Ch Ventoksen Räyhähenki

KTK-III, YLA1, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, SLA-I*, Palladium Prize

© VRL-02751 © merikissa

YLA-tilaisuus 25. joulukuuta 2015
35 (16+19) - 32 (21+11) - 17 - 14 - 6 = 104p. / YLA1
Lisäksi Rähinä oli arvostelun neljänneksi paras, AP4

Kantakirjaustilaisuus 30. heinäkuuta 2016
(R) 17 + 17 + 17 + 17 = 68p. / KTK-III

ERJ:n laatuarvostelu 31. elokuuta 2016
7 + 41 + 25 + 20 + 15 = 108p. / ERJ-I

KRJ:n laatuarvostelu 15. syyskuuta 2016
7,5 + 47 + 25 + 20 + 15 = 114,5 p. / KRJ-I

Champion-arvonimi myönnetty 27. marraskuuta 2016

KERJ:n laatuarvostelu 25. helmikuuta 2017
7 + 40 + 22 + 20 + 15 = 104p. / KERJ-I


Virtual Riding Horses Assessment 28. helmikuuta 2017
7 + 8 + 6 + 9½ + 8 + 7½ + 8 + 7 + 8½ = 77,222 % / Palladium Prize

SLA-tilaisuus 20. maaliskuuta 2017
14 (4-4-3-3) + 22 + 25 + 25 + 20 = 106p. / SLA-I*
Ehdottomasti juhlimisen arvoinen hetki, Ventoksen ensimmäinen tähtipalkittu hevonen!

NimiVentoksen Räyhähenki "Rähinä" VH-tunnusVH04-018-8303
Syntymäaika ja ikä23.06.2008, M Layouts / raitatossu.net/mayflower Kasvattajayaren (VRL-04468) / Ventos
IkääntyminenKatso (3v. 16.10.2009) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusYleispainotteinen
Väri ja säkäRautias, 155cm KoulutustasoKo He A, re 100cm, me 90cm

"Mitä minä sinun kanssasi oikein teen?" tuskailin ääneen katsellessani juuri palautettua kasvattiani. Rähinä oli kyllä muuttunut ihan hevosen näköiseksi, vuosia sitten maailmalle lähtenyt ori oli selvästi vankistunut ja sen lihakset olivat valtavat. Hyvään ja tavoitteelliseen kotiin se oli kyllä lähtenyt ja saanut hyvän sykäyksen kilpauralleenkin, joten säälihän se oli, että se minulle palasi. Normaalissa tilanteessa olisin laittanut kasvattini uudelleen myyntiin, mutta joku ääni päässäni sai minut toisiin aatoksiin. Jos Rähinä kerta oikeasti oli näin potentiaalinen, mitä se oli jo tässä lyhyessä ajassa todistanut, olisi ollut silkkaa tuhlausta laittaa se eteenpäin. Entäs jos se ei olisikaan saanut tarpeeksi hyvää kotia ja sitten harmittelisin, että siinä meni sekin lahjakkuus hukkaan. Orin vanhemmat olivat kumpikin näyttäneet minulle, mitä hevonen voisi parhaimmillaan olla ja tässä edessäni seisoi jälleen yksi valioyksilö! Niinhän siinä sitten kävi, että minulle ori lopulta jäi tovin vierailtuaan toisen omistuksessa ja tässä sitä ollaan vielä tänäkin päivänä, usean vuoden jälkeen. Päivä päivältä Rähinä on osoittanut minulle yhä varmemmin valintani oikeaksi!

Rähinää parempaa kasvattia ei voi juuri itselleen toivoa! Ori on kiltti ja yhteistyöhaluinen, mutta kyllä siitä silti luonnettakin löytyy niin kuin hevosesta kuuluukin. Missään nimessä se ei kuitenkaan tarkoita mitään pahaa, saattaa vain joskus innostua heittämään pukin tai parin, tai juoksuttamaan tarhasta hakijaa pienoisen tovin. Pieni pilke silmäkulmassa ei siis ole yhtään pahitteeksi tämän hevosen kanssa puuhaillessa, sillä Rähinä kyllä keksii aina keinon, millä tavalla viihdyttää itseään - ja siinä sivussa myös ihmistä. Ikinä se ei kuitenkaan ole ketään satuttanut tahallisesti tai osoittautunut kärttyisäksi.

Tätä oria ei haittaa seisoa pidemmänkään aikaa paikoillaan, kunhan joku sitä vain muistaa helliä ja hoivata samalla. Mukavan pitkä harjaussessio ei harmita Rähinää yhtään, päinvastoin rautias ottaa ilomielin vastaan kaiken huomion, mitä se vain irti saa. Joskus jopa huomionkipeänä se saattaa innostua tyrkkimään turvallaan ihmisparkaa kovallakin voimalla tai höplyilemään hihansuuta siihen malliin, että kohta on koko käsi jossakin kitalaen uumenissa. Hyvin paksunahkainen Rähinä antaa harjata itsensä läpikotaisin mistä tahansa paikasta ja näyttää tuona aikana vain nuokahtelevan paikallaan ja näyttäen epäilyttävästi siltä, että kohta on koko hevonen umpiunessa. Kuten arvata saattaa, eivät kaviotkaan tuota ongelmia tälle halikaverille, paitsi hevosen ollessa ihan oikeasti nukahtamispisteessä. Ei kai sitä kukaan siinä tilanteessa voi tajuta nostella niitä jalkojaan, ellei pyydä hiukan selkeämmin ja hanakammin...

Ehkä Rähinällä ei koululiikkeet yllä Helppo A -tason yläpuolelle, mutta himskatin hyvät askeleet hevoselta ainakin löytyy! Rähinällä on todella pehmeät askellajit, eikä sen meno ole missään nimessä laahustavaa "kompastun jokaiseen kuoppaan ja muhkuraan" -tyyliä. Kepeä meno voi toki paikoitellen kiihtyä jopa sanalla sanoen vauhdikkaaksi, mutta pienin avuin herkkäsuinen ori kyllä tajuaa hiljentää menoaan. Rähinä on tarkka liikkeiden suhteen ja se pyrkii poikkeuksetta aina tekemään ratsastajansa pyyntöjen mukaisesti. Vaikeat avo- ja sulkutaivutuksetkaan eivät hevosta lannista, sillä sivustakatsojastakin ne näyttävät ihan oikeasti hyvältä! Lihaksikas suomenhevonen ei jätä ketään kylmäksi upealla menollaan ja vaikka se ei täysin pärjääkään puoliveristen ratsujen menolle, on se vähintäänkin yhtä hyvä samantasoistensa kanssa. Heikkoutena voisi sanoa sen, ettei vastalaukka aina tahdo lähteä sujumaan ja sen kanssa saa jokusen tovin venksailla. Onneksi kyseessä on kuitenkin melkoisen kärsivällinen ratsu, sillä joku muu saattaisi vetää jo herneen nenäänsä jatkuvasta täydellisyyteen pyrkimisestä.

Rähinä rakastaa esteiden keskellä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten siihen kannattaa ratsastajanakin varautua ihan kunnolla. Kyseessä ei toki ole itsemurhaan tähtäävä sekopäinen ori, mutta kyllä se välillä tuntuu sitä liippaavan. Rautias hyppää mielellään minkä vain yli ja mieluiten mahdollisimman kovalla vauhdilla. Kyllä se kuitenkin käsissä pysyy, mutta saattaa se siltikin koitella välillä selässä istuvan hermoja. Esteiden välillä saattaa kuitenkin ilmetä pukki ja heti perään ehkä toinenkin, mutta nekin ovat harvoin ketään selästä pudottanut. Rähinä on vain hiukan hömelö hyppäämisen suhteen ja saattaa usein unohtaa sen tärkeimmän asian: joku muu on se, joka määrää suunnan ja tahdin. Hyppytyyli on kuitenkin kaikin puolin kohdallaan ja on todella harvinaista, että ori pudottaisi puomeja alas, jos vain ponnistuskohta sattuu nappiin ja ratsastaja muistaa tehdä oman osuutensa. Yli metrin korkuisia esteitä on kuitenkin turha yrittää ainakaan ratana, sillä siinä vaiheessa alkaa Rähinällä hyytyä tahti kokonaan.

Maastossa on huippukivaa, varsinkin jos suuntaa kulkunsa maastoesteille! Saattaa kuulostaa ironiselta, mutta ihan totta se kuitenkin on - ihan ratsastajankin mielestä. Rähinä saattaa silloin tällöin innostua kokeilemaan, mikä sen huippunopeus mahtaa olla, mutta edelleenkin se pysyy kuitenkin käsissä. Missään nimessä kyseessä ei ole siis ryöstelevä hevonen, joka kuljettaisi ratsastajaansa ihan sinne minne lystää. Pukkeja tosin saattaa ilmaantua hetkittäin ihan vain pelkästä ilosta, mutta se lienee sallittua toisinaan. Maastoesteillä Rähinä on edelleenkin yhtä itsevarma kuin kentälläkin, eikä se kaihda oikein minkäänlaisten esteiden hyppäämistä. Harvoin on tullut vastaan sellaista yli hypättävää, joka olisi saanut orin miettimään kahteen kertaan sen ylittämistä. Varmajalkaisena hevosena Rähinä tarjoaa ratsastajalleen oivan tilaisuuden tutustua juuri sen kanssa maastoesteiden saloihin.

Niin kisaajana kuin kuljetusautoonkin menijänä Rähinä on jo vanha konkari. Joskus nuorena sitä piti hitusen pelätä, mitä kaikkea moisissa tilanteissa voisi tapahtua, mutta nykyisin edes epätavalliset tilanteet eivät saa rautiasta oria hätkähtämään. Heinä on ilmeisen selvästi kuljetuksen ajan se paras kaveri, vaikkei toki ne muutkaan hevoset mikään huono juttu ole. Itse kisapaikalla pitää toki olla hiukan pörhäkkänä ja katsella niin naistarjonta läpi kuin mahdolliset kilpailijatkin. Radalla Rähinä kuitenkin keskittyy enemmän itse suoritukseen, vaikka kyllä se meno on sielläkin vielä sen verran mahtipontista, että taitaa olla mukana jonkin verran sitä esittämisen makuakin.

Rähinä tulee mainiosti juttuun muiden orien kanssa, eikä se yleensä jaksa haastaa riitaa mistään pienistä asioista. Sen orista on kuitenkin oppinut, ettei kukaan saa hyppiä sen nenille tai voi saada ikävästi hampaanjäljet takalistoonsa. Hiukan jo elämää nähneenä rautias haluaa kuitenkin selvästi muilta hevosilta kunnioitusta, mutta selkeästi se nauttii myös saadessaan nujuta leikkimielisesti muiden kanssa kuin nuori varsa kuunaan. Tammojen kanssa Rähinä on oikea herrasmies, vaikkei niiden lähietäisyydelle kovinkaan usein pääse.

i. Hölyn Pöly YLA2, KRJ-II, ERJ-II, SLA-I, jälk. AB
sh, vprt, 158cm
ii. Hölinä-Poika evm
sh, prt, 169cm
iii. Hyörinän Kaipuu evm
sh, rt, 165cm
iie. Lennokas Tyttönen evm
sh, tprt, 159cm
ie. Höpön Löpö evm
sh, rt, 163cm
iei. Lööperin Poikamus evm
sh, prt, 155cm
iee. Hörhötys evm
sh, rn, 166cm
e. Rusetti-Leija YLA1, KRJ-I, KERJ-II, ERJ-I, SLA-I, jälk. B
sh, prt, 150cm
ei. Aarteen Esko evm
sh, tprt, 158cm
eii. Onnettaren Unelmoitsija evm
sh, rt, 155cm
eie. Kultainen evm
sh, prt, 155cm
ee. Rusetti-Liisa evm
sh, prt, 156cm
eei. Turkasen Värtti evm
sh, rn, 156cm
eee. Syksyn Sade evm
sh, prt, 164cm

Isälinja: Hölyn Pöly (1. polvi) - Emälinja: Rusetti-Leija (1. polvi)

Rähinän isä, Hölyn Pöly, oli yksi Ventoksen pitkäaikaisimmista ja rakkaimmista hevosista. Kyseinen kantaori eli pitkän elämän aina 27-vuotiaaksi, mutta saavutti elämänsä aikana kattavan määrän asioita, joista moni hevosenomistaja voi vain haaveilla omalle hevoselleen. Pojuksi kutsuttu suomenhevosori otti osaa liki tuhanteen kilpailuun, niin este- kuin koulukisoihinkin unohtamatta näyttelykehiä. Ori hyppäsi korkeimmillaan 100cm luokissa ja taitoi koululiikkeet Helppo A -tasolle asti, eikä sen kanssa tarvinnut ikinä tapella ratsastaessa. Vaikka näyttelymenestystä Pojulle ei herunutkaan, sai se kaikesta huolimatta peräti 17 jälkeläistä, jotka ovat menestyneet todella hienosti omissa koitoksissaan! Eikä kyseessä lienee kovin suuri ihme, palkittiinhan tämä vaaleanpunarautias YLA2, KRJ-II, ERJ-II, SLA-I -palkinnoin ja jälkeläisluokkakin on saanut hienosti C-maininnan.

Rähinän isä Poju oli kyllä niin oman isänsä poika, että heikompaa saattaisi moinen samankaltaisuus heikottaa! Hölinä-Poika oli hieman nuorempana samanlainen jäärä kuin Pojukin, mutta iän myötä siitä kuoriutui varsinainen monitaituri, vaikka toki ori vaatikin ammattimaisen kosketuksen. Hölinä-Poika kilpaili aika pitkälti samalla tasolla kuin Pojukin, tosin ilmeisesti sillä todettiin myöhemmin vasemmassa takajalassa hankosidevamma, joka esti lopulta kilpailu-uran jatkumisen. Ori oli kuitenkin saavuttanut tuota ennen jo paljon sijoituksia ja saikin Pojun lisäksi kymmenen muuta jälkeläistä, jotka ovat kukin omilla tahoillaan menestyneet tasaisesti siinä lajissa, mihin ne on koulutettukin.

Hyörinän Kaipuun kerrotaan olleen hyvin rauhallinen tapaus tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkäpä kyseisen hevosen voisi määritellä olevan jopa niitä suomenhevosia, jotka määritellään olevan lajinsa stereotyyppisia edustajia. Hyppykapasiteettia orilta ei juurikaan löytynyt, mutta koulukentillä hevonen vääntyi vaikka minkämoiselle kiekuralle. Ei siis mikään ihme, että tästä orista haluttiin teetättää useita jälkeläisiä.

Rähinän isänisän emä Lennokas Tyttönen kilpaili helppo B -tasolla menestyksekkäästi, mutta tämän omistaja halusi vielä enemmän. Kun koulukentät tuntuivat maistumaan puurolta, päätettiin Lennokas Tyttönen siirtää esteratoja tutkailemaan. Virhe tämä ei ainakaan ollut, sillä parhaimmillaan tamma hyppäsi yksittäisenä 120cm. Voisi siis sanoa nimen osuneen täysin nappiin, vaikka toki se olikin silkkaa sattumaa.

Rähinän isän tammamamma Höpön Löpö pärjäsi sekin mitä mainioimmin kilparadoilla loistokausinaan. Olipa kyseessä koulu tai esteet, tamma suoritti ne kuuliaisesti ratsastajansa apuja kuunnellen. Rautias, suurikokoinen tamma oli iloa silmälle, sillä siitä näki, että se oikeasti yritti ja toimi loistavasti yksiin selässä olevan kanssa, vaikka henkilö olisikin välillä vaihtunut.

Lööperin Poikamus on ainoa Rähinän lähisuvusta, joka omaa vanhempiensa lisäksi ravuritaustaa. Ori kuitenkin rikkoi usein helposti laukalle starteissa ja omistajan epätoivoisista yrityksistä huolimatta se päätyi lopulta kokonaan pois raviradoilta ja oli hetken täysin toimettomana. Ravimiehen sukulaistyttö kuitenkin kiinnostui orin kouluttamisesta ratsuksi, joka osoittautui myöhemmin loistoideaksi. Lööperin Poikamus omasi sulavat askellajit ja vaikutti nauttivan valtavan paljon koulukentillä kisaamisesta.

Hörhötys, Rähinän pähkähullu isänemän emä, joka sai aina mitä eriskummallisimpia kiukunpuuskia. Kerrotaan, että kerran estekisoissa tamma vain yksinkertaisesti päätti olla lähestymättä yhtä ainutta estettä ja ratsukko jouduttiin lopulta diskaamaan, kun Hörhötys vain päätti pukitella paikallaan ja ratsastaja naama punaisena käytti niin roimia apuja kuin vain ikinä kilpailutilanteessa uskalti. Mutta sitten oli taas niitä päiviä, jolloin ei ollut mitään ongelmaa ja tamma toimi kuin unelma. Tarina ei kuitenkaan kerro, kuinka tamma päädyttiin astuttamaan Lööperin Poikamuksella.

Kuten Rähinän isäkin, myös Rusetti-Leija on yksi Ventoksen kantavanhemmista ja vanhimpia sellaisia. Tuo erittäin punainen kaunokainen on antanut pojalleen oman osansa kiltteydestä ja aivan varmasti myös kapasiteetista. Leijan vahvasti sujunut kilpaura niin koulussa, esteillä kuin kentässäkin on antanut omistajalleen ylpeydenaihetta oikein urakalla, eikä hänen ole tarvinnut pelätä juuri muuta kuin sitä, riittävätkö omat taidot tamman kanssa kilparadoilla. Ei Leija toki mikään ihmelapsi siinä suhteessa ole, taidot riittävät melko perinteisesti Helppo A, 110cm ja CIC1 -luokkiin, mutta voittoja on sadellut ihan mukavasti varsinkin koulupuolella.Tällä hetkellä Rusetti-Leijalla on seitsemän jälkeläistä, mutta melko todennäköistä on, että siihen lukema myös jää. Tamman palkintolista on kuitenkin aivan huikea: YLA1, KRJ-I, KERJ-II, ERJ-I, SLA-I. Tätä litaniaa jatkaa jälkeläisluokka C -maininta.

On sanomattakin selvää, ettei Rähinän emä Leija ole perinyt neitimäistä luonnettaan ainakaan isältään Aarteen Eskolta. Kyseinen ori oli varsin lupsakka tapaus, eikä edes hyttysparvi olisi todennäköisesti saanut sitä hermostumaan. Kuulostaa varsin mukavalta otukselta, mutta eipä Esko tosiasiassa edes niitä pohkeitakaan tai muita ratsastajan apuja oikein koskaan noteerannut. Kyllähän tummanpunarautias uutterasti kävi kilparatoja kiertämässä, mutta aika pitkälti sitä mentiin hevosen innostuksen mukaan eli toisin sanoen etanan vauhtia madellen. Välillä mietityttää, mitä Leija on mahtanut periä isältään, mutta kai se on vain uskottava, että sukua ne kumminkin ovat!

Onnettaren Unelmoitsija, Rähinän emänisän isä ei kuuleman mukaan ollut mikään huippu kisaratsu sekään. Omistajan yritys oli ilmeisesti kuitenkin kova, sillä hän yritti käyttää kaikki mahdolliset rahkeet saadakseen orista edes jonkinmoista kilparatsua. Lopulta hänen oli kuitenkin todettava, ettei Unelmoitsijan pää vain yksinkertaisesti kestänyt jatkuvaa stressiä ja treenausta, vaikka hyppykapasiteettia löytyikin kyllä halutessa ja koulukiemurat luonnistuivat ilman sen suurempia hankaluuksia silloin tällöin. Koska omistajan tavoite oli kuitenkin päästä valtaamaan kisakenttiä, hän näki parhaaksi laittaa hevonen eteenpäin uuden hevosen tieltä. Rähinän ja sen emän näkökulmasta katsottuna oli kuitenkin onni, että tämä kyseinen nainen päätti kuitenkin tarjota oriaan yhden kerran astutuskäyttöön ennen kuin ruunasi sen ja möi Unelmoitsijan ratsastuskoululle, jossa se sai kokeilla erilaista hevosen elämää.

Aarteen Eskon emä Kultainen sai nimensä varmaankin hyvinkin oudon huumorintajun omaavalta henkilöltä. Tamma oli nimittäin varsin kaukana kultaisesta, ainakin mitä tuli sen luonteeseen. Järkyttävän äkäinen ja yhteistyökyvytön tamma ei todellakaan ollut kenenkään aloittelevan ratsastajan unelmatoveri. Siinä vaiheessa, kun muutama tyttölapsi oli koittanut onneaan Kultaisen lähettyvillä ja välttynyt vain nipin napin tamman hampailta, oli totisesti omistajan alettava ajattelemaan, mikä olisi oikea paikka punarautiaalle pedolle. Lapsiperheeseen se ei selvästikään kuulunut, joten kiertoonhan se siitä lähti. Ei se mikään ylläytys ollut, että jatkuvasti vaihtuvat omistajat vain pahensivat tilannetta ja pian tamma ei päästänyt edes ketään aikuisia lähelleen ilman uhittelua. Kunnioituksen kadottua kokonaan ihmisiin päätyi se lopulta kotiin, jossa oikeasti maltettiin kuunnella sen tarpeita ja annettiin Kultaisen kaikessa rauhassa keräillä luottamuksen rippeitään takaisin. Uskomatonta, mutta kyllä tammasta vielä yhden ihmisen hevosen sai ja jopa kilparadat tulivat sille tutuksi, punainen rusetti tosin visusti hännässä heiluen. Kaipa omistaja luotti niin paljon tamman kykyihin, että halusi vielä teetättää tästä äkäpussista varsan, jonka isäksi päätyi Onnettaren Unelmoitsija.

Rusetti-Liisa, tältä tammalta tulee varmaankin kaikista vahvimmin ne akkamaiset piirteet Rähinän emälle Leijalle. Itse en olisi ehkä valinnut kyseistä tammaa emäehdokkaaksi, mutta paha on käydä valittamaankaan, kun katsoo nykyistä tilannetta Leijankin kanssa. Rusetti-Liisa oli niitä hevosia, joiden miellyttämisenhalu oli pyöreä nolla ja hampaita oli kiva kokeilla erilaisiin kohteisiin. Keljumainen tamma oli kyllä pirullisen kapasiteetikas, mutta mitä tekee hevosella, jonka käytöstä ei saa kuriin ja ratsastaessakin voi vahvasti epäillä hevosen kunnioitusta ratsastajaansa kohtaan.

Turkasen Värtti oli puhtaasti vain hyvän luonteen ja ulkonäön periyttäjä ilman minkäänlaista osaamista. Herää kyllä jälleen kysymys, mihin nämä positiiviset piirteet oikein katosivat siinä vaiheessa, kun Rusetti-Liisa putkahti maailmaan, mutta kai se on ihan hyvä saavutus, että kaikki kuusi muuta varsaa syntyivät fiksuina yksilöinä. Prosentuaalisesti ei siis mikään huonompi juttu, mutta olisihan se nyt ollut reilua, että Rähinä olisi saanut sukuunsa Rusetti-Liisan tilalle jonkun muun tai kyseinen tamma olisi edes kuulunut niihin tervejärkisiin yksilöihin. Joka tapauksessa ei Turkasen Värttiä voi asiasta syyttää, muhkean näköinen ruunikko ori oli kyllä totisesti makea ulkonäöllisesti!

Jos Rähinän emänemän isä toi sukuun enemmän luonnetta ja toivottua ulkomuotoa, Syksyn Sade toi enemmän mukaan sitä osaamista. Melko mitättömän näköinen, 164cm korkea tamma täytti yleisratsun vaatimukset ihan reilusti, mutta harmi kyllä se ei päässyt koskaan edes yrittämään taitojaan kisakentillä. Tamman omistajalla ei ollut minkäänlaista kokemusta kilpailemisesta, eikä hänellä käynyt edes mielessä hankkia hevoselleen edes erikseen kisaajaa. Toki moni aina muisti kehua Syksyn Sateen menoa, mutta omistaja enemmänkin itse vähätteli hevosensa taitoja ja totesi, ettei niin rumaa tapausta pelastaisi edes osaaminen. Sääli.

7 jälkeläistä, joista 3 tammaa ja 4 oria
01.04.2014 o. Ventoksen Taikausko (e. Muminan Naispaholainen)
05.09.2014 o. Murroksen Kiusa (e. Sylvin Ystävä)
28.03.2015 t. Ventoksen Murheinen (e. Ventoksen Murheenkryyni)
04.09.2015 o. Ventoksen Loitsuke (e. Maanan Valotaika)
09.11.2015 o. Ventoksen Rämäralli KTK-II (e. Ventoksen Makarylli)
04.10.2016 t. Ventoksen Kapinasielu (e. Ventoksen Univana)
05.12.2016 t. Ventoksen Pakkomielle (e. Tiilikan Kottarainen)
Esteratsastus (15 voittoa)
01. | ERJ Cup - 30.11.2015 - Ventos - 90 cm - 10/241

01. | VSR Cup - 31.05.2015 - Susiraja - 90 cm - 4/49
02. | VSR Cup - 31.05.2016 - Susiraja - 90 cm - 8/73

01. | ERJ - 06.07.2008 - Laukkaava - 80 cm - 2/18
02. | ERJ - 10.07.2008 - Jerry - 80 cm - 4/27
03. | ERJ - 10.07.2008 - Jerry - 100 cm - 3/26
04. | ERJ - 23.07.2008 - Jerry - 100 cm - 1/26
05. | ERJ - 23.07.2008 - Jerry - 100 cm - 1/26
06. | ERJ - 07.08.2008 - Mörkövaara - 90 cm - 2/23
07. | ERJ - 08.08.2008 - Mörkövaara - 90 cm - 5/28
08. | ERJ - 08.08.2008 - Mörkövaara - 90 cm - 3/28
09. | ERJ - 10.08.2008 - Jerry - 90 cm - 2/15
10. | ERJ - 10.08.2008 - Jerry - 100 cm - 2/17
11. | ERJ - 23.08.2008 - Mörkövaara - 100 cm - 2/15
12. | ERJ - 23.08.2008 - Mörkövaara - 100 cm - 3/15
13. | ERJ - 23.08.2008 - Mörkövaara - 100 cm - 2/15
14. | ERJ - 23.08.2008 - Mörkövaara - 100 cm - 1/15
15. | ERJ - 26.08.2008 - Jerry - 100 cm - 4/20
16. | ERJ - 26.08.2008 - Jerry - 90 cm - 1/20
17. | ERJ - 13.09.2008 - BelRa - 100 cm - 1/68
18. | ERJ - 22.09.2008 - Cheval Delamer - 80cm - 2/38
19. | ERJ - 24.09.2008 - Cheval Delamer - 80cm - 1/38
20. | ERJ - 26.09.2008 - Mörkövaara - 80cm - 1/32
21. | ERJ - 27.09.2008 - Mörkövaara - 100cm - 4/39
22. | ERJ - 03.11.2008 - Mörkövaara - 110cm - 3/25
23. | ERJ - 05.11.2008 - Jerry - 90cm - 4/26
24. | ERJ - 07.11.2008 - Mörkövaara - 110cm - 2/25
25. | ERJ - 08.11.2008 - Mörkövaara - 110cm - 2/25
26. | ERJ - 14.07.2009 - Ponitila Adina - 100cm - 3/17
27. | ERJ - 24.05.2014 - Vennamo - 100cm - 3/80
28. | ERJ - 29.05.2014 - Littleness - 100cm - 3/30
29. | ERJ - 29.05.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - 5/40
29. | ERJ - 06.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - 1/40
30. | ERJ - 08.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - 2/40
31. | ERJ - 09.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - 2/40
32. | ERJ - 11.06.2014 - Moondance - 100cm - 1/40
33. | ERJ - 13.06.2014 - Moondance - 100cm - 6/40
34. | ERJ - 14.06.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 4/30
35. | ERJ - 15.06.2014 - Moondance - 100cm - 6/40
36. | ERJ - 19.06.2014 - LAC - 100cm - 5/40
37. | ERJ - 21.06.2014 - Ventos - 100cm - 2/40
38. | ERJ - 22.06.2014 - Yemene - 100cm - 1/40
39. | ERJ - 24.06.2014 - LAC - 100cm - 4/40
40. | ERJ - 24.06.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 1/30
41. | ERJ - 25.06.2014 - Rĺgkross - 100cm - 4/30
42. | ERJ - 26.06.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 3/30
43. | ERJ - 27.06.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 4/30
44. | ERJ - 30.06.2014 - Moondance - 100cm - 3/40
45. | ERJ - 04.07.2014 - Ulapan Talli - 100cm - 5/30
46. | ERJ - 04.07.2014 - Ulapan Talli - 100cm - 4/30
47. | ERJ - 05.07.2014 - Susiraja - 100cm - 5/30
48. | ERJ - 05.07.2014 - Wuki - 100cm - 5/40
49. | ERJ - 05.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 3/30
50. | ERJ - 06.07.2014 - Susiraja - 100cm - 4/30
51. | ERJ - 06.07.2014 - Elisan Yksityiset - 100cm - 2/30
52. | ERJ - 07.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 1/30
53. | ERJ - 08.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 1/30
54. | ERJ - 08.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 2/30
55. | ERJ - 10.07.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 5/30
56. | ERJ - 11.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 2/30
57. | ERJ - 11.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 5/30
58. | ERJ - 11.07.2014 - Roscoff Sportponies - 100cm - 1/40
59. | ERJ - 12.07.2014 - Ulapan Talli - 100cm - 1/30
60. | ERJ - 12.07.2014 - Ulapan Talli - 100cm - 4/30
61. | ERJ - 12.07.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 2/30
62. | ERJ - 12.07.2014 - Ultimate Sporthorses - 100cm - 7/50
63. | ERJ - 13.07.2014 - Ulapan Talli - 100cm - 2/30
64. | ERJ - 13.07.2014 - Hazard - 100cm - 5/30
65. | ERJ - 14.07.2014 - Hazard - 100cm - 3/30
66. | ERJ - 15.07.2014 - Hazard - 100cm - 2/30
67. | ERJ - 16.07.2014 - Hazard - 100cm - 4/30
68. | ERJ - 16.07.2014 - Ulapan Talli - 100cm - 2/30
69. | ERJ - 30.07.2014 - Hengenvaara - 100cm - 7/60

Valjakko (1 voitto)
01. | VVJ - 10.10.2008 - Jeep Ponies - Vaikea yhdistetty - 1/14

VSR:n suomenhevosten rotunäyttely
01. | 15.05.2015 - VSR - Veteraaniorit - 11/14 / III-palk.

Näyttelyt
01. | NJ - 09.06.2015 - Riikinneva - S(p)h-orit - 2/12 / irtoSERT
02. | VSN - 05.07.2016 - Március - S(p)h-orit - 5/11, (4-4,5-3,5-4-4-4-3,5-3,5-4-3,5 = 38,5p)
03. | VSN - 10.07.2016 - Whitehall - Sh-orit - 2/12 / RCH, (4+3,5+4+4+3,5+4+3+2,5+4+3,5 = 36p.)
04. | NJ - 31.07.2016 - Március - Sh-orit - 7/12 / sertin arvoinen
05. | NJ - 07.08.2016 - Turhan Suomenhevoset - Sh-orit - 8/13 / sertin arvoinen
06. | NJ - 20.08.2016 - Kevolehto - Sh-orit - 7/12 / sertin arvoinen
07. | NJ - 27.08.2016 - Oakhill - Sh-orit - 5/12 / sertin arvoinen
08. | NJ - 01.09.2016 - Huvitutti - Sh-orit - 10/12
09. | NJ - 14.10.2016 - Hortensia - S(p)h-orit - 3/12 / irtoSERT
10. | NJ - 20.10.2016 - Overload - Sh-orit - 9/12
11. | NJ - 15.11.2016 - Horisontti - S(p)h-orit - 5/12 / sertin arvoinen
12. | NJ - 03.12.2016 - Susiraja - S(p)h-orit - 5/11 / irtoSERT
Kouluratsastus (10 voittoa)
01. | KRJ Cup - 31.07.2014 - KK Bailador - He A - 25/379
02. | KRJ Cup - 30.11.2014 - Fiktio - He A - 6/319
03. | KRJ Cup - 28.02.2015 - Oldfinion Dressage - He A - 20/353
04. | KRJ Cup - 31.03.2015 - Oldfinion Dressage - He A - 16/209
05. | KRJ Cup - 30.04.2015 - Fiktio - He A - 4/319
06. | KRJ Cup - 30.06.2015 - Hukkapuro - He A - 18/280
07. | KRJ Cup - 31.08.2016 - Runoratsut - He B - 2/316

01. | VSR Cup - 31.10.2014 - Susiraja - He A - 6/87
02. | VSR Cup - 28.02.2015 - Susiraja - He A - 3/113
03. | VSR Cup - 30.06.2016 - Susiraja - He A - 13/143
04. | VSR Cup - 31.07.2016 - Susiraja - He A - 1/120

01. | KRJ - 03.07.2008 - Yélna - He B - 2/17
02. | KRJ - 10.07.2008 - Jerry - He B - 7/58
03. | KRJ - 10.07.2008 - Jerry - He B - 5/58
04. | KRJ - 10.07.2008 - Kultahuisku - KN Special - 8/79
05. | KRJ - 13.07.2008 - Mörkövaara - He A - 5/32
06. | KRJ - 23.07.2008 - Jerry - He B - 3/22
07. | KRJ - 23.07.2008 - Jerry - He B - 1/22
08. | KRJ - 07.08.2008 - Mörkövaara - KN Special - 1/50
09. | KRJ - 14.08.2008 - Jerry - He B - 3/17
10. | KRJ - 14.08.2008 - Jerry - He B - 3/17
11. | KRJ - 14.08.2008 - Jerry - He B - 4/17
12. | KRJ - 25.08.2008 - Ratsutalli Abetal - He A - 7/50
13. | KRJ - 25.08.2008 - Altencois - He A - 3/51
14. | KRJ - 26.08.2008 - Fiktio - KN Special - 1/70
15. | KRJ - 26.08.2008 - Fiktio - He A - 7/59
16. | KRJ - 26.08.2008 - Jerry - He B - 2/21
17. | KRJ - 26.08.2008 - Jerry - He B - 2/21
18. | KRJ - 27.08.2008 - Mörkövaara - He B - 3/21
19. | KRJ - 27.08.2008 - Mörkövaara - He B - 3/21
20. | KRJ - 29.08.2008 - Mörkövaara - He B - 3/21
21. | KRJ - 29.08.2008 - Mörkövaara - He B - 3/21
22. | KRJ - 30.08.2008 - Gyao - He A - 6/86
23. | KRJ - 13.09.2008 - Jerry - He A - 2/25
24. | KRJ - 14.09.2008 - Prize Team - He A - 1/58
25. | KRJ - 15.09.2008 - Prize Team - He A - 6/58
26. | KRJ - 15.09.2008 - Ratsutalli Abetal - He A - 2/40
27. | KRJ - 16.09.2008 - Prize Team - He A - 2/66
28. | KRJ - 17.09.2008 - Jerry - He A - 2/25
29. | KRJ - 20.09.2008 - Mörkövaara - He A - 6/36
30. | KRJ - 14.10.2008 - Mörkövaara - He A - 1/17
31. | KRJ - 20.10.2008 - Mörkövaara - He A - 1/17
32. | KRJ - 20.10.2008 - Ratsutalli Abetal - He B - 5/40
33. | KRJ - 02.11.2008 - Mörkövaara - He B - 4/25
34. | KRJ - 05.11.2008 - Mörkövaara - He A - 3/25
35. | KRJ - 08.11.2008 - Mörkövaara - He A - 3/25
36. | KRJ - 31.05.2014 - Parodia - He A - 3/40
37. | KRJ - 01.06.2014 - Team Obnoxious - He A - 2/40
38. | KRJ - 03.06.2014 - Parodia - He A - 1/40
39. | KRJ - 03.06.2014 - LAC - He A - 1/40
40. | KRJ - 05.06.2014 - Team Obnoxious - He A - 1/40
41. | KRJ - 08.06.2014 - Parodia - He A - 6/40
42. | KRJ - 13.06.2014 - Parodia - He A - 5/40

Kenttäratsastus (5 voittoa)
01. | VSR Cup - 31.03.2015 - Fiktio - Helppo - 3/22
02. | VSR Cup - 31.05.2015 - Fiktio - Helppo - 6/46
03. | VSR Cup - 31.05.2016 - Fiktio - Helppo - 6/47

01. | KERJ - 11.07.2008 - Kronenbourg - Helppo - 1/9
02. | KERJ - 18.07.2008 - Petäjävaara - Helppo - 1/30
03. | KERJ - 23.07.2008 - Jerry - Helppo - 2/5
04. | KERJ - 18.01.2015 - Muiston suomenhevoset - Helppo - 3/35
05. | KERJ - 19.01.2015 - Muiston suomenhevoset - Helppo - 4/35
06. | KERJ - 20.01.2015 - Huvitutti - Helppo - 3/40
07. | KERJ - 22.01.2015 - Rasco Sportponies - Helppo - 1/30
08. | KERJ - 23.01.2015 - Mörkövaara - Helppo - 3/40
09. | KERJ - 23.01.2015 - Mörkövaara - Helppo - 5/40
10. | KERJ - 24.01.2015 - Deathrow Stables - Helppo - 4/30
11. | KERJ - 24.01.2015 - Muiston suomenhevoset - Helppo - 4/35
12. | KERJ - 24.01.2015 - Rasco Sportponies - Helppo - 4/30
13. | KERJ - 25.01.2015 - Pirunportti - Helppo - 5/30
14. | KERJ - 25.01.2015 - Rasco Sportponies - Helppo - 2/30
15. | KERJ - 27.01.2015 - Mörkövaara - Helppo - 4/40
16. | KERJ - 27.01.2015 - Huvitutti - Helppo - 6/40
17. | KERJ - 28.01.2015 - Huvitutti - Helppo - 5/40
18. | KERJ - 29.01.2015 - Rasco Sportponies - Helppo - 2/30
19. | KERJ - 30.01.2015 - Huvitutti - Helppo - 3/40
20. | KERJ - 30.01.2015 - Mörkövaara - Helppo - 5/40
21. | KERJ - 31.01.2015 - Mörkövaara - Helppo - 2/40
22. | KERJ - 31.01.2015 - Littleness - Helppo - 4/24
23. | KERJ - 02.02.2015 - Huvitutti - Helppo - 2/40
24. | KERJ - 03.02.2015 - Mörkövaara - Helppo - 3/40
25. | KERJ - 04.02.2015 - Littleness - Helppo - 3/30
26. | KERJ - 10.02.2015 - Littleness - Helppo - 2/30
27. | KERJ - 12.02.2015 - Mörkövaara - Helppo - 4/40
28. | KERJ - 14.02.2015 - Mörkövaara - Helppo - 2/40
29. | KERJ - 15.02.2015 - Huvitutti - Helppo - 5/40
30. | KERJ - 16.02.2015 - Deathrow Stables - Helppo - 4/21
31. | KERJ - 17.02.2015 - Harley Stud - Helppo - 5/30
32. | KERJ - 18.02.2015 - Viisikko - Helppo - 2/30
33. | KERJ - 19.02.2015 - Delmenhorst - Helppo - 2/28
34. | KERJ - 20.02.2015 - Huvitutti - Helppo - 4/40
35. | KERJ - 20.02.2015 - Deathrow Stables - Helppo - 4/21
36. | KERJ - 20.02.2015 - Viisikko - Helppo - 4/30
37. | KERJ - 22.02.2015 - Taikakuun Kartano - Helppo - 7/50
38. | KERJ - 23.02.2015 - Taikakuun Kartano - Helppo - 1/50
39. | KERJ - 24.02.2015 - Taikakuun Kartano - Helppo - 4/50
40. | KERJ - 26.02.2015 - Huvitutti - Helppo - 6/40
41. | KERJ - 01.03.2015 - Mörkövaara - Helppo - 3/32
42. | KERJ - 02.03.2015 - Huvitutti - Helppo - 3/40
43. | KERJ - 02.03.2015 - Marvel Ponies - Helppo - 1/40
44. | KERJ - 03.03.2015 - Marvel Ponies - Helppo - 3/40

Valmennukset

07.04.2015, murmur - kouluvalmennus, He A
Yaren suomenhevosensa Rähinän kanssa oli tullut vääntämään koulua valvovan silmäni alle ja laitoin ratsukon kunnolla töihin jo aivan ensimmäisestä tehtävästä alkaen. Alkuverryttelyn yaren oli hoitanut oikeastaan itsenäisesti ja sen perusteella minulla oli jo hyvä käsitys Rähinän ratsastettavuudesta. Jotta homma olisi hyvin hanskassa alusta alkaen, minä pyysin yarenia ratsastamaan alle hyvän ravin ja hakemaan Rähinän kuulolle niin, että se vastasi apuihin tehokkaasti ja viiveettä. Yaren ratsasti jokaiseen kentän kulmaan halkaisijaltaan kymmenen metrin voltin, jolla asetti Rähinän hyvin sisälle ja haki takaosaa mukaan matkaan, puolipidätteillä, istunnalla ja pohjeavuilla. Suorilla pätkillä taasen keskityttiin ravin tempoon, jonka oli tarkoitus olla reippaasti etenevä ja lennokas.

Rähinä oli aika helppo, se hakeutui nopeasti oikeaan muotoon, taipui volteilla ja liikkui sujuvasti eteenpäin. Hevosella oli into päällä ja se teki ja toimi mielellään. Seuraavaksi pyysin ratsukkoa käyntiin ja lepohetken aikana esittelin laukkatehtävän yarenille. Hänen kuului nostaa myötälaukka lyhyen sivun alkupuolella, kääntää toisen kulman jälkeen lävistäjälle ja ottaa keskivaiheen tienoilla raviin siirtyminen, jonka jälkeen laukka piti saada nostettua uudelleen, ilman turhan monta raviaskelta. Yaren sai laskea raviaskeleet, joita kuului olla kolme, ja antaa apuja sen mukaan. Teimme pohjalle pari valmistelevaa kokoamisharjoitusta, jotka auttoivat yarenia saamaan nostoista terävät ja hyvin hallitut. Rähinä vaikutti olevan laukatessa hyvin kuulolla ja siirtymiset onnistuivatkin melkein ongelmitta.

23.06.2015, Vilma - estevalmennus, 90cm
Annoin Yarenin ja Rähinän verrytellä käynnissä ja ravissa itsenäisesti, pyysin vain ratsukkoa tekemään mahdollisimman paljon ympyröitä ja voltteja esteiden ympärille, jotta Rähinä vertyisi kunnolla ja taipuisi molempiin suuntiin ennen kuin aloitamme kunnon työstämisen. Ratsukko verrytteli myös laukassa molempiin kierroksiin suurella kahdeksikolla, jonka leikkauspisteessä ravisiirtyminen ja uusi myötälaukka. Välikäyntien aikana selitin Yarenille ensimmäisen tehtävän: vasemmassa kierroksessa vinosti pikkupystylle, katse oikealle ja vaihto esteen päällä, jonka jälkeen oikeassa laukassa toinen pieni pysty ja siirtyminen raviin.

Ensimmäisellä kerralla Yaren ei asettanut kunnolla oikealle, jolloin Rähinä ei vaihtanut laukkaa, vaan jatkoi vastalaukassa. Ravin kautta siirtyminen myötälaukkaan ja toiselle esteelle. Muistutin koko ajan, että meillä ei ole kiirettä, korjaamisen tehdään rauhassa ja ravin kautta. Toisella kerralla Yaren asetti reilusti oikealle ja vaihto onnistui hyvin. Molemmat hypyt olivat rauhallisia, eikä Rähinä ottanut kierroksia saatika pukittanut, vaikka Yaren oli varoittanut oriin taipumuksesta heittää takapuolta esteiden välillä. Lisäsimme tehtävään vielä sarjan, jonka väliin mahtui kolme askelta. Sarjan B-osalla vaihto takaisin vasempaan laukkaan ja ensimmäinen este toisesta suunnasta. Nostin estekorkeutta kuuteenkymmeneneen senttiin, ja muistuin vielä Yarenia hengittämään rauhallisesti ennen estettä. Ratsukko teki hyvät tiet kaikille esteille ja laukat vaihtuivat hyvin esteiden päällä. Lopuksi Yaren ja Rähinä saivat mennä vielä 90cm korkean radan, joka alkoi samalla tehtävällä ja jatkui vielä okserilla ja muurilla. Rata sujui erittäin hyvin, pukkeja ei tullut ja ratsukon yhteistyö sujui hyvin.

24.10.2015, Katti - estevalmennus, 100cm
Rähinä laukkasi kenttää ympäri ja ratsukko teki muutamia ympyröitä vielä verryttelyksi. Pystyttelin muutaman esteen, jotka olivat korkeudeltaan 60cm. "Sitten voisittekin tulla tänne "radalle" ja joka esteen jälkeen hiljennät raville, kun on laukattu vaikka viis askelmaa ja nostat laukan uudelleen esteen päällä", ohjeistin ja siirryin sivummalle. Ratsukko lähti ravaamaan kohti ensimmäistä estettä. Rähinä viskeli päätään hieman ja vaikutti siltä, kun se ei olisi malttanut pysyä ravissa. Muistutin ratsastajaa ratsastamaan pehmeämmällä kädellä, jotta Rähinä voi hypätä turvallisemmin esteen yli. Laukka nousi pystyn päällä oikein mallikkaasti ja ratsastaja sai laukan siirrettyä raviin suhteellisen helposti. "Muista säädellä ravin tempoa, että mennään sopivaa vauhtia esteelle", muistuttelin, sillä Rähinä ravasi aivan liian ripeää tahtia. Seuraavan esteen jälkeen ori heitteli peräänsä muutaman kerran, mutta pukit olivat sen verran pieniä, ettei mitään sen vakavampaa päässyt sattumaan.

Ratsukon päästyä radan loppuun kävin laittamassa kentälle kolme 100cm korkuista estettä vieritysten. "Nämä ratsasteetankin sitten vähän kuin kiemuraura, mutta muistat sen temmon säätelyn ja aina esteiden tällä puolen ravataan ja toisella puolella laukataan", selitin ja huidoin käsilläni tarkoittamiini paikkoihin. Ratsastaja vain nyökäytti ja antoi laukka-avut Rähinälle. Ori lähti häntä viuhtoen laukkaamaan ensimmäistä estettä kohti ja se ylittyi mallikaasti ja vielä hyvällä ilmavarallakin. Esteen jälkeen ratsastajalla oli hieman vaikeuksia saada ori raviin ja seuraavan esteen kohdalla se nosti laukan jo hieman ennen estettä. Muistutin ratsastajaa pehmeästä kädestä ja että koittaisi rauhoittaa hevosta hitaammalla kevennyksellä. "Laukkapuoli" sujui ihan hyvin ja laukka oli ensimmäistä kertaa rauhallinen koko tunnin aikana. Kehuin ratsukkoa ja he hyppäsivät viimeisen esteen ja lähtivät ravaamaan kenttää ympäri. Jäin vielä opastamaan jälkiverryttelyjä, mutta pakko sanoa, että Rähinässä kyllä oli sitä jotain!

28.10.2015, Jazz - kouluvalmennus, He A
Ratsukko oli ravannut maneesissa valmennuksen alle ennen kuin pyysin heidät luokseni. Olin suunnitellut meille tänään hieman pohkeenväistöjä sekä vastalaukkoja kaarevilla urilla. Ensin tarkistin muutamilla pysähdyksillä ratsukon avut, ja muutaman pysähdyksen jälkeen Rähinä reagoi vaaditulla tavalla. "Hyvä, sitten voit siirtyä raviin. Ratsasta pitkille sivuille loivat kiemuraurat ja lyhyille sivuille kolmen askeleen käyntisiirtymiset", ohjeistin Yarenia alkulämmittelytehtävään. Ori lähti kevein askelin liikkeelle, ja ratsukosta näki kuinka vaivatonta liikkuminen heille oli. Käyntisiirtymissä Rähinä yritti ennakoida, mutta kehoittamalla Yarenia malttamaan ratsastamaan käyntiaskeleet loppuun asti onnistui tehtävä moitteitta. "Tule toiseen suuntaan sama, mutta niin että ratsastat loivien kiemuraurien keskelle voltit. Muista huolellinen taivutus koko hevosen rungosta." Ratsukko vaihtoi suuntaa täyskaarrolla ja tuli tehtävän vasempaan kierrokseen vielä muutaman kerran. Siirtymiset olivat jo paremmat tähän suuntaan, voltin taivutus tuotti aavistuksen ongelmia sillä halkaisija oli aika pieni. Onnistuneen kierroksen jälkeen opastin ratsukon nostamaan verryttelylaukat molempiin suuntiin. Rauhallista laukkaa kevyessä istunnassa ja pääty-ympyrät mukaan ratsastaen.

"Miltä Rähinä tuntuu tänään?", kysyin Yarenilta joka pysähtyi maneesin reunalle vähentämään vaatetta. "Ihan hyvältä, ajoittain yrittää kiirehtiä mutta paranee koko ajan." "Tästä on sitten hyvä jatkaa. Tule pitkälle sivulle niin, että pohkeenväistöä ensin sisäuralle pari metriä ja sitten suoristuksen jälkeen väistö takaisin uralle. Väistöstä heti myötälaukka, josta jatkat kolmikaariselle kiemurauralle säilyttäen laukan. Kaaren jälkeen raviin ja sama uudestaan. Onko ymmärretty?", Yaren nyökkäsi jä siirtyi raviin. Hyvän työmoraalin omaava Rähinä teki näyttävät pohkeenväistöt ja laukkaan lähdettiin lennokkaasti. "Muista huolellinen ulkotuki väistössä", korjasin ja seurasin ratsukon työskentelyä. Vastalaukassa tempo meinasi kiihtyä liikaa, mutta Yaren sai sen korjattua hyvin. Toiseen suuntaan Rähinä tarjosi heti väistöistä vastalaukkaa, vaihtaen kuitenkin nöyrästi takaisin ratsastajan pyynnöstä. Onnistuineiden suoritusten jälkeen olimme tältä päivältä valmiita. Hyvä Yaren ja Rähinä.

29.10.2015, Jazz - estevalmennus, 100cm
Olin laittanut esteet maneesiin jo valmiiksi, ennen kuin Yaren ja Rähinä saapuivat rauhallisesti kävellen sisään. "Voit ottaa ravia ja laukkaa muutamat kierrokset molempiin suuntiin, niin mittaan vielä tehtävän". Olin laittanut kentän keskelle pituushalkaisijalinjalle pystyn, joka ratsastettaisiin kaartona radan poikki. Siitä tultaisiin eri tiet pitkällä sijaitseville esteille. Alkulämmittelytehtäviksi otin avotaivutukset ravissa sekä laukassa pitkille sivuille ja päätyihin tehtiin ympyrät taivuttaen hevosen etuosaa ulospäin ympyrän uralta. Rähinä puhkui intoa jo heti nähdessään esteet, saatika kun ratsukko joutui pujottelemaan esteiden seassa suorittaessaan alkulämmittelyä. Esteet olivat aluksi noin 60cm, mutta nostaisin ne metriin valmennuksen edetessä. "Noniin, seuraavaksi ratsasta kaarto radan poikki laukassa ja hypätkää tämä pysty, joka on pituushalkaisijan kohdalla. Sen jälkeen teette voltin oikealle ja hyppäätte edessä tulevan pystyn pitkälle sivulle", kerroin tehtävän ja päästin ratsukon töihin.

Tämän päivän harjoitus oli hyvä kontrollitehtävä reippaalle suomenhevoselle, joka olisi halunut painaa vain täysiä ensimmäisen pystyn jälkeen. "Yaren maltti mukaan, muista malttaa pystyn jälkeen se voltti. Ei saa kaahata liian lujaa", korjasin heidän tullessa uudestaan. Oikea suunta meni helpommin ja pääsin nostamaan pystyjä. 80cm:stä metriin ei tuntunut orissa missään. Vauhtia oli tosin hieman liikaa tälle tehtävälle. "Tule vielä niin, että jätät voltit pois, mutta ensin käännyt ensimmäisen pystyn jälkeen oikealle, ja heti perään sama uudestaan ja sitten vasemmalle. Ja nyt muistat kontrollin. Pyörivä ja napakka laukka, mutta älä laske sitä liian pitkäksi." Nainen nyökkäsi ja he tulivat viimeisen tehtävän sujuvasti, ja tällä kertaa ratsukon kontrolli oli jo parempi. "Hyvä, Rähinä näemmä malttaa metrin esteillä paremmin. Se meinaan oli lopuksi paljon kuuliaisempi", kehuin ratsukon viimeistä suoritusta, joka oli kaiken puolin tasainen ja sujuva, juuri sitä mitä haettiin. Orille ei korkeus ollut mikään ongelma eikä tehtävä sinällään, kunhan vauhti ei kiihdy liikaa. "Sitten voit antaa pitkän ohjan loppuverryttelyn jälkeen."

03.11.2015, omistaja - kouluvalmennus, He A
Kuntoni meinasi loppua jo heti alkuunsa, kun vakiovalmentajani Katri huusi ohjetta toisensa perään maneesin keskellä ja Rähinä tuntui laahustavan kuin kiusaksi! Tämä oli jo neljäs valmentautumiskerta parin viikon sisään rakkaan kasvattiorini kanssa, enkä toki voinut sanoa, että yksikään aiemmista treeneistä olisi ollut mitenkään helppo. Niitä oli kuitenkin ollut pitämässä pari vierailevaa valmentajaa ja minusta tuntui kyllä hyvinkin pitkälti siltä, että Katri tunsi minut jo hiukan liiankin hyvin moniin muihin verrattuna... Hän tiesi tasan tarkkaan, mitkä olivat minun ongelmakohtani ja aika pitkälti myös kaikkien hevosteni, joten hän pureutui ilman muuta niihin kuin hai surffilautaan (mistä tällaiset mielikuvat tupsahtivatkaan mieleeni?), mikä sai minun jokaisen raajani hapoille. Tietysti hyvä niin, ainakin treenit olisivat viimeisen päälle tehokkaita.

Katri oli päättänyt, että tämän kerran aiheena olisi erityisesti lisätyt askellajit, joille laahustavalla tuulella oleva hevonen ei todellakaan ollut otollinen. Aina kun tunsin saavani allani olevaan oriin oikean temmon ja kehuin sitä, Rähinä luuli vuolaiden sanojen olevan lupa siirtyä käyntiin. Kuinka ärsyttävää! Koitin kuitenkin pitää itseni koossa meidän kaikkien kolmen parhaaksi, ja Katrin toistuvista käskyistä motivoituneena yrittää vain uudelleen ja uudelleen. Lukuisten herättely-yritysten jälkeen olimme vihdoin niin hyvällä mallilla, että totta kai saimme heti perään toisen tappotehtävän. Laukanvaihdot käynnin kautta tuntuivat totisesti vatsalihaksissa, sillä tiivis istuutuminen satulaan ja uuden noston myötäys kerta toisensa jälkeen tuntuivat jo melkein lihaskuntotestiltä. Miten sitä ei ihminen ikinä itse saanut tällaista treeniä itselleen aikaan?

Maneesissa kaikui kumeat laukka-askeleet ja Rähinän pärskähtelyt, mutten kiinnittänyt niihin juuri minkäänlaista huomiota. Keskityin saamiini tehtäviin niin tunnollisesti, että vasta sulku- ja avotaivutusten kohdalla huomasin, että katsomossa istui pari pikkutyttöä seuraten meidän kahden menoa silmä kovana. En tunnistanut tyttöjä heidän vuorauduttuaan pipoihin ja kaulahuiveihin, mutta hymyilin heille silti aurinkoisesti vilkaisten perään Katrin suunnalle. Nainen nyökkäsi minulle iloisesti tajuten ajatukseni, mutta ei päästänyt minua silti vieläkään helpolla. Rähinä oli onneksi herännyt ihan kunnolla ja totteli minua tyypilliseen tapaansa kuin unelma, joten vielä muutaman taivutuksen jälkeen Katri antoi meille luvan siirtyä loppuverryttelyihin. Harmikseni myös tytöt olivat hävinneet katsomosta yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin, ilmeisesti ujous oli vienyt voiton.

Päiväkirjamerkinnät

27.12.2014, omistaja
"Sain aivan mahtavan idean!" kihisin innosta ja kiljuin suoraan tallityöntekijäni korvaan loistosuunnitelmaani. "Sinähän tiedät, että se Rähinän väliaikainen omistaja kävi hiukan myös kenttäkilpailuissa orilla", lauseeni oli enemmänkin toteamus kuin kysymys, mutta tallityöntekijäni nyökytteli varovaisesti puheilleni. Hän oli jo oppinut sen asian, että kun minä olin tällä tuulella, ideani olisivat aivan järjettömiä, mutta päätäni ei tuosta noin vain käännettäisikään. Loin kasvoilleni säteilevän hymyn ja vaikka varpaitani kipristelikin suunnattomasti kovan pakkasen takia, en edes huomannut kylmyyttä. Nainen vierelläni vaihtoi painoa jalalta toiselle ja hänen kireä ilmeensä kieli siitä, ettei hän todellakaan halunnut kuulla sanottavaani. "Olen päättänyt alkaa kisaamaan Rähinällä vielä kenttäkisoissa! Ori tarvitsee rutkasti vieläkin liikuntaa ja se nauttisi aivan varmasti saadessaan säteillä vieläkin kisakentillä. Ja koska emäkin on niin taidokas kenttäratsu, olen ihan varma, että Rähinänkin kanssa ropisee rutkasti sijoituksia! Ja minähän voisin vaikka viedä Leijan sitten uudestaan kenttälaatikseenkin, se kun sai niin huonot pisteet jälkeläisnäyttöjen osalta, kun minä hölmö en kisannut Rähinällä aikaisemmin kenttää!" kuulostin aivan varmasti pikkulapselta, mutta minä en välittänyt. Olin tehnyt jo päätökseni, vaikka tallityöntekijäni mitä sanoisi. Omapahan oli orini ja ainakin minullakin nousisi kunto, kun pääsisin taas pitkästä aikaa kenttäkisoihin. Tällä hetkellä minulla ei ollutkaan yhtään omaa kisaratsua moiseen hommaan...

09.02.2015, työharjoittelija Saana (Break)
Hyräilin itsekseni suihkuttaessani selvitysainetta Ventoksen Räyhähengen hopeanvaaleaan häntään. Olin varmaan viimeiset puoli tuntia käynyt kammalla läpi orin harjaa ja häntää, selvitellyt takkuja kunnes kampa kulki sujuvasti jouhien läpi. Toisin kuin lempinimensä antoi olettaa, Rähinä oli kuitenkin onneksi luonteeltaan kärsivällinen eikä ori pistänyt pahakseen pitkäksi venähtänyttä hoitohetkeä vaan raudikko seisoi kaikessa rauhassa aloillaan tallikäytävällä. Laskin suihkepullon käsistäni ollessani tyytyväinen silkkisten jouhien tuntuun ja tasoittelin vielä saksilla hännän pään, kunnes se lainehti tasaisena vuohisten tasolla. Taputin Rähinää lautasille ennen kuin aloin lopulta letittää orin pitkää häntää löysälle letille. Toivoin, että tämä estäisi enimpien purujen pääsyn jouhien sekaan, vaikka epäilemättä ori olisi vielä aamullakin tehokkaan harjauksen tarpeessa.

Huokaisten annoin viimeisten jouhisuortuvien lipua sormieni välistä ja solmittuani letin pään kumarruin keräämään suihkepullot ja harjat siististi takaisin harjapakkiin. Kuljetin kättäni Rähinän selkää pitkin, kunnes lopulta pysähdyin orin pääpuoleen. "Ja yöllä ei sitten piehtaroida karsinassa, etkä muutenkaan sotke itseäsi, onko selvä?" tökkäsin sormellani raudikon silkinpehmeää turpaa varoittavasti, mutta Rähinä vain haukotteli leveästi vastaukseksi. Pudistin päätäni hienoinen hymynhäive huulillani ja tartuin karsinanovella odottavaan ohueen loimeen, jonka levitin orin selkään. Kiinnitettyäni hihnat irrotin Rähinän riimunnarusta ja talutin orin päitsistään takaisin karsinaan. Käänsin vielä Rähinän pään takaisin puoleeni ennen kuin otin orilta pois päitset päästä. "Nähdään huomenna", rapsutin Rähinää nopeasti otsalta ennen kuin raudikko kääntyi iltaheiniensä puoleen ja minä suljin karsinanoven. Keräsin tavarat kasaan ja vilkaisin kelloa nopeasti, ehtisin vielä ehkä nopeasti rasvata Rähinän suitset … Niinpä suuntasin kohti varustehuonetta ajatukseni huomispäivän naapuritallilla järjestettävässä match showssa, johon yaren oli Rähinän ilmoittanut.

10.02.2015, työharjoittelija Saana (Break)
Näytin peukkuja kentän laidalta yarenille, joka oli juuri onnistunut asettelemaan Ventoksen Räyhähengen hyvään esitysasentoon. Katseeni siirtyi tuomariin, joka oli hetki sitten viittonut kentälle veteraaniluokan orit eli yli kahdeksantoistavuotiaat hevoset. Ventoksen naapuritallissa järjestetyt mätsärit olivat keränneet yllättävän hyvin osallistujia, joskin oreja oli vähemmän, nytkin kentällä oli yarenin ja Rähinän lisäksi vain pari muuta. Vaikka kyseessä oli epäviralliset näyttelyt, olin silti saapunut Ventokseen jo aikaisin aamulla, jotta olin päässyt puunaamaan Rähinää esittelykuntoon jo hyvissä ajoin. Onneksi edellisillan varotoimet olivat suurinpiirtein onnistuneet, loimi oli estänyt pahimman likaantumisen eikä Rähinän häntäkään ollut kamalassa kunnossa, kun olin purkanut sen letiltä. Olin kuitenkin harjannut orin kunnolla läpi ainakin kolme kertaa ja suihkutellut karvan kiillotusainetta reilusti ennen kuin olin ollut tyytyväinen lopputulokseen. Olin peräti rasvannut Rähinän kaviotkin, jotta ori olisi viimeisen päälle edukseen, kun lopulta saavuimme näyttelypaikalle.

Ja kyllähän Rähinä olikin, itse asiassa ori näytti kerrassaan häikäisevän upealta vaikka itse sanonkin! Väittäkööt puolueelliseksi, mutta minusta Rähinä oli kaiken kaikkiaan mahtavassa kunnossa ikäisekseen, harmaita karvoja ei näkynyt nimeksikään, vaan raudikon karva kiilsi ja olemus huokui hyväkuntoisuuttaan. Vaikka osittain olisin vieläkin halunnut rynnätä kentälle suihkimaan kiillotusainetta orin moitteettomalle karvapeitteellä, päädyin kuitenkin nyt vain puristamaan rystyset valkoisina aidanpienaa, kun tuomari siirtyi viimein yarenin ja Rähinän puoleen. Seurasin silmä kovana, kuinka yaren juoksutti oriaan kentällä ja yritin turhaan kuulla, mitä tuomari hänelle sanoi. Sen sijaan huomasin kyllä yarenin hymyn ja perhoset vatsassa tarkkailin, kun tuomari perääntyi ja katseli pitkän aikaa oreja tarkkaan ennen kuin julisti luokkavoittajan: Ventoksen Räyhähengen. "JES!" kiljaisin ja rutistin nopeasti vieressäni seisonutta henkilöä, automaattisesti tajuamatta ensin, että kaulailin tuiki tuntematonta rouvashenkilöä, jonka silmäili minua kuin sekopäätä, kun kirmasin kohti hevoskuljetusvaunuja mennäkseni yarenia ja Rähinää vastaan. Mitä? Voitto se oli pienikin voitto, eikö vain!

24.02.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
"Okei, sitten Saana ja Tiina, valmiina?" yarenin ääni kantautui yli kikattelun ja hevosten pärskähdysten. "Aye sir ..! Eikun ma’am." takelteleva vastaukseni aiheutti uuden naurunremakan ja ratsunani toimiva Rähinäkin kohotti valpastuneena päätään. Ei, koko talliporukka ei ollut alkoholiaineiden alaisena, vaan yaren oli keksinyt pari päivää sitten järjestää Ventoksen tallityöntekijöille eräänlaisen virkistyspäivän ja joku oli ehdottanut leikkimielisiä hiihtoratsastuskisoja. Idea oli myös saanut kannatusta, niin että tässä sitä nyt oltiin! "Latua!" muut väistivät tieltämme, kun ohjasin Rähinän lähemmäs lähtöviivaa. "Valmis?" käännyin katsomaan olkani yli suksilla keikkuvaa Tiinaa, joka aseteltuaan hiihtolasit silmilleen näytti minulle peukkua lähtövalmiuden merkiksi. Okei, nyt sitä sitten mentiin. Tiukensin otettani ohjista ja kohdistin katseeni raudikon korvien välistä avautuvaan lumiseen peltotiehen.

Hetken päästä kajahti yarenin huudahtama lähtökäsky ja minä painalsin pohkeeni kiinni Rähinän kylkiin. Suomenhevosori ponnahti raville ja siirtyi muutaman askeleen päästä laukkaan korvat hörössä. Vilkaisin nopeasti olkani yli ja varmistettuani, että Tiina tuli siististi perässämme suksillaan, käänsin katseeni takaisin eteenpäin ja kannustin Rähinän reippaampaan vauhtiin ensimmäisen mutkan jälkeen. Ori pärskähti ja heitti päätään, harja hulmahti kasvoilleni ja tunsin vatsanpohjassani tutun vauhdin huuman aiheuttaman kutkutuksen. Kannustin Rähinää entistä reippaampaan vauhtiin ja kuulin muiden vislaukset sekä hyväntuulisen kannustuksen. Joku huusi meitä häviämään suosiolla! Vai että häviämään … Ihan kuin Rähinäkin olisi kuullut mokoman naurettavan ehdotuksen, sillä orikin kiri vauhtiaan loppusuoralla siinä määrin että kiisimme maaliviivan yli niin että lumi vain tuprusi perässämme. "Sooh, hyvä poika Rähinä …" virnistellen pyysin oria hidastamaan ja pidätin ohjista ennen kuin taputin oria kaulalle. Lopulta Rähinä pysähtyi ja käännyin hymyssä suin katsomaan taakseni kuullessani muiden lähestyvän. Hymy kuitenkin tukahtui huulilleni, kun huomasin suksillaan tutisevan kalpeakasvoisen Tiinan, joka puristi liinojen kahvaa tiukasti käsissään ja hetken päästä tunsin kuinka poskeni alkoivat punoittaa uhkaavasti. "Wau, minä en olisi uskaltanut ikinä mennä noin kovaa … miten te uskalsitte?!" Jonna hihkui kovaan ääneen. Hups. En minä suinkaan ollut hetkeksi unohtanut, että nämä olivat hiihtoratsastuskisat eikä suinkaan laukkakisat...

24.02.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Auts... Vinkaisin, kun lumipallo tai jokin sen tapainen läsähti takaraivooni pimeyden keskeltä. "Todella kypsää, Tiina", valitin ja irrotin otteeni hetkeksi ohjista pyyhkäistäkseni enimmät lumet pois kypärästäni ja niskastani. En kuitenkaan saanut ääneeni kuulumaan aitoa närkästystä, sillä minua saattoi vieläkin vähän nolottaa se tosiasia, että olin laskettanut Rähinällä menemään kiitolaukkaa Tiinan yrittäessä epätoivoisesti pysyä suksilla pystyssä perässämme. Olin myöhemmin saanut kuulla, että hän oli viimeisessä mutkassa osoittanut vielä tyylikkään taidonnäytteenkin kiitämällä mukanamme yhden suksen varassa. "Ansaitsit tuon Saana!" Tiina vastasi ja kääntyessäni satulassa katsomaan takanamme tulevaa ratsukkoa hienoinen hymynhäive eksyi huulilleni, johon toinen tyttö onnekseni jo vastasi. Tiina ei ollut helpotuksekseni jaksanut kauaa kantaa kaunaa, sillä ainakin olimme voittaneet hiihtoratsastuskisat ja se tiesi sitä, että ensi viikolla meidän ei tarvitsisi puhdistaa yhtään karsinaa, sillä se tehtävä oli langennut häviäjien kontolle! Onni onnettomuudessa siis... Eihän kenenkään tarvinnut tietää totuutta.

Yskäisin peittääkseni nolostuneen hymynhäiveeni ja käänsin katseeni eteenpäin, hevosten ja ratsastajien tummat siluetit piirtyivät talvista iltamaisemaa vasten. Jokainen oli kiinnittänyt ratsastuskypäräänsä lampun, joiden valot valaisivat reittiämme kilpaa kuunkajon kanssa. Virkistyspäivämme päätteeksi yaren oli johdattanut meidät iltaiselle maastolenkille Ventoksen tuttuihin maastoihin. Lumi narskahteli hevosten kavioissa ja hengitys höyrysi ilmassa. Katseeni hakeutui kohti puiden latvojen seasta pilkahtelevaa tähtitaivasta, enkä voinut olla ihailematta talvi-illan kauneutta, vaikka pimeys toikin omanlaisensa jännityksen mukanaan yleensä tavalliseen maastolenkkiin. Olimme kuitenkin jokainen saaneet ratsuksemme Ventoksen rauhallisimmat suomenhevoset, itsekin keikuin tällä hetkellä suomenhevosori Rähinän selässä. Ja Rähinähän oli täydellinen valinta rauhalliselle maastolenkille, etenkin kun ori oli päässyt sattuneista syistä purkamaan jo aamupäivällä enimmät energiansa... Yskähdin ja upotin sormeni suomenhevosen hopeisen harjan sekaan, tunnustelin sormikkaideni läpi orin lämmintä karvaa. Rähinä pärskähti ja taivutti kaulaansa, kun aloin silitellä ajatuksissani raudikon voimakasta kaulaa. Liian pian tallin valot pilkahtivat vastaamme puiden lomasta, rauhallinen maastolenkki kauniissa maastoissa ja kuunvalossa olisi voinut jatkua loputtomiin, mutta tunnelma kohosi kattoon tai oikeastaan tähtitaivaalle, kun yaren kuulutti että iltatallin teon jälkeen kaikkia odottaisivat kuumat kaakaot ja pullat toimistossa. Hymyssäsuin jatkoinkin Rähinän taputtelua, orikin olisi ehdottomasti ansainnut pari leipäpalaa pitkän ja onnistuneen päivän päätteeksi! Loppu hyvin, kaikki hyvin.

25.02.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
"Hyvä poika, Rähinä", tyynnyttelevä ääneni rikkoi karsinan hiljaisuuden, kun painoaan jalalta toiselle vaihtava suomenhevosori kohotti päätään hetkeksi valpastuen, tallikäytävältä kuuluneen kolahduksen seurauksena. Askeleet kulkivat karsinan ohitse ja satulahuoneen ovi kuului avautuvan. En kuitenkaan kiinnittänyt sen enempää huomiota tallin tapahtumiin, vaan keskityin jatkamaan Rähinän selän hieromista. Ori oli liikkunut tänään koulutreeneissä hieman jäykän oloisesti ja yaren oli ollut huolissaan siitä, että suomenhevosen lihakset olivat mahdollisesti kipeytyneet syystä tai toisesta. Kyllähän Rähinällä jo ikää oli, eihän se olisi mikään ihme, jos vanhuuskin jo vaivaisi. Mutta vaivasipa raudikkoa mikä hyvänsä, olin päättänyt pyhittää illan kuitenkin Rähinän hemmottelulle. Olin hieronut orin jalkoihin linimenttiä ennen kuin olin kietonut lämpöpintelit raudikon jalkoihin yöksi, vanhoilla hevosilla kun varsinkin vaikutti tuo nesteen kertyminen jalkoihin olevan ongelma. Vaikka Rähinä oli kyllä ikäisekseen erinomaisessa kunnossa, lihakset erottuivat yhä pehmeän talvikarvan alta.

Hieroessani pyörivin liikkein orin selkää, edeten tämän lautasia kohti, hymyilin seuratessani kuinka Rähinä rentoutui uudelleen ja hetken päästä orin pää laskeutui muutaman sentin alaspäin ennen kuin tämä näytti torkahtavan paikalleen. Silmät ummistuivat, ummistuivat ja painuivat lopulta umpeen samalla, kun alahuuli venyi venymistään kunnes se löprötti täysin rentona. Näky oli niin tyypillinen suomenhevoselle, etten voinut kuin virnistää, olisipa minulla ollut vielä kamera jolla tallentaa orin suloinen ilme. Päätin kuitenkin keskittyä uudelleen Rähinän hieromiseen ja kun lihakset alkoivat antaa vaivattomammin periksi kämmenieni alla, vaihdoin hierontatyylin silittäviin liikkeisiin kunnes lopulta olin valmis. Pyyhkäisin käsiäni ratsastushousuihini, ne olivat muutenkin hevosen karvaa täynnä ja nappasin ovelta kevyen loimen, jonka levitin vielä Rähinän selkään siististi. Ori sen kun vain torkkui aloillaan, tuskin edes huomaamatta puuhasteluani. Hymyilin ja painoin nopean suukon raudikon turvalle ennen kuin keräsin tavarat mukaani ja pujahdin hiljaa karsinan uumenista ulos, minun työni oli tehty.

05.11.2015, omistaja - Marraskuuvaellus Rósgarðurissa
Minut valtasi mukava jännityksen tunne noustessani suomenratsuni Ventoksen Räyhähengen selkään ja katsellessani ympärille raikkaassa, mutta lämpimässä syysilmassa. Oli marraskuun alkupuoli, mutta poikkeuksellisen lämmin sää teki pukeutumisesta huomattavasti helpompaa aiempiin vuosiin verrattuna. Mikä tilanteessa oli kuitenkin kaikista poikkeuksellisinta, oli se että seisoimme orini kanssa Rósgarður-tallin pihassa. Olin ilmoittanut meidät jo muutama viikko takaperin kyseisen tallin vaellukselle, enkä katunut vieläkään hetken mielijohteesta tullutta päätöstä. Olin monesti miettinyt, että olisi varsin virkistävää lähteä välillä muitakin maastoja koluamaan kuin niitä tuttuja kotikontuja, eikä samalla puolella Suomea sijaitseva Rosis ollut mikään huono vaihtoehto. Olin lastannut Rähinän aamutuimaan kuljetuskoppiin ja ajaltanut paikalle juuri ajoissa. Suurin osa ratsukoista vaikutti yöpyneen jo valmiiksi paikan päällä, mikä tietysti harmitti sinällään, etten ollut päässyt tekemään kenenkään kanssa aiemmin tuttavuutta. Positiivinen yllätys oli kuitenkin se, että mukana oli minullekin tuttuja ratsastajia!

Rosiksen omistaja Kioja alkoi piakkoin järjestelemään meitä fiksuun järjestykseen ja antoi vielä viimeisimpiä ohjeistuksia, kuinka toimisimme yllättävissä tilanteissa, mikäli niitä pääsisi syntymään. Tämä tuskin olisi kuitenkaan ongelma, kaikki vaikuttivat olevan kuitenkin kokeneita ratsastajia ja tuntevan omat ratsunsa hyvin. En voinut olla ilostumatta, kun kuulin meidän pääsevän Rähinän kanssa Melinan ja hänen irlannincob-orinsa taakse, kyseisen naisen tunsin nimittäin kaikista parhaiten kasvattikauppojemme osalta. Melinakin näytti olevan innoissaan ja pian joukkiossa olikin ainakin kaksi kaakattavaa nuorta naisihmistä…

Kiojan ja hänen suloisen islanninhevostammansa Solin johdolla matkamme alkutaival mutkitteli pieniä polkuja pitkin, jotka veivät niin metsän läpi kuin aivan rannankin tuntumasta. Allani innokkaasti kävelevä Rähinä ei ollut moksiskaan siitä, vaikka letkassa oli mukana niin tammoja kuin orejakin. Hevoseni oli jo niin tottunut monenlaisiin tilanteisiin, etten minä siitä voinut olla kuin ylpeä! Varoin kuitenkin tarkoin menemästä liian lähelle Melinan Lari-oria, ihan senkin takia ettemme onnistuisi tallomaan edellä olevan ratsun kantoja. Polut olivat peittyneet paksuun lehtipeittoon ja aina silloin tällöin kuului pieni kilahdus jonkun hevosen kengän osuessa lehtien alta pilkistävään kiveen. Jossain vaiheessa huomasin jo matkaavamme hieman leveämpää hiekkatietä pitkin ja Kioja jo huutelikin letkan etunenässä raviin siirtymistä. Tässä vaiheessa saattoi huomata muutaman hevosen ottavan hiukan kipinää ja yrittävän päästä toistensa ohi, mutta kun niiden ratsastajat eivät antaneet moiseen lupaa, tyytyvät ne vain pärskähtelemään kovaäänisesti.

Pienen pätkän jälkeen oli aika siirtyä jälleen käyntiin, olimme nimittäin saapumassa pian kylään. Oli mukavaa, että ratsastuksen ohella niin Kioja kuin peränpitäjä Helgakin kertoilivat matkan edetessä, milloin olimme missäkin ja näin saatoimme kokea olevamme todellisella maaseutumatkalla. Sinne jäivät taakse Erkin navetat lehmineen, ja pikkuruiset purot ja joet puusiltaylityksineen. Mikään näistä ei tuottanut juuri millekään hevosista ongelmaa, mutta toisin oli siinä vaiheessa, kun pääsimme suotaipaleelle. Sen ylittäminen tapahtui pitkospuita pitkin ja minun oli kyllä myönnettävä heti alkuunsa, ettemme Rähinän kanssa olleet ikinä joutuneet moiseen tilanteeseen. Islanninhevoset lähtivät tottuneesti kopistelemaan lankkuja pitkin, mutta muutamaa ratsua sai totta totisesti houkutella jatkamaan eteenpäin. Nousipa joku hevosensa selästäkin alas ja talutti jännittynyttä otustaan alkumetrit. Rähinä otti muutaman haparoivan askeleen pitkospuiden päälle ja niitä seurasi samanmoinen määrä askelluksia taaksepäin. Minua tilanne lähinnä vain nauratti, mutta siitäkin huolimatta patistin hevostani päättäväisesti eteenpäin. Eihän se Rähinäkään kauaa jaksanut vastaan hangotella, etummaiset kaverit kun menivät jo monta metriä edellä!

Päästyämme lopullisesti eroon pitkospuista, niitä oli nimittäin jatkunut ihan loputtomalta tuntuvan ajan, olimme jälleen turvallisesti kiinteällä maankamaralla. Edessämme aukeni jälleen metsätie, jossa pääsimme ihan kunnolla ravaamaan. Hevosista näki jo tässä vaiheessa pieniä rauhoittumisen merkkejä, mutta kyllä niissä siltikin virtaa riitti. Viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun metsä muuttui niityksi ja Kioja antoi luvan laukkaan. Kuten arvata saattoi, alkoi tässä vaiheessa meno olla jo vähintäänkin kaoottinen, kun ympärillä oli pelkkää aukeaa, joka sai hevoset innostumaan enemmän tai vähemmän liikaa. Rähinä yritti purra hiukan kuolainta ja ottaa haluttua rivakamman tahdin samalla yrittäen edellä olevien ratsukoiden edelle, mutta minä pidin pintani ja ohjasin raudikkoni uudemman kerran jonoon. Muillakin tuntui olevan samanlaisia ongelmia omien kullannuppujensa kanssa, mutta suurimmaksi osaksi saattoi kuitenkin huomata, että ihan joka ikinen ratsua myöten nautti tästä hetkestä.

Tasattuamme hiukan hengityksiämme ja kivuttuamme mäen päälle, oli aika nousta hetkiseksi hevosten selästä ja lepuuttaa takamuksiamme. Evästauko teki totisesti terää, enkä laittanut ollenkaan hanttiin saadessani muutaman grillimakkaran nenäni eteen. Rähinä oli hitusen kauempana sidottuna puuhun, mutta jostain kumman syystä sitä tuntui kovastikin kiinnostavan ihmiset, joilla oli makkara kädessään. Olisikohan siinä vaiheessa pitänyt alkaa jo huolestumaan? Juuri sillä hetkellä kaikki tuntui olevan enemmän kuin hyvin, mikäs siinä oli katsellessa kauniita vaaramaisemia.

Retkemme oli puolivälissä, eikä hämärästä ollut onneksemme vielä tietoakaan. Olimme vain hetki sitten varustaneet ratsumme uudestaan ja lähteneet jatkamaan matkaa, tällä kertaa kiipeillen ihan urakalla niin ala- kuin ylämäkiäkin. Rähinällä tuntui edelleenkin riittävän virtaa vaikka muille jakaa, ja lähes jokainen ylämäki piti yrittää mennä sellaisella vauhdilla, ettei tiennyt minne alle jäävät männynkävyt ja oksat lentelivät. Jossain vaiheessa saavuimme kuitenkin jälleen uusille pitkospuille, jonne tällä kertaa hevoset menivät paljon varmajalkaisemmin. Rähinä tosin tuntui jännittävän melkoisesti niiden heiluvuutta, mutta ori kuitenkin pysyi pitkospuilla. Välillä tosin pelkäsin, että ori ottaisi hätiköityjä harha-askelia niiden ulkopuolelle, mutta se pelko osoittautui täysin turhaksi.

Allani oleva suomenhevonen oli oikea ihanneratsu tällaiseen maastoon, se minun oli taas todettava noustessamme jälleen mäkeä ylös ja ravatessamme joelle asti. Rähinä ei varsinaisesti missään vaiheessa venkoillut vastaan, vaikka sitä moni uusi asia hitusen jännittikin. Se kuitenkin ylitti jälleen sillan varsin mallikelpoisesti, kun ylitimme joen ja talsi varmajalkaisesti ison tien reunaa. Matkan varrella oleva koski oli hiukan jännittävä jylinänsä vuoksi, mutta eihän nyt isot pojat sellaisia pelkää! Eihän? Näin minä ajattelin ennen kuin olimme vasta kunnolla sen kohdalla. Rähinä otti äkkiarvaamatta sivuloikan tielle päin päristen oikein urakalla, eikä varmasti ollut mikään malliesimerkki muillekaan hevosille. Onneksi ori totesi kuitenkin heti tämän jälkeen pelkonsa täysin aiheettomaksi ja oli taas valmis palaamaan muiden hevosten kanssa jonoon.

Hämmästyin täysin Kiojan huutaessa jossain vaiheessa, että kääntyisimme pian vasemmalle. En nähnyt minkäänlaista reittiä, josta olisimme päässet hevostemme kanssa kulkemaan, mutta ilmeisesti se oli vain yksinkertaisesti niin piilossa, ettei sitä tielle kunnolla nähnyt. Siellä se pikkuruinen polku pilkotti kaiken kasvillisuuden keskellä! Jonkin ajan kuluttua kulkumme eteni taas peltotielle ja maisemat alkoivat näyttämään taas tutummilta. Olimme melkein perillä, mutta vielä oli aika ottaa viimeinen laukka- tai ravipätkä. Osa hevosista jättäytyi suosiolla taaemma ravaten raskaammin askelin, mutta osa hevosista otti sellaiset spurtit, että heikompaa olisi taas jännittänyt. Ja arvata saattoi, että Rähinähän se totta kai kuului niihin hurjapäisimpään…

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, ensimmäinen kuva © VRL-02751, toinen kuva © merikissa | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse