Hölyn Pöly
YLA2, KRJ-II, ERJ-II, SLA-I, jälkeläisluokka C
† 28.01.2015




Nimi Hölyn Pöly "Poju" VH-tunnus VH02-018-1652
Syntynyt ja ikä 28.02.2006, 27-vuotias Kasvattaja Marita Kainulainen evm
Rotu ja sukupuoli Suomenhevonen, ori Omistaja yaren (VRL-04468) / Ventos
Väri ja säkä Vaaleanpunarautias, 158cm Painotus Yleispainotteinen: ko He A, re 100cm
Ikääntyminen (3v. 23.02.2007)

KRJ:n laatuarvostelu 15. toukokuuta 2014
16 (5+6+5) - 35 - 23 - 10 - 4 = 88 p. / KRJ-II

YLA-tilaisuus 20. heinäkuuta 2014
31 (14+17) - 30 (18+12) - 17 - 10 - 3 = 91p. / YLA2

ERJ:n uusintalaatuarvostelu 30. syyskuuta 2014
3 + 51 + 22 + 15 + 10 = 101p. / ERJ-II

SLA-tilaisuus 20. lokakuuta 2014
10 + 21 + 21 + 20 + 20 = 92 p. / SLA-I
1. Ok tyypit ja leimat (3p.)
2. Pää ja kaula osittain eva, jyrkät lavat, hyvä säkä (2p.)
3. Takaosa lihasköyhähkö, ok etuosa. Pitkä runko ja jyrkkä laskeva lautanen. Pitkät jalat. (2p.)
4. Ok jalka-asennot (3p.)


VSR:n Jälkeläisluokka C -maininta myönnetty 28. tammikuuta 2015

VSR:n Jälkeläisluokka AB -maininta myönnetty 19. toukokuuta 2016

Kun on aika lähteä...

Kyyneleet vierivät äänettömästi pitkin poskiani. Vain hetkeä aiemmin Poju oli vetänyt viimeisen henkäyksensä ja nyt elottoman hevosen pää lepäsi liikkumattomana sylissäni. Sydäntäni kivisti ja mieleni olisi tehnyt vain huutaa ja parkua niin kovaa kuin ikinä sain itsestäni ulos. Ääneni tuntui kuitenkin kadonneen jonnekin kaukaisuuteen ja minusta lähti vain hallitsematon nyyhkytys. Vain viikkoa aikaisemmin Poju oli tuntunut täysin terveeltä ja elämäniloiselta, eikä mikään kielinyt kivusta tai tuskasta. Eilen orin kunto oli kuitenkin romahtanut täydellisesti - sen jalat eivät kantaneet, eikä ruokahalu ollut enää tallella. Sen sameaksi muuttuneet silmät olivat anoneet apua ja vasta siinä vaiheessa kasvoilleni iski se tosiasia, että nyt olisi aika jättää jäähyväiset. Olin vain pitkittänyt ja pitkittänyt ajatusta Pojun luopumisesta ja sysännyt ajatuksen sivuun käyttäen tekosyynä sitä, ettei rakas suomenhevoseni poistuisi meidän keskuudestamme vielä pitkiin aikoihin.

Eläinlääkäri suoristautui seisomaan vaitonaisena, sillä hän tiesi minun haluavan vain olla. Tunsin syyllisyyttä kuolettavan myrkyn laittamisesta Pojun elimistöön, mutta samalla tiesin päätökseni olleen oikea. Ori oli saanut elää pitkän ja hyvän elämän luonani, eikä se ansainnut kivuliasta loppua. Päätös oli tuntunut vain niin kovin raskaalta, sitä kun ei kukaan voinut minun puolestani tehdä. Nämä kaikki ajatukset ristelivät päässäni yhtenä sekasortona, enkä edes huomannut mieheni laskeutuneen lattialle viereeni. Hän sulki minut rauhoittavaan syliinsä ja kuiskasi hiljaa minun toimineen täysin oikein. Sanat saivat kyyneleet valumaan jälleen vuolaammin silmistäni, mutta samalla tunsin syvää helpotusta kuullessani nämä sanat hänen suustaan.

Luonne

Muistan kyllä suoranaisesti kuin eilisen päivän, kun Poju asteli rinta ronttingilla alas trailerin lastaussiltaa ja huuteli tallini kaikille hevosille kertoen selvästi, että kuningas on saapunut taloon. Tuohon aikaan Poju oli toinen ensimmäisistä suomenhevosistani ja sellainen nuori pojanhupakko, että jouduin jo heti alkupäivinä miettimään, oliko ollut vikatikki ostaa moinen otus. Poju tuli minulle kuitenkin suoraan kasvattajalta ja hän totta kai kehui orin maasta taivaisiin ja silloin jälkeenpäin ajattelin sen olevan vain kieroa myyntipuhetta. Enpä nähnyt silloin vielä tulevaa...

Poju on yleisluonteeltaan hyvin kiltti ja rauhallinen ori, mutta tylsän leimaa sille on vaikea antaa. Välillä tämä hevonen nimittäin keksii kaikenlaisia jekkuja hoitajalleen ja ratsastajilleen, enkä minäkään omistajan asemassa ole niiltä päässyt välttynyt. Nämä kepposet eivät kuitenkaan ole mitään maata mullistavia, korkeintaan pientä pukittelua ja liikkumaattomuutta ratsastaessa tai hiuksien ja paidan hamuamista harjatessa. Toki nämä saattavat kokemattomampaa säikäyttää, mutta kun orin kanssa on ollut pidemmän aikaa tekemisissä, omassa tapauksessani vuosia, tietää ettei pelolle ole aihetta.

Hoitaessa Poju käyttäytyy erittäin siivosti tai ainakin yleensä. Hevonen seisoo hiljaa paikoillaan lähes koko hoitotoimituksen ajan, mutta osaa kyllä myös kuopimalla muistuttaa ihmistä, jos kokee harjauksen vain venyvän ja venyvän. Napakka komennus yleensä palauttaa Pojun taas maanpinnalle ja hevosen pieneen päähän muistuu taas se tosiasia, ettei se ole se, joka määrää. Kumma kyllä, pikkulasten kohdalla Poju ei edes kokeile onneaan, vaikka tiedettävästi olisikin kovin helppoa päästä heidän niskan päälle helpollakin. Kokeneemman ihmisen kanssa ori uskaltautuu taas koittamaan tämän rajoja, ilmeisesti haastetta pitää aina löytyä. Yleisesti harjatessa Poju ei erityisemmin aristele, mutta pään aluetta se jostain syystä hieman varoo. Kaviot kuitenkin nousevat esimerkillisesti jo siinä vaiheessa, kun joku on kumartumassa sen jalkojen juureen. Vaikka Poju ei potki, en silti suosittele harjatessa kulkemaan sen takaa, ikinä kun ei voi tietää niitä pään sisällä pyöriviä viirauksia. Suitsittaessa Poju saattaa hieman hangoitella vastaan juurikin pään arkuuden takia, mutta kun niskalenkki on saatu pujotettua korvien taakse, ei kuolantein kanssa pitäisi olla enää ongelmia.

Kun menet Pojulla koulua kentällä tai maneesissa, ei kannata olettaa, että ratsusi olisi mikään vauhdikkain tapaus. Varsinkin käynti ja ravi ovat todella vetelää, minkä takia ratsastaja saa ihan urakalla aloitella treenit erilaisten lisäysten ja runsaiden apujen parissa. Laukkaohjelma saa toki melkein jokaisen hevosen pään pimahtamaan, sama pätee siis Pojuunkin, ja tällöinhän ei jarru-termiä tunneta. Raipan ja kannusten käyttöä kannattaa välttää viimeiseen asti, Poju kun on sen verran herkkä, että saattaa näiden pienemmästäkin hipaisusta herpaantua suorituksestaan. Kaikki tämä laiskuus on kuitenkin ajan mittaan alkanut hävitä ja hevosen kanssa työskentely on vähintäänkin mukavaa ja sujuvaa. Esteillä Poju on sitäkin mahtavampi tapaus, enkä usko mielipiteiden paljon poikkeavan toisistaan muiden tällä orilla ratsastaneiden kanssa. Kurvit ovat sulavia ja esteitä ylittäessä voisi luulla orin omaavan siivet. Alkuajoilla kieltoja tuli enemmänkin, mutta nyt, kun Poju on ollut omistuksessa pitkään, sitä on oppinut lähes kauttaaltaan kaikki herran metkut ja saanut kitkettyä ne pois lähes kokonaan. Poju on yksi tärkeimmistä tämänhetkisistä hevosistani juuri persoonallisuutensa ja mielenkiintoisuudensa takia. Moni toki saattaisi sano, ettei tästä hevosesta löydy tempperamenttia tarpeeksi, mutta kyllä sitäkin sieltä jostain löytyy. Maastoilun riemua ei voi edes sanoin kuvailla. Pojulta ei vauhtia puutu ja kärkihevosen paikasta ori ei hevillä luovu. Orhi on iskostanut tarkasti mieleensä, missä on milloinkin laukattu ja sitä se myös alkaa sinne saavuttua vaatimaan.

Traileri on Pojulle nykyisin jo niin tuttu kapistus, että ori löntystelee sisään suorastaan innosta puhkuen. Tämä on mieluisa merkki ottaen huomioon sen, että alkuaikoina Pojua ei olisi saanut tuollaiseen pimeään laatikkoon pakottamallakaan. Kisapaikalla Poju on kehuttavan rauhallinen ja käytökseltään sitä voisi luulla jopa ruunaksi. Tammojen perään se ei juuri huutele, sillä se tietää tosipaikan olevan kyseessä. Lämmittelyissä ori on melkein heti sulaa vahaa ja taipuu suuntaan jos toiseenkin. Ja mitä itse kisasuoritukseen tulee, ei sitä voi muuta kuin kehua. Täysin hallittu, kaula kaarella, ori astelee halutulla tavalla eteenpäin.

Muihin hevosiin suhtautuminen on sekin muuttunut. Ennen Poju ei voinut edes sietää toisten oripoikien läheisyyttä, mutta nykyisin hevosen voi jopa laiduntaa toisten orien kanssa ilman, että syntyisi tappeluita ainakaan Pojun toimesta. Poju on arvonsa tunteva ja oikeastaan pomo, onhan se tallin yksi vanhimmista oreista. Tammoja kohtaan se on kuitenkin melko omistelevainen ja jos tamma on lähettyvillä, Poju kertoo kyllä toisille oreille varsin selkeästi, mitä mieltä on niiden arvoista ja kuka tamman omistaa.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Hölinä-Poika
sh, punarautias, 169cm
evm, †
ii. Hyörinän Kaipuu
sh, rautias, 165cm
evm, †
iii. Hyrräpoika
sh, punarautias, 160cm
evm, †
iie. Neiti Kaipaus
sh, rautias, 158cm
evm, †
ie. Lennokas Tyttönen
sh, tummanpunarautias, 159cm
evm, †
iei. Ilmojen Suurpilotti
sh, tummanpunarautias, 160cm
evm, †
iee. Halinalle LOV
sh, rautias, 159cm
evm, †
e. Höpön Löpö
sh, rautias, 163cm
evm, †
ei. Lööperin Poikamus
sh, punarautias, 155cm
evm, †
eii. Rööperivuoren Renttu
sh, musta, 157cm
evm, †
eie. Lahja-Lemona
sh, vaaleanpunarautias, 159cm
evm, †
ee. Hörhötys
sh, ruunikko, 166cm
evm, †
eei. Hörönauru
sh, ruunikko, 167cm
evm, †
eee. Pohjolanneito
sh, ruunikko, 163cm
evm, †

Näytä sukuselvitys

Jälkikasvu (17kpl)

01.05.2007 o. Hiipan Hankaluus (e. Vilttitossu)
10.06.2008 o. Ventoksen Kilivoro (e. K.S. Tuulen Vire)
23.06.2008 o. Ventoksen Räyhähenki KTK-III, YLA1, ERJ-I (e. Rusetti-Leija)
24.06.2008 t. Ventoksen Häivähdys (e. Rusetti-Leija)
13.10.2009 t. Koistilan Viska KTK-III, KRJ-II (e. Lumikeiju)
02.06.2014 t. Ventoksen Haihattelija KTK-II (e. Aronan Tiituliini)
22.06.2014 o. Fiktion Hölynpöly VAR-II, YLA1, KRJ-I, ERJ-II, SLA-I (e. Soima)
24.06.2014 o. Ventoksen Höpöttäjä (e. Talventörröttäjä)
24.06.2014 t. Ventoksen Kangerrus KRJ-I, ERJ-II, KERJ-II, SLA-I (e. Kangas-Tus)
28.09.2014 t. Huvitutin Hengetär (e. Primadonna)
05.12.2014 o. Maanan Hallava (e. Vellamo)
01.01.2015 o. Hullunvaaran Hupsista kadonnut (e. Varjomaan Sumunella)
05.01.2015 t. Ventoksen Kesäpöly SV-I, KV-III, EV-II (e. Mikälie Kesäheila)
12.01.2015 t. Ventoksen Puppua KTK-III, SV-II (e. Aronan Tiituliini)
15.01.2015 o. Muurikkalan Pölypallo (e. Aittamäen Nöpönenä)
16.01.2015 t. Petäjän Puppupuhe (e. Kesäheila)
22.02.2015 t. Tinapöly SV-II (e. Tinatus)

Kisakalenteri

Kisoja yhteensä 902
Koulukisat 347 kpl: 3. sija 9, 2. sija 9, 1. sija 5
Estekisat 547 kpl: 3. sija 12, 2. sija 10, 1. sija 10
Näyttelyt 10 kpl: 3. sija 2, 2. sija 0, 1. sija 0

Esteratsastus
01. | ERJ CUP - 31.07.2014 - Kilpailukeskus Ginger - 100cm - 11/256

01. | Villit - 28.01.2007 - Prohorov - 80cm - 4/17
02. | Villit - 05.02.2007 - Silfran Ponyriders - 80cm - 1/3
03. | ERJ - 14.03.2007 - Alvorada - 60cm-80cm - 3/17
04. | ERJ - 24.03.2007 - IT Dagdraumur - 80cm - 5/43
05. | ERJ - 24.03.2007 - IT Dagdraumur - 100cm - 2/47
06. | ERJ - 23.07.2007 - Wonkuva - 80cm - 3/145
07. | ERJ - 17.04.2008 - Rowdy - 80cm - 6/75
08. | ERJ - 17.04.2008 - Rowdy - 100cm - 7/57
09. | ERJ - 18.04.2008 - Silke - 100cm - 6/60
10. | ERJ - 19.04.2008 - Ratsutila Istuva Poni - 80cm-90cm - 1/94
11. | ERJ - 23.04.2008 - Rowdy - 100cm - 6/48
12. | ERJ - 01.06.2008 - Bouven - 90cm-100cm - 3/84
13. | ERJ - 04.06.2008 - Terhakka - 80cm - 8/250
14. | ERJ - 09.06.2008 - Tendenz - 100cm - 1/36
15. | ERJ - 09.06.2008 - Tendenz - 90cm - 1/36
16. | ERJ - 24.06.2008 - Pt Akasia - 90cm - 4/39
17. | ERJ - 13.08.2008 - Yatmor - 100cm - 1/30
18. | ERJ - 13.08.2008 - Yatmor - 80cm - 3/22
19. | ERJ - 13.08.2008 - Kaurisrannan Ratsastajat - 90cm - 4/40
20. | ERJ - 17.08.2008 - Kincaid Farm - 100cm - 4/66
21. | ERJ - 19.08.2008 - Kaurisrannan Ratsastajat - 90cm - 6/47
22. | ERJ - 22.08.2008 - Waya Ponies - 90cm - 5/84
23. | ERJ - 23.08.2008 - Mörkövaara - 80cm – 2/40
24. | ERJ - 23.08.2008 - Waya Ponies - 80cm – 4/88
25. | ERJ - 25.08.2008 - Haaparinne - 100cm – 5/50
26. | ERJ - 25.08.2008 - Regal - 100cm – 6/92
27. | ERJ - 28.08.2008 - Yélna - 90cm-100cm – 7/53
28. | ERJ - 30.08.2008 - Hämypuro - 90cm – 4/50
29. | ERJ - 30.08.2008 - Mêl Seren - 80cm – 3/18
30. | ERJ - 30.08.2008 - Mêl Seren - 90cm – 3/30
31. | ERJ - 14.07.2009 - Ponitila Adina - 80cm - 3/11
32. | ERJ - 05.08.2009 - Nepolan Ponitalli - 90cm - 4/50
33. | ERJ - 07.08.2009 - Nepolan Ponitalli - 90cm - 5/50
34. | ERJ - 10.08.2009 - Stud Caruso - 70cm - 9/100
35. | ERJ - 11.08.2009 - Vinlanti - 100cm - 6/42
36. | ERJ - 12.08.2009 - Nepolan Ponitalli - 90cm-100cm - 3/50
37. | ERJ - 14.08.2009 - Stud Caruso - 100cm - 8/100
38. | ERJ - 14.08.2009 - Naturael - 100cm - 4/100
39. | ERJ - 16.08.2009 - Everlasting Halfway - 100cm - 6/60
40. | ERJ - 18.08.2009 - Veikeän Hevostila - 100cm - 1/50
41. | ERJ - 19.08.2009 - Naturael - 100cm - 1/100
42. | ERJ - 29.05.2014 - Littleness - 100cm - 2/30
43. | ERJ - 31.05.2014 - Littleness - 100cm - 5/30
44. | ERJ - 01.06.2014 - Littleness - 100cm - 5/30
45. | ERJ - 01.06.2014 - Ponipallero - 100cm - 6/38
46. | ERJ - 02.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - 4/40
47. | ERJ - 03.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - 5/40
48. | ERJ - 03.06.2014 - Ponipallero - 100cm - 6/38
49. | ERJ - 06.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - 2/40
50. | ERJ - 06.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - /40
51. | ERJ - 06.06.2014 - Pirunportti - 100cm - 1/30
52. | ERJ - 09.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - 3/40
53. | ERJ - 10.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 100cm - 1/40
54. | ERJ - 10.06.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 2/30
55. | ERJ - 11.06.2014 - Moondance - 100cm - 5/40
56. | ERJ - 12.06.2014 - Moondance - 100cm - 6/40
57. | ERJ - 14.06.2014 - Hengenvaara - 100cm - 2/50
58. | ERJ - 15.06.2014 - Moondance - 100cm - 4/40
59. | ERJ - 17.06.2014 - Team Obnoxious - 100cm - 4/30
60. | ERJ - 19.06.2014 - Yemene - 100cm - 2/40
61. | ERJ - 20.06.2014 - Yemene - 100cm - 2/40
62. | ERJ - 21.06.2014 - Yemene - 100cm - 6/40
63. | ERJ - 22.06.2014 - LAC - 100cm - 2/40
64. | ERJ - 23.06.2014 - Ventos - 100cm - 2/40
65. | ERJ - 23.06.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 3/30
66. | ERJ - 25.06.2014 - Latun Talli - 100cm - 2/30
67. | ERJ - 26.06.2014 - Rågkross - 100cm - 3/30
68. | ERJ - 26.06.2014 - Moondance - 100cm - 6/40
69. | ERJ - 29.06.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 4/30
70. | ERJ - 30.06.2014 - Moondance - 100cm - 4/40
71. | ERJ - 01.07.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 1/30
72. | ERJ - 05.07.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 5/30
73. | ERJ - 12.07.2014 - Ultimate Sporthorses - 100cm - 1/50
74. | ERJ - 12.07.2014 - Joogin Suomalaiset - 100cm - 5/30
Kouluratsastus
01. | KRJ - 09.03.2007 - Katrin Talli - He A - 5/30
02. | KRJ - 03.11.2007 - Rojo Rosa - He A - 6/47
03. | KRJ - 10.04.2008 - Ratsutila Istuva Poni - He A - 7/150
04. | KRJ - 11.04.2008 - Vaellustalli Suosirri - He A - 5/67
05. | KRJ - 30.05.2008 - Villakuja - He A - 6/82
06. | KRJ - 06.06.2008 - Veatu Kuningriik - He A - 4/183
07. | KRJ - 09.06.2008 - Svarthet - He A - 3/60
08. | KRJ - 15.08.2008 - KK Orion - He A - 2/45
09. | KRJ - 21.08.2008 - Regal - He A - 3/43
10. | KRJ - 21.08.2008 - Katin Ratsastajat - He A - 1/9
11. | KRJ - 22.08.2008 - Sunny's Dancing - He A - 2/42
12. | KRJ - 23.08.2008 - Timmellys - He A - 3/26
13. | KRJ - 21.07.2009 - Faxon Sporthorses - He B - 4/46
14. | KRJ - 31.07.2009 - Kastehelmi - KN Special - 5/30
15. | KRJ - 31.07.2009 - Usvajärven Kartano - He B - 2/25
16. | KRJ - 01.08.2009 - Tammelan Ratsutila - He B - 6/40
17. | KRJ - 04.08.2009 - Mörkövaara - He B - 3/60
18. | KRJ - 05.08.2009 - Divine Angel - He B - 1/31
19. | KRJ - 05.08.2009 - Divine Angel - He A - 2/50
20. | KRJ - 05.08.2009 - Jewel Pony Riders - He A - 4/46
21. | KRJ - 07.08.2009 - Cecam Shetlands - He B - 3/40
22. | KRJ - 07.08.2009 - Cecam Shetlands - He B - 6/40
23. | KRJ - 07.08.2009 - Cecam Shetlands - He A - 3/40
24. | KRJ - 07.08.2009 - Cecam Shetlands - He A - 3/40
25. | KRJ - 08.08.2009 - Jewel Pony Riders - He A - 1/46
26. | KRJ - 09.08.2009 - Jewel Pony Riders - He A - 6/46
27. | KRJ - 10.08.2009 - Jewel Pony Riders - KN Special - 5/35
28. | KRJ - 10.08.2009 - Ponitalli Hafrena - He A - 7/59
29. | KRJ - 10.08.2009 - Vinlanti - Kür He B - 2/86
30. | KRJ - 11.08.2009 - Jewel Pony Riders - He A - 4/46
31. | KRJ - 11.08.2009 - Vinlanti - He A - 3/94
32. | KRJ - 12.08.2009 - Jewel Pony Riders - He A - 6/46
33. | KRJ - 14.08.2009 - Kölni - He B - 4/50
34. | KRJ - 15.08.2009 - Veikeän Hevostila - He B - 3/50
35. | KRJ - 22.05.2014 - Shawoy - He A - 2/40
36. | KRJ - 22.05.2014 - Starberry - He A - 2/30
37. | KRJ - 01.06.2014 - Parodia - He A - 6/40
38. | KRJ - 01.06.2014 - Team Obnoxious - He A - 4/40
39. | KRJ - 02.06.2014 - Parodia - He A - 6/40
40. | KRJ - 03.06.2014 - LAC - He A - 4/40
41. | KRJ - 06.06.2014 - Team Obnoxious - He A - 5/40
42. | KRJ - 07.06.2014 - Parodia - He A - 5/40
43. | KRJ - 08.06.2014 - Parodia - He A - 1/40
44. | KRJ - 15.06.2014 - Parodia - He A - 2/40
45. | KRJ - 15.06.2014 - Parodia - He A - 5/40
46. | KRJ - 15.06.2014 - Fiktio - He A - 1/40
47. | KRJ - 19.06.2014 - Parodia - He A - 4/40
48. | KRJ - 23.06.2014 - Ventos - He A - 5/40
49. | KRJ - 24.06.2014 - Ventos - He A - 4/40
50. | KRJ - 24.06.2014 - Parodia - He A - 5/40
51. | KRJ - 26.06.2014 - Parodia - He A - 2/40
52. | KRJ - 26.06.2014 - Parodia - He A - 2/40

Näyttelyt
01. | Villit - 28.02.2007 - Poppy Valley - Suomenhevoset - 3/12
02. | NJ - 19.10.2007 - Aquanimals - Suomenhevosorit - LKV3/12, KUMA, JS

Valmennukset

14.10.2008, Jenza - estevalmennus, 100cm
Maneesin tullessa, Poju näytti olevan todella upea ori, joka käveli kyllä aika laiskasti. Heti alkukäynneissä jouduit hieman muistuttamaan paljon pohkeilla, että nytten se takapääkin saisi liikkua. Ravikaan ei ollut niin reippaan oloista, vaan Poju meni rauhallisin askelin. Kuitenkin pari laukan nostoa ennen esteitä, sai Pojun reippaammaksi, ja jouduit hieman pidättelemään sitä. Esteet aloitimme ihan ristikolla joka oli 60cm. Tulitte ympyrällä sitä, kunnes se nostettiin jos pystyksi. Poju suurin piirtein vain kävlei niiden yli, mutta kun niitä nostettiin jo 80cm, joutui tämä poika myös hieman hyppäämään. Alussa ette meinanneet millään löytää hyvää ponnistu paikkaa, ja pari kertaa puomikin kolahti alas. Ympyrällä hyppäsitte viimeiseksi 90cm pystyn, joka onnistui todella hyvin, vaikka sitä ilmavaraa ei ollut niin kauheasti. Tämän jälkeen, tulitte pari kertaa sarjaa, kummatkin olivat 100cm korkuisia, a osa pysty, b osa oli okseri. Ensimmäisellä kerralla, ette löytänyt hyvää hyppy paikkaa, joilloin pysty meni puhtaasti, mutta okserista tipahti yläpuomit alas. Harjoittelimme sarjan väliä niin paljon kunnes tulitte sen puhtaasti pari kertaa. Lopussa tein pienen radan, jossa oli vain viisi estettä. Aloititte koko rata leikkaalla jossa oli okseri, siitä ympyrällä pysty, pitkällä sivulla oli sarja ja viimeisenä esteenä oli trippeli, josta tippui yksi puomi. Tulitte kuitenkin trippelin uudestaan ja se kerta meni puhtaasti. Loppu tunnista, Poju meni reippaasti ja jouduit sitä hieman rauhoittelemaan ja hidastamaan vauhtia. Seuraavalla kerralla, koittakaa harjoitella ponnistus paikkaa, se voisi olla Pojulle hyvä harjoitus.

14.07.2009, Jadis - kouluvalmennus, He A
Valmennuksen alusta Poju vaikutti hieman laiskalta ja vetelältä, joten siirtymisten harjoittelu sopi tilanteeseen oikein hyvin. Aluksi luvassa oli käynti-ravi ja käynti-laukka siirtymisiä, jotka aluksi sujuivat melko nuivasti, mutta varsinkin laukkasiirtymisissä Poju alkoi jo hieman heräilemään. Koita siirtymisissä pitää apusi vielä hieman pienempinä, sillä varsinkin pidätteet olivat turhan suuria siihen nähden, mitä Poju olisi totellut. Tämän jälkeen muutimme siirtymiset harjoitusravi-keskiravi-harjoitusravi siirtymisiksi, jotka olivat hieman vaatimattomia, mutta kuitenkin kelvollisia. Paremmin teiltä onnistuivat harjoituslaukka-keskilaukka-harjoituslaukka siirtymiset, joissa Poju todellakin loisti, eikä alun tahmeudesta näkynyt merkkiäkään. Lopuksi teitte pohkeenväistöharjoitusta, johon laukasta selkeästi innostuneen Pojun keskittyminen ei olisi oikein riittänyt. Sait kuitenkin orin tarpeeksi kuulolle ja onnistuneen suorituksen jälkeen sai Poju täysin ansaitut taputukset ja rapsutukset.

15.06.2014, Ricky - estevalmennus, 100cm
Poju oli tänään selkeästi pirteällä tuulella. Se tanssahteli energisesti, jalkojaan nostellen eteenpäin. Liikkeet olivat pehmeitä ja kaikesta huolimatta ori kuunteli ratsastajaansa täysin. Olin koonnut maneesiin jos jonkinlaisia esteitä ja tolppia, joita olisi helppo muokkailla. Lämmittelyesteenä toimi matala, alle puolimetrinen jumppasarja, jonka suomenhevonen luultavasti selvittäisi unissaankin. Pyysin teitä ravaamaan esteiden yli ja orin tarvitsi vain hiukan nostella jalkojaan lisää. Nyökkäsin hyväksyvästi ja selitin teille, että sinun pitäisi tehdä seuraavalla kerralla hyppyavut, jotta ori hyppäisi kunnolla pienienkin esteiden yli. Lähditte toteuttamaan innokkaasti tehtävää. Poju askelsi lähinnä ensimmäisen esteen yli, mutta kannustit sitä seuraavalle esteelle jo reippaasti ja ori loikkasi esteen yli sulavalla loikalla. Myös viimeiset kaksi ylittyivät helposti. Tämän jälkeen korotin jumppasarjaa ja parivaljakko hyppäsi sen pari kertaa läpi. Seuraavana vuorossa oli rata, jonka kaikki esteet olivat vähintään metrin korkuisia. Aloititte radan hyppäämällä lennokkaasti korkean pystyn. Seuraavaksi te laukkasitte vauhdikkaasti kohti seuraavaa estettä, okseria. Hetken näytti siltä, että te ette millään pääsisi yli puhtaasti, mutta kokosit Pojua reilusti, jolloin he pääsivät nipin napin yli. Seuraava oli jälleen pysty, jonka suorititte hyvällä tyylillä. Esteradan viimeinen este oli kaksoiseste, josta hevosen etujalat pudottivat jälkimmäisen puomin, sillä ratsastit sitä hiukan liian pitkänä. Pyysin heitä ottamaan esteen uudelleen ja tällä kertaa te pääsitte puhtaasti yli. Valmennus lopetettiin hyvässä tunnelmassa.

16.06.2014, omistaja - estevalmennus, 100cm
Nautin lämpimästä kesätuulesta kasvoillani laukatessani Pojulla tasaista tahtia kaviouraa pitkin. Olin pyytänyt Lehikoisen Katria valmentamaan meitä, joka oli jo pitkin vuosia käynyt valmentamassa minua ja hevosiani. Hänellä oli takanaan pitkä ura ja siksi luotinkin aivan täydellisesti hänen sanaansa missä tahansa hevosasiassa. "Poju taitaa olla varsin hyvällä tuulella tänään?" hän huikkasi meille ohimennen, kun jatkoin miellyttävää laukkaa kenttää ympäri yhä uudestaan ja uudestaan. Minä nyökkäsin hymyillen ja kerroin meidän olleen myös edellisenä päivänä valmennuksessa, jonka takia Pojulla ei ollut liiaksi ylimääräistä energiaa. Katri tuntui olevan asiasta hyvillään ja saatuaan radan loppuun asti väkerrettyä, hän alkoi selittämään minulle valmennuksen kulusta. Alkuun toki aloitimme verryttelyesteellä, jonka suoritimme Pojun kanssa mukisematta. Katri ei turhia aikaillut, vaan nosti jo puomeja ylemmäs ja sitä mukaa me hyppäsimme esteen edelleenkin ongelmitta. Saimme valmentajalta pieniä viilausvinkkejä ponnistukseen, mutta Pojun ollessa jo sen verran konkari, ei ainakaan hevosen osalta ollut mitään sen suurempaa korjattavaa. Minun istuntaani Katri tuntui puuttuvan sitäkin enemmän ja jos olin sentinkin liian etu- tai takakenossa, hän kyllä sanoi siitä viipymättä. Raivostuttavaa tai ei, olin kyllä huomannut oppivani Katrin opissa valtavasti! Varsinaisella radalla Poju jatkoi yhtä tasaiseen ja varmaan tahtiinsa, ja välillä olinkin vähällä jäädä liiaksikin nautiskelemaan menosta. Jos jäinkin, Katri tiputti minut jälleen maanpinnalle. Treenasimme radan vielä pari kertaa läpi ja vaikka se olikin täynnä mitä erikoisimpia sianselkiä ja trippeleitä, ei se meitä vanhoja konkareita jännittänyt. Lopulta saimme luvan siirtyä loppuverkkoihin, joiden aikana minut valtasi kamalan surullinen olo. Vaikka vielä meillä olikin hetki kilpauraa Pojun kanssa jäljellä, alkoi oria jo vähitellen ikä painamaan ja olisi aika siirtää Poju eläkkeelle. Yritin kuitenkin koota itseni ja ajatella, ettei vielä ollut sen aika!

17.06.2014, omistaja - estevalmennus, 100cm
Tänään Pojusta oli selvästi huomattavissa väsynyttä kiukkuilua. Ori oli ollut koko yön pihalla hyvän sään takia, ja ilmeisesti sillä oli mennyt koko aika pomottaessa muita laitumella olevia tai huutaessa tammojen perään. Olipa niin tai näin, jo noustessani Pojun selkään kentällä, ori pyörähteli minkä kerkesi ja minulla oli suuri työ päästä kapuamaan perille asti. Katrikin ilmestyi piakkoin paikalle ja naureskeli minulle varsin makeasti. Oli mokoma jo oppinut minun huumorintajuni näiden vuosien varsilla ja uskalsi käyttää sitä röyhkeästi hyväkseen. En kuitenkaan antanut Pojun suhteen periksi, sillä meillä ei ollut enää kovin paljon aherrettavaa. En tiedä, oliko se sitten kohtalon ivaa, mutta tämän kaiken hyvän lisäksihän piti taivaankin revetä totta kai liitoksistaan ja kaataa päällemme aimo annoksen kylmää vettä. Eihän siinä enää muu auttanut kuin lähteä tarpomaan nopeasti ilmestyneiden rapavellien läpi tallin maneesille, joka luojan kiitos oli olemassa! Katri kokosi jälleen hieman erilaisen esteradan meille ja kun alkulämmittelyt oli reilassa, suuntasin Pojun rennoin mielin verryttelyesteelle. Tunsin tämän hevosen jo sen verran hyvin, ettei pieni jääräpäisyys jännittänyt yhtään. Alkuvuosina Poju oli kyllä uskaltanut tehdä jos jonkinmoisia tiputusyrityksiä, mutta ne olivat nyt historiaa lopullisesti! Ja alkoihan ori vähitellen asettua uomiinsa päästessään varsinaisen vauhdin makuun hyppätessään esteen yli kerta toisensa jälkeen. Ratakin sujui jälleen ongelmitta, vaikkakin väsymyksestä johtuen, Pojun takajalat pudottivat pariinkin otteeseen ylimmän puomin muutamalta esteeltä. Katri muunteli rataa aina haluamansa mukaan ja me menimme yli mukisematta. Vajaan tunnin valmentautumisen jälkeen aloimme jo lopettelemaan, sillä Poju tuntui puuskuttavan jo siihen malliin, että se oli aika päästää lepäilemään. Johan hevosella alkoi ikääkin olemaan, joten en halunnut sitä liiaksi rasittaa.

18.06.2014, omistaja - estevalmennus, 100cm
"Nythän se Poju on huomattavasti pirteämmällä tuulella!" Katri huusi kentän keskeltä meille, kun hyppäsimme riehakkaalla tahdilla esteitä toisensa jälkeen. Poju oli eilisestä huomattavasti tsempannut, liekkö mistä sen energian itselleen varastanut. Joka tapauksessa itselläkin oli huomattavasti mukavampaa, kun alla toimi hevonen moitteettomasti ja tuntui oikeasti siltä, että tässä sitä nyt tehtiin yhteistyötä ihan urakalla, eikä sabotoitu toistemme suorituksia. Se oli sitä parasta antia ratsastuksessa! Ja kaiken lisäksi pystyin jo melkein sanomaan, että enemmän tämä oli minun kasvattamani kuin varsinaisen kasvattajan itse. Korvat hörössä Poju hyppäsi jälleen kerran yhden lankkuesteen ja heti pian sen jälkeen sianselän ja viuhkaesteen. Katri oli mukamas tehnyt vaikean radan, mutta me olimme Pojun kanssa voittamattomia. Mikään mahti maailmassa ei voinut juuri nyt meitä pysäyttää! Kops. Ilkeän kuuloinen ääni palautti minut harmaaseen nykyhetkeen ja pysäytin orin heti, kun se oli vain mahdollista. Katrikin ryntäsi luoksemme juuri, kun liu'uin alas maankamaralle hevoseni selästä. Oikean jalan polvi oli kopsahtanut puomiin, mutta siinä tuntui olevan vain pienen pieni ruhje ja kun taivuttelin jalkaa varovasti ja painelin kohtaa, ei Poju tuntunut sitä aristelevan. Niinpä päätimme ainakin vielä kokeilla treenien jatkamista, eikä Pojukaan vaikuttanut olevan asiasta moksiskaan. Loppuajan orhi tajusikin nostella jalkojaan taas vähän ylemmäs ja minä kiinnitin Katrin ohjeistuksen mukaan entistä tiukemmin huomiota ponnistuskohtiin. Jälleen kerran takana oli onnistunut treenikerta, vaikka jalan kopsahdus säikäyttikin hitusen tällaista vainoharhaista hölmöläistä. Oli kuitenkin varsin rentouttavaa keskittyä yhden ja saman hevosen kanssa treenailuun hetkellisesti enemmän ja Katrilta saatu palaute oli aina tervetullutta!

19.06.2014, omistaja - estevalmennus, 100cm
Tämän päivän treeneihin menin haikein mielin, enkä meinannut millään saada pideltyä kyyneleitäni. Olin tehnyt sen päätöksen, että Pojulla alkoi olla jo sen verran paljon ikää, että oli vihdoin ja viimein aika jättää treenailut ja kisakentät menneeseen elämään ja antaa orin nauttia omista eläkepäivistään ja tammojen seurasta. Oli kumman vaikea lähestyä tällä kertaa maneesia, jonka seinien sisäpuolella tiesin Katrin ja hänen rakentamansa esteradan jo odottelevan. Poju ei tällaisista asioista tajunnut hölkäsen pöläystä, mennä touhotti vain omaan vanhaan tapaansa eteenpäin ja pärskyi rentoutuneena. Taputin orin kaulaa hellästi ja astelimme maneesin hämäryyteen. Katri hymyile meille iloisesti, mutta kyllä minä hänenkin ilmeestään pystyin erottamaan haikeuden ja kiintymyksen Pojua kohtaan. Vähin äänin tervehdimme ja aloitin alkuverryttelyt rakkaan suomenhevoseni kanssa. Jokainen askellaji tuntui ihanalta jälleen kerran ja vaikka ajatuksiani toistelinkin yhä uudestaan ja uudestaan, en mahtanut sille ihanalle tunteelle mitään. Katri oli pystyttänyt jälleen kerran mitä oudompia esteitä ja Poju haisteli muutamaa korvat hörössä kävellessämme niiden ohi. Varsinaisen hyppäämisen aloitettuamme verryttelyesteen jälkeen, minut valtasi lopullisesti pitkään sisällä pitämäni itku ja suru. Vaikka enhän minä hemmetti soikoon ollut tästä hevosesta vielä luopumassa, tuntui se silti osittain siltä. Kaikki päätökset tuntuivat aina niin lopullisilta. Poju vei minut niin sanottuun maaliin kunnialla, vaikka minä hädin tuskin olin kyennyt sitä edes ohjaamaan. Niin hieno hevonen minulla oli, että se hoiti homman kotiin niin hienosti kuin ikinä vain pystyi. Minä taputtelin ja silittelin sitä vielä pitkään sen jälkeenkin kaulalle, kun Katri antoi meille luvan mennä jo loppuverryttelyt. Poju katseli edelleenkin innoissaan esteitä ja minun oli aivan pakko ottaa ohjat kertaalleen vielä omiin käsiini ja ohjata Poju yhdelle okserille. Ori lensi sen yli onnellisena vailla huolen häivää ja voisin vaikka vannoa, että se nautti siitä vähintäänkin yhtä paljon kuin minä!

Päiväkirja

02.05.2014, omistaja
Perjantaiaamuna päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja satuloin Pojun suunnaten kohti kotimaneesiamme. En ollut ennättänyt treenailemaan paljoa orin kanssa ja sen kyllä huomasi viime päivien kisakentillä. Normaalisti niin vetelä ja hieman eteenpäin patistettavakin hevonen tuntui löytäneen itsestään ruutia ja kaahotti turhankin rivakkaan tahtiin kuuntelematta liikoja apujani. Siitä ei siis ollut pelkoa, etteikö lisätyt askellajit olisi onnistuneet moitteettomasti mutta Pojulla ei tuntunut olevan kärsivällisyyttä avo- ja sulkutaivutusten parissa. Minua harmittikin suunnattomasti, miten pitkä kilpailutauko oli pystynyt pehmentämään orin pään täysin, sillä siitä oli jo vuosikausia, kun olin viimeksi joutunut käymään Pojun kanssa samoja kamppailuita kuin jonkun nuoren hevosen kanssa. Jonkin aikaa hiottuamme eri taivutuksia, ori alkoi vihdoin antaa myöten ja ei enää hangoitellut vastaan. Rento pärskähtely alkoi kaikumaan suuressa hallissa ja voitontunne alkoi vallata koko ruumiini. Treenailimme myös vastalaukkaa ja laukanvaihtoja, eikä niiden kanssa ollut enää ongelmia. Pojusta alkoi vähitellen löytymään taas se tuttu rautahermoinen otus, jonka parissa olin tottunut työskentelemään. En voinut toki syyttää ratsuani huonosta käytöksestä, sillä itsehän olin sille antanut hieman löysää. Loppuverkoissa annoin orille pidemmät ohjat ja kunnioitettavasti ori kuunteli vielä tällöinkin apujani. Lopulta siirryin käyntiin, ja rapsutusten ja taputusten saattelemana suuntasimme takaisin oritallille. Siinä matkan varrella vanhan herran innostus tuntui heräilevän ja sen piti päästä huutelemaan lähitarhan Leijalle. Hassua, miten kiintyneitä ne tuntuivat olevan toisiinsa, vaikka toisessa hetkessä Poju jaksoikin aina hörähdellä tallin nuoremmillekin neideille! Talliin päästyä purin Pojulta kaikki varusteet pois ja harjailin sitä pitkän tovin. Meillä kahdella oli pitkä historia takana ja välitin tästä orista valtavan paljon. Vaikka elämäni aikana olin omistanut valtavan katraan erilaisia hevosia, Poju kuului aina kärkijoukkoon. Tästä hyvästä minun olikin aivan pakko antaa herralle valtava melassisankollinen ryystettäväksi!

16.06.2014, omistaja
Aikaisemmin päivällä olimme olleet Pojun kanssa valmennuksessa ja olin joutunut hiukan kiireessä harjaamaan orin takaisin talliin tultuamme, mutta päätin kuitenkin Pojun jättää hetkeksi viileään lepäilemään. Nyt kun valmentajamme Katri oli saanut hyvin ansaitsemansa kahvin ja lähtenyt kohti seuraavaa tallia, pääsin palaamaan yhden suosikkihevoseni pariin. Poju hörisi kuullessaan askeleeni ja tunki turpaansa oven kalterien välistä heinänkorret suupielistä roikkuen. Sydän täynnä iloa ja lämpöä kaivelin orhin harjapakkia vielä uudemman kerran ja luikahdin karsinaan harjaamaan rautiaan karvapeitettä pitkin vedoin. Kun kylkien karvapeite alkoi taas kiiltämään hien kuivuttua, saatoin siirtyä vielä huoletta selvittelemään hännän takkuja. Jouhien seasta löytyikin aimo annos ohdakkeita ja heinänkorsia, ja mietinkin kuinka Poju olikaan varsinainen kävelevä roskatynnyri. Kavioissa ei ollut kuitenkaan mitään likaa, mutta niitä puhdistaessani huomasin pienen patin vasemmassa takasessa. Tarkemman tarkastelun jälkeen pystyin kuitenkin huokaisemaan helpotuksesta, sillä kyseessä oli vain ötökänpurema, luultavimmin paarman, joka oli aiheuttanut vain suuren patin. Taputin Pojua vielä tyytyväisenä kaulalle ja kaavin enimpiä heinänkorsia pois juoma-automaatista. Pojulla oli aina tapana tunkea syödessään turpansa milloin minnekin ja sen kyllä huomasi katsellessaan karsinaa ympärillään. Kaltereidenkin välissä oli muutama heinä juuttuneena kiinni. Hymyillen astelin takaisin käytävän puolelle ja suljin liukuoven perässäni kiinni. Harjapakkia en kuitenkaan paikalleen vienyt, sillä harjoihin oli tarttunut sen verran suuri kerros likaa, että ne oli pestävä nyt saman tien ennen kuin minua alkaisi liikaa laiskottamaan.

18.06.2014, omistaja
Totta kai minun piti kuin pitikin vielä treenin jälkeen syynätä jalka tarkkaan joka puolelta, oliko siihen tullut joku pahempikin vamma. Ja vaikka kuinka sitä tutkailin, en minä siitä mitään löytänyt. Pojukin tuntui minua tuuppivan karsinassaan siihen malliin, että nyt kuule akka saat luvan lähteä viemään minua tuonne pihalle. Päästin ilmoille helpottuneen huokaisun ja purin hevoselta kaikki treenikamppeet päältä. Suitset ja satulatkin olisivat tarvinneet huoltoa ja manasinkin, kun en ollut löytänyt vielä Pojulle sopivaa hoitajaa. Tallityttöjä oli yleensä aina joka puolella pörräilemässä ja innoissaan kyselemässä hommia itselleen, mutta minä olin pyrkinyt pitämään tallin rauhallisena siltä osin. Vaikka lisäkäsille olisikin ollut tarvetta, en halunnut täysin vieraita ja kokemattomia ihmisiä pyörimään hevosteni ympärille, ettei sattuisi vahinkoa puolin eikä toisin. Kaikki tallini hevoset kun eivät olleet läheskään yhtä kultaisia kuin Poju. Ratsastuskamppeet vietyäni paikoilleen varustehuoneeseen, lähdin hakemaan vielä edellisenä päivänä kuivumaan jättämiäni harjoja pesupaikalta. "No niinpä tietysti..." murahdin, kun huomasin harjojen lötköttävän lattialla pitkin ja poikin. Varmaankin joku muista hevosistani oli käynyt ne tiputtelemassa, kun olin käynyt niitä pesupaikalla suihkuttelemassa. Onnekseni harjat näyttivät kuitenkin yllättävän puhtailta, joten kyllähän niillä kehtasi Pojuakin mennä harjaamaan. Pitkän harjaushetken jälkeen laitoin kamat kasaan ja pujotin päitset orin päähän aikomuksenani lähteä viemään sitä pihalle. Tosin Poju ei olisi millään malttanut nostaa päätään heinäkasasta ja muutaman voimakkaamman nykäisyn jälkeen saatoimme suunnata vasta ulkoilmaan. Johan tuli oriinkin taas vauhtia, kun ohitimme tammalaitumia matkamme varrella ja sai Poju taas huudella tammoille saaden niiltä vastakaikuakin. Minun pikku hurmurini, ei kai osuvampaa sanaa löytynytkään. Päästyämme Pojun omalle portille ja vapautettuani orin niin sanotuista ihmiskahleista, suomenhevonen lähti laukkaamaan kauas niitylle iloisesti pukitellen.

19.06.2014, omistaja
Nyyhkytin kuin pahainenkin pikkukakara Pojun kaulaa vasten lähdettyämme viimeisistä treeneistämme. Katri vierelläni yritti lohduttaa minua sillä, että eihän tämä tarkoittanut mitään muuta kuin sitä, että aloittaisin vain vähän rennomman ratsastelun orilla ja saisin nauttia entistä enemmän hevosesta itsestään. Enhän minä mahtanut sille mitään, että jotenkin kaikki tuntui vain niin ylitsepääsemättömän lopulliselta ja kun Pojukin tykkäsi kisata ja treenata ja hypätä ja ja ja... Syitä olisi löytynyt miljoonaa erilaista laatua, vaikka kyllähän minä sisimmässäni tiesin sen, että enemmän minä ajattelin nyt itseäni. Poju nautti ihan varmasti yhtä lailla tulevista eläkepäivistään saadessaan treffailla vielä muutamia tammoja ja laukkailla kesälaitumilla entistäkin enemmän. Katri otti tehtäväkseen ottaa minua niskasta kiinni ja käski minun alkutöikseni harjaamaan Pojun perusteellisesti ja pesemään sen myös. Viimeiseksi treenipäiväksemme oli sattunut varsin lämmin sää ja sen huomasi niin minun kuin orinkin hikoamisesta. Selvittelin Pojun hännästä olemattomia takkuja minuuttitolkulla aivan kuin jäähyväisiä antaen ja Katri alkoi jo tuskastumaan vieressäni. Lopulta hän nykäisi orin riimunnarun irti karsinan ovesta ja lähti taluttamaan Pojua pesupaikalle. Minä seurasin robottina perässä ja aloin pesemään oria tottuneesti. Ehkäpä tämä ei ollut maailmanloppu, nyt minulla ainakin oli yksi hevonen vähemmän treenattavana. Ja olihan minulla aika paljon vielä työnsarkaa Pojun lapsosessakin, Rähinässä. Se kun oli kaukana isästään ja välillä tuntui siltä, että Leijaa oli tainnut sittenkin olla astumassa ihan joku muu ori. Edessäni seisova ori alkoi jo hermostumaan minun jahkailuistani ja kuopi vuoroin kummallakin etusellaan betonilattiaa. Kun olin saanut hommani hoidettua, otin vielä hikiviilan käteen ja kaavin enimmät vedet pois lähtien sitten jo hiukan pirteämpänä taluttamaan Pojua Katrin kanssa laitumelle.

22.06.2014, omistaja
Viime päivät olivat pitäneet minut kiireisinä (lue: juhannuksena tuli juhlittua), joten olin alkanut pääsemään jo yli siitä, ettei meistä Pojun kanssa ollut enää pahemmin kisakentille yhdessä. Näin muutaman päivän jälkeen minusta itsestäni alkoi tuntua jo jopa huvittavalta, minkälaisen tunneryöpyn niinkin pieni asia oli minussa, aikuisessa ihmisessä, voinut aiheuttaa. Olin juuri lakaisemassa tallin käytäviä, kun puhelimeni alkoi soimaan. Fiktiosta soitettiin! Tallin omistaja Milja oli huomannut pari päivää sitten jättämäni "tarjotaan astutuksia" -ilmoituksen Pojusta ja kysyi nyt, olisiko orini voinut astua erään hänen tammansa. Toki kyselin perusasiat hevosesta, vaikka tiesinkin jo valmiiksi, että kun oli fiktiolaisesta kyse, ei tässä puhuttu nyt mistään huonosta diilistä! Puhelu päättyi siihen, että lupasin kiikuttaa Pojun heidän tallilleen vielä saman päivän aikana. Siinähän sitä tulikin sitten kunnolla hoppu, kun kävin pikaisesti vaihtamassa sisällä vaatteet, iskin trailerin autoni perään ja kiiruhdin laittamaan vielä Pojun matkakuntoon. Totta kai orilla oli juuri tänään sellainen laiskotuspäivä, ettei se tietenkään voinut raahata persettään edes laitumen portille ja minun piti vaeltaa se hakemaan jostakin kaukaisesta nurkasta. Pikaisten valmisteluiden jälkeen sain vain kiittää onneani, että Poju meni nykyisin koppiin turhia valittamatta ja matkamme saattoi vihdoin alkaa. Parin tunnin jälkeen päämäärä alkoi jo häämöttämään ja kohta huomasinkin jo purkavani Pojua pois kopista ja vieväni sitä Miljan ja Soima-tamman luo. Tässä vaiheessa Pojukin alkoi vähitellen tajuamaan, mikä oli homman nimi... Lienee viisainta jättää sen tarkemmat yksikohdat tähän raapustamatta, mutta kaiken kaikkiaan kaikki sujui hyvin ja sain olla vain tyytyväinen omasta oripojastani. Ennen paluumatkaa sovimme Miljan kanssa vielä varsan kohtalosta ja kumpikin olimme sitä mieltä, että sen voisi myydä eteenpäin, mutta kotiin, jossa sen kanssa oikeasti tehtäisiinkin jotain. Ja mikäli varsa yhtään olisi Pojumainen, se ihan oikeasti kaipaisi virikkeitä elämäänsä! No, tämä päivä alkoi olla loppuun taputeltu tältä osin ja saatoin suunnata autoni keulan takaisin kohti kotitallia Poju kyydissäni.

24.06.2014, omistaja
Ja taas sitä mentiin! Olin etsinyt vielä muutamaa vaimoehdokasta Pojulle ja äkkäsin kysyä niistä susirajalaisilta. Viipymättä he suostuivat ja ehdottivat muutamiakin tammoja, mutta päädyin lopulta pariin sellaiseen, jotka he antoivat minulle astutuksen ja varsomisen ajaksi liisaukseen. Kankku ja Törppö olivat kummatkin ehtoja susirajalaisia, siis eivät mitään maailman selväpäisimpiä tapauksia, mutta sehän ei minua harmittanut! Olin ollut lähiaikoina valmentamassa paljonkin Susirajassa ja päässyt tutustumaan hevosiin sitä kautta hieman, joten osasin varautua jo pahimpaankin. Ainut ongelma oli vain se, että varsat olisi laitettava myyntiin ja niille olisi löydettävä sellaiset kodit, joissa niistä osattaisiin koulia edes jotenkuten fiksuja ratsunraakileita. Onneksi kyseessä ei ollut mikään tämän päivän murhe, ensiksi oli kuitenkin saatava nuo pikkuiset edes alulle. Seisoskelin Pojun karsinassa harjailen varsin tyytyväisenä omaa pikkuista jalostusoriani ja mietiskelin, minkälaisia varsoista vielä mahtaisikaan tulla. Poju hoitaisi varmasti homman hyvin kotiin ja toisi toivon mukaan jälkeläisilleen edes palan omaa mahtavaa luonnettaan. Kavioita putsatessa minut valtasi hetkellisesti jo mielihalu jättää kaikki loput Pojulla teetetyt varsat itselleni, mutta onneksi tulin järkiin ja tiesin, että Rähinästäkin saisi jo varsin näpsäköitä varsoja. Ilmeisesti en ollut vieläkään päässyt kunnolla yli siitä tosiasiasta, että tämä ori ei enää tästä nuorenisi. Kai yritin alitajuntaisesti keksiä jotain muita ratkaisuja ja niille olikin aina naurahdettava kovaan ääneen.

01.07.2014, omistaja
Täytyi olla minun huonoakin huonompaa tuuria, että juuri tänään viedessäni hevosille vettä laitumille, huomasin Pojun ontuvan oikeaa etustaan. En tiedä, mihin se oli sen onnistunut iskemään, mutta ilmeisesti tapaturma oli käynyt tarhassa, sillä vielä aamulla se ei ollut jalkaa aristellut, eikä ollut edellisinäkään päivinä kävellyt mitenkään poikkeavasti. Pujottelin itseni aidan ali laitumen puolelle ja tunnustelin orin hieman lämmintä jalkaa. Se ei vaikuttanut onneksi olevan kovin pahasti turvoksissa, mutta pikaisen tutkimisen jälkeen jotakin oli kuitenkin täytynyt jalassa venähtää. Asettelin Pojulle päitset päähän ja lähdin viemään sitä orin tahtiin talliin tarkempaan syynäykseen. Harmikseni en ollut vieläkään löytänyt tallilleni omaa eläinlääkäriä, joten jos olisi nyt halunnut jonkun tutkivan tätä tarkemmin, olisi minun täytynyt soittaa ulkopuoliselle. Päätinkin alkuun katsoa jalkaa itse paremmin ja nyt paremmassa valossa huomasin, että jalassa oli todella pieni vekki. Luoja kiitos, Poju oli ilmeisesti vain kompastunut johonkin puunjuureen ja aristeli jalkaa vain siksi. Puhdistinkin haavan desinfioimalla sen ja laitoin kevyen kerroksen bacibactia, joka auttaisi paranemiseen entisestään. Poju ei onneksi vaikuttanut sen kivuliaammalta, joten päätin antaa sen hetken lepäillä karsinassaan ja viedä sitten takaisin pihalle. Oli kuitenkin niin kaunis sää, että ori kuitenkin viihtyisi ennemmin ulkona. Ja oli se kuitenkin sen verran fiksu, että tajusi olla hiukan varovaisempi jalkansa kanssa, jos se sitä kerta jo ontuikin.

20.07.2014, omistaja
Jännittyneenä seisoskelin trailerin vieressä ja hiki valui auttamattomasti piskin otsaani. Poju seisoi vierelläni korvat hörössä ja minusta tuntui siltä, etten pian enää saisi vapisevin käsin pidettyä sen riimunnarusta kiinni. Olimme saapuneet yleislaatuarvostelutilaisuuteen ja minua hermostutti niin vietävän paljon, etten tiennyt olisiko minun pitänyt nauraa hekottaa hervottomasti vai sulkeutua hevoskoppiin pieneksi mytyksi kääriytyneenä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun edes kiikutin jonkun otukseni tällaiseen tilaisuuteen ja ehkäpä juuri sen takia tilanne olikin niin pelottava. Poju oli kyllä varsin hieno hevonen, mutta tiesinhän minä, ettei se ulkonäöltään ollut mikään laatuyksilö. Olin sen kuullut jo monta kertaa parissa näyttelyissä, joihin olin sen vienyt ja kyllähän se harmitti, että kantakirjaus jäi saavuttamattomiin. En kuitenkaan uskonut, että hevoseni olisi täysin toivoton tapaus. Pakkohan sen oli saada täältä palkinto kotiin vietäväksi, oli sillä sen verran hienot jälkeläiset ja kilpailutuloksiakin ihan riittämiin. Tarkistin Pojun ties kuinka monennen kerran, oliko sillä jotain roskia jossain ja suoristautuessani näin tuomareiden viittoilevan meidät jo luokseen. Vedin syvään henkeä ja toivoin totisesti, että Poju olisi hevosiksi...

Aika tuntui matelevan kuin hidastetussa filmipätkässä tuomareiden saatua kaikki hevoset käytyä läpi ja sulkeuduttuaan tuomarikoppiinsa puhumaan keskenään ja tutkailemaan osanottajien papereita. Vasta nyt uskalsin silmäillä ympärilleni ja olin vähällä parkaista nähdessäni toinen toistaan upeampia tapauksia. Toki tässä ei periaatteessa kilpailtu toisiamme vastaan, tilaisuuden parhaat toki saivat erityismaininnat, mutta ei minun muuten kannattanut tilannetta stressata. Pääasia oli, että kuulisin tuomion Pojusta ja siihen olisi tyytyminen. Jännitys oli käskinkosketeltavaa, kun tuomarit vihdoin tulivat pois hökkelistään ja alkoivat jaella papereita tilaisuuteen osallistuneille. Hyvä että sain otettua Pojun arvostelua käteeni, siinä vaiheessa nimittäin tärisin haavanlehden lailla. Silmät hetken sumeina, lopulta siitä vähitellen kirkastuen luin yhä uudestaan ja uudestaan tulosta... YLA2! Siinä vaiheessa en olisi voinut enää tyytyväisempi olla ja huomatessani YLA1-palkinnon jäätyä vain muutamien pisteiden päähän, olin entistäkin iloisempi. En tosin siitä, että olisimme voineet saavuttaa paremmankin tuloksen, vaan siitä, että Pojun saama tulos oli todellakin selkeä YLA2!



Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse
Ulkoasu © Pelham / Ulkoasun kuvat © Pulmu N. & misery. / Hevosen kuvat © H.V