittäen saada enemmän ohjaa, mutta pidin avut sitkeästi pidättävinä. Vauhdikas laukkapätkä metsätiellä oli tuonut kyyneleet silmiini viileän syysilman kipristellessä poskillani ja lennokkaasta nelistä oli nauttinut paitsi minä, myös punarautias ratsuni Untamo, joka kävi vieläkin ylikierroksilla. "Sooh... ihan rauhassa nyt", toppuuttelin pärskivää oria, sen jatkaessa reippaassa käynnissä eteenpäin, pyrkien selkeästi lisäämään vauhtia. Mutta vaikka käteni joutuivat koetukselle tiukentaessani ohjasotetta, hymy ei siltikään kadonnut huuliltani. Kukapa ei nauttisi vauhdikkaasta maastoilusta kauniissa syysilmassa? Taivas oli pilvetön ja aurinko lämmitti, vaikka syysilma oli muutoin raikkaan kirpeää hengittää. Metsät olivat upean ruskan peitossa, koivujen ja pihlajien keltaisesta punaiseen sävyiltään vaihtelevien lehtien tuodessa kauniin monipuolista värikirjoa havupuiden vehreyden keskelle. Taputin Untamoa kaulalle ohjatessani orin metsätieltä polulle ja aloin pikkuhiljaa uskaltaa höllätä ohjista, kun pahimmat menohalut oli nyt purettu.

Polkua peittävä havumatto vaimensi kavioiden äänet, mutta pian meitä vastaan tuli yleinen hiekkatie, joka oli tarkoitus ylittää. Tiellä oli kuitenkin hiljaista, kun astuimme Untamon kanssa esiin metsästä ja uskalsinkin hyvillä mielin ohjata orin tien toiselle puolelle. Olimme juuri astumassa ojaan ja takaisin metsäpolulle, kun takaapäin alkoi kuulua lähestyvän auton ääni. Luojan kiitos tulin ohjanneeksi Untamon automaattisesti kokonaan sinne ojan puolelle, sillä tämä autoileva sankari ei selkeästikään ottanut näkeviin silmiinsä tien varressa seisovaa ratsukkoa vaan kurvasi meidän ohitsemme täyttä vauhtia niin että kivet vain sinkoilivat. "*@%!* idiootti!" vihainen älähdykseni peittyi osittain moottorin melun alle, mutta en ehtinyt kiinnittää sen enempää autoon huomiota, sillä minulla oli täysi työ pysyä Untamon selässä, orin säikähtäessä yllättävää tilannetta. Raudikko kohosi puolittain takajaloilleen ja hyppäsi syvemmälle pajupusikkoon pärskien, mutta onneksi pysyin satulassa ja onnistuin pitämään ohjasotteen sen verta tiukkana, että Untamo ei saanut päähänsä lähteä rynnistämään eteenpäin miten sattuu.

Manasin ääneen vielä kerran ennen kuin aloin rauhoittelemaan Untamoa, silittäen orin kaulaa sen pärskiessä hermostuneesti. "Ei mitään hätää, mennään pois tästä tieltä", mumisin ja rauhoittelin sanoillani varmaan yhtä paljon itseäni kuin allani tuhisevaa oriakin. Sydän hakkasi vieläkin rinnassa itselläkin, joten ei ihme jos Untamokin oli vähän hermona. Kunhan pääsisin takaisin tallille niin varoittaisin kyllä muitakin kyseisestä kaaharista. Toivottavasti kyseessä ei ollut kukaan paikallinen, maastoillessa yleisen tien ylityksiä tulisi kuitenkin väkisinkin muutama vastaan, eikä se olisi yhtään mukavaa, että tässä pitäisi ruveta itse kunkin pelkään ajattelemattomia autoilijoita...

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse