† Muminan Naispaholainen

KTK-III, YLA1, KRJ-I, SLA-II, Bronze Award
06.07.2009 - 13.03.2017

© Jenni L. © Jenni L. © Jenni L.

Kantakirjaustilaisuus 5. lokakuuta 2014
15 + 15 + 16 + 15 = 61p. / KTK-III
"Tyydyttävät tyypit, pitkä tiivis runko, hieman lyhyehkö kaula, supistuneet etusääret, seisoo huonosti."

YLA-tilaisuus 25. kesäkuuta 2016
38 (19+19) - 32 (20+12) - 18 - 12 - 6 = 106p. / YLA1
Lisäksi Liekki oli arvostelun kolmanneksi paras, AP3 ja se sai parhaat tekstipisteet, 38/40p.

KRJ:n laatuarvostelu 15. elokuuta 2016
6 + 42 + 22 + 20 + 15 = 105p. / KRJ-I

SLA-tilaisuus 20. syyskuuta 2016
11 (3-3-2-3) + 17 + 14 + 21 + 19 = 82 p. / SLA-II
Juoksijatyyppinen, ylös asettunut kaula, korkea säkä. Pyöreä runko, kantava lanne, loiva lautanen. Supistuneet etusääret, käyrät kintereet, seisoo huonosti.


Virtual Riding Horses Assessment 28. helmikuuta 2017
4½ + 6 + 7½ + 5 + 4½ + 8½ + 9 + 4 + 7½ = 62,778 % / Bronze Award

NimiMuminan Naispaholainen "Liekki" VH-tunnusVH06-018-4810
Syntymäaika ja ikä06.07.2009, 26-vuotias Kasvattajamaukka. / Mumina
IkääntyminenKatso (4v. 19.09.2010) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma PainotusKoulupainotteinen
Väri ja säkäPunarautias, 153cm KoulutustasoKo Va B, re 100cm

Me selvisimme loppuun asti, vuoren korkuisista esteistä huolimatta...

Ah, voi kuinka muistankaan vielä sen ajan, kun maukka. oli kuvioissa ja Mumina kuului suosikkisuomenhevostalleihini. Siitä kaikesta on vierähtänyt jo melkoisen suuri tovi ja tässä sitä nyt lopulta ollaan, Liekkiä lähettämässä viimeiselle matkalleen. Vaikka tämä punakarvainen hevonen olikin ehdottomasti yksi urani haasteellisimmista suojateistani, oli se myös samalla varsin opettavainen ja toisinaan myös ihan rakastettavakin yksilö. Ja uskomatonta, miten monia hevoseen matkan varrella tutustuneita ihmisiä kiehtoikaan Liekin vahva ja tulivoittoinen luonne. Ehkä siksi, etteivät he kuitenkaan omistaneet tammaa ja joutuneet olemaan sen kanssa päivittäin tekemisissä... Joka tapauksessa Liekin kokoista aukkoa ei ihan tuosta vain täytetäkään ja paljon siinä suhteessa tamman jälkeläisillä onkin tekemistä. Jos ei kuitenkaan muuten, niin ainakin ne lukuiset muistot arpien muodossa tuskin koskaan katoavat.

Luonne

"Voi jumalauta, tule hakemaan tuo sinun elukkasi takaisin tältä seisomalta!" kiljuin maukka.-paralle puhelimessa, joka oli vasta viikko sitten myynyt kasvattinsa minulle. Kyllä, minä olin nimenomaan hinkunut kasvattia Muminasta ja nimenomaan vielä tätä kyseistä otusta, mutta ei sen nyt näin mahdoton tapaus pitänyt kuitenkaan olla... Ja vaikka minä olin saanutkin olla vaikuttamassa varsan viralliseen nimeen, olihan se nyt ollut silloin enemmänkin sellainen kliseinen vitsi! Maukka. yritti rauhoitella minua ja käski vain ajattelemaan Liekin hyviä puolia ja sitä, miten hyvä ratsu siitä vielä kehkeytyisikään, kunhan se pääsisi hiukan hioutumaan minun osaavissa käsissäni. Tuijotin tammaa silmästä silmään samalla, kun pidin puhelinta korvallani ja koitin saada punarautiaasta edes jotenkin taiottua mielessäni upean kouluratsun. Edes vilkas mielikuvitukseni ei kyennyt siihen, mutta totta kai minä tajusin sen, etten voinut perua enää kauppoja. Olisin tehnyt karhunpalveluksen ystävälleni ja siinä sivussa tahdittanut kovaa vauhtia sitä tosiasiaa, että Liekki saattaisi vielä päätyä kiertoon, jos maukka. ei pystyisi sitä itse pitämään suuren hevoskatraan takia. Minun oli siis nieltävä tappioni ja toivottava, ettei asiat voisi mennä enää huonommin tämän painajaismaisen tamman kanssa.

Liekki on nimensä mukaisesti tulta ja tappuraa, eikä kenenkään kannata ikinä edes kuvitella mitään muuta! Ai sillä on lempeännäköiset silmät? Siihen se kyllä sitten jääkin. Hevosen omistajan näkökulmasta hevonen on niitä ostoksia, jotka olisi kannattanut kiertää kaukaa jo siinä vaiheessa, kun pieni ääni ensimmäisen kerran kolkuttelee paksussa pääkopassa. Viis siitä, onko Liekillä miten nimekäs ja upea isä tahansa, se ei selvästikään ole periyttänyt tähän jälkeläiseen mitään muuta kuin upeat koululiikkeet. Ja niistäkin olisi varmasti enemmän hyötyä, jos ihmisellä olisi edes joku mahdollisuus kaivella taitoja esille. Tamma ei kuitenkaan kaihda mitään keinoja jättäytyä työnteosta, eikä se jaksa mielistellä ympärillä olevia ihmisiä tippaakaan, ellei sitä satu huvittamaan. Varokoon vain se, joka astuu tämän tamman reviirille, sekä etu- että takapäätä on syytä varoa.

Hyvinä päivinä voi Liekki jopa nauttia harjaamisesta ja unohtaa sen, miten mukavaa on olla ilkeä jokaista maapallolla liikkuvaa eliötä kohtaan. Moni sanoo, ettei eläin pysty olemaan paha omasta tahdostaan, mutta kyllä se välillä laittaa miettimään, kun ne hampaat iskeytyvät käsivarteen kipeästi tai on lähellä saada kavionjälki otsaansa. Olisi mukava päästä Liekin pään sisään ja löytää se oikosulku, joka aiheuttaa tällaista mielipahaa. Tammasta kuitenkin huomaa myös sen, että varmaotteinen ihminen saa siitä myös hiukan otetta, sillä topakat komentamiset saa Liekin ainakin hetkellisesti ruotuihinsa. Ei ehkäpä koko loppuajaksi, mutta ainakin hetkellisesti. On ollut hyvin vaikeaa löytää ihmistä, jonka kanssa rautias olisi tullut hyvin juttuun, mutta ehkä sellainenkin päivä joskus koittaa. Sitä päivää odotellessa saa tehdä kovan työn saadakseen tamman puhtaaksi mustelmitta, mutta toisinaan luimukorva saattaa tyytyä pelkkään pään heittelemiseen ja hännän huiskimiseen. Viimeistään satuloidessa hevosesta voi huomata innostuneen jännityksen, mutta tunnelmaa latistaa aina se tieto siitä, ettei Liekki tosiasiassa odota hetkeäkään yhteistyötä vaan enemmänkin pääsyä kokeilemaan ratsastajansa hermoja.

Jos pääsit jo selkään ensiyrittämällä, voit todella onnitella itseäsi! Jos et, se ei ole todellakaan mikään yllätys. Pyörivä ja kääntyilevä ratsu ei ole mikään helppo selätettävä ja kun siihen yhdistää vielä pelon hampaiden saamisesta takapuoleen, ei yritykset nousun suhteen ainakaan helpotu. Kun ratsastaja vihdoin keikkuu selässä, Liekki ei ala totisesti nöyristelemään, muttei kuitenkaan tee mitään tiputusyrityksiäkään. Käynti saattaa alkuun olla hyvinkin kankeaa, mutta jossain vaiheessa tamma antaa sen verran periksi, että alkaa kuuntelemaan edes jonkin verran apuja. Tästä ei kannata kuitenkaan vielä intoutua, sillä takapakkia voi tulla nopeammin kuin arvaisikaan. Liekin kanssa on toimittava pitkäpinnaisesti ja rauhallisin avun, jotta saa jotain toivottua aikaan. Sulku- ja avotaivutukset alkavat kyllä löytyä jossain vaiheessa, mutta ajatukset eivät saa harhaantua hetkeksikään tai voi huomata katastrofin ainesten olevan kasassa. Liekki osaa halpamaisesti käyttää hyväkseen hetkeä kuin hetkeä, eikä se kysele koskaan sitä, milloin temppuilulle on sopiva hetki. Ikävänlaiset stoppailut ja potkiutumiset eivät ole mikään yllätys, mutta ei niitä siltikään toivoisi. Mikä tästä hevosesta sitten tekee vaativa B -tasoisen? Useamman ratsastuskerran jälkeen sitä vain alkaa oppia Liekin toimintatavat ja alkaa saamaan tammankin hiukan luottamaan. Kärsivällisellä ratsastuksella voi saada ihmeitä aikaan, vaikka se toivottomalta tuntuisikin varsinkin Liekkiin viitatessa. Mitään tiettyä menetelmää tamman kanssa ei kuitenkaan ole, vaan ratsastajan on kaivettava se tammasta itse esille ja kokeiltava erilaisia tapoja. Yleensä kuitenkin määrätietoisuus ja iloinen mieli auttavat asiaan rutkasti.

Ei-sanan pitäisi riittää jo vallan mainiosti siihen, ettei tämän hevosen kanssa todellakaan kannata suunnata esteradalle. Kai ne metrin esteet ylittyvät jollakin tavalla, mutta usein ei ratsastajan kanssa yhdessä. Jo tasaisella ratsastaessa vaikeudet ovat sen verran suuret Liekin kanssa, ettei vain yksinkertaisesti ole kannattavaa edes harkita esteratsastusta ratsunaan Naispaholaisista katalin. Liekillä ei ole hypätessä ehkä niinkään aikaa keskittyä mihinkään keljuiluun, mutta huono hyppytyyli yhdistettynä arvaamattomaan luonteeseen eivät vain houkuttele edes kokeilemaan. Muutama epätoivoinen yritys on takana ja kun yhdestä on seurannut omistajalle jo sairaalareissu, ei kannata riskeerata omaa henkikultaansa.

Maastossa Liekki on ehkä parhaimmillaan siinä suhteessa, ettei se ihan oikeasti jaksa keskittyä enää siihen, kuinka tehdä ratsastajansa elämästä mahdollisimman hankalaa. Menohalut ovat heränneet ja kuten yleensäkin, myös tästä hevosesta on mukava päästä joskus revittelemään ja tuulettamaan ajatuksia. Liekin kohdalla onkin tärkeää, että tamma pääsee treenien välissä maastoilemaan, jottei se kyllästy koko touhuun kokonaan. Jos maastossa on seuraa, on rautias hyvinkin valikoiva sen suhteen, kuka saa kulkea sen hännäntyvessä ja kenen kannattaa pysytellä mahdollisimman kaukana. Yleensä rauhalliset hevoset ovat parasta seuraa Liekin ollessa mukana, sillä tamma ei voi selvästikään sietää sitä, jos joku hötkyilee koko ajan joka suuntaan ja uhkaa Liekin mahdollisuuksia toimia kärkihevosena. Positiivista on kuitenkin se, ettei Liekki ole ryöstäjätyyppiä eli kyllä tästäkin toivottomasta tapauksesta jotain hyvää löytyy. Sitä pitää vain välillä lähteä etsimään tallin tiluksien ulkopuolelta, mikä saattaa tuntua hiukan pelottavalta.

Lastatessakaan Liekki ei jaksa aiheuttaa mitään kohtausta, vaikkei se koppiin aina menekkään ihan ensimmäisellä yrittämällä. Mikäli toinen hevonen on lähdössä mukaan, kannattaa se aina lastata ensimmäisenä kyytiin, jolloin rautiaskin uskaltautuu paremmin matkaan. Kisapaikalla meno ja vilske sekoittavat Liekin pään siihen malliin, että on vain parempi keskittää kaikki voimansa hevosen rauhoitteluun, eikä antaa jännityksen viedä mennessään. Kisaradalle päästessä tilanne yleensä laukeaa, jolloin sekä ratsastaja että ratsu ovat huomattavasti rauhallisempia. Liekkikin toimii paremmin paineen alla, sillä hevosella on niin paljon muuta huomioitavaa.

Kuten maastossa, myös aidatessa Liekin seura kannattaa valita tarkoin. Liian pomottelevan tamman kanssa voi koitua ongelmia Liekin ongelmallisen luonteen vuoksi, mutta sitä vastoin liian alistuvainenkaan otus ei ole hyväksi. Äkäpussitamma saattaa myös päivästä riippuen vaihtaa mieltään sen suhteen, kuka saa olla sen laiduntoveri ja kenen kuuluu hävitä tamman laumasta, mutta sen verran fiksu Liekkikin on, että se tajuaa pysyä kuitenkin maankamaralla. Muiden hevosten päällekäyminen ei sovi tamman arvolle, vaikka välillä hampaat saattavatkin välkkyä ja jättää ikävänlaisia jälkiä lajitovereiden lautasille. Silmitön hyökkäys on kuitenkin jäänyt vielä näkemättä ja niin sekaisin tämäkään hevonen ei kuitenkaan ole.

i. VIR MVA Ch Lakean Roope Aadolf KTK-II, YLA2, SLA-I, jälk. AB
sh, rt, 153cm
ii. Riemu Roope evm
sh, prt, 156cm
iii. Sakkari evm
sh, rn, 157cm
iie. Marinka evm
sh, lkk, 153cm
ie. Lennon Liinu evm
sh
iei. Orpo-Oskari evm
sh
iee. Hilo evm
sh
e. Raakileetta YLA3, KRJ-II
sh, trt, 154cm
ei. Raakile evm
sh, rn, 153cm
eii. Rehulaari evm
sh, trt, 154cm
eie. Yypertiina evm
sh, m, 151cm
ee. Esteri evm
sh, rn, 153cm
eei. Pestis evm
sh, tprn, 154cm
eee. Loliita evm
sh, rt, 152cm

i. Lakean Roope Aadolf oli varmasti monellekin tuttu herrasmies ja monitoimiratsu. 153cm korkea rautias kilpaili ihan hienoin saavutuksin este- ja kouluradoilla metrin ja helppojen ratojen luokissa, vaikkei aivan maksimisijoituksia koskaan päässytkään itselleen rohmuamaan. Ei ole mikään ihme, että komeus esiintyy useammankin hevosen sukutaulussa, onhan orin komeus ja viehättävyys päässyt periytymään jopa kolmeentoista jälkeläiseen, joista osa on menestynyt varsin mainiosti. Jo vuonna 2010 kuollut Roope pärjäsi myös kiitettävällä tavalla näyttelykehissä ja laatuarvosteluissa, ja nimettiin VIR MVA Ch -arvonimin sekä kantakirjattiin kakkospalkinnolla ja palkittiin YLA2 ja SLA-I -palkinnoin. Jälkeläisten laadukkuudesta kertoi myös kirsikkana kakun päällä AB-luokittelu.

ii. Punarautias, 156cm korkea Riemu-Roope oli komea kuin mikä leveähköine piirtoineen ja jokaisen jalan puhtaanvalkoisine sukkineen. Kyseinen ruusukehai kilpaili estepuolella noin metrin korkuisia ratoja sijoittuen lupaavasti ja sama tahti ylsi myös kouluratsastuksen puolelle jopa vaativa B -luokkiin. Valitettavaa kyllä, Riemu-Roopelle sattui jonkinlainen onnettomuus, jonka seurauksena sen vasempaan takajalkaan tuli pysyvä vamma. Tästäkin suosta rämmittiin kuitenkin ylös ja kuntoutuksen avulla ori palasi vielä koulukentille, mutta omistaja päätti unohtaa esteiden ylittämiset suosiolla. Jälkeläisiä ori sai yhteensä viisi, neljä viikaripoikaa ja yhen tammaneidon.

iii. Sakkari, tuo lähemmäs 160cm huiteleva ruunikko oli riuska työhevonen, paiski lujasti töitä isäntänsä kanssa metsien siimeksessä niin omilla mailla kuin naapureitakin auttaen. Sakkarin kokemus paistoi kaikesta hevosen olemuksesta ja sen uskollisuus sai varmasti useinkin sen vanhan miesomistajan liikuttumisen kyyneliin. Vasta kolmetoistavuotias ori nukahti ikuiseen syväuneen yllättäen, mutta kauniisti, eikä ennättänyt tämän takia tuoda maailmalle enempää kuin yhden varsan.

iie. Marinkan omisti sama kyseinen mies, joka työskenteli Sakkarinkin parissa. Liinahtava rautias pääsi aina orin vapaapäivinä työhommiin ja osasi sekin tehdä työnsä ansiokkaasti, mutta jostain syystä Marinka ei nauttinut kovinkaan kauaksi kotipihasta lähtemisestä. Tämän takia tamma olikin hieman vähemmällä käytöllä, mutta oli vastaavasti talon emännän ratsastuskäytössä harrastusmielessä. Marinka sai kuitenkin elää loppuen lopuksi hyvinkin rentoa elämää, sen käyttö kun oli varsin epäsäännöllistä. Tyytyväinen se kuitenkin sai olla varmasti elämäänsä, mahtavat puitteet maaseudulla tarjosi leppoisan elelyn.

ie. Lennon Liinun elämä oli melko perinteinen; kiltti ja rauhallinen tamma aloitti elämänsä alkutaipaleen ratsastuskoululla tuntiratsun virkaa hoitaen ja siirtyi vanhemmalla iällä yksityiseen harrastekäyttöön. Ilmeisesti pienimuotoinen kisaus oli myös osa Liinun elämää, 153cm rautias pääsi napsimaan muutamat sijoitukset kouluratsastuksesta. Tamman kerrotaan hallinneen myös esteiden salat sujuvasti, mutta omistajan arkuus oli esteenä sen kummemmalle menestykselle. Liinun taidot ylsivät joka tapauksessa metrin tasolle ja kouluratsastuksen puolella helppo A -tasolle. Vuoden verran Lakeassa ylläpidossa ollut Liinu sai tuona aikana ensimmäisen ja ilmeisesti ainoan varsansa.

iei. Orpo-Oskari pääsi aloittamaan elämänsä hiukan haikeammissa merkissä. Ori menetti emänsä jo varsana ja keinoemona toimi ilmeisesti ihminen. Olikin uskomatonta, miten näin kurjista oloista pääsi kasvamaan upean näköinen, kokoinen ja luonteikas rautias orhi, jonka sydän oli täynnä puhdasta kultaa. Hevonen jäi kaikkien ihmisten mieleen, eikä mikään ihme Orpo-Oskarin pärjätessä hyvin kouluratsastuksen suomenhevosmestaruudessa. Komeasta 156cm korkeasta hevosesta tuli loppuen lopuksi varsin mukiinmenevä jalostusori, vaikkakin sen tarkemmista jälkeläisluvuista ei olekaan tietoa.

iee. Jos hevosesta voi puhua melko tavallisena, oli Hilo sellainen. Hyvää elämää viettävä hevonen eleli lähinnä harrasteratsuna ja kärryhevosena, ja oli varustettu kiltilla luonteella ja mukavalla käsiteltävyydellä. Hyvärakeinteinen rautias koettiin mainioksi siitostammaksi, jonka seurauksena maailmaan putkahtikin yksi varsa, mutta jostain syystä useampien jälkeläisten saanti ei enää onnistunutkaan. Isotähtinen ja vuohissukan omaava Hilo ei elämänsä aikana ilmeisestikään kisannut ollenkaan missään lajissa.


e. Raakileetta oli positiivinen, hellyttävä ja rakastettava persoona, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Aina yhtä virkeä ja iloinen tamma pärjäsi varsin loistokkaasti kouluradoilla ja sitä olikin todistamassa 46 napattua sijoitusta. Pilke silmäkulmassa elelevä Reetta varsoi elämänsä aikana tiettävästi neljä varsaa, joista puolet oli tammoja ja puolet oreja. 154cm korkea rautias ei ole ehkä jäänyt kovinkaan monen mieleen, mutta se kuitenkin palkittiin varmasti omistajankin suureksi iloksi yleislaatuarvostelussa kolmospalkinnolla ja KRJ-laatiksessa II-palkinnolla.

ei. Raakile oli ilmeisesti varsin näppärä pakkaus ulospäin, mutta jokaiselle sen paremmin tuntemalle ori oli varsin kamala tapaus. Noh, kyllähän jokaisella kultapojalla pitää olla olemuksessaan hiukan särmää ja jos ulkonäköä löytyi aina näyttelykehiin asti, kai luonne voi ollakin jo jotain ihan muuta... Raakile taitoi myös kouluratsastuksen salat varsin kovalla menestyksellä, joten oli sanomattakin selvää, että tulihan tätä ruunikkoa käyttää myös jalostuskäytössä. Tammat olivat kuitenkin tarkkaan valittuja, jotta orin luonnetta olisi joku hiukan tasapainottamassa.

eii. Rehulaari oli tummanrautias, 154cm korkea ori, jonka tietoja ei ole jäänyt sen kummemmin tulevien sukupolvien omistajien tietoon. Tämä on todella sääli, sillä Liekin sukuun on selvästi mahtunut jos jonkinlaista loistotähteä ja kaikki tiedot sukupuusta olisivat varsin tervetulleita.

eie. Yypertiinan kohdalla on täsmälleen sama tilanne kuin Rehulaarinkin. 151cm korkea musta tamma on täysin pimennossa, eikä siitä ole saatu kaiveltua mitään tietoa nykymaailmaan.

ee. Esteri sitä vastoin on onneksi vielä jokseenkin tuttu tapaus. Kyseistä ruunikkoa kehuttiin jopa superhevoseksi, eivätkä kehut selvästikään osuneet täysin väärään kohteeseen. Melko massiivinen, 153cm korkea Esteri omasi hyvän rakenteen sekä miellyttävän luonteen, eikä se todellakaan hävinnyt parhaimmille kouluratsuillekaan. Vaativalla tasolla kisaava hevonen napsi valtavan sijoitussaaliin itselleen ja periytti myös tätä kapasiteettia kaikille varsoilleenkin.

eei. Tummanpunaruunikko, 154cm korkea Pestis ja 152cm korkeudella varustettu rautias tamma Loliita ovat parin muun sukulaisen lailla kadonneet kuin savuna ilmaan.

6 jälkeläistä, joista 4 tammaa ja 2 oria
01.04.2014 o. Ventoksen Taikausko (i. Ventoksen Räyhähenki)
20.06.2014 t. Ventoksen Akkaprkele KRJ-III (i. Viehättävän Hupsista)
04.02.2015 o. Ventoksen Jääruhtinas SV-II, KV-II (i. Meren Jäätävä)
29.03.2015 t. Ventoksen Pirunaiseksi SV-II, KV-II, EV-II (i. Tiilikan Vyölaukkumatkustaja)
29.10.2015 t. Ventoksen Pumpuli SV-II (i. MC Pomppuvieteri)
13.03.2017 t. Ventoksen Riivatar (i. Viehättävän Hupsista)
Kouluratsastus (11 voittoa)
01. | KRJ Cup - 30.06.2014 - Fiktio - Va B - 10/362
02. | KRJ Cup - 30.09.2014 - Pirunkorpi - Va B - 12/224

01. | VSR Cup - 31.12.2014 - Susiraja - Va B - 3/77

01. | KRJ - 28.07.2009 - Jaeden Arabians - Va B - 3/47
02. | KRJ - 29.07.2009 - Draculan Linna - Va B - 1/19
03. | KRJ - 31.07.2009 - Kastehelmi - Va B - 1/30
04. | KRJ - 02.08.2009 - Wild Riders - Va B - 4/50
05. | KRJ - 22.05.2014 - Starberry - Va B - 2/30
06. | KRJ - 31.05.2014 - Parodia - Va B - 6/40
07. | KRJ - 02.06.2014 - Ventos - Va B - 3/50
08. | KRJ - 02.06.2014 - Team Obnoxious - Va B - 4/40
09. | KRJ - 12.06.2014 - Ponipallero - Va B - 4/50
10. | KRJ - 13.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - Va B - 2/40
11. | KRJ - 14.06.2014 - Parodia - Va B - 1/40
12. | KRJ - 15.06.2014 - Havimäen ratsastuskoulu - Va B - 7/60
13. | KRJ - 15.06.2014 - Littleness - Va B - 2/30
14. | KRJ - 16.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - Va B - 3/40
15. | KRJ - 17.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - Va B - 2/40
16. | KRJ - 19.06.2014 - Ascuns Farm - Va B - 2/30
17. | KRJ - 23.06.2014 - Mörkövaara - Va B - 1/40
18. | KRJ - 24.06.2014 - Parodia - Va B - 3/40
19. | KRJ - 25.06.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - Va B - 3/30
20. | KRJ - 11.07.2014 - Ulapan Talli - Va B - 1/40
21. | KRJ - 12.07.2014 - Susiraja - Va B - 1/30
22. | KRJ - 14.07.2014 - Fiktio - Va B - 6/40
23. | KRJ - 16.07.2014 - Valiant Warmbloods - Va B - 5/30
24. | KRJ - 20.07.2014 - Fiktio - Va B - 1/40
25. | KRJ - 21.07.2014 - Moondance - Va B - 1/40
26. | KRJ - 22.07.2014 - Moondance - Va B - 1/40
27. | KRJ - 23.07.2014 - Ulapan Talli - Va B - 6/36
28. | KRJ - 24.07.2014 - Moondance - Va B - 4/40
29. | KRJ - 24.07.2014 - Paraatiponit - Va B - 1/30
30. | KRJ - 25.07.2014 - Bridgroom - Va B - 1/40
31. | KRJ - 26.07.2014 - Mörkövaara - Va B - 2/40
32. | KRJ - 26.07.2014 - Mörkövaara - Va B - 5/40
33. | KRJ - 29.07.2014 - Mörkövaara - Va B - 3/40
34. | KRJ - 30.07.2014 - Mörkövaara - Va B - 2/40
35. | KRJ - 30.07.2014 - Mörkövaara - Va B - 4/40
36. | KRJ - 31.07.2014 - Mörkövaara - Va B - 3/40
37. | KRJ - 01.08.2014 - Aittohaara - Va B - 3/50
38. | KRJ - 01.08.2014 - Whispering Heaven - Va B - 5/30
39. | KRJ - 02.08.2014 - Parodia - Va B - 5/40
40. | KRJ - 03.08.2014 - Mörkövaara - Va B - 3/40
41. | KRJ - 05.08.2014 - Arcadia Morgans - Va B - 3/30
42. | KRJ - 08.08.2014 - Ponipallero - Va B - 2/30
43. | KRJ - 08.08.2014 - 6 sins - Va B - 5/40
44. | KRJ - 22.08.2014 - Hestia - Va B - 4/30
45. | KRJ - 26.08.2014 - Kurjenkulma - Va B - 1/50

Tarinakilpailut
01. | 31.12.2015 - Pikkulinnun talli - He A - 2/5 Tarina löytyy pk-merkinnöistä
Näyttelyt
00. | NJ - 00.00.0000 - Paikka - Luokka - 00/00

Valmennukset

29.03.2015, Vilma - kouluvalmennus, Va B
Valmensin tänään Yarenia ja Liekkiä kouluratsastuksen merkeissä. Ensinäkemältä ajattelin, ettei noin pitkärunkoinen suomenhevonen kykene millään kokoamaan itseään vaativan B:n vaatimiin liikkeisiin. Yllättävää kyllä tästä vanhasta tammasta näkyi alkuverryttelyiden jälkeen aivan uusi puoli, ja sokeakin pystyisi näkemään, kuinka pitkäaikaisen yhteistyön tulos on vaikuttanut ratsukkoon.

Ensisijaisesti tarkoituksemme oli keskittyä kokoamaan Liekki mahdollisimman pienillä ja rauhallisilla avuilla, ja tamman piti pysyä hallittuna ilman, että Yaren joutui koko ajan säätelemään istuntaansa ja olemaan kiinni kuolaimessa. Aluksi korjasin Yarenin istuntaa, nainen oli selvästi aluksi enemmän vasemman istuinluun päällä, jolloin myös Liekki oli vino. Harjoittelimme ratsastusta keskihalkaisijalla, jolloin seinän antama tuki katosi ja sekä ratsastaja että hevonen joutuivat keskittymään enemmän. Yarenille tästä oli selvästi hyötyä, istunta parani huomattavasti ja Liekki oli suora. Teimme keskihalkaisijalla muutaman avotaivutuksen, jolloin Yaren oikeasti joutui tekemään töitä saadakseen Liekin kulkemaan kolmella uralla, pienillä avuilla ja vain hieman taivutettuna.

Siirryimme työskentelemään rauhallisessa laukassa, jossa kokosimme Liekin laukkaa pikku hiljaa. Ympyrätyöskentelyn avulla ja antamillani ohjeilla Liekki oli paljon tasapainoisempi, Yarenin käsi pysyi hiljaa ja istunta myötäili askelta. Pikku hiljaa pitkänmallinen suomenhevonen muuttui kouluratsuksi, joka kykeni ottamaan takaosan alleen ja kokoamaan itsensä yllättävän hyvin. Loppuverryttelyksi pistin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle ravissa tavoitteena saada Liekki rennoksi ja venyttämään askelta rauhallisesti. Yarenin käsi pysyi edelleen rauhassa ja antoi tammalle tilaa liikkua, jolloin rentous alkoi näkymään myös tamman ylälinjassa.

07.04.2015, murmur - kouluvalmennus, Va B
Ratsastaja toppuutteli minua huikeine suunnitelmineni, kun kerrankin pääsin valmentamaan hiukan tasokkaampaa tammaa. Liekki vain ei valitettavasti ollut kovin tasokas yhteistyön merkeissä, ja valmennuksen aikana vuodatettiin hikipisaroita yksi jos toinenkin, valmentaja ratsastajan ohessa. Ehkä vähän Liekkikin, sitten lopuksi nimittäin.

Yaren ratsasti ensin eteenpäinpyrkimystä kuntoon, jonka jälkeen siirtyisimme vetreyttämään kankeahkoa suomenhevosta taivuttelemalla ja askeleenpidennyksin. Liekki oli ensin melko laiskan oloinen, reagoi pohjeapuihin viiveellä ja kulki kaula jäykkänä kuolainta narskuttaen. Yarenin onnistui hetkittäin ajaa tammaa eteen askellajin vaihteluilla, joita suoritettiin käynnin ja ravin välillä, tai oikeammin välimaastossa, välillä meno kun muistutti lähinnä huonovointisen hoippumista eikä kunnon ravista ollut tietoakaan.

Jätimme muutaman ihan kivannäköisen pätkän jälkeen siirtymiset hautumaan ja hioimme taivutuksia kuntoon, vaikka Liekki ei selvästikään ollut samaa mieltä siitä, mitä oli tarpeellista treenata ja mitä ei. Ohjeistin ratsun mielialasta huolimatta yarenia sinnikkäästi kentän laidalta ja ratsastaja teki työtä käskettyä - napakka sisäpohje, kiinni kylkeen, kiinni kylkeen, uusiksi vielä, sisäkättä nyrkkiin, tee puolipidätteitä, anna pohkeita, älä päästä vauhtia hiipumaan, ulko-ohjalla myötäys! Kuin ihmeen kaupalla, pikkuhiljaa Liekki pehmeni ja kulki niska rentona, myötäsi ratsastajan apuja kuunnellen ja alkoi taipua. Taoimme yarenin kanssa kun rauta oli kuumaa ja otimme lopuksi mukaan vielä ne askeleenpidennykset, jotka yllättävää kyllä, onnistuivat melkoisen hienosti. Ei Liekki vieläkään antanut mitään ilmaiseksi, mutta teki ja toimi, kun yaren osasi painaa oikeista nappuloista.

29.04.2015, Sede - kouluvalmennus, Va B
Sain valmennettavakseni yarenin ja hänen hevosensa Liekin. Vaativan tason suomenhevostamma oli kuulemieni puheiden mukaan nimensä veroinen, eikä se kuulostanut hyvältä. Aluksi tyydyin katselemaan kentän reunalta ratsukon menoa, jotta oppisin hiukan tuntemaan niin hevosen kuin ihmisenkin tapoja. Yaren hallitsi ratsunsa yllättävän hyvin rautiaan pienestä vikuroinnista huolimatta. Ensimmäiseksi harjoitukseksi olin valinnut avo- ja vastataivutukset käynnissä pitkälle sivulle. Pitkän sivun puolessa välissä tulee siirtyminen avosta vastataivutukseen, lyhyt sivu koottua ravia ja sitten sama homma toisella sivulla. Mikäli juttu olisi liian helppo, voisi sitä kokeilla ensiyrityksen jälkeen ravissa.

Liekki hiukan venkoili taivutuksessa, ja sen takapää ei ollut liikkeessä mukana. Yaren huomasi tämän melkein hetkessä, ja ennen kuin ehdin ohjeistaa, ratsastaja jo siirsi sisäpohjettaan hiukan satulavyön taakse pitämään huolta aktiivisuudesta. Yllättävän nopeasti harjoitus alkoi sujua, ja edes ravi ei vaikeuttanut sitä yhtään. Kehuin ratsukkoa ja annoin luvan lyhyisiin välikäynteihin, joiden aikana selitin jatkosta. Pituushalkaisijalle vasemmassa kierroksessa, sulkutaivutus ensin vasemmalla ja puolessasvälissä vaihto oikealle. Hevosen kuuluisi koko ajan edetä samalla linjalla, ratstastaja ainoastaan muuttaa takaosan paikkaa ja taivutusta.

Tehtävä sujui paremmin kuin olisin arvannut. Yaren keskittyi hyvin ja sai Liekinkin kiinnostumaan asiasta. Ravissa oli aluksi pieniä ongelmia, kun hevonen meinasi stoppailla, mutta päättäiväisyydellä ratsastaja selvisi tilanteesta. Lopputunti sujui hyvissä merkeissä, ja jonkin ajan päästä kaksikko lähtikin tallille. Jopa Liekki näytti yllättävän iloiselta.

30.04.2015, Sede - kouluvalmennus, Va B
Yaren verrytteli Liekkiä itsenäisesti. Tänään tammalla tuntui olevan hiukan huonompi päivä, ja ratsastajalla oli töitä sen kanssa. Raudikko oikutteli, pysähteli ja riuhtoi ohjia. Onneksi yaren kuitenkin tunsi hevosen ja sai sen nopeasti ruotuun. Ensimmäinen tehtävä toteutettiin isolla pääty-ympyrällä. Aluksi yarenin täytyi vain tehdä temponmuutoksia käynnissä, ja kun sopiva tempo löydettiin, otettiin mukaan myös väistöjä. Avoimella sivulla ratsastajan täytyi siirtää hevosen takaosa ympyrän ulkopuolelle, ja jatkaa pohkeenväistöä sitten loppuun. Kun aita tuli vastaan, siirtyminen takaisin normaaliin käyntiin, muutama toisto tätä ja suunnanmuutos.

Harjoitus lähti etenemään hyvin, vaikka Liekki hiukan yrmyilikin väistössä. Tämä oli kuitenkin sinänsä aika simppeli tehtävä kaksikolle, ja alkuvaikeuksien jälkeen sujui miltei moitteetta. Homma näytti vähän liiankin helpolta. Lyhyen tauon jälkeen päätin vaikeuttaa tehtävää liittämällä siihen laukannoston heti väistön jälkeen. Ensimmäisellä kerralla hevonen laukkasi liian pitkälle ja seuraava ympyrä oli lähempänä soikiota. Yaren jätti väistön välistä ja yritti uudelleen, tällä kertaa paremmalla menestyksellä. Koko touhu näytti niin helpolta! Yhden todella onnistuneen suorituksen jälkeen annoin luvan loppuverryttelyyn. Yaren ratsasti Liekkiä rennoksi ja hevosen nyrpeä ilme oli muuttunut hiukan iloisempaan suuntaan, vaikkei innokkaasta vielä voinutkaan puhua. Loppujen lopuksi valmennus sujui hyvin, Liekki joutui kunnolla miettimään, mihin jalkansa asetteli ja yaren sai tamman tottelemaan koko ajan paremmin ja paremmin. Oli todella yllättävää nähdä, miten paholaismaiseksi kutsuttu hevonen kulki noin nätisti.

25.10.2015, Katti - kouluvalmennus, Va B
Liekki asteli kaviouraa pitkin ja näytti siltä kuin olisi joutunut tekemään kovankin uurastuksen, vaikka nosti vain hieman jalkaa. Pyysin ratsastajaa ratsastamaan tamman kuulolle kunnolla ja tekemään paljon ympyröitä. Vähän ajan kuluttua Liekki kulki jo paljon paremman näköisenä ja kantoi itseään kauniisti. Pyysin ratsukkoa nostamaan laukan ja laukkaamaan kentän ympäri vielä molempiin suuntiin muutaman kerran. Olin päättänyt pitää tänään hieman erilaisen treenin, joka selviäisi ihan hetken kuluttua. Asettelin kentän keskelle kahdeksan puomia siten, että puomeista muodostui "risteys", jossa oli kaksi suuntaa, joko vaakasuorasti tai pystysuorasti. Pyysin ratsukkoa tulemaan pystysuoraan laukassa tehtävää kohti. Ratsukon pitäisi pysähtyä keskellä puomiristeystä, peruuttaa puomien alkuun ja nostaa peruutuksesta laukka. Liekki pudisti päätään ja näytti hapanta naamaa. Ratsastaja sai kuitenkin tamman maiskautettua liikkeelle ja tamma lähti laukkaamaan kohti tehtävää. Pysäytys ei onnistunut, vaan tamma jatkoi nyrpeänä puomiristeyksen läpi laukassa. "Muista valmistella hevonen pysäytykseen ja istu satulaan taakse nojaten, kun haluat sen laukan alas", koitin ohjeistaa ja pyysin heitä lähtemään takaisin tehtävän alkuun. Ratsastaja taisi tehdä kuten pyysin, sillä Liekki pysähtyi nätisti keskelle puomiristeystä, mutta peruutti hieman päätään heitellen. Kolmas kerta toden sanoo, eikö? Pyysin ratsukkoa tulemaan vielä kerran puomiristeykseen. Liekin laukka oli tasoittunut ja tamma meni kaunista koottua laukkaa. Tällä kertaa se pysähtyi moitteetta ja peruuttikin kiltisti. Laukka nousi hieman myöhään, mutta nousi kuitenkin. Treenasimme vielä muutaman kerran puomiristeyksessä, sillä halusin, että tulisi edes muutama täydellinen onnistuminen.

Seuraavaksi työskenneltäisiin taas puomiristeyksessä, mutta harjoiteltaisiinkin avo -ja sulkutaivutuksia. Puomiristeystä mentäisiin vinossa kahdeksikossa, eli pystysuoraan ratsastetaan ravia ja tehdään avotaivutus, siitä jatkettaisiin loivasti edelleen ravissa vaakasuoraan puomiristeykselle ja tehtäisiin sulkutaivutus. Liekki nosti ravin ja lähti ravaamaan kohti puomeja. Tamma näytti keskittyneeltä, joka oli minusta hienoa. Liekin suoritus oli oikeastaan loistava. Avotaivutus näytti juuri siltä, miltä sen pitikin ja ravi pysyi koko tehtävän ajan tasaisena. Sulkutaivutusten kanssa Liekillä tuntui olevan pieniä ongelmia, mutta niistäkin selvittiin lopulta ja kehuinkin ratsukkoa oikein paljon. Vaikka Liekki olikin tulinen tamma, löytyy siitä se parempikin puoli, joka on ihan huippua päästä näkemään! Onnea tämän upean tamman kanssa!

11.06.2016, Lissu T. - kouluvalmennus, Va B
Ventoksessa käyminen on kuin kotiin tulisi, väki on mukavaa, paikat tuttuja, hevoset hienoja.. Oloni oli kahta kotoisampi, kun tämänkertainen valmennettavani oli Muminan Naispaholainen eli Liekki, oman Keltti-tammamme emä. Alkuun käynti- ja ravityöskentelystä ei meinannut tulla mitään, raudikkoa ei paljoa työnteko kiinnostanut. Yaren vain irvisteli rumasti, mutta pysyi tyynenä ja ratsasti Liekkiä kaikessa rauhassa rennommaksi ja paremmin avuille. Tai avuille ylipäätään. Annoin yarenin hoitaa verryttelyt itsenäisesti, hän tuntee tammansa parhaiten ja tietää, millä konstein ja harjoituksin sen saa tekemään töitä.

Ihmeen nätisti Liekki loppujen lopuksi kulki, kun stoppailuista, jalan polkemisista sun muista päästiin. Aloitimme valmennuksen pohkeenväistöillä käynnissä ja ravissa, siitä avot ja sulut käynnissä ja ravissa. Liekin liikkeet olivat kyllä mukavaa katseltavaa, kun raudikko liikkui kunnolla eikä kiukutellut. Yaren ratsasti siistein, jämäköin avuin, Liekki kulki rytmikkäästi hyvässä tasapainossa ja suoritti pohkeenväistöt mallikkaasti käynnissä ja ravissa. Sulut sujuivat samalla hyvällä fiiliksellä, avotaivutusten kanssa tamma löi käsijarrua päälle ja vaati hieman suostuttelua, että suoritti liikkeet kunnolla. Valmennus oli kuitenkin polkaistu käyntiin ihmeen vähällä kiukuttelulla. Yaren sai hetken tehdä siirtymisiä askellajista toiseen sekä askellajin sisällä ennen laukkatehtäviin siirtymistä. Teetin ratsukolla laukanvaihtoja käynnin kautta sekä peruutuksesta laukkaan siirtymisiä. Ensimmäiset pari peruutusta olivat nykiviä ja kiemurtelevia, itse laukannostot olivat ihan asiallisia ja laukka tahdikasta sekä sujuvaa. Muutaman toiston jälkeen peruutuskin alkoi sujua. Laukanvaihdoissa ei ollut mitään ongelmia, muutaman kerran se käyntisiirtyminen jäi sieltä välistä kun Liekkiä kiukutti, mutta yhtä kaikki vaihdot olivat puhtaat. Kun tamma malttoi siirtyä hetkeksi käyntiin, ratsukko suoritti tehtävän alusta loppuun harmonisesti ja hyvällä yhteishengellä. Loistavaa! Yaren sai loppuverkata itsenäisesti minun kehuessani hänen ratsastustaitojaan sekä Liekin liikettä; jestas, miten hyvin tamma liikkui, kun se liikkui.

Päiväkirjamerkinnät

28.04.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Ugh. Keuhkoni tyhjenivät kerralla ilmasta, kun iskeydyin ties monennenko kerran selälleni keskelle ratsastuskenttää. Matala voihkaisu karkasi huuliltani, kun kohotin hieman päätäni, vain tömäyttääkseni kypäräni takaisin kosteaa hiekkaa vasten. Ei niinkään siksi, että minuun sattui, kolotti kylläkin, vaan koska periksi antaminen alkoi tuntua tässä vaiheessa hyvin, hyvin houkuttavalta vaihtoehdolta. Taivaalta tipahtelevat yksittäiset vesipisarat alkoivat kastella kasvojani, mutta pilvien tähyilyni keskeytyi, kun Tiinan huolestuneet kasvot ilmestyivät näkökenttääni. "Oletko kunnossa, Saana?" olin ilmeisesti onnistunut huolestuttamaan ystäväni liikkumattomuudellani. "Jep. Voin suorastaan erinomaisesti", en pystynyt peittämään sarkastisuutta täysin äänestäni, mistä Tiina viimeistään arvasi, etten ollut loukkaantunut ainakaan vakavasti. Tartuinkin ystäväni ojentamaan käteen ja könysin ylös maasta kostuneita sekä hiekkaisia vaatteitani pudistellen, että minä inhosin näitä loskaisia kevätilmoja.

Huokaisten kohotin katseeni yareniin, joka oli onnistunut nappaamaan vielä hetki sitten ratsunani toimineen Muminan Naispaholaisen kiinni. Naispaholainen … siinäpä hevonen, jonka nimestä olisi jo pitänyt ymmärtää ottaa vaari. Tuhahdin ja pudistelin viimeisetkin hiekanrippeet housuistani ennen kuin katsahdin yareniin. "Oletko kunnossa?" minusta alkoi tuntua, että olin kuullut kyseisen kysymyksen huolestuttavan monta kertaa viimeisen tunnin aikana. Hetken aikaa mietin mitä vastaisin yarenille, löisinkö hanskat tiskiin ja sanoisin saaneeni tarpeeksi punahehkuisesta paholaisesta, joka vain näytti viattomalta suomenhevostammalta? Ajatus oli kieltämättä houkutteleva, mutta kun käänsin katseeni Liekin tummiin silmiin, tamman luimottaessa yarenin takana korvat sivuilla, ammattiylpeyteni astui kuitenkin ohjaksiin. "Riittävän hyvässä", vakuutin ja tartuin yarenin ojentamiin ohjaksiin varmuudella, joka kuitenkin uhkasi karista, kun asetin jalkani jälleen kerran jalustimeen. Kuinka monta äkkipysähdystä kolottava takapuoleni vielä kestäisi? No jaa... kohtahan se nähtäisiin. Näine ajatuksineni ponnistin uudelleen Liekin satulaan ja yritin olla irvistämättä, kun kosteat housuni liimaantuivat ihoani vasten. Mutta jos minä en päässyt helpolla, niin sitten ei pääsisi muuten Liekkikään!

29.04.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Auts, auts, auts. Hieroin kivistävää pohjettani onnuttuani tai oikeastaan hypittyäni yhden jalan varassa suomenhevostamma Liekin karsinan ulkopuolella. Auuuuuuu. Paukautin oven perässäni kiinni ja säikäytin varustehuoneesta juuri ulos astuvan tallinomistajan perinpohjaisesti. "Saana, mitä... tapahtui?" tuohtuneesti alkanut kysymys vaihtui varovaisen hämmentyneeksi, kun yaren tuli katsahtaneeksi minuun kunnolla. Jep. Saatoin vain kuvitella millainen näky olin, sillä ei siinä vielä kaikki että taiteilin tasapainotella vain yhden jalan varassa, toisekseen näytin siltä kuin olisin oksentanut päälleni. Takkini rinnus oli nimittäin täynnä kuolaa, vaahtoa ja vaaleanruskean väristä mössöä ja osa siitä koristi varmaan hiuksianikin. "Liekki", sihahdin hampaideni välistä ja työnsin yarenin käsiin matolääkkeen ruiskuineen. "Joku muu saa viedä sen ulos, minä nimittäin saatan muuten iskeä sitä lapiolla otsaan seuraavalla kerralla", mutisin enkä sillä hetkellä edes ollut erityisen vitsikkäällä tuulella.

Niine hyvineni onnuin varustehuoneen puolelle kiroten mielessäni Muminan Naispaholaista. Kerrankin nimi kuvasi hevosta harvinaisen hyvin ja jos Liekillä oli olevinaan hyviäkin päiviä, minä en moista ihmettä ollut vielä päässyt todistamaan. Ja minä kun olin pitänyt Vässyä hankalana, pah! Vässy oli todellinen halinalle tähän punaiseen paholaisen reinkarnaatioon nähden. Hyvä on, ajatukseni saattoivat olla jokseenkin kärjistyneet tämänhetkisen ärtymystilani huomioon ottaen, mutta toisaalta epäilinpä, ettei kovin montaa muutakaan olisi naurattanut minun saappaissani tällä hetkellä. Olinhan juuri taistellut puoli tuntia saadakseni matolääkkeen alas yhden suomenhevostamman kurkusta ja sanonpahan vaan, se oli kirjaimellisesti ollut yhtä painimista. Ensimmäisen annoksen sain kokonaan päälleni ja toisesta puolet ennen kuin sain lopulta riittävän annoksen annettua Liekille. Ja koko ajan olin saanut pelätä sormieni puolesta, oli suoranainen ihme että kaikki sormeni olivat vielä tallessa Liekin puremisyritysten jäljiltä. Olisi tosin luullut, että puolen tunnin taistelu olisi riittänyt molemmille, mutta tietysti Liekki oli vielä mennyt ja huitaissut minua takasellaan kun olin lähdössä karsinasta... Onneksi potkussa ei ollut ollut paljon voimaa, mutta riittävästi kuitenkin, että huomiseen mennessä pohjettani koristaisi varmasti kaunis sinisenmusta kavionmuotoinen mustelma.

31.10.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Poskeni punoittivat ja hengitykseni höyrysi kirpeän raikkaassa lokakuisessa ilmassa, päivän ollessa tavallista harmaampi. En kuitenkaan ollut kylmissäni, sillä vain silmäni pilkistivät esiin tumman kaulaliinani ja mustan viittani alta. Ei, en ollut hurahtanut uuteen vaatetyyliin vaan lähes kaikki tallitytöt olivat pukeutuneet mitä erikoisempiin asuihin halloweenin avoimien ovien kunniaksi. Tallilla oli aamupäivällä järjestetty pukunäytös, jossa minä ja ratsuni Liekki olimme suorastaan loistaneet. Uskokaa pois, olin kyllä lähestulkoon itkenyt epätoivosta, kun yaren suoritti hevosten arvonnan meidän tallilaisten kesken ja minä sain kaikista hevosista riesoiks... siis ratsukseni juurikin Liekin. Tuon punaisen paholaisen, joka söi ihmisiä lounaaksi. Näin yhtään liioittelematta. Köh. Mutta itseasiassa arpaonni oli sittenkin ollut puolellani, koska Liekkihän oli täydellinen ratsu halloweenrientoihin! Kentälläkin päätön ratsumies-esityksemme oli saanut huikeat aplodit, kun Liekki oli päättänyt eläytyä rooliinsa oikein kunnolla ja poukkoili sinne tänne melkein päättömämmin kuin ratsastajansa, tanssien vähän väliä takastensa varassa. Toki saattoi olla, että Liekkiä ärsytti enemmän sen päälle pukemani musta kangasloimi, joka lepatti syystuulessa, mutta se nyt ei ollut pääasia.

Tiukensin otettani nahkaohjista, kun tanssimme eteenpäin sipsuttelevassa ravissa pitkin tallin pihatietä, Liekin vihdoin alistuttua kohtaloonsa vaikkakin pitkin hampain ja tiukasti niskaa vasten painetuin korvin. Samassa katseeni osui ystävääni Tiinaan ja tämän ympärille kerääntyneisiin kolmeen pikkutyttöön, jotka kuuluivat utelevan kovasti miksi Tiina oli pukeutunut noidaksi, eihän asu edes ollut pelottava. Tiina-parka näytti olevan ihan hämillään ja pikkutytöt alkoivatkin hetken päästä tirskua sille, kuinka noidan pitäisi mennä lakaisemaan luudallaan tallikäytäviä. Vai ei muka pelottava... minähän tytöille pelottavat näyttäisin Liekin kanssa. Virnistin itsekseni ohjatessani luimistelevan Liekin lähemmäs Tiinaa ja tyttöjä. Tiina näyttikin helpottuneelta huomatessaan minut ja hän alkoikin heti viittoa suuntaani selittäen minun esittävän päätöntä ratsumiestä. Tai oikeastaan naista. Kuitenkin. Tytöt ilmoittivat etteivät olleet kuulleetkaan mistään päättömästä ratsumiehestä, mutta huomasin heidän vilkuilevan epävarmoin silmin ärsyyntyneen näköistä ratsuani. "Päätön ratsumies oli julma sotilas, joka eli 1700-luvulla... ja kun hän kuoli, hänen kummituksensa jäi elämään pieneen kylään nimeltä Sleepy Hollow. Arvatkaa mitä kummitus teki uhreilleen? Hän katkoi heiltä päät! Ja tiedättekö mitä...?" pidin dramaattisen tauon sillä tytöt olivat alkaneet näyttää tarinan edetessä entistä vaivaantuneemmilta ja pelokkaammilta, Tiinan taas pudistellessa päätään, mutta hänkään ei kuitenkaan estänyt minua jatkamasta tarinaani. "Hän ratsastaa täällä tänä iltana... Pimeän laskeutuessa voitte kuulla kavioiden kopinan, kun päätön ratsumies etsii seuraavaa uhriaan punaisella paholaishevosellaan ratsastaen", kuiskasin uhkaavasti ja Liekkikin päätti lisätä oman osansa tarinaan napsauttamalla uhkaavasti hampaitaan pikkutyttöjen edessä. Tässä vaiheessa tytöt kiljaisivat ja kääntyivät kannoillaan kadoten tallinovista sisälle.

Minä suoristauduin satulassa virnistäen ja iskin silmää Tiinalle, joka yritti näyttää paheksuvalta, mutta epäonnistui surkeasti. "Olet kamala, Saana", hän hymyili ja väisti sitten nyrpeän näköisenä Liekkiä, joka yritti napata otteen ystäväni hihasta. "Hei", kirahdin tammalle varoittavasti, mutta samassa meidän molempien huomio kääntyi yareniin, joka asteli luoksemme kurpitsanmuotoinen kori mukanaan. "Hei, oletteko nähneet ystäväni tytärtä ja hänen kahta kaveriaan missään? Minun piti jakaa heille näitä karkkeja", tallinomistaja kyseli ihmeissään ja me vilkaisimme Tiinan kanssa toisiimme ennen kuin vastasimme viattomasti kuin yhdestä suusta Liekin hirnahduksen säestämänä: "Eipä ole näkynyt."

31.12.2015, tallityöntekijä Saana (Break) - Tarinakilpailu: Joulu 2015: Uudenvuoden koulukarkelot -kilpailut
"En ole eläessäni nähnyt yhtä surkeaa kouluratsastussuoritusta!" tiukkuudestaan tunnettu opettajani, rouva Jyrä, huudahti naama punaisena. Hänen kasvoillaan oli myrskyn merkit, enkä voinut kuin tiukentaa otettani ratsuni, Muminan Naispaholaisen, ohjista kyyristyessäni kasaan tamman satulassa ikään kuin se olisi suojannut minua Jyrän raivolta. "Muistutit enemmän Notredamen kellonsoittajaa kuin kilparatsastajaa Liekin selässä! Ryhti, Saana, RYHTI! Kuinka monta kertaa sinua siitä on muistutettava? Ja entäs tuo kilparatsusi sitten? Mikä aivovaurio sillä on, mikä kaakki säikähtää kesken kilpailun aidan kulmalla istuvaa talitinttia ja pilaa lupaavasti alkaneen lisätyn käynnin? Mitä? Ja rautakankikin taipuisi helpommin kuin te kaksi avo- ja sulkutaivutuksissa! Minua ei ole koskaan aikaisemmin häväisty tällä tavalla, suorituksenne oli surkein koskaan ja jos minä saisin päättää niin, teitä kahta ei enää kosk …. AAAAAARRRRRRRRRRRRGGH!" korvia kuumottava vuodatus katkesi vertahyytävään kirkunaan, kun Liekki sai tarpeekseen läksytyksestä ja upotti hampaansa rouva Jyrän langanohueen käsivarteen. "Liekki!" sihahdin mutta en voinut olla tuntematta myöskään hienoista helpotusta siitä, että moitetulva oli keskeytynyt. Silitinkin salaa korvat luimussa opettajaani mulkoilevaa ratsuani, mutta kasvoni kalpenivat, kun rouva Jyrän katse kääntyi meihin ja hän alkoi pullistua kuin vihainen sammakko. Huutotulvan sijaan hän jatkui vain paisumistaan kunnes...

Juuri kun rouva Jyrä oli vyörymäisillään meidän päällemme, ponnahdin kiljaisten hereille kesken päiväunieni. "Saana! Kamala, kun säikäytit minut, onko jokin hätänä?" yarenin huolestunut ääni tunkeutui tajuntaani ja vilkaistessani ympärilleni tajusinkin istuvani tutun auton takapenkillä, matkalla kotiin Pikkulinnun tallin kouluratsastuskilpailuista. Se olikin ollut vain unta... Lösähdin helpotuksesta kasaan ja valuin penkillä alaspäin kuin vetelä makaroni. Luojan kiitos! Virne ilmestyikin kasvoilleni, kun muistin mitä oikeasti oli tapahtunut, minä ja Liekki olimme pärjänneet odotettua paremmin ja kilpasuoritustamme oli kehuttu useampaan kertaan. Käännyinkin yarenin puoleen helpottunut hymy huulillani ja tartuin samalla toisella kädelläni villasukan peittämään nilkkaani siirtyessäni risti-istuntaan. Kaikkihan oli kerrassaan mahtavasti!

27.01.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
"Great..." mumisin itsekseni kädet taskuissa ja mulkaisin harmistuneesti erillisessä hoitokarsinassa luimistelevaa Liekkiä. Tamman tulenpunainen häntä heilahteli ärtyneesti jo nyt, rapsahdellen välillä karsinan takapuomia vasten. Yleensä tammat otettiin tähän siemennettäviksi tai muihin hoitotoimenpiteisiin ja siitä kyse oli nytkin. Tällä kertaa vuorossa oli hampaiden raspaus ja tietysti siinä vaiheessa, kun yaren oli kysynyt kuka tahtoisi avustaa Liekin hampaiden hoidossa, olivat muut kaikonneet näkyvistä ennen kuin minä ehdin edes tajuta mitä kysyttiin. Ja seuraavassa hetkessä yaren olikin jo vain hymyillyt helpottuneesti ja taputtanut minua olkapäälle "Sinuun voi aina luottaa, Saana” - sanojen kera. Joten tässä sitä nyt oltiin... mulkoilemassa toisiamme puolin ja toisin, hevonen ja minä. Olin satavarma siitä, että Liekki suunnitteli nytkin vain mihin kohtaan käsivarttani se voisi upottaa hampaansa. Niin, jos minulta kysyttiin, Liekin hammaskalusto toimi ihan riittävän hyvin. Ehkäpä eläinlääkäri voisikin tehdä pienen poisto-operaation, kjeh, kjeh...

Samassa lähestyvän tallinomistajan ja eläinlääkärin äänet keskeyttivät keskinäisen tuijotuksemme ja suoristin nopeasti selkäni, tarkkaillen kuitenkin sivusilmällä Liekkiä siltä varalta, että tamma päättäisi ruveta kiukuttelemaan todenteolla. "Liekille varmaan kannattaa antaa reilusti sitä rauhoitusainetta", ehdotin avuliaasti, eläinlääkärin vilkaistessa minua hymyssä suin. "Enköhän minä pärjää, tuskinpa tämä sen pahempi tapaus on kuin muutkaan", hän hymyili ja minä kohautin harteitani, mahtamatta kuitenkaan mitään synkeille ajatuksilleni - omatpahan ovat hautajaisesi... Tartuin tiukasti Liekin päitsiin, välttäen tamman hampaita sen irvistäessä heti ensitöikseen sillä välin kun eläinlääkäri pisti raudikkoa rauhoittavalla piikillä. Siitäkös Liekki hermostui ja tamma kolisutti voimalla karsinan rakenteita päätään viskoen. Minä roikun päitsissä tiukasti ja yritin samalla rauhoitella Liekkiä parhaani mukaan, mutta tietenkään tamma ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Lopulta Liekki kuitenkin asettui sen verran, että uskalsin irrottaa nopeasti otteeni sen päitsistä ja saatoimme jäädä odottamaan rauhoittavan aineen vaikutusta. Minua kuitenkin huolestutti tapa, jolla Liekki tuijotti nyt vuorostaan eläinlääkäriä korvat tiukasti niskaa vasten ja olisinpa voinut vaikka vannoa, että sen katseessa oli jotain perin verenhimoista...

"Eiköhän se ole jo rauhoittunut", eläinlääkäri hymähti hetken päästä ja tarttui toimeen ennen kuin ehdin avata suutani, minusta Liekki ei näyttänyt yhtään sen rauhallisemmalta. Mutta tosiaan, ennen kuin ehdin liikahtaakaan, tallissa kaikui säikähtänyt älähdys ja repeävän kankaan ääni, kun Liekki repäisi eläinlääkärin takin hihansuun kappaleiksi. Raudikon retuuttaessa saalistaan minä käänsin katseeni pelästyneen näköiseen eläinlääkäriin ja ehdotin jälleen avuliaasti: "Lisää rauhoittavaa?" Eläinlääkäri kääntyi katsomaan minua suurin silmin ja nyökkäsi. "Se voisi olla sittenkin ihan hyvä idea", hän totesi ja kävimme uudestaan taistoon saadaksemme piikitettyä kiukkuista suomenhevostammaa. Loppujen lopuksi vaati kolme eri pistoa ennen kuin Liekki lopultakin uuvahti pysyen kyllä jaloillaan, mutta sen eleet alkoivat käydä kömpelöiksi ja näykkiminen asettui, vaikka eivät korvat siltikään höristyneet. Itse operaatio oli sitäkin nopeammin ohi; mitä minä sanoin, ei Liekin hampaissa mitään vikaa ollut, ikävä kyllä. Pyyhin silti helpottuneesti otsaani, kun talutin laiska-askeliseksi valahtaneen tamman takaisin karsinaansa ja löin oven perässäni kiinni, jälleen selvitty hengissä yhdestä päivästä!

09.06.2016, omistaja
Jostain aivan mystisestä syystä minä tyrkin aina mieluiten Liekin liikutuksen jonkun muun kontolle, kuten vaikka tallityöntekijälleni Saanalle... Tällä kertaa hän oli kuitenkin lomalla ja koska kukaan muu ei suostunut tähän punaiseen paholaiseen koskemaan enää pitkällä tikullakaan, oli minun aivan pakko uhrautua itse hevosen omistajana. Ajatuskin jo hirvitti, mutta jos Liekki nauttisi vielä hetkenkin pidempään laitumen antimista ilman kuria, tulisi siitä niin veemäinen äksypussi, ettei sitä käsittelisi enää maailman paras hevoskuiskaajakaan. Okei, ehkä liioittelin, mutta siltä se nyt vain aina tuntui. Se ei mennyt oikein missään määrin minulle jakeluun, missä se hevosen ikäkin jo näkyi. Jo 23 vuoden ikään ennättänyt pirulainen ei vieläkään ollut hellittänyt otetta ihmisraukoista, vaikka sitä oli jo koko porukan voimin toivottu ja uskottu.

Monien hevosten kohdalla voisi sanoa, että "olin selässä ennen kuin huomasinkaan", mutta ei Liekin. Harjailin tamman nopein vedoin puhtaaksi ja väistelin kovasti käsivarsiani kohti hyökkääviä hampaita. Jumakeuta, miksei tämä hevonen voinut olla vain normaali! Iskin satulan selkään tottunein ottein, mutta suitsitus ei onnistunut - tälläkään kertaa ongelmitta. Punarautiaan nopeasti heiluva pää nousi toistuvasti yläilmoihin ja silmät mulkoilivat minua kuin minä olisin se itse paholainen. Huokaus. Oliko väärin toivoa jo sitä päivää, kun tästä hevosesta aika jättäisi...

Viisaampi olisi saattanut nauraa minulle räkäisesti päin naamaa ja todeta olenko täysin tärähtänyt suunnatessani maastoon. Mutta minä tiesin Liekin olevan siellä yllättävää kyllä parhaimmillaan, jos nyt sitäkään menoa pystyi moiseksi kehumaan. Menohalut löytyivät, mutta näin yksin maastoillessa ei ainakaan tarvinnut varoa tamman lataavan ketään takana tulevaa ryntäille. Harmaa ja tuulinen sää oli vienyt onneksi hyttysetkin toistaiseksi mukanaan, joten kaiken järjen mukaan kaiken piti olla lähtökohtaisesti enemmän kuin hyvin. "Heiii!" äyskin mahdollisimman hillitysti sykettä herättävälleni ratsulle, joka jostain kumman syystä oli saanut päähänsä illistellä koko ajan minun suunnalleni ja veti korvia luimuun aina, kun annoin pohjetta. Kuin ihmeen kaupalla alkoi kuitenkin moinen kenkkuilu unohtui, kun pääsimme vihdoin pidemmälle suoralle. Perinteinen laukkasuora oli jopa tämän hevosen kanssa miellyttävä, ja sen pienen hetken ajan saatoin tuntea Liekinkin rentoutuvan ja nauttivan olostaan. Whump! Hetkinen... Katselin hetken ympärilleni ja aloin vihdoin sisäistämään, että istuin hiekkatien pohjalla. Voi...

10.06.2016, omistaja
Tätä kikkaa olimme kokeilleet jo useampaan otteeseen, mutta eihän siitä voinut ikinä olla haittaakaan. Muuta kuin rahallisesti... Olin nimittäin pyytänyt hierojaa Liekkiä varten Ventokseen, koska olimme jo pitkään olleet tallihenkilökunnan kanssa varmoja siitä, että tamman pahansuopa käytös täytyi johtua jostain kiputilasta. Ikinä sieltä ei ollut mitään pieniä normaaleja jumeja kummempaa löytynyt, mutta kuten sanottu, kyllähän siitä kaikille hevosille oli aina välillä hyötyä.

Liekki seisoi tavanomaiseen tapaansa erittäin rauhattomasti paikoillaan - ehkä tässä tilanteessa ei voitu siitä seisomisesta edes puhua. Olin hakenut punarautiaan vasta hetki sitten laitumelta valmiiksi käytävälle ja luojan kiitos hieroja saapui heti sen perään paikalle. Olin koittanut parhaani mukaan sitoa kiinnitysnarut mahdollisimman lyhyiksi, jottei mitään vahinkoja pääsisi syntymään. Hieroja oli minulle entuudestaan tuntematon, vakiohierojamme kun oli äitiyslomalla. Se tiesi siis entistä enemmän hankaluuksia, Liekin kanssa kun ensikertalainen harvemmin osasi toimia vaaditulla tavalla... "Laura Jokikangas", nainen esitteli itsensä astellessaan talliin ja melkein ennen kuin ennätin edes sanoa mitään, oli hän jo kääntynyt hevoseni puoleen. Henkilön ylimielinen asenne antoi minulle jo sellaisen kutinan, että olin tainnut kutsua täysin väärän henkilön paikalle. Edellinen hieroja oli Jokikangasta kuitenkin suositellut, joten siinä mielessä minun oli vain luotettava Liekki hänen käsiinsä alkuvaikutelmasta huolimatta.

Se minun oli myönnettävä, että tuo vaaleahiuksinen nainen osasi työnsä. Hän kävi Liekin perusteellisesti läpi ensiksi tunnustellen tarkasti ja alkoi vasta sen jälkeen paneutumaan tarkemmin niihin varsinaisiin ongelmakohtiin. Tammani näytti paikoitellen jopa nauttivan tilanteesta, mutta muisti kyllä siltikin tuoda aina joka väliin oman syvimmän minuutensa esille luimistelemalla. Laura väisteli kuitenkin varsin tottuneen oloisesti kaikkia hevosen näykkimisyrityksiä ja haki selvästi edelleenkin sitä kaikista pahinta kipupistettä. Toimenpiteessä kului melkoinen tovi, mutta lopulta hän lopetti ja sanoi ensimmäisen kunnon lauseensa koko aikana: "Kyllähän sieltä muutama paikka löytyi, mutta myönnettävä se on, että olette kyllä löytäneet erittäin pahansuovan hevosen." Naisen vakavasta ja asiallisesta ilmeestä huolimatta minulla ei naama pysynyt ihan samanlaisella peruslukemalla ja nikottelinkin nauruani parhaani mukaan pidätellen takaisin, että tämä seikka oli tullutkin huomattua jo ensimmäisestä Liekin omistuspäivästä lähtien.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © Jenni L. | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse