Ch Terttuli ILO

KTK-III, YLA1, KRJ-II, ERJ-I, SLA-I, Star Award

© Jenni L. © Jenni L. © Jenni L. © Jenni L.

YLA-tilaisuus 25. joulukuuta 2015
31 (15+16) - 33 (21+12) - 17 - 13 - 6 = 100p. / YLA1

KRJ:n laatuarvostelu 15. helmikuuta 2016
7 + 40 + 10 + 20 + 15 = 97p. / KRJ-II

ERJ:n laatuarvostelu 30. kesäkuuta 2016
7,5 + 46 + 10 + 22 + 15 = 100,5 p. / ERJ-I

Kantakirjaustilaisuus 20. kesäkuuta 2016
(R) 16 + 17 + 15 + 19 = 67p. / KTK-III

SLA-tilaisuus 20. heinäkuuta 2016
13 (4-3-3-3) + 24 + 11 + 25 + 20 = 93 p. / SLA-I
Kaunis, lyhyehkö kaula, pitkähkö piirteetön säkä, sopusuhtainen runko, laskeva lautanen. Lievää kokkapolvisuutta, lyhyet etusääret, käyrähköt kintereet.

Champion-arvonimi myönnetty 27. marraskuuta 2016


Virtual Riding Horses Assessment 28. helmikuuta 2017
6 + 3½ + 7 + 6½ + 7 + 3½ + 3 + 7 + 4½ = 53,333 % / Star Award

NimiTerttuli ILO "Liita" VH-tunnusVH06-018-3722
Syntymäaika ja ikä01.02.2009, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaIlomantsi
IkääntyminenKatso (4v. 17.04.2010) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma PainotusYleispainotteinen
Väri ja säkäRautias, 156cm KoulutustasoKo He A, re 120cm

Terttuli ILO on täynnä elämää ja valloitti sydämen ensimmäisestä hetkestä lähtien. Liitaksi tamma ristittiin menevän ja lennokkaan menon johdosta, ja sama meno varmasti jatkuu jatkossakin. Liita on hyvin utelias pikkutamma ja kovin varsamainenkin ikänsä puolesta. Tamma rakastaa leikittelyä ja katsoo ihmisiäkin aina pieni pilke silmäkulmassaan. Liita on hyvin kokeilunhaluinen ja testaakin pidemmän aikaa uusia hoitajiaan ja ratsastajiaan. Se saattaa osoittautua välillä hyvinkin omapäiseksi ja alkaa kiukuttelemaan, jolloin saa oikeasti olla topakkana.

Hoitaessa Liita on toisinaan hyvinkin malttamaton ja alkaa komentamaan hoitajaansa. Tämä on kuitenkin lähinnä sitä rajojen löytämistä, joten mikäli ihminen vain osaa oikealla tavalla komentaa, alistuu tamma omaan kohtaloonsa. Karsinassa Liitan laitto ei ole kovinkaan mieleistä puuhaa, tamma kun keksii aina jonkin keinon litistää ihmisen itsensä ja seinän väliin. Kun neitokaista tämän jälkeen sitten komentaa asettumaan, näyttää se hyvin ihmettelevältä ja katsoo ihmistä "Ai teinkö minä muka jotain?" -ilmeellään. Käytävällä onkin sitten jo helpompaa, saahan hevosen laitettua kahdelta puolelta kiinni. Liita astelee useimmiten edestakaisin ja kuopii siinä sivussa lattiaan suloisia naarmuja. Komentamisen jälkeen tamma pysyy hetken aikaa aloillaan, mutta unohtaa pian, mitä sille oli juuri äsken sanottu. Itse harjaamisesta Liita ei tunnu olevan moksiskaan, mutta tamman mielestä on tylsää vain seisoa aloillaan ja katsella maailman menoa. Päätäkään Liita ei tunnu turhia aristelevan ja kavioiden puhdistus sujuu sulassa sovussa, mitä nyt välillä tamman on pakko saada nykiä jalkaa. Satuloitaessa rauhoittuu aloilleen lopultakin, sillä tamma tajuaa, että nyt ollaan vihdoin ja viimein lähdössä juoksemaan. Onneksi ei ole vielä oppinut pullistelemisen taitoja, mutta sekin pahe astuu varmasti kuvaan vielä jossain vaiheessa, kun Liitasta ratsastus ei olekaan enää niin ihmeellistä. Kuolaimet tamma ottaa suuhunsa kiukkuilematta, joskin mätystelee niitä kovin miettelijäännäköisenä. Kun on lopulta aika lähteä tallista pihalle, Liita suorastaan lentää eteenpäin ja on kaataa taluttajansakin kumoon.

Ratsastus Liitalla on mukavaa ja tamma on kovin oppivainen tapaus. Kentällä rautias on oikein oiva pakkaus ja askeleet ovat ilmavat ja hiukan keinuvatkin. Se kuuntelee, mitä siltä pyydetään, mutta jos Liita ei ole joskus innostunut jostakin, saattaa tamma päättää tehdä stopit ja seistä torottaa paikoillaan niin kauan, kunnes ratsastaja on jo vähällä hermostua. Käynti on rauhallista, mutta askeleet tuntuvat todella lyhyiltä. Ravi sitä vastoin on joutuisaa ja lennokasta, ja ratsastajan on toisinaan tehtävä paljonkin töitä, jotta Liita pysyy aisoissa. Laukka onkin jo sitten varsinainen superjuttu, joka vie Liitan mielestä kaikkien askellajien voiton. Kaarevat urat tahtovat muuttua hyvinkin epämuodostuneiksi ja kaviouran suorat loppuvat lyhyeen. Pidättää saa kyllä totisesti, mutta kun tamma lopulta rauhoittuu, on meno taas mukavanpuoleista. Kaikesta tästä huomaa, kuinka vanheneminen ei ole vaikuttanut hevosen energiavarastoihin, Liitan iässä kun niiden luulisi joskus ehtyvän. Esteet Liita ylittää tyylillä, vaikka vieläkin on matkaa oikeaoppisuuden saloihin. Liitan hypyissä on ponnua, mutta lähestymisten ja alastulojen suhteen ei ole mitään rotia. Ratsastaja joutuu totisesti ratsastamaan, eikä voi vain muistella viime talven retkiä jouluisessa maastossa tai kevätvihannoilla niityillä laukkailua. Maastossa Liita on melko säikky ja repii usein pienestäkin jutusta norsun kokoisen asian. Ryhmässä unohtuu kuitenkin kaikki tämä, mutta sitä vastoin Liitasta löytyy roimasti kilpailuhenkeä, jonka tähden ratsastusretkien jälkeen on kädet hellinä.

Vaikka Liitan kisaura on jo pitkällä, ei se ole vieläkään kovin hyvin tottunut siihen kaikkeen vilskeeseen, mitä kyseiset paikat sisältävät. Jo koppi on pelottava paikka ja Liita yhdistää sen aina kokonaan kodista lähtemiseen. Jos hevostoverin lastaa kuitenkin ensiksi, menee Liita useimmiten vänkyilemättä. Kisapaikalla tamma on hyvin rauhaton ja hirnuu kaihoisasti kahanepäin. Se ei ymmärrä, minne suurin osa sen ystävistä on kadonnut ja miksi se on tuotu niin monen uuden hevosen keskelle. Kun kilpavarusteet on saatu laitettua ja on alkuverryttelyjen aika, alkaa Liita vähitellen unohtamaan ikävänsä ja keskittyy vain ratsastajansa höykyttämiseen. Toki se muistaa varoitella takasillaan liian lähelle uskaltautuvia hevosia, eikä voi sietää sitä, jos joku yllättäen tulee haistelemaan. Radalla Liitalla on keskittymisvaikeuksia, sillä sen mielestä asioita on liikaa yhdelle kertaa.

Toisille hevosille Liita ei liiemmin käy isottelemaan, mutta tekee kuitenkin selväksi, ettei ole mikään täysin mitätön tapaus. Enimmäkseen tamma viihtyy omissa oloissaan, mutta sille on kuitenkin tärkeää nähdä toinen hevonen koko ajan. Jos se hetkeksi kadottaa muut näköpiiristään, alkaa se huutelemaan hätääntyneenä ja juoksentelemaan aidanvierustaa pitkin. Mikäli se saa lopulta haluamansa vastauksen tai näkee vilahduksen toisesta kavioeläimestä, rauhoittuu se vihdoinkin ja alkaa laiduntamaan ikään kuin minkäänlaista välikohtausta ei olisi ollutkaan.

i. Milkan Jasperi SLA-II
sh, rt, 153 cm
ii. VIR MVA Ch Ukon Poju KTK-II
sh, prt, 159 cm
iii. Ukkonen evm
sh, prt, 163cm
iie. Alma-Liisa evm
sh, rn
ie. Tikatar YLA2, SLA-III
sph, rt, 147cm
iei. Tikkamestari evm
sph, rt, 145cm
iee. Sankaritar evm
sph, 145cm
e. Tammihaan Terttu
sh, vrt, 164cm
ei. Mootsartti SLA-I
sh, vrt, 156cm
eii. Beethooveni evm
sh, trt, 159cm
eie. Kukkamaaria evm
sh, vrt, 153cm
ee. Siruliina YLA2
sh, 167cm
eei. Räihä evm
sh, trt
eee. Nipsa-Iita evm
sh

Isälinja: Ukon Poju (2. polvi) - Emälinja: Siruliina (2. polvi)

Liitan isukki Milkan Jasperi on kaunis punertava rautias, eikä jätä ketään kylmäksi luonteensakaan vuoksi. Jasperi on kaikin puolin sympaattinen ja yhteistyökykyinen hevonen ja omistajan sanoin soveltuisi jopa opetushevoseksi. Korkeutta löytyy 153cm, joten kovin suuri ori ei kyseessä ole. Yleispainotteinen konkari taituroi kouluradoilla aina helppoon A:han saakka ja esteitä herra hyppelehtii reilusti yli metrin. Kisakalenteria katsoessa voi vain todeta, että on varsin kovat paineet Liitan suhteen; orilla on koulusijoituksia kolmisenkymmentä ja estesijoituksia sitä vastoin peräti reilu viisikymmentä. Ja tämä on mitä todennäköisimmin vasta alkua. Lapsosia orilla ei ole ainakaan toistaiseksi kolmea enempää.

Ja aina vain paranee! Isoisä Ukon Poika ei ole jäänyt rannalle laukkailemaan, vaan on totisesti tehnyt työtä uransa eteen. Sekä esteiltä että koulusta on sijoituksia tullut kumpaisestakin reilu neljäkymmentä ja myös kenttäkisat ovat tuoneet hedelmää sijoituksillaan. Ja kuten voi jo arvonimista ja meriiteistä VIR MVA Ch ja KTK-II päätellä, on myös näyttelymenestystä tullut. Tämä fiksu ori käyttäytyy tilanteessa kuin tilanteessa, jos ei oteta lukuun sitä, mitä se on silloin, kun tammoja on lähistöllä. Jälkeläisiä on syntynyt jo peräti kuusi ja Ukko on näyttänyt astuvan vielä parin tamman näiden lisäksikin.

Ukkonen, tuo suuri 163cm korkea punarautias, ei tee suvusta yhtään huonompaa. Maineikas oripoika kilpaili paljon eri puolilla Suomea ja mikä teki tästä vielä vaikuttavampaa, kisasi se vaativissa luokissa. Pari kertaa herraa nähtiin myös Ruotsin puolella ja varmasti se jäi mieleen upean ulkonäkönsä vuoksi. Ukkoselle myönnettiin KTK-II ja tämän ansiosta orin oli varsin kannattavaa astua kymmeniä tammoja suomenhevosten koulukermaa jatkamaan.

Alma-Liisa ei ollut yhtä maineikas kilpakentillä kuin Ukkonen, mutta siitostammana sitäkin parempi. Hyvän rakenteensa ja kiltin luonteensa ansioista sitä oli helppo laittaa jatkamaan uusia sukupolvia. Toisella kantakirjan palkinnolla palkittu neitokainen asusteli Keski-Suomessa hyvin tyytyväisenä elämään ja sen jälkeläisistä on tullut varsinaisia koulutaitureita.

Liitan isän emä Tikatar ei ole jättänyt kovinkaan paljon tietoa jälkeensä, mutta pienellä salapoliisityöllä saa aina jotain pientä tietoonsa. Tämä pienhevonen jätti jälkeensä viisi varsaa, joista jokainen oli Malsamon oman Milkan-liitteen alla. Tästä päästäänkin siihen, että Tikatar oli edellä mainitun tallin yksi ensimmäisiä asukkaita ja varmasti mainio kantatamma, menestyihän se ihan lahjakkaasti lajissa kuin lajissa. Kuuliainen rautias ei elänyt kuitenkaan kahdeksaa vuotta pidempään, todennäköisesti se lopetettiin Malsamon välillä lopetettua.

Jälkipolviensa lailla Liitan isänemän isä Tikkamestari oli ratsu, josta kelpasi olla ylpeä! Orin omistaja kisasi hevosellaan niin koulua, esteitä, kenttää kuin valjakkoakin, eikä Tikkamestaria voinut sanoa huonoksi missään näistä lajeista. Ori napsi sijoituksia kiitettävän määrän, ja sen olemuksesta saattoi huomata, että se tiesi itsekin olevansa kaikista paras. Jos totta puhutaan, eihän Tikkamestarin taidot yltäneet juuri helppoja luokkia korkeammalle tai hyppykapasiteetti metrisiä ratoja haasteellisemmalle tasolle, mutta ainakin sen osaamat liikkeet oli hiottu loppuun asti. Pienhevonen jätti jälkeensä kahdeksan kakaraa, joista osa päätyi kaikesta hienoudesta huolimatta ratsastuskoulujen tuntipolleiksi.

Isänemän emä Sankaritar oli puolestaan enemmänkin kouluratojen ehdoton suosikki. Tammaa nähtiin paljon Helppo A -tason kouluradoilla, aina aluetasolla asti. Pikkutamma oli koominen pari pitkäksi hujahtaneen naisratsastajansa kanssa, mutta epäsopusuhtaisuudesta huolimatta kaksikko päihitti moneen otteeseen muut ja napsi itselleen sinivalkoisen ruusukkeen. Sankaritar joutui kuitenkin pitkälle sairaslomalle ja siitä lopulta varhaiseläkkeelle saatuaan kavioluunmurtuman tarhakaverin potkaistua tammaa jalkaan. Täysin toimettomaksi hieno hevonen ei tietenkään jäänyt, jalka ei estänyt kuitenkin kahden jälkeläisen syntymistä maailmaan.


Tammihaan Terttu, Liitan emä, on niitä ainoita tamman sukulaisia, joista on oikeasti jäänyt kunnolla tietoa tähän päivään asti jälkipolvien ihmeteltäväksi. Erittäin nätti ja lempeäsilmäinen tamma oli luonteensakin puolesta erittäin ihanteellinen tapaus. Terttu tuli kaikkien kanssa juttuun, jopa muovipussien, eikä sen kanssa tarvinnut vääntää rautalangasta, jotta hevonen olisi ymmärtänyt, mitä siltä pyydettiin. Yleispainotteinen kaunokainen napsi este- ja koulusijoituksia tuosta noin vain Helppo A -tasolla ja 110cm esteillä, eikä irto- ja MVA-serteiltäkään voitu välttyä. Harmi vain, ettei Terttua koskaan kiikutettu laatuarvosteluihin tai kantakirjaan. Kuuden varsan ylpeä äippä tamma sai kuitenkin olla, sekään ei mikään huono saavutus ole.

Emän isä Mootsartti oli rautias, 156cm korkea hurmaava suomenhevosori. Hevonen napsi kilpailu-uransa aikana itselleen mukavan määrän sijoituksia niin koulu- ja esteratsastuksen saralla kuin valjakkoajossakin. Näyttelymenestystäkin Monniksi kutsuttu ori sai jonkin verran, mutta kantakirjaan asti hevosta ei koskaan viety. Sen sijaan rautias kiikutettiin vuonna 2008 suomenhevosten laatuarvosteluun, josta tultiin kotiin ykköspalkinto plakkarissa! Kyllä tämän saavutuksen jälkeen kelpasikin oria käyttää muutaman jälkeläisen teetättämisessä, tarkemmin ottaen kolmen varsan.

Liitan emänisän isä Beethooveni oli silmiä hivelevän komea ilmestys pitkine liinaharjoinensa. Valjakkopainotteinen ori kilpaili aina vaativissa luokissa asti ja napsi niistä sijoituksia mukavanlaisesti. Beethoovenin omistaja ei selvästikään tyytynyt pelkästään aluetason kilpailuihin, vaan kiikutti rautiaansa jopa kansalliselle tasolle asti, eikä ilmeisesti täysin syyttä suotta. Laatuarvosteluissa oria ei ilmeisesti koskaan käytetty, eikä sen puoleen kantakirjassakaan, mutta siitoskäytössä Beethooveni taisi olla melko haluttu ori. Kymmenkunta jälkeläistä syntyi jatkamaan isänsä jalanjäljissä, tosin käyttöhaitari oli melko suuri varsojen kohdalla, osaa kun näki isänsä lailla kansallisella tasolla asti, osa taas jäi toimittamaan puskaratsun virkaa.

Emänisän emä Kukkamaaria oli taasen pirtsakka estetamma, jota nähtiin aluetasolla asti. Rautias suomenhevonen kilpaili varsin menestyksekkäästi metrin hujakoilla olevissa luokissa, eikä sen hyppytyyliä saatika liikkeitä ylipäätänsäkään voinut sanoa huonoksi. Kilttiluonteinen Kukkamaaria synnytti maailmaan neljä jälkeläistä, joista viimeisimmän tiedon mukaan kolme kilpaili esteillä ja yksi toimitti ratsastuskouluhevosen virkaa. Näille kaikille tamma on selkeästi periyttänyt näyttävät liikkeet ja rauhallisuuden.

Liitan emän emästä, Siruliinasta, ei ole jäänyt kovinkaan paljon tietoa, mikä harmittaa jälleen kerran. Niiden vähäisten tietojen perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että kyseessä oli monitaituri, joka taipui moneksi. Vaikka hevosella kisattiinkin niin esteitä, valjakkoa, kenttää kuin kouluakin, näistä viimeisin oli kuitenkin ilmeisesti se Siruliinan bravuuri. Kisakentillä tamma oli kuuliainen ratsu ja omasi tahdikkaat askeleet. Lucia K.:n omistuksessa oleva tamma palkittiin elämänsä aikana YLA2-palkinnolla, ja sai kaksi jälkeläistä, joista toinen kantoi Kirveltäjän kasvattajaliitettä.

Liitan emänemän isä Räihä olikin sitten hiukan hankalampi tapaus. Kyllähän orissa taitoja riitti ja sillä kilpailtiinkin useammassa lajissa, mutta hevonen vaati itselleen vain sen verran taitavan ratsastajan, ettei moni selkään edes vaivautunut kipuamaan. Ei Räihä pahansuopa ollut, se vain tarvitsi itselleen selkään ihmisen, joka osasi vaatia siltä asioita ja joka myös teki kaiken niin kuin kuuluikin. Tummanrautias ei kestänyt ratsastajaltaan virheitä yhtään, mutta parhaimmillaan suoriutui kuitenkin Helppo A -kouluradoista ja vajaa metrin esteistä. Ori oli ihan näpsäkän näköinen, ja varsinkin näyttelymenestyksen myötä omistaja halusi käyttää hevostaan siitoskäytössä. Räihä saikin viisi komeaa varsaa, joista osa menestyi varsin mallikkaasti!

Mitä tulee emänemän emään, Nipsa-Iitaan, oli tamma varsinainen kiltteyden perikuva. Tammasta löytyi kyllä ruutia, mutta se osasi kuitenkin käyttää sitä hallitulla tavalla hyväkseen. Varsinkin esteradat Nipsa-Iita suoritti tuosta noin vain, eikä osoittanut pelkuruutta missään vaiheessa. Toisinaan ehkä liiankin luottavainen tamma teki melkein mitä vain ratsastaja siltä osasi pyytää, ja katsojat saivat kisoissa peitellä silmiään, kun ratsukko ylitti 110cm rataa. Onneksi mitään ei koskaan sattunut, ja Nipsa-Iita sai vielä periyttää hienoja taitojaan kahdelle jälkeläiselle ennen kuin pääsi ansaitulle eläkkeelle.

5 jälkeläistä, joista 1 tamma ja 4 oria
30.09.2014 o. Ventoksen Tuhla KTK-II, SV-I, Ch-NV, ERJ-I, KRJ-II, SLA-I, YLA2 (i. Hulipeli KIR)
30.03.2015 o. Ventoksen Kumelli KTK-II, SV-I, EV-II, KRJ-I, ERJ-I (i. Kalamelli)
15.10.2015 o. Ventoksen Routa (i. Mörkövaaran Huurteinen)
12.11.2015 o. Ventoksen Taisto (i. Mörkövaaran Huurteinen)
03.02.2017 t. Ventoksen Kerttuli (i. Kalamelli)
Esteratsastus (17 voittoa)
01. | ERJ Cup - 30.06.2014 - Pirunkorpi - 120cm - 31/310
02. | ERJ Cup - 31.10.2014 - Solo - 120cm - 7/299
03. | ERJ Cup - 28.02.2015 - Silverlode - 110cm - 15/254
04. | ERJ Cup - 28.02.2015 - Silverlode - 120cm - 10/193
05. | ERJ Cup - 31.05.2015 - Ventos - 120cm - 20/208
06. | ERJ Cup - 31.10.2015 - Kisakeskus Ginger - 120cm - 13/153

01. | VSR Cup - 31.01.2015 - Susiraja - 120cm - 2/14
02. | VSR Cup - 28.02.2015 - Susiraja - 120cm - 2/8
03. | VSR Cup - 31.03.2015 - Susiraja - 120cm - 2/8
04. | VSR Cup - 31.10.2015 - Susiraja - 120cm - 2/5

01. | ERJ - 14.07.2009 - Ponitila Adina - 120cm - 3/10
02. | ERJ - 13.08.2009 - Stud Caruso - 100cm - 8/100
03. | ERJ - 14.08.2009 - Stud Caruso - 100cm - 3/100
04. | ERJ - 17.08.2009 - Naturael - 120cm - 1/100
05. | ERJ - 18.08.2009 - Naturael - 120cm - 8/100
06. | ERJ - 19.08.2009 - Barrier Showjumpers - 120cm - 3/30
07. | ERJ - 20.08.2009 - Naturael - 120cm - 10/100
08. | ERJ - 22.05.2014 - Starberry - 120cm - 2/12
09. | ERJ - 01.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 120cm - 3/40
10. | ERJ - 02.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 1/40
11. | ERJ - 02.06.2014 - Ventos - 120cm - 7/50
12. | ERJ - 03.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 1/40
13. | ERJ - 03.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 120cm - 3/40
14. | ERJ - 03.06.2014 - Valiant Warmbloods - 120cm - 6/100
15. | ERJ - 04.06.2014 - Valiant Warmbloods - 120cm - 8/96
16. | ERJ - 04.06.2014 - Ponipallero - 120cm - 2/46
17. | ERJ - 05.06.2014 - Valiant Warmbloods - 120cm - 9/100
18. | ERJ - 05.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 5/40
19. | ERJ - 06.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 5/40
20. | ERJ - 06.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 120cm - 5/40
21. | ERJ - 06.06.2014 - Pirunportti - 120cm - 3/30
22. | ERJ - 07.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 5/40
23. | ERJ - 08.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 2/40
24. | ERJ - 09.06.2014 - Huvitutti - 120cm - 2/40
25. | ERJ - 09.06.2014 - Pirunportti - 120cm - 1/30
26. | ERJ - 09.06.2014 - Pirunportti - 120cm - 2/30
27. | ERJ - 10.06.2014 - Pirunportti - 120cm - 5/30
28. | ERJ - 11.06.2014 - Moondance - 120cm - 1/40
29. | ERJ - 12.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 1/30
30. | ERJ - 14.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 1/30
31. | ERJ - 14.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 5/30
32. | ERJ - 15.06.2014 - Moondance - 120cm - 1/40
33. | ERJ - 16.06.2014 - LAC - 120cm - 6/40
34. | ERJ - 16.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 3/30
35. | ERJ - 17.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 4/30
36. | ERJ - 18.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 2/30
37. | ERJ - 19.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 2/30
38. | ERJ - 20.06.2014 - Heilbot - 120cm - 1/30
39. | ERJ - 20.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 4/30
40. | ERJ - 20.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 5/30
41. | ERJ - 21.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 2/30
42. | ERJ - 22.06.2014 - Heilbot - 120cm - 1/30
43. | ERJ - 22.06.2014 - Ventos - 120cm - 2/40
44. | ERJ - 23.06.2014 - Ventos - 120cm - 4/40
45. | ERJ - 25.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 3/30
46. | ERJ - 26.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 6/40
47. | ERJ - 26.06.2014 - Moondance - 120cm - 5/40
48. | ERJ - 27.06.2014 - Moondance - 120cm - 6/40
49. | ERJ - 27.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 3/30
50. | ERJ - 27.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 2/30
51. | ERJ - 28.06.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 1/30
52. | ERJ - 28.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 6/40
53. | ERJ - 28.06.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 1/40
54. | ERJ - 01.07.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 2/40
55. | ERJ - 02.07.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 6/40
56. | ERJ - 02.07.2014 - Kauniston Tila - 120cm - 1/40
57. | ERJ - 03.07.2014 - Whispering Heaven - 120cm - 1/30
58. | ERJ - 05.07.2014 - Susiraja - 120cm - 5/30
59. | ERJ - 06.07.2014 - Susiraja - 120cm - 1/30
60. | ERJ - 06.07.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 2/30
61. | ERJ - 07.07.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 2/30
62. | ERJ - 07.07.2014 - Susiraja - 120cm - 5/30
63. | ERJ - 07.07.2014 - Roscoff Sportponies - 120cm - 1/40
64. | ERJ - 08.07.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 3/30
65. | ERJ - 10.07.2014 - Ultimate Sporthorses - 120cm - 4/50
66. | ERJ - 10.07.2014 - Tuulenpesä - 120cm - 4/40
67. | ERJ - 11.07.2014 - Roscoff Sportponies - 120cm - 3/40
68. | ERJ - 11.07.2014 - Roscoff Sportponies - 120cm - 4/40
69. | ERJ - 11.07.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 5/30
70. | ERJ - 12.07.2014 - Team Obnoxious - 120cm - 4/30
71. | ERJ - 14.07.2014 - Wezenlijk - 120cm - 3/40
72. | ERJ - 19.07.2014 - Wezenlijk - 120cm - 2/40
73. | ERJ - 19.07.2014 - Hex Sporthorses - 120cm - 1/40
74. | ERJ - 20.07.2014 - Wezenlijk - 120cm - 5/40
75. | ERJ - 21.07.2014 - Wezenlijk - 120cm - 4/40
76. | ERJ - 30.07.2014 - Heartland - 120cm - 5/30
Kouluratsastus (17 voittoa)
01. | KRJ Cup - 30.06.2014 - Fiktio - He B - 17/416
02. | KRJ Cup - 31.01.2015 - Fiktio - He A - 39/496
03. | KRJ Cup - 31.03.2015 - Oldfinion Dressage - He B - 15/176
04. | KRJ Cup - 30.06.2015 - Hukkapuro - He A - 15/280
05. | KRJ Cup - 31.10.2015 - Fiktio - He B - 23/291

01. | VSR Cup - 31.05.2015 - Susiraja - He B - 2/66

01. | KRJ - 09.08.2009 - Raadelman Hevostila - He B - 2/40
02. | KRJ - 10.08.2009 - Raadelman Hevostila - He A - 5/40
03. | KRJ - 13.08.2009 - Yanblad - He A - 5/40
04. | KRJ - 23.05.2014 - Yksityistalli Hummingbird - He A - 3/40
05. | KRJ - 28.05.2014 - Team Obnoxious - He A - 1/40
06. | KRJ - 01.06.2014 - Ventos - He A - 2/50
07. | KRJ - 15.06.2014 - Havimäen ratsastuskoulu - He A - 5/60
08. | KRJ - 17.06.2014 - Ponipallero - He A - 1/50
09. | KRJ - 18.06.2014 - Parodia - He A - 3/40
10. | KRJ - 18.06.2014 - Fiktio - He A - 5/40
11. | KRJ - 18.06.2014 - Kisakeskus Lapland - He A - 1/40
12. | KRJ - 23.06.2014 - Ventos - He A - 4/40
13. | KRJ - 24.06.2014 - Ventos - He B - 1/40
14. | KRJ - 24.06.2014 - Ascuns Farm - He A - 3/30
15. | KRJ - 24.06.2014 - Mörkövaara - He A - 6/40
16. | KRJ - 25.06.2014 - Parodia - He A - 4/40
17. | KRJ - 25.06.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - He A - 1/30
18. | KRJ - 27.06.2014 - Parodia - He A - 4/40
19. | KRJ - 14.07.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 5/30
20. | KRJ - 15.07.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 2/30
21. | KRJ - 16.07.2014 - Kilpailukeskus Stewart - He A - 1/30
22. | KRJ - 17.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - He A - 1/30
23. | KRJ - 18.07.2014 - Kilpailukeskus Stewart - He A - 2/30
24. | KRJ - 18.07.2014 - Fiktio - He A - 1/40
25. | KRJ - 19.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - He A - 2/30
26. | KRJ - 20.07.2014 - Seljasaaren Kartano - He A - 5/60
27. | KRJ - 21.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - He A - 4/30
28. | KRJ - 22.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - He A - 5/30
29. | KRJ - 23.07.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - He A - 1/30
30. | KRJ - 25.07.2014 - Trio Connemaras - He A - 2/30
31. | KRJ - 26.07.2014 - Trio Connemaras - He A - 4/30
32. | KRJ - 26.07.2014 - Yksityistalli Hummingbird - He A - 6/38
33. | KRJ - 28.07.2014 - Mörkövaara - He A - 1/40
34. | KRJ - 28.07.2014 - Mörkövaara - He A - 4/40
35. | KRJ - 29.07.2014 - Mörkövaara - He A - 2/40
36. | KRJ - 30.07.2014 - Mörkövaara - He A - 4/40
37. | KRJ - 31.07.2014 - Parodia - He A - 4/40
38. | KRJ - 31.07.2014 - Arcadia Morgans - He A - 2/30
39. | KRJ - 31.07.2014 - Heartland - He A - 4/30
40. | KRJ - 01.08.2014 - Ponipallero - He A - 3/30
41. | KRJ - 01.08.2014 - Parodia - He A - 1/40
42. | KRJ - 01.08.2014 - Hengenvaara - He A - 1/30
43. | KRJ - 01.08.2014 - Hengenvaara - He A - 3/30
44. | KRJ - 01.08.2014 - Pirunkorpi - He A - 2/30
45. | KRJ - 02.08.2014 - Rätvänä - He A - 2/30
46. | KRJ - 02.08.2014 - Aittohaara - He A - 1/50
47. | KRJ - 03.08.2014 - Pirunkorpi - He A - 4/30
48. | KRJ - 03.08.2014 - Pirunkorpi - He A - 1/30
49. | KRJ - 03.08.2014 - Parodia - He A - 5/40
50. | KRJ - 03.08.2014 - Hengenvaara - He A - 2/30
51. | KRJ - 03.08.2014 - Mighty Ducks - He A - 4/30
52. | KRJ - 04.08.2014 - Mighty Ducks - He A - 3/30
53. | KRJ - 04.08.2014 - Hengenvaara - He A - 1/30
54. | KRJ - 04.08.2014 - Rätvänä - He A - 3/30
55. | KRJ - 05.08.2014 - Rätvänä - He A - 2/30
56. | KRJ - 05.08.2014 - Arcadia Morgans - He A - 4/30
57. | KRJ - 06.08.2014 - Hengenvaara - He A - 1/30
58. | KRJ - 06.08.2014 - Parodia - He A - 5/40
59. | KRJ - 06.08.2014 - Mighty Ducks - He A - 2/30
60. | KRJ - 06.08.2014 - Stal Lycan - He A - 1/30
61. | KRJ - 06.08.2014 - Stal Lycan - He A - 3/30
62. | KRJ - 07.08.2014 - Rätvänä - He A - 3/30
63. | KRJ - 09.08.2014 - KK Bailador - He A - 1/30
64. | KRJ - 10.08.2014 - KK Bailador - He A - 1/30

Moscow Sim-Star Cup
65. | KRJ - 13.10.2014 - Vecno Stud - He A - 4/67
66. | KRJ - 13.10.2014 - Vecno Stud - Moscow Dressage Elite Star He A - 2/25

Näyttelyt
01. | NJ - 26.01.2015 - Maanan Suomenhevoset - Sh-tammat - 4/12 / sertin arvoinen
02. | NJ - 01.05.2015 - Taikakuun Kartano - Sh-tammat - 7/12 / sertin arvoinen
03. | NJ - 17.11.2015 - Tuikun Talli - Sh-tammat, ratsut - 6/12 / sertin arvoinen
04. | VSN - 27.12.2015 - Moondance - Sh-tammat - 2/12, 38p. / RCH
05. | NJ - 07.08.2016 - Turhan Suomenhevoset - Sh-tammat - 10/14 / sertin arvoinen
06. | NJ - 23.08.2016 - Repolan Ravitalli - Sh-tammat - 2/12 / irtoSERT
07. | NJ - 01.09.2016 - Huvitutti - Sh-tammat - 10/12
08. | NJ - 15.11.2016 - Horisontti - S(p)h-tammat - 3/12 / irtoSERT
09. | NJ - 03.12.2016 - Susiraja - S(p)h-tammat - 4/12 / irtoSERT

Valmennukset

07.07.2009, kuusnelonen. - estevalmennus, 120cm
Tarkoituksena oli pitää Liitalle yksityisvalmennus. Tamma hyppäsi 120cm rataesteitä, joten ajattelin pitää ratsukolle 80-100cm jumppis valmennuksen, aloittaen matalasta ja pikkuhiljaa nostaen. 3-vuotias tamma töhötti kaviouralla alkuverryttelyssä. Liitalla oli hieman keskittymisvaikeuksia oudon kentän vuoksi. Laitoin pitkälle sivulle kuusi ravipuomia. Tamma saisi vähän harjoitella alkuun koordinaatiota kuuden puomin avulla. Tarkoituksena olisi tulla puomeille suoraan ja tasaisessa tahdissa. Tie tulisi sijoittua puomien keskelle. Liitan lennokas raviaskel ei sopinut normaaliin ravipuomiväliin, joten harjoitusta jouduttiin jankkaamaan jopa kymmenen kertaa ennen kuin tamma suostui rauhottumaan ja lyhentämään askeltaan. Se sujui koko kentän ympäri, mutta jostain syystä puomeille tamma pyrki tulemaan täysillä. Valitettavasti tänään ei tultaisi täysillä :( jatkoin harjoitusta toiselle pitkälle sivulle kaksi in-out ristikkoa ja kahden laukka-askeleen päähän toiset kaksi. Neuvoin ratsukkoa tulemaan ravissa aivan esteen eteen ja nostamaan laukan juuri ennen estettä taikka vasta esteen päällä. Liita rynnisti esteen hätiköiden ja viimeisen esteen luona se ei edes ehtinyt hypätä vaan rysäytti esteen läpi. Nostin viimeiset kaksi estettä 60cm pystyiksi ja pidensin välimatkaa yhden laukka-askeleen pituiseksi. Sama juttu uudestaan. Nyt tamma keskittyi sarjaan paremmin ja hyppäsi korkealta ja taidokkaasti. Nostin nyt ensimmäiset kaksi estettä 60cm korkuisiksi, mutta pidin ne in-out -sarjana, samalla kaksi viimeistä estettä 70cm korkuisiksi. Liita kuumeni pikkuhiljaa ja vaati todellista pidättämistä, että tamman saisi hallitusti sarjalle. Liitan jalat työskentelivät uskomatonta vauhtia kun tamma lenti esteiden ylitse. Laskin ensimmäisen esteen puomiksi ja siirsin sitä yhden laukka-askeleen päähän toisesta esteestä, jonka nostin 80cm korkuuteen. Tein viimeisestä esteestä okserin ja nostin sen 100cm korkeuteen. Liita selkeästi keskittyi paremmin, kun esteissä oli jo haastetta. Ensimmäinen kerta sujui hyvin, mutta sen jälkeen Liita tanssahteli jo paikoillaan ja toisella sivulla olleet 6 ravipuomia lennähtelivät ympäriinsä. Vielä viimeinen yritys ja laitetaan pillit pussiin. Liita vaati kolme pääty-ympyrää ennen sarjalle ratsastusta. Tamma viskoi päätään ja vastusti pidätteitä. Sarja sujui ilman pudotuksia, mutta viimeinen laukkaväli oli aika huolimaton. Propsit kuitenkin yarenille, joka yritti tosissaan saada tammaa rauhottumaan ja onnistui siinä kiitettävästi! :) Loppuverkassa Liita puuskutti ja tömisteli rentoutuneena eteenpäin.

24.08.2014, Kaneli - kouluvalmennus, He A
Rautias suomentamma Liita ja sen omistaja Yaren tulivat sopimallemme koulutunnille. Jo alkuverryttelyissä huomioimisen arvoista oli tamman ilmava askellus sekä todella kuuliainen luonne. Ratsukko sai tehdä itse vapaasti alkuverryttelyt minun valvovan silmän alla. Ravissa tamma oli sitten pidäteltävää typpiä ja melkein meni vetokisaksi parivaljakon välillä. Päättäväisellä asenteella Liita saatiin kuriin ja verryttelyt jatkumaan. Ensimmäisenä harjoituksena treenasimme kokoamista käynnissä ja ravissa. Aluksi tamma ei kokoamisessa polkenut kunnolla alleen, mutta pienellä muistutuksella takapääkin tuli paremmin tehtävään mukaan. Sitten siirryttiin tekemään samaa ravissa ja heti tuli kauhea kiire. Yarenin kädet ja pohkeet olivat kovalla koetuksella tamman rauhoittamisen aikana. Niin kovaa tamma tikitti maneesissa menemään hetken ajan. Ylimääräiset energiat päästeltyään meno rauhoittui taasen. Kokoomisten onnistuessa vielä otimme harjoitukseen lisätyt askellajit, joissa tamma oikein loisti.

25.08.2014, Kaneli - estevalmennus, 120cm
Jo toisen kerran sain Liitan ja Yarenin meille vierailemaan valmennuksen merkeissä, tosin tällä kertaa oli vuorossa esteratsastustreenit. Alkuverryttelyt pari sai tehdä itse minun kootessa kentälle esteitä mieleni mukaan. Pian kentällä olikin muutamia pystyjä, yksi ristikko ja okseri, muuri sekä vielä pienenpieni vesimatto. Liita vaikutti innostuneelta päästessään hyppäämään ja Yaren melkein voihki ratsunsa selässä, tammassa riitti nimittäin pidäteltävää. Kuitenkin ristikolle tultaessa äskeisestä innokkuudesta ei ollut hajuakaan ja estettä lähestyessä sain nähdä aikamoista kiemurtelua. Yaren kuitenkin sai tammansa ratsastettua esteen yli ja käskin heitä tulemaan samalle esteelle heti uudestaan. Pomppua tammalta ei puutu, mutta hieman varmuutta kyllä. Tällä kertaa ei nähty samanlaista tahtojen taistoa kuin edellisellä kerralla ja Liita näytti hetken aikaa jopa tajuavan hyppäämisen olevan hauskaa. Joka hypyn jälkeen tamman ratsastettavuus lisääntyi, samoin kasvoi sen vauhti ja hyppyvarmuus. Lopulta sain pystyttää parille 110cm pystyn, jonka parivaljakko ylitti hyvässä sovussa.

04.09.2014, Siiri K. - kouluvalmennus, He A
Tänään oli valmennettavana vuorossa Terttuli ILO ja kuskinsa yaren. Tämä tamma oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, joten olin hyvissä ajoin paikalla ja katselin, kun yaren lämmitteli tammaansa päivän treeniä varten. Terttuli tuntui olevan tänään hyvinkin malttamaton ja jo alkuverryttelyssä yaren sai komentaa sitä kunnolla; tamman mielestä tuntui olevan paljon mukavampaa seilailla pitkin maneesia ja katsella seiniä kuin totella ohjas- tai pohje-apuja.

Aloitimme treenit ihan vain antamalla tamman laukata kunnolla eteen pitkin uraa, jotta sitä saataisiin vähän aktivoitua ja heräteltyä työntekoon. Pyysin yarenia myös lyhentämään ja pidentämään laukkaa pitkillä sivuilla, jotta takapää saataisiin mukaan ja hevonen kuulolle. Halusin tänään tavoitella rentoa, oikeinpäin liikkuvaa hevosta joka tulee läpi selästään ja kantaa itsensä hyvin. Työstimme koko valmennuksen hevosta melko pitkässä ja matalassa muodossa, en niinkään halunnut hakea koottua muotoa: niska pidettiin alhaalla ja hevosta patisteltiin aktivoimaan niitä selän lihaksia. Käskin yarenia ratsastamaan paljon ympyröitä ja taivuttamaan hevosta kaikissa askellajeissa - aluksi tuntui, että kun ohjaa annettiin hevoselle enemmän, se lähti vain kiihdyttämään vauhtia. Tiukalla istunnalla ja puolipidätteillä Terttuli kuitenkin alkoi pikkuhiljaa hyväksyä myös sen rennomman ohjan, vaikka laukassa meille jäikin vielä paljon toivomisen varaan. Tamma kuitenkin taipui hyvin ja liikkui rennosti, joten annettakoon laukan virheet tältä kerralta anteeksi. Yaren oli kuitenkin treeniin tyytyväinen ja hän ratsastikin todella hyvin, joten kehuin ratsukkoa kovasti treenin päätteeksi ja käskin hänen vielä loppuverrytellä tamman kunnolla eteen-alas.

17.11.2015, omistaja - estevalmennus, 120cm
Olin ollut koko päivän ihan älyttömän väsynyt ja tehnyt kaikki tallihommatkin hienoisella puoliteholla. Tästä saattoikin arvata myös sen, etten ollut todellakaan kivunnut innolla Liitan selkään ja katsonut, miten valmentajamme Katri rakensi esterataa meitä varten maneesiin. Lumi oli saapunut melkoisen paksuna kerroksena Pohjois-Karjalaan ja sitä oli kantautunut maneesin hiekallekin asti. Onneksi meiltä sentään kyseinen halli löytyi, eihän näistä treeneistä olisi tullut mitään tuolla ulkona suvikelissä...

Katri ei antanut minun kuitenkaan nukahtaa rautiaan ratsuni selkään, vaikka Liita olisikin tehnyt ajatuksesta varsin houkuttelevan liikkumalla niin unettavan keinuvasti. "Pitääkö sinulle pitää alkuverryttelytkin, kun eihän tuosta taida tulla nyt yhtään mitään?" nainen selvitti kurkkuaan ja katsoi minua syyttävästi. Myhähdin hänelle takaisin, suoristin asentoani satulassa ja nostin Liitalla verkkaisen laukan. Tai niin se ainakin alkoi, kunnes muistin alla olevan ratsuni olevan hiukan rivakampaa sorttia. Tamman kiihtyminen lähes nollasta sataan sai minutkin hereille, ja minun oli ihan pakko keskittyä siihen, että saisin hevoseni rauhoittumaan ennen esteille siirtymistä.

"Et sinä voi antaa sen noin toimia! Myötää enemmän hypyissä ja anna sen laskeutua ihan rauhassa", Katri motkotti minulle motkottamasta päästyään ja minun pinnani ei siitä ainakaan löyhentynyt. Meno Liitan kanssa ei tuntunut sujuvan ollenkaan ja meidän ainainen laskeutumisongelma esteiltä korostui tavanomaista enemmän. Tiesin kuitenkin, etten pääsisi tästä rääkistä ikinä pois, jos en tsemppaisi itseäni entisestään, Katri nimittäin venytti tunnin tarvittaessa vaikka kahteenkin, jos ei ollut tyytyväinen. Meillä oli edessämme 120cm rata, joissa oli kinkkisiä mutkia ja käännöksiä. Yllytin innokkaan tammani ensimmäiselle esteelle, eikä lähestymisessä ollut mitään vikaa. Hölläsin hiukan ohjaa hypyn aikana Katrin ohjeistuksen mukaan ja pyrin pitämään istuntani mahdollisimman vakaana laskussa. Onnistuimme mielestäni jo varsin mallikkaasti, mutta Katrin huudot kertoivat, että seuraavilla esteillä meidän tulisi toimia vieläkin tarkemmin.

Rata tuntui jatkuvan iäisyyden, mutta kyllä minun oli myönnettävä, että työskentelyssämme oli tapahtunut muutos. Liita oli selkeästi tasaisempi laskeutumisissaan, eikä se edes kaahottanut ihan niin pahasti esteiden välissä, mitä yleensä. Olinhan minä aina tiennyt, että ratsastajalla oli suuri vaikutus hevoseen, mutta että meillä pystyi Liitan kanssa vielä tässäkin vaiheessa kehittymään työskentely näin rutkasti! Katri oli tällä kertaa enemmän kuin tyytyväinen, ja antoi meille vihdoin luvan loppuverryttelyihin. Ja juuri kun minä piristyin ja innoistuin...

26.11.2015, omistaja - kouluvalmennus, He A
"Luulin kyllä, että sinä olisit edes vähän armollisempi..!" jupisin kovaan ääneen samalla, kun yritin saada Tertun kulkemaan lisätyssä ravissa. Vakivalmentajani Katri ei ollutkaan tällä kertaa piiskaamassa minua, vaan hänen tyttärensä. Minttu oli juuri valmistumassa ratsastuksenohjaajaksi, ja tietenkin hänen äitinsä oli kiikuttanut tytön oitis rääkkäämään minua. Ja minähän olin ilman muuta olettanut, että pääsisin tällä erää helpommalla. Nyt saatoinkin vain todeta, että kuulin kahden eri ihmisen huutelevan minulle ohjeistusta, Mintun ääni kaikui maneesissa pääosin, mutta äitinsä innostui aina tuon tuosta antamaan lisäohjeistusta, jos Minttu ei jotain sattunut hänen mielestään huomaamaan.

Hinkattuani ikuisuudelta tuntuvan tovin temponlisäyksiä ja muuta yhtä puuduttavaa, oli vuoro siirtyä ah niin ihanien sulku- ja avotaivutusten pariin. "Älä nyt ihmeessä vedä sen hevosen kaulaa noin linkkuun, eihän tuo ole taivutusta nähnytkään! Tai toki jos haluat saada siitä hevosesta epätasapainoisen", Minttu ohjeisti täsmälleen niin kuin äitinsäkin. Liita teki parhaansa ja niin kuvittelin minäkin tekevän. Tosiasiassahan en edes huomannut, että hevonen olisi taipunut mitenkään erityisemmin kaulasta enemmän sisäänpäin, mutta ehkä sen vasta näissä tilanteissa kunnolla tajusi, että se ammattilainen oli hyvä olla huutamassa siellä maneesin keskellä. Kun olimme tarpeeksi väännelleet ja käännelleet niin liikkeeseen päin kuin siitä poispäinkin, oli aika vaihtaa vielä vastalaukkatreeniin.

Aloitimme harjoituksen alkuun kaarevalla uralla eli lähinnä kiemurauralla luikerrellen. Liita tuntui alkuun vielä kumman kankealta, mutta kun aloin kunnolla keskittymään sen taivuttamiseen, alkoi hommasta tullakin jo jotain. Kuulin Mintunkin suusta kehuja, eikä Katrikaan ollut yhtään moksiskaan katsellessaan meidän menoamme. Pian valmentajakaksikko oli sitä mieltä, että olimme jo ihan tarpeeksi hyviä osoittamaan Liitan kanssa taitomme suoralla uralla. Hymähdin koko ajatukselle, mutta lähdin hommaan mukaan kuitenkin avoimin mielin. Ensiksi myötälaukkaa useampikin askel, seuraavaksi vastalaukkaa... Liita tuntui hitusen hakevan oikeaa askelta, mutta kuunteli apujani kuitenkin pirun hyvin! Minttu antoi minulle vielä muutaman täsmäohjeen, mutta oli pian jo sen verran tyytyväinen, että antoi meille luvan siirtyä vapaamuotoisiin loppuverryttelyihin. Sainpahan olla jälleen kerran tyytyväinen tammaani! Ja ehkä hitusen myös itseeni...

Päiväkirjamerkinnät

14.10.2014, omistaja - Moscow Sim-Star Cup
Kaikki tuntui olleen koko päivän yhtä kaaosta. Olin matkustanut suuren hevosjoukkoni kanssa Moscow Sim-Star Cupiin, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa ikinä! En tiennyt yhtään mitä odottaa ja toisaalta en ennättänyt kyllä erityisemmin jännittämäänkään, pitihän suuripäinen joukkio minut koko ajan kiireisenä. Onneksi olin kuitenkin saanut myös paljon apulaisia matkaani, joten suureksi helpotuksekseni minun ei tarvinnut huolehtia aivan kaikesta täysin itse. Päähän siinä vaiheessa olisi seonnut ja tuskin olisin ennättänyt kaikkien kanssa edes ajoissa starttaamaan kouluradalle. Paikalla oli varmaankin lähemmäs parisataa hevosta, joten kyllä sitä meni aika vihreäksi kateudesta katsellessaan toinen toistaan hienompia kovemman tason kouluratsuja ja näin suomenhevosten kanssa liikkeellä olevana henkilönä tunsin oloni kovin pieneksi. Ei paniikkia, niin ne kaikki hevosenhoitajani minulle sanoivat...

Koko suoritus meni minun ja Liitan osalta kuin sumussa. Muistan siitä vain sen, että joku oikein sievä klassinen musiikki soi taustalla ja minä onnistuin ainakin jotenkuten ratsastamaan radan niin kuin kuuluikin. Ainakaan en saanut hylkyä ja päästyäni radalta pois, sain huikeat aplodit, jotka ainakin siitä melusta päätellen kertoivat minun ja Liitan suorittaneen radan melkoisen hyvin. Pää täynnä utua nostin satulan pois rautiaan hikisestä selästä ja jäi tammaa hetkeksi harjailemaan. Vielä hetkeen ei olisi uudestaan minun vuoroni toisen ratsun kanssa, joten nyt minulla oli hyvä tilaisuus nollata ajatukset hetkeksi harjaustuokion parissa.

Jossain vaiheessa minä kuulin vain sen, että olimme sijoittuneet neljänneksi omassa luokassamme ja minun olisi hypättävä pian uudestaan Liitan selkään ja lähdettävä taistelemaan varsinaisesta kilpailujen voittajan tittelistä. Liita vaikutti kumma kyllä olevan huomattavasti rauhallisempi kuin minä, mikä oli todella yllättävää. Normaalisti kaukana rautahermoisesta oleva pikkutammani teki selvästi parhaansa ja se antoi minullekin uutta puhtia!

"A-a-anteeksi mitä?" minä kysyin vieressäni olevalta henkilöltä, kun kovaääniset alkoivat vihdoin ja viimein kuuluttamaan sijoittuneita. Kelasin kuulemaani yhä uudestaan ja uudestaan mielessäni, ja pakko se oli lopulta uskoa. Minä ja Liita olimme sijoittuneet koko kisoissa kakkosiksi! Olimme peitonneet nekin hevoset, jotka olivat kilpailleet korkeammalla tasolla ja sitä minä en vain voinut enää käsittää. Ehkä vielä fantastisempaa oli se, että kolmoisvoitto oli mennyt suomenhevosille! Kättelimme toisiamme ja jokaisen suupieli nyki valmiina suureen hymyyn. Toki minua harmitti se, miten pienestä kiinni oli jäänyt, että olisimme Liitan kanssa voittaneet koko kilpailun ja saaneet mainetta ja kunniaa ensimmäisen Moscow Elite Dressage -tittelin voittamisesta, mutta ei se kakkossijakaan mikään häpeä ollut!

23.12.2014, työharjoittelija Saana (Break)
Vaikka olin ollut hevosten kanssa tekemisissä koko nuoren ikäni, minua silti jännitti kun saavuin suomenhevostalli Ventoksen pihamaalle joulukuisena pakkaspäivänä. Tänään oli ensimmäinen ns. virallinen työpäiväni Ventoksessa, olin nimittäin saapunut tallille työharjoitteluun, joka kestäisi seuraavat kolme viikkoa. Opiskelin siis hevosenhoitajaksi ja opintoihin kuuluivat myös erilaiset harjoittelujaksot, mutta oli minun onneni että olin saanut työpaikan kotiseudultani yarenin luvattua ystävällisesti minulle harjoittelupaikan Ventoksesta. Näin pääsisin viettämään myös joulun vanhempieni luona. Kuitenkin, yaren oli jo edellisenä päivänä esitellyt minulle paikkoja ja kertoillut työtehtävistäni samalla kun olimme tehneet sopimuksen harjoittelusta. Niinpä osasin jo jännityksestäni huolimatta suunnata suoraan sisälle punavalkoiseen talliin, jossa minua tervehti tuttu hevosen ja heinän tuoksu, joka myös kummasti rauhoitti hermojani saman tien. Läheisestä karsinasta pilkisti esiin sievän rautiaan pää, mutta ennen kuin ehdin käydä silittelemään kyseisen hevosen silkkistä turpaa, yarenin ääni kajahtikin jo iloisena tallikäytävällä. ”Saana, hei ja kiva että löysit perille! Voisitko millään saman tien hakea Liitan tarhasta, se on ihan tuossa tallin oikealla puolella … sellainen piirtopäinen rautias tamma? Riimunnaru on siellä portilla odottamassa. Tänne on tulossa pari ratsastajaa ja minun pitäisi satuloida vielä Taika, joten jos sinä laittaisit Liitan valmiiksi?” Ja totta kai minä olin heti valmis tarttumaan toimeen, kukapa hevostyttö ei, vaikka vähän jännittäisikin!

Suuntasinkin takaisin ulos ja hetken epäröityäni toivoin ainakin seisovani oikean tarhan portilla. Ainakin tarhassa seisoi isohko suomenhevostamma, vaalea rautias ja jolla oli piirto. ”Liita? Olethan sinä Liita? Tulehan tänne tyttö .. tsetse.” kutsuin tammaa, joka tuijotti minua uteliaasti korvat hörössä mutta ei kylläkään tehnyt elettäkään lähestyäkseen minua. Päinvastoin, astellessani lähemmäs tamma yhtäkkiä vain luimistikin ja kääntyi pois. ”Hei, älä viitsi. Katsos mitä mulla on tässä … nii-in, maittavaa heinää, tykkäisit varmasti!” nappasin maasta tupon kuivaa heinää, joka oli jäänyt tammalta syömättä ja onneksi temppu myös tehosi. ’Suomenhevoset ja ruoka ovatkin yleensä lyömätön yhdistelmä’ myhäilin ajatuksissani kun napsautin riimunnarun kiinni Liitaksi olettamani tamman päitsiin. Nyt kiinni jäätyään Liitaa ei selvästikään enää kiinnostanut turha kapinointi, vaan tamma seurasi minua ihan nätisti ulos tarhasta ja tallin puolelle, jossa päädyin sitten sitomaan raudikon käytävälle kiinni.

Hakiessani varustehuoneesta harjakorin varmistin siellä puuhailevalta yarenilta että minulla oli varmasti oikea hevonen käytävällä – kuinka noloa se nyt olisi, jos päätyisin puunaamaan puhtaaksi väärän hevosen! yaren kuitenkin varmisti oletukseni oikeiksi, kyllä se Liita oli. Niinpä aloitin tyytyväisyyttä puhkuen tamman harjaamisen, vaikka sainkin jo heti ensimmäisenä komentaa Liitaa, raudikon alkaessa kuoputtamaan etusellaan lattiaa. Sementti kirskui ikävästi kavion alla eikä tapa muutenkaan ollut toivottu, joten käskin Liitaa tomerasti asettumaan. Kyllähän tamma sen tekikin, mutta rauhaa kesti vain hetken, sillä juuri kun olin siirtymässä Liitan takaosan puoleen, tamma aloitti kuopimisen uudestaan. Tätä jatkui oikeastaan koko hoitamisen ajan, minä komensin, Liita totteli ja aloitti uudestaan. Myös kavioiden puhdistuksen aikana Liita yritti kiskoa kavioitaan muutamaan kertaan maahan, mutta minähän en sellaiseen peliin suostunut vaan pidin itsepäisesti tamman jalasta kiinni. Onneksi Liitan varustaminen sen sijaan sujui jo huomattavasti helpommin ja lopulta saatoinkin kutsua yarenin paikalle varmistamaan, että kaikki oli juuri niin kuin pitikin. Lyhyen, mutta tarkan katsauksen jälkeen yaren kääntyikin leveästi hymyillen puoleeni ja totesi että olin pärjännyt hyvin ennen kuin hän otti innokkaan oloisen Liitan mukaansa ja läksi taluttamaan tammaa pihalle. Minä jäin katselemaan parivaljakon perään hieman hämmentyneenä, miksi minusta tuntui että olin juuri läpäissyt jonkinlaisen testin?

17.01.2015, ratsastustuntilainen (Julia)
Vaaleanrautias suokkitamma puhisi ja liikehti levottomasti allani jo ennen kuin kerkesimme liikahtaa tallipihasta pidemmälle. Tunninpitäjä olikin varoitellut, että Liita saattaisi säpsyä näkemiään pieniä vihreitä miehiä, mutta kunhan pitäisi ohjat tiukasti kädessä ja mielen iloisena, tulisi reissusta selvitä ehjänä takaisin tallille! Napakan pakkasen ansiosta lumi narskui suokkiletkan kavioiden alla, kun matka eteni käynnissä kohti syvemmälle metsään. Liita heitteli päätään levottomasti pidemmän ohjan varassa ja piti kyllä huolen, että pysyi tiukasti edellä talsivan suokkitamman takapuolessa kiinni. Välillä Liita saattoi hipoa turvallaan vähän liiankin läheltä, jolloin sai äkäisen hännänhuiskaisun naamalleen. Naurahtaen pidätin moisesta häkeltynyttä ratsuani, jotta edellä kulkevaan ratsukkoon jäi pieni hajurako.

"Ravataan!" Kuului etupäästä ja ennen kuin huomasinkaan, Liita siirtyi nopeasti letkan mukana raviin. Keräsin ohjaa vähän tuntumalle ja aloin keventää, nousten lopulta kevyeen istuntaan ylämäen nousemista varten. Muidenkin kiihdyttäessä vauhtia Liita meinasi kaahata etummaisesta ohi, mutta ohjasin hätäilevän tamman samantien takaisin toisen perääpäätä ihailemaan. Hidastimme takaisin käyntiin suurempaan tienhaaraan saapuessamme, josta käännyimme jatkamaan matkaamme tien vasempaan reunaan, tiehen painuneiden urien ollessa niin mahdottoman liukkaat. Mutta Liitapa ei uskaltanutkaan liikahtaa jäisen kohdan yli, sen jo kertaalleen saaden tamman takakavion luistamaan. "Nyt yli, senkin pelkuri", murisin selässä pohkeita antaen ja kuinka ollakaan, jo pitkällä menevä hevosletka sai vihdoin Liitan kellot soimaan. Tamma pomppasi piiiiitkän loikan tiehen porautuneen loven yli, heittäen minut samalla kaulalle ja ravasi nopeasti ystävänsä pärskien kiinni. Sain kuitenkin pidettyä itseni suokin selässä, juuri ja juuri harjaan tarrauduttani. Perkuleen kaakki..

Poikkesimme pienen ravipätkän jälkeen lumiselle pellolle, joka oli pienen hangen peitossa ja siksi pehmeä paikka laukata. Saimme luvan laukata vain ja jos hevoset pysyivät varmasti jonossa ja hallitussa laukassa, mutta ennen kuin kerkesin kieltäytyä kohteliaasti, koko jono siirtyi ratsu kerrallaan laukkaan. Nyt se on muuten menoa! Liita syöksähti lennokkaaseen laukkaan niin että jätti varmasti koko loppuletkan pöllähtäneen lumipilven peittoon. Puristin ohjia käsissäni kuin hullu, mutta Liita vähät pidätteistäni välitti, ja pinkaisi sopivan tilaisuuden tullen salaamaaki nopeammin etummaisista ohi. No voi perhana! "KAIKKI KÄYNTIIN!" Maastoletkan vetäjäkin huusi, Liitan pinkoessa tukka hulmuten jo melkein etummaisena jonossa. Pärskivä suomiputte tajusi lopulta itsekin, että oli syypää jonon jälkeenjäämiseen ja pysähtyi vihdoin pellon päätyyn vastahakoisesti suutaan pidätteille aukoen. Hieman nolona ohjasin innostuneen tamman takaisin paikalleen, jotta pääsimme jatkamaan matkaa takaisin tallille käynnissä.

Loppumatkasta ei paljoa enää ravattu, josta takana ratsastavat tytöt kihisivät tympääntyneinä. Vihdoin tallimaiseman näkyessä päästin ohjaa vähän pidemmäksi ja Liita puuski ja pärski päätään roikottaen, kuitenkin tyytyväisen oloisena. Käteni olivat kuin jähmettyneet nyrkkiasentoon ja jalatkin tuntuivat veteliltä, kun hyppäsin tallipihassa alas tamman selästä. Lisäksi takkinikin oli ihan karvainen ja kuolainen, Liitan päättäessä kyhnyttää hikistä päätään minuun. Karsinaan saavuttaessa vaimeasta pärskinnästä päätellen moinen reissu vei suokkitammasta mehut täysin, eikä epäilystäkään, etteikö olisi saanut minunkin mittarit ihan nollille. No, ainakin oli hauskaa!

07.02.2015, sylttis
Olin juuri päässyt aamukahvin äärestä talliin, jossa Yaren sanoi tamman odottavan minua. Kävellessäni tallinkäytävällä kuikuillen tammaa huomasin pian yhdestä karsinasta kuuluvan mielenosoituksellista kolinaa. Pian tamman karsina löytyikin ja siellä Liita potki karsinan seiniä mielenosoituksena yksin jäämisestä. Tamma kääntyi nopeasti huomatessaan minut ja oli heti innokas lähtemään mukaani, vaikka karsinan ovi oli kiinni. Karsinan ovea avatessa tamma tuppasi tulemaan voimalla päälle, mutta sain peruutettua tammaa peremmälle karsinaan, jotta saan riimunnarun kiinni tamman riimuun.

Tamma asettui nätisti tallin käytävälle, kun kiinnitin tamman molemmin puolin kiinni käytävällä riippuviin riimunnaruihin. Avatessani harjalaatikon kuulin tamman syvän huokauksen, joka sai minut nauramaan. Voi toista, kun on kova aamu. Kaverit olivat päässeet ulos, mutta tamma jäi sisälle, julmaa toden totta. Harjalaatikosta kaivoin kumisuan ja dandyn, jolla tammaa lähdin harjaamaan. Öiset tahrat olivat yllättävän sitkeitä, eikä niitä tahtonut saada millään irti. Liita oli jossain unen rajamailla, eikä ollut niinkään ähkäilystäni ja manailustani, jolla yritin tahroja saada irtoamaan.

Olin puhdistammassa tamman kavioita, kun Yaren saapui talliin. Liita hirnahti iloisesti, kun näki omistajansa saapuvan. Minäkin nostin katseeni, kun kavio oli puhdistetu. Yaren nojaili karsinan kulmaan kevyesti tamman turpaa silitellen ja jutellen niitä näitä, kun vaihdoimme nopean tilannekartoituksen siitä, miten meillä etenee. Pääsisin kuulemma ratsastamaankin jos tahtosiin, johon tuumasin vain, että miksei. Ei muuta kuin satulaa selkään, sanoi Yaren lähtiessään. Oven kolahtaessa hänen perässään hiffasin, että mun pitää nyt mennä selkään. Helkkari.

07.02.2015, sylttis
Ähelsin itseni tamman selkään vaivalloisesti, vaikka Liita seisoi nätisti paikallaan. Tammaa ei tuntunut mikään painavan tänään, etenkään kiire lähteä töihin. Sain mitattua jalustimet ja kiristettyä vyön ennen kuin tammakaan aikaili liikkeelle lähtöä. Kevyesti pohkeita puristamalla tamma lähti kuitenkin mielellään liikkeelle. Käynnissä löntystelimme kaikessa rauhassa pitkin uuden lumen peittävää kenttää. Aurinko pilkahti välillä pilvien lomasta, joka kyllä piristi mieltä, vaikka pakkanen pikkaisen kipristikin poskipäitä.

Hiljalleen keräilin ohjasta ja lisättiin käyntiin lisää tempoa. Liita oli aluksi hieman laiskahko ja yritti vedättää minua laiskuudellaan, mutta raviin siirryttäessä tammakin hieman piristyi. Ravissa haimme uraa pitkin ensin reipasta tempoa, jonka jälkeen lähdimme tekemään voltteja ja ratsastamaan kulmia paremmin läpi. Liita ei liiemmin pehmeillyt kanssani, vaan pisti kyllä kamppoihin minkä kerkesi, jos homma ei hänelle ollut mieleen. Tamman pienet kiukut olivat kuitenkin piristäviä ja lähinnä vain kankeutta ja laiskahkoa tempoa. Pitkillä sivuilla keskityimme reippaaseen tempoon ja lyhyillä sivuilla vuorostaan hieman hallitumpaan raviin ja vuorotellen tehden voltin tai pysähdyksen eri päädyissä.

Laukannostoissa Liita oli reippaamman oloinen ja olisi mielellään iloitellut reippaammassa tempossa, mitä ratsastaja antoi myöten. Liita kuutenli kuitenkin hyvin annettua ohjeistusta minulta ja voltit mentiin sopivan hallitussa tempossa. Siirtymiset laukasta käyntiin tai pysähdykseen ei olleet niin onnistuneita kuin siirtymiset käynnistä tai pysähdyksestä laukkaan, jolloin tamma lähti kuin hauki kaislikosta. Reippautta tammalla ei laukattaessa puuttunut, eikä kyllä niinkään loppuverkoissa.

Loppuverryttelyissä tammaa piti muistuttaa, että nyt vaan kävellään, eikä enää yritetä nostaa laukkaa. Hetken tamma jaksoi yrittää sinnikkäästi laukannostamisesta, mutta rauhoittui lopulta. Treenin lopussa aurinkokin pilahti kokonaan esiin, kun taivas kirkastui. Pääsimme tuota kaikkea kirkkautta suojaan talliin, harmi. Siellä tammaa sopikin harjata hetki ja tarjota juotavaa. Tammalla oli jo kova hoppu päästä kavereiden luo tarhaan, kun loimitin tammaa. Tarhalle päästyään hän ei enää aikaillut perääni, vaan ampaisi muiden perään.

22.03.2015, Maisi
En tiedä montako kättä olisin tarvinnut selvitäkseni tilanteesta ohjat käsissä tilanteen herrana. Olin sotkeutua ympärilläni juoksevan terrierin talutushihnaan, kun yritin hallita poukkoilevaa tammaa oikealla kädelläni samalla uutta satulaa ja suitsia vasemmassa kädessä roikottaen. Kilpahoitajana oleminen on yllättävän rankkaa! Pitkään aikaan en ollut käynyt kilpailuiden lähelläkään tässä roolissa toimien. Yleensä olin itse kilpailemassa, mutta tänä pirteänä kevätpäivänä olimme saapuneet estekilpailuihin, mikä on aina yhtä järkyttävää. Vieras paikka, vieras laji, suhteellisen vieras hevonen.. Voisiko enää enempää olla muuttujia pelissä mukana?

Suomenhevostamma Liita pyöri narun päässä ympärilläni oikeassa kierroksessa - terrierini Napoleon juuri toiseen suuntaan. Koitin komentaa kumpaakin, josta seurasi muodostelmapyörinnälle vauhdikkaampi jatko-osa. Kuuntelin tarkkaavaisena kuulutuksia. 120cm luokka oli juuri alkamassa ja bongasin Yarenin suunnistamassa radalla esteeltä toiselle - toistaiseksi vielä illman ratsuaan. Pian hän asteli luoksemme ja sanoi nousevansa jo selkään. "2 - pysty.. 3 - okseri katsomoon päin.. 4 a b - sarja... tiukka vasen..." kuulin Yarenin mutisevan jotakin numerosarjaa. Hymähdin koordinaateille, joista en itse ymmärtänyt pätkääkään. "Mä ravaan ja laukkaan alkuun vähän, mut tuu kohta nostaa esteitä verkkaan" nuori nainen huikkasi olkansa takaa ohjeeksi. Lähdin kävelemään ratsukon perässä kohti verryttelyaluetta itsepäistä terrieriä edelleen perässäni raahaten. "Miten voi olla noin paljon energiaa.. nuijanukutus tai vähintäänkin tainnutus olis nyt paikallaan", selostin toiveita joka suuntaan sinkoavalle Napoleonille.

Verryttelyalueen keskellä oli kaksi estettä. Toinen, jossa oli kaksi tolppaa ja toinen, jossa oli neljä tolppaa.. "Pysty ja okseri ilmeisesti.." muistelin esteratsastustermejä. Aloitimme pienemmällä estekorkeudella, mutta hyppy toisensa jälkeen Yaren halusi minun korottavan estekorkeutta. Puomit olivat mielestäni jo aikamoisen korkealla, mutta vielä kerran hän halusi minun nostavan puomeja. Liita hyppäsi kovaa ja korkealta. Itseäni meno hirvitti, mutta ratsastajatar näytti aurinkoisemmalta kuin kesäpäivä. Yaren taputti tammaa ja antoi tämän kävellä kaulaansa venytellen. "Radalle ratsukko numero yhdeksän. Valmistautuu ratsukko numero kymmenen." kajahti kuulutus. Yaren ohjasi Liitan radalle toisen ratsukon startatessa suoritustaan. Esteet olivat valtavan kokoisia, joten hakeuduin istumaan jännityksen tuoman pyörrytyksen varalta. Enää viimeinen este edeltävältä ratsukolta ja pian Yaren ja Liita lentäisivät radalla läpi suorituksen.

23.03.2015, Maisi
"Voi luoja.." ajattelin ajaessani traileria kohti Ventosta. Suomenhevospiireistä tuttu Yaren oli soittanut minut heti miten hätiin, kun huomasi tammallaan jalassa pienen hokinreiän. Murheenkryyninä tunnettu tamma pitäisi heti viedä klinikalle, kun pientä lämpöä on havaittavissa toisessa takasessa. Pyörittelin päätäni reissun ajankohdalle. En todellakaan olettanut viikon ainoan vapaapäivän lähtevän käyntiin näin. Klo 7.16 soi puhelin.. Klo 7.18 jaksoin nousta ylös.. Klo 7.30 istuin auton nokka kohti tallia.

Yleensä olisin pysähtynyt nappaamaan take away -kahvin matkan varrella olevalta ABC:lta, mutta tällä kertaa uskalsin juuri ja juuri pysähtyä liikennevaloihin. Matkan aikana sain uuden puhelun "Kauanko vielä menee? Nyt näyttää aika pahalta.. tuuthan pian, jooko?". Kurvatessani tallin pihaan näin retkiseuralaisten seisovan jo kärsimättömän näköisinä pihalla. Auto oli juuri ja juuri ehtinyt pysähtyä, kun kuulin jo trailerin sillan aukeavan, ja kutsun tulla auttamaan hevosen lastaamisessa. Liita käveli unenpöpperöisenä sisälle koppiin, jolloin vasta ehdin vilkaista sen takajalkaa. "Missä siinä muka on reikä? Siis eihän toi oo ees turvonnut.." ehdin päästää virhelausahduksen suustani. "Mutta kyllä se on kuuma ja viimeks just, kun oli hokinreikä niin se turposi tooosi paljon ja kesti monta viikkoa ja se tulehtu ja.." Yaren selvitti tilanteen vakavuutta. Myönnyin lähtemään viemään elikkoa klinikalle, vaikka itse olisin tyytynyt ensihätään kotikonsteihin. Vatsani huusi nälkäänsä, mutta Yaren oli onnekseni pakannut pientä aamupalaa mukaansa, joten sain muutaman haukun ruisleipää ensiavuksi.

Matka oli pitkä ja painostava. Tamma oli omistajalleen rakas, ja aiheuttanut saman vaivan vuoksi aiemminkin jo murhetta. Ymmärsin huolen, sillä itsekin kilpahevosen omistajana tiedän, että hevonen ei tee kauden alkaessa mitään kolmella jalalla - käytettävissä on neljä jalkaa tai ei mitään. Itsekin muistelin treenanneen Liitalla syksyllä. Lämpimästi muistellen tamman keinuvia askeleita jokaikinen kerta, kun horjun ja huojun oman kilpurini kyydissä. Yaren herätti minut ajatuksistani: "Miten hitossa tuo hevonen voi onnistua taas noiden hokkien kanssa - ja vielä tähän aikaan.. Viikon päästä ne ois jo poissa". "Oon ihmetellyt joskus ihan samaa!" huokaisin ja pyörittelin silmiäni näille hassuille elikoille. "Viimeinen mahdollisuus, kun voi teloa itsensä - tokihan se pitää käyttää".

Ajoin auton parkkiin klinikan oven edustalle. Avasimme lastaussillan ja saimme kimeän tervehdyksen heinillä itsensä koristellulta Liitalta. Neiti kesäheinä oli aivan ihmeissään matkamme määränpäästä. Yaren antoi merkin olevansa valmis peruuttamaan tamman lastaussiltaa pitkin alas. Avasin takapuomin, ja Liita ryykäsi alas oikein vauhdilla hieman ohi lastaussillan. "Älä nyt jumankauta itseäs enää enempää hajota!" Yaren mulkaisi tammaa pöyristyneenä. Syvään huokaisten hän talutti tamman kuulemaan tuomiota - kuten hän itse diagnoosia kutsui. Itse suunnittelin jääväni autoon jatkamaan unia, mutta uni ei ollut tullakseen. Huoli ja murhe on vaarallisen tarttuvaa.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © Jenni L. | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse