Rusetti-Leija

YLA1, KRJ-I, KERJ-II, ERJ-I, SLA-I, jälkeläisluokka C
† 23.11.2015

© Netta T. © Netta T. © Netta T.

YLA-lisätilaisuus 30. lokakuuta 2014
35 (19+16) - 32 (21+11) - 17 - 12 - 4 = 100p. / YLA1
Lisäksi Leija oli arvostelun kolmanneksi paras, AP3

KRJ:n laatuarvostelu 15. marraskuuta 2014
6,7 (7+6+7) - 40 - 16 - 20 - 15 - 3 = 100,7p. / KRJ-I

KERJ:n laatuarvostelu 15. joulukuuta 2014
6 + 40 + 17 + 1 + 15 + 1 = 80p. / KERJ-III


ERJ:n laatuarvostelu 31. tammikuuta 2015
6,5 + 42 + 18 + 20 + 15 = 101,5p. / ERJ-I

SLA-tilaisuus 20. helmikuuta 2015
14 + 22 + 23 + 21 + 20 = 100 p. / SLA-I
Laatutyyppi, rotuleima & sukupuolileima (4p.)
Pää, kaula, lavat (4p.)
Runko (4p.)
Jalka-asennot (2p.)


KERJ:n laatuarvostelu 25. kesäkuuta 2015
5 + 41 + 13,5 + 20 + 15 = 94,5p. / KERJ-II

VSR:n Jälkeläisluokka C -maininta myönnetty 21. lokakuuta 2015

VSR:n Jälkeläisluokka B -maininta myönnetty 19. toukokuuta 2016

NimiRusetti-Leija "Leija" VH-tunnusVH01-018-9664
Syntymäaika ja ikä28.08.2006, 28-vuotias KasvattajaLeila Kantola evm
IkääntyminenKatso (4v. 21.12.2007) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma PainotusYleispainotteinen
Väri ja säkäPunarautias, 150cm KoulutustasoKo He A, re 110cm, me 100cm

Olet enkelitamma nyt...

Olin juuri palaamassa toisen hevoseni kanssa valmennuksesta ja avaamassa trailerin takaluukkua, kun tallityöntekijäni Saana juoksi luokseni valkoisena kuin lakana. Nainen oli selkeästi erittäin huonovointinen ja sanojen muodostaminen vaikutti erittäin vaivalloiselta. Säikähdin alkuun hänen saaneen jonkun kohtauksen, mutta lopulta aivoni alkoivat sisäistämään, että enemmän kannatti vuodattaa kyyneliä kantatammani Leijan takia. Kylmä valtasi koko kehoni astuessani sisälle talliin ja kävellessäni rakkaan punarautiaani karsinalle. Hevonen oli ilmeisesti vasta hetki sitten tuotu sisälle yöksi ja vaikuttanut jo silloin hiukan oudolta. Vaikka Leijan yleiskunto olikin ollut ihan mahtava koko sen eläkeajan, oli jokaisen joskus yksinkertaisesti siirryttävä ajasta ikuisuuteen.

Tamma makasi kyljellään karsinan purupatjalla ja vaikutti hyvin levolliselta, vaikka sen hengitys tuntuikin hidastuvan koko ajan enemmän ja enemmän. Pitelin kaunokaiseni päätä sylissä ja suukottelin tamman silkkistä turpaa yrittäen samalla olla kastelematta Leijaa kokonaan kyynelilläni. Jos kuolemasta voi koskaan puhua myönteisesti, oli Leijan poismeno valtavan kaunis hetki. Tamma vain kirjaimellisesti nukahti syliini, eikä se vaikuttanut tuntevan minkäänlaista kipua. Sen oli vallannut vain valtava väsymys, joka oli tuudittanut hevosen miellyttävään tunteeseen ja vienyt lopulta kokonaan pois. Leijasta oli tullut enkelitamma...

Luonne

Leija on yleiskuvaltaan kiltti ja reipas, mutta joissakin tilanteissa osoittautuu kovinkin herkäksi ja säikyksi. Mutta sitten taas toisessa hetkessä, tamma riehuu silkasta ilosta ja tämän takia luo monen ihmisen mieleen hankalan ja naljailevan hevosen kuvan. Sisimmässään Leija on kuitenkin oikea enkeli ja kaikki edellä mainittu on enemmän sitä huomion hakemista. Tämä punarautias tamma on oikeastaan yhden ihmisen hevonen, sillä jos se huomaa jonkun osoittautuvan Leijan puunaajaksi, alkaa tamma uskottelemaan, ettei se ketään muuta tarvitsekaan. Leija on tasoittunut romasti luonteeltaan siitä, mitä oli Ventokseen tullessa, edellisessä kodissaan oli kuulemma ollut hyvinkin vaikea tapaus. Ja nämä tiedot eivät osoittautuneet harhaluuloiksi, sillä Leijan kouluttamisessa oli totisesti työtä, ikää kun ei ollut paljoa vielä ennättänyt kertymään.

Hoidokkina Leija on varsin mukava tamma, eikä yleensä sen suurempia temppuiluja keksi. Tutun hoitajan läheisyydessä toimii varsin luontevasti, mutta vieras ihminen saattaa aiheuttaa Leijalle pientä pään vaivaa. Tamma on paljon aikasempaa parempi, sillä meille edelliseltä omistajalta tullessaan näykki vieraita ja koko talli kun oli aluksi vieraita ihmisiä pullollaan, sai tamma oppia aika nopeasti, ettei jokaikinen ihminen ole puruleluksi tarkoitettu. Tämä tapa on siis varsin hyvin kitkeytynyt pidemmällä aikavälillä pois. Harjaustilanteessa Leija on ihan muissa maailmoissa, tamma tuntuu haaveilevan vain ruoan ja orhien perään. Kavioidenkin nosto sujuu kuin unessa, mutta jos jalkaa joutuu pitämään pidemmän aikaa ylhäällä, herää Leijakin todellisuuteen ja alkaa hieman nykimään jalkaansa irti. Kengittäessä tämä onkin pienoinen ongelma. Varusteiden laitto ei nykyisin tuota suurempaa ongelmaa, mikä oli aikoinaan hyvin yleistä neitokaiselle. Kuolaimet sujahtavat suuhun alta aikayksikön ja satulankin asettaminen selkään sujuu varsin mukavasti pientä hännän huiskimista lukuunottamatta. Leijaan saa olla varsin tyytyväinen, sillä tamman vanhetessa huomaa hevosen järkiintyvän roimasti. Satulan laitto oli kuulemma edellisessä kodissa yhtä tuskaa ja jos hoitaja vähänkään epäröi satulan laittamista Leijan selkään, osasi tamma olla erittäin kenkkumainen. Hoitajien ei kuitenkaan kannata viivyttää tamman seisottamista yhtään sen pidempään kuin on tarve, sillä Leija pitkästyy melko nopeasti ja osaa olla todellakin varsin kärttyisä neitokainen. Taluttaessa vauhtia löytyy, mutta parin napakan nykäisyn jälkeen päähän saa taottua järkeä ja kerrottua, mitä tahtia Leijan kuuluu mennä.

Herkkäsuiseksi muuttunut Leija on varsin mukava ratsastettava. Tänne tullessaan Leija oli varsin kova suustaan, mikä saa miettimään, onko joku edellisistä omistajista ollut melko kova vetämään. Nykyisin joka tapauksessa neiti menee nätisti pehmeämmilläkin kuolaimilla, eikä nyvi kovinkaan paljon päätään. Leija etenee kuitenkin kaikista parhaiten ratsastaessa ääniavuin, mikä onkin varsin hyvä tietää varsinkin maastoon mentäessä. Tamma on oppinut elämänsä varrella varsin hyväksi kuuntelijaksi ja jos vauhti kiihtyy joskus liiankin kovaksi, kannattaa ehdottomasti kokeilla, mitä tamma tuumaa "pruu"-sanasta. Käynti on Leijalla mukavan keinahtelevaa, mutta askelluksesta on huomattavissa kuitenkin suomenhevosen tunnusomainen eteneminen. Ravi on varsin pompottavaa ja äkkiseltään se tuntuu melko vaikealta istuttavaksi. Kun siihen kuitenkin tottuu, voi keskittää kaiken ajatuksensa siihen, mitä on tekemässä. Ilman satulaakin ratsastaminen sujuu moitteettomasti, kunhan ei jännitä liikaa pompottavaa Leijan ravia. Keventäminen sujuukin sitten ihan mukavanlaisesti, mutta joskus saattaa tuntua ponnahtavan kunnolla ilmaan. Tällöin menee varmasti kevennykset sekaisin ja Leija saattaa hetken nauttia ratsastajan ajatuksen herpaantumisesta. Laukka on erittäin tasaista ja helposti istuttavaa. Tänne tullessaan tamman vauhti oli varsamaisen kovaa, mutta nykyään vauhdin saa varsin verkkaiseksikin, jos sitä osaa vain oikealla tavalla Leijalta pyytää. Koulukiemuroista Leija pitää, mutta voiton vie silti noin metrin esteiden hyppääminen. Joskus saattaa pientä ryöstämisen makua ilmaantua esteradalla, mutta kun tammalle näyttää kaapin paikan, voi esteiden ylittäminen olla mukava kokemus niin ratsulle kuin ratsastajallekkin. Maastossa osaa olla varsin nätisti, mutta säikkyy melko helposti. Jos maastoon lähtee Leijan lisäksi muitakin hevosia, vauhti kovenee, mutta arkuus on varsin olematonta.

Koppikammoinen on lievä nimitys Leijalle. Tamma ei ole vieläkään oppinut, ettei traileria tarvitse pelätä, vaikka kisoja olemmekin kolunneet jo mainitsemisenarvoisesti. Suuret epäilykset osoittavat jälleen kerran tamman menneisyyteen ja edellisiin omistajiin. Liinat ovat usein tarpeen ja lopultakin matka saattaa jopa alkaa kisapaikalle. Itse kisapaikalla Leija on fiksu otus ja katselee ylväästi ympärilleen. Oreille pitää toki hieman kiljahdella, mutta juuri muuten tamma ei reagoi muihin hevosiin. Verryyttely sujuu samoissa merkeissä, eikä itse kilpailusuoritustakaan voi huonoksi sanoa.

Muille hevosille Leija on tuttavuutena ihan mukava. Tamma ei juurikaan muille ryppyile, mutta joskus saattaa olla hyvinkin tarkka omasta pikku heinäkasastaan. Nuoremmille tammoille osoittaa olevansa niitä korkeammalla, mutta vanhempia tammoja Leija osaakin sitten kunnioittaa mukavasti. Orien suhteen Leija tuntuu välillä hullaantuvan liikaakin, mikä on joskus erittäin rasittava piirre tässä neidissä. Silloin kaikki keskittyminen herpaantuu ja saa tosissaan tehdä töitä, ennen kuin tamma palaa siihen hetkeen, missä ollaan.

i. Aarteen Esko evm
sh, tprt, 158cm
ii. Onnettaren Unelmoitsija evm
sh, rt, 155cm
iii. Untamoinen evm
sh, vrt, 160cm
iie. Tenneriina evm
sh, rn, 157cm
ie. Kultainen evm
sh, prt, 155cm
iei. Tahditon evm
sh, prt, 163cm
iee. Kuutamoinen evm
sh, vrt, 159cm
e. Rusetti-Liisa evm
sh, prt, 156cm
ei. Turkasen Värtti evm
sh, rn, 156cm
eii. Turjake evm
sh, tprn, 160cm
eie. Värttinän Unikko evm
sh, rt, 157cm
ee. Syksyn Sade evm
sh, prt, 164cm
eei. Syys-Lehto evm
sh, prt, 166cm
eee. Sädehtijä evm
sh, vrt, 159cm

On sanomattakin selvää, ettei Leija ole perinyt neitimäistä luonnettaan ainakaan isältään Aarteen Eskolta. Kyseinen ori oli varsin lupsakka tapaus, eikä edes hyttysparvi olisi todennäköisesti saanut sitä hermostumaan. Kuulostaa varsin mukavalta otukselta, mutta eipä Esko tosiasiassa edes niitä pohkeitakaan tai muita ratsastajan apuja oikein koskaan noteerannut. Kyllähän tummanpunarautias uutterasti kävi kilparatoja kiertämässä, mutta aika pitkälti sitä mentiin hevosen innostuksen mukaan eli toisin sanoen etanan vauhtia madellen. Välillä mietityttää, mitä Leija on mahtanut periä isältään, mutta kai se on vain uskottava, että sukua ne kumminkin ovat!

Onnettaren Unelmoitsija, Leijan isän isä ei kuuleman mukaan ollut mikään huippu kisaratsu sekään. Omistajan yritys oli ilmeisesti kuitenkin kova, sillä hän yritti käyttää kaikki mahdolliset rahkeet saadakseen orista edes jonkinmoista kilparatsua. Lopulta hänen oli kuitenkin todettava, ettei Unelmoitsijan pää vain yksinkertaisesti kestänyt jatkuvaa stressiä ja treenausta, vaikka hyppykapasiteettia löytyikin kyllä halutessa ja koulukiemurat luonnistuivat ilman sen suurempia hankaluuksia silloin tällöin. Koska omistajan tavoite oli kuitenkin päästä valtaamaan kisakenttiä, hän näki parhaaksi laittaa hevonen eteenpäin uuden hevosen tieltä. Leijan näkökulmasta katsottuna oli kuitenkin onni, että tämä kyseinen nainen päätti kuitenkin tarjota oriaan yhden kerran astutuskäyttöön ennen kuin ruunasi sen ja möi Unelmoitsijan ratsastuskoululle, jossa se sai kokeilla erilaista hevosen elämää.

Näin pitkälle pitää mennä isälinjan oreissa ennen kuin Leijan suvusta löytyy todellinen tähti! Untamoinen oli kouluratojen kingi, se jonka selässä mieluusti jokainen olisi kilpailutilanteessa. Kaikin puolin terve, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ori ei ehkä ulkonäöllisesti ollut mitenkään normaalia suomenhevosta kummempi, mutta jolta kyllä löytyi kapasiteettia. Alkuun sillä kilpailtiin niin koulussa kuin esteilläkin, mutta vähitellen oli selkeästi huomattavissa, että Untamoinen viihtyi huomattavasti enemmän koulukiemuroiden parissa vääntäen jos jonkimoisia käännöksiä ja väistöjä. Ei vaaleanrautias ihan suuremmille kisakentille yltänyt sentään, mutta kyllä se hyvää vauhtia puksutti aluetasolla, ihan mukavin tuloksin!

Tenneriina, ripaus neitimäisyyttä ja nuoren hevosen pilkettä silmäkulmassa, paljon muuta ei voi toivoakaan kisatoverilta. Tenneriina pärjäsi mainiosti kisoissa kuin kisoissa, vaikka ei sijoittunutkaan aina kärkisijoille. Sillä oli kuitenkin miellyttämisenhalu kohdallaan ja tuntui usein siltä, ettei se kestänyt epäonnistumista. Se vaati itseltään täydellisyyttä ja pyrki korjaamaan parhaansa mukaan ratsastajansakin virheet, mikäli se vain oli mahdollista. Surullista Tenneriinan tarinassa oli se, että juuri sen ollessa huipulla, teloi se oikean jalan jänteensä niin pahoin, ettei sitä pystynyt enää sen jälkeen käyttämään muuta kuin puskaratsun virassa. Omistaja halusi kuitenkin siirtää tämän tamman mahtavat taidot eteenpäin ja astuttikin Tenneriinan hyvin menestyneellä orilla Untamoisella ja parilla muulla kapasiteettisella herralla.

Aarteen Eskon emä Kultainen sai nimensä varmaankin hyvinkin oudon huumorintajun omaavalta henkilöltä. Tamma oli nimittäin varsin kaukana kultaisesta, ainakin mitä tuli sen luonteeseen. Järkyttävän äkäinen ja yhteistyökyvytön tamma ei todellakaan ollut kenenkään aloittelevan ratsastajan unelmatoveri. Siinä vaiheessa, kun muutama tyttölapsi oli koittanut onneaan Kultaisen lähettyvillä ja välttynyt vain nipin napin tamman hampailta, oli totisesti omistajan alettava ajattelemaan, mikä olisi oikea paikka punarautiaalle pedolle. Lapsiperheeseen se ei selvästikään kuulunut, joten kiertoonhan se siitä lähti. Ei se mikään ylläytys ollut, että jatkuvasti vaihtuvat omistajat vain pahensivat tilannetta ja pian tamma ei päästänyt edes ketään aikuisia lähelleen ilman uhittelua. Kunnioituksen kadottua kokonaan ihmisiin päätyi se lopulta kotiin, jossa oikeasti maltettiin kuunnella sen tarpeita ja annettiin Kultaisen kaikessa rauhassa keräillä luottamuksen rippeitään takaisin. Uskomatonta, mutta kyllä tammasta vielä yhden ihmisen hevosen sai ja jopa kilparadat tulivat sille tutuksi, punainen rusetti tosin visusti hännässä heiluen. Kaipa omistaja luotti niin paljon tamman kykyihin, että halusi vielä teetättää tästä äkäpussista varsan, jonka isäksi päätyi Onnettaren Unelmoitsija.

Tahditon ei sekään ollut mikään puhtoinen pulmunen, mutta kyllä sillä sentään enemmän tuntui olevan kiinnostusta ihmisiä kohtaan kuin jälkeläisellään. Ori ei ehkä ollut helpoimmasta päästä oleva kaveri käsittelyn puolesta, mutta tottuneen käsissä siitä kyllä sai kuorittua ihan kunnon kansalaisen, jos vain halusi. Kyseessä ei ollut mikään loistosuorittaja, vaan enemmänkin keskitasoisesti pärjäävä suomiputte, joka kyllä tiesi paikkansa, mutta uskalsi silloin tällöin uhmata sille asetettuja oikeuksia. Helppo B ja 100cm menivät hyvinä päivinä viimeistäänkin parin yrittämän jälkeen niin kuin ratsastaja halusi, mutta huonoimpina päivinä kaikki pistettiin ranttaliksi.

Leijan isänemän emä Kuutamoinen oli varmaankin se, jonka olettettiin periyttävän sen ja Tahdittoman varsalle hyvät puolet. Harmi vain, että ne taisivat jäädä aika pahasti varjoon, sillä mikäli Kuutamoisen luonteenpiirteet olisivat päässeet oikeuksiinsa, olisi kyseessä ollut aika paljon parempi jälkeläinenkin. Tamma ei ehkäpä ollut mikään paras mahdollinen kilparatsu, mutta kyllä se ainakin paremmin pärjäsi esteillä ja kouluradalla kuin raviratoja kiertämässä. Sinnehän se oli alunperin pyritty saamaan, olihan sen vanhemmatkin pärjänneet varsin mainiosti ja luoneet mahtavan kilpauran juosten kärryt perässään. Ei Kuutamoisesta ollut kuitenkaan siihen, rikkoi raukka aivan liian helposti laukalle ja sille ei vauhti tuntunut vain olevan mikään suurin intohimo.

Rusetti-Liisa, tältä tammalta tulee varmaankin kaikista vahvimmin ne akkamaiset piirteet Leijalle. Itse en olisi ehkä valinnut kyseistä tammaa emäehdokkaaksi, mutta paha on käydä valittamaankaan, kun katsoo nykyistä tilannetta Leijankin kanssa. Rusetti-Liisa oli niitä hevosia, joiden miellyttämisenhalu oli pyöreä nolla ja hampaita oli kiva kokeilla erilaisiin kohteisiin. Keljumainen tamma oli kyllä pirullisen kapasiteetikas, mutta mitä tekee hevosella, jonka käytöstä ei saa kuriin ja ratsastaessakin voi vahvasti epäillä hevosen kunnioitusta ratsastajaansa kohtaan.

Turkasen Värtti oli puhtaasti vain hyvän luonteen ja ulkonäön periyttäjä ilman minkäänlaista osaamista. Herää kyllä jälleen kysymys, mihin nämä positiiviset piirteet oikein katosivat siinä vaiheessa, kun Rusetti-Liisa putkahti maailmaan, mutta kai se on ihan hyvä saavutus, että kaikki kuusi muuta varsaa syntyivät fiksuina yksilöinä. Prosentuaalisesti ei siis mikään huonompi juttu, mutta olisihan se nyt ollut reilua, että Leija olisi saanut sukuunsa Rusetti-Liisan tilalle jonkun muun tai kyseinen tamma olisi edes kuulunut niihin tervejärkisiin yksilöihin. Joka tapauksessa ei Turkasen Värttiä voi asiasta syyttää, muhkean näköinen ruunikko ori oli kyllä totisesti makea ulkonäöllisesti!

Turjake kuului kyllä aikalailla Turkasen Värtin kanssa samaan kastiin eli kaikkea muuta kyllä löytyi, mutta ei sitä kovinkaan paljon kisakentillä nähty. Tiedä sitten, onko se juuri kyseisen seikan takia kovin hyvä periyttäjä, mutta ainakin tässä sitä nykyisin ollaan Leijankin kanssa ja ihan hyvin on porskuteltu eteenpäin. Voisihan olla, että Leijalla olisi kahta kauhempi luonne, jos Turjake ei olisi ollut vaikuttamassa sukuun. Puskaratsun virkaa toimittava ori oli kuitenkin joka tapauksessa hiukan hömelö eläjä ja ilmeisesti omilla avoilla ajatteleminen oli toisinaan sille melkoisen vaikeaa, sillä usein se ei tuntunut osaavan tehdä mitään ilman, että ratsastaja hevosparkaa opasti.

Värttinän Unikko oli puhtaasti taasen koko elämänsä ratsastuskoululla pikkulasten potkittavana ja revittävänä. Ihmeen hyvin tammalla kyllä kesti hermot, sillä kyllä useampi hevonen olisi saattanut leipääntyä jo vähemmästäkin. Eläkekotiin päästyään omistaja halusi ilman muuta teetättää sillä parit varsat, ihan vain harrasteratsuksi. Ei Turjakkeen ja Värttinän Unikon varsasta Turkasen Värtistä mitään ihmettä todellakaan odotettu ja senhän jo pystyikin huomaamaan orin osaamattomuudesta. Värttinän Unikko oli kuitenkin perustamma parhaimmasta päästä, joten ei ollut mikään huono idea antaa sen pyöräyttää vielä viimeisinä vuosinaan parit varsat maailmaan.

Jos Leijan emän isä toi sukuun enemmän luonnetta ja toivottua ulkomuotoa, Syksyn Sade toi enemmän mukaan sitä osaamista. Melko mitättömän näköinen, 164cm korkea tamma täytti yleisratsun vaatimukset ihan reilusti, mutta harmi kyllä se ei päässyt koskaan edes yrittämään taitojaan kisakentillä. Tamman omistajalla ei ollut minkäänlaista kokemusta kilpailemisesta, eikä hänellä käynyt edes mielessä hankkia hevoselleen edes erikseen kisaajaa. Toki moni aina muisti kehua Syksyn Sateen menoa, mutta omistaja enemmänkin itse vähätteli hevosensa taitoja ja totesi, ettei niin rumaa tapausta pelastaisi edes osaaminen. Sääli.

Syys-Lehto saattaa olla ravipiireissä tuttu nimi. Se nousi kaikkien huulille aivan yllättäen menneillä vuosilla, mutta unohtui myös yhtä nopeasti. Orin ura lähti nousikiitoon jo heti sen ensimmäisinä elinvuosina ja siitä povattiin huippuravuria, mutta ei mennyt aikaakaan, kun ravureille tyypilliset jalkavaivat alkoivat astua kuvaan ja alkoi näyttämään vahvasti siltä, ettei urasta yksinkertaisesti tulisi mitään. Hurjapäisestä orista haluttiin kuitenkin saada edes yksi varsa maailmalle, vaikkei siitä todennäköisesti tulisikaan mikään ravikuningas tai -kuningatar.

Sädehtijä toi myös oman kortensa kekoon tähän todella sekalaiseen sukuun. Tamma koulutettiin alkujaan nuorelle tytölle kilparatsuksi, joka kuitenkin pilasi hevosen kokonaan omalla ratsastuksellaan ja asenteellaan. Suomenhevonen ei ollut tarpeeksi hieno kilparatsu ja hevosen sai helposti tyrkätä vain sivuun ilman sen kummempia toimenpiteitä. Kiltti tamma oli vaarassa joutua olemaan toimettomana, kunnes pikkutytön äiti päätti opetella itsekin ratsastamaan ja lopulta tästä vaaleanrautiaasta suomiputesta tuli tätiratsu henkeen ja vereen. Kapasiteettia olisi kyllä löytynyt muuhunkin tarkoitukseen, mutta ainakin Sädehtijä sai elää mukavan elämän ja siirryttyään myöhemmin uudelle omistajalle, pääsi se myös jalostuskäyttöön hillitysti.

9 jälkeläistä, joista 7 tammaa ja 2 oria
26.12.2006 o. Klaymondin Hohtaja i. NRL Nestori
28.01.2007 t. Klaymondin Karina i. Pumpelipum AK
23.06.2008 o. Ventoksen Räyhähenki KTK-III, YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I* i. Hölyn Pöly
24.06.2008 t. Ventoksen Häivähdys i. Hölyn Pöly
29.05.2014 t. Ventoksen Alppiruusu i. Aadee Muilutus
28.07.2014 t. Ventoksen Lena YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I i. Hallaniityn Ekaykä
15.08.2014 t. Ventoksen Rakuuna i. Karmava
10.02.2015 t. Ventoksen Siruliina SV-I, KTK-III, KV-II, EV-II i. Lakean Tuusannuuska
26.03.2015 t. Ventoksen Untuva Ch, KTK-II i. Varpusjärven Untamo
Kouluratsastus (13 voittoa)
01. | KRJ Cup - 31.08.2014 - B Ponies - He B - 19/320
02. | KRJ Cup - 30.09.2014 - Pirunkorpi - He A - 17/294
03. | KRJ Cup - 31.10.2014 - Fiktio - He A - 20/210

01. | VSR Cup - 31.10.2014 - Susiraja - He B - 3/67

01. | Villit - 26.11.2006 - x - He C - 1/22
02. | KRJ - 31.12.2006 - x - He B - 3/86
03. | Villit - 31.12.2006 - Avokaado - He C - 1/8
04. | KRJ - 10.01.2007 - Yeneva - He B - 3/30
05. | KRJ - 15.11.2007 - CeRi - He A - 6/56
06. | KRJ - 30.05.2008 - Villakuja - He A - 1/82
07. | KRJ - 10.06.2008 - Ciar Dressage - He A - 3/50
08. | KRJ - 11.06.2008 - Ciar Dressage - He A - 5/50
09. | KRJ - 21.08.2008 - Regal - He A - 6/43
10. | KRJ - 21.08.2008 - Arwyn - He A - 6/206
11. | KRJ - 23.08.2008 - Timmellys - He A - 2/26
12. | KRJ - 04.08.2009 - Jewel Pony Riders - He A - 3/46
13. | KRJ - 05.08.2009 - Jewel Pony Riders - KN Special - 5/35
14. | KRJ - 07.08.2009 - Jewel Pony Riders - KN Special - 5/35
15. | KRJ - 08.08.2009 - Cecam Shetlands - He B - 3/40
16. | KRJ - 09.08.2009 - Raadelman Hevostila - He A - 1/40
17. | KRJ - 09.08.2009 - Jewel Pony Riders - KN Special - 4/35
18. | KRJ - 09.08.2009 - Maple's Stable - He A - 4/40
19. | KRJ - 11.08.2009 - Vinlanti - He A - 9/94
20. | KRJ - 14.08.2009 - Kölni - He B - 1/50
21. | KRJ - 23.05.2014 - Yksityistalli Hummingbird - He A - 4/40
22. | KRJ - 24.05.2014 - Yksityistalli Hummingbird - He A - 3/40
23. | KRJ - 25.05.2014 - Yksityistalli Hummingbird - He A - 2/40
24. | KRJ - 25.05.2014 - Yksityistalli Hummingbird - He A - 5/40
25. | KRJ - 28.05.2014 - Team Obnoxious - He A - 6/40
26. | KRJ - 01.06.2014 - Team Obnoxious - He A - 1/40
27. | KRJ - 03.06.2014 - Parodia - He A - 5/40
28. | KRJ - 03.06.2014 - Parodia - He A - 3/40
29. | KRJ - 06.06.2014 - Parodia - He A - 6/40
30. | KRJ - 07.06.2014 - Parodia - He A - 1/40
31. | KRJ - 11.06.2014 - Parodia - He A - 4/40
32. | KRJ - 12.06.2014 - Parodia - He A - 4/40
33. | KRJ - 12.06.2014 - Hengenvaara - He A - 4/30
34. | KRJ - 12.06.2014 - Hengenvaara - He A - 4/30
35. | KRJ - 13.06.2014 - Hengenvaara - He A - 4/30
36. | KRJ - 13.06.2014 - Parodia - He A - 1/40
37. | KRJ - 14.06.2014 - Parodia - He A - 1/40
38. | KRJ - 14.06.2014 - Fiktio - He A - 1/40
39. | KRJ - 15.06.2014 - Hengenvaara - He A - 5/30
40. | KRJ - 15.06.2014 - Kisakeskus Lapland - He A - 5/40
41. | KRJ - 16.06.2014 - Hengenvaara - He A - 5/30
42. | KRJ - 17.06.2014 - Fiktio - He A - 1/40
43. | KRJ - 19.06.2014 - Ascuns Farm - He A - 1/30
44. | KRJ - 19.06.2014 - Ascuns Farm - He A - 3/30
45. | KRJ - 20.06.2014 - Parodia - He A - 4/40
46. | KRJ - 21.06.2014 - Ponipallero - He A - 5/50
47. | KRJ - 22.06.2014 - Parodia - He A - 4/40
48. | KRJ - 23.06.2014 - Parodia - He A - 1/40
49. | KRJ - 23.06.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - He A - 2/30
50. | KRJ - 25.06.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - He A - 3/30
51. | KRJ - 19.06.2014 - Ascuns Farm - He A - 4/30
52. | KRJ - 27.06.2014 - Parodia - He A - 6/40

Kenttäratsastus (6 voittoa)
01. | KERJ Cup - 30.08.2014 - KK Bailador - CIC1 - 4/54

01. | VSR Cup - 28.02.2015 - Fiktio - CIC1 - 4/42

01. | KERJ - 18.08.2008 - Sunny's Dancing - Tutustumisluokka - 3/8
02. | KERJ - 23.08.2008 - Vision Estate - Harrasteluokka - 3/19
03. | KERJ - 25.05.2014 - Vennamo - CIC1 - 4/55
04. | KERJ - 30.05.2014 - Kärmeniemi - CIC1 - 3/46
05. | KERJ - 02.06.2014 - Kärmeniemi - CIC1 - 2/46
06. | KERJ - 03.06.2014 - Kärmeniemi - CIC1 - 2/46
07. | KERJ - 08.06.2014 - Susiraja - CIC1 - 6/50
08. | KERJ - 12.06.2014 - Special Ring - CIC1 - 1/50
09. | KERJ - 13.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - CIC1 - 1/40
10. | KERJ - 03.07.2014 - Mörkövaara - CIC1 - 2/40
11. | KERJ - 06.07.2014 - Whispering Heaven - CIC1 - 3/30
12. | KERJ - 07.07.2014 - Mörkövaara - CIC1 - 2/40
13. | KERJ - 10.07.2014 - Special Ring - CIC1 - 3/30
14. | KERJ - 14.07.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - CIC1 - 3/30
15. | KERJ - 15.07.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - CIC1 - 4/30
16. | KERJ - 15.07.2014 - Bonfire - CIC1 - 2/30
17. | KERJ - 02.08.2014 - Huvitutti - CIC1 - 3/30
18. | KERJ - 07.08.2014 - Crayon - CIC1 - 5/30
19. | KERJ - 09.08.2014 - Crayon - CIC1 - 3/30
20. | KERJ - 11.08.2014 - Littleness - CIC1 - 3/47
21. | KERJ - 12.08.2014 - Breawa - CIC1 - 1/30
22. | KERJ - 15.08.2014 - Viljala - CIC1 - 4/30
23. | KERJ - 15.08.2014 - Whispering Heaven - CIC1 - 2/30
24. | KERJ - 17.08.2014 - Whispering Heaven - CIC1 - 1/30
25. | KERJ - 17.08.2014 - Viljala - CIC1 - 4/30
26. | KERJ - 18.08.2014 - Kilpailukeskus Reiter - CIC1 - 1/30
27. | KERJ - 19.08.2014 - Viljala - CIC1 - 2/30
28. | KERJ - 19.08.2014 - Pirunkorpi - CIC1 - 3/30
29. | KERJ - 20.08.2014 - Pirunkorpi - CIC1 - 3/30
30. | KERJ - 21.08.2014 - Pirunkorpi - CIC1 - 2/30
31. | KERJ - 22.08.2014 - Pirunkorpi - CIC1 - 5/30
32. | KERJ - 23.08.2014 - Dainty - CIC1 - 4/30
33. | KERJ - 23.08.2014 - Thrillium - CIC1 - 4/50
34. | KERJ - 24.08.2014 - Pirunkorpi - CIC1 - 3/30
35. | KERJ - 25.08.2014 - KK Bailador - CIC1 - 7/50
36. | KERJ - 27.08.2014 - KK Bailador - CIC1 - 7/50
37. | KERJ - 30.08.2014 - Mörkövaara - CIC1 - 1/40
38. | KERJ - 31.08.2014 - Mörkövaara - CIC1 - 6/40
39. | KERJ - 31.08.2014 - Kilpailukeskus Reiter - CIC1 - 2/40
40. | KERJ - 01.09.2014 - Kilpailukeskus Reiter - CIC1 - 4/40
41. | KERJ - 01.09.2014 - Mörkövaara - CIC1 - 6/40
42. | KERJ - 04.09.2014 - Kuuralehto - CIC1 - 3/30
Esteratsastus (10 voittoa)
01. | ERJ Cup - 31.07.2014 - Kilpailukeskus Ginger - 100cm - 13/256
02. | ERJ Cup - 31.12.2014 - KK Bailador - 110cm - 17/233

01. | Villit - 26.12.2006 - Horsecenter Overtale - 70-80cm - 5/27
02. | ERJ - 25.01.2007 - Itä-Laakso - 60cm - 70cm - 1/59
03. | ERJ - 25.01.2007 - Itä-Laakso - 90cm - 1/60
04. | ERJ - 16.04.2008 - Damn Ponies - 110cm - 1/84
05. | ERJ - 18.04.2008 - Silke - 110cm - 2/48
06. | ERJ - 23.04.2008 - Rowdy - 110cm - 3/45
07. | ERJ - 04.06.2008 - Klick - 110cm - 6/55
08. | ERJ - 09.06.2008 - Tendenz - 110cm - 5/36
09. | ERJ - 09.06.2008 - Tendenz - 110cm - 5/36
10. | ERJ - 12.08.2008 - Okeanos - 110cm - 3/56
11. | ERJ - 16.08.2008 - Kaurisrannan Ratsastajat - 110cm - 2/40
12. | ERJ - 17.08.2008 - Kincaid Farm - 110cm - 8/83
13. | ERJ - 18.08.2008 - Siljan Suomenratsut - 110cm - 2/12
14. | ERJ - 23.08.2008 - Mörkövaara - 110cm - 6/39
15. | ERJ - 23.08.2008 - Mörkövaara - 110cm - 2/39
16. | ERJ - 23.08.2008 - Mörkövaara - 110cm - 6/39
17. | ERJ - 23.08.2008 - Mörkövaara - 110cm - 4/39
18. | ERJ - 23.08.2008 - Mörkövaara - 110cm - 4/39
19. | ERJ - 04.08.2009 - YT Nokkelan - 100cm - 3/50
20. | ERJ - 10.08.2009 - Vinlanti - 110cm - 5/38
21. | ERJ - 11.08.2009 - Kisatalli Safir - 90cm - 3/100
22. | ERJ - 15.08.2009 - Veikeän Hevostila - 110cm - 6/50
23. | ERJ - 15.08.2009 - Naturael - 100cm - 8/100
24. | ERJ - 15.08.2009 - Katoava - 100cm - 3/50
25. | ERJ - 16.08.2009 - Veikeän Hevostila - 110cm - 6/50
26. | ERJ - 16.08.2009 - Naturael - 110cm - 7/100
27. | ERJ - 19.08.2009 - Naturael - 110cm - 3/100
28. | ERJ - 22.05.2014 - Starberry - 110cm - 3/22
29. | ERJ - 28.05.2014 - Littleness - 110cm - 4/30
30. | ERJ - 30.05.2014 - Littleness - 110cm - 4/30
31. | ERJ - 30.05.2014 - Littleness - 110cm - 5/30
32. | ERJ - 01.06.2014 - Littleness - 110cm - 2/30
33. | ERJ - 02.06.2014 - Ventos - 110cm - 4/50
34. | ERJ - 03.06.2014 - Valiant Warmbloods - 110cm - 6/100
35. | ERJ - 04.06.2014 - Pirunportti - 110cm - 3/29
36. | ERJ - 07.06.2014 - Ponipallero - 110cm - 6/50
37. | ERJ - 08.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 4/40
38. | ERJ - 13.06.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 4/30
39. | ERJ - 14.06.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 2/30
40. | ERJ - 17.06.2014 - LAC - 110cm - 4/40
41. | ERJ - 18.06.2014 - LAC - 110cm - 2/40
42. | ERJ - 21.06.2014 - Ventos - 110cm - 1/40
43. | ERJ - 21.06.2014 - LAC - 110cm - 6/40
44. | ERJ - 22.06.2014 - Ventos - 110cm - 3/40
45. | ERJ - 23.06.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - 110cm - 3/40
46. | ERJ - 24.06.2014 - LAC - 110cm - 1/40
47. | ERJ - 25.06.2014 - LAC - 110cm - 3/40
48. | ERJ - 26.06.2014 - Lowa Sporthorse - 110cm - 3/30
49. | ERJ - 25.06.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 5/40
50. | ERJ - 25.06.2014 - Joogin Suomalaiset - 110cm - 1/30
51. | ERJ - 27.06.2014 - Moondance - 110cm - 3/40
52. | ERJ - 28.06.2014 - Moondance - 110cm - 2/40
53. | ERJ - 01.07.2014 - Joogin Suomalaiset - 110cm - 1/30
54. | ERJ - 04.07.2014 - Joogin Suomalaiset - 110cm - 1/30
55. | ERJ - 05.07.2014 - Joogin Suomalaiset - 110cm - 2/30
56. | ERJ - 05.07.2014 - Ulapan Talli - 110cm - 1/30
57. | ERJ - 06.07.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 4/40
58. | ERJ - 07.07.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 4/40
59. | ERJ - 07.07.2014 - Roscoff Sportponies - 110cm - 6/40
60. | ERJ - 07.07.2014 - Ulapan Talli - 110cm - 3/30
61. | ERJ - 10.07.2014 - Joogin Suomalaiset - 110cm - 4/30
62. | ERJ - 11.07.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 5/40
63. | ERJ - 11.07.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 3/40
64. | ERJ - 12.07.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 1/40

Näyttelyt
01. | Match Show - 02.06.2008 - Only - Hevoset - 3/14, PUN
02. | VSN - 22.11.2014 - Granstad - Muut hevostammat - 10/15, 33p.

Valmennukset

06.04.2008, Meleni - Manetheren, kouluvalmennus, He A
Alkukäynnit menivät hieman liioitellun reippaasti ja alkuverryttely kokonaisuudessaan oli vauhdikas. Pidit hevosen kuitenkin hallinnassa koko ajan. Pohkeenväistöt menivät hyvin maltettuasi tehdä reilusti puolipidätteitä kiinnittäessäsi hevosen huomion ja saaden sen hidastamaan. Laukan lisäykset olivat vauhdikkaat ja hidastus oli miltei huomaamaton. Tuntinne meni kuitenkin mukavasti, vaikka hevonen olisi saanut mennä rauhallisemmin jokaisessa askellajissa ja kuunnella enemmän ratsastajan pidätteitä.

28.07.2014, Anita VRL-00574 - kouluvalmennus, He A
Saavuin Ventoksen kentälle maanantai-illalla, kun pahin paahde oli jo hellittänyt. Tamma käveli alkukäyntejä keinahtelevin askelin, selässään omistajansa yaren. Pehmeästi se maiskutteli kuolaimia suussaan, mutta alkoi melko nopeastikin hakeutua pyöreälle kaulalle. Kehotin yarenia veryttelemään tamman myös ravissa ja laukassa, mutta vielä melko pitkällä ohjalla, sillä tamma tuntui rullautuvan vähän liiankin helposti pakettiin. Siirtymiset sujuivat melko helposti ja vain vasemmassa kierroksessa tamma hiukan viskoi päätään, ennenkuin nosti pyörivän laukan. Raahaasin kentän päätyyn keskiviivan molemmin puolin puomit, joiden välistä oli tarkoitus ratsastaa. Lisäksi rajasin toisen päädyn tötteröillä 15m ympyräksi. "Noniin, sitten ota ensin käynnissä. Ratsasta oikeassa kierroksessa sisään, hetki suoraan ja sitten alat väistättää vasemmalle. Koita päästä ennen tötteröitä uralle." Alkuun Leija oli hieman kiireinen ja puski lapa edellä, kaula vinossa eteenpäin. "Pidätä sitä, jos se meinaa juosta alta. Muista myödätä välillä, noin, hyvä." Viimeiset askeleet olivat jo vähän sinnepäin. "Anna sen kävellä uralla suorana, taivuta vasta kaarteissa". Toisella yrityksellä yaren vei pidätteet paremmin läpi ja Leija malttoi keskittyä ja siirsi nätisti jalkojaan ristiin. Muutaman toiston jälkeen vaihdettiin suuntaa, joka oli selvästi tammalle helpompi. "Älä anna takapään karata edelle, vaan koita siirtää etuosaa yhtä paljon. Hienoa, kiitä sitä kun se toimii oikein". Sama tehtävä suoritettiin myös harjoitusravissa ja tamma liikkui isoin askelin, yaren osasi kuitenkin istua mukana tammaa häiritsemättä. Lopuksi vielä otimme molempiin suuntiin laukkaa voltilla ja taipuisa hevonen onnistui lähes joka kierroksella pysymään voltin reunojen sisäpuolella. "Vielä, kun saat sen etu- ja takaosan siirtymään sivulle juuri samaan aikaan, ei yhtään liioitellen kumpaakaan, niin hyvä tulee. Se on selvästi notkea, jote älä anna sen vain liuteta vinosti pois paikalta vaan vaadi takapää rehellisesti alle ja nopeampia reaktioita myös pidättäviin apuihin." Ratsukko teki vielä loppuveryttelemään ravissa, kunnes oli aika pitkien ohjien ja kiitoksen.

01.08.2014, merikissa - kouluvalmennus, He A
Kävelin maneesille päin hiki otsalta valuen. Toivoin mielessäni että maneesissa olisi viileämpää kuin ulkona, missä varjossakin oli lähemmäs 25 astetta. Kello oli jo seitsemän illalla, mutta ilma oli ja pysyi kuumana. Aukaessani maneesin ovet en voinut olla hymyilemättä, niin ihanan vilpoisaa. En myöskään voinut olla huomaamatta ratsukkoa jota olin tullut valmentamaan, joka jo alkuverrytteli pääty-ympyrällä. Tervehdin ratsastajaa ja aloitimme varsinaisen valmennuksen, kun alkuverryttelykin oli ehditty jo hoitaa. Aluksi halusin nähdä ratsuko yhteistyötä jokaisessa askellajissa, suoralla ja kaaravalla uralla. Tamma kuunteli ratsastajaansa valehtelematta täydellisesti ja ratsastus näytti oikein mukavalta ja helpolta. Leija oli kuitenki hieman tahmea ja ratsastaja saikin tehdä töitä, jotta tamma liikkui kunnolla eteen. Aloitimme laukkaharjoitukset pääty-ympyrällä, kumpaankin suuntaan muutamat kierrokset. Tamma taipui tahmeudestaan huolimatta nätisti. Laukannostot olivat vähän tönkköjä, jos niin voi sanoa, ja pyysinkin ratsastajaa valmistelemaan tamman paremmin. Teimme valmennuksen aikana myös pohkeenväistöharjoituksia, lisäyksiä sekä siirtymisiä.

06.08.2014, Kaneli - kouluvalmennus, He A
Yaren saapui punarautiaan suomalaisensa, Leijan kanssa, tallilleni estevalmennukseen. Pehmeillä kuolaimilla varustettu tamma näytti heti alusta lähtien menevältä kaverilta ja sain nähdä tämänkin puolen koulutunnin aikana. Alkuverryttelyksi Yaren ja Leija sai tehtäväkseen erilaisia siirtymisiä käynnissä ja ravissa, joilla testattiin tamman kuuliaisuutta. Tehtävässä ei ollut parivaljakolle sen suurempia ongelmia tällä kertaa eikä liioin seuraavassakaan tehtävässä. Tamman laukka näytti tasaiselta ja mukavalta istuttavalta ja yaren istuikin hyvin siellä hevosensa selässä. Alkuverkkojen jälkeen annoin hetkeksi luvan antaa Leijalle pitkät ohjat ja kävellä rennosti ympäri kenttää. Käskin ratsastajaa ottamaan ohjat käteen ja aloittamaan taas työskentelyn. Aloitimme tauon jälkeen laukalla. Leija pysyi mukavan rentona koko laukkapätkien aikana. Muutamien laukkapätkien jälkeen aloimme harjoitella vastalaukkaa. Vastalaukkaharjoittelussa Leijalla ja yarenilla oli hieman petrattavaa. Parilla ensimmäisellä kerralla ratsastaja ohjasi ratsunsa liian syvälle kulmiin, jolloin hevosen oli pakko rikkoa laukka takaisin raviin. Kesken toisen harjoituksen kaukana kolahti peräkärryn ramppi maahan ja sitä Leija hieman pelästyi. Tamma lähti laukkaamaan, mutta Yaren sai nopeasti tilanteen hallintaansa niinkin yksinkertaisella sanalla kuin 'pruu'. Tämän jälkeen teimme vielä muutaman kerran tuon keskenjääneen harjoituksen ja Leija pystyi pitämään laukkansa koko vastalaukkapätkän ajan.

06.08.2014, Kaneli - estevalmennus, 110cm
Yaren saapui toisen kerran tallilleni Leijansa kanssa. Tällä kertaa nauttisimme esteratojen annista. Olin pystyttänyt jo etukäteen kentälle muutamia esteitä ennenkuin ratsukko saapui paikalle. Aloin heti heittelemään Yarenia erilaisilla käskyillä, kuten itsenäisellä verryttelyllä. Hänen ratsastuksensa oli mukavaa katsottavaa. Alkulaukassa Leija hieman innostui, mutta kuunteli hyvin ratsastajansa ääniapuja. Aloitimme hyppäämällä noin 50cm pientä ristikkoa, jota korotin hieman jokaisen hypyn jälkeen. Lopulta este oli 90cm korkuinen, kun siirryimme seuraavaan tehtävään. Tässä tehtävässä piti hypätä pieni, kahden esteen sarja, joista jälkimmäinen este oli pieni okseri. Teillä ei ollut mitään ongelmia, vaan askeleet sopivat juuri hyvin esteiden väliin. Tämän helpon tehtävän jälkeen korotin sarjaa hieman 100cm pintaan ja taaimmainen este vaihtui 110cm korkeaksi muuriksi. Leija ei sen kummemmin katsellut estettä, vaikka Yaren hieman jännittikin hyppyä selvästi tamman selässä.

07.08.2014, Anita - estevalmennus, 110cm
Kenttä pölisi hieman, kun yaren alkulämmitteli tammaansa Rusetti-Leijaa käynnissä ja kevyessä ravissa. Olin valmentanut heitä jo kerran koulussa, mutta nyt olisi vuorossa tamman lempilaji -esteet. Raahasin pitkän sivun viereen yhden maapuomin ja ohjeistin ratsukkoa ylittämään sen molemmista suunnista laukassa. Alkuun tamma liioitteli puomin kohdalla ja hyppäsi sen kuin isommankin esteen. "Ota se paremmin kuulolle, tee paljon pieniä pidätteitä ja älä anna laukan venyä ihan noin paljoa. Puomilla ei tarvi oikeastaan edes nousta satulasta, riittää kun vähän myötää kädellä." Muutaman yrityksen jälkeen Leija tajusi, ettei puomi siitä nousisi ja tyytyi laukkaamaan sen yli. Rakensin kolmen ristikon jumppasarjan, jonka perään kolmen laukka-askeleen välille pystyn. Jätin pystyn alkuun vain maapuomeiksi, jotta saisimme Leijan varmasti kuulolle. "Älä anna sen lähteä kiihdyttämään, tai myöhemmin tulee viimeisellä esteellä ongelmia. Ohjaat keskelle, myötäät muttet liioittele ja ota tarvittaessa voltille, jos kuumuu. Aloitetaan!" Kuin taikaiskusta Leija nosti räjähtävän laukan ja yritti puskea esteille, mutta ratsastaja oli hereillä ja sai tamman pidettyä kurissa. Viimeisellä esteellä se hieman hosui ja kolautti jalkojaan, joten otimme nopeasti uusinnan joka sujui hyvin. Korotin viimeisen esteen 90cm pystyksi ja ohjeistin yarenia olemaan tarkkana laukka-askelien kanssa, sillä rako saattoi helposti kutistua kahdeksi, jolloin loikasta tulisi liian pitkä. Ratsastaja toi hevosen maltilla suoralle, otti hyvin kiinni ennen pystyä ja Leija suoriutui siististi tehtävästä. Korotin ristikkoja ja ratsukko teki vielä muutaman onnistuneen suorituksen. "Hyvä, anna sen laukata vähän aikaa pidemmällä ohjalla ja sitten ravin kautta käyntiin ja loppuveryttelyt." Tamma pärski ja ravisteli päätään tyytyväisen näköisenä, aivan kuin valmiina menemään vielä toisenkin tunnin perään.

12.08.2014, Siiri K. - estevalmennus, 110cm
Saavuin rauhalliseen pihapiiriin pitämään valmennustuntia yarenille ja hänen hevoselleen Rusetti-Leija. En oikein tiennyt mitä odottaa saapastellessani kentän vierustalle jossa ratsukko jo verrytteli. Tamma näytti olevan kuulolla varsin hyvin, mutta yaren joutui tekemään melkolailla töitä saadakseen hevosensa liikkumaan kunnolla eteen ja omalla moottorillaan. Leijan askellus näytti melko laiskalta ja huikattuani tervehdykset aidan vierustalta, pujottauduin sen ali ja kävelin kentän keskelle. Pyysin yarenia heti alkuunsa ottamaan pari täyttä kierrosta laukkaa, jotta Leija saataisiin hieman hereille. Pyysin häntä tekemään myös temponvaihteluja ja pysähdyksiä, jotta hevonen tulisi kuulolle ja sen kroppaa saataisiin aktivoitua erityisesti takaa. Leija näytti tällä kertaa vaativan melko pitkän alkuverkan, joten teimme sen huolella välttääksemme lihasjumeja tai muita sairastapauksia.

Kun Leija oltiin saatu hereille, oli aika aloittaa itse treeni. Yaren oli pyytänyt esteitä tasolta 110cm, joten rakensin ihan alkuunsa kolmen esteen kavalettisarjan joka oli vielä todella pieni. Pyysin ratsukkoa ylittämään nämä sekä ravissa että laukassa, jotta he saisivat vähän tuntumaa ja hevonen sekä ratsastaja vähän vertyisivät. Sen jälkeen nostin toisen kavaleteista toisen päälle, eli ensin ratsukko ylitti yhden kavaletin ja sitten tämän yhdistelmän, jonka korkeus oli noin 80cm. Tämän tarkoitus oli saada hevonen ponnistamaan ylöspäin ja hyppäämään pyöreästi, minkä se tekikin hienosti. Leija alkoi jo hieman innostua ja yaren saikin esteen jälkeen hieman pidättää pukittelevaa rouvaansa. Kun hevonenkin oli kerännyt energiaa, pystytin molemmille pitkille sivuille vielä 100 ja 110cm korkeat esteet, jotka ratsukko ylitti apupuomin kanssa. Leijalla alkoi olla jo liikaa virtaa ja lähestymiset olivat aluksi heikkoja, joten pyysin yarenia pysäyttämään hevosen aina lyhyellä sivulla esteiden välissä. Tämä toimi ja tamma hyppäsi jo rauhallisemmin ja hienolla tekniikalla. Yarenin ratsastus oli kaunista ja pehmeää eikä hän häirinnyt hevosta. Treenin lopuksi pyysin häntä vielä ratsastamaan tamman kunnolla eteen-alas ja kehumaan sitä paljon, tänään oli oikein hyvä treeni!

Päiväkirjamerkinnät

02.08.2014, mibula
Minut oltiin kutsuttu hätiin lauantaiksi liikuttamaan Leijaa, sillä kukaan muu ei sitä yksinkertaisesti ehtinyt tehdä. Asia passasi meikäläiselle kuitenkin oikein hyvin ja olinkin ottanut suunnaksu heti Ventoksen! Tamma olikin jo tuotu sisälle, joten ulkoa sitä ei tarvinnut hakea. Laskin harjapakin karsinan oven viereen ja aukaisin oven. Leija katsoi minua halveksuvalla ilmeellä ja vilautti hieman hampaitaan. Naurahdin tammalla ja astuin hieman eteenpäin käsi ojossa. Ei mennyt kuin hetki ja tamma olikin jo ystävällisesti nuuskimassa kämmentäni. Harjaus sujui ihan mukavasti, mitä nyt hieman kavioiden kanssa oli pientä eripuraa. Olin päättänyt lähteä pienelle maastoreissulle, joka näytti passaavan myös Leijalle oikein hyvin! Tamma oli melkoinen tapaus kyttäämään ja kyyläämään, mutta ukko noan laulaminen ja rauhallinen höpöttely sai hevosen rentoutumaan ja nauttimaan maastoilusta. Muutaman kerran se ehti ravissa säpsähtää pieniä vihreitä miehiä, mutta osasi loppumatkan kyllä käyttäytyä nätisti. Laukkasuora oli todella mukava elämys niin hevoselle kuin minullekin! Palasimme tallille rennoin mielin ja Leija sai vielä muutamat pusut ja rapsutukset - ihana tamma!

07.09.2014, Anita
Kurvailin taas avuksi Ventokseen. Rusetti-Leija, tutummin Leija oli tarhassaan syömässä päiväheiniä. Leipäpussi apunani sain tamman helposti kiinni, vaikka se aluksi katsoikin minua hieman epäluuloisena. Olin aiemmin käynyt valmentamassa Leijaa ja Yarenia, joten hevonen ei ollut täysin vieras. Tallissa jouduin sukimaan tamman korvista kavioihin oikein kunnolla, sillä neiti oli nauttinut elostaan ja kieritellyt kurassa. Loppuvaiheessa hevonen alkoi jo osoittaa kyllästymisen merkkejä ja huiskia hännällään ilmoittaen, että nyt riittää. Siispä jätin ns. pilkunviilauksen väliin ja isoimpien kurien irrottua oli aika satuloida Leija. Suitsitus sujui helposti, satulavyötä kiristäessä tamma osoitti hieman mieltään. Sain kuitenkin hevosen varustettua ja talutin Leijan kentälle. Tarkistin vyön ja nousin selkään. Alkukäynnit mentiin melko nopeaa hiihtoa ja tammalla oli selvästi hyvä, mutta herkkä päivä. Onneksi se kuunteli istunnan lisäksi erinomaisesti ääniapuja. Ravityöskentely oli melkoisen pomputtavaa menoa, mutta tamma hakeutui hyvin kuolaimelle ja tuntui yhteistyöhaluiselta. Laukkakin pyöri kivasti ja hevonen taipui hyvin molempiin suuntiin. Teimme kevyttä perustyöskentelyä ja jokainen askellaji rullasi pehmeästi ja pyöreästi. Loppuveryttelyiksi kävimme kiertämässä lyhyen maastopätkän pitkin ohjin. Ratsastuksen jälkeen Leija malttoi jo seistä harjauksessa ja jätin hevosen karsinaan odottelemaan iltaruokia.

24.09.2014, Isis
Olin luvannut mennä tänään auttamaan yarenia hänen hevostensa kanssa sillä hänellä itsellään olisi paljon muitakin asioita hoidettavana. Saavuin hyvissä ajoin aamulla Ventoksen tallille ja törmäsinkin samantien yareniin jolla olikin jo kiire seuraavaan paikkaan. Hän pyysi minua hoitamaan suomenhevostamman Rusetti-Leijan joka olisi vielä karsinassaan. Talliin astuttuani näinkin jo Leijan katselevan minua karsinastaan ja kävin tervehtimässä eloisan oloista tammaa ennenkuin hain sen harjapakin. Harjasin tammaa kaikessa rauhassa ja pyrin puhdistamaan sen niin perusteellisesti kuin vain mahdollista. Leija tapitteli suurilla silmillään tallin käytäville ja toisinaan vain vilkaisi minua nopeasti. Olin päättänyt tehdä tamman kanssa tänään pientä maastakäsin harjoittelua sekä juoksutusta joten riitti, että puin sille suitset päähän ja irrotin niistäkin ohjat. Kiinnitin juoksutusliinan lukon tamman suitsiin ja lähdimme kävelemään kentälle. Syksy ei ollut päässyt vielä kunnolla vauhtiin ja niinpä maasta löytyikin vielä toinen toistaan herkullisempia ruohotupsuja, mitkä tamman oli pakko nappasta mukaansa. Kentälle päästyämme kävelimme muutaman kierroksen koko kenttää hyväksikäyttäen ja siirryimme sitten keskemmälle. En päästänyt vielä juoksutusliinaa pidemmäksi vaan tein tammalle kylkiä venyttävän tehtävän. Talutin tammaa niin pienellä kahdeksikolla kuin se suinkin vain taipui ja seisoin itse sisäpuolella. Samalla sain käsin ohjattua tammaa taivuttamaan päätänsä ja kaulaansa enemmän sisällepäin ja sen takaosa kulkikin hyvin jo automaattisesti kaarteiden mukaisesti. Alkuun Leija tuntui ihmettelevän touhuamme, mutta venytyksen tehotessa se vaikutti todella nauttivan siitä. Venyttelyn jälkeen päästin tamman kulkemaan pidempään liinaan ja aloitin juoksuttamisen. Etenimme kaikessa rauhassa välillä suuntaakin vaihtaen ja saimme kulutettua hieman vajaa tunnin puuhissamme. Juoksutuksen jälkeen kävimme vielä pienellä kävelyllä tallin pihamaalla ja vein Leijan sitten takaisin karsinaansa. Suitsien riisumisen jälkeen heitin tammalle kevyen loimen päälle ja yarenin ohjeiden mukaisesti annoin sille heinät ja kaurat. Annoin Leijan syödä ruokansa kaikessa rauhassa ja vielä ennen lähtöäni vein tamman tarhaansa nauttimaan piristävästä syysilmasta.

27.09.2014, omistaja
Tuskailin suureen ääneen myöhästyneen heinäkuorman kanssa ja pähkäilin kuumeisesti sitä, mistä minä nyt keksisin tähän hätään hevosille heinää tarhoihin. Toki sitä vielä oli jonkin verran jäljellä, mutta suurentunut hevoslauma söi jostain kumman syystä aivan älyttömästi ja muutama pyöröpaali ei kyllä kauaa kestänyt. Kulut olivat muutenkin nousseet valtavasti ja jos olisin ollut järkevä ihminen, olisin miettinyt hevosten vähentämistä, mutta koska en ollut, minulle ei tullut moinen mieleenikään. Nousin toimistoni tuolista ylös ja siirryin viilenevään syyspäivään. Tuuli oli onneksi tänään pysynyt melko siedettävänä, mutta ei minun siltikään tehnyt mieleni jäädä ulos seisoskelemaan. Niinpä käännyinkin kannoillani rivakasti ja lähdin hakemaan heinäkärryjä, joilla saisin kuskattua hevosille päiväheinät. Olin edennyt jo jonkin matkaa, kun silmiini osui yksi vanhimmista tammoistani tarhan perukoilla. Leija katseli minua lempein silmin ja lähti rauhallisesti lampisimaan minun suuntaani. Se ei kuitenkaan koskenut heiniinsä, vaan touhotti tulla luokseni ja puski päätään hellästi minua vasten. En ollut paljoakaan ennättänyt itse tamman kanssa seurustelemaan ja ilmeisesti Leija oli huomannut sen myös. Hieman häpeissäni lopetin hetkeksi heinän mättämisen tarhaan ja silittelin tamman punertavaa päätä hiljakseen ylös ja alas. Siirryin pian selvittelemään Leijan heinien valtaamaa harjaa ja yksi heinänkorsi kerrallaan napsin niitä pois, ja selvittelin takkuja sormillani. Tamman silmät tuntuivat menevän tuon tuosta umpeen ja se selvästi nautti saamastaan huomiosta. Mieleni olisi tehnyt hypätä siltä seisomalta tamman selkään, mutta maltoin kuitenkin mieleni tietäen myös sen, ettei Leija kaikesta huolimatta kuulunut niihin rauhallisimpiin ja luotettavimpiin hevosiini. Pienen tovin mietiskelin meidän yhteistä taivaltamme ja vasta nyt aloin huomaamaan kunnolla sen, että kauniin punaisen karvan joukosta alkoi puskemaan myös harmaita karvoja. Enää ei tämä tamma ollut mikään nuori tytön hupakko, vaan ikää oli kertynyt jo yli kahdenkymmenen. Hassua, niin se aika vain meni. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkää tajutessani, etten voinut tietää yhtään, milloin meillä olisi Leijan kanssa viimeinen yhteinen päivä. Ehkäpä minä saisin joku päivä revittyä edes hitusen aikaa tälle vanhallekin tammalle.

29.09.2014, omistaja
En tiedä, olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa, kun olin juuri irtohypyttämässä uusinta ostostani Aavikkaa maneesissa ja aivan yllättäen halliin pamahti tallityöntekijäni hikinorot otsalla valuen. "Leija karkasi!" hän sai sanottua kaiken sen puuskutuksen keskeltä ja minä huokaisin syvään turhautuneena. Aavikka oli juuri pysähtynyt maneesin kauimmaiseen nurkkaan ja pälyili minua sieltä sen näköisenä, ettei laittanut yhtään pahakseen, jos meidän treeniin tulisi tauko. Eipä siinä muukaan auttanut, lähdettävähän se oli ennen kuin Leija teloisi vielä itsensä tai saisi kaikki muutkin tarhassa olijat juoksemaan sitä kyytiä, että kohta saisimme olla noukkimassa jokaista hevosta yksitellen pitkin tallin tiluksia ja toivomassa, ettei tammat ja orit keksisi toisiaan liian nopeaa tahtia. Onneksi nämä painajaismaiset ajatukset olivat toistaiseksi vielä vain pään sisällä. Kysyin tallityöntekijältä lyhyesti, mitä oli tapahtunut ja hän kertoi olleensa taluttamassa Avenia ja Leijaa yhtä aikaa pihalle. Ilmeisesti läheisen pyöröpaalin pressu oli hieman repeytynyt ja se oli sopivasti lepatellut tuulessa saaden Leijan sellaiseen panikkiin, ettei siinä enää paljoa roikuttu mukana. Aven oli kuulemma ottanut tilanteen huomattavasti rauhallisemmin, vaikka olikin hiukan tempoillut. Tallityöntekijäni oli kuitenkin saanut pidettyä vaaleanrautiaan aisoissa Leijaa paremmin. Mieleni olisi tehnyt pitää kunnon saarna siitä, miksei hän ennemmin soittanut ja vauhtinut koko ajan, missä Leija samoilisi. Nyt meillä ei ollut nimittäin hajuakaan, missä tamma mennä viiletti. Tai ehkä sittenkin oli, nimittäin pilkahdus punaista karvaa vilahti juuri tallin nurkan taakse. Lähdimme kumpikin kiertämään tallirakennusta kahdesta eri suunnasta ja pian minä jo seisoinkin vastakkain Leijan takapuolen kanssa. Kutsuin tammaa varoen ja yllätyksekseni hevonen kääntyi minuun päin rauhallisen oloisesti ja lampsi luokseni ilman sen kummempia huokutteluja. Päitset olivat päässä, mutta riimunnaru näytti kärsineen pahoin kaiken maailman mutavellikylvyistä ja hevosen kavioista. Naru sai kuitenkin toimia vielä tämän retken ajan eli toisin sanoen tarhalle saakka. Leija lampsi perässäni lauhkeana kuin lammas, vaikka hiukan muljauttelikin silmiään hirviömäisen pyöröpaalin kohdalla. En antanut sille kuitenkaan vähäistäkään aihetta alkaa pelkäämään ja kuinka ollakaan, piakkoin tamma oli turvallisesti aidatun alueen sisäpuolella. Taputin Leijaa vielä kaulalle, vaikkei se ehkä palkkiota karkureissustaan olisikaan tarvinnut ja lähdin tallityöntekijääni manaten takaisin maneesille päin, jonne olin jättänyt hetki sitten Aavikan yksinään treenailemaan.

30.09.2014, omistaja
Ilta alkoi vähitellen hämärtää päivän, mutta minä olin edelleen vakaasti päättänyt nauttia kerrankin Leijan kanssa yhteisestä maastoretkestä. Ehkä se ei maailman viisain idea ollut ottaen huomioon pimeän laskeutumisen, mutta olin totisesti luvannut itselleni, että vielä tämän päivän aikana napsaisisin jostakin aikaa vanhalle tammalle. Ilmeisesti Leijakin oli odottanut huomiotani, sillä lähestyessäni suomenhevosen tarhaa päitset ja riimunnaru kädessäni, kuulin innokasta hörähtelyä tervehdykseksi. Seisahduin aidan ulkopuolelle hetkeksi hellimään tamman silkkistä turpaa, jonka jälkeen pujahdin portin lankojen ali aitauksen sisälle. Punertava tamma näytti hämärässä yllättävän tummalta ja jos en olisi tuntenut hevosta näin hyvin, tiedä vaikka olisin erehtynyt luulemaan sitä aivan toiseksi. Hetken toisiamme ihmeteltyämme, pujotin riimun tamman suureen päähän ja aukaisin portin päästäksemme vapauteen. Aivan pieneksi hetkeksi minut valtasi suunnaton halu hypätä vain Leijan paljaaseen selkään ja se hetki kesti juuri sen verran pitkään, että piakkoin todellakin huomasin keikkuvani siellä selässä, tosin vain puolentoista metrin korkeudessa. Leijalle tämä taisi tulla todellisena yllätyksenä, sillä hetken se otti haparoivia askelia kummallekin sivulle, mutta minun rauhoitellessani sitä hetkisen sain todistettua tammalle, että sama tuttu ihminen se vain oli. Vaikka kello ei ollut kuin vasta iltaseitsemän, katsoin kuitenkin parhaakseni olla menemättä enää syvemmälle metsään. Mutta en minä kentälle tai maneesiinkaan halunnut mennä pyörimään, jo ihan sen takia, että tämä mahaa kutkuttava idea vaati villimmän toteutuksen. Ja kyllähän minä tiesin, että paikalla saattoi olla muutakin tallin väkeä ja minkälaisen kuvan se nyt heille olisikaan antanut, jos tallin omistaja olisi näyttänyt hienoa esimerkkiä siitä, kuinka hevosilla ratsastettiin ilman kypärää. Painoin hiljakseen pohkeet Leijan kylkiin ja hyvä ettei tamma ampaissut eteenpäin raviaskelin. Nopea pidäte sai sen kuitenkin kuuntelemaan minua ja niinpä se lähti syvään huokaisten hiljakseen etenemään peltotietä pitkin. Hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa, sillä linnut olivat jo vähitellen linnoittautuneet pesiinsä tältä päivältä. Kaviot astelivat pitkin hiekkaa ja silloin tällöin eteen osuva kivi aiheutti kilahduksen kengän kanssa. Valo tuntui hetki hetkeltä katoavan, joten nostin pian rennon ravin, joka muuttui pian pidättyneen laukan kautta villiksi neliksi. Annoin tuulen nipistellä kasvojani ja ohjasin Leijan aukeavalle niitylle tietäen sen olevan turvallinen paikka ratsastaa. Tässä vaiheessa unohtui kypärättömyyskin, vaikka ehkä sen olisi kuulunut olla juuri tässä vaiheessa mielessä. Hiljensin kuitenkin piakkoin takaisin raviin ja käänsin tamman ympäri takaisin tallin suuntaan. Pieni pyrähdys viilenevässä syysillassa oli tehnyt varmasti hyvää meille kummallekin, eikä treenien keskellä moinen ollut todellakaan pahitteeksi.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196 | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse