Ventoksen Hukkapala

ei meriittejä

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tavoitteena YLA, KRJL, ERJL, KERJL ja SLA

NimiVentoksen Hukkapala "Pauhu" VH-tunnusVH17-018-0238
Syntymäaika ja ikä03.02.2017, M Layouts / raitatossu.net/mayflower Kasvattajayaren (VRL-04468) / Ventos
IkääntyminenKatso (3v. 04.05.2017) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusKoulupainotteinen
Väri ja säkäTummapunarautias, 155cm KoulutustasoKo He A, re 100cm, me 90cm

Tänään oli kyllä rankka päivä, se oli pakko myöntää. Millä todennäköisyydellä olit saanut juuri autettua aamun pikkutunneilla varsan maailmaan ja tallityöntekijä tulee huutelemaan sinulle, että Elvi varsoo? Ainakaan se ei ollut meidän katon alla kovinkaan yleistä, mutta eipähän siinä muu auttanut kuin singota toisen tamman karsinalle ja koittaa saada ne vähäiset ihmiset toimimaan mahdollisimman tehokkaasti, jotta kumpikaan emistä ei jäisi liian vähälle huomiolle. Muut hevoset liikehtivät levottomina karsinoissaan ja siristelivät silmiään, kun jouduin sytyttämään talliin enemmän valoja. Huokaisin raskaasti ja tunsin, kuinka viimeisetkin uniheikat olivat kaikonneet silmistäni - tänään ei siis nukuttaisi koko yönä. Mutta luojan kiitos kumpikin varsovista tammoista ei ollut ensikertalaisia, eikä synnytys tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Niitä tällaisena hetkenä olisikin kaivattu kaikista vähiten. "Onpa sekin suloinen!" huudahdin hetken päästä, kun pieni orivarsa oli syntynyt ja Elvi sitä kovasti puunasi. Harmi, ettei näistä kahdesta samana yönä syntyneestä saanut tarhakavereita keskenään, sukupuoli olisi vähän siinä haasteena...

Luonne tulossa

i. Hirmu-Hukka YLA1
sh, vrt, 156cm
ii. Hukkapolo evm
sh, vkk, 157cm
iii. Reipas Repolainen evm
sh, prt, 160cm
iie. Maito-Maija evm
sh, vvk, 156cm
ie. Kultakutri evm
sh, vrt, 157cm
iei. Kulta-Into evm
sh, vkk, 150cm
iee. Sysimetsän Kaunokirja evm
sh, rn, 157cm
e. Elvana YLA1, ERJ-II
sh, prt, 150cm
ei. Elvari evm
sh, rt, 156cm
eii. Eepeli evm
sh, rt, 151cm
eie. Sarin Varma evm
sh, prt, 157cm
ee. Siirin Silmu evm
sh, rt, 158cm
eei. Simeon evm
sh, prt, 160cm
eee. Sirkku evm
sh, rt, 149cm

Isälinja: Hirmu-Hukka - Emälinja: Elvana

Tulossa

0 jälkeläistä, joista 0 tammaa ja 0 oria
00.00.0000 skp. Nimi (e. Nimi)
Kouluratsastus (0 voittoa)
00. | KRJ - 00.00.0000 - Paikka - Luokka - 00/00

Esteratsastus (0 voittoa)
00. | ERJ - 00.00.0000 - Paikka - Luokka - 00/00
Kenttäratsastus (3 voittoa)
01. | KERJ - 03.06.2017 - Turmeltaja - CIC1 - 1/30
02. | KERJ - 16.06.2017 - Turmeltaja - CIC1 - 1/30
03. | KERJ - 18.06.2017 - Turmeltaja - CIC1 - 1/30

Näyttelyt
00. | NJ - 00.00.0000 - Paikka - Luokka - 00/00

Valmennukset

00.00.0000, valmentaja - laji, taso
Valmennus

Päiväkirjamerkinnät

02.03.2017, omistaja
"Tää on ihan sikamakeen värinen", kuulin takaani äänen, kun olin harjaamassa Pauhua tallin käytävällä. Vieraat kasvot katselivat oria arvioiden ja hän ei hetkahtanut, vaikka minun ilmeeni oli varmasti yhtä kysymysmerkkiä. Minulla ei nimittäin ollut totisesti hajuakaan, kuka tämä talliin saapastellut mies oli ja mitä hän meillä teki. Tallityöntekijäni Tiina kuitenkin paljasti kaiken, kun hän porhalsi paikalle naama punaisena ja tervehti miestä vaivaantuneena. "Mehän sovittiin, että odotat autossa..." kuulin naisen sanovan hiljaa, vaikka sitä ei selkeästi oltu tarkoitettu minun kuultavakseni. Vilkaisin Tiinaa ilkikurinen ilme kasvoillani ja tiesin, että Saana ja Mira saisivat tästä melkoisen hepulin, jos saisivat tietää. Vai oli hänellä mies haavissaan... "Tiedän, että sinulla olisi jo kiire kotiin, mutta meidän piti käydä yhdessä taluttamassa Pauhua pienellä kävelylenkillä", viittasin aiemmin sopimaamme. Tiina löi käden otsalleen ja vilkaisi anteeksipyytävästi vierellään seisovaan mieheen.

Siinä me sitten neljästään tarvoimme metsäpolulla; minä, Pauhu, Tiina ja tuo tuntematon mies. Minua tilanne lähinnä nauratti, mutta Tiina tuntui olevan pelkkää häpeää koko nainen ja Pauli, jonka nimen jossain välissä sain jopa kuulla, oli tilanteesta vähintäänkin hämillään. Olihan häntä pyydetty jäämään autoon tai tallin toimistoon odottelemaan, mutta herrasmiesmäisesti hän oli sanonut haluavansa nähdä, mitä Tiinan työ todellisuudessa oli. Niin, ehkä yhden yksivuotiaan varsan kävelytykseen oli hiukan liioittelua kolme ihmistä, mutta ainakin tämä oli varsin piristävää vaihtelua meille kaikille. Ja Pauhu nautti ainakin kovasti tästä kaikesta! Se nosteli jalkojaan innoissaan ja haisteli kaikki mahdolliset lantakasat, mitä sen tallikaverit olivat jälkeensä jättäneet. Ori oli kehittynyt jo nyt melkoisesti ja minä olin aika ylpeä siitä, että saisin orista itselleni vielä melkoisen kisakaverin. Niin, sellaisiin asioihin minä keskityin todellisuudessa, mutta Tiina-parka varmaan luuli koko metsälenkkimme ajan, että minä vain kelailin mielessäni, minkälaisen miehen hän oli itsellensä löytänytkään. Olihan se tietysti aika pelottavaa, kun pomo oli arvioimassa tilannetta...

05.03.2017, omistaja
"Oritarhassa nujutaan ihan kunnolla!" kuulin Miran huutavan tallin ovelta ja ryntäsin siltä seisomalta toimistosta hänen luokseen. "Ketkä?" kysyin hermostuneena ja sain pian vastaukseksi, että nuoret oripojat olivat ottaneet vähän ronskimmin yhteen keskenään. Pauhu, Mana ja Riekko olivat kaikki kolme samassa tarhassa, enkä tosiaankaan halunnut olla todistamassa näiden tulevaisuudenlupauksien rikkovan toisiaan siihen pisteeseen, ettei niistä mitään tulisikaan. Mitä VP:kin sanoisi, jos Riekolle sattuisi jotakin... Huolehtivana kanaemona ryntäsin Miran vanavedessä paikalle ja huomasin, että totta tosiaan, siellähän ne Pauhu ja Mana ottivat yhteen. Luojan kiitos olivat kumpikin sentään minun omia kasvattejani, vaikka ei se vahingoista yhtään sen siedettävämpiä tekisi.

Nappasimme kumpikin Miran kanssa riimunnarut tarhan portilla olevasta koukusta ja pujahdimme tarhan puolelle niitä ilmassa heilutellen. Riekko karautti heti kättelyssä kauemmaksi, mutta nahistelevat pojankoltiaiset sen kun jatkoivat toistensa jahtaamista ja potkiutumista. "SOOOH, nyt riittää!" karjaisin ja sain kuin sainkin kaikki kolme katsomaan minua päristen. Mira käytti tilaisuuden hyväkseen ja napsautti järkyttyneen Manan päitsiin narun kiinni, mutta harmikseni Pauhu ei päästänyt minua säikyttelyn jälkeen lähelleenkään. Käskin Miraa kiikuttamaan Manan sisälle tarkistettavaksi ja jäin itse rauhoittelemaan Pauhua, joka nyt juoksi rauhattomasti suuntaan ja toiseen saaden Riekonkin mukaan tähän hullunmyllyyn. Tilanne rauhoittui vasta siinä vaiheessa, kun odotin hetken paikoillani ja puhelin kaikkea soopaa rauhoittavalla äänellä. Kun Riekko tuli luokseni ja sain sen kiinni, Pauhukin lopulta uskaltautui nappausetäisyydelle. Eipä siinä auttanut muu kuin talutella nämäkin talliin sisälle.

Kenelläkään kolmesta ei ollut sen kummempia jälkiä, mutta Pauhulla olivat ne pahimmat. Orin jalassa oli pieni vekki polven alapuolella ja ryntäiltä löytyi myös pari puremajälkeä. Huokaisten hain tallissa olevan lääkelaukun orin karsinalle ja puhdistin haavat huolella. Onneksi talvella niiden tulehtumiselle ei ollut niin suurta vaaraa. Kun olin saanut paikkailtua jäljet, rapsutin voipuneen orin korvantaustaa ja huokaisin syvään. Taisi olla tarhajärjestyksen vaihdoksen paikka.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse