Aikaalan Ilopilleri

YLA1, Silber Prize

© VRL-01248 © VRL-01248 © VRL-01248


Virtual Riding Horses Assessment 1. maaliskuuta 2017
8½ + 10 + 4½ + 8 + 6 + 3 + 7 + 5½ + 7 = 66,111 % / Silber Prize

YLA-tilaisuus 30. toukokuuta 2017
37 (18+19) - 33 (21+12) - 17 - 12 - 4 = 103p. / YLA1

Menossa KRJL, ERJL ja SLA

NimiAikaalan Ilopilleri "Polli" VH-tunnusVH12-018-0614
Syntymäaika ja ikä18.04.2012, M Layouts / raitatossu.net/mayflower Ex-omistajaTuontikeskus Alegre
IkääntyminenKatso (4v. 22.01.2013) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma PainotusYleispainotteinen
Väri ja säkäMusta, 149cm KoulutustasoKo He B, re 80cm

Tuontikeskus Alegren teurasmyynnin ilmoitus lämähti vasten kasvojani siihen malliin, että minun oli aivan pakko aukaista se. Olin joskus aikaisemminkin katsellut kuoppaan meneviä hevosia aiempina kuukausina, mutta jotenkin olin siihen mennessä saanut pidettyä tunteeni sen kummemmitta hankaluuksitta pois pelistä. Tällä kertaa katseeni kuitenkin haparoi hevosesta toiseen ja kyyneleet olivat jo nousta pintaan nähdessäni niin monen hevosen odottavan viimeistä matkaansa. Tiesinhän minä, ettei kaikille hevosille maailmassa riittänyt aikaa, mutta miten siellä olikin niin paljon jo yksistään suomenhevosia! Moni oli jo onneksi varattuja, mutta oma katseeni käväisi jokaisessa vielä kotia odottavassa hevosessa vuorollaan. Aikaalan Ilopilleri ei ollut niitä ensimmäisiä, joihin silmäni iskin, mutta oli kuitenkin hyvä vaihtoehto. Hetken vertailtuani evm-sukuisia hevosia koin kuitenkin tamman parhaaksi ratkaisuksi, enkä voinut olla kysäisemästä tammasta, lähtisikö se minun matkaani.

Moni varmasti haluaisi hevosensa olevan jokseenkin selväjärkinen tapaus, jonka kanssa voi lähteä melkein minne vain ilman, ettei tarvitse pelätä koko ajan nelijalkaisensa puolesta. No, onhan Pollikin periaatteessa ihan fiksu tapaus, mutta siinä vaiheessa kun stressitaso tuntuu olevan korkealla, ei tamman käytöstä osaa yksinkertaisesti ennakoida millään lailla. Tietenkään Pollia ei tästä voi syyttää, onhan se kodinvaihtaja, joka on ollut teurasuhankin alla, mutta kysymykseksi jää, kumpi on seuraus ja kumpi syy... Varsinainen häslä tämä suomenhevonen kuitenkin ehdottomasti on ja maha oireilee täysin stressitason mukaan. Ihme kyllä ratsastaessa musta tamma osaa keskittyä tekemäänsä, mutta muuten saakin olla koko ajan rauhoittelemassa ja kertomassa, ettei se maailma nyt niin paha paikka kuitenkaan ole.

Monen huulille varmaan muodostuvatkin ne sanat, mitä ihmettä tällainen hevonen sitten edes tekee ainakin olevinaan niin laadukkaassa kisatallissa ja siittolassa. Omistajana yritän tietenkin puolustella höperöä suomenhevosta ja kertoa harjauksen ohella, että kyllä Polli ratsuna on ihan kiva kaveri ja kaiken sen stressaamisen keskellä kuitenkin nauttii myös kisakentillä vierailusta. Sen lisäksi, että sanaani epäiltäisiin jo muutenkin tamman käyttäytymisen vuoksi, on se kaiken lisäksi hoitotoimenpiteiden aikana vähän raasu jännitellessään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Uskokaa tai älkää, on se siitä jo hiukan päässyt yli meille saavuttuaan, mutta edelleenkin löysien lantakasojen siivoilu on aika arkipäiväistä tallin käytäviltä. Harjaaminen, varsinkin hierovin ja pyörivin liikkein, tuntuu ainakin jossain määrin rauhoittavan Pollia ja varsinkin, jos ei tee mitään kiireellä. Tämän suomenhevosen kanssa avainsanana on ehdottomasti rauhallisuus ja varma otteet asiassa kuin asiassa, sillä hevonen selkeästi heijastaa hyvin paljon ihmisten mielialoja itseensä. Oikeanlaisessa mielentilassa tamma nostaa jalkansa kiltisti ja tekee varusteiden laitosta helppoa, mutta pelokkaan ihmisen on täysin turhaa työskennellä Pollin kanssa. Tämä jos kuka opettaa sen, että pitää muistaa hevostenkin olevan täysin yksilöllisiä.

Kuten arvata saattaa, ei Pollin rahkeet riitä mihinkään kovin kummoiseen, mutta kyllä sieltä kuitenkin ne Helppo B -tasoiset liikkeet löytyvät. Alkuverryttelyt saavat olla tosin melkoisen pitkät, jotta tamma alkaa taipumaan ja vääntymään halutulla tavalla. Tässäkin rauhallisuus on valttia ja ratsastaja, joka osaa hallita omia hermojaan, saa varmasti Pollinkin luottamuksen melko pian sille tolalle, että saa jotain hevosesta irti. Parhaimmillaan suomenhevonen osaa keskittyä varsin hyvin työskentelyyn, vaikkakin todennäköisesti säikkyy äkkinäisiä ääniä ja muita yllättäviä tilanteita huomattavasti muita hevosia helpommin. Pohkeenväistö kuitenkin löytyy sieltä taitojen uumenista ja temponlisäyksiäkin saa esiin, jos vain osaa pyytää. Kokematon ratsastaja saa todennäköisesti Pollista vain irti enemmän rauhattoman puolen, joten taito on valttia. Vaikka tamman liikkeet eivät olekaan ikinä kovinkaan kummoiset, saa siitä parhaimmillaan työkaverin, joka haluaa miellyttää ratsastajaansa ja tehdä asiat niin hyvin kuin osaa.

Esteillä Polli vaatii erityisesti vakaata ja suuntaa näyttävää ratsastajaa, hevonen nimittäin jättää hyppäämisen mieluummin väliin huomatessaan jääneen kokonaan yksin. Kuten koulun kohdalla, esteilläkään tamma ei omaa mitää huikean näyttävää hyppytyyliä, mutta ainakin se menee esteiden yli - useimmiten. Kielto saattaa toisinaan astua kuvaan, mutta tämä tilanne on yleensä juurikin silloin, jos suomenhevosta ei ohjata kunnolla esteelle ja laukka ennen hyppyä on verkkaista ja ponnetonta. 80cm rata voi kuitenkin parhaillaan sujua hyvinkin mallikkaasti ja kun Pollin saa oikeaan mielentilaan, tekee se tällöinkin mielellään työtä käskettyä. Mitä taas maastoon tulee, sinne on aivan turha haikailla lähtevänsä yksin. Polli on täysin muista hevosista riippuvainen, eikä lähde viimeisten aitauksien nurkilta mihinkään ennen kuin joku lähtee kaveriksi. Sen jälkeen voidaan liikkuakin jo reippain mielin, toki hiukan steppaillen jännittyneenä...

Traileriin lastauksessa ei ole tietenkään mitään ongelmaa taas niin kauan, kun joku muukin hevonen on mukana ja tuo toinen on jo mieluiten kyytiin lastattuna. Pollilla on jonkin sortin koppikammo siinä mielessä, ettei sitä yksinkertaisesti pysty saamaan yksin kyytiin. Tai jos saa, ei tamma todellakaan rauhoitu aloilleen, vaan panikoi siihen asti, kunnes joku paikka on hajalla. Milloin hevonen, milloin kuljetuskoppi... Kisapaikalla stressi ilmaantuu taas varsin isossa mittakaavassa, mutta ympärillä hääräilevien ihmisten rauhallisuus ovat usein avainsanoina siihen, että Pollikin rauhoittuu jossain vaiheessa ainakin siihen pisteeseen, ettei hikoa ihan läpimäräksi itseään. Toki sitä on monesti miettinyt, onko koko hevosen tuomisessa kisapaikalle mitään järkeä, mutta kun päästään radalle, puhkuu tamma taas intoa saadessaan vähän muuta ajateltavaa.

Kovin suurena yllätyksenä tuskin tulee, että Polli on muiden hevosten seurassa hyvin mielellään. Se liimautuu usein johonkin tiettyyn hevoseen ja sen jälkeen voi olla hyvinkin vaikeaa saada tammaa lähtemään yhtään mihinkään ilman, että tämä sen luottoystävä lähtee mukaan. Kumma kyllä, kovinkaan moni hevonen ei tunnu pitävän Pollin tapaa raivostuttavana, päinvastoin tamman seurasta tunnutaan nauttivan.

i. Aikaalan Hupsista Keikkaa evm
sph, m, 146cm
ii. Hupsisen Moka evm
sh, rn, 149cm
iii. Hulabaloo evm
sh, prn, 150cm
iie. Sulosointu evm
sh, trt, 149cm
ie. Keikkakulta evm
sph, m, 144cm
iei. Keikkakunkku evm
sh, tprn, 150cm
iee. Kaikista Kultaisin evm
sph, rn, 145cm
e. Aikaalan Iloitseva Aurinko evm
sh, rn, 152cm
ei. Auringon Iltatähti evm
sh, m, 156cm
eii. Auringosta Itään evm
sh, rt, 156cm
eie. Iltamatara evm
sh, rn, 149cm
ee. Aikaalan Ilmapallo evm
sh, prn, 150cm
eei. Taivaskangastus evm
sh, tprt, 151cm
eee. Paloma evm
sph, rn, 148cm

i. Aikaalan Hupsista Keikkaa, tuo musta suomenpienhevonen, oli kyllä komea jalostusori, mutta ei sitä kyllä pahemmin vierailutettu kilparadoilla. Ihan kohtuullisen hyvin Helppo A -tason koululiikkeet omaava ja esteitäkin melkein metriä ratana hyppäävä Huke oli kuitenkin mitä kultaisin luonteeltaan. Moni luulikin hevosta tuon tuosta ruunaksi ja suosio kasvoikin heittämällä, kun aina yksi tammoinensa kävi orilta ottamassa astutuksen ja kehui eteenpäin. Ja kyllähän sitä kelpasikin sellaisen tukkajumalan jälkeläisiä saada, kantakirjakin palkitse Huken II-palkinnolla. Varsojen lopullinen määrä oli kahdenkymmenen hujakoilla ja todennäköisesti määrä olisi ollut sitäkin suurempi, ellei oria olisi jouduttu lopettamaan 17-vuotiaana toistuvan kaviokuumeen takia.

ii. Hupsisen Moka sai alkunsa periaatteessa juuri niin kuin nimi antoi ymmärtääkin; silkasta vahingosta. Moista yhdistelmää ei ollut koskaan tarkoitus varsottaa ja lopputulos olikin yllättäen hyvinkin sympaattinen tapaus. Moka ei ehkä ollut liikkeidensä suhteen mikään kovin kummoinen, mutta ainakin se oli hyvin oppivainen ja yhteistyöhaluinen. Nöyrästi se työskenteli aina, kun siltä sitä vaadittiin ja lopulta taitoikin kaikki helpomman tason koulujutut. Esteille orin kanssa ei juurikaan uskaltauduttu, mielenvirkistykseksi korkeintaan, mutta niitäkin ruunikko toki hyppäsi ihan näpsäkästi. Täysin puskaratsun rooliin suomenhevonen sai kuitenkin koko elämäkseen jäädä ja siihen se soveltuikin paremmin kuin hyvin. Mokalla teetätettiin elämänsä aikana vain yksi varsa ja sen jälkeen omistaja päätyi orin ruunaamaan, jottei ruunikon kanssa sattuisi vahinkoja tammavaltaisessa tallissa.

iii. Jos etsit varsinaista orien oria, Hulabaloo oli sellainen henkeen ja vereen. Se osasi kyllä hommansa hyvin ravurina ja juoksi mahdottoman hyviä aikoja, mutta kylläpä sen omistajalla olikin aina työ löytää sopiva ohjastaja. Hulabaloon käytös ei todellakaan ollut mitään vierasvaraisinta, eikä se sen puoleen omiansakaan kohtaan mikään herrasmies ollut. Käsittely oli useina päivinä hyvinkin haasteellista orin hyppiessä pystyyn ja sinkoillen muutenkin vähän jokaiseen ilmansuuntaan milloin mistäkin syystä. Sitä ei tosin moni tiedä, miksei sitä koskaan ruunattu, kaipa omistaja uskotteli aina vain itselleen, että hyvä kapasiteetti korvaisi puuttuvan luonteen. Punaruunikko astui kuusi tammaa, joista viisi synnytti varsan; kolme oria ja kaksi tammaa. Lopulta Hulabaloon käytös alkoi olemaan kuitenkin niin sietämätöntä, että se todettiin oikeasti vaaralliseksi ja omistaja päätti lopettaa sen 15-vuotiaana.

iie. Sulosointu oli se kiva lastenratsu, joka aloitti elämänsä tehden lähinnä tuntihevosen töitä ja päätyi myöhemmin erään innokkaan tuntilaisen ylläpitoon. Tamman kärsivällisyys ja lempeys olivat todella ihailtavaa, eikä se koskaan luimistellut tai laittanut vastaan, jos joku lapsista vaikka tekikin jotain typerää. Tähän kun lisättiin vielä kaunis tummanrautias väritys isolla läsillä ja rakennekin oli mitä siroin, ei enää paljoa muuta tarvittu. Tamma tuntui kukoistavan kaikista eniten juuri tuona ylläpitoaikanaan, joten palattuaan takaisin ratsastuskoululle, päätti sen omistaja myydä sen jonnekin muualle yksityiseksi hiukan haikein mielin. Oikea ostaja löytyi nopeasti ja pian Sulosointu pääsi harrastekäyttöön lapsiperheeseen. Perheen ei ollut tarkoitus teetättää tammalla yhtään varsaa, mutta kun naapuritallin ori yllättäen kävi Sulosoinnun astumassa, ei paljon valinnanvaraa jäänyt. Tummanrautias hoiti jälkikasvunsa kuitenkin huolella ja eleli vielä monta hyvää pitkää vuotta saman katon alla ennen kuin vanhuus vei voiton 28-vuotiaana.

ie. Pikkuruinen Keikkakulta oli todella taitava kouluratsu ja kilpailikin omistajansa Laura Kiurun kanssa pikkukisoissa napsien hyvällä prosentilla sijoituksia itselleen. Tosiasia kuitenkin oli, että vaikka Helppo A:an asiat olivatkin hyvin hevosella hallussa, alkoi se pian olemaan auttamatta liian pieni nuorelle aikuiselle, joka ei kuitenkaan halunnut hevosestaan luopua. Myöhemmin se saikin toimia omistajan lapsen opetusratsuna, mutta sitä ennen Keikkakulta ennätti pyöräyttää maailmaan myös yhden orivarsan jatkamaan tamman jalanjälkiä tai ainakin sitä Keikkakullan omistaja oli toivonut. Musta tamma kävi myös ahkeraan näyttelykehissä ja kantakirjattiinkin II-palkinnolla hyvin pistein. Kokonaisuudessaan paljon parempaa suomenhevosta ei voinut toivoakaan ja onneksi hevonen sai koko elämänsä ajan arvoisensa kodin. Kun 30-vuotissynttärit alkoivat kolkuttelemaan ovella, oli Keikkakulta nukkunut ikiuneen omaan karsinaansa.

iei. Keikkakunkku oli se, jolta odotettiin paljon, mutta pettymykset tuntuivat vain seuraavan toisiaan. Alkuun ajatuksena oli saada orista yleispainotteinen hevonen, jolla voisi kisata niin koulussa kuin esteilläkin, mutta pian huomattiin, ettei Keikkakunkun pää yksinkertaisesti kestänyt mitään esteiden hyppäämistä. Suomenhevonen tuntui kuumuvan niin totaalisesti, ettei siihen saanut mitään tuntumaa ja sen lisäksi tekniikkakaan ei oikein pelittänyt hypyissä. Tämän seurauksena omistaja päättyi siirtyä pelkän koulun pariin. Lopputulos oli kuitenkin siinäkin se, ettei koulutusta saatu jatkettua Helppoa B:tä pidemälle, joten lopulta ori sai lähteä uuteen kotiin harrasteratsuksi. Oria oli kuitenkin hankala myydä, joten moni voi vain arvailla, miten silloisen omistajan päässä mahtoi kiehua. Lopulta hän päätti astuttaa yhden oman menestyksekkäämmän tammansa orilla ja ruunasi hevosen, sillä eihän nyt tervettä oriakaan voinut täysin hukkaan jalostuskäytössä heittää. Huhu kiertää, ettei Keikkakunkku koskaan löytänyt sitä oikeaa ja ymmärtäväistä kotia ja se kiersi useammassa kodissa ennen kuin ähky yllätti kerran ja vei voiton.

iee. Kaikista Kultaisin oli se Keikkakunkun omistajan menestyksekkäämpi hevonen ja tällä tammalla taottiin kirjaimellisesti kultaa. Menestystä tuli niin koulu- kuin esteradoiltakin, vaativimmistakin luokista, eikä melkein ikinä tullut sellaista tilannetta, ettei kotiin olisi lähdetty jonkin sortin ruusukkeen kanssa. Luonne oli kyllä hyvinkin tammamainen, mutta se ei paljoa menoa haitannut, sillä Kultu kuitenkin keskittyi silloin kuin kuuluikin. Voittoja napsahti tilille kuitenkin kymmenkunta ja meno olisi varmaan jatkunut pidemmällekin, ellei toinen etujalka olisi alkanut oireilemaan. Ruunikko sai siirtyä jalostuspuuhiin ja varsoi neljä varsaa maailmaan vaivattomasti. Pari niistä on jatkanut emänsä uraa, mutta kukaan ei ole yltänyt emänsä saavutuksiin. Kultu oli varsinainen aarre, joka piti lopulta lopettaa jalkavaivan toistuessa ja eläinlääkärin todetessa, että tulehdus oli hyvinkin kivulias.


e. Aikaalan Iloitseva Aurinko oli Henna Aikaalan kasvattama, mutta Helena Varjolan kisaama ja myöhemmin omistama suomenhevonen. Ruunikko tamma oli kovinkin vaatimattoman näköinen hamppuharja, eikä sitä kyllä koskaan kukaan oikein äitynyt kehumaan kauniiksi. Mutta olihan se ihan suloinen tapaus ja varmasti saikin sitä kautta oman ihailijajoukon koottua itselleen. Helena ei ollut kovin tavoitteellinen kilpailija, joten Helppo B -kisat olivat ne vaativimmat, joihin hän koskaan tammallaan osallistui. Ja eipä 152cm Auri sitä parempaan olisi kyennytkään. Esteetkin olivat melkoisen tuttu juttu, mutta ratsastajan hyppykammo ja hevosen huono tekniikka olivat yhdistelmä, joka ei kovin kauas vienyt. Auri sai kuitenkin siirtyä lopullisesti Varjolan nimiin, kun tamma oli ensin varsonut yhden varsan kasvattajalleen, eikä valitettavasti sitä myöhemmin tullut enää tiineeksi, vaikka useamman kerran yritettiinkin. Koko elämänsä ajan suomenhevonen sai kuitenkin viettää melkoisen aktiivista elelyä, eikä suostunut päästämään elämästä irti ennen kuin vasta 29-vuotiaana.

ei. Myös Auringon Iltatähti oli Henna Aikaalan omistuksessa ja tällä orilla nainen kisasikin ahkerasti itse. Musta ori oli lempeä luonteeltaan, eikä koskaan heittänyt selästä tai yrittänyt livetä paikalta. Yhteistyö sujui erityisesti esteradoilla ja niitä tahkottiinkin yhteistuumin aikamoisia määriä. Vaikka estekorkeus ei huidellutkaan 90cm korkeammalla, sijoituksia kuitenkin tuli ihan kiitettävästi, samoin astutuspyyntöjä. Iltatähtikään ei ollut mikään muotovalio, mutta kyllä se ihan perusputen ulkonäköön ylsi. Kahdeksan jälkeläistä ei mikään ihan huono juttu ollut, varsinkin kun niistä osa sai ihan hyvän kisauran itselleen. Iltatähti eli melkein koko elämänsä ajan Aikaalan tilalla ja nautti viimeiset elinvuotensa lähinnä oloneuvoksena olosta.

eii. Auringosta Itään aloitti varmasti monenkin yllätykseksi kisauransa raviradoilla. Kun Itä ei kuitenkaan osoittanut ravurin intoa juoksemiseen, sai se nopeasti väistyä muiden tieltä ja siirtyä ratsukoulutukseen uuteen kotiin. Ori tuntui olevan aika hidas oppimaan, mutta kun sille jonkun asian sai lopulta taottua kalloon, osasi se sen enemmän kuin hyvin. Hitaasti, mutta varmasti rautias kävi alkuun pikkukisoissa, mutta myöhemmin taitoi myös Helppo A -tason liikkeitä, joskin ei ihan ratasuoritukseksi asti. Itä oli joka tapauksessa ihan kelpo ratsu ja maastossakin siitä sai paljon irti. Moni jälkikäteen sanoikin, miten oria on voitu koskaan edes ajatella raviradoille, eihän se koskaan ottanut yhtään liitoraviaskelta tai lähtenyt viemään ratsastajaansa kuin pässiä narussa. Valloittava luonne kiinnosti ja Itä jätti jälkeensä kuusi varsaa.

eie. Iltamatara oli vastaavasti tamma, jolta löytyi ulkonäköä ja luonteesta tulta ja tappuraa, mutta joka ei kumminkaan ratsuna ollut koskaan kovin kummoinen. Monen mielestä jopa hiukan varsotuskoneena käytetty tamma toimi lähinnä silloin tällöin puskaratsuna ja muuna aikana se oli joko viimeisillään tiineenä tai hoiti varsaansa. Iltamatara sai kuitenkin varsin kivat arvostelut näyttelytuomareilta ja kantakirja palkitsi tamman kepeästi II-palkinnolla. Luonne ei ehkä ollut sieltä kultaisimmasta päästä, mutta ainakin suomenhevonen tiesi tarkalleen, miten jälkikasvua tuli hoitaa ja varmaan sen takia tamman omistaja halusikin sen saavan niin paljon varsoja. Jossain vaiheessa ahneus kuitenkin kostautuu ja kuudennen varsomisen kohdalla Iltamatara menehtyi, eikä varsakaan selviytynyt.

ee. Aikaalan Ilmapallo oli kyllä nimensä mukaisesti valtavamahainen suomenhevonen ja luonnekin tuntui koostuvan pelkästä heliumista. Henna Aikaala kisasi tälläkin tammalla itse ja sai taiottua hevosestaan irti jopa Helppo A -tason koululiikkeitä ja 90cm hyppytaidot. Moni tosin naureskeli hevosen jykevälle koolle ja todettavahan se oli, ettei suoritukset kovinkaan usein yltäneet kärkeen. Hennalle se kuitenkin riitti, eihän hän nyt mikään kovin tavoitteellinen kilpailija ollutkaan, halusi vain lähinnä omaksi ja hevosen iloksi kisata. Pallo osasi hellyyttää kuitenkin omalla hömelöllä luonteellaan ja kyllä jokainen sen kolmesta varsasta meni ihan hyvin kaupaksi. Pallo jouduttiin lopettamaan 20-vuotiaana puhkurin puhjettua ja äidyttyä liian pahaksi.

eei. Taivaskangastus oli esteratsu henkeen ja vereen, vaikkei tätäkään hevosta oltu liiaksi siunattu komealla ulkomuodolla. Ainakaan hevonen ei ollut kuitenkaan mikään luonnevikainen, joten sekin oli jo paljon. Metrin ratoja hyppäävä Kanki oli hyvin potentiaalinen yksilö, mutta usein sen keskittymiskyky oli jossain ihan muualla ja saadakseen aikaan hyvin suorituksen, piti ratsastajan tehdä todella paljon töitä sen eteen. Ei sieltä kilparadoilta koskaan lähdetty millään voittajafiiliksellä, mutta ainakin suomenhevonen sai tehdä juuri sitä, mitä halusikin. Kanki astui kaiken kaikkiaan kuusi eri tammaa, joista yksikään ei isäänsä paremmin kilparadoilla menestynyt, mutta ainakin ne pääsivät jollakin asteella loistamaan.

eee. Voi Paloma, tuo tähtisilmäinen kaunis suomenhevostamma. Se kyllä osasi valloittaa melkein kaikilla osa-alueilla, vaikkei mikään superkisaratsu ollutkaan. Mutta ihan kohtuullisen hyvin hyppäävä ja koulua taitava tamma kävi pienimuotoisesti kisakentillä ja sai sielläkin valtavan paljon kehuja ulkonäöstään. Onneksi näiden kommenttien seurauksena omistaja tajusi kiikuttaa Paloman myös näyttelyihin ja kyllä vain, sieltä napsahti jopa KTK-I -palkinto. Voi sitä iloa, kun omistajalle alkoi valkenemaan, minkälaisen kultakimpaleen oikeasti omistikaan. Hän käytti kuitenkin tammaansa harkiten oreilla ja painotti erityisesti hyvää luonnetta, joka periytyisi toivon mukaan myös varsoille. Paloma eli elämänsä kuin kukka kämmenellä ja lopetettiin vasta 27-vuotiaana, kun ikä alkoi viemään voiton.

4 jälkeläistä, joista 1 tamma ja 3 oria
16.07.2012 o. Honkolan Aamuyön Aurinko (i. Suunnaton Urho)
20.10.2015 o. Ventoksen Ilmari KTK-III, SV-I (i. Lakean Tuusannuuska)
19.11.2015 o. Ventoksen Riemu KV-III (i. Hattuvaaran Möhköfantti)
10.03.2017 t. Ventoksen Vilona (i. Vinhama)
Esteratsastus (8 voittoa)
01. | ERJ Cup - 31.10.2015 - Kilpailukeskus Ginger - 80cm - 5/151
02. | ERJ Cup - 30.09.2016 - KK Bailador - 80cm - 6/124
03. | ERJ Cup - 31.12.2016 - Kuuralehto - 80cm - 1/149
04. | ERJ Cup - 30.04.2017 - Hortensia - 70cm - 6/85

01. | VSR Cup - 31.10.2015 - Susiraja - 80cm - 1/45

01. | ERJ - 01.11.2015 - Pirunportti - 80cm - 4/30
02. | ERJ - 04.11.2015 - Pirunportti - 80cm - 4/30
03. | ERJ - 08.11.2015 - Pirunportti - 80cm - 2/30
04. | ERJ - 09.11.2015 - Pirunportti - 80cm - 5/30
05. | ERJ - 16.11.2015 - Huvitutti - 80cm - 5/40
06. | ERJ - 20.11.2015 - Huvitutti - 80cm - 4/40
07. | ERJ - 24.11.2015 - Huvitutti - 80cm - 4/40
08. | ERJ - 01.12.2015 - Holmberg - 80cm - 2/30
09. | ERJ - 01.12.2015 - Holmberg - 80cm - 3/30
10. | ERJ - 01.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 5/40
11. | ERJ - 04.12.2015 - Holmberg - 80cm - 5/30
12. | ERJ - 09.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 4/40
13. | ERJ - 12.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 4/40
14. | ERJ - 12.12.2015 - Viisikko - 80cm - 5/30
15. | ERJ - 13.12.2015 - Viisikko - 80cm - 1/30
16. | ERJ - 13.12.2015 - Whispering Heaven - 80cm - 1/15
17. | ERJ - 14.12.2015 - Whispering Heaven - 80cm - 2/15
18. | ERJ - 15.12.2015 - Vindemia - 80cm - 5/30
19. | ERJ - 16.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 3/40
20. | ERJ - 16.12.2015 - Vindemia - 80cm - 4/30
21. | ERJ - 17.12.2015 - Viisikko - 80cm - 2/30
22. | ERJ - 18.12.2015 - Viisikko - 80cm - 5/30
23. | ERJ - 19.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 3/40
24. | ERJ - 22.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 2/40
25. | ERJ - 22.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 4/40
26. | ERJ - 25.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 6/40
27. | ERJ - 26.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 1/40
28. | ERJ - 28.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 1/40
29. | ERJ - 29.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 5/40
30. | ERJ - 30.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 4/40
31. | ERJ - 30.12.2015 - Huvitutti - 80cm - 1/40
32. | ERJ - 08.06.2016 - Huvitus - 80cm - 1/36
33. | ERJ - 09.06.2016 - Breawa - 80cm - 3/29
34. | ERJ - 10.06.2016 - Huvitus - 80cm - 2/40
35. | ERJ - 11.06.2016 - Huvitus - 80cm - 5/36
36. | ERJ - 11.06.2016 - Huvitus - 80cm - 6/40
37. | ERJ - 15.06.2016 - Huvitus - 80cm - 5/36
38. | ERJ - 16.06.2016 - Huvitus - 80cm - 4/36
39. | ERJ - 16.06.2016 - Huvitus - 80cm - 2/40
40. | ERJ - 16.06.2016 - Ratapiha - 80cm - 3/30
41. | ERJ - 20.06.2016 - Huvitus - 80cm - 2/36
42. | ERJ - 21.06.2016 - Huvitus - 80cm - 3/36
43. | ERJ - 22.06.2016 - Huvitus - 80cm - 4/36
44. | ERJ - 23.06.2016 - Huvitus - 80cm - 6/36
45. | ERJ - 23.06.2016 - Huvitus - 80cm - 5/40
46. | ERJ - 25.06.2016 - Huvitus - 80cm - 4/36
47. | ERJ - 25.06.2016 - Huvitus - 80cm - 3/40
48. | ERJ - 26.06.2016 - Huvitus - 80cm - 2/36

Näyttelyt
01. | VSN - 22.07.2016 - Adina - Sh-tammat - 11/12, (3-3½-3-3½-4-3½-4-3-3½-3½ = 34,5p.)
02. | NJ - 31.07.2016 - Március - Sh-tammat - 10/12
03. | NJ - 27.08.2016 - Oakhill - Sh-tammat - 10/12
04. | VSN - 14.10.2016 - Hortensia - S(p)h-tammat - 8/12, (3-4-3½-4-3½-3½-3½-3-4-3 = 35p.)
05. | NJ - 31.12.2016 - Susiraja - Sh-tammat - 7/8
Kouluratsastus (10 voittoa)
01. | KRJ Cup - 31.10.2015 - Fiktio - He C - 16/194
02. | KRJ Cup - 30.10.2015 - Oldfinion Dressage - He B - 27/309
03. | KRJ Cup - 28.02.2017 - Kuuralehto - He B - 4/172

01. | VSR Cup - 31.05.2016 - Susiraja - He C - 1/53
02. | VSR Cup - 31.07.2016 - Susiraja - He B - 11/116
03. | VSR Cup - 31.01.2017 - Susiraja - He B - 8/123

01. | KRJ - 11.11.2015 - Petäjävaara - He B - 7/50
02. | KRJ - 13.11.2015 - Petäjävaara - He B - 6/50
03. | KRJ - 14.11.2015 - Fiktio - He B - 2/40
04. | KRJ - 14.11.2015 - Breawa - He B - 1/36
05. | KRJ - 16.11.2015 - Fiktio - He B - 2/40
06. | KRJ - 18.11.2015 - Fiktio - He B - 4/40
07. | KRJ - 19.11.2015 - Fiktio - He B - 2/40
08. | KRJ - 21.11.2015 - Pimento - He B - 3/50
09. | KRJ - 22.11.2015 - Huvitutti - He B - 5/50
10. | KRJ - 23.11.2015 - Fiktio - He B - 5/40
11. | KRJ - 27.11.2015 - Fiktio - He B - 2/40
12. | KRJ - 27.11.2015 - Fiktio - He B - 3/40
13. | KRJ - 30.11.2015 - Fiktio - He B - 6/40
14. | KRJ - 01.12.2015 - Fiktio - He B - 5/40
15. | KRJ - 05.12.2015 - Holmberg - He B - 5/40
16. | KRJ - 08.12.2015 - Holmberg - He B - 4/40
17. | KRJ - 10.12.2015 - Holmberg - He B - 1/40
18. | KRJ - 10.12.2015 - Petäjävaara - He B - 1/30
19. | KRJ - 11.12.2015 - Petäjävaara - He B - 2/30
20. | KRJ - 13.12.2015 - Petäjävaara - He B - 2/30
21. | KRJ - 14.12.2015 - Peikkola - He B - 4/30
22. | KRJ - 19.12.2015 - Whispering Heaven - He B - 1/30
23. | KRJ - 21.12.2015 - Vihkilä - He B - 5/40
24. | KRJ - 22.12.2015 - Yläkokon Ratsastuskoulu - He B - 5/30
25. | KRJ - 24.12.2015 - Vindemia - He B - 4/30
26. | KRJ - 10.06.2016 - Koistila - He B - 4/30
27. | KRJ - 15.06.2016 - Ratapiha - He B - 5/30
28. | KRJ - 16.06.2016 - Monadh Shetlands - He B - 5/28
29. | KRJ - 18.06.2016 - Koistila - He B - 2/30
30. | KRJ - 22.06.2016 - Március - He B - 1/40
31. | KRJ - 23.06.2016 - Március - He B - 4/40
32. | KRJ - 23.06.2016 - Monadh Shetlands - He B - 3/28
33. | KRJ - 24.06.2016 - Koistila - He B - 1/30
34. | KRJ - 24.06.2016 - Turha - He B - 1/30
35. | KRJ - 24.06.2016 - Március - He B - 1/40
36. | KRJ - 24.06.2016 - Monadh Shetlands - He B - 3/28
37. | KRJ - 25.06.2016 - Mandelbacke - He B - 5/36
38. | KRJ - 26.06.2016 - Március - He B - 1/40
39. | KRJ - 26.06.2016 - Mandelbacke - He B - 2/36
40. | KRJ - 27.06.2016 - Koistila - He B - 5/30
41. | KRJ - 27.06.2016 - Koistila - He B - 5/30
42. | KRJ - 01.07.2016 - Kaunovaara - He B - 5/30
43. | KRJ - 02.07.2016 - Kaunovaara - He B - 3/30
44. | KRJ - 03.07.2016 - Kaunovaara - He B - 5/30
45. | KRJ - 04.07.2016 - Március - He B - 3/40
46. | KRJ - 07.07.2016 - Kaunovaara - He B - 4/30
47. | KRJ - 08.07.2016 - Kaunovaara - He B - 3/30
48. | KRJ - 09.07.2016 - Március - He B - 4/40
49. | KRJ - 10.07.2016 - Kaunovaara - He B - 3/30

Valmennukset

20.10.2015, omistaja - kouluvalmennus, Helppo B
Alkuverryttelyt olivat tuntuneet aika toivottomilta, mutta vähitellen saatoin huomata Pollin rentoutuvan ja ihan oikeasti kuuntelevankin sitä, mitä minä yritin sille avuillani kertoa. Valmentajamme Katri katsoi minua hiukan säälivästi ja kuten moni muukin, hänkin totesi, ettei tästä tammasta valitettavasti tulisi mitään kovin korkeatasoista kilparatsua. En minä sitä ollut olettanutkaan pelastettuani Pollin teurasmyynnistä, mutta että ihan näin kinkkinen tapaus... "Teehän tuonne seuraavalle pitkälle sivulle pieni pätkä pohkeenväistöä. Ja ota sinne lyhyelle vähän keskiravia tehden iso pääty-ympyrä", Katri ohjeisti, vaikka näkikin minun ilmeestäni, etten jaksaisi enää pitkään hakata päätäni seinään tämän hevosen kanssa.

Juuri kun meno alkoi tuntumaan siltä, että tästä voisi tullakin jotain, kova tuuli paukautti maneesin kattoa niin kovaa, että tammaparka sai sellaisen slaagin, että otti jalat alleen ja loikki vähän jokaiseen ilmansuuntaan. Minulla oli kova työ saada pidettyä itseni selässä, mutta kuin ihmeen kaupalla jopa onnistuin siinä. Hetken aikaa katselin hämmentyneenä Katria, joka tuijotti minua takaisin vähintäänkin yhtä pyörein silmin. "Olit sinä kyllä varsinainen rodeonainen, takamus kuin liimattuna satulaan..." hän sai viimein ensimmäiset sanat suustaan ja nauruksihan se muuttui.

En voi sanoa, että olisin missään vaiheessa nauttinut kovinkaan paljon Pollin liikkeistä, mutta eivät ne pahimmastakaan päästä olleet. Tamma suoriutui helpoista koululiikkeistä ihan hyvin, joskin säikähdys verotti aika paljon sen rennosta olemuksesta, eikä ravi varsinkaan ollut mitään rennon letkeää etenemistä. Mutta pysähdykset tulivat halutun terävästi ja siirtymiset eri askellajeista toiseen eivät olleet liian vaisuja. Ehkäpä meidät vielä kumminkin nähtäisiin vielä kisaradoilla, eri asia varmaan sitten olisikin se, miten hyvin me siellä pärjäisimme...

21.01.2017, Jenna - estevalmennus, 70cm
Olimme sopineen yarenin kanssa kahdesta valmennuskerrasta suomenhevostamma Aikaalan Ilopillerille. Tänään oli ensimmäinen kerta ja musta suokki ratsastajansa kanssa meni reipasta ravia maneesissa, kun saavuin tyylikkäästi pari minuuttia myöhässä. Hieman ympärilleen pälyilevä tamma kuunteli ratsastajaansa hyvin, mutta tuntui reagoivan apuihin hitaamman puoleisesti. Kehotin ratsukkoa tekemään paljon taivutuksia ja tempon muutoksia, jotta tamma olisi notkeassa kunnossa suunnittelemallani viiden esteen innarilla. Voltit ja kaariurat saivat Polliksi kutsutun tamman rentoutumaan ja meno vaikutti hyvältä.

Innarilla tamma oli alkuun epävarma ja tarvitsi kovasti ratsastajalta opastusta tahdin ja suunnan kanssa. Ratsukko selvitti tehtävän kuitenkin kerta toisensa jälkeen kunnialla ja loppujen lopuksi Pollikin vaikutti tyytyväiseltä omaan tekemiseensä. Innarin jälkeen otettiin pari isompaa hyppyä pystyillä. Lähestymiset olivat helpot, sillä esteet olivat suoralla uralla. Näiden ylittäminen sujui ratsukolta kuin vanhoilta tekijöiltä ja alussa ollut hermostunut pälyily puuttui Pollilta kokonaan. Parin hyvän kerran jälkeen nostin pystyjen korkeutta 70 senttiin ja kokosin maneesin keskelle okserin. Uusi este sai Pollin pyörittelemään korviaan, mutta ratsastaja piti tamman muutoin rauhallisena. Pieni radan pätkä ei sinällään tuonut haasteita ratsukolle, mutta okserin leveys lähenteli tamman maksimia. Polli venytti itsensä hyvin esteen yli, eikä kertaakaan tiputtanut. Ensimmäisillä kerroilla takakaviot kolahtivat takimmaiseen puomiin saaden sen heilumaan kannattimilla uhkaavasti. Harjoituksen päätteeksi ratsukko sai jäähdytellä itsenäisesti ja samalla tehtiin alustava suunnitelma seuraavaa valmennusta varten.

22.01.2017, Jenna - estevalmennus, 80cm
Tällä kerralla Pollin kanssa treenattiin sarjoja ja esteitä kaarevalla uralla. Ratsukon lämmitellessä kokosin kaksois- ja kolmoissarjat helpolla lähestymisellä sekä esteitä niin, että ne voisi hypätä, kun maneesin poikki ratsastaisi suuren S-kirjaimen mallisen tien. Kaarevalle uralle pystytin ristikoita keskikohdan hahmottamiseksi. Polli hidasteli jokaisen uuden esteen kohdalla sen oloisesti, että este hyppäisi hevosen kimppuun samaisella sekunnilla, kun sen ohittaa. Kun kaikki esteet oli saatu pystytettyä ja tamma saatu rentoutumaan, aloitettiin lämmittelyhypyt parilla ristikolla.

Lämmittelyhyppyjen jälkeen siirryttiin varsinaisiin harjoituksiin. Polli hyppäsi esteet kohtuullisen varmasti, kun ratsastaja oli omien tehtäviensä tasalla. Hetkittäin näytti siltä, että tammassa olisi aikanaan ollut jopa potentiaalia isoille radoille, jos sitä olisi osattu kouluttaa oikein. Näiden pilkahduksien välissä Polli hermoili ja näytti eksyneeltä. Kokenut ratsastaja luotsasi tammaa varmoin ottein kohti seuraavaa tehtävää. Vaikka Pollin kanssa esteiden korkeus ei päätä huimannut, vaati se tammalta paljon keskittymistä reittien takia. Ristikoiden jälkeen otettiin suoralla uralla olevat sarjat. Kaksoissarjalla ratsastaja piti Pollin hyvin kasassa ja sarja sujui ilman kummempia sähläyksiä. Kolmoissarjalla viimeinen osa tuotti hankaluuksia ja puomi tippui jo etujaloilla. Tästähän tammaparka sai kunnon säpsyn ja sen rauhoitteluun ja rentouttamiseen kului hyvä tovi aikaa. Ennen paluuta kolmoissarjalle, ratsukko hyppäsi pari ristikkoa suoralla lähestymisellä. Sarjalle tullessa ratsastaja oli paremmin tilanteen tasalla, joten tällä kerralla Polli ei tiputtanut. Sarjat hypättiin vielä pariin kertaan ennen ratsukon jähhdyttelyä.

01.02.2017, Tuulia T. - kouluvalmennus, Helppo B
Maneesille päästyämme odotin, että yaren sai kivuttua mustan suomenhevosensa selkään ennen kuin ilmoitin, että pitäisimme tänään kouluvalmennuksen, sillä Pollilla oli jo ikää kertynyt sen verran, etten halunnut rasittaa sen vanhoja jalkoja hyppäämisellä. Ohjeistin yarenia tekemään ratsunsa kanssa alkulämmittelyjen aikana pajon voltteja ja erilaisia kiemuroita niin ravissa kuin käynnissäkin, että tamma vertyisi kunnolla. Aluksi kaksikko teki suhteellisen suuria miltei ympyränkokoisia voltteja, mutta vähitellen yaren alkoi pienentää volttien kokoa, kunnes he tekivät halkaisijaltaan 10 metrin kokoisia voltteja. Olin juuri aikeissa alkaa selittämään kaksikolle tämän kertaisen tunnin ensimmäistä tehtävää, kun maneesin ulkopuolelta kuului pamaus, joka säikäytti Pollin pahemman kerran ja se alkoi laukkaamaan ympäri maneesia hullun lailla. Yaren oli onneksi valppaana tammansa selässä, eikä pudonnut ja sai ratsunsa nopeasti takaisin hallintaan.

Pollin ollessa taas yarenin hallinnassa ja kaksikon kävellessä rauhallista tahtia uraa pitkin, rupesin selittämään heille tämän kertaisentunnin ensimmäistä tehtävää. Tehtävänä kaksikolla olisi tehdä halkaisijaltaan 15 metriä olevat voltit kunkin sivun keskelle ensin ravissa ja sitten laukassa. Aloittaisimme ensin oikeassa kierroksessa ja kun voltit oikeaan kierrokseen alkaisivat sujumaan, vaihtaisimme suuntaa vasempaan kierrokseen. Ravivoltit sujuivat kaksikolta heti hyvin, mutta laukkavolteilla Polli pääsi aluksi valumaan pois volteilta. Annettuani yarenille muutamia neuvoja kuinka asian saisi korjattua, alkoivat laukkavoltitkin kuitenkin sujua ja parin onnistuneen suorituksen jälkeen annoin kaksikolle luvan vaihtaa kierrosta. Toistimme harjoitteen ravissa ja laukassa vasemmassa kierroksessa, kunnes olin tyytyväinen ja annoin kaksikolle luvan siirtyä loppukäynteihin.

13.03.2017, omistaja - estevalmennus, 80cm
Pitkästä aikaa minulla oli sellainen tunne, että Pollin kanssa kaikki sujui niin kuin kuuluikin. Katri oli jälleen kerran tullut valmentamaan meitä kotitallillemme ja pystytellyt alkuun muutamia helppoja pystyjä 60-80cm korkeudelle, mutta kun olimme yhteistuumin huomanneet homman luistavan odotettuakin paremmin, oli aika siirtyä mukisematta radan pariin. Musta tamma ei vaikuttanut helpotukseksi kovinkaan rauhattomalta, vaan oli tällä kertaa jopa niin hyvin kuulolla, että totteli ainakin melkein kaikkea, mitä minä pyysin... "Hypätkäähän seuraavaksi tuo kolmen sarja, muista pitää tahti koko ajan tasaisena", Katri pyysi onnistuneiden suoritusten jälkeen ja lähdinkin hyvillä mielin ohjaamaan Pollia esteille. Vaikka jouduinkin hakemaan hetken reippaampaa laukkaa, ei se haitannut yhtään. Esteiden ylikin liidettiin kohtuullisen vaivattomasti, mitä nyt viimeisellä Polli hiukan epäröi, enkä saanut vauhtia korjattua niin nopeasti, ettemme olisi pudottaneet ylintä puomia alas.

Uusintayrityksellä tulikin sitten jo kielto heti toiselle pystylle ja ajatukset alkoivatkin jo harhailemaan siihen, tässäkö se nyt sitten oli. "Älä yhtään nyt lannistu, päinvastoin pistät vain entistä enemmän pökköä pesään", Katri selvästi luki ajatukseni ja eipä minun auttanut muu kuin yrittää jälleen kerran iloisin mielin. Sain ilmeisesti kuitenkin sen verran valettua uskoa itseeni, että Pollikin hyppäsi esteiden yli enempää purnaamatta. Rata ei ollut kokonaisuudessaan todellakaan mikään haasteellinen, mutta eipä sitä kovin paljon vaadittukaan, että saatiin tämän ratsun pää pyörälle. Suorituksemme oli hyvin vaihteleva, mutta pääpiirteittäin sain kuitenkin koko ajan pohtia, mikä oli aiheuttanut sen, että Polli meni näinkin hienosti. Normaalisti stressivatsa ilmaantui heti paikalle, eikä tamma tuntunut pystyvän keskittymään ollenkaan tehtäviin asioihin, vaan koki melkein jokaisen liikkeeni huonona ja hylkäämiseksi. Joka tapauksessa hypättyämme vielä viimeisen kerran koko radan läpi ja onnistuttuamme siinä kohtuullisen hyvin, olin Katrin kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että nyt kannatti pian lopettaa, suunta kun ei voisi enää olla kuin vain alaspäin.

Päiväkirjamerkinnät

20.12.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
"Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä... Vai mitä Polli?" hyräilyni talliradion tahdissa keskeytyi, kun sain jalustimet mitattua, kääntyen nyt taputtelemaan varustamaani mustaa suomenhevostammaa kaulalle. Aikaalan Ilopilleri ei tosin näyttänyt kovinkaan vakuuttuneelta, vaan se silmäili minua jokseenkin epäluuloisesti korvat taaksepäin kääntyneinä. Se ei tainnut olla vielä kovin jouluisella mielellä, mutta olisihan tässä vielä pari päivää jouluunkin, joten... "Mennään sitten", hymähdin ja nostettuani ohjat pois tamman kaulalta, talutin sen ulos karsinasta tallin käytävälle. Ulko-ovea lähestyessämme kuitenkin epämääräinen ähellys lähellä toimiston ovea sai Pollin pysähtymään kesken askeleen kuin seinään ja minäkin jäin ihmettelemään edessäni avautuvaa näkyä. "Senkin idiootti, minähän sanoin ettei se mahdu... Joojoo, minkä minä sille mahdan, että aukko on liian pieni... Työnnä nyt lujempaa, kyllä se menee sisälle... Kovempaa minä sanoin!" kyllä, kyseessä olivat Jenna ja Sanna, jotka yrittivät mitä ilmeisemmin survoa jättimäistä kuusta sisälle toimiston ovesta. Kuusta, josta oli karissut jo ulko-ovelta lähtien melkoinen kasa neulasia tallikäytävällä kiemurtelevasta vihreästä polusta päätellen.

"Krhmmhhh!!" liioiteltu rykäisyni onnistui viimein kiinnittämään posket punaisina äheltävien tyttöjen huomion. "Mitä ihmettä te teette?" kysyin, vaikka suupieliäni nyki uhkaavasti huulille pyrkivä hymy. "Ai hei, Saana! Me käytiin hakemassa toimistoon kuusi, mutta tuo yksi meni valitsemaan tällaisen jätti-ison yksilön... Ai minä vai, sinähän sen valitsit!... Enkä, minä olisin ottanut sen pienemmän!... Ai sen puhkikuluneen, sehän oli ihan hirveän näköinen, tämä on sentään valioyksilö siihen nähden... Vai valioyksilö, minä sinulle kohta valioyksilöt näytän..." Puhkesin hihittämään kuunnellessani ystävieni riitelyä, mutta samassa lähestyvät askeleet saivat minuun vauhtia. "Sori, en nyt ehdi auttamaan!" hihkaisin ja lähdin taluttamaan Pollia eteenpäin, mutta tulin nyt pysähtyneeksi itse kuin seinään, sillä taluttamani suomenhevostamma ei suostunut liikahtamaankaan, vaan se näytti jähmettyneen paikalleen silmät suurina. Tummien silmien katse oli kohdistunut toimiston ovesta tursuavaan kuuseen, joka kahisi liitoksissaan natisevien toimiston oven karmien välissä. Ou-nou. "Se on vain kuusi, Polliseni, ei sitä tarvitse pelätä... Voitteko nyt lopettaa sen kuusen kahisuttamisen hetkeksi, että minä pääsen Pollin kanssa tallista ulos?" käännyin huokaisten ystävieni puoleen, kun Polli alkoi näyttää siltä, että se kaatuisi kohta suorilta jaloilta selälleen järkytyksestä. "Tule nyt, Polli!" yritin maanitella tammaa eteenpäin ja vedin sitä ohjistakin, mutta suomenhevonen seisoi paikallaan kuin liimattu ja samassa tallinomistajakin saapui paikalle. Saatoin vain kuvitella, miltä tilanne näytti hänen silmissään, Jenna ja Sanna puskemassa liian suurta kuusta sisään toimiston ovesta naamat punaisina ja minä kiskomassa kaksin käsin paikalleen kauhusta kangistunutta suomenhevosta ohjista eteenpäin. Nostinkin suosiolla käteni ilmaan heti, kun näin tallinomistajan kasvoille kohoavan ilmeen. "Minä en tehnyt mitään! Kysy noilta, mitä täällä tapahtuu!"

24.12.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
"Hyvää joulua!" hihkaisin iloisesti ensitöikseni astuessani sisään aattoaamuna Ventoksen tallin ovista. Hevosentuoksuinen ilma tuntui ihanan lämpimältä pakkasen kohmettamilla poskilla ja talliradiossa soivat hiljaisella joululaulut. Osa hevosista oli saanut myös jo aamukauransa, joten tallikäytävällä kantautui kotoinen rouskutuksen ääni. Tallinomistajan lisäksi paikalla oli myös muutama muu hoitaja ja jouluiset tervehdyksemme vaihdettuamme kiirehdinkin auttamaan muita hevosten ruokinnassa. "Koska on joulu, niin hevosetkin saavat tänään vähän ylimääräisiä lahjoja ruuan muodossa... Me ollaankin jaettu kaurojen kanssa nyt tälläisiä pieniä herkkusekoituksia kaikille, siinä on mukana porkkanaa, omenaa, ruisleipää ja muutamia sokeripaloja", yaren selitti tehdessään ohjeellisen annoksen valmiiksi yhteen ruokinta-astioista. "Selvä juttu!" hymyilin ja otin sankot mukaani, jonka jälkeen suuntasin ruokkimaan tammoja, jotka odottivat vielä aamurehujaan.

"Polli Ilopilleriseni, tulehan katsomaan mitä täältä löytyy!" hymisin iloisesti astellessani mustan suomenhevostamman karsinalle. Piirtopää silmäili minua uteliaana karsinan kaltereiden takaa ja kerrankin sekin näytti olevan hyvällä tavalla täpinöissään, haistoi kai jo kaukaa toisessa sankossa odottavat herkut. "Toivottavasti sulta ei nyt mene heti vatsa sekaisin näistä", totesin mitatessani oikean määrän kauraa ja kivennäisiä kauhalla Pollin ruokinta-astiaan, jonka jälkeen heitin sekaan vielä sekoituksen erilaisia herkkuja. Pollihan ei sanojani millään tavalla noteerannut, se vain upotti saman tien turpansa herkkuihin ja alkoi kiireellä syömään. Ymmärsihän tuon ja pitäisihän sen Pollinkin herkkuja saada edes vähän, vaikka se sitten vähän herkkämahaisempi olikin. Seuraavassa karsinassa oleva hevonen alkoi jo kolistella karsinansa ovea hyvinkin vaativasti kuullessaan, että vierustoveri oli saanut ruokansa. "Joojoo, tullaan, tullaan", hymähdin ja nostaessani sankot uudelleen mukaani, loin katseeni vielä kerran ruokiaan tyytyväisenä rouskuttavaan suomenhevoseen. "Hyvää joulua, Polli", hymyilin ennen kuin jatkoin rehujen jakoa.

23.01.2017, tallityttö (Jenna)
Saavuin tänään vasta iltavuoroon ja ensitöikseni kävin hakemassa Pollin tarhasta. Tamma tuli portille nätisti, mutta kavereiden jäädessä vielä tarhaan, ei neiti meinannut lähteä tallia kohden ollenkaan, kuten tavallista. Tallissa puunasin neidin oikein pitkän kaavan mukaan ja sain sen rentoutumaan. Varustaessa ei ongelmia. Pollilla oli tänään kevyempi päivä, joten päätin vain juoksuttaa sitä ulkona.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pakkastakin oli vain pari astetta, loistava ulkoilusää siis. Vein tamman kentälle, joka yöllisen kevyen lumisateen jäljiltä oli koskematon. Tamma käveli reippaasti ympyrällä, kun pikku hiljaa siirryin keskemmälle. Käynti oli kevyttä ja tamma oli kerrankin alusta asti rento. Ravissa kulki alkuun jännittyneesti, mutta parin kierroksen jälkeen tamma haki itse rennompaa tyyliä liikkua ja löyhää muotoa saattoi aika ajoin nähdä hevosessa. Lämmittelyn jälkeen vaadin siltä reippaampaa askellusta, josta tamma pikkusen otti nokilleen. Rauhoittelin tamman ennen kuin jatkoin tahdikkaamman ravin hakemista. Suunnan vaihtuessa tehtävä oli huomattavasti helpompi, mutta alun rentous oli tipo tiessään. Laukassa annoin Pollin valita itselleen mieluisan tahdin ja siinä hain tammalle sopivan muodon. Polli otti takajalat hyvin alleen ja kulki ryhdikkäänä. Hierojan käynti teki tammalle selvästi hyvää, sillä nyt laukka sujui kumpaankin suuntaan yhtä vaivattomasti.

Ennen iltarehuja harjasin tamman vielä uudelleen perusteellisesti samalla etsien siltä vielä jumissa olevia lihaksia. Polli ei kuitenkaan aristellut yhtäkään lihasta, joten hieroja todella lienee saaneen hermostuneen tamman lihaksiston vihdoin kuntoon. Ainakin toistaiseksi.

01.02.2017, Tuulia T.
Saapuessani tänään Ventokseen auttamaan yarenia hevosten kanssa, sain ensimmäiseksi huomata naisen olevan todella kiireinen, sillä kengittäjä oli saapunut tallille odotettua myöhemmin ja tallilla kävikin oikea vilske tämän johdosta. Kysyin naiselta kuinka voisin auttaa ja hän kertoi olevansa liian kiireinen laittaakseen valmennettavani Pollin itse kuntoon, joten olisin oikea aarre, jos voisin laittaa tamman valmiiksi valmennustamme varten. Suostuin tähän ilomielin ja niin minulle näytettiin, mistä löytäisin Polliksi kutsutun suomenhevostamman karsinan. Tamman harjapakki oli tuotu jo sen karsinalle ja sen katsoessa karsinansa oven ylitse mitä oikein puuhasin, poimin harjapakista ensimmäisenä kumisuan ja astuin tamman karsinaan. Minulle oli suositeltu tamman sitomista kiinni, mutta viisveisasin tästä kehotuksesta ja rupesin harjaamaan Pollia pitkin ja rennoin vedoin. Yllätyksekseni tamma ei juuri liikahdellut, vaan seisoi paikoillaan kuin naulittuna nauttien saamastaan huomiosta. Saatuani sualla suurimman osan liasta tamman turkista, kaivoin harjapakista seuraavaksi harjan ja harjasin neidin huolellisesti kauttaaltaan, kunnes sen karvassa ei näkynyt enää yhtä ainuttakaan oljenkortta.

Seuraavaksi siirryin kavioiden putsaukseen, mikä osoittautui hieman ongelmalliseksi, sillä Polli ei olisi sitten millään halunnut nostaa kavioitaan ylös, joten sain suostutella sitä hetken ennen kuin kaviot nousivat. Kavioiden putsauksen jälkeen siistin vielä lopuksi tamman harjan ja hännän, jotka olivat päässeet takulle, minkä jälkeen hain sen varusteet satulahuoneesta. Päätin ensiksi laittaa satulan, mikä menikin sutjakasti, vaikka tamma vähän pullistelikin satulavyötä kiristäessäni. Suitsien laitto ei käynyt valitettavasti aivan yhtä nopeasti, sillä vaikka olinkin lämmittänyt kuolaimet käsissäni ennen niiden tarjoamista tammalle, ei tamma silti olisi halunnut ottaa kuolaimia suuhunsa. Aikani yritettyä sain kuitenkin lopulta myös suitset laitettua tamman päähän ja lähdin etsimään yarenia ilmoittaakseni, että Polli oli nyt valmis tuntiamme varten. Löysin naisen pitelemässä kengitettävää hevosta käytävällä, mutta kerrottuani kaiken olevan valmista valmennustamme varten, huikkasi nainen nopeasti paikalle tallintyöntekijän, minkä jälkeen haimme yhdessä Pollin karsinastaan ja lähdimme kävelemään maneesille.

27.02.2017, omistaja
"Voi apua, vihdoinkin kotona", huokaisin syvään ja lyyhistyin melkein lähimmälle sohvalle, joka sijaitsi tallini toimistossa. Tiesin kuitenkin sen, että iso hevosjoukko oli vielä purettava kuljetusautosta, sillä olimme juuri saapuneet uudesta arvostelusta, Virtual Riding Horses Assessmentista. Menoa ja vilskettä oli riittänyt, sillä tapahtuma oli osoittautunut varsin suosituksi ja hevosia omistajineen oli touhottanut melkoista kyytiä alueella. Onneksi minulla oli ollut apujoukkoja kymmenpäisen katraani kanssa ja hevoset olivat käyttäytyneet enemmän tai vähemmän kiltisti. Polli oli kuitenkin tehnyt minuun aika hyvän vaikutuksen. Vaikka mustan tamman kanssa ei tosiaankaan päästy kärkikahinoihin, oli tamma ollut yllättävän kiltisti arviointitilanteessa, eikä sen stressimaha ollut ihan toivoton tapaus.

Saatuamme pikavauhtia kaikki hevoset hoidettua kuntoon ja laitettuamme ne yöpuulle, hipsinkin vielä Pollin luokse ylimääräisen kaura-annoksen kanssa. "Tiedätkös tyttöseni, olit tänään aika reipas..." taputin suomenhevosen kaulaa, kun se mutusteli iltaruokiaan hyvällä ruokahalulla. Vaikka Polli olikin saanut aikamoiset murska-arviot sen luonteesta ja käsiteltävyydestä sen stressaillessa valtavaa ihmismassaa ja hevosia, eikä liikkuvuuskaan ollut mitään täysin rentoa, oli Polli silti kokonaisuudessaan ansainnut ihan hyvää palautetta tuomareilta. Ja sitäkin parempaa minulta! "Olet selvästi reipastunut siitä, mitä olit minulle tullessa. Rennompi meno on selvästi tehnyt sinulle hyvää", viittasin viimeisellä lauseellani tamman puolittaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Kisakentät olivat Pollin osalta jo historiaa ja se sai nauttia kotioloissa liikutuksesta ja siitostammana olosta. Ehkäpä minun olisi pitänyt tajuta tämä seikka jo aiemmin… ”Hyvää yötä”, kuiskaisin vielä viimeiset sanat mustan suomenhevosen korvaan ja jätin sen rouskuttelemaan iltaheiniään lähtien itse vielä ruokkimaan muita hevosiani.

14.03.2017, omistaja
En tiedä, mistä moinen päähänpisto syntyikään, mutta minä, Saana, Tiina ja Mira saimme päähämme napata ratsut itsellemme ja suunnata maneesille. Eihän siinä toki ollut mitään erikoista, mutta halusimme yhteistuumin ratsastaa kaikki ilman satulaa ja testata vähän, missä jamassa kunkin tasapaino mahtoi olla. Niin, eihän tätäkään hommaa voinut tietenkään tehdä vakavin naamoin, vaan ilman muuta tempauksen piti olla kilpailuhenkinen, sellainen kuka pysyisi (lue: roikkuisi) parhaiten ratsunsa selässä. Minä en tosiaankaan ottanut itselleni kaikista helpointa vaihtoehtoa keikkuessani Pollin selässä, mutta ehkäpä voisinkin taputtaa itselleni paljon ansaitummin, kun selviäisin tästä kaikesta kunnialla. Tiina sitä vastoin oli hiukan arempana vaatinut saada itsellensä Kimun, Saana huimapäänä oli päättänyt kokeilla onneaan Rinan kanssa ja Mira ratsasti melko tasapainoisella Kuulla. Tällaisen tyttölauman kun päästi irti, oli nauru ja hauskuus taattua!

Totta kai kaikki alkoi hiukan rauhallisemmalla menolla ja saatuamme alkukäynnit päätökseen, tyydyimme alkuun ravaamaan tavalliseen tapaan ja pyörittelimme muutamat voltit suhteellisen tyynellä mielellä. Kunnes Saana sai päähänsä, että meidän pitäisi testata jokseenkin länkkärityyliin, miten pientä ympyrää saimme tehtyä ravissa ilman, että tipuimme. Tiina tuntui hiukan epäröivän, mutta kaikkien muiden innostuessa ajatuksesta, lähti kyseinen vaaleapääkin mukaan leikkiin. Pitihän tämä kaikki tehdä vielä yhtäaikaisesti, joten arvata saattaa, että hevosetkin olivat aika innoissaan... Oman ratsuni Polli alkoi samoin tein osoittamaan pienen jännityksen merkkejä ja voin kertoa, että tamman selässä oli todella epämukavaa, kun ravi ei tosiaankaan ollut kovinkaan tasaista. Tiina sitä vastoin otti Kimun kanssa varsin rauhallisesti, vaikka hänellä ei selvästikään ollut minkäänlaisia vaikeuksia pysyä hevosen selässä. Ja niin, mitä taas tuli Saanaan, tuo tummatukka painatti sellaista kyytiä, että meitä muita alkoi jo pyörryttämään vilkuillessamme hänen suuntaansa. Rina toi oman lisämausteensa kiskomalla hiukan ohjista, saaden melkein sen selässä istuvan naisen lentämään kaulalleen. "Perkuleen elukka, ethän sinä nyt näin tee!" Saana kirosi ja koitti saada tasapainonsa korjattua, siinä lopulta onnistuenkin. Mira käkätti hänen vieressään ja siirsi Kuun lopulta käyntiin, joka sekin oli onnistunut hyvin tehtävässään.

Yllättävää kyllä, kukaan ei tässä haasteessa epäonnistunut, mikä lisäsi jokaisen kilpailuhenkeä entisestään. Tässä vaiheessa pitää toki huomauttaa, että kaikkien ratsut alkoivat käymään jo kuumana, jopa se porukan rauhallisin Kimu. Tiina oli jo ihan valmis jättämään leikin kesken viimeistään tässä vaiheessa, mutta Saanan karjaistessa "LAUKKAA!", ei mitään ollut enää tehtävissä. En tiedä, miten pahasti kieroutunut ihminen sitä pitääkään olla lähteäkseen tähän kaikkeen mukaan, ihan oman terveytensäkin kustannuksella, mutta eipä siinä vaiheessa enää paljoa vaihtoehtoja ollut, kun Saana kannusti Rinan eteenpäin ja kaikki muut hevoset intoutuivat perään. Tunsin housujeni liimautuvan kiinni jalkoihini ja Pollin irtoilevan talvikarvan porautuvan kankaan läpi kutittelemaan ihoani. Musta tamma pärskähteli rauhattomana, mutta sivusilmällä vilkaistessani totesin kaikilla olevan ihan samanlainen tilanne meneillään. Mira ja Saana räkättivät, minkä kerkesivät, mutta kuulin Tiina-paran kiljuvan, ettei enää ikinä lähtisi näihin kotkotuksiin mukaan. Onneksi olimme kuitenkin maneesissa, joten ainakin jollakin asteella kuuliaiset ratsumme alkoivat hidastamaan jo melkoisen nätisti päätyseinän alkaessa lähestymään.

Voisi luulla, että Saana olisi voittanut meidät kaikki ylivoimaisesti, mutta päinvastoin Rina oli sinkoillut sellaista pukkirodeota, että ratsukko hävisi melkoisesti ajassa. Mira sen sijaan tuli Kuun kanssa ensimmäisenä maaliin, minä likomärän Pollin kanssa heti vanavedessä ja vasta kolmantena tuli Saana kuin ihmeen kaupalla pysyttyään toisen mustan suomenhevosen selässä. Tiinakin saapui maaliin aika samoja aikoja, mutta oli selvästikin halunnut pitää tuntuman hiukan paremmin, eikä antanut innostuneen Kimun tehdä ihan oman päänsä mukaan. "No niin te hullut naiset, eiköhän tämä olisi jo tässä", totesin saatuani hengityksen vihdoin tasattua ja taputtaessani Pollia kiitokseksi kaulalla. Olimme melkoisen yhtä mieltä asiasta, tosin mitä nyt Saana vielä marmatti siitä, että eihän tämä nyt todellakaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun kukaan ei edes tippunut. Hyvä niin, ties minkälaista jälkeä siitäkin olisi syntynyt. Onneksi kukaan ulkopuolinen ei ollut katsomassa, tämä ei ehkä ollut sitä vastuullisinta menoa, mitä tallin omistaja osasi tarjota työntekijöilleen...

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © VRL-01248 | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse