Ventoksen Kuvajainen

SV-II, EV-I, Quality

© Tierra, tierra(a)tierran.net © Tierra, tierra(a)tierran.net

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20. helmikuuta 2015
(4v.) rakenne 7,2, suku 10, käytöskoe 10 (51.886%), ratsastuskoe 7,6 + 5, luonne 19 = 58,8p. / SV-II

Estevarsojen laatuarvostelu 20. helmikuuta 2015
(4v.) 70-90cm, 8 - 10 - 3 - 2 - 3 - 5 = 31p. / EV-I


Virtual Riding Horses Assessment 7. huhtikuuta 2017
6 + 8 + 5 + 4 + 4½ + 6½ + 3 + 7 + 9½ = 59,444 % / Quality

Tavoitteena YLA, ERJL ja SLA

NimiVentoksen Kuvajainen "Vaaja" VH-tunnusVH14-018-1762
Syntymäaika ja ikä09.10.2014, M Layouts / raitatossu.net/mayflower Kasvattajayaren / Ventos
IkääntyminenKatso (3v. 07.03.2015) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusEstepainotteinen
Väri ja säkäRautias, 149cm KoulutustasoKo He A, re 110cm

Vaajan ei alunperin ollut tarkoitus jäädä minulle, vaikka potentiaaliselta varsanalulta vaikuttikin. Totta kai jokaisella kasvattajalla oli ne omat kriteerinsä ja syynsä jättää joku tietty kasvatti kotiinsa, ja vaikka sitä olisikin kuinka halunnut, ei niitä jokaisia syntyneitä nassikoita vain yksinkertaisesti pystynyt jättämään kotiin. Toki mielessäni oli käynyt Vaajan kotiin jättäminenkin, totta kai sitä kiintyi omaan kasvattiinsa. Joka tapauksessa päätin laittaa orin myyntiin ja ilmoitus pyörikin nähtävillä pidemmän aikaa. Aika kului ja kaikki muut saman ilmoituksen kasvatit päätyivät koteihinsa, mutta Vaaja-parkaa ei tullut kukaan edes katsomaan. Minua alkoi käymään jo pahemman kerran rautiasta oria sääliksi ja lopulta totesin, ettei suomenhevosen jättäminen kotiin olisi mikään ongelma! Hyvin sitä oli pärjätty siihenkin asti, joten miksei jatkossakin.

Vaaja on yleisluonteeltaan todella kovapäinen ja määrätietoinen ori, vaikka kyllä siltä jossain määrin löytyy sitä yhteistyöhaluakin. Ei ehkä aina niin paljon kuin voisi toivoa omistajan, hoitajan tai ratsastajan asemassa, mutta kova työ tuottaa kuitenkin ennen pitkään tulosta. Ja kahdesta itsenäisestä hevosesta tuskin voikaan odottaa muunlaista yhdistelmää. Vaaja kuitenkin tiedostaa tekojensa seuraukset yllättävän hyvin ja vaikka se välillä osaakin käyttää sitä häikäilemättömästi hyväkseen, osaa se vääntää asiasta hyvätkin puolet esille. Ja pääasia varmaan on, ettei orista saa vihaista missään tilanteessa, korkeintaan kiukuttelevan äkäpussin tai pahaisen teinikakaran, joka vain välillä kokeilee rajojaan.

Vaikka Vaaja onkin hiukan malttamaton, kyllä siitä pystyy löytämään pienen nautiskelijan! Odotappa vain, kun kaivelet juuri sopivanlaisen harjan laatikosta ja satut löytämään sen oikean kohdan, niin johan loppuu kiire ja malttamattomuus siihen paikkaan. Oria on tässä mielessä helppo miellyttää, mutta kiireellä ei saa aikaan muuta kuin epämiellyttävää jälkeä. Sen lisäksi, ettei tarpeeksi puhdasta jälkeä synny, alkaa Vaajaankin tarttumaan hermostuneisuus. Ori peilaa erittäin helposti muiden tuntemuksia, eikä se varmasti tarjoa mukavia treenihetkiä tällaiseen mielentilaan päästyään. Sitä ehkä luulee, ettei kyseessä ole niin herkkä hevonen, mutta toisella kerralla todennäköisesti on oppinut jo kantapään kautta, ettei oikoreittiä tämän rautiaan kanssa vain ole. Ihan tästä riippuu, onko Vaaja miten yhteistyöhaluinen nostelemaan niitä kinttujaan maankamaralta tai ottamaan kuolaimet suuhunsa, saatika pitämään mahansa normaalimitoissa.

Kouluratsastuksen saloihin Vaaja ei ole oikein koskaan päässyt, vaikka selässä olisi istunut kuinka pätevä ratsastaja tahansa. Kyllä sitä on tahkottu ja kokeiltu jos jonkinlaista konstia, mutta toisaalta hyvin estepainotteinen hevonen pysyy sellaisena, mikäli suku vain yhtään asiaan vaikuttaa. Kyllähän tästä ihan mukavan perusputen saa Helppo A -tasoon asti, mutta ei sieltä mitään kovin kummoisia liikkeitä lähde irtoamaan. Milloin ollaan lapa edellä puskemassa johonkin täysin väärään suuntaan tai milloin jalat eivät vain yksinkertaisesti taivu niihin kaiken maailman avo- tai sulkutaivutuksiin. Välillä ne hyvätkin päivät nostelevat päätään tämän lajin osalta, mutta Vaajaa ei voisi kuvitella vievänsä ikinä kouluradoille silmäilevän tuomarin eteen.

Odottakaahan, kun näette tämän raudikon esterataa suorittamassa! Tämä hevonen ei turhaan ole isänsä tai emänsä poika, on meno nimittäin sen verran mahtavan näköistä. Kumpienkin vanhempien, sekä Vässyn että Avenin, kanssa on tehty valtava määrä työntunteja, mutta kumpainenkin on ollut jo syntyjään mielettömän kapasiteetikkaita. Täysin sama pätee Vaajaan, eikä kukaan voi hetkeäkään epäröidä, etteikö veri vetäisi voimalla esteiden puoleen. Pelottavaahan tässä on se, kuinka samanlaiselta ori tuntuu verrattuna kumpiinkin vanhempiinsa, mutta sehän on vain plussaa - hevonen tuttu ja turvallinen. Vaajaa on ehkä hankala pitää otteessaan hevosen päästyä hyppäämisen makuun, mutta puksuttava höyryveturi saa aseteltua askeleensa kumman hyvin esteiden väliin. Ponnistuskohtienkaan kanssa ei ole ongelmia ja hypyn eri vaiheet ovat miellyttävää nähtävää hevosen oikeasti hallitessa jalkojansa. Miinuksena mainittakoon se epätoivoinen höperyys esteitä kohtaan, hevonen kun ei oikeasti pysähdy, vaikka ratsastaja ohjasi sen puolentoista metrin korkuiselle muurille. Vaajalla on ilmeisen suuret luulot itsestään ja kieltäminenkin on selkeästi sille tuntematon käsite, joten melkoisen ikävää jälkeä saattaa syntyä, mikäli ratsastaja ei tiedä tarkalleen hevosen osaamistasoa. Ei kuitenkaan anneta Vaajan intohimon viedä hevosta kuolemanporteille!

Omg, maastoonko? Jeejeejee! Ai Vaajako muka tykkäisi jostain metsikössä rämpimisestä, ei kai? Ei se kyllä esteiden hyppäämistä voita, mutta ainakaan oria ei tarvitse moneen kertaan maanitella lähtemään välillä tallipihan ulkopuolellekin. Orilla niitä menohaluja valitettavasti sitten löytyykin melkoisesti, joten jos todella haluaa saada kätensä täyteen rakkuloita ja käsivarsilleen treeniä, suosittelen vahvasti maastoon lähtemistä. Vaaja on yleensä melko herkkäsuinen otus, mutta sitä se ei todellakaan ole metsän keskellä. Kyllä se vielä jotenkuten pysyy hallinnassa, kun muita ratsukkoja ei ole mukana, mutta eivät ne kilpailuvietit oikein tahdo pysyä piilossa toisenlaisessa tilanteessa. Meno ja meininki on siis taattua ryhmämaastossa!

Traileri oli alkuun hiukan pelottava paikka, mutta kaverin kanssa siitäkin pelosta päästiin. Alkuun toinen tallin kasvatti Taavetti sai toimia henkisenä tukena, mutta kyseisen orin lähdettyä valloittamaan maailmaa toiselle puolelle Suomea, sai suomenhevosori Ruu täyttää tämän aseman. Vaaja ei missään nimessä ole riippuvainen muista hevosista, mutta kyllä siitä hitusen kuitenkin huomaa lievän stressaantumisen, jos se joutuu olemaan pitkiä aikoja jossain täysin yksin. Varsinkin, kun kyseessä on pelottavan pimeä ja epämukavasti liikkuva koppi, jonka liikkeitä on hankala ennustaa etukäteen. Onneksi on todella harvoin sellaisia tilanteita, että yksikään tallin hevosista joutuisi matkustamaan jonnekin yksinään. Itse kisapaikalla Vaaja on viimeistään vanha oma itsensä, joka tiirailee ympärilleen pörhäkkänä ja iloisena. Pientä steppailunkin makua saattaa paikoitellen ilmaantua, mutta jos kisoissakin malttaa toimia rauhallisesti ja johdonmukaisesti, Vaaja rauhoittuu nopeasti. Esteradalla onkin jälleen täysin ihmisen mielentilasta kiinni, kuinka hyvin Vaaja toimii.

Vaaja ei viihdy kovinkaan hyvin tarhassa yksinään, ainakaan pitkiä aikoja. Ori kaipaa aktiviteettia lähes koko ajan itselleen ja mikäs sen mukavampaa onkaan kuin nujuta toisten hevosten kanssa niin paljon kuin sielu sietää. Ikätoverit ovat vieläpä niitä parhaita, sillä ne eivät yleensä pomottele tai keksi mitään muutakaan typerää, mikä voisi katkaista leikkimielisen Vaajan hauskanpidon. Aikaisemmin puoliveli Taavetti oli se The Best, mutta kyllä se myöhemmin kelpasi toinenkin nuorikko. Omistajan silmin sitä on oppinut tästä hevosesta ainakin sen, että siitä tulee hyvin alakuloinen, mikäli joutuu olemaan pitkään yksin, eikä pääse toteuttamaan arkipäiväisiä rutiineitaan.

i. Raadelman Vässykkä KTK-III, YLA1, ERJ-III, SLA-II
sh, vprt, 156cm
ii. Keinumäen Väiski KTK-II
sh, vrt, 159cm
iii. Ch Keinumäen Vänni KTK-II, YLA2, KRJ-I
sh, rt, 153cm
iie. Tuikkeen Uniikki
sh, prt, 166cm
ie. VIR MVA Ch Tuikkeen Hissu YLA2
sh
iei. VIR MVA Ch Horisontin Pyry KTK-II
sh, tprt, 152cm
iee. J.T. Hipaisu
sh
e. FS Aavekuiskaaja YLA2, ERJ-II, SLA-I, jälk. C
sph, vprt, 143cm
ei. Nefertarin Elohopea
sph, hprn, 143cm
eii. K.T. Desantti ERJ-II
sph
eie. Khan Hehkuva Myy Hapero KTK-II
sph, rt, 145cm
ee. Bellin Stiina
sph, rt, 142cm
eei. Lavinian Lähtömerkki
sh, rt, 157cm
eee. Kastanja KTK-III, ERJ-III
sph, prt, 144cm

Isälinja: Unohtumaton - Emälinja: M.L. Juhlan Toive

Tulossa

0 jälkeläistä, joista 0 tammaa ja 0 oria
00.00.0000 skp. Nimi (e. Nimi)
Esteratsastus (12 voittoa)
01. | ERJ Cup - 30.11.2014 - Rumour Ponies - 110cm - 15/264
02. | ERJ Cup - 30.04.2015 - Solo - 110cm - 11/290

01. | VSR Cup - 31.10.2015 - Susiraja - 110cm - 3/37
02. | VSR Cup - 30.06.2016 - Susiraja - 110cm - 6/81
03. | VSR Cup - 31.08.2016 - Susiraja - 110cm - 3/60
04. | VSR Cup - 31.12.2016 - Susiraja - 110cm - 1/80

01. | ERJ - 08.11.2014 - Zurück - 110cm - 1/30
02. | ERJ - 01.12.2014 - LAC - 110cm - 3/40
03. | ERJ - 20.12.2014 - Mörkövaara - 110cm - 3/40
04. | ERJ - 23.12.2014 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
05. | ERJ - 24.12.2014 - Mörkövaara - 110cm - 2/40
06. | ERJ - 24.12.2014 - Mörkövaara - 110cm - 5/40
07. | ERJ - 25.12.2014 - Mörkövaara - 110cm - 4/40
08. | ERJ - 26.12.2014 - Ventos - 110cm - 3/30
09. | ERJ - 27.12.2014 - Ventos - 110cm - 4/30
10. | ERJ - 28.12.2014 - Ventos - 110cm - 4/30
11. | ERJ - 28.12.2014 - Yemene - 110cm - 4/40
12. | ERJ - 30.12.2014 - Haavelaakso - 110cm - 1/30
13. | ERJ - 31.12.2014 - Ventos - 110cm - 4/30
14. | ERJ - 01.01.2015 - Thrillium - 110cm - 5/30
15. | ERJ - 03.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 5/30
16. | ERJ - 03.01.2015 - Maanan Suomenhevoset - 110cm - 4/50
17. | ERJ - 04.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 1/30
18. | ERJ - 05.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 3/30
19. | ERJ - 05.01.2015 - Thrillium - 110cm - 3/30
20. | ERJ - 06.01.2015 - Maanan Suomenhevoset - 110cm - 4/50
21. | ERJ - 07.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 4/30
22. | ERJ - 08.01.2015 - Kilpailukeskus Holmberg - 110cm - 1/50
23. | ERJ - 08.01.2015 - Petäjävaara - 110cm - 4/30
24. | ERJ - 09.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 5/30
25. | ERJ - 09.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 3/30
26. | ERJ - 09.01.2015 - Haavelaakso - 110cm - 7/60
27. | ERJ - 10.01.2015 - Maanan Suomenhevoset - 110cm - 6/50
28. | ERJ - 11.01.2015 - Petäjävaara - 110cm - 5/30
29. | ERJ - 11.01.2015 - Trio Connemaras - 110cm - 2/30
30. | ERJ - 11.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 1/30
31. | ERJ - 11.01.2015 - Dainty - 110cm - 4/30
32. | ERJ - 12.01.2015 - Haavelaakso - 110cm - 4/60
33. | ERJ - 13.01.2015 - Dainty - 110cm - 1/30
34. | ERJ - 14.01.2015 - Dainty - 110cm - 4/30
35. | ERJ - 14.01.2015 - Haavelaakso - 110cm - 2/60
36. | ERJ - 15.01.2015 - Trio Connemaras - 110cm - 5/30
37. | ERJ - 15.01.2015 - Kilpailukeskus Holmberg - 110cm - 5/50
38. | ERJ - 16.01.2015 - Haavelaakso - 110cm - 3/60
39. | ERJ - 17.01.2015 - Dainty - 110cm - 4/30
40. | ERJ - 17.01.2015 - Marvel Ponies - 110cm - 4/60
41. | ERJ - 18.01.2015 - Kilpailukeskus Holmberg - 110cm - 4/60
42. | ERJ - 18.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
43. | ERJ - 18.01.2015 - Aittohaara - 110cm - 2/50
44. | ERJ - 19.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 4/30
45. | ERJ - 19.01.2015 - Dainty - 110cm - 4/30
46. | ERJ - 20.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 5/30
47. | ERJ - 20.01.2015 - Kilpailukeskus Holmberg - 110cm - 3/60
48. | ERJ - 20.01.2015 - Taikakuun Kartano - 110cm - 3/50
49. | ERJ - 21.01.2015 - Aittohaara - 110cm - 4/50
50. | ERJ - 21.01.2015 - Taikakuun Kartano - 110cm - 4/50
51. | ERJ - 22.01.2015 - Taikakuun Kartano - 110cm - 1/50
52. | ERJ - 22.01.2015 - Ventos - 110cm - 4/30
53. | ERJ - 23.01.2015 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 1/40
54. | ERJ - 23.01.2015 - Radium Sporthorses - 110cm - 2/30
55. | ERJ - 24.01.2015 - Ventos - 110cm - 4/30
56. | ERJ - 25.01.2015 - Ventos - 110cm - 5/30
57. | ERJ - 26.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 4/30
58. | ERJ - 26.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 3/30
59. | ERJ - 27.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 4/30
60. | ERJ - 27.01.2015 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 5/40
61. | ERJ - 27.01.2015 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 4/40
62. | ERJ - 27.01.2015 - Ventos - 110cm - 1/30
63. | ERJ - 28.01.2015 - Ventos - 110cm - 5/30
64. | ERJ - 29.01.2015 - Diverso Team - 110cm - 1/30
65. | ERJ - 29.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
66. | ERJ - 30.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 3/30
67. | ERJ - 31.01.2015 - Mörkövaara - 110cm - 1/30
68. | ERJ - 03.02.2015 - Ponipalatsi - 110cm - 2/30
VSR:n suomenhevosten ikäryhmäkilpailu
01. | 15.05.2015 - VSR - 4-vuotiaat - 24/28 (3+3+8=14)

Näyttelyt
01. | VSN - 22.08.2016 - Kuuralehdon hevostila - S(p)h-orit - 12/12, (3+4+4+4+3+4+3+3½+4+4 = 36,5p.)
02. | NJ - 12.05.2017 - Susiraja - Sh-orit - 11/12

Valmennukset

29.06.2016, Sylvester - estevalmennus, 110cm
Sieltähän ne nyt viimeinkin saapuvat. Kello naksuttaa juuri tasaa, kun ratsastaja ja ratsu saapuuvat maneesin ovelle. Näpäyttelen kelloa suurieleisesti että "missäs sitä ollaan kupattu?", mutta ratsastaja vain naureskelee tottuneesti kellonorjuudelleni. Autan ratsastajaa kiristämään satulavyötä, kun hän on päässyt selkään sillä Vaaja osasi kohtalaisesti pyöristyä näillä satumaisilla sekunneilla, mokoma lurjus. Alkukäynneille kuitenkin päästiin pian ja oria taivuteltiin volteilla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Pysähdyksiäkin treenattiin ennen laukkaamista ja lopulta ennen verkkaestettä. Vaaja tuntui olevan erittäin reippaanpuoleinen ratsu, joka kihisi innosta silminnähtävästi jo verkkojen aikana. Lämmittelyesteemme, 60cm ristikon ori hyppäsi kuin leikiten, joten siirryimme suosiolla suurempiin esteisiin. Varsinainen treenitasolle on noin metriä ja hiukku päälle.

Vaaja piti huolen, ettei maneesissa kaikunut ainoastaan minun ääneni, vaan kumea kavioiden kopse kuului innokkaan hyppääjän jaloista, joka suoraan rynni esteille. Ehkei ihan rynninyt, mutta yli-innokkaasti ori kyllä lähestyi, mutta hypyt vetivät sangen mykäksi koneenkin valmentajan. Orilla tuntui olevan hypyssä kaikki sangen hallinnassa, ponnussa oli potkua, liito meni kuin siivillä ja alas tultiin totta kai ryminällä, mutta tasapainossa josta oltiin valmiina jatkamaan seuraavalle esteelle. Hyppäsimme irtoja ja kolmen esteen sarjaa. Sarja, jossa askelet menivät kutakuinkin kahteen ja kolmeen laukka-askeleeseen, menivät hyvin. Ensimmäisen välin askelet meinasivat sotkeutua innokkaalla hyppääjällä helposti, mutta ratsastaja piti homman erinomaisesti kasassa. Irtona esteet menivät loistavasti, joten yhdestä irtoesteeltä tehtiin okseri, kolmen esteen matalahko este, joka vaatii pitkää ja loivempaa hyppyä. Vaaja ei jäänyt rannalle ruikuttamaan turhia, vaan pisti heti peliin parastaan. Ori loikkasi pitkää ja hieman korkeampaa hyppyä kuin oli oletettu, mutta tarpeeksi pitkää että este ylittyi puhtaasti. Ratsastajankin ilme paljasti, ettei ehkä tähän oltu juuri varauduttu, mutta selvittiin kuitenkin puhtaasti, hyvä! Ratana esteet ratsastettiin toistamiseen, eikä orilta jäänyt energiaa kyllä käyttämättä, vaan ihan viimeiseen asti veti korkealta ja täysiä, korjaan, niin täysiä kuin ratsastaja rohkeni päästää. Ajallisesti tämä ratsukko ei jää kyllä hopealle. Loppuverkoissa mentiin leikitellen maapuomeja ja vapaampaa laukkaa kierros ennen ravaamista pitkin ohjin.

27.06.2016, VP - estevalmennus, 110cm
"Takapuoli satulaan ja ratsasta se puolipidäte läpi!" komensin ratsastajaa samalla, kun katsoin miten pieni rautias suomenhevosori eteni tarmokkaasti verryttelykavalettien välissä. Vaaja eteni määrätietoisesti kavaletilta kavaletille, eikä juuri piitannut ratsastajansa hidastavista avuista - tästä suivaantuneena käskin ratsukon siirtymään raviin ja neuvoin yarenia ratsastamaan hevosta yhä napakammin, jotta saisimme säädeltyä hevosen laukka-askeleita haluamallamme tavalla. Pienen nuhteenannon jälkeen kehoitin yarenia nostamaan laukan uudelleen ja tulemaan tehtävää uudelleen ja uudelleen - niin kauan, että hevonen antaisi periksi ja ratsastajalle tulisi tunne siitä, että hevosta on mahdollisuus ratsastaa sekä eteen- että takaisinpäin.

Terävä palaute teki selkeästi tehtävänsä, sillä heti ensimmäisestä uusintayrityksestä alkaen yaren ratsasti tehokkaammin ja sai hevosen vastaamaan apuihin. Kun hevonen oli paremmin hallinnassa, jatkoimme pienten välikäyntien jälkeen itse päivän radan ratsastamista osissa. Harjoittelimme jonkin verran suhteutettuja estevälejä sekä suoralla että kaarevalla uralla, jonka lisäksi olin asettanut kentälle muutamia erikoisesteitä. Tehokkaan alkuverryttelyn ansiosta ratsukko eteni helpon näköisesti esteillä ja löysi esteille hyvät ponnistuspaikat - nyt tätä menoa oli oikein miellyttävää katsoa ja pääsin kehumaan ratsukkoa hyvästä työskentelystä. Eritoteen täytyy antaa positiivista palautetta hevosen rehellisyydestä, sillä ori paineli esteeltä esteelle korvat hörössä, eikä välittänyt laisinkaan muuttuvista esteistä - sitä tuli naurettua yhdessä ratsastajan kanssa, että Vaaja varmasti hyppäisi vaikka lajitoverinsa yli, jos sellainen sattuisi kuljettavalle tielle. Valmennuksen loppua kohden teimme vielä pientä jumppaa kaarevalla uralla olevien kavalettien kanssa, jonka päätteeksi yaren sai ratsastaa hevosen eteen-alas laukassa ja ravissa.

29.07.2016, Veera R. - estevalmennus, 110cm
Tällä kertaa olin Ventoksessa pitämässä estevalmennusta suomenhevosori Vaajalle ja tämän omistajalle yarenille. Olin jo hyvissä ajoin tallin parkkipaikalla ja pyörähdin tallissa ilmoittamassa saapumisestani, ennen kuin syöksyin kenttää kohti kaksi tallityttöä perässäni. Rakensimme ratsukolle kolme estettä; kaksi estettä lävistäjälle ja yksi toiselle lävistäjälle. Lisäksi laitoin toiselle pitkälle sivulle alkuverryttelyksi muutaman puomin ja niiden viereen valmiiksi verryttelyhyppyjä varten muutaman tolpan. Vaaja ja tämän ratsastaja saapuivatkin kentälle ja tallityttö talutteli oria sen aikaa, kun kävin ratsastajan kanssa läpi päivän tehtävää. Aluksi siis verryttelisimme puomien kera, sen jälkeen muutaman kerran yksittäinen ristikko ja pysty pitkällä sivulla ja sen jälkeen ratana neljä estettä kaksi kertaa peräkkäin, eli kahdeksan hyppyä. Toinen tallitytöistä auttoi yarenin orin selkään ja tytöt jäivät vielä valmennusta katsomaan ja puomeja tarvittaessa nostelemaan.

Alkuverkkojen jälkeen aloitimme suoraan ravipuomeista. Vaaja oli selkeästi raahattu valmennukseen kesken päiväunien, sillä aluksi puomit kolisivat. Seuraavalla kerralla ori olikin ylivarovainen ja loikkikin ilmavasti puomien ylitse. Ratsukko tuli puomit vielä toisesta suunnasta ennen kuin tein puomeista ristikon, että saataisiin muutama verkkahyppy alle. Vaaja hyppäsikin tämän oikein suurella ilmavaralla jopa ravista, joten korotin sen suoraan pystyksi. Tämänkin ratsukko tuli vielä ravissa ja taas se ylitettiin suuren ilmavaran kanssa. Pyysin ratsastajaa laukkailemaan orilla muutaman kierroksen kenttää ympäri ja tekemään pääty-ympyrät ja tulemaan esteelle, kun orin laukka hieman rentoutuisi. Alkuksi orin laukka näytti hieman jännittyneeltä ja se yritti muutaman kerran jo esteelle tulla, mutta ratsastaja sai orin pidettyä aisoissa. Kun ratsukko oli kerran tullut tämän noin 70cm pystyn, korotin senkin samankorkuiseksi kuin muutkin esteet, eli 110cm. Tässä välissä vielä tein muokkauksen lävistäjällä yksin olevaan pystyyn ja muutimme sen tyttöjen kanssa okseriksi. Neuvoin ratsastajalle radan ja pyysin tätä tulemaan sen kaksi kertaa putkeen. Vaaja nosteli jalkansa maltilla kyllä ensimmäisten esteiden yli, mutta vauhti ei kyllä päätä huimannut! Kehotin ratsastajaa lisäämään rohkeasti vauhtia ja muutama puomi kolistelikin alas, kun ratsastajankin keskittyminen herpaantui tässä kohtaa. Muutaman huomautuksen jälkeen ratsastajakin keräsi itsensä ja loput esteistä ylittyi upeasti! Pyysin ratsastajaa tulemaan vielä epäonnistuneen pätkän kerran onnistuneesti ja sen jälkeen ratsukko sai vähän laukkailla kenttää ympäri ja lähteä maastoon kävelemään loppukäynnit. Keräsimme tallityttöjen kanssa esteet pois kentältä ja suuntasimme talliin kahville.

18.12.2016, Tuulia T. - estevalmennus, 110cm
Yarenin juostessa talliin hakemaan päivän viimeistä valmennettavaa, siirryin maneesiin missä aloin pystyttämään seuraavalla tunnilla tarvittavia esteitä. Olin jo miltei saanut esteet pystytetyksi yarenin saapuessa maneesin raudikon suomenhevosorin kanssa, jonka nainen esitteli Vaajaksi. Orin lempinimen kuullessani ajattelin, että menisiköhän tunti yhdeksi säheltämiseksi, mutta yaren vakuutti orinsa olevan erinomainen joskin sangen vauhdikas hyppääjä. Ohjeistin kaksikkoa lämmittelemään hetken tasaisella, että saisin loputkin esteet pystytettyä minkä jälkeen kutsuin heidät luokseni kentän keskelle selittääkseni tunnin ensimmäisen tehtävän. Tunnin ensimmäistä tehtävää varten olin pystyttänyt maneesin pitkälle sivulle neljä ristikkoa ja neljä kavalettia, joiden yli halusin kaksikon tulevan aluksi ravissa ja sitten laukassa. Yarenilla oli aluksi hieman vaikeuksia pitää ratsunsa ravissa koko tehtävän ajan, mutta vähitellen Vaaja alkoi vastata naisen antamiin pidätteisiin paremmin ja pysyen paremmin ravissa.

Kaksikon tultua tehtävän ravissa muutaman kerran, annoin yarenille luvan siirtää raudikkonsa ravista hitaaseen laukkaan ja nainen tekikin työtä käskettyä antaen ratsulleen laukka-avut. Ainoa vain, että laukka-avut saadessaan Vaaja ampaisi eteenpäin kuin pikajuna, joten pyysin yarenia kääntämään orinsa voltille siksi aikaa, että se hieman hidastaisi menoaan. Orin näyttäessä olevan paremmin yarenin avuilla annoin naiselle luvan tuoda suomenhevosen tehtävälle ja kaksikko tekikin heti hyvää jälkeä esteillä, joten parin toiston jälkeen yaren sai siirtää intoa pursuavan ratsunsa hetkeksi käyntiin. Tunnin lopuksi kaksikko saisi vielä hypätä pystyesteet, okserin ja trippelin muodostamaa kolmoissarjaa, mikä sujuikin kaksikolta heti melko hyvin, joskin Vaaja olisi halunnut mennä esteiden välit kolmella isolla laukka-askeleella neljän pienemmän sijasta, joten pyysin yarenia hieman lyhentämään ratsunsa askelta. Nainen tekikin työtä käskettyä, jolloin suomenhevonen saatiin vihdoin tulemaan harjoitus neljällä lyhyellä askeleella esteiden välissä. Muutaman onnistuneen hyppykerran jälkeen kaksikko sai luvan siirtyä ravin kautta käyntiin ja jätin heidät tekemään loppuveryttelyt itsenäisesti.

Päiväkirjamerkinnät

30.10.2014, omistaja
Hassua miten paljon ihminen voikaan saada iloa hevosten pelkästä katselemisesta! Ei se varmasti ollut mikään uusi juttu hevosihmisille, mutta aina sitä tuli yllätyttyä positiivisesti siltikin. Olin ollut juuri jakamassa tallin hevosille päiväheiniä, kun askareeni pysähtyivät hetkeksi Vaajan tarhan kohdalle. Nuori ori juoksenteli pitkin kuuraista tarhaa yhdessä puoliveljensä Taavetin kanssa. Kumpienkin rautiaiden hengitys höyrysi niiden ilakoidessa toistensa kanssa ja ottaessaan mittaa siitä, kumpi oli tämän aitauksen ehdoton kingi. Jos en olisi tiennyt tuota valtataistelua pelkäksi leikiksi, olisin saattanut siihen paikkaan kaataa heinäkärryt nurin ja sännätä riimunnaru kädessä huitomaan oreja kauemmas toisistaan. Mutta jokainen ele kieli siitä, että kaikki oli pelkkää hauskanpitoa. Minut valtasi huono omatunto, sillä olin ainakin alkuun vakaasti päättänyt, ettei kumpikaan tulisi jäämään minulle, vaan jatkaisi pienoisen koulutuksen jälkeen eteenpäin, mahdollisesti jonnekin kilparatsuiksi. Tällaiset näyt saivat minut aina toisiin aatoksiin ja pallottelinkin hetken ajatuksella, riittäisikö minulla aika näille muun karvalauman keskellä. Ehkä se tulisi vielä lähiviikkoina tai -kuukausina minulle selviämään, mutta ainakin tänään ja huomenna pikku nuorikot saisivat ottaa vielä toisistaan mittaa huoletta.

30.01.2015, omistaja
Vaajan pää roikkui apaattisena alhaalla ja koko orin olemus tuntui muutenkin olevan veltto ja välinpitämätön. Olin ollut jo pitkään huolissani hevosen hyvinvoinnista, mutta päivä päivältä olin varmempi siitä, että se johtui ikävästä. Rautias oli vielä muutamia viikkoja sitten nujunnut toisen kasvattini Taavetin kanssa kuin viimeistä päivää ja kumpainenkin nuorikko oli selvästi nauttinut saadessaan purkaa ylimääräistä energiaansa ikätoveriinsa. Minulla oli kuitenkin pitkään ollut kumpikin ori myynnissä ja vaikka olin jo herätellyt ajatuksia Taavetin pitämisestä, oli minulle tullut hevosesta niin hyvä tarjous eteen, etten vain voinut siitä kieltäytyä. Pakkohan minunkin oli myöntää, että ikävöin toisiaan tuota komeaa oria, mutta Vaaja oli selkeästi ihan oikeasti murheen murtama. Totta kai minä olin jatkuvasti mittaillut siltä kuumetta ja tutkinut hevosen läpikotaisin lihasjumiutumien ja haavaumien varalta. Mitään en kuitenkaan koskaan löytänyt ja olinhan minä aina silloin tällöin yllättänyt rautiaan pirteänkin oloisena juoksentelemasta tarhastaan. Kilpakentilläkään väsymys ei juuri näkynyt, mutta kyllä minä nyt oman hevoseni tunsin sen verran hyvin, että siitä olin varma, että paremminkin ne asiat olisivat voineet olla. Tässä tilanteessa olin tyytyväinen, ettei Vaaja ollut mennyt kaupaksi, sillä ostaja ei olisi välttämättä saattanyt yhtä hyvin ymmärtää tilannetta.

Pitkän pohdiskelun tuloksena päätin kokeilla tarhata Vaajan samanikäisen Ruun kanssa. Totta kai minä pelkäsin aina näitä tilanteita, eihän sitä ikinä tiennyt miten toisilleen vieraat orit käyttäytyisivät tutustumistilanteessa. Kaiken lisäksi kummatkin raudikot olivat erittäin kovapäisiä otuksia, mikä ei ainakaan helpottanut tilannetta. Pyysin tallin työharjoittelijaa Saanaa auttamaan minua tässä mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä ja annoin hänelle tehtäväksi hakea parin tarhan päästä Ruun. Sillä aikaa minä pujahdin Vaajan tarhaan ja pujotin päitset ankeana olevan hevosen päähän. Ori ei liikahtanutkaan, seisoi vain hiljaa paikallaan ja tuskin vilkaisi minun suuntaani. Pian näin Saanan lähestyvän porttia taluttaen korvat höröllään olevaa Ruuta ja huikkasin hänelle luvan tulla orin kanssa aitauksen sisäpuolelle. Vaaja ei tainnut alkuun tajuta koko tilannetta, mutta Ruu sen sijaan tuntui sykkyilevän jo siihen malliin, että työharjoittelijaparkani saisi kohta kipeän jalan hokkejen ansiosta. Päästin Vaajan jo irti ja menin aitauksen viereen turvallisempaan paikkaan antaen myös Saanalle luvan tehdä samoin. Nainen napsautti riimunnarun irti ja puikkelehti hänkin pakoreitin lähettyville.

Pidättelin hengitystäni katsoessani Ruun lähestyvän kiinnostuneena Vaajaa, joka sitä vastoin tuntui jopa hiukan luimivan liiankin innokkaalle tulokkaalle. Pelko valtasi kehoni hetkellisesti ja olin jo valmiina syöksymään narua huitoen kaksikon väliin, mutta maltoin kuitenkin pysyä vielä aloillani. Ruu kurkotteli kaula pitkällä toisen varsan suuntaan ja vihdoin Vaajakin alkoi heräilemään horroksestaan. Hetken ne siinä toisiansa haistelivat, kunnes kumpikin hiukan huudahti ja hypähti puolittain pystyyn. Hetken kaksikko tuntui ottavan hiukan mittaa toisistaan, mutta kiinnostus tuntui loppuvan yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja kumpikin lähti lampsimaan yhteistuumin heinäkasalle - samalle! Tulipahan taas tämäkin todistettua, että toisinaan asiat saattaisivat sujua jopa liian hyvin! Nostin peukun pystyyn Saanalle merkiksi onnistuneesta tehtävästä ja puikahdimme kumpikin aidan ali ulkopuolelle. Hetken vielä katselimme orien ruokailua, mutta tässä vaiheessa olimme jo aika varmoja siitä, ettei enää vaaratilanteita syntyisi. Toki sitä oli kuitenkin hyvä olla tarkkaavainen päivän mittaan ja katsella tarhan suunnalle, mutta ehkäpä sitä uskalsi huokaista jo syvään ja rauhoittua!

18.12.2016, Kics
Tänään sain vihdoin töistä vapaata, että pääsisin jälleen kerran käymään Ventoksen suomenhevostallilla. Ihan kuin siitä olisi jo ikuisuus, kun viimeksi täällä olin, mutta toisaalta, tuntuu kuin en olisi ollut päivääkään pois. Tunnistin heti tarhoissaan käyskenteleviä hevosia ja en malttaisi millään odottaa, mitä Yaren on tällä kertaa mulle keksinyt. Menin talliin puolijuoksua etsimään Yarenia.

"Moikka Kics, kiva nähdä taas!" Yaren huudahtaa käytän toisesta päästä. "Moikka, ihanaa olla täällä..." vastaan. Hän osoittaa minulle kädellä vieressään olevaan karsinaan "Täältä löytyy sun uljas ratsusi, saat käydä sitä nyt hoitamassa useamminkin, mulla on hirmuinen kiire varsojen ajo-opettamisen kanssa", hän sanoo ja jatkaa hommiaan toisaalle. Kurkistan karsinaan uteliaana. Karsinassa minua katsoo pienehkö rautias ori, jolla on aavistuksen uhmakas ilme. Haen varusteet valmiiksi karsinan edessä olevan nimikyltin perusteella. "Vaaja..." tuumaan mietteliäänä ratsuni nimeä. Menen karsinaan, ja heti ensimmäisenä joudun tekemään Vaajalle selväksi, että ei saa kävellä ihmisen ylitse, vaikka ulos haluaisikin. "No oletpa sinä kovapäinen otus", totean hevoselle naurahtaen sitoessani sitä karsinaan kiinni hoitamisen ajaksi.

Harjaan Vaajan hyvin kaikkialta, se ei kylläkään malttaisi olla hetkeäkään paikoillaan ja milloin saan varoa varpaideni litistymistä tai ettei se huitaisi omalla päällään omaani. Jatkan tästä huolimatta harjaamista tyynen rauhallisesti ja loppua kohden hevonen tuntuu tyytyvän kohtaloonsa - tai alkujännitys laukesi vihdoin. Varusteita puettaessa ori on jo paljon mukavempi käsitellä, se ottaa kuolaimet suuhunsa mielellään, mutta katselee silti mua hyvinkin tarkkaavaisena. Lähdin taluttamaan Vaajaa kohti maneesia.

Maneesissa talutan sitä ensin uraa pitkin, katsoakseni miten ori reagoi mihinkin. Eipä se juuri tunnu suuremmin välittävän maneesin pimeistä nurkista tai muustakaan. Hyppään orin kyytiin keskellä maneesia ja se kääntyy katsomaan minua ihan kuin kysyäkseen "et voi olla tosissasi". Pyydän hevosta liikkeelle, ensin se menee muutaman askeleen mutkitellen ja jatkaa sitten uralle. Aloitan heti työskentelyn tekemällä hyvin yksinkertaisia asioita, pysähdyksiä, siirtymisiä ja peruutuksia. Siirtymisen sujuvat ihan hyvin, pysähdyksissä saa hetken odottaa että ori reagoi, peruuttaminen onkin jo sitten ihan katastrofaalinen... Sitten kun Vaaja lähtee peruuttamaan, kääntää se takaosansa keskelle maneesia ja ottaa muutaman juoksevan peruutusaskeleen. Tätä me sitten harjoiteltiin koko alkuratsastus, lopulta löydettiin yhteinen sävel ja saatiin muutaman askeleen peruutus suoraan onnistumaan.

Ravityöskentelyssä menimme paljon kaarevia uria, ori tuntui olevan ravissa paljon paremmin avuilla. Vaaja vähän yrittää vastustella, kun pyydän sitä taipumaan rungostaan, se mieluummin hölkkäilisi ympäri maneesin uraa vailla sen suurempia tavoitteita. En viitsi liian kauaa tahkoa samaa asiaa näin ensimmäisellä kerralla, joten siirrän Vaajan laukkaan. Jestas mikä laukka siltä löytyykään! Aivan uskomaton poljenta ja moottori! Annan orin laukata uraa pitkin ja teen lyhyille sivuille ympyröitä.

Laukan jälkeen mennään vielä loppuverryttelyjä ravissa, ori saa venytellä kaulaansa ja mennä pitempänä kuin normaalissa muodossa. Vaaja vaikuttaa todella mukavalta ratsastaa, ihan automaattihan se ei ole, mutta vielä kun löytyisi oikeat napit, niin kyllä meistä vielä kelpo pari tulee. Loppuverryttelyn jälkeen talutan oria vielä maastakäsin muutaman kierroksen maneesissa, ja siirrymme sen jälkeen kohti tallia.

Tallissa hoidin Vaajaa pitkään ja hartaasti. Yritän tosissani päästä jyvälle tämän hevosen sielunelämästä, ainakin se vaikuttaa hieman ujolta ja aralta, ehkä tämän kaiken kovapäisyyden sisällä onkin todellinen symppis-ori! Harjauksen ja muun hömpöttelyn jälkeen puen hevoselle toppaloimen ja etsin Yarenin näyttämään minulle pojan tarhapaikan. Tarhaan päästyään mennään tietenkin heti piehtaroimaan pehmeälle lumipeitteelle.

Puhdistan ja rasvaan Vaajan suitset sekä satulan, sekä pesen koko harjalaatikon sisällön. Jätän harjat kuivaushuoneeseen kuivumaan. Sovimme Yarenin kanssa, että huomenna voisin tulla jälleen Vaajaa hoitamaan, ja mikäli aikataulut sen sallii, niin hän tulee pitämään minulle pientä tunnin tynkää maneesille. En malta odottaa huomista!

19.12.2016, Kics
Ajoin Ventoksen tiluksille kirpeässä pakkaskelissä, ja perille päästyäni suuntasin suorinta tietä hakemaan ihanaa suomenhevosori Vaajaa tarhastaan. Vaaja torkkui unisena tarhan nurkassa ja kohotti laiskasti päätään nähdessään lähestyvän ihmishahmon. Vaaja lompsi vierelläni tyytyväisenä talliin. Tallissa aloitin kuntoon laittamisen, Yaren aikoo tulla katsomaan meidän menoa heti valmennustunnin jälkeen.

Puolessa tunnissa sain Vaajan harjattua perusteellisesti korvanpäästä kavioihin ja sen ruskea karva sädehti elinvoimaisena. Puin vielä orille varusteet päälle ja suuntasin maneesille, missä oli edelleen valmennuksen loppuverryttelyt käynnissä. Vaaja hieman hörähteli muille hevosille innokkaana, mutta sain kuitenkin hyvin hevosen pidettyä tolkuissaan. Nousin kevyesti selkään ja aloitin verryttelemään hevosta. Vaaja tuntui jälleen todella hitaalta kaikille avuille, joten minulla nousi hikikarpaloita otsalle pelkästään käynnissä. Yritin keskittyä orin palkitsemiseen pienistäkin onnistumisista, jotta se pääsisi edes vähän jyvälle siitä, mitä siltä haen.

Siirtyessäni raviin, huomasin Yarenin moikkaavan viimeisen ratsukon lähtiessä maneesista ja hän katsoi meidän menoa kriittisellä ilmeellä. Yritin keskittyä orin ratsastamiseen, mutta hänen tuima ilmeensä tuntui takaraivossakin asti. "Aseta Vaajaa paljon selkeämmin, se kulkee kylki mutkalla ulospäin!" Yaren ohjeistaa edelleen tiukkaan sävyyn. Hengähdän syvään ja yritän saada Vaajan rentoutumaan ja olemaan vastustelematta apujani. Hyvin hitaalla tahdilla saan Vaajan aavistuksen kokoamaankin itseään ja Yaren tuntuu jo hymyilevämmältä. Otamme seuraavaksi laukkatyöskentelyjä ja tällä kertaa laukannostot eivät suju alkuunkaan - Vaaja aina nostaa laukan, mutta muutaman askeleen jälkeen tipauttaa raville. "Pidä paremmin oma keskivartalosi hallinnassa, pyydä ulkojalalla enemmän tahtia hevoselta", Yaren ohjeistaa päättäväisesti ja saan vihdoin Vaajan pidettyä rytmikkäässä laukassa. Laukassa harjoittelemme taivutuksia ja siirtymisiä, pian orin moottori rupeaa taas hyrräämään ja eteneminen tuntuu selkäänkin asti sujuvalta.

Teemme vielä itsenäiset loppuverryttelyt ja Yaren kehuu hyvää ratsastustani - Vaaja ei todellakaan anna mitään ilmaiseksi - ja senkin mitä se antaa, ei ole ehkä aina sitä mitä siltä vaaditaan. Ori liikkui lopulta sen verran rehellisesti, että ainakin minä olen varsin tyytyväinen tämän päivän ahkerointiin. Taputan loppukäynneillä oria kaualle ja se kääntyy katsomaan minuun ja sen jälkeen maneesin ovelle päin. "Hyvä on, eiköhän tämä riitä tältä erää..." naurahdan hevoselle ja lähden taluttamaan sitä kohti tallia. Tallissa hoidan Vaajan rivakkaan tahtiin pois, sillä olisi tarhailu-aikaa vielä muutama tunti jäljellä. Ori rientää suorinta tietä heinäkasalleen mutustelemaan levinneitä korsia maasta. Yarenin pyynnöstä suuntaan vielä tallitupaan kahville ja tutustumaan muihin tallilaisiin ennen lähtöäni.

09.01.2017, Kics
Ulkona paistaa aurinko ja lumihanki kimaltelee kauniisti. Tänään olisi vuorossa lähteä Vaajan kanssa maastoilemaan ja menin tallilla heti alkajaisiksi toimistoon etsiskelemään Yarenia. "Moikka!" hän sanoi iloisesti pöytänsä takaa. "Moi, ajattelin, jos lähtisin Vaajan kanssa tänään maastoilemaan..." sanon hänelle kysyvään sävyyn. "No, mikäpä ettei, mutta ensiksi..." Yaren vastaa ja kävelee satulahuoneeseen, "... Suosittelen laittamaan nämä", Yaren sanoo leveästi hymyillen ja ojentaa minulle gägi-kuolaimet, toiselta nimeltään norsu-jarrun. "Hmmn. Vaikuttaa todella lupaavalta!" sanon hänelle nauraen. "Kyllä sulla hymy hyytyy muuten siinä kyydissä!" hän sanoo minulle pahaenteisesti silmäänsä vinkaten. Viritän tottelevaisena kuolaimen kiinni Vaajan suitsiin.

Vaaja olikin haettu valmiiksi sisälle karsinaansa päiväheiniä syömään ja liikutusta odottelemaan, näytti se siltä, että se olisi tänään jo harjattukin, joten pääsin nopeasti varustamaan oria. Melko ripeästi on liikkeelle lähdettäväkin, talvella pimeä yllättää todella nopeasti. Varusteiden laiton jälkeen hyppään tallin pihassa Vaajan selkään. Vaaja steppailee sivuille ja taaksepäin korvat tötteröllä katsoen pihalta lähtevää metsäpolkua. "Joo, joo, kyllä me sinne mennään!" tokaisen orille ja annan sille pohkeita etenemisen merkiksi, ori ottaa muutaman loikan eteenpäin ja lähtee kulkemaan polkua pitkin ravinsekaista käyntiä. "Kylläpä oletkin innoissasi..." nurisen orin pöristessä eteenpäin.

Polun leventyessä tieksi, maiskautan sille raviin siirtymisen merkiksi, tämä askellaji tosin jää välistä kun Vaaja ampaisee laukkaan. Puolet ylämäestä yritän hillitä oria raviin ja raviin siirtymisen jälkeen meneekin toinen puolikas saada sitä menemään rauhallisempaa vauhtia. Vaaja viskelee päätään ja pyytää saada mennä lujempaa. "Kyllä me Vaaja voidaan vähän päästelläkin, mutta ei nyt herran jestas heti ensimmäisellä pätkällä!" naurahdan yli-innokkaalle orille. Jatkan hölkkäämistä vielä pitkän matkaa ja yritän saada oria rauhoittumaan edes vähäsen. Vaajan korvat ovat ihan tötteröllä innokkuudesta, ja päätän ohjata hevosen rauhalliselta näyttävälle pienelle tielle, mikä sijaitsee sen verran aukealla, että eteenpäin näkyy selvästi. Ennen kuin ehdin reagoimaan, Vaaja syöksähtää täyteen laukkaan, yritän parhaani mukaan pysyä kyydissä. Saan itseni koottua takaisin satulaan ja rauhoittelen hevosta ja teen miljoonia pidätteitä. Vihdoin saan Vaajan siirtymään käyntiin ja se ravistelee päätään voiton merkiksi. Käännän orin takaisinpäin samalla tiellä - ja sama tapahtuu uudelleen. Tällä kertaa Vaaja ei halua siirtyä käyntiin ollenkaan, vaan jatkamme matkaa ravissa.

"Oletko sä ihan hullu! Kävele!" sanon Vaajalle vaativaan sävyyn. Oriin korvat eivät liikahdakkaan, vaan se jatkaa matkaansa iloisesti ravaten. Istun selässä jokseenkin yllättyneenä hevosen vahvuudesta ja siinä me sitten hölkkäillään loppumatka tallille asti. Tallin pihassa ori pysähtyy silminnähden tyytyväisenä ja kääntyy katsomaan minuun päin kuin kysyäkseen oliko hauska reissu. En voinut muuta kuin nauraa Vaajalle, on siinäkin mulla maastoratsu! Huomaan Yarenin katsovan tallin ikkunasta ja hän näyttää minulle peukkua. Varmaan siitä syystä, että selvisin hengissä ja tulimme yhdessä tallin pihalle. Taluttelen vielä loppukäynnit Vaajan kanssa kentällä ja tallissa saankin viedä orin suorinta tietä pesupaikalle suihkutukseen. Hoidettuani Vaajan pois, Yaren tulee karsinalle hymyillen. "No... oliko rentouttava maastoreissu?" hän kysyy minulta virnistäen. "Joo, todella!" vastaan Yarenille virnistäen tuskaisesti. Yaren naurahtaa ja jatkaa matkaansa. "Ainakin ehdittiin ennen pimeän tuloa tuolla vauhdilla..." supatan Vaajalle piikittelevään sävyyn ja ori rapsuttaa päätään olkapäätäni vasten onnellisena. Rapsuttelen vielä Vaajaa hetken ennen kuin on pakko lähteä takaisin kotiin.

21.01.2017, Kics
Saavuin Ventoksen tallin pihaan jo aikaisin aamusta - aurinko ei ollut vielä noussut ja kaikkialla oli hämärää, vaikka lumi jonkin verran pimeyttä valaisikin. Kävin heti ensimmäisenä keskeyttämässä Vaajan aamuheinien syönnin hakemalla sen sisään, ei sillä ollutkaan kuin muutama korsi enää jäljellä, mutta ori vaikutti tympääntyneeltä joutuessaan heti aamusta töihin. Tallissa aloitin Vaajan huolellisen harjauksen ja ori seisoi paikoillaan hievahtamatta unisen oloisena. "Et kai sä vaan ole kipeä?" kysyin orilta katsoen sitä tummiin silmiin. Vaaja vastasi minulle työntämällä turvallaan olkapäätäni ja päskähtämällä kovaäänisesti. Ilmeisesti kaikki on oikein hyvin terveyden kannalta, mutta hevonen ei ole vain aamuvirkku. Nappasin satulahuoneesta orille juoksutusvyön ja sivuohjat. Pieni ympyrällä jumppailu tekisi hevoselle varmasti hyvää.

Varusteiden pukemisen jälkeen suuntasin Vaajan kanssa kentälle, pieni pakkanen oli saanut pohjan erityisen joustavaksi ja pitäväksi, joten maneesiin meno näin hienolla ilmalla tuntui tuhlaukselta. Aurinko pilkisti jo kirkkaasti puiden takaa. Säädin alkuun Vaajalle sivuohjat melko löysälle, kuitenkin niin että asetus oli selkeästi sisälle päin. Ohjasin Vaajan ympyrälle ja kehotin sitä kävelemään reippaasti. Aloitin työskentelyn ihan perinteisillä käyntiin siirtymisillä. Halusin, että Vaaja on kuulolla heti alusta alkaen. Orilla aina kesti hetken ennen kuin se malttoi pysähtyä, ja kääntyi helposti ennen pysähdystä etuosallaan keskemmälle. Ohjasin kuitenkin juoksutuspiiskalla hevosta pysähtymään suorempana. Käynnin sujuessa maiskautin hevosen raviin. Ravissa tein aluksi käyntiin siirtymisiä ja sen jälkeen siirtymisiä laukkaan. Ori tuntui niin hyvälle juoksuttamisessa, että päätin tehdä jopa käynnistä laukkaan siirtymisiä - Vaaja tuntui oikein aktivoivan takaosansa tässä tehtävässä.

Kun olin tyytyväinen Vaajan etenemiseen, pyysin sitä pysähtymään ja kävelytin loppuverryttelyt hevosen vierellä itsekin kävellen. Ori tuntui varsin tyytyväiseltä vähän kevyempään työskentelyyn. Loppuverryttelyn jälkeen riisuin tallissa Vaajan varusteet ja loimitin sen valmiiksi ulospääsyä varten. Juotin Vaajalle lämmintä melassivettä ja se päätti loiskuttaa vedet tietenkin pitkin poikin niin, etten itsekään välttynyt kastumiselta. Juottamisen jälkeen palautin Vaajan tarhaan ja lähdin itsekin jatkamaan matkaani.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © Tierra | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse