Ventoksen Pikkujoulut 19.12.2016

© rukkanen

Pihalla roihuaa monen monta pihatulta valaisten suuren osan tallin pihapiiriä. Paksu lumikerros on peittänyt jälleen kerran maan ja hiljaisuus on laskeutunut. Vai onko sittenkään? Tarkkaavaisempi voi kuulla jo kauempaa iloista puheensorinaa, joka muuttuu aina vain kovemmaksi, kun askeleet vievät lähemmäksi tallia. Oven takaa löytyy hillitty kaaos, kun kasapäin ihmisiä ja hevosia valmistautuu maastoon...

Ohjelma

19.12.2016 aikaisin aamusta Ventoksessa alkaa hulina! Tallin omistaja yaren häärii yhdessä muiden tallityöntekijöiden kanssa luoden talliin joulun taian. Jokainen halukas saa tulla jo paikalla tuolloin, mutta varsinainen ohjelma alkaa vasta klo 17, kun tarkoituksena on alkaa valmistautumaan pikkujoulumaastoon. Paikalle kannattaa kuitenkin tulla hieman aiemmin, varsinkin tuodessaan oman hevosen mukanaan (Ventoksenkin asukkia saa halutessa lainata). Jokaisen tulisi ottaa omat heijastinliivit ja muut haluamansa varusteet mukaan, mutta talli tarjoaa kaikille ratsastajille ja hevosille omat tonttulakit! Ja matkaanhan saa lähteä millä tavoin vain; satulan kanssa tai ilman, reellä, kärryillä, taluttaen... Eli mukaan voi tulla niin ratsun, ravurin, valjakkohevosen kuin varsankin kanssa.

Klo 18 on tarkoitus nousta ratsaille ja saada osallistujapoppoosta jonkin sortin jono aikaan. Yarenin ohjeistuksella koko letka lähtee suuntaamaan metsää kohti pientä polkua mukaillen. Säännöllisin välimatkoin hangessa on lisää roihuja, jotka valaisevat taivalta yhdessä kuutamon kanssa. Reitti ei missään vaiheessa kulje autoteiden kautta, eikä ole järjettömän pitkä mahdollisia taluttajia ajatellen. Pitkällä peltosuoralla saa mahdollisuuden päättää, suuntaako umpihankeen vai jatkaako tietä pitkin. Kummatkin reitit menevät vierekkäin ja jokainen saa halutessaan ottaa pienen laukkaspurtin leikkimielisesti kilpaillen. Pian jo tämän jälkeen alkaa talli taas häämöttämään ja on aika alkaa purkamaan hevosia. Jokainen voi viedä tässä vaiheessa hevosensa tallin lisäsiipeen vapaaseen karsinaan tai halutessaan ulkotarhaan. Seuraavaksi on nimittäin lahjojen jakamisen aika! Ja ideahan on perinteinen "Ken lahjan tuo, se lahjan saa..."

Osallistuminen

Kuten jo aiemminkin mainitsin, jokainen saa osallistua minkälaisella hevosella tahansa tapahtumaan! Osallistuminen tapahtuu sähköpostitse otsikolla Ventoksen Pikkujoulut 2016 8.12. mennessä. Viestiksi riittää pelkästään ratsastajan nimi ja hevosen nimi linkitettynä.

Ja ideahan on se, että jokaisen osallistujan tulee tehdä jollekin toiselle osallistujalle ja tämän hevoselle lahja! Tämä saa olla esimerkiksi teksti, piirros, kortti... Täysin oman innostuksen ja mielenkiinnon mukaan. Homma toimii niin, että osallistumisajan päätyttyä eli 9.12. arvon jokaiselle osallistujalle lahjan saajan. Tuolloin myös lähetän kaikille henkilökohtaisesti sähköpostitse tuon kyseisen henkilön eli toisin sanoen kukaan ei tiedä etukäteen, keneltä lahjan saa! Lahjaa on aikaa toteuttaa 19.12. asti, jolloin se pitää lähettää minulle viimeistään sähköpostitse pienen tekstikuittauksen kera. Kuittauksen ei tarvitse olla pitkä, mutta olisi mukava kuulla hieman, minkälainen maastoretki oli juuri sinun silmilläsi. Lisäksi tarinan tulisi sisältää lahjojenjakotilaisuuden eli sen hetken, kun ojennat pakettisi lahjan saajalle.

20.12. julkaisen kuittaukset ja lahjat!

Osallistujat

kärkiratsukko yaren - Ventoksen Murheenkryyni
Melina - Ventoksen Taiga
Veera - Ventoksen Ujo-Huurto
Roxana - Blood Moon
Katariina Suvi - Terminaattorin Viettelijätär
Nicky - Brynhild Gudinna
Sippe - Ventoksen Puolikuu
Kati - Gielas
Satu - Näälämiäs

Lahjat & kuittaukset

Melina - Ventoksen Taiga
"Olin odottanut Ventoksen pikkujouluja kuin kuuta nousevaa, ja kun joulukuun 19. päivä vihdoin koitti, lastasin tuoreimman tallista ostamani kasvatin Taigan koppiin ja lähdin ajelemaan kohti tallia. Olin iloinen ja ylpeä saadessani tilaisuuden viedä Taigan vanhaan kotitalliinsa näytille, sillä olihan tamman kanssa ehditty jo niittää mainittavaa kisa- ja näyttelymenestystä - ja hankkia pari varsaakin. Niinpä puunasin tamman ennen lähtöä viimeisen päälle ja pakkasin mukaan kaikki maastoretkelle tarvitsemani kimpsut ja kampsut ja kurvasin matkaan.

Saavuimme Ventoksen pihaan neljän aikoihin, jolloin tallilla oli päällä jo suuri joulutohina. Joka paikka kimmelsi jouluvalojen ja lumilyhtyjen tuikkiessa, ja sinne tänne oltiin ripustettu myöskin kauralyhteitä ja kuusenhavuja.

Kuudelta lähdimme yhdeksänhenkisen seurueemme kanssa liikkeelle, yarenin johtaessa joukkoa. Käppäilimme pieniä metsäpolkua, lumisten puiden kaartuessa kattona yläpuolellamme. Silloin tällöin joku sai kiljahduksista päätellen myöskin pienen kinoksen lunta niskaansa. Etenimme kulkusten kilistessä poluilla, kunnes eteemme aukeni viimein suuri pelto, jonka koskematon hanki suorastaan kutsui laukkaamaan. Uskaliaimmat, minä ja Taiga etunenässä, suuntasimmekin heti luvan saatuamme pellolle innosta hihkuen.

Loppumatka tallille sujui rauhallisesti. Hevosille oltiin varattu pihasta tarhat, johon jokainen sai jättää oman hevosensa pikkujoulujen huipentuman, glögin ja pikkujoulupakettien jaon ajaksi. Olin saanut jo etukäteen tietooni, että ojentaisin paketin Nickylle ja hänen hevoselleen Gurille. Jaksan yllättyä yhä uudelleen siitä, miten vaikea ennestään vierasta ihmistä on lahjoja, joten päätin keskittyä siihen, mitä tiesin ennestään hevosten mieltymyksistä. Näin ollen Nickyn ilme oli näkemisen arvoinen, kun ojensin hänelle kauniisti paketoidun, jouluisen herkkukorin, joka piti kuitenkin sisällään herkkuja lähinnä nelijalkaiselle hevosystävälle: valtavan kasan tuoreita omenoita ja porkkanoita sekä kuivattua joululimppua. Kaikesta päätellen Guri oli lahjasta kuitenkin erityisen otettu ja onnellinen."


Lahja Nickylle ja Brynhild Gudinnalle (kaikkien kuvien lisenssi CC0 Public Domain)



Veera - Ventoksen Ujo-Huurto
"Olin ilmoittautunut Junnun kanssa orin kasvattitallin järjestämään pikkujoulu maastoretkelle. Ventoksen tallipihalla kävi kova kuhina, joten laittelin nuoren orin valmiiksi trailereilla. Junnu, kun oli tunnetusti hieman ujon puoleinen. Pyysin päästä maastojonossa hännille, joka sopi yarenille. Moni ratsastajista oli pukeutunut jouluisesti punaisiin, ja emme tehneet Junnun kanssa tässä poikkeusta. Orilla oli punainen ratsastusloimi, poronsarvet, punaiset pintelit ja ohjissa punaiset pehmusteet. Itse olin pukeutunut punaiseen toppa-asuun sekä tonttulakkiin. Maasto voisi alkaa. :)"

Lahja Katille ja Gielasille
Kati ratsasti lumisella kentällä pikkuruisen kulomustan suomenhevostamman Kipan kanssa. Tamma liikkui energisesti eteenpäin ja ratsukko näytti oikein keskittyneeltä. Kati huomasi tuloni, ja hidasti Kipan käyntiin. Vaihdoimme kuulumiset ja kerroin mitä olin suunnitellut estevalmennukselle.

Lähdimme työstämään ratsukon kanssa kaarevilla linjoilla olevia kolmea estettä. Alkuunsa Kipa oli hieman hätäinen ja lähti hyppyihin liian aikaisin tai myöhään. Lähdimme tätä ongelmaa työstämään. Kati sai tehdä runsaasti töitä energisen Kioan selässä, mutta pienin askelin tahti ja rytmi lähtivät löytymään esteille. Viimeisillä hypyillä sain nähdä tasapainoisen ja kuuliaisen parivaljakon, johon oli hyvä päättää jouluinen estevalmennus.

kirjoittanut Veera Ruusula (veera14299@luukku.com)



Roxana - Blood Moon
"Oli ihana päästä jälleen Ventokseen vierailulle ja ennen kaikkea pikkujoulujen merkeissä. Ventoksessa oli kova tohina päällä, kun päätin olla etuajoissa paikalla. Normaalisti olin aina myöhässä. Lastasin Monnin ulos hevosautosta ja ori pällisteli uutta ympäristöä. Yaren toivotti meidät tervetulleeksi ja avusti Monnin varustamisessa. Tahallani jätin satulan kotiin. Mihin sellaisia tarvittaisiin? Monni sai paksun huopaloimen päälle, keskiaikaiset suitset lohikäärmekankikuolaimella.

Porukkaa alkoi pursua sisään ja lopulta oli aika hypätä ratsujen selkään. Monni ei meinannut pysyä aloillaan ja lyhyyteni takia pyysin punttaus apua. Selässä pysyminen ei ollut ongelma ja onneksi joku ihana tallilainen auttoi minut jänishousun selkään. Monni oli hyvin levoton uudessa ympäristössä ja koko alkumatka meni oria rauhoitellessa. Monni kyttäili jokaista puskaa ja ihmetteli normaaleita arjen asioita. Ratsun perseilystä huolimatta pysyin tyynen rauhallisena ja juttelin tuttujen ihmisten kanssa. Veera oli tullut Junnu hevosensa kanssa. Hevonen oli tuttu, sillä olin valmentanut kyseistä hevosta muutama viikko sitten. Katariina käppäili meidän perässämme vieraan hevosen kanssa, mutta Monni ei ollut voikosta suomitammasta moksiskaan. Tarkkailin Satua ja hänen ratsuaan Näälämiestä hymyilen.

Lenkki ei ollut pitkä ja pian olimme tallin pihalla. Silti Monni oli hiestä märkä. Taisi hankitreeni tehdä hyvää hevoselle ja laukkakilpailuissa Monni oli kirinyt kaikkien ohitse. Perillä liukusin alas ratsuni selästä ja liukastuin hevosen jalkojen juurella. Monni säpsähti ja pällisteli minua kuin idioottia.

Majoitin Monnin talliin ja yllättäen jouluporsas mässäili jonkun heiniä. Puristin päätäni ja kiiruhdin kerhohuoneeseen Sadun lahja sylissäni. Istuimme kerhohuoneen sohvilla, joimme lämmintä glögiä ja herkkuja oli pöytä täynnä. Vapisin kylmyydestä, mutta kuuma glögi lämmitti jäätyneitä näppejä mukavasti. Sain luvan aloittaa lahjojen jakamisen. Satu avasi painavan kangaskassin, joka sisälsi pitkän ratsastushuopaloimen hevoselleen ja itselleen villaisen ratsastushameen. Soljet olivat kullatut ja molemmissa vaatekappaleissa oli kauniita kuvioita. Kuviot olin nimennyt jääsilloiksi. Satu näytti pitävän lahjoista kovasti, ainakin antoi ymmärtää."


Lahja Sadulle ja Näälämiähälle



Katariina Suvi - Terminaattorin Viettelijätär
Kuittaus myöhemmin

Lahja Melinalle ja Ventoksen Taigalle
Tänään estevalmennukseeni tuli hyvin komea ratsukko Melina ja Taiga. Alkuverryttelyt teimme kavaleteilla mutta melko nopeasti vaihdoimme ”oikeisiin” esteisiin. Taiga liikkui ihan hyvin, kun sitä muisti ratsastaa rauhassa ja käyttää enemmän jalkaa käden sijaan. Esteitä lähestyessä jalka enemmän kiinni hevoseen ja ohjilla vain vähän näytetään suuntaa ja estetään ohitse meneminen. Taigalla ei ollut taipumusta kieltäytyä esteen hyppäämisestä, vaan se hyppäsi hyvin, vaikka aina paikat eivät olleet täydellisiä. Tamma oli hyvin rehellinen ratsu ja huomautti kyllä, mikäli ratsastaja teki jotain väärin. Isoimmilla esteillä, eli n. 100cm, Taiga innostui enemmän ja sitä piti ratsastaa jo vähän reippaammin. Se hyppäsi todella voimakkaasti ja hienosti.

Muutama kielto tuli sarjan b-osalle, okserille, sillä otit vähän liikaa kädellä kiinni ja vauhtia ei ollut tarpeeksi. Pääsitte kuitenkin nopeasti ongelmasta yli ja radan ratsastus jatkui mallikkaasti loppuun asti. Tammasta näki hyvin, että se piti esteiden hyppäämisestä ihan aidosti eikä se lannistunut tai suuttunut kielloista ja puomien tippumisista. Taiga näytti hyvin treenatulta ja sen kuntokin kesti todella hyvin täyden valmennuksen alusta loppuun.



Nicky - Brynhild Gudinna
"Porukkaa oli lähtenyt paljon mukaan Ventoksen pikkujouluihin, mikä oli mahtava huomata. Olin itsekin päässyt pitkästä aikaa Gurin selkään ja vuonohevonen oli valppaalla tuulella. Se kulki rauhallisesti ja pysyi ohjalla, mutta tarkkaili samalla silmä kovana ympäristöä ja muita hevosia. Meidän osalta maastoretki sujui hyvin, mutta oli ihanaa kulkea maastossa tonttulakit päässä ja katsella, kuinka lumihiutaleet leijailivat kohti maata.

Olin saanut Veeran ja Junnun, joille minun piti antaa lahja. Olin pitkään miettinyt, mitä tekisin ja lopulta yritin "piirtäjäntaidoillani" tehdä Junnusta kortin. Ihan vakuuttava siitähän tuli, vaikka mikään mestariteoskaan se ollut. Minun vuoron tullessa annoin lahjan Veeralle, joka hymyili ja kiitteli kortista avattuaan lahjan. Ehkä minun piirtäjäntaitoni olleet niin huonot."


Lahja Veeralle ja Ventoksen Ujo-Huurrolle



Sippe - Ventoksen Puolikuu
"Ventoksessa vietetty ilta oli juuri niin mukava kuin olin ajatellutkin, ja Kuukin tuntui tunnistavan syntymäkotinsa sinne saapuessamme. Kävimme myös moikkaamassa Kuun emää, joka hörisi varsalleen edelleen äidillisesti karsinan oven yli. Hyvin sujuneen maastoretken jälkeen kipitin vaivihkaa sisälle taloon ja kävin tulostamassa hetkeä aikaisemmin minusta ja Kuusta sekä Roxanasta ja Monnista otetun kuvan. Liimasin kuvan jo aiemmin askartelemaani korttiin, ja hipsin takaisin ulos. Kävelin Roxanan luokse, ja ojensin lahjan hänelle. Olin tehnyt myös pienen paketin, joka sisälsi porkkanoita Monnille, paketin päälle olin kiinnittänyt kortin. Roxana oli hyvin iloinen lahjastaan ja kiitteli minua kovasti, ennen kuin ihmiset pikkuhiljaa lähtivät kotejansa kohti."

Lahja Roxanalle ja Blood Moonille



Kati - Gielas
"Aurinko on laskenut jo muutamaa tuntia aiemmin. Pakkanen saa nenänpään kutiamaan. Pilvettömällä taivaalla loistaa vain kuunvalo, tähdetkin näkyvät jos oikein tarkasti tihrustaa. Ponnistan itseni Kipan selkään ja meinaan samantien tipahtaa takaisin maahan kun Ventoksen omistaja yaren tulee juosten meitä kohti tonttulakkeja ojentaen. Kipa ei elettä arvosta ja saa hepulin. Tulen suosiolla alas selästä virittämään Kipalle tonttulakkia samalla kun yaren yrittää venyttää tonttua lakkia kypäräni päälle. "Noniin, selkään siitä" yaren toteaa samalla kun punttaa minut takaisin selkään ja pitää Kipasta kiinni.

Maastoreitti on huolella valittu ja helppo ratsastaa viritetyn ruutitynnyrinkin kanssa. Kipa yrittää kiilata edellä olevan ratsukon aika-ajoin, mutta saan sen pidettyä maltillisessa ravissa oikealla paikalla. "Nyt saatte valita haluatteko mennä rauhallisesti tietä pitkin vai ottaa laukkaspurtin hangessa!" Eipä tarvinnut sekuntia kauemmin miettiä kun Kipa jo laukkaa tuulta vasten umpihangessa. Vihdoin Kipa pääsi myös ohittamaan edellämme kulkeneen ratsukon.

Tallin pihaan palattuamme kiitän maaston vetänyttä yarenia ja talutan märäksi hionneen Kipan karsinaan. Muutaman tunnin kuluttua pakkaisin tamman autoon ja ajaisin kotia kohti.

Taukotuvassa meille on vielä tarjolla jouluisia herkkuja ja jokainen antaa pienen lahjan ennalta arvotulle ratsukolle. Minun ja Kipan lahjan saajaksi on arvottu Sippe ja hänen kaunis pienhevostamma Kuu. Ojennan Sippelle kortin jossa lupaan tulla mukaan kisareissulle Kuun hoitajaksi."


Lahja Sipelle ja Ventoksen Puolikuulle
Kello soi kolmelta aamulla enkä meinaa herätessäni tajuta missä olen. Hämärästi mieleeni juolahtaa minun olevan Sippen luona vierailemassa. Olinhan luvannut tulla hänelle ja Kuulle hoitajaksi yhden kisapäivän ajaksi. Että pitikin lupautua, ihan kuin aikaisista aamuista ei saisi omienkin hevosten kanssa kärsiä tarpeeksi.

Kömmin pelkääjän paikalle ja Sippe ojentaa heti käteeni termosmukin. "Keitin sulle kahvia, kuulin Miljalta että nukahdat aina autoon jos et oo ite kuskina". Kiroan mielessäni Miljan maanrakoon samalla kun yritän hymyillä ja kiittää kahvista. En edes juo kahvia, mutta pakkohan se on kohteliaisuudesta tämän kerran.

Neljä tuntia myöhemmin olemme perillä kisapaikalla. Tehtäväni on varustaa Kuu ja valmistella se verkkaan Sippeä varten sillä aikaa kun Sippe käy kansliassa vahvistamassa ilmoittautumisen. Heinätuppo nassun edessä Kuun harjaus ja varustaminen sujuvat hetkessä. Vielä viimeisenä silauksena letitän tamman harjan kun se kerrankin malttaa seistä paikoillansa. Kaipa silläkin on vielä unihiekkaa silmissä. Kävelytän tammaa vielä vartin ennenkuin autan Sippen Kuun selkään. "Hyvin se menee, se on vielä ihan unessa eikä edes ole tajunnut poistuneensa kotoa!" Sippe ihmettelee asiaa ja vihjaa minun huumanneen yleensä hieman rauhattomammin käyttäytyneen tamman.

Katsomosta seurattuna Sippen ja Kuun suoritus näytti hyvältä ja niinhän se oli mennyt tuomarinkin mielesät. Parivaljakko sijoittui luokassansa toiseksi erinomaisin prosentein.



Satu - Näälämiäs
"Olimme Nääliksen kera hieman myöhässä aikataulusta, mutta sentään paikalle oltiin päästy. Ventoksen pihalla nököttäessämme alkoi jo tulla vilu, mutta onneksi olin pakkautunut jos jonkinmoisiin varusteisiin - posket tosin olivat koetuksella. Kun kaikki olivat valmiina, lähdimme liikkeelle yhdeksän parin porukalla. Minä olin Nassen kanssa ratsain, mutta muutama oli myös taluttaen tai jopa kärryillen. Nuori Nasse-herra oli ensimmäisiä kertojaan pois omalta tallipihalta, mutta se käyttäytyi yllättävän hyvin eikä piitannut letkan keskellä kulkemisesta.

Koko maastoreissu meni odotusten mukaisesti eli todella mukavasti. Nasse oli hieman innostunut muiden lähtiessä laukkapellolle, mutta me pidimme profiilin matalana tässä vaiheessa ja jatkoimme matkaa kävellen. Toki rautias tämän jälkeen pian rauhoittuikin, mutta selvästikään ei sitä olisi haitannut pieni spurtti lumihangessa! Päästyämme perille, takaisin Ventoksen tiluksille, lunta pyrytti sakeasti eikä ollut kovin lämminkään, joten päätin viedä orhin talliin nököttämään ja syömään heinää.

Meillä oli mahtava porukka, enimmäkseen varsin kovaääninen mutta hurjan hauska ilta oli! Koska olen itse mahdottoman huono joululahjojen keksimisessä, raapustin itse pienen joulukortin tuomisiksi lahjojen jakoon. Olin hieman jännittynyt siinä vaiheessa, sillä entä jos saisinkin jotain suurta ja hienoa, eikä minulla olisikaan muuta kuin kartonkipala koristeltuna? Noh, onneksi huumorintajuni on armoton enkä antanut kalvavan ajatuksen pilata mukavaa joulutunnelmaani. Pian se nähtäisiin, hauskaahan se olisi kuulla Katariinan laittaneen korttini tammansa pilttuun oveen - joka on muuten hauska yhteensattuma, sillä vastahan Viesu asui minun tallissani!"


Lahja Katariina Suvelle ja Terminaattorin Viettelijättärelle



kärkiratsukko yaren - Ventoksen Murheenkryyni
"Pyyhkäisin otsaani ja katsoin aikaansannoksiamme tarkoin. Olin kiiruhtanut talliin aikaisin aamusta ja heti kun olimme saaneet tallityöntekijöiden kanssa hevoset pihalle, olimme käyneet käsiksi joulukoristeisiin. Nauhat, pallot ja kranssit olivat löytäneet paikkansa iloisissa merkeissä ja roikkuipa katosta mistelinoksakin, jota tallin miespuoliset tuntuivat kummasti välttelevän... Yllätyin kuitenkin todella paljon siitä, miten paljon auttajia oli ilmaantunut paikalle ja jokunen illan pikkujouluihinkin osallistuva oli eksynyt paikalle ennen varsinaista ohjelmaa.

En tiedä, mihin se aika katosikaan, mutta jossain vaiheessa alkoi hämärtämään ja vilkaistessani kelloa, tajusin vieraiden kohta jo saapuvan suuremmin joukoin. Koko päivä oli mennyt sellaisella tohinalla, ettei paljon hengähdystauoille ollut jäänyt aikaa, mutta olihan tämä nyt sen verran mukavaakin hommaa, ettei asia haitannut lainkaan. Nappasin Kryynin päitset karsinan ovesta ja rivakoin askelin hain kenkkuilevan tammani tarhasta. Pieni jännitys muistutteli olemassaolostaan vatsassani, kun pähkäilin kuinka suomenhevonen käyttäytyisi maastossa, mutta luotin kuitenkin omaan kasvattiini sen verran, etten antanut epämiellyttävien ajatuksien kalvaa mieltäni. Tuikkasin Kryynin omaan karsinaansa hetkeksi syömään ja hiippailin hiljakseen pihalle katsomaan, kuinka autot hevoskoppeineen alkoivat kurvailla pihalle. Sydän pamppaillen ihastelin omia kasvattejani ja täysin uusia tuttavuuksia, jotka varmasti toisivat oman ihanan silauksensa tämän illan tapahtumaan. Ohjailin hevosten omistajia hevosineen tallin käytävälle valmistautumaan ja mattimyöhäisetkin ennättivät vielä mukaan.

Ennen kuin kukaan tuntui kunnolla tajuavankaan, seisoimme jo kaikki yhdeksän ratsukkoa pihamaalla hyvin varustautuneina. Jokaiselta löytyi vähintään heijastinliivi ja pieniä heijastimia hevosilta, itse olin kärkiratsukon roolissa varustautunut niin hyvin kuin vain keksin. Löytyi heijastavaa ratsastusloimea, liiviä, suojaa, martingaalia, otsalamppua... Kryyni näytti siltä, että se olisi voinut murhata minut katseellaan ja aivan varmasti oli sitä mieltä, että näytti vähintäänkin kävelevältä joulukuuselta. Joku huikkasikin minulle, että puuttuiko tammaltani se kuuluisa joulumieli! Tallityöntekijäni Saana kuikuili, tarvitsisiko joku vielä apua ja minä viittoilinkin hänet vielä luokseni tyrkätäkseni Kryynin ohjat hänen käsiinsä. Kipaisin sisälle ja pian tulin iso tonttulakkikasa käsissäni pihalle ojennellen niitä ratsastajille ja autoin hattuja myös ratsujen päähän. Katin Kipa-tamma ei elettäni liiemmin arvostanut, mutta lopulta sillekin saatiin punalakki päähän.

Puheensorina kaikui pitkin metsää, kun letka oli lopulta liikkeessä. Kryyni pälyili jatkuvasti takana tulevia hevosia ja olisi selkeästi vaihtanut mieluusti kärkihevosen paikkaa jonkun toisen kanssa. Minä pidin kuitenkin pääni ja kannustin tammani jatkamaan suoraan eteenpäin. Yllätyin, miten suomenhevospainotteinen joukkiomme oli, mutta olin varsin tyytyväinen siihen, että muutama muukin rotu mahtui joukkoon mukaan. Pariin otteeseen siirryimme rentoon raviin, mutta viimeistään siinä vaiheessa porukka sekosi täysin, kun oli aika siirtyä laukkaspurtin pariin. Valtaosa siirtyi pellon puolelle umpihankeen ja hevoset pomppivat mitä koomisimman näköisesti edetäkseen mahdollisimman nopeasti eteenpäin voittaakseen leikkimielisen kilvan. Kryyni sekosi tässä vaiheessa viimeistään kokonaan, eikä minullakaan ollut enää mitään syytä antaa sille pidättäviä apuja. Rautias ampaisi eteenpäin sellaista kyytiä, että minun piti totisesti pitää kiinni kunnolla, jotten olisi sellaisessa vauhdissa humahtanut umpihankeen. Posket punottaen porukka saapui viimein maaliin kukin vuorollaan ja tyytyväisesti höyryävät hevoset kävelivät koko loppumatkan tallille kaikessa rauhassa.

Iloiset naurauhdukset eivät loppuneet siinäkään vaiheessa, kun saavuimme tallille ja aloimme purkamaan ratsujamme. Jokainen sai itse päättää, veikö hevosensa ulkotarhaan vai vieraskarsinoihin lahjojen jaon ja herkuttelun ajaksi. Pitkään kukaan ei kuitenkaan päätöstä arponut ja hetken päästä toimisto alkoi täyttymään punaposkisista ratsastajista. Saana oli nostanut jo valmiiksi muiden tallityöntekijöiden kanssa ruuat ja lämpimät juomat pöytään, eikä aivan varmasti kenellekään jäänyt moisessa pöydässä nälkä. Seurasin hymyileväisenä vieraideni kasvoja ja myöhäilin mielessäni, kuinka mukavaa oli, että ihmiset olivat innostuneet näin sankoin joukoin tulemaan paikalle. Kynttilät loivat muuten pimeään toimistoon tunnelmaa ja jossain vaiheessa keskeytin kuulumisten vaihdot mukin kilistyksellä. "Toivottavasti kaikki ovat viihtyneet! Nyt olisi kuitenkin vuorossa se kaikista yllättävin osuus - lahjojen jako", myhäilin iloisesti ja annoin ensimmäisen lahjan jakovuoron Melinalle.

Voi apua, miten ihania kortteja ja muita lahjoja kaikki olivatkaan toisilleen tehneet! Roxanan lahja oli maksanut aivan varmasti omaisuuden tai sitten hän oli erittäin näppärä käsistään, sillä hän ojensi Sadulle todella näyttävät ratsastusloimen- ja hameen. Ja osa lupasi tulla valmentamaan lahjan saajia, mikä oli aivan varmasti tervetullut lahja. Jokainen näytti ottavan lahjansa vastaan suurella ilolla, enkä usko kenenkään pettyneen. Lopuksi halasin vielä jokaista vierastani ja ojensi sydänpiparin, johon olin kirjoittanut jokaisen hevosen lempinimen. Onnistunut päivä oli mennyt juuri niin kuin olin odottanutkin!"


© Lemsipmatt, Rilaak, Vincent_AF - CC BY-SA 2.0

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196