† H.A. Kuoleman Lento

YLA2, KRJ-III, SLA-III
29.05.2009 - 25.01.2017

© VRL-01248

YLA-tilaisuus 31. elokuuta 2016
36 (18+18) - 23 (11+12) - 17 - 12 - 4 = 92p. / YLA2
Lisäksi Leevi sai parhaat tekstipisteet, 36/40p.

KRJ:n laatuarvostelu 20. joulukuuta 2016
4 + 41 + 0 + 20 + 15 = 80p. / KRJ-III

SLA-tilaisuus 20. tammikuuta 2017
10 (2-2-3-3) + 18 + 0 + 20 + 20 = 68 p. / SLA-III

NimiH.A. Kuoleman Lento "Leevi" VH-tunnusVH11-018-1595
Syntymäaika ja ikä29.05.2009, 25-vuotias Ex-omistajaTuontikeskus Alegre
IkääntyminenKatso (3v. 24.04.2010) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusKoulupainotteinen
Väri ja säkäRautias, 154cm KoulutustasoKo He A, re 80cm, me 70cm

Hei hei vauhtiviikari...

Olin viimeiset kuukaudet hieman pelännytkin, että tämä aika saattaisi tulla nopeammin vastaan kuin oli alunperin ollut ajatuksissa. Leevin jalka ei ottanut oikein parantuakseen, vaikka toinen hevonen oli potkaissut sitä jo puolisen vuotta sitten. Orilla oli selkeästi välillä parempia päiviä, mutta huonoina päivinä jalka oli selkeästi turvoksissa ja todella lämmin. Lopulta tammikuisena pakkasaamuna päätin, ettei vanhan orin tarvinnut viettää viimeisiä elinkuukausiaan jalan olemattomasta parantumisprosessista kärsien, vaikka Leevi ei ollutkaan vaikuttanut asiasta olevan moksiskaan. Ei se kuitenkaan enää samalla tavoin kirmaillut tarhassa muiden kanssa ja viimeiset päivät olivat olleet sille selkeästi raskaampia, josta pystyi päättelemään, ettei jalka tosiaankaan ollut parempaan päin. Eläinlääkäri oli samaa mieltä ja jälleen kerran oli aika jättää hyvästit yhdelle ventoslaisista. Ainakin sain olla iloinen siitä, että Leevi oli saanut viettää meillä vielä muutaman lisävuoden jouduttuaan hieman aiemmin teurasuhan alle. Paljon se oli ennättänyt tässä ajassa saavuttamaan ja jättänyt jäljen varmasti monen sydämeen...

Luonne

Toivoin monta päivää, että joku tekisi H.A. Kuoleman Lennosta tarjouksen, jotta se pelastuisi teurasmyynniltä. Ori oli yksi muista suomenhevosista, joiden tilanne näytti melkoisen lohduttomalta. Kuitenkin kaikista muista tuli lopulta ostotarjouksia, mutta tämä ori se vain odotti tuomion päiväänsä. Minut alkoi viimeistään tässä vaiheessa valtaamaan sen verran suuri huoli, että vinkkailin jo *lumienkuli*:lle olevani Leevistä kiinnostunut, mikäli kukaan muu ei sitä huolisi. En tiedä, oliko sillä vaikutusta muihin, mutta ainakaan kukaan ei ilmaantunut pelastavaksi enkeliksi paikalle, ja niinpä minä lopulta tyrkkäsin trailerin autoni perään ja lähdin ajamaan kohti Alegrea. Paikka oli käynyt minulle tämän kuun aikana jo varsin tutuksi hakiessani samasta paikasta kolme muuta suomenhevosta, joten ainakaan en eksynyt matkan varrella.

Leevi tuntui olevan oikea energiapommi lastatessamme sitä kyytiin, enkä voinut olla sadattelematta ilmoille muutamaa ärräpäätä. Ori oli parikymppiseksi varsin malttamaton ja siitä huomasi, ettei sen kanssa oltu tehty tarpeeksi treeniä energian määrään nähden. *lumienkuli*:kin myönsi, että oli joutunut tekemään orin kanssa aika paljon töitä, jotta sen sai aina maltillisemmalle mielelle. Leevi oli ollut huhtikuusta lähtien odottamassa uutta kotia, eikä sille tietenkään ollut riittänyt niin paljon aikaa kuin olisi ollut hyvä. Se tilanne tulisi muuttumaan Ventoksessa, täytyihän tämänkin orin päästä näyttämään vielä kykynsä, vaikka sitten lähemmä eläkepäivillään!

Olen varma, että hevosten energiataso sen kuin kasvaa vanhoilla päivillä ja Leevi vahvistaa epäilyni täydellisesti! Virtaa riittäisi vaikka pienelle kylälle tai vähintäänkin kokonaisen tallin asukkaille, eikä ori suostu matkimaan patsasta missään tilanteessa. Höyrylaiva puksuttaa menemään, mutta varsin hömelö rautias ei ole mikään haasteellinen yksilö muilla tavoin. Orin koheltamista seuratessa ei kukaan voi ainakaan valittaa tylsyyttään ja ainahan voi jopa olla, että pidemmän aikaa Leevin seurassa olleena alkaa sydänkin pamppailemaan kummasti perisuomalaiselle sydäntenmurskaajalle.

Jos haluaa koetella hermojaan, voi Leevin antaa huidella pitkin karsinaa ja juosta harja kädessä sen perässä ympyrää, mutta lienee viisain vaihtoehto kuitenkin se hevosen kiinni sitominen. Leevin pitää saada kuitenkin koko ajan tutkailla, mitä sille tehdään ja välillä etsiskellä myös hoitajansa taskuista makupaloja, jotka se muuten nappaa melkoisen röyhkeästi, jos siihen vain tilaisuuden saa. Varsamainen luonne tuo mukanaan aimoannoksen leikkisyyttä ja konnankoukkuja, joka kyllä rajaa ehdottomasti kaikki tosikot pois. Olipa aikomuksesi sitten puhdistaa kaviot tai lykätä satula rautiaan selkään, ei kannata ajatella sen käyvän helposti. Ventoksen virallinen klovni pitää huolen siitä, että jokainen hoitokerta on erilainen, mutta pahimmassa tapauksessa ne voivat saada vain rakkauden syvenemään tätä hölmöä koninkuvatusta kohtaan. Eihän kukaan voi vihata hevosta, joka vain haluaa piristää päivääsi!

Tsädää - yllättäen Leevi on myös aikamoinen tykinkuula ratsastaessakin. Liikkeistä ei todellakaan puutu tahdikkuutta ja reippautta, mutta voisivathan ne kyllä olla huomattavasti näyttävämmät. Koulupainotteinen ori taitaa helppo A -liikkeet enemmän tai vähemmän taidokkaasti, mutta hyvin mitäänsanomaton suoriutuminen hommista ei saa tuomareita haukkomaan henkeään. Ei sen puoleen omistajaansakaan... Jos selässä on kuitenkin se oikea, saattaa Leevistä saada irti ripauksen enemmän sitä uljasta koulutaituria. Ainainen ravi-innostus on kuitenkin suunnattoman raivostuttava - Leevin innosta soikeat silmät, suurina ammottavat sieraimet ja korkeuksissa liihottava pää saavat totisesti luulemaan hevosella olevan ravitaustaa takanaan. Vaatii paljon työtä saada suomenhevonen vihdoin ja viimein käyttämään oikeaoppisesti selkäänsä ja liikkumaan muodossa, ja kun onnistuminen näyttää lopulta jo häämöttävän, alkaa Leevi jo pitkästyä koko touhusta. Sieltä voi löytyä jos minkämoista mielenosoitusta, joten nuokahtamaan ei itseään kannata päästää. Leevin pukkilaukka voi olla paikoitellen mielenkiintoinen kokemus, mutta harvoin sieltä on kukaan räsynuken lailla alas lentänyt. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Suuri esteiden rakastaja, mutta miksi ihmeessä kouluratsu? Tämä kysymys lienee tullut melkein jokaiselle mieleen. Leevi sekoaa jo pelkästä esteen näkemisestäkin, eikä sen jälkeen malta kuunnella tippaakaan, kuka sanoo ja mitä. Vauhtia löytyy taas kaikkien odotuksien mukaisesti ja hypyt ovat suurella kaarella varustettuja, eikä tekniikassakaan ole mitään vikaa. Ratsastajalla voi olla hiukan tukalat paikat pidätellessä yli-innokasta hyppääjää, mutta yleensä yli on päästy yhtenä kappaleena. Orin kohdalla kisahaaveet esteratsuna on ollut kuitenkin syytä unohtaa jo heti alkuunsa. Vanha hankosidevamma on kyllä antanut anteeksi normaalin käytön ja kouluratsuna puurtamisen, mutta esteiden kanssa taiturointi on ollut syytä jättää muutamaan yksittäiseen kertaan aina silloin tällöin. Totinen harmi, sillä tässä on hevonen, joka totisesti nauttisi saadessaan liidättää ratsastajaansa useamminkin yli puomien.

Jos olisin tippaakaan vauhtikammoinen, en lähtisi kyllä koettamaan onneani Leevin kanssa maastossa. Siellä mitkään säännöt eivät tunnu koskevan oria ja se viilettääkin menemään taas varsin tutulla ravurin vauhdilla. Tosin laukka irtonee huomattavasti helpommin, mutta jos hitaampi tahti olisi tavoitteena aina silloin tällöin, kannattaa varautua siihen, että voi saada suomenhevosen pysähtymään vasta kotipihassa. Jos on siinä vaiheessa vielä kyydissä... Yksin ei ole läheskään yhtä paha kuin kavereiden seurassa, mutta kummin tahansa, kannattaa varautua turvaliivin ja hansikkaiden kanssa. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että Leevi lähtee viemään ratsastajaansa vieden melkein aina voiton kotiin. Vieläkö löytyy intoa kokeilla?

Kisoihin matkalla? Meidän Leevi on ainakin! Jos joillakin on ongelmia koppikammoisten sun muiden kauraturpiensa kanssa, ei sitä samaa ole siunautunut meidän Leevin kohdalle. En ihan äsken ole tavannut hevosta, joka suurinpiirtein juoksee koppiin sellaisella kyydillä, ettei kukaan meinaa päästä alta pois. Mistä lienee into tähän hevoseen putkahtanut, ilmeisesti orilla on vain hyviä kokemuksia kisamatkoista. Vaikka reppana on ilmeisesti vaihtanut useampaankin otteeseen kotia, ei se ole lannistanut Leevin tahtoa ja uskoa. Kisapaikalla ori olisi mielellään kaikkien kaveri ja jos vain mahdollista, on kaikkien toimenpiteiden tekeminen entistäkin mahdottomampaa hyörimisen ja pyörimisen tähden. Itse suoritus on yhtä vauhdikas kuin kotioloissakin, mikä usein rokottaa pisteitä. Kattava verryttely auttaa hivenen, mutta ratsastajan päättäväisyys onnistumisesta on se tärkein seikka.

Mitä muihin hevosiin tulee, on Leevi se pahnanpohjimmainen armotta. Muut hevoset kumuttavat sitä mennen tullen, ja hölmö ori antaa kaikkien niin myös tehdä. Vanhuus ei tunnu tässä asiassa painavan vaakakupissa tippaakaan, mikä aiheuttaa melkoisen sääliryöpyn Leeviä kohtaan. Tammojen suhteen tämä rautias luulee olevansa komeakin ilmestys ja hörähteleekin usein surkuhupaisasti jokaiselle ohimenevälle neitokaiselle yrittäen onneaan. Voi raasua, taitaa enimmäkseen heinät ja tammat hävitä muiden orien haaviin...

i. Varjo Tuuli
sh, trt, 150cm
ii. Sirius Musta
sh, m, 150cm
iii. Kalkaros SNAPE
sh, m, 160cm
iie. Kirskuristaja H.C.
sh, m, 150cm
ie. Tuulen Tuiverrus
sh, rt, 156cm
iei. Pakkasen Pauke
sh, rt, 155cm
iee. Usva Tuuli
sh, rt, 158cm
e. Pollelaakson Tilulei
sivut?
ei. tuntematon eii. tuntematon
eie. tuntematon
ee. tuntematon eei. tuntematon
eee. tuntematon

Laajempi sukutaulu
Isälinja: Kalkaros SNAPE (3. polvi) - Emälinja: Pollelaakson Tilulei (1. polvi)
Suku pisimmillään 4. polvea

i. Leevin isä Varjo Tuuli oli melkoisen komean näköinen tummanrautias, joka toimitti kenttäratsun virkaa. 150cm korkea ori ei ilmeisesti kuitenkaan koskaan päässyt tositoimiin kisakentille asti tai ainakaan siitä ei ole mitään pitäviä todisteita. Varsinaiset estekorkeudetkaan eivät päätä huimanneet, kapasiteetti riitti Varjolla rataesteillä 70cm asti ja maastoesteillä vain 50cm. Liekkö orilla ollut sama ongelma Leevin kanssa, että liika vauhti ja energisyys olivat haasteena. Kouluradoilla taitoa oli helppo A -tasolle asti, mutta silläkään saralla Varjo ei ilmeisesti kilpaillut. Jälkeläisiä Leevin lisäksi syntyi vain yksi, Evotar, jota ei myöskään ole pahemmin kisakentillä nähty.

ii. Sirius Musta oli täysin sysimusta merkitön suomenhevosori, joita harvoin näkee. Tähän pakettiin kun lisätään vielä miellyttävä luonne, oli täydellinen hevonen valmis! Yhteistyökykyinen ja oppivainen ori sai estevoittajan roolin tulevaisuudensuunnitelmakseen, mutta jostain syystä Siriuksen kanssa tätä haavetta ei ikinä toteutettu. Jälleen kerran sääli, sillä tällä orilla olisi varmasti riittänyt intoa ja näköä kilparadoille. Potentiaalia riitti jopa 110cm radoille, ja helpot koululiikkeet taitava hevonen sai jälkikasvua kaksi kipaletta.

iii. Harry Potter -teemalla kulkeva Kalkaros SNAPE oli musta, jopa vaativa A -tasolle yltävä ori. Luonne ei todellakaan ollut helpommasta päästä tällä 160cm hevosella, mutta napakoilla otteilla sai siitä irti ties vaikka mitä. Roskaan ei ihme kyllä kisakenttiä nähnyt, vaikka olisihan tuollaisella kapasiteetilla ollut jo aihetta kilparintamalle eksyä. Niin tai näin, ainakin sen kanssa oli varmasti mukava vääntää koululiikkeitä, ainakin jos osasi pyytää. Kahden varsan isä ei löydy kovinkaan monen hevosen sukutaulusta nykypäivänä.

iie. Kirskuristaja H.C. oli myös yksi Leevin suvun mustista hevosista. Tämä tamma toimitti koulu- ja esteratsun virkaa tasapuolisesti, mutta oli ilmeisesti parhaimmillaan hypätessä. Omistajan mukaan Kurrella riitti kuitenkin potentiaalia ihan kumpaankin ja kuuliainen tamma hallitsi jos jonkinlaisia liikkeitä. 120cm hyppäävä ja vaativa B -liikkeet hallitseva tamma ei voi olla mikään huono omistettava. Tämänkin hevosen osalla taidot taisivat kuitenkin valua kaivoon, sillä kukaan tallin ulkopuolinen ei päässyt Kurrea ihailemaan tositoimissa. 155cm korkea suomenhevonen pyöräytti maailmaan vain yhden jälkeläisen.

ie. Tuulen Tuiverrus on päässyt periyttämään ainakin osittain Leevin värigeeniä omalla raudikon värillään. Tuuleksi ristitty tamma oli estepainotteinen neitokainen, joka piristi muiden päivää pienillä tempauksillaan. Nopeatempoiset liikkeet omaava suomenhevonen hyppäsi mielellään myös maastoesteitä ja nautti suuresti metsässä liikkumisesta. 90cm rataesteitä hyppäävä Tuuli sai eläessään vain yhden varsan, eikä osallistunut kilpailuihin.

iei. Hieman jykevämpi suomenhevosori Pakkasen Pauke eli Poku osallistui jopa muutamiin kilpailuihin esteratsastuksen puolella, mutta ei ihme kyllä sen enempää. Huikean kapasiteetin omaava Poku hyppäsi parhaimmillaan hämmästyttävästi 130cm ratoja, mitä ei ihan heti orin olemuksesta olisi voinut uskoa. Orin korkeuskaan ei päätä huimannut, 155cm korkeudella ei luulisi kovin korkealle pääsevän. Miellyttävä luonne ja rauhallinen suhtautuminen asioihin olivat avainasemassa Pokun tekemisissä. Kahden varsan isä oli oman kotitallinsa ensimmäinen kasvatti.

iee. Usva Tuuli oli nätti monitoimitamma, joka taipui niin kenttäratsastukseen kuin ravihevoseksi. Ilmeisesti se toimitti myös tuntiratsun virkaa alkeistunneilla, joten kyseessä on ollut varsin yhteityökykyinen hevonen. 158cm korkea rautias Usva ei kisakentillä vieraillut, eikä sen enempää näyttelykehissäkään. Sen sijaan kolme varsaa se ennätti pyöräyttämään, joista kaikki ovat olleet lähinnä harrastekäytössä.

e. On hämmästyttävää, miten kenelläkään ei tunnu olevan minkäänlaista tietoa Leevin emästä, Pollelaakson Tiluleista. Tamma tuntuu kadonneen aivan täydellisesti savuna ilmaan ja sen sukulaisista tiedetään sitäkin vähemmän. Todennäköisesti kyseessä on evm-sukuinen tamma. Ainoat tiedot ovat ne, että Tiluleilla on kisattu pariin otteeseen koulua helppo B -tasolla ja se on asustellut ratsutalli Pollelaaksossa, joka on todennäköisesti ollut myös sen kasvattaja.

5 jälkeläistä, joista 3 tammaa ja 2 oria
30.06.2011 t. Kuoleman Temppu kadonnut (e. Tempun Melanie)
16.07.2011 o. PP's Nasta Lento (e. ML's Merveling Shine Elegance)
27.12.2011 t. Tähden Lento (e. Veeran Tähti)
02.07.2016 o. Ventoksen Tanssitaidoton SV-I (e. Zumbaan Sut Suohon)
28.07.2016 t. Ventoksen Helenia (e. Fiktion Hestia)
Kouluratsastus (13 voittoa)
01. | KRJ Cup - 30.09.2016 - Oldfinion Dressage - He A - 11/298

01. | KRJ - 20.11.2015 - Fiktio - He A - 6/40
02. | KRJ - 21.11.2015 - Fiktio - He A - 2/40
03. | KRJ - 22.11.2015 - Fiktio - He A - 6/40
04. | KRJ - 23.11.2015 - Fiktio - He A - 5/40
05. | KRJ - 25.11.2015 - Fiktio - He A - 6/40
06. | KRJ - 02.12.2015 - Fiktio - He A - 4/40
07. | KRJ - 03.12.2015 - Mörkövaara - He A - 2/30
08. | KRJ - 03.12.2015 - Fiktio - He A - 1/40
09. | KRJ - 04.12.2015 - Huvitutti - He A - 4/40
10. | KRJ - 08.12.2015 - Kevolehto - He A - 4/30
11. | KRJ - 09.12.2015 - Mörkövaara - He A - 3/30
12. | KRJ - 09.12.2015 - Petäjävaara - He A - 4/30
13. | KRJ - 10.12.2015 - Viisikko - He A - 1/30
14. | KRJ - 10.12.2015 - Petäjävaara - He A - 3/30
15. | KRJ - 11.12.2015 - Petäjävaara - He A - 2/30
16. | KRJ - 12.12.2015 - Viisikko - He A - 1/30
17. | KRJ - 13.12.2015 - Huvitutti - He A - 1/50
18. | KRJ - 16.12.2015 - Huvitutti - He A - 3/50
19. | KRJ - 17.12.2015 - Vindemia - He A - 1/28
20. | KRJ - 19.12.2015 - Vindemia - He A - 4/28
21. | KRJ - 21.12.2015 - Mörkövaara - He A - 5/30
22. | KRJ - 26.12.2015 - Vindemia - He A - 5/28
23. | KRJ - 27.12.2015 - Mörkövaara - He A - 1/30
24. | KRJ - 30.12.2015 - Huvitutti - He A - 3/50
26. | KRJ - 01.06.2016 - Vanima - He A - 3/30
27. | KRJ - 05.06.2016 - Storywoods - He A - 4/30
28. | KRJ - 07.06.2016 - Storywoods - He A - 2/30
29. | KRJ - 09.06.2016 - Vanima - He A - 1/30
30. | KRJ - 09.06.2016 - Március - He A - 2/40
31. | KRJ - 10.06.2016 - Március - He A - 1/40
32. | KRJ - 12.06.2016 - Vanima - He A - 5/30
33. | KRJ - 16.06.2016 - Március - He A - 3/40
34. | KRJ - 17.06.2016 - Március - He A - 2/40
35. | KRJ - 18.06.2016 - Március - He A - 5/40
36. | KRJ - 20.06.2016 - Turha - He A - 4/30
37. | KRJ - 21.06.2016 - Március - He A - 1/40
38. | KRJ - 22.06.2016 - Kuuralehto - He A - 2/40
39. | KRJ - 24.06.2016 - Turha - He A - 2/30
40. | KRJ - 25.06.2016 - Heljävirta - He A - 2/40
41. | KRJ - 25.06.2016 - Március - He A - 3/40
42. | KRJ - 26.06.2016 - Március - He A - 4/40
43. | KRJ - 28.06.2016 - Heljävirta - He A - 2/40
44. | KRJ - 28.06.2016 - Március - He A - 1/40
45. | KRJ - 29.06.2016 - Kuuralehto - He A - 1/40
46. | KRJ - 29.06.2016 - Bridgeroad - He A - 6/50
47. | KRJ - 30.06.2016 - Kuuralehto - He A - 2/40
48. | KRJ - 30.06.2016 - Heljävirta - He A - 2/40
49. | KRJ - 01.07.2016 - Március - He A - 6/40
50. | KRJ - 09.07.2016 - Március - He A - 6/40
51. | KRJ - 11.07.2016 - Koskimäki - He A - 4/30
52. | KRJ - 12.07.2016 - Koskimäki - He A - 1/30
53. | KRJ - 17.07.2016 - Koskimäki - He A - 4/30
54. | KRJ - 17.07.2016 - Koskimäki - He A - 1/30

Näyttelyt
00. | NJ - 00.00.0000 - Paikka - Luokka - 00/00
Kenttäratsastus (1 voitto)
01. | KERJ - 23.05.2015 - Satulinna - Helppo - 1/22

Valmennukset

21.06.2016, Sylvester - kouluvalmennus, He A
Päiväni alko hyvin harmoonisesti, aurinko paistoi ja linnut sirkuttivat puiden oksilla ja mikä parasta, minulla oli kuppi ihanaa kahvia! Yaren tiesi kahvihampaan kolotuksesta ja oli varannut kentälle termariin kahvia. Alkuverkoissa saatoin siis nojailla aitaan, hörppiä kahvia ja huudella ohjeita. Mitä autuutta. Leevi, tuo kertaalleen teurasautolle pakattu ori, oli mitä oli luvattu eli erittäin reipasaskelinen kaveri. Alkukäynneissä aktiivisesti kävelevä ori ei liiemmin kiinnostunut ympäristöstään, vaan hönkäsi liikkumaan reippaammin. Ratsastaja otti heti alkuun ohjaa tuntumalle ja käänsi oria jatkuvasti eri kokoisille volteille. Leevi ei ollut ratsu kuuliaisimmasta päästä, mutta taipui kyllä hyvin sisäasetukselle. Raviin siirryttäessä orilla oli kyllä liiaksikin vauhtia ja oria ratsastettiin hieman, en sanoisi kootumpaan, mutta hitaampaan tempoon. Pysähdyksiin ori pysähtyi maltillisesti, mutta pienen seisomisen jälkeen oli jo valmis jatkamaan matkaa tarjoten itsenäisesti liikkeelle lähtöä ennen ratsastajan päätöstä liikkeelle lähdöstä. Ratsastaja nuhteli oria sanallisesti ja pidätti hevosta puolipidätteillä kymmenenksi sekunniksi paikalleen seisomaan, sen että ori rauhoittu siihen paikalla seisomiseen.

Jarru oli löydetty ja seuraavilla kerroilla Leevi ei ollut yhtä hätäinen liikkeelle lähtijä. Askelet tasaantuivat hieman, pää ei norkoillut pilviä eikä ravi ollut enää yhtä yli-reipasta. Suunnanvaihdon jälkeen otettiin puoli kierrosta käyntiä ja siirryttiin uran sisäpuolelle. Leevi käveli reippaasti, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin alkutunnista. Ratsukko teki pohkeenväistöä jokusen askelen aina kentän keskelle päin ja seuraavaksi uraa kohden tehden serpentiinimäistä kuviota. Leevi väisti hyvin, askel pysyi aktiivisena ja askeleet astuivat ristiin. Kierroksen jälkeen otettiin laukannostoja pysähdyksestä ja vuoroin käynnistä. Nostoissa Leevi oli erittäin aktiivinen ja lähti reippaasti liikkeelle, mutta pysähtyminen tai käyntiin siirtyminen ensimmäisellä kerralla hämmensi, eikä heti ottanut onnistuakseen. Toisella yrittämällä kierros sujui hyvin ja laukalla jatkettiin puoli kierrosta. Suunnanvaihto laukassa, kokorataleikkaalla ja laukanvaihto keskellä. Toiseen kierrokseen samat laukannostot ja sen jälkeen pohkeenväistöt käynnissä ja kertaalleen ravissa. Leevi liikkui hyvin kuuliaisesti, vaikkei vielä kantanutkaan itseään täydellä antaumuksella kouluratsun tavoin, ratsastaja nauroi että tää nyt vaan on tälläinen jurisija. Loppuverryttelyistä otettiin kevyttä ravia pidemmin ohjin ennen loppukäyntejä.

28.06.2016, Sylvester - kouluvalmennus, He A
Viikkoa myöhemmin palasin tälle kuuluisalle teurastehtaalta pelastuneen hevosen äärelle. Sade oli hetkeksi lakannut ja ilma oli äärimmäisen raskas, ukkosenmakua ilmassa. Päätimme jäädä ulos ja ratsukko aloittikin kiireen vilkkaa alkuverryttelyitä. Ohjas pidettiin tuntumalla ja käynnissä haettiin taas pysähdyksissä rauhallinen seisahtuminen (tänään onnistui hyvin, jee!) ja volteilla sisäasetusta. Leevi oli ensimmäiseen kertaan nähden hieman rauhallisempi tai ehkä silmä oli tottunut tähän kaahaavaan kaistapäähän. Hikikarpaloita nousi sekä omalle että ratsastajan otsalle, kun oli aika nostaa ravi. Päätin tehdä tunnista asteen mukavamman ja jalustimet otettiin ylös, ratsastaja mulkaisi minua hieman ärähtävään sävyyn, kohautin olkiani. Leevin askel vaati hieman totuttelua, mutta pian ratsastaja myötäsi orin askelia kuin keinutuolissa kiikkuisi. Volteilla Leevi taipui hyvin, pysähdykset mentiin rauhallisesti ja maltettiin seistä tasaisin jaloin. Avotaivutuksissa hyvä tuntuma ja askel tasainen.

Kerkesin jo hätäpäissäni miettimään tunnin kulkua, kun taivas repesi. Vesi tuli kuin sangosta kaatamalla ja kiirehdimme maneesille. Tuhottoman pitkän matkan jälkeen pääsimme maneesille ja jatkoimme treenausta hetken kuivattelun jälkeen. Lämpöä haettiin uudelleen ravilla ja pian siirryttiin laukkaamaan. Laukatessa haettiin etenkin lyhyillä sivuilla hidastempoista laukkaa ja pitkillä sivuilla, uran sisäpuolella ratsastaessa, tehtiin laukanvaihtoja joka kolmannella askelella. Leevi vastasi apuihin hyvin, laukanvaihdot sujuivat erinomaisesti ja puoli kierrosta myötälaukkaa mennessä sai orikin hieman ojennettua jalkojaan. Suunnanvaihto otettiin takaosakäännöksellä ja laukkaamista jatkettiin täten uudessa kierroksessa samalla kuviolla. Ravissa oria pyrittiin ratsastamaan mahdollisimman lyhyeksi ja mahdollisimman paljon alle. Leevi tuntui olevan sen verran itsepäinen, ettei ihan täydelliseen peräänantoon kuulemanikaan mukaan koskaan taipuisi. Silti ori osasi yllättää hienolla työskentelyllään. Loppuverkoissa ravattiin pidemmin ohjin, jalustimet alhaalla ja keventäen. Leevi ravasi nyt pitkin ja reippain askelin pitkin uraa. Käynneissä olikin orin liikkeen ylläpitämisessä työtä, sillä piehtaroimaan olisi kovasti orin mieli tehnyt.

29.06.2016, Susiraja - kouluvalmennus, He A
Leevi oli vähän erilainen kuin olin odottanut. Verryttelyissä liinakko ei oikein vakuuttanut, ryhdissä oli sanomista, liikkuminenkin oli vähän mitäänsanomatonta. Ei joka hevonen tietenkään liitokavio ole, Leevi vain ei tuntunut edes yrittävän. Aloittelimmekin sillä, että yaren sai ratsastaa Leevin takaosan sieltä kolmen metrin päästä muun hevosen luokse, ja siitä vähitellen päätä ylemmäs, selkä ja vatsalihakset käyttöön, Leevi kantamaan itse itsensä.. Kyllä huomaa, että ratsukolla on yhteistä taustaa takanaan enemmän kuin pari viikkoa, sillä aloittaessamme työnteon Leevi kulki ihan näppärän näköisesti, vaikka muodossa oli edelleen sanomista.

Aloitimme harjoitusravia - pysähdys - neljän askeleen peruutus - harjoitusravia -tehtävällä. Leevin ravi-into kuitenkin alkoi näkyä melko pian, kun ori alkoi kaahottaa harjoitusravia ilman selkää ja takaosa jäi jälleen jonnekin metrien päähän. Komensin tiukasti yarenia tekemään harjoituksen tiiviimmällä tahdilla ja kasaamaan paketin sitä kautta. Ystävyys on voimaa -soi päässäni rallatuksena, kun yaren sai melko näpsäkästi kasattua paketin takaisin hyvään kuosiin. Muoto oli melko matala edelleen, mutta annoin sen anteeksi, koska Leevi kuitenkin liikkui hyvin moottoria käyttäen, eikä selkäkään painunut löysäksi riippusillaksi. Jatkoimme ravi - laukannosto - laukkavoltti - käynti harjoituksella. Leevin ensimmäiset laukannostot olivat löysiä ja innottomia, mutta yaren muistutti oria jalalla liikkumaan eteen ja hevosessa alkoi olla säpäkkyyttäkin. Laukkavoltilla käskin pitämään paremmin huolta ulkolavasta, jotta Leevi taipuisi oikeasti, eikä tekisi oudolla mutkalla suoritettua voltihtavaa muotoa. Ilokseni laukka-käyntisiirtymiset olivat kuitenkin oikein sujuvia, eivät töksähtäneet tai tulleet ravin kautta, vaikka edelleen olisin kaivannut hieman korkeampaa muotoa Leeville.

02.07.2016, omistaja - kouluvalmennus, He A
Vakivalmentajani Katri seisoi kentän keskellä ruskettuneena ja hörppien aina silloin tällöin vesipullostaan raikasta vettä. Minä sen sijaan olin läkähtymäisilläni, ah niin rakkaan, Leevin selkään. Ori ei tälläkään kertaa antanut tippaakaan periksi siinä asiassa, että olisi edennyt hiljaista tahtia. Katrikin katsoi minua jopa säälien ja tällä kertaa jopa päästi minut helpommalla, jos näin nyt voisi sanoa. "Kunhan olette saaneet sen ravin ensiksi sujumaan, aloitetaan laukkaharjoitukset. Tosin voitaisiin ihan suosiolla muistutella ensiksi niitä helpomman tason liikkeitä, jotta nuo vaikeammatkin sujuisivat..." nainen ohjeisti ja minä olin täysin samaa mieltä.

Hinkkasimme loputtomalta tuntuvan ajan keskiravia ja erilaisia voltteja, ja vähitellen Leevikin alkoi tajuamaan, että nyt oli ehkä hitusen liian kuuma sille ainaiselle kaahotukselle. Paarmat kuitenkin antoivat koko ajan lisäpontta hommalle, mikä sai minut jo ihmettelemään kenttävalintaani viileämmän maneesin sijaan. Kai sitä oli kuvitellut, ettei näin nätillä säällä kehdannut sisätiloissa treenata. Kaikesta huolimatta pohkeenväistöt alkoivat sujumaan hiljalleen ja alla oleva orini jopa keskittyi siihen, mitä teki. Eikä unohtanut minunkaan olemassaoloani täysin! Käteni hikosivat hanskojen sisällä, mutta poiskaan niitä ei tohtinut heittää rakkuloiden pelossa. Pitkän työn tuloksena Leevi alkoi taipumaan koko ajan paremmin ja takajalatkin alkoivat työskentelemään uutterammin. Ei se meno kuulemma vieläkään ollut ulkopuolisen silmin mitään kaunista katsottavaa, mutta ainakin selästä käsin muutos oli jo melkoinen. Vastalaukkaharjoitus ja vaihdot käynnin kautta sujuivat melko kitkattomasti, joten lopulta kuulin sulosäveliä korvilleni: "No niin, eiköhän me aleta vähitellen lopettelemaan ennen kuin te kumpikin olette kuivuneet kokoon..."

13.07.2016, omistaja - kouluvalmennus, He A
Meno ei viime kerrasta ollut muuttunut yhtään sen kummemmaksi, ja minusta tuntui vain enemmän ja enemmän siltä, että valmentautuminen alkoi olemaan Leevillä ihan turhaa. Toki treenata ei voinut ikinä liiaksi, mutta fiilikseni oli juuri sellainen, että ratsastipa Leevillä miten paljon tahansa, oli se aina yhtä pökkylä rautakanki... Valmentajamme Katri yritti lohduttaa minua sillä, että meidän suoriutuminen vaikutti jo paljon paremmalta taas kuin viime kerralla, mutta minä en ollut tippaakaan sitä mieltä. Katri yritti kuitenkin parhaansa ja pisti meidät hommiin; pitkien alkuverryttelyiden jälkeen varsinainen sulku- ja avotaivutusten sarja!

Upeat kouluratsut näyttivät oikein komeilta tällaisia liikkeitä tehdessään, mutta meidän Leevi se puksutti menemään vain tasaisen paksulla suorituksella. Katri toitotti koko ajan, että toimi samalla tavoin kuin voltillakin ja kiukkusin takaisin, että minä tein kyllä kaiken niin kuin kuuluikin, mutta ori allani ei halunnut tehdä yhteistyötä. Tämän nainen torppasi samoin tein ja käskytti entistä kiivaammin yrittämään ja sitten yrittämään vielä vähän lisää. Minulta katosi ajantaju, enkä tiedä tippaakaan, miten kauan siinä samaa liikettä väänsimme, välillä vaihtaen vain avotaivutuksen sulkuun ja toisinpäin. Sadepilvet aaltoilivat yläpuolellamme, mutta eivät ainakaan toistaiseksi tiputtaneet päällemme saderyöppyä, viilensivät vain mukavasti menoa. Juuri kun aloin olemaan lopullisesti sitä mieltä, ettei tämä puurtaminen tuottaisi tulosta, alkoi Leevi alkoi rentoutumaan silminnähden ja tuntui kuin jonkinlainen lukko olisi hävinnyt sen selkäytimestä, jonka seurauksena ori alkoi nostelemaan jalkojaan uutterammin. Työvoitto! Katrikin kehui meitä vuolain sanoin ja oli samalta seisomalta sitä mieltä, että olisi aika vaihtaa vielä laukkatehtävään.

Aikaa ei ollut enää paljoa, mutta niin hienosti toimiva hevonen piti käyttää hyväkseen ja ottaa muutamat laukanvaihdot käynnin kautta. Pari ensimmäistä nostoa olivat hiukan löysähköt, eikä Leevi tuntunut oikein tietävän, mitä sen piti tehdä. Katri ei jättänyt tässäkään tilanteessa pulaan, pyysi minua vain korjaamaan hiukan pohkeiden paikkaa ja yrittämään uudestaan. Ja kyllähän se onnistunut suoritus sieltä tulikin, useampaankin otteeseen. Vaikka välillä tämä tuntuikin toivottomalta, olivat nämä onnistumisen kipinät sitäkin arvokkaampia!

Päiväkirjamerkinnät

23.06.2016, omistaja
Silmäni valuivat vuolaasti vettä ja tuuli suhisi korvissani. Käteni olivat aloittaneet kramppaamisen jo aikapäiviä sitten, eikä loppua näkynyt. Kaikesta huolimatta en kuitenkaan edelleenkään aikonut antaa periksi, en vaikka olisin koko seuraavan päivän vuoteen omana valtavista lihaskivuista. Paitsi että huomenna oli juhannus... Ajatus sai minut yrittämään entistäkin kiivaammin. Tämä rautias veteraani ei saanut tälläkin kertaa viedä voittoa!

Palatakseni hetkeen hiukan aiemmin, olin päättänyt lähteä itsemurharetkelle eli Leevin kanssa maastoon. Olihan ori muuten ihan kiltti, mutta kun se samperin menovietti vei ja kun se vei, niin loppua ei näkynyt. Saatoin aistia jo heti alkumetreiltä, että virtaa oli jälleen kerran yhden urheiluauton verran, mutta olin päättäväisesti ollut kuitenkin sitä mieltä, että minä olisin tällä kertaa se, joka näyttäisi kaapin paikan. Koko matka tallilta poispäin oli mennyt melkoisen siivosti lukuunottamatta sitä, ettei suomenhevonen malttanut ottaa yhtäkään kunnollista käyntiaskelta ja hikosi kuin pieni porsas pelkästä innostuksesta. Mutta kun käännyimme kotiin päin, alkoi se kauhea tappelu. Vahva kun Leevi oli, sai se lopulta valitettavaa kyllä taas sen otteen minusta ja vauhikas laukkahan siitä taas syntyi. Perkule! Ori vei minua täysin, ja vaikka käsivoimaa minulta löytyikin, tuntui se olevan täysin hyödytöntä tässä tilanteessa.

Viimeinen suora alkoi jo häämöttämään, mikä tiesi entistäkin kiivaampaa vauhtia. Mutta yllättäen Leevin vaihde vaihtuikin astetta pienemmälle ja lopulta se jo ravasi, tosin vielä melko lennokkaasti. Lisäyrityksilläni sain hevosen kuitenkin lopulta käyntiin asti. Mitä ihmettä? Normaalisti löysimme itsemme kotitallin pihasta asti, mutta nyt olimme vasta viimeisellä suoralla. Minun oli aivan pakko pysäyttää nuutuneen oloinen ori hetkeksi ja tasata hengitykseni. Samalla koitin sisäistää tilanteen - oliko tämä työvoitto vai oliko Leevi saanut vain päähänsä lopettaa leikin tältä erää siihen? Kuumalla kesäpäivälläkin saattoi olla osuutta asiaan, mutta silti! Oliko hevoseni tulossa nyt vihdoin ja viimein myös mieleltään vanhaksi vai halusiko se kerrankin olla kuuliainen? Niin tai näin, tein kuitenkin sen päätöksen, etten taas ihan hetkeen ottaisi asiasta selvää...

18.06.2016, Sylvester
Onhan se aina mahtavaa päästä vierailemaan Ventoksen tallille pitkästä aikaa. Luvattu kahvittelu vaihtui kuitenkin töihin, kun tallissa sattui pieni läheltä piti -tilanne. Olimme juuri tallin pihalla, yarenilla Leevi riimunnarussa, kun tallissa alkoi kova meteli. Leevin naru tuupattiin käteeni, kun omistaja juoksi talliin. Olin hölmistynyt, silitin Leevin turpaa ja odotin hetken. Leevi kävi kuitenkin hieman malttamattomaksi, joten suuntasin tallin pihan viheriölle. Ori suoranaisesti sukelsi kesänvihreiden pariin kuin ei koskaan ennen olisi ruokaa saanut. Seisoskelin orin vieressä silitellen ensin sen lapaa. Orin selässä oli vielä kevyet hikijäljet satulasta, oli kuulemma ollut melkoinen maastoretki pitkästä aikaa höyryveturin kanssa. Silittelin oria ja siirryin hänen mukanaan aina askelen pari edemmäs. Huomaamatta olimme jo kiertäneet puoli pihaa ja kovaa matkaa menossa tallinoven näkyvyydeltä suojaan.

Pian tallilta saapui hermostuneen oloinen, helpottunutkin, omistaja joka karjui meitä huolestuneena. Huitelin tallin kulmalta juuri yarenin näkösälle, kun Leevi kiskoi minut kulman taakse havaittuaan erittäin herkullisen vihertupsun. Yaren kiersi pian kulman takaa ja sanoi, että siellä oltiin telottu varpaita tallissa, mutta joka ei kuulemma vaadi vielä sairaalakäyntiä. Hyvä näin. Yaren vilkaisi Leeviä, joka nyhti heinää kuin viimeistä kesäpäivää. Mokoma porsas sinäkin, hän tuumasi ja näytti missä orin tarha on. Nyökkäilin ja katseeni toivottavasti viestitti kahvinkaipuustani, johon yaren vain naurahti. Saan kuulemma kahvini, kun Leevi on viety tarhalle. Tein työtä käskettyä ja yritin saada tuon erittäin tehokkaan nurkimmoterminaattorin mukaani. Hieman väkipakolla ori piti repiä mukaan. Pyyhin kevyttä hikeä otsaltani, kun sain orin viimein matkaani ja pääsimme lopulta tarhoille asti. En uskonut, että saisin vielä toisenkin kerran orin kanssa painia.

19.06.2016, Sylvester
No johan siinä päivä vierähtikin, kun unohdin palauttaa yarenin korvakuulokkeet, jotka olivat valmennuksen alussa eksyneet taskuuni, kun ne ratsastuskentältä löysin. Kaukaa näin, että tähän oli taas koira haudattuna, kun yarenin pirullinen hymy erottui kasvoilta. Kerta tulin kohtalaisen hyvin Leevin kanssa toimeen, niin nyt saisin hieman auttaa häntä orin laitossa. Totta kai, tuumasin, vaikka ori oli mahdoton porsas ja höyryveturin yhdistelmä, oli minulla aina ilo avitella. Ori odottikin minua jo tallin käytävällä ja sain luvan harjata hänet ennen valmennusta. Yaren tuli mukaan, oli hetken seurana, mutta joutui hetkeksi poistumaan. Sain hetken aikaa puhella Leeville mukavia. Omistaja oli tiettäen kertonut, ettei tätä kannata karsinassa harjata, ellei halua nostattaa verenpaineita orin rynniessä harjalta karkuun. Tivasin hieman huvittuneeseen sävyyn orilta, jotta mitä siulla sellaiset tallitavat oikein on? Leevi henkäisi syvään, nosti toisen takasensa lepuutukseen ja luimautti korvia. Okei, ei puhuta tallitavoista, sanoin ja jatkoin harjaamista.

Harjaaminen eteni hyvin, eikä karva ollut erikoisemmin irti, ei kovin hyviä aineksia lintukaan saa pesäänsä näistä haituvista. Vaihdettuani harjan kaviokoukkuun orin katse kiinnittyi kädessäni olevaan koukkuun ja liimautti jalkansa kiinni lattiaan. Aika reippaasti sai nojailla orin lapaan, että jalka sieltä ylipäätään suostui liikahtamaan. Onneksi tälläkin kaverilla oli pientä vuohistupsua, joten sieltä kiskomalla kavio lopulta nousi. En edes halua tietää, miten sula mahdottomuus olisi oria harjata karsinassa saati puhdistaa kavioita. Saatuani kolme neljästä kaviosta puhdistettua saapui yaren paikalle mukanaan satula ja suitset. Olin juuri sopivassa ajassa orin satuloimiseen ja pian saapui ratsastajankin paikalle, vuokraaja kaiketi. Satuloinnin ja suitsimisen hoidin, mutta satulavyön kiristämisen jätin ratsastajalle.

19.07.2016, Lea M.
Satoi kaatamalla, kun saavuin Ventokseen kiireisen tiistai-iltapäivän jälkeen. Ajattelin, että selviän matkan talliin sateenvarjoni avulla. Mutta, ihanaksi yllätyksekseni sateenvarjoni olikin jäänyt eteisen lipaston päälle. Miten ihanaa! Olin ekspertti unohtamaan tarpeellisia tavaroita. Tänään minulla olisi edessä taas uusi tuttavuus, suomenhevosori Leevi. Tästä orista olin kuullut ja yaren kehotti minua olemaan varuillani sen kanssa. Alkuperäinen suunnitelmani olisi ollut uhata kaikkia käskyjä ja mennä Leevin kanssa maastoon, mutta selvästi universumikin suojeli minua tällä vesisateella. Ei kai ori nyt niin paha maastossa voisi olla? Se minun täytyisi selvittää vielä joku kerta.

Jätin ratsastuskamppeeni autoon, sillä en ollut nyt selvästi menossa ratsastamaan. Avasin auton oven mahdollisimman nopeasti, löin sen kiinni ja kävelin ripein askelin tallia kohti. Tallilla minua odotti yaren, jonka kanssa keskustelimme päivän suurimmat puheenaiheet ja hevostemme lähiaikaiset saavutukset ja kuviot. Lähdin kävelemään kohti Leevin karsinaa, jossa sen oletin olevan, mutta yllätyksekseni karsinassa ei näkynyt ristin sielua. Palasin takaisin yarenin luokse. Leevi olikin vielä ulkona tarhassa. Voi hemmetti. Noh, enhän minä ole tehty sokerista. Laitoin takkini kiinni kunnolla sekä hupun päähän ja olin valmis koitokseen. Lähdin ulos, kohti tarhoja, jotka olivat onneksi vähän lähempänä kuin itse laitumet. Portilla tajusin, että unohdin riimunnarun talliin. Ei auttanut muu kuin palata takaisin ja hakea se. Olisinhan hevosen voinut ottaa riimustakin kiinni, mutta uuden hevosen kanssa en tätä viitsinyt heti tehdä. Palattuani takaisin vettä valuvana ja riimunnarun kanssa, lähdin pyydystämään Leeviä tarhasta. Huutaessani sitä ori tuli kovaa vauhtia luokseni katoksesta ja pysähtyi sitten äkkijarrutuksella eteeni. Se haisteli minua, kun napsautin riimunnarun kiinni riimuun. Lähdimme yhdessä kohti porttia, Leevin hieman ihmetellessä minua. Kuka tämä uusi nainen oli? Eihän me tällaisesta sovittu?

Päästyämme vihdoikin talliin, molemmat vettä valuvina (joka ei kyllä näyttänyt Leeviä haittaavan, minua ehkä enemmänkin), vein Leevin omaan karsinaansa ja laitoin sen kiinni. Hain Leevin harjat. Sillä aikaa ori oli jo ehtinyt hieman pemmastaa kuivikkeitaan ja melkein kiertänyt kaulansa riimunnarun ympärille. Kun se tajusi, että olin takaisin paikalla, se pyörähti nopeasti takaisin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En minä mitään -ilme sen kasvoilla oli päivänselvä. Aloin harjailla sitä. Huomasin kuitenkin pienen haavan sen rinnassa, jonka se oli varmaankin saanut laitumella kompuroidessaan. Haava oli kuitenkin loppuen lopuksi todella pieni, joten hain vain vähän lämmintä vettä ja pyyhkeen, jolla putsasin haavan. Kun olin putsannut sen, laitoin haavaan vielä vähän Helosania. Pitäisi muistaa sanoa siitä yarenille. Haavaoperaation jälkeen putsasin Leevin kaviot. Aluksi se oli vähän kummissaan, mutta antoi minun kuitenkin rapsutella kurat pois sen kavioista. Selvitettyäni harjan ja hännän (jolla Leevi yritti minua myöhemmin huiskia), annoin sille muutaman porkkananpalan, jotka se hotkaisi. Yaren oli antanut minulle ohjeistukseksi jättää Leevi karsinaansa, joten vein orin harjapakin omalle paikalleen ja päästin sen vapaaksi karsinassa. Taputtelin sitä vielä ennen kuin lähdin. Leevihän oli aivan täysin ihana ja symppis ori! Toisaalta, en ollut kyllä vielä ratsastanut sillä. Ehkä sitten ensi kerralla?

22.07.2016, Tuulia T.
Noustessani ulos autosta Ventoksen pihamaalle tunsin oitis paitani liimaantuvan kiinni selkääni hiostavassa kuumuudessa ja kiitin onneani, että autossani oli tehokas ilmastointi. Lukittuani autoni, lähdin kävelemään kohti punavalkoista tallirakennusta, josta toivoin löytäväni yarenin. Löysinkin yarenin, joka tervehti minua lämpimästi, tallin toimistosta. Rupateltuamme hetken yaren tarjoutui viemään minut tämänkertaisen hoidokkini Leevin karsinalle. Kävellessämme Leevin karsinalle rupatellen siinä samalla niitä näitä. Saapuessamme Leevin karsinalle, yaren osoitti minulle oriin harjapakin ja kehotti minua sitomaan oriin tiukasti kiinni, sillä se oli melkoinen ikiliikkuja hoidettaessa. Tässä vaiheessa Leevi jo kurkisteli uteliaana karsinansa puolioven ylitse nähdäkseen ketkä sen karsinan ulkopuolella oikein melusivat. Sidottuani oriin tiukasti kiinni ja alettuani sitä harjaamaan, yaren kysäisi oliko minulla jotain erityistä mielessä mitä haluaisin oriin kanssa, mihin vastasin että Leevin korkean iän vuoksi olin harkinnut kevyttä maastolenkkiä, jolloin yaren neuvoi minulle tallipihasta lähtevän polun yhdelle lähiseudun lukuisista lammista. Kumartuessani putsaamaan oriin kavioita se päätti saaneensa touhusta tarpeekseen ja kiskaisi oikean etujalkansa kavion kädestäni. Ehdin viime tipassa väistämään niin, ettei kavio laskeutunut varpailleni. Leevi ei näyttänyt olevan saamistaan toruista millänsäkään ja yaren kertoi moisten jekkujen olevan melko tavallisia Leevin kanssa. Saatuani oriin loputkin kaviot putsattua yaren tarjoutui näyttämään minulle missä satulahuone oli, joten suljin oriin karsinan huolellisesti ennen kuin poistuimme sen karsinasta. Haettuamme oriin varusteet satulahuoneesta rupesin kiireen vilkkaa satuloimaan Leeviä, joka vaikutti tulevan entistäkin malttamattomammaksi varusteet nähdessään.

Lopulta kuitenkin sain oriin satuloitua ja talutin sen pihamaalle, missä yaren vielä osoitti minulle polun, joka kannattaisi ottaa lammelle päästäksemme. Noustuani oriin selkään vilkutin yarenille hyvästiksi ja huikkasin, että palaisimme noin tunnin kuluttua. Leevi olisi käynnissäkin halunnut mennä oikeaa pikakäyntiä, joten päästyämme pois tallin näköpiiristä pyysin oriilta ravia. Tämä oli virhe, sillä ori ampaisi eteenpäin kuin tykinkuula ja sain siinä kapealla maastopolulla sitten tehdä hyvin pientä volttia, että ori edes hieman rauhoittuisi, sillä antamiani pidätteitä Leevi ei tuntunut ottavan kuuleviin korviinsakaan. Leevin hieman rauhoituttua, jatkoimme matkaa edelleenkin nopeatempoisessa ravissa Leevin painaessa ohjille ollen selvästikin tyytymätön, etten antanut sen mennä täyttä vauhtia. Sopivan näköiselle suoralle tullessamme annoin oriin laukata niin lujaa kuin sielu sieti. Leevi tarjosikin minulle melkoista kyytiä ikäisekseen hevoseksi, eikä tuntunut tippaakaan väsyneeltä hidastaessani sen viimein ravin kautta käyntiin tullessamme lammelle johtavan sivupolun kohdalle. Lammelle päästyämme pulahdin vilpoisaan veteen sidottuani Leevin ensin kunnolla kiinni läheiseen puuhun.

Tarpeeksi uituani annoin oriin vielä juoda lammesta pikaisesti ennen kuin kipusin sen selkään ja lähdimme takaisin kohti tallia. Leevi tosin tarjosi minulle pienoisen yllätyksen, sillä otimme jälleen kerran laukkaa samalla suoralla kuin tullessamme, mutta tällä kertaa ei ori suostunutkaan enään hidastamaan raviin, vaan kiidätti minut melkoista haipakkaa aina Ventoksen pihalle asti, missä se viimein suostui pysähtymään. Pihalla minua odotti virnistelevä yaren, joka kertoi kuulleensa tulomme jo hyvän aikaa sitten. Polveni tuntuivat vatkulilta Leevin tarjoaman kyydityksen jälkeen, joten yaren pyysi erään talli työntekijöistä huolehtimaan oriista puolestani ja lohdutti minua kertomalla Leevin olevan melkoinen tykki maastossa, mitä ei oriin ikäiseltä hevoselta ehkä olisi voinut odottaa. Järkytyksestä toivuttuani siirryimme yarenin kanssa sisälle kahveille ennen kuin alkaisin valmentamaan yarenia ja hänen hevosiaan Kuuraa ja Rinaa.

26.07.2016, omistaja
"Leevi ontuu!" kuulin Saanan äänen kantautuvan jostain tallin käytävän sopukoista. Nousin toimistopöytäni äärestä, jonka ääressä olin hetki sitten uppoutunut taas niihin lukuisiin laskuihin, jota tallin pidossa väistämättä tuli vastaan. Huokaisin ja mielessäni tiesin jo varmaksi, että lista taisi juuri kasvaa yhdellä eläinlääkärilaskulla. Saana oli orin kanssa tallin käytävällä ja tutkaili sen jalkaa tarkkaan, tehden sitten tilaa minulle. "Huomasin sen käyttäytyvän jo tarhassa hieman oudosti, mutta taluttaessa se alkoi niiaamaan ihan urakalla..." tallityöntekijäni selitti hieman hermostuneesti ja äänensävystä olisi voinut jo luulla hänen pelänneen minun syyttävän häntä. Nyökkäsin kuitenkin pieni hymynkare huulillani ja tunnustelin Leevin jalkaa, ja jossain vaiheessa löysin kohdan, jonka kosketuksesta hevonen sävähti. Ori otti muutaman sivuaskeleen oikealle ja talloi melkein Saanan varpaille, joka juuri oli siirtynyt seisomaan syrjemmäs. Nainen tarrasi rautiaan päitsiin ja silitteli sen päätä rauhoittaakseen tilanteen.

"Toinen hevonen on potkaissut tähän jalkaan, mutta murtumaa en tästä kuitenkaan löydä..." hetken päästä paikalle soitettu eläinlääkärimme Petra selosti ja suoristi selkänsä. Olin helpottunut tiedosta, mutta oli sanomattakin selvää, että jo melkein 24-vuotiaalla hevosella pienikin ruhje saattoi äityä pahaksi, vaikka sitä tunnollisesti hoitikin. Onneksi kyseessä oli kuitenkin Leevi, joka oli siirtynyt jo kevyempään käyttöön, eikä olisi enää mukana rankemmissa treeneissä. Huoli paistoi ilmeisesti kuitenkin kasvoiltani, sillä Petra lohdutti minua kuitenkin sanomalla, että pieni karsinalepo voisi tehdä jo ihmeitä, eikä ainakaan näillä näkymin kylmäkäärettä suurempaa toimenpidettä vaadittu. Aika sitten näyttäisi, mihin suuntaan tilanne kääntyisi. Kiitin eläinlääkäriä rivakasta saapumisesta ja ojensin orilleni vielä taskunpohjalta tuoreen porkkanan. Reppana ei jaksanut kunnolla edes kävellä lähes vieressä olevalle karsinalleen, mikä riipi omaa sydäntäni. Ehkä meidät kuitenkin vielä ennätettäisiin nähdä laatuarvostelutilaisuuksissa ja saisin käytettyä vielä Leeviä siitoksessa.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © VRL-01248 | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse