Harhaluulo

YLA1, KRJ-I, ERJ-II, Bronze Award

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

YLA-tilaisuus 28. helmikuuta 2017
38 (19+19) - 29 (17+12) - 20 - 14 - 6 = 107p. / YLA1


Virtual Riding Horses Assessment 28. helmikuuta 2017
4 + 9½ + 4 + 6 + 9 + 6 + 7½ + 5 + 6 = 63,333 % / Bronze Award

ERJ:n laatuarvostelu 31. maaliskuuta 2017
6 + 41 + 12 + 22 + 15 = 96p. / ERJ-II

KRJ:n laatuarvostelu 15. huhtikuuta 2017
5 + 42 + 22 + 25 + 15 = 109 p. / KRJ-I

Menossa VVJL ja SLA

NimiHarhaluulo "Lyyli" VH-tunnusVH14-018-1384 (VRL:ssä Harhaluuloinen)
Syntymäaika ja ikä02.07.2013, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaSusiraja
IkääntyminenKatso (4v. 17.01.2014) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma PainotusValjakkopainotteinen
Väri ja säkäRautias, 155cm KoulutustasoKo Va B, re 90cm, vaativa

Lyyli etsi vielä hiukan paikkaansa minulle tullessaan, tamma oli nimittäin etsiskellyt kotia jo pidemmänkin aikaa susirajalaisten riesana. En minä tätä toki ihmetellyt, olihan heidän hevosillaan sellainen... noh, hiukan omalaatuisensa maine. Lyyli oli kuitenkin taas niitä minun "pelasta hevonen, jolla ei ole tulevaisuutta" -päähänpistojani, joten ainakin siihen tarkoitukseen tamma sopi mitä mainioiten. Mahtoivat Lissu ja narri naureskella olemattomaan partaansa, kun minä karautin heidän pihastaan tämä kaheli hevonen kyydissäni. Kyllä Lyyli siihen asti oli käyttäytynyt vielä jopa kiitettävästi, mutta seuraavan päivän ratsastuskerta olikin jo ihan toista luokkaansa... Koeratsastuksella tammasta oli huomannut pientä tahmeutta, mutta omalla kotitallillani saatoin huomata, että sitä tahmeutta oli niin paljon, ettei koko hevonen tuntunut liikkuvan oikeassa askeleessa eteen eikä taakse. Minä sain oikeasti nähdä vaivaa saadakseni tamman liikkeelle ja hammasta purren laskeuduin lopulta rautiaan selästä ja tyrkkäsin ohjat lähimmälle tallitytölle. Jospa se siitä kotiuduttuaan oikenisi koko hevonen...

Eihän se siitä mihinkään tasoittunut, samanlainen outolintu yhä edelleen. Lyylin perusilme jo kertoo sen, että sillä on koko ajan jotain suunnitelmia muiden päänmenoksi ja tilaisuus tekee siitä varkaan. Voit ehkä hetkittäin kuvitella asioiden menevän suunnitelmien mukaan, kuten allekirjoittanut tähän yleensä sortuu, mutta ennemmin tai myöhemmin löydät itsesi maasta makaamasta kylkeäsi pidellen tai joudut huutamaan äänesi käheäksi, kun Lyyli painattaa pitkin tarhaa antamatta kiinni. Perinteinen susirajalaisuus kuultaa, suoraan sanoen paistaa läpitunkevasti, tammasta totaalisesti, eikä hauskaa ole yleensä kenelläkään muulla kuin tekijällä itsellään.

Lyyli ei tosiaankaan ole säikky, mutta niin se kovasti uskottelee seisoessaan tallin käytävällä tai jonkun sitä taluttaessa. Äkillinen sivuloikka saattaa saada monen varpaan mustaksi ja mielen sitäkin tummemmaksi. Topakkuus on se ehdoton valttikortti, loputtomia hermoja unohtamatta. Harjaaminen sujuu pääosin fiksuissa merkeissä, rautias kun ei kuitenkaan kaikesta huolimatta pure tai potki - vielä. Kannattaa kuitenkin koko ajan pysyä skarppina ja pitää tiukka linja alusta loppuun yllä, joka ainakin auttaa siihen, ettei Lyyli keksi jotain älyttömyyksiä. Varustaminenkin onnistuu ihmeen hyvin, tämä hevonen ei sentään ole oppinut pullistelemaankaan tai välttelemään kuolaimia keinolla, millä hyvänsä. Ehkä se säästää kaiken energiansa sitten sinne ratsastuskentälle...

Kuten sanottu, Lyyliä tahmeampaa ratsua saa kyllä etsiä. Jalkojen välissä tuntuu olevan vähintäänkin tukki, joka ei taivu suuntaan eikä toiseen. Ohjasapuja vältellään viimeiseen asti ja pohkeille ollaan täysin kuuroja. Kun lopulta saat pitkien verryttelyiden jälkeen nämä selätettyä, alkaa jännittäminen siitä, milloin Lyyli keksii oikeanlaisen tavan saattaa ratsastajan alas mahdollisimman kivuliaalla tavalla. No, ehkä se nyt ei sentään ihan moisia ajattele, mutta kyllä näiden vuosien varrella monesti on siltä tuntunut... Valovuoden jälkeen, jos siis vielä ratsukko on kokonainen, alkaa rautiaassa tapahtua lopulta se odotettu muutos. Kyllä vain, Lyylistä löytyy kuin löytyykin niitä piileviä kykyjä, mutta se ei niitä vain ihan kaikille näytä tai ainakin haluaa niiden eteen tehtävän kunnolla töitä. Parhaimmillaan se kankea otus katoaa savuna ilmaan ja tilalle saapastelee hevonen, jolta taipuu avo- ja sulkutaivutukset useammassa askellajissa, ja kokoaminen ei ole mikään ongelma. Juuri, kun luulet saaneesi homman toimimaan, löydät todennäköisesti itsesi maan tasalta. Valjakkokärryjen kanssa homma sujuu lähes tulkoon muuten samalla tavoin, mutta sieltä ei ainakaan putoa ihan niin helposti kyydistä.

Esteillä ei pidetä mitään kiirettä, päinvastoin valitaan ennemmin vaikka ravi liikkumismuodoksi. Jos laukan saa ylle, on se kankeaa ja takkuilevaa, ja todennäköisesti tippuu hyvin herkkään juuri ennen estettä. Reippaan tahdin ylläpitäminen voi olla haastavaa, mutta kun sen saa iskostettua Lyylinkin tajuntaan, alkaa tamma toimimaan ainakin melkein sivistyneesti. Välillä saatetaan tuoda mukaan muutamat kiellot, mutta loppuen lopuksi rautiaasta löytyy myös se hyppääjäpuoli. Ehkäpä se tyyli ei ole kaikista vakuuttavin, mutta onnellinen saa olla ainakin jo pelkästään siitä, että saa homman toimimaan. Ja niin, tarvitseeko paljoa edes maastossa käymisestä mainita... Jos joku sinne välttämättä halajaa, voi käydä kokeilemassa onneaan. Usein Lyyli vain keksii olla hiukan kuurompaa sorttia metsän siimeksessä.

Kisoissa ratsastaja saa jännittää oikein olan takaa, jotta kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin. Lyyli ei sitä vastoin osoita minkäänlaisia hermoilun merkkejä, päinvastoin seisoo jämptisti paikoillaan ja tiirailee ympäröivää menoa. Suorituksen aikana se saattaa valitettavasti toimia ihan samalla tavoin kuin kotioloissakin, mutta iän karttuessa selvää parannusta on ollut havaittavissa. On kuitenkin todettava, että tämän jos minkä hevosen kohdalla saavutukset ovat ihan oikeasti saavutuksia, joidenkin muiden hevosten kohdallahan ne kaikki voitot tulevat kuin itsestään... Jos jotain hyvää, ainakin Lyyli menee asiaankuuluvalla tavalla kuljetuskoppiin ja käyttäytyy jokseenkin siivosti koko ajomatkan.

Muiden hevosten kanssa Lyyli on se juro tamma, joka valitsee tarkoin oman seuransa. Yksin se ei kuitenkaan tykkää olla, mutta ei voi sietää minkäänlaisia pyrkyreitä. Rautiaalla on oma heinäkasa, jolle se päästää vain harvat ja valitut, loput se ajaa säälimättä tarhan perimmäiseen nurkkaan. Näin loppusanoina on ehkä myönnettävä, etten suoraan sanoen juurikaan tiedä, mikä tässä hevosessa silloin aikanaan viehätti. Tarinan opetus lienee se, että älä nyt helkutti sentään yaren pelasta niitä menetettyjä tapauksia! Jos joku on hevosen sellaiseksi leimannut, se myös todennäköisesti on sellainen...

i. Kehveli
sh, m, 157cm
ii. Kiukkuli evm
sh, trn
iii. Kuippaaja evm
sh
iie. Piukka-Paula evm
sh
ie. Hee-Heemeli evm
sh
iei. Eripari-Eemeli evm
sh
iee. He-Hekotus evm
sh
e. Harhakuvitelma YLA1, KRJ-II, ERJ-II, SLA-II, jälk. C
sh, rt, 153cm
ei. Tikkiriekko evm
sh, vkk, 149cm
eii. Kiirunakurkuma evm
sph, rt, 147cm
eie. Hapanhaaveinen evm
sh, rnvkk, 151cm
ee. Haihattelija evm
sh, rt, 156cm
eei. Kirskuma evm
sh, rt, 162cm
eee. Harmi evm
sh, rtpäis, 155cm

i. Kehveli on Takamaiden Suomenhevosten omistuksessa oleva 157cm korkea ori ja se on pärjännyt mainiosti koulu- ja valjakkoajon saralla, vaikka pilkettä silmäkulmasta tuppaa löytymään enemmältikin. Ratsastaessa Kehveli on kuitenkin yritteliäs ja nöyrä, joten mikään ihmehän se ei ole, että kilparadoillakin tulosta syntyy. Vaativan tason ratsulla on tällä hetkellä ainakin neljä jälkeläistä, mutta aika näyttää, tuleeko jälkeläiskatras siitä vielä kasvamaan.

ii. Valjakko- ja työhevoskisojen ehdoton kingi oli aivan varmasti massiivinen tummanruunikko Kiukkuli, joka pärjäsi mainiosti omissa lajeissaan. Raviuralla aikanaan aloittanut ori siirtyi edellä mainittujen lajien pariin siinä vaiheessa, kun sen todettiin olevan yksinkertaisesti liian hidas ja raskasrakenteinen juokseakseen kärkisijoille. Kiukkulille kertyi upeasti 27 jälkeläistä, joista 19 oli oreja. Nämä kaikki saivat palasen isänsä veikeästä luonteesta ja komeasta ulkonäöstä, mutta sen tarkemmin varsojen menestyksestä ei ole tietoa.

iii. Työhevosia löytyy Lyylin suvusta enemmänkin, Kuippaaja oli myös omassa hommassaan varsin loistava. Työhevoskisojen lisäksi ori oli varsin perinteisessä käytössä kotitilallaan eli hankki oman ruokansa tekemällä pelto- ja metsätöitä omistajansa kanssa. Kuippaajan ulkonäön ja luonteen kerrotaan olleen mahtava, eikä tämän takia olekaan mikään ihme, että hevonen keräsi menestystä myös näyttelykehissä työhevosluokissa. Vain neljä varsaa jälkeensä jättänyt ori korvasi määrän laadulla ja aivan isänsä lailla menestystä ja kunniaa on jälkikasvullekin kertynyt niin kisa- kuin näyttelykentilläkin.

iie. Piukka-Paula, ie. Hee-Heemeli, iei. Eripari-Eemeli ja iee. He-Hekotus ovat kaikki teillä tietämättömillä, eikä niistä ole kiirinyt korviin tietoa ainakaan tähän päivään mennessä. Oletuksena kuitenkin on, että kaikki ovat jollakin tavoin kilpailleet tai ainakin viettäneet osan elämästään valjakkoajon tai työhevosuran parissa.

e. Harhakuvitelma on suloinen suomenhevostamma, jonka ulkonäkö pettää katsojan. Susirajalaisten omien sanojensa mukaan koko tamma on asennevammainen kopukka, jolta kyllä löytyy sitä haviteltua potentiaalia, mutta aina se ei kuulemma näy tamman toiminnassa. Rautias eläkeläistamma on kaikesta erikoisuudestaan huolimatta palkittu useammassakin laatuarvostelussa varsin menestyksekkäästi ja kaikki ovat olleet I ja II -palkintoja. Ja uskomatonta mutta totta, myös jälkeläiset ovat menestyneet mielenvikaisista geeneistään huolimatta! Tällä hetkellä kattavasti useammassa lajissa kisanneella Telmalla on kuusi varsaa, joista jokainen voi lienee itse päätellä, miten paljon ne muistuttavat emäänsä.

ei. 149cm korkea Tikkiriekko tuo Lyylin sukuun mukavaa voikkoverta, mutta ilmeisesti juuri muuta ulkonäöllistä hienoutta orissa ei ollutkaan. Rakennetuomarien kommentit olivat ilmeisesti aika tyrmääviä, mutta kyllä ori varmasti maallikon silmää miellytti. Niin tai näin, Tikkiriekko oli moniosaaja, eikä ollut paljon väliä, oliko orin kanssa ratsailla vai kärryjen tai reen kanssa. Kilparadoilla tätä voikkoa ei kuitenkaan kovinkaan tasaiseen tahtiin nähty, sillä lähinnä harrastekäytössä ollut hevonen vieraili kilpailemassa lähinnä huvin vuoksi.

eii. Pienhevoskokoista verta Lyylin sukuun tuo rautias Kiirunakurkuma, joka oli varsinainen jokapaikanhöylä. Rento ja mutkaton luonne mahdollisti orin käytön niin ravien kuin ratsastuslajienkin puolella, mutta pääasiassa käyttö painottui kuitenkin koulun puoleen. Perussuokin massalla varustettu Kiirunakurkuma omasi loistavan ravin ja loistavana sitä pidettiin muutenkin; kaikki orin tuntevat pitivät hevosta varsin hienona tapauksena, vaikka rautias ei aikansa huippuihin lukeutunutkaan.

eie. Hapanhaaveinen ei kuulemma ollut nimensä mukaisesti lainkaan hapan, vaan tämä ruunivoikko oli kaunis kuin karamelli, vaikkakin pientä sanomisen aihetta jaloista löytyikin. Hapanhaaveisen lempeä luonne oli kuitenkin ehdottomasti tammassa se paras puoli, sillä hevonen jakoi omaa rakkauttaan oikeastaan kaikkien ja kaiken kanssa. Kilparatsua suomenhevonen ei ollut nähnytkään, vaan se oli mitä mainioin puskahevonen, joka kuljetti niin mummot kuin lapsenlapsetkin. Mitään kummempaa 151cm korkea tamma ei osannut, mutta sen kanssa saattoi tehdä lähes mitä vain.

ee. Haihattelija oli rautias, 156cm korkea koko perheen harrasteratsu, jonka kanssa jokainen saattoi harrastaa jotakin. Perheen tytöt kiikuttivat hevosta aluetason koulu- ja estekisoihin, isä taas nautiskeli ajolenkkien parissa ja kokeili jopa Haihattelijaa työhevosen valjaisiin, vaikkei tamma rakenteensa puolesta siihen hommaan paras mahdollinen ollutkaan. Raudikko oli kokonaisuudessaan varsinainen unelmahevonen juuri harrastemielessä, sillä siitä löytyi se unelmoiva ja rento puoli, mutta samalla säpäkän herkkä kisahevonen juuri sen verran kuin tarvetta oli.

eei. Kirskumalle lienee muodostui epävirallinen lempinimi "munaton jätkä" ihan yleiseen käyttöön, sillä kenellekään ei tullut edes mieleen ruunauttaa oria sen mahtavan luonteen ansioista. 162cm korkea rautias herrasmies oli täysin pikkulasten armoilla, vaikka muuta toista olisikin voinut olettaa niin lahjakkaan kisahevosen kohdalla. Raviuran kukoistaessa alkoi siihen rinnalle tulemaan myös valjakkoajo, mutta eihän se tietenkään siihen jäänyt; hetken mielijohteesta omistajat panostivat myös ratsukoulutukseen ja sen vanavedessä seurasivat työhevoskisat, matkaratsastus ja hiihtoratsastuskin. Kaikista näistä Kirskuma suoriutui kunnialla ja vanhoilla päivillään se pääsi vielä ansiokkaasti jalostuskäyttöönkin. Ei mikään ihme, että kyselyitä alkoi tulemaan tammojen omistajilta. Kirskuma on osattu kuvata hyvin yhdellä lauseella, "luonne kuin lapasella, mutta osaamista pienen pitäjän verran".

eee. Harmi oli kaikkien oletusten vastaisesti varsinainen omistajiensa silmäterä, eikä tähän rautiaanpäistärikköön tammaan tutustuttua voinut muuta sanoakaan. Hyväluontoinen, hyväsukuinen ja myös kaikilla muilla tavoilla edustuskelpoinen tamma omasi valtavan määrän kapasiteettia ja osaamista. Ikävä kyllä Harmi ei päässyt koskaan näyttämään oikeita taitojaan, sillä se päätyi harrastajaratsastajan käyttöön, jota ei kisaaminen kiinnostanut. Niin saivat jäädä kantakirjaukset ja ruusukkeet hankkimatta. Eläkepäivillään Harmi vaihtoi vielä omistajaa päästen jalostuskäyttöön ja kiroaminen olikin tällä ihmisellä melkoinen, kun hän tajusi omistavansa varsinaisen kultakimpaleen, jonka elämä oli mennyt käytännössä ottaen täysin hukkaan.

5 jälkeläistä, joista 2 tammaa ja 3 oria
30.09.2014 o. Ventoksen O-ou YLA2, SLA-II, KRJ-I (i. Viehättävän Hupsista)
18.10.2014 o. Ventoksen Pomppufiilis SV-II, KV-III, EV-I (i. MC Pomppuvieteri)
30.01.2015 t. Ventoksen Jääharha KTK-III, KRJ-I, ERJ-II, SLA-II, jälk. C (i. Meren Jäätävä)
31.10.2016 o. Ventoksen Hapsiainen (i. Hengenvaaran Hallavainen)
24.04.2017 t. Ventoksen Nokiharha (i. Vähäpellon Nokiriekko)
Kouluratsastus (15 voittoa)
01. | KRJ Cup - 31.05.2016 - Hukkapuro - Va B - 25/319
02. | KRJ Cup - 30.06.2016 - Aittohaara - Va B - 23/315

01. | KRJ - 23.08.2014 - Dainty - Va B - 4/30
02. | KRJ - 29.08.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - Va B - 1/30
03. | KRJ - 30.08.2014 - Järviluoto - Va B - 9/100
04. | KRJ - 01.09.2014 - Järviluoto - Va B - 1/100
05. | KRJ - 01.09.2014 - Dainty - Va B - 1/30
06. | KRJ - 02.09.2014 - Dainty - Va B - 4/30
07. | KRJ - 03.09.2014 - Dainty - Va B - 3/30
08. | KRJ - 03.09.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - Va B - 5/30
09. | KRJ - 03.09.2014 - Mörkövaara - Va B - 6/40
10. | KRJ - 03.09.2014 - Marvel Ponies - Va B - 1/40
11. | KRJ - 04.09.2014 - Mörkövaara - Va B - 2/40
12. | KRJ - 05.09.2014 - Fiktio - Va B - 1/40
13. | KRJ - 06.09.2014 - Mörkövaara - Va B - 5/40
14. | KRJ - 06.09.2014 - Dainty - Va B - 3/30
15. | KRJ - 07.09.2014 - Dainty - Va B - 4/30
16. | KRJ - 07.09.2014 - Mörkövaara - Va B - 6/40
17. | KRJ - 08.09.2014 - Mörkövaara - Va B - 1/40
18. | KRJ - 08.09.2014 - 6 sins - Va B - 7/50
19. | KRJ - 09.09.2014 - Dainty - Va B - 2/30
20. | KRJ - 09.09.2014 - Whispering Heaven - Va B - 1/30
21. | KRJ - 10.09.2014 - Dainty - Va B - 3/30
22. | KRJ - 10.09.2014 - Mörkövaara - Va B - 6/40
23. | KRJ - 10.09.2014 - Fiktio - Va B - 6/40
24. | KRJ - 12.09.2014 - Wuki - Va B - 3/30
25. | KRJ - 12.09.2014 - 6 sins - Va B - 3/50
26. | KRJ - 12.09.2014 - 6 sins - Va B - 7/50
27. | KRJ - 12.09.2014 - Breawa - Va B - 2/30
28. | KRJ - 13.09.2014 - Seljasaaren Kartano - Va B - 5/100
29. | KRJ - 14.09.2014 - 6 sins - Va B - 1/50
30. | KRJ - 15.09.2014 - Seljasaaren Kartano - Va B - 2/100
32. | KRJ - 16.09.2014 - Aittohaara - Va B - 1/50
33. | KRJ - 16.09.2014 - Stal Lycan - Va B - 5/93
34. | KRJ - 16.09.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va B - 3/30
35. | KRJ - 17.09.2014 - 6 sins - Va B - 5/50
36. | KRJ - 18.09.2014 - 6 sins - Va B - 1/50
37. | KRJ - 18.09.2014 - Aittohaara - Va B - 2/50
38. | KRJ - 18.09.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va B -1/30
39. | KRJ - 19.09.2014 - Aida Connemaras - Va B - 1/30
40. | KRJ - 20.09.2014 - VSPY - Va B - 5/30
41. | KRJ - 21.09.2014 - 6 sins - Va B - 1/50
42. | KRJ - 23.09.2014 - 6 sins - Va B - 2/50
43. | KRJ - 23.09.2014 - Vanima - Va B - 2/30
44. | KRJ - 24.09.2014 - 6 sins - Va B - 1/50
45. | KRJ - 24.09.2014 - Devilsfair - Va B - 3/30
46. | KRJ - 24.09.2014 - Aittohaara - Va B - 3/50
47. | KRJ - 26.09.2014 - 6 sins - Va B - 5/50
48. | KRJ - 27.09.2014 - Vanima - Va B - 4/30
49. | KRJ - 28.09.2014 - Myllykuja - Va B - 1/34
50. | KRJ - 28.09.2014 - Myllykuja - Va B - 5/34
51. | KRJ - 03.10.2014 - Vanima - Va B - 5/30
52. | KRJ - 04.10.2014 - Vanima - Va B - 3/30
53. | KRJ - 04.10.2014 - Vanima - Va B - 5/30
54. | KRJ - 08.10.2014 - Aida Connemaras - Va B - 2/30

Valjakkoajo (7 voittoa)
01. | VVJ Cup - 31.03.2017 - Tuiskula - Vaativa yhdistetty - 6/100

01. | VSR Cup - 31.12.2014 - VSR - Vaativa yhdistetty - 3/10
02. | VSR Cup - 28.02.2015 - Fiktio - Vaativa yhdistetty - 3/14
03. | VSR Cup - 30.06.2015 - Fiktio - Vaativa yhdistetty - 3/20
04. | VSR Cup - 30.11.2015 - Fiktio - Vaativa yhdistetty - 4/18
01. | VVJ - 20.08.2014 - Aittohaara - Vaativa yhdistetty - 2/31
02. | VVJ - 25.08.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 2/30
03. | VVJ - 27.08.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 2/30
04. | VVJ - 17.09.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 2/30
05. | VVJ - 23.09.2014 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 5/40
06. | VVJ - 25.09.2014 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 1/40
07. | VVJ - 14.10.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 2/30
08. | VVJ - 20.10.2014 - Hengenvaara - Vaativa yhdistetty - 6/40
09. | VVJ - 21.10.2014 - Hengenvaara - Vaativa yhdistetty - 3/40
10. | VVJ - 22.10.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 4/29
11. | VVJ - 24.10.2014 - Brendan - Vaativa yhdistetty - 3/40
12. | VVJ - 28.10.2014 - Brendan - Vaativa yhdistetty - 2/40
13. | VVJ - 29.10.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 4/29
14. | VVJ - 31.10.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 4/29
15. | VVJ - 02.11.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 1/29
16. | VVJ - 04.11.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 2/29
17. | VVJ - 06.11.2014 - Brendan - Vaativa yhdistetty - 4/40
18. | VVJ - 06.11.2014 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 4/40
19. | VVJ - 11.11.2014 - Brendan - Vaativa yhdistetty - 6/40
20. | VVJ - 15.11.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 3/30
21. | VVJ - 17.11.2014 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 2/40
22. | VVJ - 19.11.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 5/30
23. | VVJ - 28.11.2014 - Brendan - Vaativa yhdistetty - 3/40
24. | VVJ - 22.12.2014 - Wyrda Horses - Vaativa yhdistetty - 4/24
25. | VVJ - 01.01.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 4/40
26. | VVJ - 06.01.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 3/40
27. | VVJ - 15.01.2015 - Fiktio - Vaativa yhdistetty - 4/29
28. | VVJ - 16.01.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 1/40
29. | VVJ - 17.01.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 3/40
30. | VVJ - 18.01.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 2/40
31. | VVJ - 18.01.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 3/40
32. | VVJ - 18.01.2015 - Muiston suomenhevoset - Vaativa yhdistetty - 4/30
33. | VVJ - 20.01.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 3/40
34. | VVJ - 20.01.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 6/40
35. | VVJ - 21.01.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 5/40
36. | VVJ - 24.01.2015 - Tuiskula - Vaativa yhdistetty - 5/39
37. | VVJ - 24.01.2015 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 2/30
38. | VVJ - 24.01.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 5/84
39. | VVJ - 26.01.2015 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 5/30
40. | VVJ - 28.01.2015 - Kilpailukeskus Reiter - Vaativa yhdistetty - 2/30
40. | VVJ - 31.01.2015 - Fiktio - Vaativa yhdistetty - 1/39
41. | VVJ - 01.02.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 4/40
40. | VVJ - 02.02.2015 - Fiktio - Vaativa yhdistetty - 6/39
40. | VVJ - 03.02.2015 - Fiktio - Vaativa yhdistetty - 1/39
42. | VVJ - 11.02.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 2/40
43. | VVJ - 13.02.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 4/40
44. | VVJ - 13.02.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 2/40
45. | VVJ - 14.02.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 3/40
46. | VVJ - 20.02.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 3/40
47. | VVJ - 21.02.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 3/40
48. | VVJ - 22.02.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 3/40
49. | VVJ - 23.02.2015 - Konkkaronkka - Vaativa yhdistetty - 5/40
49. | VVJ, Keilakunkku 1. osakilpailu - 26.08.2016 - Yentel Ponies - Vaativa tarkkuuskoe - 1/74
Esteratsastus (8 voittoa)
01. | ERJ Cup - 31.12.2016 - Kuuralehto - 80cm - 11/149

01. | VSR Cup - 31.03.2015 - Susiraja - 90cm - 4/32
02. | VSR Cup - 30.06.2015 - Susiraja - 80cm - 4/46
03. | VSR Cup - 31.10.2015 - Susiraja - 90cm - 4/45
04. | VSR Cup - 30.11.2015 - Susiraja - 90cm - 9/121

01. | ERJ - 25.08.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - 90cm - 2/30
02. | ERJ - 29.08.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - 90cm - 5/30
03. | ERJ - 01.09.2014 - Whispering Heaven - 90cm - 4/40
04. | ERJ - 01.09.2014 - Marvel Ponies - 90cm - 4/40
05. | ERJ - 02.09.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - 90cm - 4/30
06. | ERJ - 14.09.2014 - Pirunkorpi - 90cm - 4/30
07. | ERJ - 02.10.2014 - Vanima - 90cm - 5/30
08. | ERJ - 11.10.2014 - Arelia - 90cm - 3/30
09. | ERJ - 12.10.2014 - Erkinheimot - 90cm - 1/30
10. | ERJ - 13.10.2014 - Erkinheimot - 90cm - 5/30
11. | ERJ - 17.10.2014 - Mörkövaara - 90cm - 2/30
12. | ERJ - 17.10.2014 - Juksula - 90cm - 5/60
13. | ERJ - 18.10.2014 - Brynhild - 90cm - 3/40
14. | ERJ - 18.10.2014 - Mörkövaara - 90cm - 3/30
15. | ERJ - 21.10.2014 - Mörkövaara - 90cm - 4/30
16. | ERJ - 21.10.2014 - Mörkövaara - 90cm - 2/30
17. | ERJ - 23.10.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
18. | ERJ - 23.10.2014 - Sinnesro - 90cm - 5/32
19. | ERJ - 05.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
20. | ERJ - 06.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 3/30
21. | ERJ - 07.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 4/30
22. | ERJ - 09.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 1/30
23. | ERJ - 10.11.2014 - Zurück - 90cm - 5/30
24. | ERJ - 11.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 2/30
25. | ERJ - 12.11.2014 - Zurück - 90cm - 5/30
26. | ERJ - 14.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 1/30
27. | ERJ - 15.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 2/30
28. | ERJ - 20.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 2/30
29. | ERJ - 21.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 1/30
30. | ERJ - 21.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 3/30
31. | ERJ - 23.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
32. | ERJ - 24.11.2014 - Petäjävaara - 90cm - 2/40
33. | ERJ - 26.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
34. | ERJ - 27.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
35. | ERJ - 01.12.2014 - LAC - 90cm - 1/40
36. | ERJ - 04.12.2014 - LAC - 90cm - 6/40
37. | ERJ - 05.12.2014 - LAC - 90cm - 2/40
38. | ERJ - 28.12.2014 - Mörkövaara - 90cm - 1/30
39. | ERJ - 01.01.2014 - LAC - 90cm - 5/30
40. | ERJ - 04.01.2014 - LAC - 90cm - 5/30
41. | ERJ - 05.01.2014 - LAC - 90cm - 4/30
42. | ERJ - 07.01.2014 - Petäjävaara - 90cm - 5/30
43. | ERJ - 08.01.2014 - Petäjävaara - 90cm - 2/30
44. | ERJ - 09.01.2014 - Petäjävaara - 90cm - 5/30
45. | ERJ - 09.01.2014 - Mörkövaara - 90cm - 1/30
46. | ERJ - 14.01.2014 - Kilpailukeskus Reiter - 90cm - 2/30
47. | ERJ - 18.01.2014 - Marvel Ponies - 90cm - 2/60
48. | ERJ - 19.01.2014 - Marvel Ponies - 90cm - 3/60
49. | ERJ - 21.01.2014 - Tattiliiga - 90cm - 6/39
50. | ERJ - 22.01.2014 - Ventos - 90cm - 4/30
51. | ERJ - 26.01.2014 - Taikakuun Kartano - 90cm - 4/50
52. | ERJ - 26.01.2014 - Taikakuun Kartano - 90cm - 2/50
53. | ERJ - 27.01.2014 - Taikakuun Kartano - 90cm - 6/50
54. | ERJ - 27.01.2014 - Örpsilä - 90cm - 4/30
55. | ERJ - 02.02.2014 - Kilpailukeskus Holmberg - 90cm - 1/50
56. | ERJ - 09.02.2014 - Kilpailukeskus Holmberg - 90cm - 5/50

Näyttelyt
01. | VSN - 05.07.2016 - Március - S(p)h-tammat - 9/11, (3-3,5-4-3,5-3,5-3,5-3,5-3-3-3 = 33,5p.)
02. | VSN - 22.07.2016 - Adina - Sh-tammat - 9/12, (3,5-4-3,5-4-3-3,5-3,5-4-3-3 = 35p.)
03. | NJ - 02.02.2017 - Koistila - Sh-tammat - 11/12
04. | NJ - 07.02.2017 - Huvitutti - S(p)h-tammat - 10/11
05. | NJ - 12.02.2017 - Moondance - Sh-tammat - 12/12

Tarinakilpailut
01. | VVJ Cup - 30.06.2016 - Tuiskula - Vaativa yhdistetty - 1/8, tarina löytyy pk-merkinnöistä
02. | 03.01.2017 - Yläkokon Ratsastuskoulu - Hevoset - 1/8 Tarina löytyy pk-merkinnöistä

Valmennukset

21.01.2017, Jenna - kouluvalmennus, Vaativa B
Maneesissa oli varsin tympääntyneennäköinen ratsu vähintäänkin harmistuneenoloisen ratsastajansa kanssa. Tamma seisoi patsaanlailla aloillaan, eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen ratsastajansa haluamaan suuntaan. Lykkäsin raipan ratsastajalle pohkeen tueksi. Lyyli ei tosin tästä hirveästi perustanut, mutta siirtyi kuitenkin reippaammin oikeaan suuntaan halutussa askellajissa. Kun Lyyli saatiin heräilemään tervan seasta, saatiin se näyttämään hieman todellisia kykyjään.

Tänään pääasiallisena treeninä oli laadukkaat siirtymiset askellajien välillä. Lyyli siirtyi mielellään hitaampaan askeleeseen, mutta siirtyminen oli varsin usein töksähtävä, josta tyylikkyys oli kaukana. Reippaampaan askellajiin siirtymiset olivat luokattomia, sillä tamma tuntui raahaavan takajalkojaan jossakin kilometrin päässä. Ratsastaja sai todella tehdä töitä, jotta Lyylin tahdin sai reippaaksi ennen uutta siirtymistä. Kun tamman sai ymmärtämään harjoituksen idean, vilautteli se pariin kertaan osaamistaan siisteillä ja rennoilla siirtymisillä. Näitä ei tosin montaa nähty, mutta pääasiassa loppua kohden siirtymiset parani kerta toisensa jälkeen. Pysähdyksestä raviin tai laukkaan siirtyminen oli Lyylille aivan käsittämätöntä hepreaa, joten siihen saatiin tuhlattua aikaa tovi jos toinenkin. Monesti takajalat jäivät laahaamaan jälkeen ja laukassa näytti siltä, että etuosa laukkaa ja takaosa menee ravia. Raipan avustuksella siirtyminen laukkaankin saatiin lopulta näyttämään hyvältä, jossa jo ensimmäinen askel lähti aktiivisesta takaosasta. Loppuverryttelyssä Lyylin annettiin rentoutua ja venyttää kaula pitkäksi. Ihan matoseksi tamman ei annettu lysähtää, vaan vielä lopussakin tamman kanssa tehtiin hieman askeleen säätämistä, vaikkei siltä muotoa enää vaadittukaan.

22.01.2017, Jenna - estevalmennus, 90cm
Tänään Lyylin kanssa oli tarkoitus treenailla esteitä. Lämmittely meni jo kouluvalmennuksesta tuttuun tyyliin kuin täi tervassa, eikä edes sateenkaaren väreissä loistavat esteet innostaneet tammaa. Lyyliin saatiin vähän pontta raipan avulla, mutta meno näytti silti vain kohtuulliselta. Lämmittelyssä mentiin jo puomeja sekä kavalettia, jotta tammaa saatiin vähän aktivoitumaan. Jokuseen kertaan Lyyli meinasi pysähtyä kavalettien eteen, mutta ratsastajan antaessa painetta pohkeella, oli tamman pakko ylittää pienet esteet jokseenkin tyylittömään tyyliin.

Lämmittelyn jälkeen paneuduttiin ensin yksittäisellä esteellä rytmin hakemiseen. Lyyli yritti madella kerta toisensa jälkeen esteelle ja pariin kertaan jopa kiertää sen. Ratsastaja osasi hyvin ennakoida tamman mielenliikkeitä ja antoi pohkeella painetta liikkua eteenpäin. Lyyli hyppäsi 50cm korkean esteen vaivatta, vaikka meno vaikuttikin olevan kuin hidastetussa filmissä. Ravissa tamma tuli esteelle nätimmin kuin laukassa, mutta kerta toisensa jälkeen meni paremmin. Lopuksi mentiin pientä rataa, jossa Lyylin riemuksi oli sateenkaarilankkua ja iloisen värisiä pystyesteitä, korkeutta siinä 60-70 senttiä. Lankkua tamma pälyili epäluuloisesti ja kenties sen ansioista tamma hyppäsi sen yli reippaalla ilmavaralla ja lähestyikin estettä melko reippaasti. Pystyt sen sijaan tuntuivat työntävän tammaa mahdollisimman kauas, joten niillä ratsastaja todella sai tehdä töitä pitääkseen rytmikkään laukan yllä lähestymisessä. Esteen jälkeen Lyyli jatkoi matkaa useimmiten sopivassa rytmissä. Ratsukko sai lopuksi tehdä itsenäisen verryttelyn, jossa Lyyli muuttui saman tien etanaksi vauhdiltaan ja matoseksi liikkumiseltaan noin muuten.

23.01.2017, Lissu T. - kouluvalmennus, Vaativa B
"Tulinko mä oikeasti valmentamaan teitä, vai oliko tämä vain sun ovelajuoni tuupata Lyyli takaisin meille?" Alkuverryttelyjä ratsastava yaren irvisti vinoilulleni, vitsi ei joko naurattanut tai osui turhankin hyvin - kumpi vain oli mahdollista viime puhelumme jäljiltä. "Älä kuule yhtään aloita, tai saat oikeasti viedä tämän mukanasi", yaren puuskahti koettaessaan saada Lyyliä syvälle kentän kulmiin. Tai edes niihin kulmiin, raudikko kun tuntui autuaan kuurolta kaikille avuille ja veti muutaman iloisen sivuaskeleen uran sisäpuolelle sen sijaan, että olisi mennyt lähellekään kulmaa. "Ja täyskaarrolla takaisin uralle ja sinne kulmaan vaikka väkisin, sisäpohjesisäpohje--" "Minä sinulle sisäpohkeet näytän", yaren jupisi ohjatessaan Lyylin takaisin kohti kulmaa. Taas ohi. Uudestaan, uudestaan, uudestaan, ja lopulta tamma pysyi uralla myös kulmassa. Sama operaatio seuraavassa kulmassa. Seuraavassa tamma teki äkkipysähdyksen ja lähti peruuttamaan omia aikojaan. "Onko se aina tämmöinen?" "Nythän tämä on vielä ihan kiva." "Ahaaaaaaa, aivan. Et sä uutta suslasta haluais? Älä viitti kattoo mua noin pahasti."

Hyvin pitkäpiimäisistä, raskassoutuisista, hankalista ja tahmeista verryttelyistä lähdettiin hiljalleen yrittämään jotakin kouluratsastuksen tapaista. Ratsukko sai aloittaa ihan perus temponvaihteluilla uralla ensin käynnissä, sitten ravissa ja laukassa. Käynnissä tamma oli tahmea ja vastahankainen, ravissa vasempaan kierrokseen kaikki oli kaunista ja sujui hyvin, oikeaan ei puhettakaan, laukassa tamma toimi suorastaan hämmästyttävän hyvin, kunnes veti pukkirodeota pitkää sivua pitkin - ihme, ettei yaren lentänyt alas! "Että sellaista. Jatka vielä pari kierrosta, ja kun se ei pukittele, vaihdetaan tehtävää. Pysähdys - peruutus- käyntiä tai ravia kuulostaa varmaan rodeota paremmalta." Lyyli ei ehkä järjestänyt rodeota, mutta ei se myöskään väläytellyt kouluratsun kykyjään. Pysähdykset olivat enempi vähempi töksähtäviä, vaikka yaren kuinka nätisti ratsasti - tai ainakin yritti, sillä Lyylihän ei hiuksenhienoja, pehmeitä apuja kuunnellut. Peruutukset olivat kyllä suoria, mutta tamma liikkui niin vaivalloisesti, ettei niitäkään voinut kehua. Käynti ja ravi nousivat hetken yrittämisen ja muutaman ärräpään voimin, tosin hyvin laiskasti. Hyvin Lyyli jalkojaan laahasi, jos ei muuta. "Uudestaan vain, niin kauan, että se pysähtyy nätisti, peruuttaa reippaasti ja siirtyy niin käyntiin kuin raviin reippaasti." "Me ollaan täällä vielä laskiaisena!" "Sitten ollaan, pulinat pois!"

Todennäköisesti yaren kostaa tämän vielä, sillä minä tosiaan pistin hänet hinkuttamaan samaa peruutustehtävää niin kauan, että kouluradalla siitä saisi edes sen kutosen. Lyyliin saatiin kuin saatiinkin vähän virtaa, mutta työsarkaa olisi vielä rutkasti muodon, kuuliaisuuden ja.. no, kaiken suhteen. Loppuverryttelyissä tamma koetti taas kammeta yarenia selästään, enkä todellakaan tiedä, millä sirkusakrobaatin kyvyillä yaren kyydissä pysyi.

24.01.2017, omistaja - valjakkovalmennus, vaativa
Edellisenä päivänä Lissu oli käynyt valmentamassa minua ja Lyyliä Susirajasta, joten arvelin parhaan mahdollisen ajankohdan olevan heti seuraavana päivänä uudelle, valvotulle treenille. Viime kerralla harjoiteltuamme keskenään valjakkoajoa, oli lopputulos ollut sen verran vähemmän hulvaton, että katsoin parhaakseni kutsua vakiovalmentajani Katrin paikalle ja jos ei muuta, ainakin hän olisi pelastamassa minut sitten valjakkokärryjen alta. Suoraan sanoen tuo kyseinen nainen ei todellakaan ollut innoissaan nähdessään minut Lyylin kanssa ja olikin jo melkein samoin tein kääntymässään kannoillaan takaisin sieltä, mistä oli tullutkin. "Hei kamoon, täällä kaivattaisiin vähän järeämpiä otteita!" huusin hänelle ja sain kuin sainkin Katrin lopulta kentälle asti.

"Pidä se vain siellä kaviouralla. Äläkä tuo sitä noin lähelle minua!" Katri huusi minulle ohjeita ja koko hänen olemuksestaan pystyi näkemään, ettei hän voinut sietää koko tammaa. Tai ainakin hän niin esitti. Tosiasiassahan en ollut vielä kertaakaan törmännyt yhteenkään hevoseen, josta Katri ei olisi edes jollain asteella tykännyt ja siitä hänessä eniten pidinkin. Hän ei tuominnut, vaikka olisin tuonut minkälaisen raadon naisen eteen. Lyyli tosin teki hommasta varsin hankalaa vängertämällä vähän jokaiseen ilmansuuntaan yhtä aikaa ja tarkat pysähdykset ja siirtymiset olivat kaukana jossain haaveissa. Periksihän tässä ei kuitenkaan annettu – vielä kun kerta kyydissäkin pysyttiin. Se oli jo enemmän kuin hyvin!

"No alkaahan sieltä löytymään jotain muutakin kuin toivotonta meininkiä", kuulin lopultakin Katrin suusta, kun olimme takoneet jo hyvän tovin yhtä ja samaa tehtävää - niinkin helppoa tehtävää kuin kartioiden välissä pujottelua. Lyyli alkoi hellittämään kettumaista otettaan minusta, eikä enää pistänyt niin hanakasti vastaan kuin ensimmäiset puoli tuntia. Liike alkoi näyttämään Katrinkin mielestä paljon rennommalta, eikä ilmekään ollut enää hevosella sellainen, että se olisi suunnitellut vain seuraavaa siirtoaan minun pääni menoksi. Mitä nyt yhdellä pitkällä sivulla ravisiirtyminen muuttuikin hiukan holtittomaksi laukaksi, mutta senkin sain sentään yhden kierroksen jälkeen hallintaan... "Okei, eiköhän tämä ollut tässä, vielä kun ruumiilta ollaan vältytty", kuulin valmentajani suusta lopulta ja olin suoraan sanoen aika huojentunut. Milloinkahan viimeksi olisin voinut ajaa Lyylillä näin rauhallisin mielin?

25.01.2017, omistaja - estevalmennus, 90cm
En taas tiedä, mikä viiraus minuunkin iski, kun päätin varustaa Lyylin hyppäämistä varten. Siis ihan sellaisia normaaleja esteitä, vieläpä radan hyppääminen tähtäimessä! Katri oli jälleen kerran nakitettu valmentajaksemme, eikä nainen tällä kerralla ollut enää ihan niin vastahakoinen kuin edellisenä päivänä tultuaan treenaamaan minua ja Lyyliä valjakon saloihin. Vaikka olisi voinut luulla, että tässä hommassa niitä ruumiita syntyisi kahta kauheammin...

"Koska se ei selvästikään halua taas liikkua, hyppäätte tuon jumppasarjan tuolta niin, että tahti pysyy samana. Tai edes laukassa. Tai edes hyppäätte..." Katri huokaisi syvään katsellessaan meidän toivotonta menoa. Toden totta, tammani ei taaskaan ollut yhteistyötuulella, vaikka olikin saanut työskennellä nyt oikein urakalla ja olisi luullut, että pahimmat energiat olivat tiessään. Tai sitten se oli jo kyllästynyt koko hommaan. Tein kuitenkin valmentajan sanojen mukaan ja suuntasin ties monennen kerran ratsuni kanssa sarjalle. Sain kuin sainkin tällä kertaa laukan ja tein vielä varmuudeksi pari isoa ympyrää saadakseni vauhdin ylläpidettyä. Rautias luimisteli jokaiselle pohkeelleni, mutta ei kuitenkaan lähtenyt rodeolinjalle. Ensimmäinen puomi pysyi ylhäällä, mutta seuraava tippuikin ryminällä alas, eikä sitäkään seuraavat kokeneet yhtään parempaa kohtaloa. Huokaus...

Maneesi kumisi ja kaikui tiuhaan tahtiin puomien kolistessa hiekalle. Jumppasarja joutui koville, mutta kyllä sieltä jotain hyvääkin syntyi; sain pidettyä Lyylin paremmin oikeassa tempossa, eikä tamma pudottanut enää niin helposti raville kesken kaiken, koska joutui keskittymään hanakammin itse hyppäämiseen. Vaikka esteet eivät pysyneetkään enimmäkseen koossa, oli parannusta jo ainakin jossain määrin huomattavissa. Katri antoi meille lopulta luvan siirtyä varsinaiselle radalle, joka ei tosin koostunut kuin neljästä esteestä. Koska Lyyli oli päässyt kunnolla hyppäämisen makuun, pysyi sillä edelleenkin kehotusteni avulla laukka pyörivänä ja minä pystyin keskittymään entistäkin paremmin lähestymisiin ja ponnistuksiin. Vau, enpä olisi uskonut tämänkään päivän tulevan, että Lyyli toimisi näin nätisti!

Päiväkirjamerkinnät

08.06.2016, omistaja
"Himskatin lipevä kaakki!" kiukkusin ties monennetta kertaa ja jälleen kerran minun oli todettava, etten jaksaisi enää kauaa. Olin jo pienen tovin ratsastanut Lyylillä kentällä ja tammalla oli taas sellainen kausi menossa, ettei se kuunnellut yhtään, eikä tehnyt mitään. Aina välillä meillä oli ollut hyvät hetkemme ja rautiashan oli niittänyt ihan mukavasti myös sijoituksia lajista jos toisestakin, mutta aloin vahvasti uskoa siihen, että se oli täysin Lyylin omasta mielestä kiinni, milloin se halusi olla mieliksi ja edustaa, ja milloin taas se koki parhaammaksi elää täysin omassa känkkäränkkämaailmassaan. Lyyli tälläkin kerralla eteni kentällä täysin miten sattui ja nyki vähän väliä päätänsä alas mielenosoitukseksi mukamas liian lyhyistä ohjista. Huokaus, kenellekähän tämän saisi tyrkättyä riesaksi... Suunnittelin jo katalasti ajatusta siitä, että käskyttäisin ensimmäisen näkemäni ihmisen tamman selkään, mutta jopa se oli minulta liian ilkeää. Kai minun olisi ihan itse ratkaistava tämä ongelma.

Pari välkähdystä onnistumisesta sai tältä erää riittää ja suuntasinkin piakkoin takaisin tallille. Nythän Lyyli olikin ikään kuin hän olisi ollut kuin mikäkin enkeli, vaikka todellisuudessa olin jo nimennyt hevosen aikapäiviä sitten täydelliseksi tyhjäpääksi. Se kuvastaa tammaa kaikista parhaiten. Jostain kumman syystä kaikki tallilaiset osasivat kiertää minut silloin kaukaa, kun tiesivät minun tulleen Lyylin kanssa ratsastamasta, liekkö luulivat minun olevan äreällä tuulella. Vaikka saattoihan siinä olla jotain perääkin... Nappasin lähimmän harjan käteeni ja suin siistiä kesäkarvaa Lyylin kyljissä, enkä voinut olla taas huokaisematta raskaasti. Miksi minun pitikin aina vaivata päätäni näillä susirajalaisilla kopukoilla, kun tiesin sen olevan jo etukäteen henkinen itsemurha. Jokuhan siinä viehätti, mutta ainakin Lyylin kohdalla koko homma oli yhtä pään hakkaamista seinään. Ei sitä ulkopuoliset ehkä uskoneet, ainakaan ne jotka katsoivat meidän kisatuloksiamme...

30.06.2016, omistaja - ERJ Cupin tarinaluokka
Tehtävänanto: Kerro kilpailusuorituksestasi muutamalla lauseella käyttäen vain hevosesi nimen ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Parivaljakolla osallistuessa valitse toisen hevosen nimen alkukirjain. Tuomarointiperusteena hauskuus, sujuvuus ja kekseliäisyys.

Hurmaava hevoseni Harhaluulo hälvensi hymyni hämmentävänkin helposti hurjastellessaan hiekkakentällä hyppien heinäsirkkamaisesti. Häpeästä harmaantuva hahmoni höyrysi hiki hatussa, hengittäminenkin hankaloitui harmillisesti. Hurjapää huitoi häpeilemättä heikotustani hyväksikäyttäen hännänhuippuna heinäpeltoon, hylsyä havitellen. Havaitsin hankkineeni huomattavasti henkistä henkilövahinkoa hevosmiestaitoihini. Himskatin helppo hevonen...

03.01.2017, tallityöntekijä Saana (Break) - Tarinakilpailut: Hiihtoratsastuskilpailut
"Miksi minä suostuin tähän taas??" Tiina vaikersi asettaessaan suksia jalkaansa hiihtolasit otsallaan. "Älä nyt, Tiina. Hyvin se menee, sitä paitsi saan tuskin edes Lyyliä laukalle joten..." mutisin tyytymättömänä mulkaistessani silmäkulmastani paikallaan jurottavaa suomenhevostammaa mitatessani jalustimia kuntoon. Kenen idea olikaan ollut valita juuri Harhaluulo Yläkokon Ratsastuskoulun järjestämiin hiihtokilpailuihin kisaratsuksi? Kilpikonnakin varmaan voittaisi meidät ja kaikki nauraisivat nähdessään surkean suorituksemme. "Ääää", minä vaikersin puolestani ja tömäytin otsani pari kertaa raudikon kaulaa vasten, saaden sen vuorostaan mulkaisemaan minua epäluuloisesti. "No se onkin ainut syy miksi olen tässä, näen vieläkin painajaisia siitä viime kerrasta, kun sinä vedätit minua Rähinän perässä kiitolaukkaa pitkin peltoa", Tiina tuhisi ja minä virnistin itsekseni Lyylin harjan kätköissä, good times. Sitten kuitenkin suoristauduin huokaisten, ei kai tässä auttanut muu kuin yrittää parhaansa. "Parempi sitten olla heittämättä minua selästä, kuuletkos?" nykäisin Lyyliä ohjista turvan alta kiinnittääkseni tylsistyneenä kisapaikalla ympärilleen tähyilleen tamman huomion itseeni. Raudikko vain luimisti välinpitämättömänä vastaukseksi ja käänsi katseensa ohikulkevaan ratsukkoon. Niinpä niin...

Lämmittely sujui perinteisesti eli minä purin hammasta satulassa samalla, kun jalkani kävivät kuin singerin ompelukone sillä välin kuin Lyyli imitoi rautakankea kaikessa jäykkyydessään ja heittäytyi kuurosokeaksi avuille, löntystäen kuin mikäkin muuli eteenpäin kaula pitkänä. Tosin luimuun kääntyvistä korvista ja vispaavasta hännästä saattoi myös päätellä, että se saattaisi jossain välissä päättää hankkiutua myös ratsastajastaan eroon... Ennen kuin se ehti kuitenkaan niin tehdä, olikin aika jo kiinnittää liinat paikalleen, Tiinan asettuessa taaksemme asemiin lähtövuoromme koittaessa. Olin suosiolla ottanut raipan mukaani, joten kun lähtömerkki pamahti, iskin pohkeeni kiinni Lyylin kylkiin samalla hetkellä, kun napautin sitä raipalla takalistolle. Tuskin kukaan oli varautunut siihen, mitä seuraavaksi tapahtui; ilmeisesti tilaisuuttaan odottanut Lyyli pukitti kuin rodeohärkä areenalle päästessään ja syöksähti sitten seuraavassa askeleessa eteenpäin kuin raketti. Minä horjahdin tamman kaulalle, enkä edes ehtinyt vilkaista olkani yli, ehtikö Tiinakin mukaan Lyylin kaahottaessa täyttä vauhtia eteenpäin.

Siinä vaiheessa, kun onnistuin suoristautumaan vähän pystympään asentoon ja näin vihdoin jotakin tamman hulmuavan harjan takaa, maalilinja lähestyi jo kovaa vauhtia. Räpyttelin tuulen silmäkulmiin pakottamat kyyneleet pois vilkaistessani olkani yli ja olin horjahtaa uudelleen satulasta, tällä kertaa tosin helpotuksesta, sillä Tiina oli kuin olikin onnistunut pysyttelemään pystyssä perässämme, jälleen kerran liinassa henkensä kaupalla kiinni roikkuen. Maaliviiva tuli ja meni, mutta Lyyli jatkoi kaahotustaan suoraan lämmittelyaluetta kohti samalla, kun minä yritin epätoivoisesti saada sitä hidastamaan. Kyllä se hidastikin, tosin vain aloittaakseen pukittelun ja vinkaisin, kun häntäluuni sai pari ikävää iskua osakseen. Ellei minulla tosin olisi ollut kaikki työ pysyä Lyylin selässä, olisin luultavasti saanut puolestani paeta murhanhimoisen näköistä Tiinaa, joka oli laskenut liinasta irti heti maalilinjan jälkeen ja laskettanut suoraan päin lähintä penkkaa. Nyt hän kiskoi suksia jalastaan kiroten minua vihaisesti sinne missä pippuri kasvaa ennen kuin syöksyi peräämme nyrkkiä puiden kuulematta edes kisatoimitsijan huomautusta siitä, että olimme tehneet luultavasti voittoajan ja jättäen ainutlaatuista suoritustamme seuranneet ihmiset vilkuilemaan toisiaan hämmentyneinä, mutta myös osin huvittuneina. Niin mistä tallista nämä tytöt tulivatkaan...?

11.01.2017, omistaja
"Joo, nyt riitti! Tulkaa hakemaan tämä etova kaakki pois silmistäni. Minä en kestä enää tippaakaan..." ääneni oli yhtä kiukun ja turhautuneiden kyynelten sekamelskaa. Susirajan naiset olivat kaiuttimella toisessa päässä puhelinlinjaa ja yrittivät kilvan rauhoitella minua, vaikka pystyinkin kuulemaan tuon tuosta heidän äänissään huvittuneisuutta ja naurunpyrskähtelyitä. Minua ei kuitenkaan naurattanut yhtään - olin ollut juuri hetki sitten ajamassa Lyylillä valjakkokärryillä ja tuo pirulainen rautias oli päättänyt ponkaista sellaisella voimalla eteenpäin ja seuraavassa rykäyksessä teki sivuloikan, joka rysäytti kärryt ja minut päin maneesin seinää. Siinä sitä oltiin sitten hetki painatettu yhden renkaan varassa pitkin hallia ja lopulta sain tamman pysähtymään. Ketale esitti hyvin vauhkoontunutta, mutta todellisuudessa tunsin hevoseni niin hyvin, että se oli suunnitellut aivan varmasti kaiken etukäteen ja varsin perusteellisesti...

Puhelumme jatkui melkoisen tovin, mutta lopulta narri ja Lissu saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että kyllä minä nyt vielä sen pienen lyhyen hetken tamman kanssa pärjäisin. Olihan Lyylilläkin jo ikää reippaanlaisesti. "Ties vaikka monttu pian kutsuisi", Lissu käkätti täysin holtittomasti - kumpaahan lie meistä Lyylin kanssa tarkoitti. Siinä kumpikin kasvattaja oli kuitenkin oikeassa, että olin minä jo aika monta vuotta Lyylin kanssa taivaltanut ja olihan meillä niitä onnistumisenkin hetki ollut. Sijoituksia oli kertynyt hienosti ja yllättävän voitokkaitakin vielä! Kunpa ne kisojen tuomarit olisivatkin tienneet, minkälainen työ taustalla oli ollut... Kuinka monta mustelmaa ja sairaslomapäivää minun elämääni olikaan mahtunut, juurikin tämän tietyn hevosen takia.

Lopulta lopetimme puhelun, yllättävää kyllä sopuisissa merkeissä. Päätin vielä kerran astella tämän päivän puolella Lyylin karsinalle, jossa se juuri rouskutteli heiniään. Tamma vilkaisi minua syrjäkarein, muttei muuten jaksanut kiinnittää minuun sen kummempaa huomiota. Rapsutin rautiaan kaulaa ja tuumasin hiljaa: "Ehkä me tästä selvitään, kunhan vain muistaisit olla tekemättä elämästäni aina niin monttuista." Vastaukseksi siihen Lyyli nosti päätään vauhdilla minua kohti ja tönäisi minut auttamatta tantereeseen - suoraan lantakasaan. Joo, nyt saisi kyllä joku muu hoitaa lähipäivät Lyyliä, minä en aikoisi mennä lähellekään koko hevosta...

23.01.2017, tallityttö (Jenna)
Pienen pakkasen piristämän sään vallitessa saavuin aamutallia tekemään. Jaettuani hevosille aamuheinät ja –rehut sekä vietyä osuuteni hevosista ulos, palasin talliin putsaamaan karsinat sekä varusteita. Lyylin varusteet oli nopeasti putsattu ja tarkistettu, sillä tamma ei vahingossakaan aiheuta ravan lentämistä ympäriinsä. Tamman riemuksi iltapäivällä kävi kengittäjä. Tarhasta ei tammaa meinannut tänäänkään saada haettua, mutta vain puolen tunnin hippaleikin jälkeen rautias käveli narussa talliin kuin mitään ongelmia ei koskaan olisikaan ollut. Ennen kengittäjää putsasin tamman jalat sekä kaviot ja muutenkin katsoin, ettei raudikko ollut suuremman mutakuorrutuksen peitossa.

Kun kengät oli, jokusen ärräpään kera, saatu uusittua oli tamman kanssa aika lähteä liikkeelle. Harjasin tamman kevyesti ja laitoin sille suitset. Kaikkea uhmaten lähdettiin Miran ja Riimin kanssa käymään satuloitta maastossa. Selkään kipuamisen jälkeen olin hetken aikaa aivan varma, että rautias otus heittää selästä ennen kuin ehtisin kissaa sanoa, mutta helpotuksekseni se päätti vain henkäistä syvään ja alistua julmaan kohtaloonsa. Reissun aikana Lyyli oli yllättävän nätisti, vaikka pariin kertaan ohjauksessa tuntuikin olevan pieniä puutteita. Reissu oli rento ja käyntipainotteinen, Lyyli jopa taisi nauttia olostaan metsän siimeksessä. Laukka ei meinannut nousta millään, mutta Riimin painellessa kaukana edellä, sain Lyylinkin vähän reipastumaan. Aikaa meni noin puolitoista tuntia. Tallilla harjasin tamman oikein ajan kanssa sekä selvittelin jouhet ja harjan ennen kuin kiikutin tamman vielä tarhaan loppupäiväksi.

24.01.2017, tallityöntekijä Saana (Break)
"Jos se nyt lähtee vedättämään meitä pitkin peltoa, niin johan on!" totesin voitonvarmana istuutuessani leveä hymy huulillani naapurin papparaisen jostain peräpellon ladosta kaivamaan antiikin aikaiseen rekeen, joka painoi kuin synti ja jonka eteen olin juuri valjastanut suomenhevostamma Harhaluulon. "Nyt otetaan hevosesta turhat luulot pois... Hehe, niin kuin Harhaluulo niin Turha luulo, tajusitko... Siinähän olisi hyvä nimi Lyylin varsallekin... Äh, älä nyt enää viitsi murjottaa, Tiina!" puuskahdin lopulta epätoivoisesti, kun edes hölmöimmät vitsailuyritykseni eivät saaneet ystäväni suupieliä kohoamaan. Hän oli jostain syystä vieläkin nyreissään meidän parin viikon takaisesta hiihtoratsastuskokeilustamme, vaikka en kyllä ymmärtänyt miksi. Olinhan minäkin loppupeleissä päätynyt pää edellä penkkaan Lyylin onnistuttua lopulta heittämään minut selästään ennen tallialuetta. Ihme kyllä Tiina oli kuitenkin suostunut lähtemään avukseni, kun naapurin vanha mies oli soittanut tallille ja kysynyt, löytyisikö meiltä minkäänmoista vetohevosta reen eteen. Hän oli löytänyt varastoistaan ikivanhan reen ja toivoi, että sitä testattaisiin, että vieläkö se kestäisi hevosen vedettävänä. Ja kun meillä olisi ollut sopivasti vapaa-aikaa niin... Tässä sitä oltiin.

"Noniin, mennään sitten", totesinkin seuraavaksi jo jälleen iloisena ja heilautin ohjia Lyylille lähtömerkiksi. Tamma astui tasan yhden askeleen eteenpäin ja jumahti sitten paikalleen, saaden hymyni hyytymään saman tien. Aikani sitä siinä ohjilla hätyyteltyäni kirosin hiljaa ja iskin ohjat Tiinan käteen. "Perhanan..." mutisin, mutta samassa katseeni osui ladon kulmalla meitä toiveikkaina odottavaan vanhaan papparaiseen ja tämän kahteen pieneen tyttärentyttäreen, joten loihdin huulille nopeasti takaisin leveän hymyn. "Ei hätää, se on vain tämä reki, kun se on vähän painavampi kuin mitä Lyyli on tottunut normaalisti vetämään", vakuutin ja näytin heille peukkua, ennen kuin tartuin Lyyliä turvan alta ohjista kiinni. "Parempi alkaa liikkua nyt senkin karvamato", mutisin tammalle suupielestäni samaan hengenvetoon ja minun kiskoessani ohjista Tiinan maiskuttaessa tammaa liikkeelle reen kyydistä, saimme kun saimmekin raudikkoon lopulta liikettä. Reki lähti lumihangessa nykäisten liikkeelle ja minä olin horjahtaa naamalleni lumihankeen Lyylin lähtiessä yllättäen tarpomaan eteenpäin lihakset pullistellen. "Noniin!" virnistin ja käänsin katseeni papparaiseen ja tämän lapsenlapsiin kädet vyötärölläni. "Ketkä haluaa päästä rekiajelulle?"

25.01.2017, tallityöntekijä Saana (Break)
"Tämän siitä vissiin saa, jos rupeaa vanhoilla päivillään ottamaan liikaa vauhtia", huokaisin kun silmäilin huolestuneena vastikään talliin taluttamaani suomenhevosta ja kiinnitettyäni sen ristikiinnitykseen käytävälle. Tähtipäinen tamma näytti muutoin olevan päällepäin OK, mutta tarkemmin katsoessa sen etujalassa näkyi verta vuotava haava. Kyseessä oli luultavasti hokin aiheuttama vamma ja näytti siltä, että Lyyli oli onnistunut itse polkaisemaan itseään takasen hokkikengällä etujalkaan otettuaan vauhtia nyt illemmalla tarhassa. Verinen haava näytti pahalta, mutta huuhdottuani sitä iho näytti vain repeytyneen hieman kavion yläpuolelta. Jutellessani puhelin korvalla kaupungilla olevan tallinomistajan kanssa aloin tyrehdyttää verenvuotoa painamalla kylmää lumipaakkua haavaa vasten, joskin päädyin siinä välissä nappaamaan myös pari kuvaa haavasta, sillä tallin omistaja halusi luonnollisesti konsultoida myös eläinlääkäriä tässä välissä. Lyyli oli ihme kyllä yllättävän nätisti, mitä nyt se vähän luimisteli ja kohotteli etustaan, mutta ehkäpä sekin tajusi, että nyt oli syytä olla välillä vähän rauhallisemmin.

Tallin omistajan soittaessa viimein takaisin, olin saanut jo enimmän verenvuodon tyrehtymään. "Joo eli eläinlääkäri tulee huomenaamulla katsomaan Lyyliä? Joo... Mm... Niinpä. Okei, no mutta miepä yritän sitoa tuon haavan, vaikka tarrateipillä ja pintelin avulla, niin laitan Lyylin sitten loppuillaksi karsinaan. Joo, okei, nähdään!" lopetettuani puhelun käänsin katseeni takaisin Lyylin etujalkaan ja pyyhin varovasti irtolumen pois haavan päältä vilkaistessani, miltä se nyt näyttäisi... Onneksi haava ei ollut tosiaan niin paha kuin mitä se olisi voinut olla. Tällä kertaa huokaisin helpotuksesta taputtaessani Lyyliä kaulalle, sillä vaikka se osasi olla välillä melkoisen raivostuttava niin jalkavammoja, pysyviä sellaisia ainakaan, ei yksikään hevosihminen hevosille kaivannut.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse