FS Aavekuiskaaja

YLA2, ERJ-II, SLA-I, jälkeläisluokka C
† 05.01.2016

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

YLA-tilaisuus 25. marraskuuta 2014
30 (14+16) - 32,5 (20,5+12) - 17 - 9 - 5 = 93,5p. / YLA2

ERJ:n laatuarvostelu 31. joulukuuta 2014
8,5+42+7,5+15,5+15 = 88,5 p. / ERJ-III


SLA-tilaisuus 20. tammikuuta 2015
17 + 22 + 10 + 21 + 20 = 90 p. / SLA-I
1. Hyvät tyypit ja leimat (4p.)
2. Hyvä hyppytyyli, vauhdikas, kuulaisen oloinen! (8p.)
3. Sporttinen ja kaunis tamma! (5p.)


ERJ:n laatuarvostelu 30. huhtikuuta 2015
9 + 42 + 7,5 + 20 + 15 = 93,5 p. / ERJ-II

VSR:n Jälkeläisluokka C -maininta myönnetty 21. lokakuuta 2015

NimiFS Aavekuiskaaja "Aven" VH-tunnusVH02-018-8982
Syntymäaika ja ikä21.01.2007, 27-vuotias KasvattajaFlash Stables
IkääntyminenKatso (4v. 15.05.2008) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenpienhevonen, tamma PainotusEstepainotteinen
Väri ja säkäVaaleanpunarautias, 143cm KoulutustasoKo He A, re 120cm

Pilvenhattarat esteinä vain...

Kyyneleet valuivat hiljaa poskipäitäni pitkin rutistaessani Avenin sinisiä päitsiä rintaani vasten. Istuin puhdistetun karsinan lattialla, enkä välittänyt tippaakaan, vaikka purut takertuivat vaatteisiini kiinni. Tämä oli taas se hetki, kun aika vain pysähtyi ja tuntui siltä, ettei se elämä siitä jatkuisi enää ollenkaan. Rakas pikkutammani jouduttiin lopettamaan samaisena aamuna yksinkertaisesti vanhuuden tuomiin vaivoihin ja kyllähän tämä tieto oli kalvanut jo pitkään mieltäni. Joulu ja uusi vuosi olivat hiukan sotkeneet ajatuksiani, enkä ollut ennättänyt murehtia edessä olevaa, mutta varmasti senkin takia tämä tuntui taas niin älyttömän raskaalta. Kun kyseessä oli taas yksi pitkäaikaisimmista tallin asukkaista, sai se aina muistuttamaan siitä, ettei mikään ollut ikuista.

Muistot laukkasivat mielessäni toisensa perään ja välillä hymy eksyi huulilleni muistaessani täydellisesti sujuneen esteradan, vaikka olinkin saattanut sitä ennen stressata niin pahasti, etten ollut meinannut selkään asti kyetä kipuamaan. Aven oli ollut ensimmäisiä kilpahevosiani, jonka kanssa olin oppinut valtavan paljon, ehkä johtuen myös tamman erittäin hankalasta luonteesta. Hevonen oli antanut minulle kuitenkin moneen asiaan mahtavia ensikosketuksia, enkä voisikaan koskaan unohtaa Avenin ainutlaatuisuutta. Vaikka kyyneleet valuivatkin edelleen poskiani pitkin, olin jälleen kerran onnellinen pienhevosen jättämistä jälkeläisistä. Aina olisi ainakin palanen tammasta vielä läsnä.

Luonne

Olin alkanut vuonna 2007 pääsemään vähitellen suomenhevosten makuun ja Aven oli niitä ensimmäisiä kasvatteja, joita hankin muilta talleilta. Tämä kaunis neitokainen sai minut heti lumoihinsa nähdessäni siitä myynti-ilmoituksen netissä ja tiesin tässä olevan tamma minun makuuni rimpauttaessani Flash Stablesiin! Avenista oli kuulemma tullut useampikin tarjous, mutta minulle hevonen sitten lopulta päätyi valtavan kiinnostukseni takia. Mieltymykseni tätä paksukalloista tammaa kohtaan sen kun vahvistui, kun lähdin sitä jo seuraavana päivänä hakemaan kotiin. Koppiin se ei kyllä olisi tullut sitten millään ja hangoittelikin vastaan jalat harallaan jokaiseen ilmansuuntaan, mutta se ei minun pilvilinnojani voinut särkeä...

Aven on persoonaltaan hyvin omalaatuinen ja tuulella käypä. Yleisesti ottaen Aven osaa käyttäytyä melko siivosti, mutta pidemmän päälle tamma osaa käydä myös hermoille. Avenin kanssa on mukava työstää eri asioita, jos tuntee tamman jo ennestään ja on saanut siihen luottamussiteen, mutta vieraita kohtaan tamma harvemmin lämpenee. Se ei vain osaa suhtautua vieraisiin myötämielisesti, eikä yleensä edes yritäkään. Aven on tyypillinen neiti ja saa nopeasti väännettyä kärpäsestä härkäsen. Tällaisena esimerkkinä toimikoon se, että jos Avenia vähänkin komentaa korotetulla äänellä, tamma ottaa siitä syvästi nokkiinsa ja tottelee vielä vähemmän. Kovasti tamman kanssa on kuitenkin edistytty alkutaipaleita ajatellen. Aven on oppinut tallin tavoille ja muutenkin järkiintynyt kehittymisensä myötä. Enää tamma ei uhkaile kenellekkään samalla tavoin, vaikkakin vielä Aven saattaa toisinaan luimia joissakin tilanteissa ja näytellä hampaitaankin. Pidemmän päälle Avenista on tullut kuitenkin hyvin hellyydenkipeä ja tämän se yleensä osoittaakin yrittämällä kaikin tavoin napata kaiken huomion itseensä, jotta pääsee hehkumaan keskipisteenä.

Avenin hoitaminen karsinassa ei ole niitä parhaimpia kokemuksia hevosten parissa. Tamma ei suostu pysymään ollenkaan paikoillaan, vaikka se olisikin sidottuna. Käytävällä kaikki sujuu kuitenkin paremmin, kun narut ovat molemmin puolin. Siellä Aven seisoo melko nätisti, mutta pidemmän aikaa neitonen ei halua paikallaan pysyä. Kiukunpurkauksensa se ilmentää varsin selvästi esimerkiksi kuopimalla ja heittelemällä päätään. Tamma ei toki varsinaisesti vihaa harjaamista ja osaa se myös nauttiakin. Aven ei arista jalkojaan yhtään, mutta kun on kavioiden puhdistuksen aika, tamma varaa painonsa aina nostettavalle jalalle ja jos hoitaja tästä hiukankin ärähtää, Aven loukkaantuu tästä ja esittää, ettei hän ole mitään koskaan tehnytkään. Suojien laitto onnistuu hyvin, eikä tähän päivään asti ole vielä kertaakaan tarvinnut pelätä, että tamma potkiutuisi takajalkojensa kanssa. Satuloitaessa Aven saattaa hiukan luimia, mutta koska sillä ei ole huonoja kokemuksia tällaisen vekottimen suhteen, tajuaa se lopulta itsekin käyttäytymisensä turhaksi. Satulavyön kiristyksessä syntyy hikeä ja tuskaisia ähinöitä molemmin tahoin, mutta lopulta sekin tehtävä on suoritettu. Suitsiessa tamma laskee jopa päätään alemmas helpottaakseen hoitajaansa ja ottaa kuolaimet mukisematta suuhunsa.

Avenilla ratsastaminen on tottuneelle ratsastajalle mukavaa puuhaa, mutta kokemattomampi tuskin tamman selässä viihtyy. Koska Aven on melko vaativa ratsastaa, harvemmin kukaan aloittelija sen selkään edes nousee. Jo ratsaille kapuaminen tuntuu toisinaan tuottavan suurta vaikeutta, sillä Aven ei vain yksinkertaisesti halua pysyä paikoillaan. Se lähtee kävelemään jo ennen aikojaan, mutta pysähtyy kuitenkin herkkäsuisena, kun ratsastaja vähänkin ohjista nykäisee. Koulua Aven ei kovinkaan innolla väännä, eikä se ole siihen lajiin edes kovin soveltuva. Aven on kyllä hyvin herkkäsuinen ja muutenkin herkkä avuille, muttei vain osaa mennä koululiikkeitä mitenkään erityisen näyttävästi. Aven on melko kankea, joten ratsastaja saa pitkän tovin taivutella ratsuaan erilaisin liikkein. Tunnin jatkuttua kuitenkin pidemmälle, Avenkin alkaa jo vähän enemmän vaikuttamaan kouluratsulta ja kuuntelee huomattavasti kuuliaisemmin ratsastajansa apuja. Käynti on hyvin reipasta ja yleensä Aven pyrkii nostamaan ravin ikään kuin vaivihkaa. Ravissa edetessä Aven on entistäkin reippaampi, mutta pienin avuin kaula löytää soman kaaren ja vauhtikin alkaa hidastumaan tamman tajutessa homman jujun. Askellus on kuitenkin pehmeää ja ratsastaja ei pompi selässä kovinkaan pahoin. Laukka on hyvin matkaa voittavaa, mutta ravin tavoin mukavaa ja nautinnollista. Laukan tempossa on vielä pientä hienosäätöä, mutta kyllä sekin on muokkautunut roimasti alkuajoilta. Esteillä Aven näyttää kaikki parhaat puolensa ja viimeistään siinä vaiheessa, kun näkee Avenin esteitä ylittämässä, täytyy myöntää tamman ainutlaatuisuus. Vaikka Aven onkin hyvin voimakastahtoinen ja kuumuvainen, se osaa ylittää esteen kuin esteen tyylillä. Esteelle lähestyminen ja ponnistuskohdat osuvat yleensä nappiin, sillä Aven tuntuu laskelmoivan ne omasta takaa. Ilmavarat ovat todella mukavaa katsottavaa ja harvemmin suorituksesta vauhtiakaan puuttuu. Suurimmat virheet Avenin kanssa esteitä hypätessä ovat ne, että esteelle tullaan liian kovaa ja kun este on ylitetty, ei saadakkaan tammaa tarpeeksi nopeasti kääntymään. Jos käännös onnistuu juuri ja juuri, useimmiten esteelle lähestyminen epäonnistuu ja puomi kolahtaa maahan harmillisesti. Harvemmin tamma kieltää millekkään esteelle, yleensä se hyppää viritelmän kuin viritelmän. Maastoilu on alkanut olemaan jopa rattoisaa, kun muistelee vuoden takaisia reissuja. Puhtia toki löytyy, mutta enää Aven ei niskuroi kovin paljon ja osaa pitää nyhtämisensä kurissa.

Traileriin Aven ei haluaisi millään tulla, mutta on selvästi viisastunut koppiin menojen lisääntyessä. Kaurasankko on hyvä apuväline, eikä aikaakaan, kun tamma kopsuttelee rapinan lähteen luokse vauhdikkaasti. Kisapaikalla Aven kolistelee kopistaan vauhdilla ulos ja katsoo korvat höröllä ja sieraimet laajentuneina kilpailupaikan vilinää ja vilskettä. Toki tamma on alkanut jo tottumaan tutuksi käyneeseen hommaan, mutta aina paikalta löytyy uutta ja mielenkiintoista ja jos ei muuta niin ainakin salskeita oripoikia, jotka kajauttavat ilmoille matalat kutsuhuutonsa. Näihin Aven vastaa naisellisen kimakalla äänellään ja on ihan täpinöissään, kun joku hirnui juuri hänelle. Lämmittelyssä saattaa käydä vielä hiukan kuumana, mutta kun hevosta on taivuteltu tarpeeksi ja parit harjoitusesteet hypätty, on neitonen valmis suoritukseensa. Suorituksen aikana Avenia ei ole häiritsemässä muut hevoset ja rauha antaa tammalle hyvän keskittymiskyvyn. Se kuuntelee tarkasti ratsastajansa ohjeistusta ja käyttää selvästi omaakin järkeilyään esteiden ylityksessä. Rynnimistä on kuitenkin vielä riittämiin, eikä se ainakaan ole vähentynyt kisatilanteessa.

Aven ei jaksa paljoakaan innostua lajitovereittensa menoista, mutta se on varma, ettei tämän hevosen heinäkasalle ole tulemista. Aven on hyvin reviiritietoinen ja näyttää kyllä muille kaapin paikan, mikäli se on tarpeen. Muille tammoille saattaa olla välillä hyvinkin ilkeä, mutta orit ovat aina vain hyviä kavereita ja niille voikin aina vähän tarjota takamustaan.

i. Nefertarin Elohopea
sph, hprn, 143cm
ii. Ch K.T. Desantti ERJ-II
sph
iii. Kapinamieli
sh, vrt
iie. Ruskan Purppura
sh, prt, 155cm
ie. Ch Khan Hehkuva Myy Hapero KTK-II
sph, rt, 145cm
iei. Taian Toivo
sph, rt, 142cm
iee. Noon Soikea Sitruuna
sh, rt, 155cm
e. Bellin Stiina
sph, rt, 142cm
ei. Lavinian Lähtömerkki
sh, rt, 157cm
eii. Kuujärven Lentävä Lähtö
sh, rt, 156cm
eie. FNS Taiantuuli
sh, lkk
ee. Kastanja KTK-III, ERJ-III
sph, prt, 144cm
eei. Kapoeira KTK-II, YLA1
sph, tprt, 143cm
eee. Jalavakadun Sumutar
sph, rt, 146cm

Laajempi sukutaulu
Isälinja: Aurinkorannan Aamurusko (7. polvi) - Emälinja: M.L. Juhlan Toive (6. polvi)
Suku pisimmillään 17. polvea

Avenin isäpappa Nefertarin Elohopea on erittäin komea ja hyvärakenteinen ori. Luonteeltaan se on kiltti, mutta omistaja kuvaa sitä myös hyvin reippaaksi menijäksi. Oli miten oli, kisamenestys on varsin mukavaa katsottavaa; estekisoja on kertynyt yli sata ja sijoituksiakin on jonkin verran. Kouluakin oriilla on menty vajaa viisikymmentä. Näyttelymenestystä orille ei valitettavasti ole vielä tullut, mutta toivotaan, että sitäkin jossain vaiheessa Nepsu tulee ansaitsemaan.

Jo edesmennyt Avenin isän isä K.T Desantti on harmiksemme melko tuntematon. Elämänsä aikana se saavutti itselleen champion-arvonimen ja ERJ-II. K.T Desantti on jättänyt jälkeensä Avenin isän lisäksi kolme muuta jälkeläistä. Näiden vähäisten tietojen perusteella pystyy kuitenkin hyvin päättelemään, ettei kyseessä ole mikään täysin turha hevonen.

Kapinamielen tietoja pääsimme tutkiskelemaan ihan vast'ikään. Orilla on todella silmiä hivelevä ulkomuoto, mutta kisamenestyksellä ei paljoa voi kehua. Orin sympaattinen katse kerää varmasti paljon pisteitä, mutta se ei riitä pelkästään. Paria tulosta katsellessa voi kyllä todeta, että Amilla olisi paljonkin kapasiteettia pidemmällekkin, muttei se ole päässyt kovinkaan paljon taitojaan näyttelemään kilparadoille.

Ruskan Purppura on vähän aikaa sitten kuollut, nätti suomenhevostamma. Kisakentillä tammaa ei kovinkaan usein nähty, mutta jälkeläisiä neitokainen jätti maailmalle viisi kappaletta. Oikeastaan joka ikinen tamman jälkeläinen on menestynyt hyvin, josta voimmekin vetää sen johtopäätöksen, että Ruska oli oikein oiva siitostamma.

Khan Hehkuva Myy Hapero on yksi Avenin lähisuvun menestyksekkäimmistä hevosista. Se on napannut itselleen champion-arvonimen ja ansainnut kantakirjassa II-palkinnon. Kisoja Myylle on kertynyt reilu viisisataa, joten varmasti monikin on nähnyt tämän kaunokaisen. Omistajan sanojen mukaan, Myy on hyvin tasapainoinen ja kaikin puolin mukava. Varsoja Myy on maailmalle varsonut nelisen kappaletta ja saa nähdä, jääkö se siihen.

Taian Toivo on mukavanlaatuinen pikku oripoika. Kisakentillä sitä ei ole paljon nähty ja viimeisinkin kerta oli nelisen vuotta sitten. Syytä moiseen kisaamisen lopettamiseen ei tiedetä, mutta tietojen mukaan ori on kuitenkin hyvässä kunnossa. Omistajan sanoja lainaten, tämä ori on hyvin utelias, mutta osaa toisinaan myös tuppautua hiukan villiksi. Kisakalenteria vilkaistessa, Toivolla on enimmäkseen kisattu koulussa, mutta parhaat tulokset ovat kuitenkin esteiltä.

Noon Sokea Sitruuna on todella kiltti ja lempeä tamma. Sintti on kisannut hiukan ja muutama sijoittuminenkin on joukossa. Jälkeläislistassa komeilee vain kolme nimeä, mutta muiden tietojen mukaan tamma on astutettu kuutisen kertaa elämänsä aikana. Khan Hehkuva Myy Hapero puuttuukin tästä listasta. Sintti on painotettu lähinnä esteratsastukseen, mutta kisakalenteria katsellessa voi huomata, että koulukisoja on jotakuinkin saman verran ja tuloksetkin ovat melko tasavertaiset kummassakin lajissa.

On sääli, ettei Avenin emästä, Bellin Stiinasta, ole paljoakaan tietoa. Ainoat tiedonlähteet ovat tamman vuokraajan suunnalta ja Stiinan kasvattajakin on jo lopettanut toimintansa. Tietojemme mukaan tammalla ei ole kuitenkaan minkäänlaisia saavutuksia ja Stiina on kisannut vain muutamissa kisoissa. Ulkonäöltään tamma on kuitenkin todella sievä ja selvästi pienhevosen kokoinen.

Lavinian Lähtömerkki eli loistokauttaan vuonna 2005, jolloin se kävi ahkerasti kiertämässä niin kenttä- kuin koulukisojakin. Tarinat eivät ole tähän päivään asti säilyttäneet, minkälainen ori mahtoi olla luonteeltaan, mutta ainakin käsiin saatujen kuvien perusteella kyseessä oli varsin lempeäluonteinen tapaus.

Kuujärven Lentävä Lähtö tuntuu hävinneen kuin tuhka tuuleen, eikä meillä ole minkäänlaista tietoa orin nykyisestä olinpaikasta. Tietoomme on kiirinyt kuitenkin tietoa, että ori on kantakirjattu II-palkinnolla. Tämä kertoo kuitenkin jo paljon, eikä voi sanoa Kuujärven Lentävän Lähdön olevan täysin huomaamaton ja turhanpäiväinen. Ja kyllähän kaikki nyt sen tietävät, minkälaiseksi legendaksi tämä ori on noussut!

FNS Taiantuuli ei sekään mikään turha lisäys ole Avenin sukutauluun. Vaikka kasvattaja ei välttämättä olekaan jäänyt elämään omaan legendaansa enää nykypäiville asti, ainakin Tainaksi kutsuttu tamma edustaa hyvin kasvattajaansa. Mukavasti kilpailutuloksia kerännyt tamma vieraili myös ERJ-laatuarvostelussa, eikä se sieltä takaisin tyhjin kavioin joutunut tulemaan! Luonteeltaan tämä tammaneiti oli kovin mukavanpuoleinen ja sääli, ettei sitä hyvää tuntunut riittävän enää Avenille asti...

Kastanja on yksi valopilkku Avenin suvussa. Tamma saavutti elämänsä aikana KTK-III- ja ERJ-III-palkinnot. Kilpailuja kisakalenteriin onkin kertynyt mukavasti, eikä ulkonäössäkään ollut erityisempää moittimisen aihetta. Omistajan sanojen mukaan, Kata oli perussuomenhevonen, rehti ja ihmisrakas. Yhteistyökykyinen tamma varsoi maailmaan kalenterin mukaan seitsemän varsaa, joilla onkin syytä ylpeillä. Yhteenvetona Kata oli oikein mukava pakkaus, josta kannatti pitää kiinni.

Kapoeira on taas niitä tapauksia, josta ei ole kiirinyt tietoomme lähes mitään. On niin tyypillistä, että hyvin menestyneet hevoset katoavat sittemmin kuin tuhka tuuleen ja saa jäädä harmittelemaan tietämättömyyttään. Kapoeira saavutti jos jonkinlaista palkintoa; KTK-II, YLA1, AB. Avenin sukuun tällainen lisäys ei ole kuitenkaan mikään turha, päinvastoin.

Jalavakadun Sumuttaren tietoja saimme vasta äskettäin paremmin selville. Tamma ei ole kisannut kuin satunnaisesti pikkukisoissa, mutta omistaja olikin hankkinut sen lähinnä itselleen siitoskäyttöön. Tiedossamme on vain muutama varsa, minkä emänä Tarmo olisi. Tamman sukutaulua katsellessa, jatkuu saavutuksia vielä sielläkin. Avenin suku onkin hieman vanhempaa ja saavutuksia on monen sukupolven ajalta, mikä onkin vain pelkkää plussaa.

8 jälkeläistä, joista 3 tammaa ja 5 oria
02.06.2008 o. Ventoksen Ikuisuus i. Perjantain Alaikäinen
25.06.2008 o. Ventoksen Haamuhuijari i. Hulipeli KIR
31.05.2014 t. Ventoksen Haamusuklaa i. Raadelman Vässykkä
21.08.2014 o. Ventoksen Taavetti Ch, KTK-II, KRJ-II, ERJ-I, SLA-I i. Koivumäen Viltteri
01.09.2014 t. Ventoksen Sikuriina KTK-III i. Mörkövaaran Sisukas
09.10.2014 o. Ventoksen Kuvajainen SV-II, EV-I i. Raadelman Vässykkä
23.10.2014 t. Ventoksen Jaave KTK-III, SV-II, KV-II i. Moon Jalleri
02.11.2014 o. Ventoksen Samueeli KTK-III i. Fiktion Samuel
Esteratsastus (15 voittoa)
01. | ERJ Cup - 31.07.2014 - Kilpailukeskus Ginger - 110 cm - 20/244
02. | ERJ Cup - 30.09.2014 - KK Bailador - 120 cm - 11/168

01. | VSR Cup - 31.12.2014 - Susiraja - 120 cm - 4/16

01. | ERJ - 31.10.2007 - Svantavanti - 100 cm - 4/30
02. | ERJ - 28.03.2008 - Edmond - 120cm - 5/86
03. | ERJ - 14.04.2008 - Maple's Stable - 120cm - 4/43
04. | ERJ - 19.04.2008 - Silke - 120cm - 2/43
05. | ERJ - 23.04.2008 - Rowdy - 120cm - 4/52
06. | ERJ - 24.06.2008 - Talli Sun Step - 110cm - 7/58
07. | ERJ - 24.06.2008 - Talli Sun Step - 120cm - 1/56
08. | ERJ - 13.08.2008 - Yatmor - 120cm - 1/30
09. | ERJ - 13.08.2008 - KK Orion - 110cm - 1/51
10. | ERJ - 15.08.2008 - Sunny's Dancing - 120cm - 3/15
11. | ERJ - 16.08.2008 - Kaurisrannan Ratsastajat - 120cm - 3/42
12. | ERJ - 17.08.2008 - Satulinna - 90cm - 100cm - 2/161
13. | ERJ - 17.08.2008 - Kincaid Farm - 120cm - 1/82
14. | ERJ - 19.08.2008 - Blackstock - 110cm - 1/16
15. | ERJ - 19.08.2008 - Blackstock - 120cm - 3/12
16. | ERJ - 19.08.2008 - Kaurisrannan Ratsastajat - 120cm - 2/55
17. | ERJ - 22.08.2008 - Waya Ponies - 120cm - 5/82
18. | ERJ - 25.08.2008 - Underground - 110cm - 1/13
19. | ERJ - 25.08.2008 - Underground - 120cm - 3/13
20. | ERJ - 25.08.2008 - Lime - 110cm - 4/39
21. | ERJ - 30.08.2008 - Mêl Seren - 120cm - 4/29
22. | ERJ - 10.08.2009 - Kölni - 100cm - 4/50
23. | ERJ - 10.08.2009 - Kölni - 120cm - 3/50
24. | ERJ - 10.08.2009 - Kisatalli Safir - 90cm - 9/100
25. | ERJ - 10.08.2009 - Stud Caruso - 110cm - 1/100
26. | ERJ - 11.08.2009 - Stud Caruso - 110cm - 6/100
27. | ERJ - 12.08.2009 - Stud Caruso - 100cm - 1/100
28. | ERJ - 13.08.2009 - Stud Caruso - 100cm - 2/100
29. | ERJ - 13.08.2009 - Stud Caruso - 100cm - 3/100
30. | ERJ - 13.08.2009 - Stud Caruso - 110cm - 2/100
31. | ERJ - 14.08.2009 - Stud Caruso - 100cm - 7/100
32. | ERJ - 14.08.2009 - Stud Caruso - 120cm - 2/100
33. | ERJ - 15.08.2009 - Stud Caruso - 100cm - 5/100
34. | ERJ - 16.08.2009 - Veikeän Hevostila - 110cm - 4/50
35. | ERJ - 16.08.2009 - Veikeän Hevostila - 120cm - 1/50
36. | ERJ - 16.08.2009 - Naturael - 100cm - 3/100
37. | ERJ - 16.08.2009 - Naturael - 110cm - 9/100
38. | ERJ - 17.08.2009 - Veikeän Hevostila - 120cm - 5/50
39. | ERJ - 18.08.2009 - Naturael - 110cm - 3/100
40. | ERJ - 19.08.2009 - Naturael - 110cm - 8/100
41. | ERJ - 20.08.2009 - Naturael - 110cm - 5/100
42. | ERJ - 23.05.2014 - Micram Raceponies - 120cm - 1/5
43. | ERJ - 01.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 120cm - 4/40
44. | ERJ - 02.06.2014 - Ventos - 110cm - 1/50
45. | ERJ - 02.06.2014 - Valiant Warmbloods - 110cm - 4/96
46. | ERJ - 03.06.2014 - Ventos - 120cm - 6/50
47. | ERJ - 03.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 3/40
48. | ERJ - 04.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 2/40
49. | ERJ - 04.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 3/40
50. | ERJ - 06.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 120cm - 1/40
51. | ERJ - 07.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 6/40
52. | ERJ - 07.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 120cm - 6/40
53. | ERJ - 08.06.2014 - Pirunportti - 120cm - 3/30
54. | ERJ - 10.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 5/30
55. | ERJ - 12.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 2/30
56. | ERJ - 14.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 5/30
57. | ERJ - 14.06.2014 - Moondance - 120cm - 3/40
58. | ERJ - 15.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 2/30
59. | ERJ - 15.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 5/30
60. | ERJ - 16.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 3/30
61. | ERJ - 17.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 1/30
62. | ERJ - 17.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 1/30
63. | ERJ - 17.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 2/30
64. | ERJ - 18.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 3/30
65. | ERJ - 18.06.2014 - LAC - 120cm - 3/40
66. | ERJ - 19.06.2014 - Heilbot - 120cm - 5/30
67. | ERJ - 19.06.2014 - Yemene - 120cm - 5/40
68. | ERJ - 19.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 3/30
69. | ERJ - 20.06.2014 - Heilbot - 120cm - 3/30
70. | ERJ - 22.06.2014 - Ventos - 120cm - 3/40
71. | ERJ - 23.06.2014 - LAC - 120cm - 5/40
72. | ERJ - 24.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 5/30
73. | ERJ - 24.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 1/40
74. | ERJ - 26.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 5/30
75. | ERJ - 26.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 4/30
76. | ERJ - 28.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 3/30
77. | ERJ - 28.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 5/30
78. | ERJ - 28.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 6/40
79. | ERJ - 30.06.2014 - Moondance - 120cm - 6/40
80. | ERJ - 01.07.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 5/40
81. | ERJ - 02.07.2014 - Whispering Heaven - 120cm - 4/30
82. | ERJ - 04.07.2014 - Whispering Heaven - 120cm - 5/30
83. | ERJ - 04.07.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 3/30
84. | ERJ - 05.07.2014 - Roscoff Sportponies - 120cm - 2/40
85. | ERJ - 05.07.2014 - Susiraja - 120cm - 2/30
86. | ERJ - 06.07.2014 - Roscoff Sportponies - 120cm - 2/40
87. | ERJ - 06.07.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 2/30
88. | ERJ - 07.07.2014 - Roscoff Sportponies - 120cm - 6/40
89. | ERJ - 07.07.2014 - Whispering Heaven - 120cm - 4/30
90. | ERJ - 09.07.2014 - Roscoff Sportponies - 120cm - 5/40
91. | ERJ - 09.07.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 4/40
92. | ERJ - 11.07.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 4/30
93. | ERJ - 12.07.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 2/40
94. | ERJ - 13.07.2014 - Kylmäkorva - 120cm - 2/28
95. | ERJ - 14.07.2014 - Wezenlijk - 120cm - 6/40
96. | ERJ - 16.07.2014 - Hex Sporthorses - 120cm - 6/40
97. | ERJ - 17.07.2014 - Wezenlijk - 120cm - 3/40
98. | ERJ - 21.07.2014 - Wezenlijk - 120cm - 6/40
99. | ERJ - 23.07.2014 - Ziel Sporthorses - 120cm - 2/30
100. | ERJ - 27.07.2014 - Heartland - 120cm - 4/30
101. | ERJ - 31.07.2014 - Heartland - 120cm - 2/30
Näyttelyt
01. | Match Show - 02.06.2008 - Piippola - Hevostammat - 1/7

Valmennukset

12.10.2007, Folfi. - estevalmennus, 120cm
Alkulämmittelyssä tamma kävi hieman ylikierroksilla, mutta sait hyvin hallittua sen. Esteillä hieman kuumeni, mutta pysyi kumminkin ihan hyvin hallinnassa. Toki se on ymmärrettävää, sillä tammahan on vasta aikalailla nuori. Puomiharjoitus meni kummankin osalta hyvin, kuten myös sama esteen kanssa. Rataa ei valitettavasti päästy kokeilemaan, mutta seuraavalla kerralla sitten. (; Aven vähän säikähti maneesin pimeää nurkkaa, mutta seuraavalla kerralla tultaessa ei tamma muistanut edes vilkuilla nurkkaukseen. Vaikka tunnilla menikin ori, pysyi tamma silti hyvin hallinnassa, eikä kummempia vaikeuksia ilmennyt. ;>

20.06.2009, Capuccino - estevalmennus, 110cm-120cm
Kun astelit Avenin kanssa kentälle, huomasi selvästi, että se oli energiaa täynnä, siitä ei ollut epäilystäkään. Heti alkulämmittelyssä tuli ilmi, että oli energinen tamma kyseessä. Aluksi yarenilla oli vaikeuksia saada Aven keskittymään ja rentoutumaan. Pienen kokeilun jälkeen se kumminkin alkoi jo asettua. Aluksi olisi vuorossa vain ihan perus puomi/kavalettiharjoituksia. Tamma meni yllättävän keskittyneesti puomien yli, vaikka alkulämmittelyissä oli ollut liian energinen ja jäykkä. Tamma venytti hyvin askeliaan ja osasi hyvin pidentää ja lyhentää itsenäisesti tempoa puomien mukaan. Seuraavaksi olisi pieni jumppasarjaharjoittelu. Aven tuli ensin sarjalle liian nopeassa tempossa, jolloin se meinasi hypätä koko kahden esteen sarjan yli, mutta yaren sai hienosti korjattua tilanteen. Kun olitte menneet pari kertaa onnistuneesti kahden esteen jumppasarjan yli, oli vuorossa vielä viiden esteen jumppasarja, missä välissä oli kaksoiseste, minne mahtui yksi laukka-askel. Aven alkoi selvästi keskittymään esteisiin, joten siinä harjoituksessa ei sen emepää ollut huomautettavaa. Jumppasarjojen jälkeen oli vuorossa teknisesti haastavien ja korkeampien esteiden sarjaharjoittelua. Yaren oli aluksi vähän jännittynyt, jolloin se heijastui Aveniin, mutta pikkuhiljaa kummatkin alkoi rentoutua ja se sujui todella hyvin. Lopuksi menitte vielä n. 110-120cm korkuisen esteradan, missä sekä ratsastajan, että hevosen piti keskittyä ja varsinkin ratsastajan olla kokoajan mukana, että saa hevosen toimimaan juuri halutullaan tavalla. Rata meni hyvin, vaikka korjailtavaa suorituksessa olikin, mutta pienellä treenillä se sujuu vielä paremmin =)

15.06.2014, Ricky - estevalmennus, 100cm
Ravasitte innokkaan näköisenä pitkällä sivulla. Lämmitellessä askellajeja Avenin kanssa, kokosin maneesiin muutamia puolimetrisiä pystyjä ja ristikkoja. Pieni tamma kulki tasapainoisen näköisenä muodossa ja tuli selkeästi kanssasi hyvin toimeen. Pyysin teitä tulemaan ensin keskihalkaisijalla olevat ristikot ja sitten uralla olevan pystyn. Tulitte sulavan näköisesti kohti esteitä. Hyppyasentosi oli hyvä ja te selvititte matalahkon esteen helposti. Seuraavillakaan esteillä ei ollut ongelmia. Korotin ristikot pystyiksi ja siirsin niitä lähemmäs toisiaan, sarjaesteeksi. Laukkasitte pari pääty-ympyrää ja Aven pisteli menemään ilmeisen vauhdikkaasti. Laukka muuttui hiukan liian vauhdikkaasti ja huomasin sinun tekevän paljon työtä, jotta sait rauhoitettua tammaa. Tamma leiskautti esteiden yli tyylikkäästi, kovaa ja korkealta. Kehuin teitä, kun te siirryitte hetkeksi rentoon käyntiin. Pystytin maneesiin esteradan ja viitoin sinua tulemaan lähemmäs ja kerroin, että saitte mennä radan haluamassanne estejärjestyksessä. Ravasitte hetken esteiden välissä, ennen kuin nostit laukan. Ensimmäinen este oli okseri, jota te lähestyitte lyhyessä laukassa. Aven hyppäsi esteen yli venyttäen kaulaansa. Seuraavaksi te käännyitte kohti trippeliä, jolle lähestyminen tuli hiukan myöhässä, mutta puomi pysyi kannattimillaan. Kolmanneksi esteeksi te valitsitte korkean pystyn, oikean puomihirviön. Pienhevosen korvat nousivat pystyyn ja se laukkasi innokkaasti päätään viskoen kohti estettä. Seuraavaksi te siirryitte jälleen okserille, joka oli sijoitettu keskihalkaisijalle. Teitte tiukan käännöksen, jonka pieni tamma selvitti hienosti. Upean ponnistusvoiman omaava Aven loikkasi esteen yli ilman ongelmia, ennen kuin kaarroitte vielä pystylle ja viimeiselle esteelle, jonka jälkeen rauhtoit tamman raviin. Aven sai hyvin ansaitut taputukset kaulalle ja kehuin teitä vuolaasti. Valmennus sujui todella hyvin ja hevosesi on loistava esteratsu, jolle suuremmatkaan esteet eivät tuota vaikeuksia.

08.08.2014, Kaneli - estevalmennus, 120cm
Hevosten koon muuttuessa koko ajan vain pienemmäksi, Yaren marssitti estetunnilleni pienen, mutta pippurisen Aven. Selkäännoustessa tamma kiemurteli ja kaarteli minkä ehti, mutta eipä ratsastaja siinä hötäkässä maahankaan päätynyt. Pienillä avuilla herkkä tamma pysähtyi aina vain uudelleen. Ehdin melkein siemaista kahvini loppuun tämän sirkuksen aikana, joten päätin rakentaa heille hieman pidemmän esteradan palkinnoksi tuosta taistelusta. Alkeverryttelyyn annoin heille rutkasti aikaa käytettäväksi, koska Aven osoittautui todella kankeaksi ja tasaisella ei-niin-mukavaksi ratsastaa. Lopulta Yaren sai tammansa läpiratsastettua kaikissa askellajeissa ja Aven oli jo hieman rennompi sekä notkeampi. Esteradan kimurantteja kohtia olivat verryttelyn jälkeen esteiden jälkeen olevat nopeat käännökset johonkin toiseen suuntaan sekä pitkät lähestymiset, joissa oli Avenille tarpeeksi aikaa kiihdyttää vauhtia nolalsta sataan. Kaikki esteet pysyivät kuitenkin pystyssä itsemurhavauhdista huolimatta ja ihmiset selvisivät hengissä. Välillä katsoin teidän menoanne kauhistellen ja jouduin useaan otteeseen tunnin aikana kommentoimaan ja jopa huutamaan asiasta.

12.08.2014, Siiri K. - estevalmennus, 120cm
Yaren olikin minulle jo tuttu valmennettava aikaisemmilta kerroilta ja tänään ohjelmassamme oli treenata hevosta nimeltä FS Aavekuiskaaja. Kyseinen tamma oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, joten otin tämän kertaisen tunnin aiheeksi melko yksinkertaisia juttuja. Saapuessani paikalle yaren oli ehtinyt nousta ratsunsa selkään, joten annoin heidän verrytellä sileällä ja katselin, kuinka heidän yhteistyönsä sujui. Aavekuiskaaja vaikutti olevan melko vireällä tuulella, ja steppaili sekä heitteli päätään jo heti verkkailun alussa. Käskin yarenin ratsastaa heti alusta alkaen topakasti ja määrätietoisesti, jottei tamma pääsisi säheltämään omiaan. Samalla kun yaren lämmitteli tammaa, rakensin jo muutaman esteen kentälle ja mietin, mitähän tästä päivästä tulisikaan...

Treeni aloitettiin yksinkertaisella pysty-esteellä. Ratsukko ylitti sen pari kertaa apupuomin kera, ja nostin estekorkeutta aina kun oli tarvetta. Ensin oikeaan kierrokseen tamma vaikutti ihan hyvältä, mutta vasemmalta tulessa se painoi paljon kentän keskelle ja kaatuili kaarteissa. Sisäpohje tiukasti kiinni, ulko-ohja hyvälle tuntumalle ja tarpeeksi löysä sisäohja, jotta alastulossa laukka olisi oikea. Yarenilla oli pieniä vaikeuksia vasemmassa kierroksessa, mutta teimme tehtävästä tarpeeksi helpon ja lopulta este ylittyi puhtaasti ja alastulo oli oikeassa laukassa. Annoin ratsukolle hengähdystauon ja kasasin aloittamani tehtävän loppuun: pystyeste, tiukka kaarre ja pitkä lähestyminen okserille sekä viimeisenä kaareva, kahden esteen linja. Aavekuiskaaja oli näköjään ehtinyt kerätä jo hieman virtaa kävelytauon aikana, joten yaren sai hetken koota ajatuksiaan sen kanssa ja muistaa ratsastaa, sillä laiskottelu ei kyllä tullut kysymykseenkään tämän tamman kanssa. Ensimmäinen yrittämä tehtävällä oli melko kaoottinen, Aavekuiskaaja spurttaili esteiden välejä ihan täysin ja laukat menivät sekaisin. Pari kertaa tuli kieltokin, kun lähestyminen oli yksinkertaisesti niin huono kovasta vauhdista johtuen. Käskin pitkällä pätkällä ennen okseria yarenin pysäyttämään ratsun kokonaan, josko se hillitsisi sitä hieman. Se kyllä auttoi, ja seuraavalla kerralla tamma tulikin jo nätissä laukassa. Esteiden korkeus oli noin metrin, joten nostin sen tavoitetasolle 120cm ja pyysin ratsukkoa tulemaan sen kertaalleen. Aavekuiskaaja oli aivan innoissaan ja hosui, joten pari kertaa puomit tulivat alas kolisten. Yaren sai kuitenkin pidettyä sen hallinnassa ja lopulta rata tultiinkin rauhassa, hyvässä temmossa. Kehuin ratsukkoa ja otimme loppuun vielä pari yksittäistä 120cm estettä, jotka he ylittivät hienosti. Lopetimme positiiviseen suoritukseen ja käskin yarenin vielä loppuverkkailla tammansa hyvin.

13.08.2014, Siiri K. - estevalmennus, 120cm
Tämän kertaisella valmennustunnilla ajattelin keskittyä hieman erikoisempiin esteisiin. Pyysin yarenin omalle tallilleni treeneihin, sillä halusin nähdä miten Aavekuiskaaja reagoi erikoisesteisiin ja vieläpä vieraassa paikassa. Tämä sopi yarenille hyvin ja sovimme tapaavamme. Valmennuspäivänä olin jo hyvissä ajoin valmistellut radan, joka sisälsi paljon koristeellisia esteitä, vesimatton, tukin ja jopa talon. Yarenin saapuessa ratsuineen kentälle huomasin Aavekuiskaajan olevan hieman jännittynyt ja se vilkuilikin esteitä epäluuloisesti. Pyysin yarenia verryttelemään normaalisti ja tekemään paljon väistöjä, avoja ja vaikkapa väistättämään hevosen takaosaa ympyrällä, jotta se keskittyisi verkkailuun eikä ympäristöönsä.

Yaren sai verryteltyä hermostuneen ratsunsa ja pääsimme töihin. Aloitimme kolmen kavaletin jumppasarjalla, jota korotin ratsukon lämmetessä niin, että kaksi viimeisintä kavalettia oli päällekäin ja ensimmäinen kavaletti omalla paikallaan. Aavekuiskaaja hyppäsi melko hyvin, mutta oli aika jäykän oloinen ja yarenkin tuumasi, ettei se ole aivan kuin kotioloissa. Jatkoimme kavalettien jälkeen erikoisesteisiin, joista olin kyhännyt pienen radan. Lähestymiset olivat helppoja ja estekorkeus vielä aika pieni, noin metrin. Jo ensimmäisellä esteellä Aavekuiskaaja näytti siltä, että kieltää, mutta yaren sai pohkeella sekä pienellä raipan kosketuksella tamman hyppäämään yli. Vesimatto tuotti eniten hankaluuksia ja sille kieltoja tuli usein, eikä Aavekuiskaaja tyytynyt vain stoppaamaan vaan se teki täyskäännöksen ja hyppi pienesti pystyyn paikallaan samalla, kun yaren koitti ohjata sitä takaisin esteelle. Vaadittiin aikamoista tahdonvoimaa saadaksemme hevosen edes yhden kerran ylitse, joten päätimme laskea vesimaton ihan pieneksi esteeksi. Lähestymiset tälle esteelle olivat kiemuraisia ja tamma näytti monesti siltä, että kiertää esteen, mutta yarenin jämäkkä ratsastus ei antanut sille armoa, ja hyvä niin. Kun olimme saaneet tamman yli kerran tai pari, päätin ettei kannata kaivaa verta nenästään enempää ja hyppäsimme loput esteet 120cm korkeina. Aavekuiskaaja oli säpäkkä ja kyttäili vielä joitakin, joten tämä oli ehdottomasti sille hyvää harjoitusta - myös pois kotikentältä. Puhtaan radan jälkeen päätin lopettaa treenin tältä erää ja kehuin ratsukkoa kovin, se teki tänään kovasti töitä - niin hevonen kuin ratsastajakin.

16.08.2014, Anita - estevalmennus, 120cm
Kantelin viimeisiä puomeja paikoilleen, kun Yaren saapui Avenin kanssa kentälle. Kehotin ratsastajaa olemaan heti alkumetreistä lähtien tarkkana, että hevonen ei pääsisi itse päättämään askellajia ja tahtia, vaan kulkisi alusta alkaen hillitysti. Rakensin ensin pari helppoa estettä suorilla lähestymisillä, sitten bonuksena lyhyellä tiellä kapea pysty. Korkeudet olivat alussa 40 ja 60cm. Alkutehtävänä ratsukko sai tulla pystyesteen ravilähestymisellä, tärkeimpänä asiana saattaa ratsu perille tasaisella vauhdilla ja hyvällä ponnistuspaikalla. Juuri ennen estettä Aven nosti itsekseen laukan ja kaarroksessa heitti riemupukin, taitava ratsastaja oli kuitenkin varautunut siihen ja pysyi kyydissä. "Kerää vähän ohjaa käteen, älä anna sen rynnätä. Koita istua satulassa ihan viime hetkeen asti, ennakoiminen saa sen vain spurttailemaan ja tekemään valtavia loikkia". Este tultiin vielä kerran ravissa, sitten korkeutta nostettiin ja otettin myös hyppy toiseen suuntaan. Yaren joutui muutaman kerran kääntämään esteen jälkeen voltille, jotta tamma rauhoittuisi kuuntelemaan. Hevonen kuitenkin hyppäsi suurella innolla, valitettavasti vauhti kostautui kolauttelemalla jalkojaan puomiin. Kun este nostettiin 80cm, otettiin mukaan myös 70cm okseri. Ratsastaja sai tehdä töitä että innokas tamma malttoi kuunnella ja ensimmäisellä hypyllä okserin takapuomi tuli harmillisesti alas ison loikan seurauksena. "Laske tuohon neljä laukka-askelta kaarroksesta, äläkä anna sen harppoa mitään kilometrin loikkaa kolmen välillä." Lopuksi tehtävään lisättiin muutama hyppy kapealle pystylle, jonka korkeus oli 90cm. Alun kaksi estettä olivat metrissä. Ekalla kerralla Aven lähestyi aivan liian kovassa laukassa, rysäytti yläpuomit alas ja jatkoi pukkilaukalla. Jätin hetkeksi esteet pois ja käskin ratsukon laukata isoa keskiympyrää molempiin suuntiin, kunnes Aven olisi purkanut isoimmat energiansa pois. Jonkin ajan kuluttua opastin ratsukon ottamaan vain okserin ja kapean pystyn, josta he tällä kertaa suoriutuivat hyvin. Lopetimme harjoitukset tältä päivältä ja Yaren lähti jäähdyttelemään viriiliä tammaansa maastokävelylle.

Päiväkirjamerkinnät

03.08.2014, mibula
Koska olin käynyt jo edellisenä päivänä ratsastamassa Leijan ja aikaisemmin tänään juoksuttamassa Hipun, sainkin käskyn harjailla Aven kuntoon. Se oli tuotu jo talliin sisälle, joten nappasinkin sen harjat mukaani ja menin katsomaan, että millainen tapaus vastassa olisi tällä kertaa. Tamma otti minut kiltisti vastaan ja vaihdettiin muutamat huomionosoitukset, jonka jälkeen päätin siirtää hevosen käytävälle harjauksen ajaksi. Alku sujui todella hyvin, kunnes Aven päätti, että nyt on tylsää ja alkoi keksiä kaikenlaisia virikkeitä. Se viskoi päätään, steppasi ja kupi maata. Hetken päästä se kuitenkin huomasi, ettei se edistä asiaa eikä sillä tavalla saa ollenkaan huomiota ja päätti lopettaa kaikki tykkänään. Hymyilin itsekseni ja taputtelin ja kehuin tammaa loppuharjauksen aikana. Puhdasta tuli!

29.09.2014, Isis
Lähdin tänään Ventokseen hoitamaan Aveniksi kutsuttua tammaa. Vaalenpunarautias suomenpienhevonen oli kuulema viety aamulla tarhaan ja lähdinkin hakemaan sitä aitauksestaan. Tarhassa minua vastassa ei ollutkaan tuota vaalenpunarautiasta vaan portilla seistä tönötti yltä päältä mudan peitossa oleva Aven. ”Jaahas, olet sitten päättänyt ottaa mutakylvyn.” tokaisin tammalle hymyillen ja talutin sen tarhasta talliin. Kiinnitin tamman suihkuboksiin ja aloin valuttamaan sen päälle haaleaa vettä letkusta. Aven ei tästä ilmeisesti suuremmin innostunut vaan alkoi kuopimaan kaviollaan lattiaa. Komennettuani tammaa se niin sanotusti veti herneet nenäänsä ja kiukustui entisestään. Hetken yritin saada tammaa takaisin ruotuun, mutta pian näinkin järkevämmäksi vain jatkaa rauhallista suihkuttelua. Kaikki se kura mitä hevosen yllä oli lähti nätisti valumaan pois tamman kauniilta karvapeitteeltä ja puolentunnin sisällä sain Avenin puhtaaksi. Tänään tammalla oli venyttelypäivä joten vein sen pesuboksilta omaan karsinaansa ja kävin nappaamassa taskuuni muutaman herkullisen porkkanan sekä leipäpalasen. Aloitin venytykset viemällä takaset taakse, vuorotellen pariin otteeseen ja pidin takasta takana jonkin aikaa, että lihakset jumeineen varmasti aukeaisivat. Seuraavaksi oli takasen vienti eteen ja aluksi vetämällä sitä ylös niin, että sääri oli melkein vaakatasossa. Toisella kierroksella vedin takasen alas kohti etukaviota. Takasten kanssa venyteltiin hyvän aikaa ja mukaan mahtui myös takasen vienti ristiin mahan alle, niin että takasta vedettiin kohti vastakkaista etukaviota. Aven taisikin olla melkoisessa jumissa sillä se rentoutui venytyksistä eikä pistänyt pahakseen vaikka roikuin sen jaloissa ja vein niitä suunnasta toiseen. Vein tamman takasia vielä sivuille ja tein takasten pyöritystä mahan alla. Pyöritys ei ollut varsinaista venyttelyä, mutta hyvää verryttelyä tamman pakaroille. Lopuksi tein vielä muutamat erilaiset venytykset tamman selälle ja kyljille kuten esimerkiksi herkkupalan viennin sivulle, hevosen kyljen viereen ja toisen herkkupalan viennin alas, hevosen etujalkojen väliin, mahan alle. Herkkupalojen tarjoamista teimme useampaan otteeseen ja lopuksi Aven alkoikin taipumaan jo varsin hyvin. Tässä olikin tämänkertainen toimeni Avenin kanssa ja jätin sen karsinaansa odottamaan pian jaettavaa ruokaa.

05.10.2014, omistaja
Aven oli jäänyt harmillisesti nyt vähemmälle huomiolle minun osaltani lähiaikoina, mutta onneksi olin saanut jonkin verran tuttaviani käymään tammaa moikkailemassa ja ratsastelemassa. Minua hävettikin suuresti, miten tamma oli kesäkuukausien takia päässyt pyöristymään ja nyt sen suloisen sutjakasta olemuksesta ei ollut tietoakaan. Aina niin sporttinen tamma katseli minua nytkin korvat sojottaen sivuille, kun lähestyin sen karsinaa. Oli aamutallin aika ja hevoset olivat juuri hetki sitten saaneet ruokansa, mutta pientamma oli tapansa mukaan hotkaissut ruokansa sitä kyytiä, ettei paljon perään kyselty. Vaikka minun olisi pitänyt alkaa vähitellen tyrkkimään hevosia ulkoilmaan, huikkasin pikaisesti tallityöntekijälleni Saanalle, että alkaisi jo viemään muita pihalle ja minä pujahdin Avenin karsinaan harjapakki kädessäni. Alkuun vaalenpunarautias hiukan katseli minua epäluuloisena, mutta kun se tajusi kyseessä olevan minä, uskaltautui se jo hieman uteliaammin katselemaan touhujani. Laskin pakin karsinan lattialle purujen päälle ja kaivelin sieltä pehmeän harjan, jolla päätin harjailla tammaa. Sen karvapeite kun oli jo valmiiksi puhdas, ei vaadittu mitään suurempia puhdistustoimenpiteitä. Jo hetken harjailtuani Avenia pitkin vedoin tamman karva alkoi kiiltämään, mikä kyllä kieli siitä, ettei talvikarva ollut tehnyt vielä tuloaan. Onneksi, sen tullessa kaikki tallin suomiputet muuttuisivat taas varsinaisiksi mammuteiksi ja siinä vaiheessa harjan näyttäminen moiselle karvapeitteelle ei tekisi paljon mitään. Kun olin käynyt tamman läpi kauttaaltaan, vaihdoin vielä karheampaan harjaan selvittääkseni vaalen harjan sekä hännän. Kaveriksi suihkaisin hieman karvanselvitysainetta ja johan alkoi tulosta syntyä. Kun olin tapellut vielä kavioidenkin puhdistuksen kanssa, Aven kun tunnetusti ei mielellään niitä koipiaan ylös nostanut, alkoi tamma olemaan siinä pisteessä, että kaikki tarvittava oli jo tehty. Siinä vaiheessa sitä ei paljoa olisi enää huvittanut viedä tammaa ulos itseänsä likaamaan, mutta onneksi mutavellikelit olivat vielä toistaiseksi pysyneet kovin vähäisinä, joten aina sai toivoa, että Aven olisi vielä illastakin ainakin melkein yhtä puhdas...

06.10.2014, Kataska
Aivan ensimmäisenä kävin hakemassa Avenin tarhasta. Se tuli hieman epäluuloisesti minua kohti, mutta antoi helposti kiinni. Se ei kumminkaan erityisesti esittänyt kiinnostusta minua kohtaan. Vein sen talliin, kiinnitin käytävälle ja aloitin harjauksen. Tamma pyöri hieman ja viskeli päätään, mutten antanut sen häiritä. Kaviot nousivat kiltisti. Satulan sain selkään ilman mutinoita, suitsien laitto meni myös hyvin. Nousin selkään jakkaralta ja ohjasin Avenin uralle. Se hieman kaasutteli ja hermoili, mutta rauhoittui siirryttyämme raviin. Teimme ympyröitä ja voltteja. Ratsastelimme hetken ennen laukannostoja, jotka myös onnistuvat. Pian laskeuduinkin alas ja lähdin viemään tammaa talliin. Riisuin Avenilta varusteet, harjasin sen nopeasti ja huuhtelin hikikohdat vedellä. Laitoin sille vielä loimen, ja vein tarhaan!

08.10.2014, MiilaH
Olimme sopineet Yarenin kanssa, että käyn liikuttamassa hänen suomenhevostammansa Avenin. Jännitin aamupäivällä lähtöä tehdessäni aivan hirveästi, koska olin kuullut tamman olevan vähän vaativa. Tallille päästyäni kävimme omistajan kanssa varusteet läpi ja Yaren oli vakuuttunut siitä, että pärjään tamman kanssa maastossa. Hain tamman tarhasta Yarenin kanssa ja sidoin sen saamieni neuvojen mukaan käytävälle kahdelta puolelta kiinni. Aven oli todella kaunis pieni tamma, joka tosin näytti minulle saman tien nyrpeää naamaa. Onneksi olin tähän kohteluuni tottunut oman tammani kanssa, joten jätin tamman ilkeilyt huomioitta. Hetken päästä tammakin taisi hiffata, ettei ilkeily kannata kun en sitä mitenkään huomioinut. Hevosen seisoessa nätisti paikoillaan ja saadessani rauhassa harjata sitä niin se sai taputuksen. Kyllä me toimeen tullaan, eikö vaan? – kysäisin leikkisästi tammalta samalla nostamalla satulaa sen selkään. Vastaukseksi sain pullistelua satulavyötä kiristäessäni, olisihan se pitänyt arvata. Suitsimisesta oltiinkin molemmat samaa mieltä ja se kävi käden käänteessä, tamma kuin tuntui oikein ahmaisevan kuolaimet suuhunsa ja laski nätisti päätään, jotta sain niskahihnan kunnolla. Oot sä kyllä aikamoinen persoona – tokaisin Avenille.

Talutin tamman kentälle, jossa nousin korokkeen avulla selkään. Millään ei olisi neiti halunnut pysyä selkään nousussa paikoillaan, vaan steppaili hermostuneesti edestakaisin. Pääsin putoamatta selkään ja kiersin kentän kerran ympäri, jonka jälkeen ohjasin tamman tallitielle. Muistelin mielessäni Yarenin ohjeita maastolenkistä, tallitien päästä vasemmalle ja sitä niin kauan, että tulee punainen lato, jonka takaa lähtee metsäpolku.. – niin se alku taisi mennä. Avenin käynti oli reipasta ja siinä oli todella kiva istua. Jouduin kuitenkin pidättelemään välillä, koska tamma tuntui lähtevän vähän varkain raviin. Jonkun matkaa käveltyämme keräilin ohjia ja suoran alkuun päästyämme siirsin tamman rauhalliseen raviin tai siis niin meinasin, Aven oli vaan vähän erimieltä. Prrrr, Prrrrtt, sooo jaaa – jouduin pidättelemään kun tamma haluaisi vaan juosta lujempaa. Tein isompia pidätteitä, jotka tamma sitten tajusi ja hiljensi nätisti vauhtiaan. Punaisen ladon takaa käännyttiin metsäpolulle, jossa käveltiin polun mutaisen pohjan takia. Metsäpolku vaihtui pehmeäksi hiekkatieksi, jonka alku ravattiin ja loppu tultiin sitten tosiaankin aika haipakkaa. Mahtava tunne laukata tukka hulmuten ja nauttia samalla varmajalkaisesta suomenhevosesta. Tallin jo siintäessä edessämme ajattelin kuinka sääkin on meitä suosinut kun aurinko paistaa ja ilma on ihanan syksyinen. Taisi se taivaan herra kuulla sanani ja päätti pilata ilomme kun pisti satamaan.

Päästyämme tallille olimme molemmat enemmän ja vähemmän märkiä. Avenista jäi tosi kiva kuva ja turhaan aluksi jännitin ratsastusta. Tamman kanssahan pärjättiin oikein kivasti ja pitää vaan sitä huumoria löytyä niin ei pienestä suutahda. Hoidin tamman tallissa ja laitoin sille kuivatusloimen, jonka Yaren oli tuonut valmiiksi karsinan luo. Karsinan edessä oli heinäpussi, johon oli kiinnitetty lappu: Laita Aven karsinaan ja anna tästä heinät sille, saa jäädä sisälle syömään. T. Yaren. Siirsin tamman käytävältä karsinaansa ja tyhjensin pussista heinät karsinan nurkkaan. Muistelin omistajan sanoja siitä, että tamma haluaa syödä rauhassa ja se on hyvin reviiritietoinen. Tyydyin taputtamaan Avenia kaulalle samalla kiittäen sitä lenkistä, sen jälkeen suljin karsinan oven. Keräilin tamman tavarat käytävältä ja vein ne oikeille paikoille. Sammutin varustehuoneesta valot ja suuntasin tyytyväisenä autolle.

19.10.2014, omistaja
En tiedä, minkälainen viiraus minunkin päässäni vieraili, mutta olin luvannut pitää pienoisen ratsastustunnin sukulaistytölleni Avenilla. En olisi ikinä voinut kuvitella, että antaisin kenekään kokemattoman hypätä tamman selkään, mutta Heli oli niin kovasti vaatinut juuri Avenia ratsukseen, etten voinut lopulta muuta kuin myöntyä. Siinä asiassa en antanut kuitenkaan tippaakaan periksi, että ratsukko saisi itsenäisesti edetä maneesissa. Juoksutusliina sai toimia oivana apurina, vaikka tiesinkin Helin suuttuvan minulle. Hänen silmissään olisin todennäköisesti todella epäluuloinen hänen ratsastustaitojaan kohtaan, vaikka todennäköisesti pikkutytön mielestä pari tuntia ratsastuskoululla oli tehnyt hänestä maailman taitavimman ratsastajan.

Heli saapui siinä vaiheessa isänsä kyydissä tallille, kun minä olin laittamassa Avenille satulaa selkään. Pahin vaihe oli siis jo takana ja olinkin varsin iloinen siitä, ettei Heli ennättänyt tulla paikalle hermostuttamaan enää enempää rauhatonta suomenhevostammaa. Olin edelleenkin sitä mieltä, ettei tyttö voisi nousta Avenin selkään ja mainitsinkin tästä hänelle ties kuinka monennen kerran, mutta aina sain yhtä äreän vastauksen, että mikään muu hevonen ei vain yksinkertaisesti kelvannut. Minun oli vaikea kuvitella, mikä juuri Avenissa oli niin erikoista, mutta katsoin lopulta viisaimmaksi vain olla hiljaa ja keskittyä tamman loppuun laittamiseen.

En tiedä, mitä tyttö oli odottanut, mutta ainakin tällä hetkellä hän näytti hyvin pelokkaalta istuessaan suomenpienhevosen selässä, joka olisi aivan varmasti päättänyt niin suunnan kuin tahdinkin, mikäli minä en olisi seisonut narun päässä. Heli koitti peitellä valtavaa pelkoaan ja minun olisi tehnyt mieleni vain tokaista, että mitäs minä sanoin. Aven käveli kaula jännittyneenä ja korvat kääntyilivät epävarmasti suuntaan ja toiseen, eikä tamma selvästikään tiennyt, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Selvästikin se tajusi selässään istuvan henkilön olevan huomattavasti tavallista kevyempi ja ehkä se aisti, ettei suurempien temppuiluiden aika ollut nyt. Niinpä se kävelikin melko rauhallisin askelin suurella ympyrällä kiertäen minua ja jossain vaiheessa Helikin alkoi hiukan rentoutumaan, vaikka aivan varmasti odotti edelleen Avenin tekevän jotain äkkinäistä. Pian siirryttiin käynnistä raviin ja vaikka Avenin askeleet olivatkin melko tasaiset, käskin Heliä silti ottamaan satulan etukaaresta kiinni ihan kaiken varalta. Pieni pätkä ravia ja sitten olimme jälleen käynnissä. Helille nopeampi askellaji taisi olla kuitenkin liikaa, sillä hennolla äänellä hän pyysi, että jatkaisimme loppuun käynnissä. Minustakin se oli varsin hyvä idea!

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196 | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse