Moon Kimurantti

Bronze Award

© kasvattaja © kasvattaja


Virtual Riding Horses Assessment 1. maaliskuuta 2017
6 + 7½ + 4½ + 5½ + 8½ + 5½ + 4½ + 9 + 4 = 61,111 % / Bronze Award

Tavoitteena YLA, KRJL ja SLA

NimiMoon Kimurantti "Kimu" VH-tunnusVH13-018-0807
Syntymäaika ja ikä18.02.2013, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaMoondance
IkääntyminenKatso (4v. 16.10.2013) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma PainotusKoulupainotteinen
Väri ja säkäRautias, 160cm KoulutustasoKo Va A, re 110cm

Allani oli selkeästi hevonen, jonka kanssa yhteistyö tulisi pelittämään toden teolla! Olin eksynyt jälleen kerran Moondancen myytäviä kasvatteja ihmettelemään ja muutamaa oli ollut pakko tulla ihan paikan päälle koeratsastamaan. Kun kuitenkin hyppäsin Kimurantin selästä alas, olin ihan varma siitä, että se olisi juuri oikea valinta minulle. Kyseessä oli toki jo sen verran iäkäs kisakonkari, joten minulla oli hevosen päänmenoksi enemmänkin siitostamman hommia ajateltuna. Sen kummemmin enää epäröimättä lätkäisin miserylle ostotarjouksen, jota nainen lupasi harkita. Tammasta oli tullut sen verran paljon tarjouksia ja kyselyitä, että oli toki selvää, ettei päätös syntynyt hetkessä. Seuraava viikko tuntui tuskallisen pitkältä, mutta kun päätös lopulta tuli, olin erittäin onnellinen!

Pakko myöntää, ihastuin ihan yhtä lailla niin Kimun ulkonäköön kuin luonteeseenkin sitä ostatellessani. Ventoksessa se on ollut koko tallilla asumansa ajan lupsakka ja yhteistyöhaluinen, eikä ole kertaakaan koetellut omistajaparkansa tai muidenkaan henkilökunnan jäsenten hermoja. Hyvä niin, vähän vastapainoa muuhun hevoskatraaseen verrattuna! Tähän yhtälöön kun lisätään vielä älykkyys, ei paljon parempaa pakkausta voisikaan enää toivoa.

Kimua rapsuttelee mielellään pidemmänkin tovin korvan takaa ja kuiskii sille sulosävelmiä nolaten itsensä kaiken kansan edessä. Sellainen vaikutus tällä rautiaalla tuntuu olevan ja usein jurompikin yksilö heltyy hymyilemään ja heiluttamaan harjaa tamman sileää karvapeitettä mukaillen. Ja mikäs siinä, kun mitään ongelmiakaan ei tunnu missään hoitotoimenpiteissä ilmenevän. Jos jotain pitäisi mainita, niin taluttaessa Kimu tuppaa melko usein haikailemaan ruohonkorsien perään, mutta kukapa nyt ei kesäisin nauttisi kaikista luonnon antimista täysin siemauksin. Varustaessa rautias ei turhaan mieltänsä osoita, eikä ryhdy hankalaksi edes siinä vaiheessa, kun satulavyötä pitäisi kiristää reikää tiukemmalle.

Tässä on kyllä ehdottomasti kouluaatelista kerrakseen! Ei sitä ihan joka päivä törmää Vaativa A –tasolla kilpailevaan suomenhevoseen ja vielä vähemmän pääsee sellaista ratsastamaan itse. Mutta kun pääsee, kannattaa ottaa siitä kaikki ilo irti – Kimun kanssa se onnistuu! Rautias on yksi yhteistyöhaluisimmista hevosista, joita tiedän, enkä ihan äkkiseltään keksi liikettä, jota tamma ei suostuisi innolla suorittamaan. Vauhdin kanssa saattaa toisinaan olla pientä sanaharkkaa ratsun ja ratsastajan välillä, Kimu kun tykkää ottaa hieman lunkimmin, mutta mikään potkittava tämäkään hevonen ei onneksi ole. Avut menevät hyvin perille ja hyvillä lämmittelyillä syntyy myös kauniit laukanvaihdot ja jopa puolipiruetit. Jalkatyöskentely pelittää, eikä tämä tamma unohda selänkään käyttöä.

Monien huulille eksyy varmasti kysymys, miksi Kimulla ei hypätä esteitä, vaikka kapasiteettia siihen hommaan riittäisikin. Minulle tullessaan tamma oli tutustunut pelkästään koulukisojen saloihin ja yllätyin melkoisesti, miten hienosti ja korkealle pomppua riittikään esteradoilla. Sain kuitenkin pian huomata Kimun jalkoihin ilmestyvän voimakasta turvotusta ja lämpöä hyppäämisen jälkeen, mikä kieli siitä, että esteet rasittivat hevosta turhankin paljon. Kyllä tammasta ihan hyvin on silloin tällöin esteratsuksi, mutta kilpailua se ei kuitenkaan kestä. Sääli sinällään, sillä Kimulla on kuitenkin taidot hypätessäkin kohdallaan ja se nauttii siitäkin yhtä lailla kuin muusta työskentelystä.

Maastossa tahti onkin jo hevosen omasta tahdosta reippaampaa, mutta kyllä tämä kumminkin on ihan käsissä pysyvää sorttia. Kimu toimii niin yksin kuin porukassakin, eikä onneksi omaa tässäkään lajissa mitään huonoja tapoja. Rento maastoreissu on ihan oletettavaa, eikä ratsastajan tarvitse jännittää sitäkään, että hevonen sinkoaisi johonkin ilmansuuntaan säikähtäessään jotakin. Kimu ei nimittäin paljon turhasta hätkähdä, vaikka kyllä tämäkin hevonen saa siinä vaiheessa lisäjalkoja mahansa alle, jos hirvi toikkaroi metsässä vastaan...

Ei epäilystäkään, etteikö tämä hevonen menisi mukisematta trailerin kyytiin. Ja kaiken lisäksi tamma vielä malttaa olla rauhassa koko ajomatkankin! Kisapaikalla ollaankin jo vähän rauhattomampia ja hiukan jopa tulisilla hiilillä, mutta onneksi Kimu ei ihan toivoton koheltaja ole. Ja iänkin tuoma viisaus on selvästi läsnä, joten kyllä siellä kisoissa osataan myös käyttäytyä. Verryttelyiden ja suorituksen aikana viimeistään Kimu alkaa olemaan täysin tyyni ja keskittyy täydellisesti siihen, miksi paikalle on ylipäätänsä tultu.

Mitä muihin hevosiin tulee, Kimu tulee aika pitkälti kaikkien kanssa toimeen. Liian innokkaita oreja se ei voi sietää, mutta muuten tammalla hyväksyy melkein kaikki. Heinäkasalla saa olla useampikin muu tamma, eikä sekään ole pahitteeksi, jos joku muistaa hiukan kupsuttaa sään kohdalta. Ja mikä parasta, Kimu ei myöskään ole eroahdistusta poteva tammamummeli.

i. Kurittoman Leijonaraita YLA2, KRJ-IV
sh, rt, 164cm
ii. Pohjantähti KTK-III
sh
iii. Pohjantoivo evm
sh, prt, 155cm
iie. Iltatähti evm
sh, tprn, 161cm
ie. Pirtsakka WQ
sh, rn
iei. Räppääjä WQ evm
sph, vkk, 144cm
iee. Pirpana WQ evm
sh, rn, 158cm
e. Moon Kaunistelija YLA2
sh, vprt, 166cm
ei. VIR MVA Ch Samoilija KTK-III, YLA1, KRJ-II, SLA-I*
sh, rt, 149cm
eii. Saamaton evm
sph, vkk, 145cm
eie. Kuun Liljankukka evm
sh, vrt, 151cm
ee. Kestohymy YLA2, ERJ-II, SLA-I
sh, 150cm
eei. Kiirastuli evm
sh, prt, 155cm
eee. Hymytyttö evm
sh, rn, 149cm

Isälinja: Pohjantähti - Emälinja: Kestohymy
Suku pisimmillään 2. polvea

i. Kurittoman Leijonaraita kuoli 22-vuotiaana elettyään antoisan kouluratsun elämän Moondancessa miseryn omistuksessa. 164cm korkea ori oli kaikin puolin lempeä yksilö, eikä uteliaisuuttakaan puuttunut. Helppo A -tason kouluratoja koulunnut suomenhevonen voitti seitsemässä eri kilpailussa ja sijoittui kaiken kaikkiaan 51 koulukisassa. Myös esteitä hyvinkin kunnioitettavalla 120cm hyppykapasiteetilla loikkinut Riksu ei aivan varmasti jättänyt ketään kylmäksi tässäkään lajissa. YLA2 ja KRJ-IV -palkinnot kainalossa olikin hyvä periyttää hyviä puoliaan myös kahdeksalle jälkeläiselle ja moni jälkikasvun omistajista voikin lienee todeta, että isä on antanut varsin hyvät lähtökohdat varsoilleen.

ii. Pohjantähti oli kuulemma luonteeltaan mitä kultaisimmasta päästä, eikä omistaja olisi voinut parempaa toivoa. Teppo oli kuulemma varsin upean näköinen ori ja palkittiinkin ansaitusti KTK-III -palkinnolla. Tarina ei kerro, miten suomenhevosori kuoli, mutta ainakin se jätti jälkeensä kolme varsaa, kaksi oria ja yhden tamman.

iii. Pohjantoivo, tuttujen kesken vain Toivo, kilpaili kansallisella tasolla esteitä ja koulua hetken ajan. Se kahmi jokusen sijoituksen, kunnes alkoi kärsimään jalkavaivoista - hieno kilpaura katkesi liian nopeasti. Se siirtyi siitoskäyttöön ja kevyeeseen ratsastukseen. Jälkeläisiä oli yhteensä kuusi, mutta nekin olivat toinen toistaan upeampia. Orii viettää vieläkin eläkepäiviä ja täyttää ensi vuonna kaksikymentäseitsemän. Luonteeltaan Toivo on rauhallinen ja luottoratsu, joka tarpeen tullen kulki upeasti koulukentillä ja hyppäsi hyvällä tyylillä esteitä. Silti Toivo sopi myös aloittelijoiden ratsuksi.

iie. Iltatähti oli harrasteratsu, joka kilpaili lähinnä vain seuratasolla ja harjoituskilpailuita. Se oli erään harrasteratsastajan ensimmäinen hevonen ja sopi siihen rooliin hyvin. Iltalähti oli luonteeltaan rauhallinen ja kärsivällinen. Jälkeläisiä Iltatähdellä oli vain kaksi ja nekin teetettiin tamman ollessa melko iäkäs. Varsoista tuli hyväluonteisia ja -rakenteisia rotunsa edustajia.

ie. Pirtsakka WQ oli estepainotteinen suomenhevostamma, jolla hypättiin ja kilpailtiin metrin luokissa. Kovin menestyksekäs ruunikko ei kuitenkaan ollut, sillä sijoituksia ei kovin suuria määriä elämän aikana ennättänyt kertyä. Tamma oli kuitenkin hyvä emä ja varsoi peräti viisi varsaa.

iei. Räppääjä WQ oli hieno esteori, joka kahmi lähes jokaisesta kilpailustaan, johon vain sattui osallistumaan, palkinnon. Sillä oli yhteensä kymmenen voittoa ja suurinpiirtein viisitoista muuta sijaa. Voitte siis arvata, miksi tällä upealla orilla on yli kymmenen hienoa estepainotteista jälkeläistä. Räppääjä oli luonteeltaan hieman hankala hoitaessa, mutta ratsastaessa siitä tuli oikea unelma, joka omasi loistavan hyppytyylin ja upean kapasiteetin - se hyppäsi irtona jopa metrikolmeakymmentä! Ratana meni kuitenkin metriä - metrikymmentä, sillä oria haluttiin hieman säästellä. Se menehtyi ähkyyn täytettyään juuri kaksikymmentävuotta. Oria jäivät ikävöimään kovin moni.

iee. Pirpana WQ oli näpsäkkä monitoimisheppa, joka kilpaili jonkin verran ja toimi suurimmaksi osaksi elämästään vaellusratsuna tai tuntikäytössä. Se menestyi nuorempana kilpakentillä, esteillä ja koulussa, ihan mukavasti ja vanhemmiten siirtyi opetustehtäviin. Se jätti vain kolme jälkeläistä tähän maailmaan, mutta niistäkin tuli upeita jokaisesta. Pirpana eli pitkän ja hyvän elämän, kunnes 28-vuotiaana nukkui rauhallisesti pois eräänä yönä.


e. YLA2-palkittu tamma Moon Kaunistelija oli koulupainotteinen Moondancen asukki, joka kilpaili parhaimmillaan Helppoa A:ta. Koululiikkeiden lisäksi se suoriutui myös varsin näppärästi este- ja kenttäkoitoksista, ja kilpailikin myös näissä lajeissa mukavan menestyksekkäästi. Kaunon kerrotaan olleen varsin yhteistyöhaluinen, ainakin silloin kun selässä oli ihminen, joka tiesi mitä halusi. Kolmen tammavarsan emää ei voi hirveästi kyseenalaistaa ainakaan periyttämisen suhteen, jokainen jälkeläinen on nimittäin pärjännyt huikean hyvin elämässään! Tätä tammaa on varmasti muisteltu lämmöllä myös sen jälkeen, kun se menehtyi vanhuuden vaivoihin 26-vuotiaana.

ei. Kuka nyt ei tietäisi Samoilijaa, tuota rautiasta oria, joka jätti jälkeensä peräti 16 varsaa? Ehkä monenkin kauhistukseksi, mutta aivan varmasti hyvää kilparatsua kaipaavalle, nimi näkyy jälkeläismäärästä johtuen useammankin hevosen suvussa. Mutta onkos tämä ihmekään, 149cm ori palkittiin YLA1, KRJ-II sekä SLA-I* -palkinnoin, sekä napsi näyttelymenestystä saaden muotovalion meriitin ja löytyy vielä kantakirjastakin III-palkinnolla. Koulussa ja valjakossa hyvin menestynyt Sami oli luonteeltaankin varsin upea hevonen, vaikka toki orimaiseen tapaan myös sitä pientä kujeilua löytyi. Omistajansa mukaan ori oli kuitenkin täysin korvaamaton ja menetys tuntui melkoisen suurelta, kun Sami lopulta menehtyi 27-vuotiaana tallipalossa.

eii. Saamaton sai nimensä varsana, jolloin epäiltiin, ettei orista olisi mihinkään. Se varttui hieman muita myöhemmin ja pian rumasta ankanpoikasesta tuli upea joutsen. Se kilpaili monta vuotta Vaativa B -tason kouluratsastuskilpailuissa ja keräsi mielettömän määrän sijoituksia. Ori oli kuuliainen ja erittäin yhteistyöhaluinen kouluratsu. Se jätti jälkeensä monia jälkeläisiä (35 kpl) ja jokainen suuntautui enemmän tai vähemmän koulukentille. Saamaton oli voikko pienhevosori. Valitettavasti ori nukkui rauhallisesti pois jo 19-vuotiaana.

eie. Kuun Liljankukka oli kiltti, mutta kovin itsepäinen tamma, joka on upean ulkomuotonsa ansiosta kantakirjattu I-palkinnolla. Se kilpaili jokusen aikaa menestyksekkäästi Vaativaa B:tä ja valjakkoajoa, mutta siirtyi 12-vuotiaana siitoshevoseksi sekä satunnaiseksi vaellushevoseksi. Tamma olikin peräänantamaton luonteeltansa ja toi maailmaan monia hienoja jälkeläisiä, sekä tutustutti monet ihmiset vaelluksen saloihin. Tamma sai ansaitsemansa eläkepäivät ja eli hienon elämän 28-vuotiaaksi asti. Jälkeläisiä jäi maailmaan 10 kappaletta, joista muutama on kantakirjattu ja loput ovat olleet joko kouluratsuja tai harrastehevosia. Lilja oli vaaleanrautias ja 151cm korkea.

ee. Kestohymy oli mitä kiltein ja sosiaalisin suomenhevostamma, joka suhtautui asioihin aidolla ilolla ja myönteisyydellä. Estepainotteisuutta sukuun tuova Essi jouduttiin lopettamaan yleiskunnon heikettyä 24-vuotiaana, mutta ennätti sitä ennen tekemään huiman kilpauran hypäten jopa 110cm ratoja ja saavuttaen aikamoisen määrän sijoituksia. Sen lisäksi tamma palkittiinkin ansaitusti YLA2, ERJ-II ja SLA-I -palkinnoilla, mikä kertoo myös aika paljon siitä, ettei hevonen pelkästään seisoskellut oloneuvoksena. Essi sai jopa kuusi jälkeläistä, joista kaikki syntyivät Moon-kasvattiliitteen alle.

eei. Kiirastuli on luonteeltaan hyvinkin sisukas ja sitkeä hevonen. Nykyään se viettää leppoisia eläkepäiviä vetämällä kärryjä, mutta ennen se antoi kovaa vastusta esteradoilla. Orin moni muisti juuri sen tavasta estekentillä - se meni lujaa, hyppäsi korkealta ja kääntyi pennin päällä. Kiirastulelle oli vaikea löytää tarpeeksi rohkeaa ja taitavaa ratsastajaa. Oikean ratsastajan löydyttyä Kiirastuli menestyi hienosti metrin luokissa ja sijoittui useita kertoja. Jälkikasvua Kiirastulella on monta kymmentä ja jokainen on perinyt hyvän hyppytyylin, sekä yleensä vauhdikkaan luonteen.

eee. Hymytyttö, kuten nimestä voisi jo päätellä, on oikein kiltti ja positiivinen hevonen. Siksi yhdistelmä Hymytyttö - Kiirastuli toimii oikein hyvin. Hymy on käytetty siitostamma, mutta kilpakentillä sitä on harvoin nähty. Sen sijaan Hymy on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja sen takana on upea suku. Sen jälkeläisiä löytyy myös mm. Ruotsista.

© Sukuselvityksen kolmas polvi Moondance, muut omistaja
3 jälkeläistä, joista 1 tamma ja 2 oria
06.07.2016 o. Ventoksen Jääpulma KTK-II, SV-II, KV-II, VSN Champion (i. Ventoksen Jääruhtinas)
14.12.2016 o. Ventoksen Kiivari (i. Hymnin Aaturi)
06.04.2017 t. Ventoksen Rusinantte (i. Maanan Ruska)
Kouluratsastus (15 voittoa)
01. | VSR Cup - 30.11.2016 - Susiraja - Va A - 1/17
02. | VSR Cup - 31.12.2016 - Susiraja - Va A - 1/9
03. | VSR Cup - 31.03.2017 - Susiraja - Va A - 3/14
04. | VSR Cup - 30.04.2017 - Susiraja - Va A - 1/8

01. | KRJ - 03.02.2015 - Liljalehdon Tila - Va A - 6/40
02. | KRJ - 03.02.2015 - Hukkapuro - Va A - 4/30
03. | KRJ - 04.02.2015 - Hukkapuro - Va A - 2/30
04. | KRJ - 05.02.2015 - Hukkapuro - Va A - 3/30
05. | KRJ - 14.02.2015 - Malvan Suomenhevoset - Va A - 6/40
06. | KRJ - 14.02.2015 - al Najya - Va A - 2/22
07. | KRJ - 15.02.2015 - al Najya - Va A - 2/24
08. | KRJ - 15.02.2015 - Locin Talli - He A - 4/30
09. | KRJ - 17.02.2015 - Ascuns Farm - Va A - 2/30
10. | KRJ - 17.02.2015 - Locin Talli - He A - 1/30
11. | KRJ - 20.02.2015 - Ascuns Farm - Va A - 2/30
12. | KRJ - 21.02.2015 - Ascuns Farm - Va A - 1/30
13. | KRJ - 21.02.2015 - Ascuns Farm - Va A - 2/30
14. | KRJ - 22.02.2015 - Malva - Va A - 6/40
15. | KRJ - 23.02.2015 - Ascuns Farm - Va A - 2/30
16. | KRJ - 24.02.2015 - Malva - Va A - 3/40
17. | KRJ - 25.02.2015 - O' Polo Warmbloods - Va B - 6/40
18. | KRJ - 25.02.2015 - Yemene - Va A - 1/40
19. | KRJ - 25.02.2015 - Yemene - Va A - 5/40
20. | KRJ - 26.02.2015 - O' Polo Warmbloods - Va B - 1/40
21. | KRJ - 26.02.2015 - Yemene - Va A - 4/40
22. | KRJ - 27.02.2015 - Yemene - Va A - 1/40
23. | KRJ - 02.03.2015 - Holmberg - Va A - 1/30
24. | KRJ - 04.03.2015 - Holmberg - Va A - 2/30
25. | KRJ - 12.05.2015 - Fiktio - Va B - 2/40
26. | KRJ - 15.05.2015 - Fiktio - Va B - 3/40
27. | KRJ - 16.05.2015 - Fiktio - Va B - 3/40
28. | KRJ - 17.05.2015 - Fiktio - Va B - 5/40
29. | KRJ - 21.05.2015 - Fiktio - Va B - 4/40
30. | KRJ - 24.08.2015 - Naukaisu - Va A - 1/40
31. | KRJ - 21.09.2015 - Priton Budyonnys - Va A - 5/40
32. | KRJ - 24.09.2015 - Priton Budyonnys - Va A - 1/40
33. | KRJ - 25.09.2015 - Rohkelikko - He A - 6/40
34. | KRJ - 26.09.2015 - Priton Budyonnys - Va A - 1/40
35. | KRJ - 27.09.2015 - Priton Budyonnys - Va A - 2/40
36. | KRJ - 06.10.2015 - Naukaisu - Va A - 3/40
37. | KRJ - 09.10.2015 - Naukaisu - Va A - 4/40
38. | KRJ - 02.11.2015 - Hukkapuro - Va A - 5/40
39. | KRJ - 05.11.2015 - Aasikartano - Va B - 2/50
40. | KRJ - 05.11.2015 - Hukkapuro - Va A - 5/40
41. | KRJ - 08.11.2015 - Aasikartano - Va B - 4/50
42. | KRJ - 08.11.2015 - Hukkapuro - Va A - 5/40
43. | KRJ - 11.11.2015 - Kuuralehdon Hevostila - Va B - 2/40
44. | KRJ - 11.11.2015 - Holmberg - Va B - 4/50
45. | KRJ - 12.11.2015 - Kuuralehdon Hevostila - Va B - 4/40
46. | KRJ - 13.11.2015 - Holmberg - Va B - 4/50
47. | KRJ - 18.11.2015 - Kuuralehdon Hevostila - Va B - 4/40
48. | KRJ - 18.11.2015 - Holmberg - Va B - 1/50
49. | KRJ - 19.11.2015 - Kuuralehdon Hevostila - Va B - 6/40
50. | KRJ - 20.11.2015 - Kuuralehdon Hevostila - Va B - 5/40
51. | KRJ - 21.11.2015 - Holmberg - Va B - 4/50
52. | KRJ - 22.11.2015 - Hukkapuro - Va A - 4/40
53. | KRJ - 22.11.2015 - Holmberg - Va B - 1/50
54. | KRJ - 25.11.2015 - Holmberg - He A - 1/50
55. | KRJ - 25.11.2015 - Holmberg - Va B - 2/50
56. | KRJ - 29.11.2015 - Holmberg - Va B - 6/50
57. | KRJ - 30.11.2015 - Hukkapuro - Va A - 3/40
58. | KRJ - 30.11.2015 - Holmberg - Va B - 5/50
Näyttelyt
01. | VSN - 22.07.2016 - Adina - Sh-tammat - 9/12, (3,5-4-4-3,5-4-4-4-3,5-3-3 = 36,5p.)
02. | NJ - 31.07.2016 - Március - Sh-tammat - 5/12 / sertin arvoinen
03. | NJ - 20.11.2016 - Tuulenpesä - Sh-tammat - 11/12
04. | NJ - 31.12.2016 - Susiraja - Sh-tammat - 6/9
05. | NJ - 07.02.2017 - Huvitutti - S(p)h-tammat - 3/11, irtoSERT
06. | NJ - 12.05.2017 - Susiraja - Sh-tammat - 4/12, sertin arvoinen

Valmennukset

12.04.2017, Lissu T. - kouluvalmennus, Vaativa B
"Pyysitkö sinä minua valmentamaan vain lällätelläksesi sillä, miten hieno ja toimiva hevonen sulla taas onkaan?" Katselin toinen kulma koholla Kimun kanssa verryttelevää yarenia, joka tuntui taistelevan pitääkseen naamansa peruslukemilla. "Sekä että", kuului iloinen vastaus, jota seurasi pysähdys, viiden askeleen peruutus ja siirtyminen raviin, aivan kuten olin pyytänytkin. Kunnioitettavasta iästään huolimatta Kimu mennä puksutti tasaisen varmasti eteenpäin nauttien työnteosta. "Vähän reippaampi ravi, ratsasta kunnolla kulmaan, lyhyen sivun keskelle voltti. Pitkän sivun keskellä taas pysähdys, viiden askeleen peruutus ja siirtyminen suoraan raviin. Älä tyydy mummohölkkään, vaadi eteenpäinpyrkimystä, herättele takaosaa. Ja katso, etteivät varpaat sojota mihin sattuu."

Ärsyttävän osaava, täydellinen Kimu tuntui tosiaan olevan joku kosto siitä, millaisia elikoita olen laittanut yarenin valmentamaan (tai ratsastamaan..) Susirajassa. Hirvittävän positiivinen, osaava, hyvin liikkuva raudikko teki työtä käskettyä, eikä hölkkätahtinen liikkuminenkaan ollut paha moka, sillä vauhtia tuli heti lisää kun pyydettiin. Takaosa heräili verryttelyissä mukavasti, Kimu kantoi itsensä hyvin, vastasi apuihin heti, eikä viiden askeleen päästä... "Jatketaan näillä pysähdystehtävillä Pitkän sivuun alkuun pysähdys, siitä suoraan koottuun raviin. Pari toistoa kumpaankin kierrokseen, jos menee hyvin jatketaan avoilla ja suluilla." Ja menihän se; yaren ratsasti siististi, Kimu teki mitä pyydettiin. Ravissa oli hyvä tempo, minkä lisäksi yarenin mokoma kiinnitti huomiota myös varpaisiinsa, etten päässyt niistäkään motkottamaan. Avo- ja sulkutaivutuksissa pääsin vähän ohjeistamaan, kun parilla ensimmäisellä kerralla työintoinen Kimu suoritti liikkeet turhan suurella poikituksella, minkä lisäksi ravin tempo kärsi hieman tamman vähän kiirehtiessä. "Rauhassa, suoralla ravi oli oikein hyvää. Pohje vaikuttaa, muttei anna liikaa painetta, ohja tukee." Näillä eväillä niin avot kuin sulut lähtivät rullaamaan paremmin, eikä minulla ollut enää napitettavaa – paitsi kerran sain komentaa yarenia nostamaan katseensa sekä leukaansa. Jes!

Jatkoimme siirtymisistä; kootusta ravista lisättyyn käyntiin, siitä keskikäyntiin ja koottuun käyntiin, joiden jälkeen päätypuoliympyrät koottua laukkaa. Näiden tehtävien kanssa en päässyt korjaamaan yhtään mitään; siirtymät olivat hyvin valmistellut ja sujuvat, Kimu liikkui erittäin hyvin käynnissä ja laukassa, päätypuoliympyrät olivat puoliympyröitä eivätkä mitään soikioita. "No niin, loppuverkkaahan itseksesi ja esittele parhaita puolianne, kun kuitenkin haluat.” yaren virnisti.

14.04.2017, Lissu T. - kouluvalmennus, Vaativa B
"Tänään päivän askellaji on laukka. Kaikki tehdään laukassa tai ainakin kaikki liittyy laukkaan." "Alkuravitkin?" "yaren, nyt ihan oikeasti..! Oot niin kokiksen velkaa. Suoritahan niitä alkukäyntejä ja -raveja laukassa, anna Kimun venyä, ratsasta eteen-alas, hae rentoa hevosta jolla on pitkä, reipas askel. Haahuilkaa kentällä ristiin rastiin, vaihtele suuntaa, tee erilaisia kuvioita, mä hihkaisen, kun otat ohjat ja alat ratsastaa pitkää makkaratammaa kompaktimmaksi paketiksi." Kimu, mokoma rautias söpöläinen, liikkui hyväntuulisena ja virkeänä alusta asti, sentään vähän mummohölkkää; jotain hommaa minullekin. "Vaikka mennään rennosti, älä tyydy siihen lompsimiseen mitä Kimu tarjoaa. Vähän aktiivisempi, reippaampi meno, anna tamman venyttää kaulan lisäksi askelta."

Vapaasta haahuilusta verryttelyt jatkuivat ohjatummin siirtymisten ja pohkeenväistöjen parissa. Muutamat halkaisijaltaan 8 metrin voltit kootussa ravissa ja käynnissä toimivat lisämausteena. "No niin, aloitetaan se laukkatyöskentely, jolla sinua uhkailin. Harjoitusravia uraa myöten, pitkällä sivulla vähän kulman jälkeen pysähdys, muutama askel peruutusta ja harjoituslaukkaan. Kunnon laukkaan, ei mihinkään lehdenlukulaukkaan, okei?" yaren oli alkuverryttelyissä saanut tammansa hyvin avuille, Kimu liikkui aktiivisesti hyvässä muodossa. Pysähdykset olivat siistejä, peruutukset suoria ja pehmeitä, siirtyminen laukkaan sujuvaa. Muutama toisto molempiin kierroksiin riitti, mitäs sitä valmista hinkkaamaan.

"Pääty-ympyrät vastalaukkaa, siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Sitten katsotaan lävistäjällä laukanvaihtoja joka neljännen askeleen jälkeen." Kuten olin ounastellutkin, vastalaukka sujui ratsukolta yhtä hyvin kuin myötälaukkakin. Pääsin kertaalleen huomauttamaan yarenille, että toisen pääty-ympyrän jälkimmäinen sivu oli soikeampi kuin toinen, ja että varpaat sojottivat taas mihin sattuu. Laukanvaihdoissa näkyi hienoista haparointia; yaren nojasi muutaman kerran turhaan eteenpäin ja varmisteli vaihtoja niin, että Kimu hidasti tahtiaan, eivätkä vaihdot olleet järin sujuvia. "Istu suorassa, pyöräytä hartiat taakse, hengitä. Kyllä te nämä osaatte, anna Kimun vain laukata." Omista virheistään sisuuntunut yaren korjasi kaiken kertarysäyksellä, ja niin ratsukko liihotteli lävistäjällä uudestaan ja uudestaan tehden täsmälliset, siistit, pehmeät vaihdot. "Loistavaa, hyvä te! Loppuverkat voit taas hoitaa itsenäisesti." "Ravi edelleen laukaten..?" "..siis nyt loppu, minä tulen tänne hyvää hyvyyttäni valmentamaan ja..!"

16.04.2017, Lissu T. - kouluvalmennus, Vaativa B
"Viimeistä viedään tällä kokoonpanolla", totesin yarenille. Tällä kertaa ratsukko verrytteli itsenäisesti, minä hörpin kaakaota termosmukistani. Kimua ei tosiaan ikä painanut, ilmeestä, olemuksesta tai yhtään mistään ei olisi uskonut, että mittarissa on niinkin korkeat lukemat kuin tammalla oli. "Vähän aktiivisempi liike, herättele takaosaa, muista asetella ja taivutella." "Ovatko nämä nyt itsenäiset vai ohjatut verryttelyt?" "Jaa-a, kuule."

Ensimmäinen valmennustehtävä oli siirtymisiä; kolmasosa lävistäjää keskiravia, kolmasosa koottua ravia ja viimeinen kolmasosa keskiravia. Alkuun ravi jäi hieman voimattomaksi; keskiravissa takaosa ei työskennellyt tarpeeksi, mikä kuoletti liikkumista melko hyvin. Siirtyminen koottuun raviin ei ollut niin sujuva kuin yleensä; yarenin puolipidäte oli hieman vaisu, Kimun ryhti ei muuttunut mihinkään, askeleesta ei tullut lennokkaampaa. Siirtyminen takaisin keskiraviin oli sujuvampi. "Hartiat taakse, selkeämpi puolipidäte, käytä kunnolla pohjetta, istu siellä satulassa oikeasti, vaikuta. Otahan uusiksi." Ainakin minulla oli jotain kommentoitavaa! Mokomat ihanan pirteät, osaavat ventoslaiset... Ensimmäinen lävistäjäsiirtymä oli pannukakku, toinen vähän parempi esitys, kolmas kerta toden sanoi ja neljännestä olisi saanut jo ihan hyvät pisteet kouluradalla.

Ratsukko sai jatkaa siirtymisharjoituksia laukassa; uraa pitkin koottua laukkaa, sitten kokorata leikkaa lisättyä laukkaa. Laukkatehtävän kanssa ei ollut lainkaan haparointia, yaren taisi sisuuntua ravilöysäilyn jäljiltä niin, ettei antaisi minulle yhtään mitään huomauttamisen aihetta. "Erinomaista, hirvittävän hyvät siirtymiset ja mahtava lisätty laukka! Ja yhtä pehmeä siirtyminen koottuun laukkaan, hyvä." Siirtymisten jälkeen päivän viimeinen tehtävä oli puolipiruetti; pehmeä kuolaintuki, eteenpäinpyrkivä hevonen, hyvä tahti laukassa ja äärettömän siisti, tarkasti ratsastettu puolipiruetti. Tuosta koulutuomariltakin heruisi jokunen ylistävä adjektiivi! Ravisiirtymähaparointia lukuun ottamatta viimeinenkin valmennus sujui mainiosti, Kimu on osaava grand old lady ja yaren hyvä ratsastaja, kunhan ei tuudittaudu siihen, että hevonen kyllä osaa. Tai ettei Lissu huomaa, jos jokin menee metsään.

Päiväkirjamerkinnät

24.10.2016, tallityöntekijä Saana (Break) - Roosanauhamaasto
Täällä sitä oltiin, ottamassa osaa Metsälammen Ratsutallin järjestämään hienoon hyväntekeväisyystapahtumaan Roosanauhamaaston merkeissä. Paikalla oli kaiken kaikkiaan lähes 50 ratsukkoa, joten tallipihalla riitti vilinää, kun hevosia purettiin ulos kuljetusautoista, osaa jo satuloitiin tai jopa lämmiteltiin sivummalla. Minä olin paikalla Moon Kimurantin kanssa ja laittelin tammaa valmiiksi reippain liikkein harjauspuomin luona samalla, kun silmäilin uteliaana muita maastoon lähteviä ratsukkoja, tiedä vaikka joukossa näkyisi tuttujakin... Ratsunani toimiva suomenhevostamma Kimu tarkasteli myös ympäristöä korvat hörössä, välillä vähän jo malttamattomasti steppailen, mutta sain sen kuitenkin satuloitua tottunein ottein ja eipä aikaakaan, kun istuin jo raudikon selässä ohjia keräillen. Tapahtumaa ja maastoryhmää johtava Sinte kuuluikin jo huutelevan porukkaa kasaan oman suomenhevosensa selästä.

Olimme lähtöaikataulusta vähän myöhässä siinä vaiheessa, kun kaikki olivat viimein päässeet hevostensa selkään asti, mutta toisaalta se ei ollut mikään ihmekään, kun ratsukoita oli paikalla näin paljon. Maastoon lähdettiin nimenhuutojärjestyksessä Sinten perässä sitä mukaan, kun oma nimi kuultiin. Kimu onneksi malttoi odotella nätisti aloillaan korvat hörössä, vaikka muutama hevonen jo vähän pyörikin levottomuuttaan. Me olimme Kimun kanssa varmaan noin porukan puolessa välissä ja edellämme ratsasti Werryksi esittäytynyt ratsastaja keinuva-askelisen suomenhevosen selässä ja takanamme tuli taas rauhallisen oloinen lämminveritamma. Kimu asettui jonoon nätisti, askeltaen eteenpäin reippaasti ja häntä huiskaen, ja pian ilmassa kuului vain ihmisten rupattelu sekä hiekan ropina, kun pitkä jono hevosia lähti vaeltamaan maastotietä pitkin. Ohitimme reitin varrella useamman tallin ja saimme ihastella upeita syksyisiä pelto- ja metsämaisemia, mutta parasta oli päästä juttelemaan muiden hevosihmisten kanssa. Ja tietenkin Kimu oli upea rauhallinen ja luotettava oma itsensä, mikä teki myös reissusta mukavan.

Ihan kommelluksitta emme selvinneet, mikä oli tietysti odotettavissa tällaisen porukan kanssa maastoillessa ja jossain vaiheessa jono pysähtyikin, koska joku oli ilmeisesti tiputtanut raippansa ja toisen hevosella oli mennyt kivi kavioon, minkä vuoksi se oli ruvennut ontumaan, mutta kaikki kuitenkin selvisivät takaisin Metsälammelle asti. Kyseessähän oli pääasiassa kuitenkin rauhallinen käyntilenkki, joten ongelmia ei onneksi liiemmin ilmennytkään. Taputtelin silti tyytyväisenä Kimun kaulaa, kun Metsälammen Ratsutalli tuli jälleen näkyviin. Tälläiseen tapahtumaan oli kyllä ilo osallistua, kun tiesi että omasta osallistumisesta lähtisi rahaa hyväntekeväisyyteen ja kaiken lisäksi olihan tämä ihan mahdottoman kivaakin kokoontua tällä tavoin yhteisen hyvän merkeissä!

18.12.2016, tallityöntekijä Saana (Break) - Hankilaukat
Perhoset lepattelivat vatsanpohjalla, kun silmäilin sivusilmällä ympärilläni lämmitteleviä ratsukoita. Auratulla pihamaalla, kentällä ja tiellä kävi kuhina, kun lähes 20 ratsukkoa valmistautui tulevaan Kaunovaaran tilan järjestämään hankilaukkalähtöön, kun vuorossa olivat ensimmäisenä hevosten lähtö. Ja tietenkin myös minä olin paikalla aina luotettavan Moon Kimurantin kanssa. Raudikko liikkui jouhevasti allani kevyessä ravissa, sillä olimme aloittaneet lämmittelyn jo hyvissä ajoin, sillä Kimu ei kuitenkaan ollut sitä kaikista nopeinta tai herkimmin syttyvää sorttia. Mutta ainakaan se ei hermoillut kisapaikoilla, toisin kuin muutama muu hevonen; yksikin nuorelta täysiveriseltä näyttävä toikkaroi välillä jo puolittain takasillaan kesken lämmittelyn, mutta onneksi sen ratsastaja sai sen takaisin hallintaan. Samassa huomioni kiinnitti kuulutus, jossa kisaajia pyydettiin siirtymään lähtöviivalle ja viimeiset rauhoittavat hengenvedot syvään vetäen hidastinkin Kimun käyntiin ja lähdin ohjaamaan sitä muiden perässä lähtölinjaa kohti.

Lähtölinjana toimi suuren pellon laita, jonka toisessa päässä oli puolestaan maalilinja; näin kaikilla oli varmasti tilaa juosta eikä yhteentörmäysten pelkoa ollut. Muiden esimerkkiä seuraten ohjastinkin Kimun riviin toisten rinnalle ja hymähdin, kun parin ratsukon päässä joku jälleen intoili ja ratsastajalla olikin töitä saada ratsunsa asettumaan riviin muiden kanssa. Kimun kanssa moista ongelmaa ei onneksi ollut, se vain tarkkaili muita korvat hörössä. Lopulta kuitenkin kaikki olivat suurinpiirtein valmiina rivissä ja seuraavana ilmassa kuuluikin lähtömerkki ja iso rintama hevosia lähti yhtäaikaisesti liikkeelle. Osa pääsi liikkeelle hyvinkin vauhdikkaasti, osan taas jäädessä heti jälkeen. Minä sain Kimun kuitenkin yllättävän mukavasti liikkeelle reippailla pohjeavuilla ja maiskautuksella, ja muutaman raviaskeleen jälkeen Kimu olikin jo laukassa.

Lunta oli pellolla juuri sopivasti niin, että se lenteli hevosten kavioista valkoisena pilvenä, mutta hanki ei kuitenkaan upottanut. Edellämme näkyi painavan mahtipontisen näköinen friisiläinen muiden ratsukoiden joukossa ja otinkin sen kohteekseni kannustaessani Kimua eteenpäin. Kasvoihin osuva pakkasilman viima toi kyyneleet silmäkulmiini ja Kimun vaalea harja hulmusi kasvojeni edessä, kun kiidimme pitkin peltoa vauhdikkaassa laukassa. Hevosten pärskähtely ja yleisön kannustus siivitti menoamme ja onnistuimmekin saavuttamaan Kimun kanssa edellämme laukkaavan massiivisen friisiläisen sekä myös ohittamaan sen ennen maalilinjaa. Tosin meidän ohitsemme kiri myös pari suomenhevosta, mutta en enää viitsinyt vaatia Kimulta yhtään kovempaa vauhtia; tamma oli kuitenkin yrittänyt parhaansa ja laukannut reippaasti, mikä kuului nyt sen puuskutuksesta, kun viimein hidastimme tahtia raviin. Kisa oli mennyt aikalailla ylivoimaisesti puoliveristen voitoksi ja sain myöhemmin kuulla, että olimme tulleet Kimun kanssa 15. sijalle, mikä nyt ei ollut sijoituksena kovin kummoinen, mutta ainakin meillä oli ollut hauskaa. Tälläisiin tapahtumiin olisi kiva osallistua useamminkin!

14.03.2017, omistaja
En tiedä, mistä moinen päähänpisto syntyikään, mutta minä, Saana, Tiina ja Mira saimme päähämme napata ratsut itsellemme ja suunnata maneesille. Eihän siinä toki ollut mitään erikoista, mutta halusimme yhteistuumin ratsastaa kaikki ilman satulaa ja testata vähän, missä jamassa kunkin tasapaino mahtoi olla. Niin, eihän tätäkään hommaa voinut tietenkään tehdä vakavin naamoin, vaan ilman muuta tempauksen piti olla kilpailuhenkinen, sellainen kuka pysyisi (lue: roikkuisi) parhaiten ratsunsa selässä. Minä en tosiaankaan ottanut itselleni kaikista helpointa vaihtoehtoa keikkuessani Pollin selässä, mutta ehkäpä voisinkin taputtaa itselleni paljon ansaitummin, kun selviäisin tästä kaikesta kunnialla. Tiina sitä vastoin oli hiukan arempana vaatinut saada itsellensä Kimun, Saana huimapäänä oli päättänyt kokeilla onneaan Rinan kanssa ja Mira ratsasti melko tasapainoisella Kuulla. Tällaisen tyttölauman kun päästi irti, oli nauru ja hauskuus taattua!

Totta kai kaikki alkoi hiukan rauhallisemmalla menolla ja saatuamme alkukäynnit päätökseen, tyydyimme alkuun ravaamaan tavalliseen tapaan ja pyörittelimme muutamat voltit suhteellisen tyynellä mielellä. Kunnes Saana sai päähänsä, että meidän pitäisi testata jokseenkin länkkärityyliin, miten pientä ympyrää saimme tehtyä ravissa ilman, että tipuimme. Tiina tuntui hiukan epäröivän, mutta kaikkien muiden innostuessa ajatuksesta, lähti kyseinen vaaleapääkin mukaan leikkiin. Pitihän tämä kaikki tehdä vielä yhtäaikaisesti, joten arvata saattaa, että hevosetkin olivat aika innoissaan... Oman ratsuni Polli alkoi samoin tein osoittamaan pienen jännityksen merkkejä ja voin kertoa, että tamman selässä oli todella epämukavaa, kun ravi ei tosiaankaan ollut kovinkaan tasaista. Tiina sitä vastoin otti Kimun kanssa varsin rauhallisesti, vaikka hänellä ei selvästikään ollut minkäänlaisia vaikeuksia pysyä hevosen selässä. Ja niin, mitä taas tuli Saanaan, tuo tummatukka painatti sellaista kyytiä, että meitä muita alkoi jo pyörryttämään vilkuillessamme hänen suuntaansa. Rina toi oman lisämausteensa kiskomalla hiukan ohjista, saaden melkein sen selässä istuvan naisen lentämään kaulalleen. "Perkuleen elukka, ethän sinä nyt näin tee!" Saana kirosi ja koitti saada tasapainonsa korjattua, siinä lopulta onnistuenkin. Mira käkätti hänen vieressään ja siirsi Kuun lopulta käyntiin, joka sekin oli onnistunut hyvin tehtävässään.

Yllättävää kyllä, kukaan ei tässä haasteessa epäonnistunut, mikä lisäsi jokaisen kilpailuhenkeä entisestään. Tässä vaiheessa pitää toki huomauttaa, että kaikkien ratsut alkoivat käymään jo kuumana, jopa se porukan rauhallisin Kimu. Tiina oli jo ihan valmis jättämään leikin kesken viimeistään tässä vaiheessa, mutta Saanan karjaistessa "LAUKKAA!", ei mitään ollut enää tehtävissä. En tiedä, miten pahasti kieroutunut ihminen sitä pitääkään olla lähteäkseen tähän kaikkeen mukaan, ihan oman terveytensäkin kustannuksella, mutta eipä siinä vaiheessa enää paljoa vaihtoehtoja ollut, kun Saana kannusti Rinan eteenpäin ja kaikki muut hevoset intoutuivat perään. Tunsin housujeni liimautuvan kiinni jalkoihini ja Pollin irtoilevan talvikarvan porautuvan kankaan läpi kutittelemaan ihoani. Musta tamma pärskähteli rauhattomana, mutta sivusilmällä vilkaistessani totesin kaikilla olevan ihan samanlainen tilanne meneillään. Mira ja Saana räkättivät, minkä kerkesivät, mutta kuulin Tiina-paran kiljuvan, ettei enää ikinä lähtisi näihin kotkotuksiin mukaan. Onneksi olimme kuitenkin maneesissa, joten ainakin jollakin asteella kuuliaiset ratsumme alkoivat hidastamaan jo melkoisen nätisti päätyseinän alkaessa lähestymään.

Voisi luulla, että Saana olisi voittanut meidät kaikki ylivoimaisesti, mutta päinvastoin Rina oli sinkoillut sellaista pukkirodeota, että ratsukko hävisi melkoisesti ajassa. Mira sen sijaan tuli Kuun kanssa ensimmäisenä maaliin, minä likomärän Pollin kanssa heti vanavedessä ja vasta kolmantena tuli Saana kuin ihmeen kaupalla pysyttyään toisen mustan suomenhevosen selässä. Tiinakin saapui maaliin aika samoja aikoja, mutta oli selvästikin halunnut pitää tuntuman hiukan paremmin, eikä antanut innostuneen Kimun tehdä ihan oman päänsä mukaan. "No niin te hullut naiset, eiköhän tämä olisi jo tässä", totesin saatuani hengityksen vihdoin tasattua ja taputtaessani Pollia kiitokseksi kaulalla. Olimme melkoisen yhtä mieltä asiasta, tosin mitä nyt Saana vielä marmatti siitä, että eihän tämä nyt todellakaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun kukaan ei edes tippunut. Hyvä niin, ties minkälaista jälkeä siitäkin olisi syntynyt. Onneksi kukaan ulkopuolinen ei ollut katsomassa, tämä ei ehkä ollut sitä vastuullisinta menoa, mitä tallin omistaja osasi tarjota työntekijöilleen...

08.04.2017, Hapero
Olin jo lähdössä lauantaipäivän päätteeksi kotiin oltuani koko päivän yarenin Ventos-tallilla hätätilanne-apurina yhden vakitallityöntekijän sairastuttua juuri tärkeän kisaviikonlopun alla, kun tallin toinen työntekijä, nuori Saana juoksi perääni hihkuen. Saana kaipaili seuraa maastoon vähän aremman Sipi-tamman kaveriksi ja kukapa sitä kieltäytyisi reippaasta lenkistä viilenevässä kevätillassa! Ratsukseni valikoitui Moon Kimurantti eli Kimu, joka olisi mukavan varma ja rento maastokaveri.

Kimu vaikutti alusta asti erittäin mukavalta tapaukselta, jonka kanssa oli helppo ja vaivaton puuhailla: tamma tuli tarhasta mielellään mukaani, juurrutti itsensä vain kerran riipimään kuusenhavuja lähimmästä puusta niin, että jouduin epätoivoisena sitä vetämään perässä, ja harjatessakin tamma lähinnä nuokkui. Saanalla muutaman karsinan päässä käytävällä ei ollut ihan niin helppoa, kun Sipillä selvästi oli vähän huonompi päivä...

Varustettuamme tammat, suuntasimme tallipihalle ja selkään, ja siitä sitten tallitietä pitkin kohti noin kolmen vartin lenkkiä. Alkuun kuljin itse Kimun kanssa edellä, mutta Sipin keskittyessä lähinnä kiusaamaan Kimua edellä, vaihdoimme paikkoja. Muutaman kerran Sipi riekkui jotain omiaan edellä, mutta Kimu, ihana ja varma tamma, ei korvaansa lotkauttanut, jolloin pikkutamma edellämmekin rauhoittui. Pääsimme maastoreitillä päästelemään reippaanpaakin vauhtia, mutta pidimme vauhdin maltillisena ihan varmuuden vuoksi. Yhdellä reippaammalla laukkapätkällä Kimukin innostui vähän pukittamaan, mutta ei todellakaan pahat mielessään - ihan vain riemuissaan. Ja olihan se nyt huikea fiilis laukata auringonlaskuun, varsinkin, kun kesän ötökät eivät vielä olleet pilaamassa maisemaa.

09.04.2017, Hapero
Olin toivonut yarenilta, että saisin myös sunnuntaina liikuttaa Kimun tallitöiden sivussa, se oli edellisillan maastolenkillä todellakin säväyttänyt ja kirmannut suoraan sydämeeni. Halusin tänään kokeilla jotain ihan uutta tammalle - nimittäin ohjasajoa! Moni pitää edelleen ohjasajoa pelkästään varsojen juttuna ja ajattelee, ettei siitä ole mitään hyötyä jo koulutetuille ratsuhevosille. Ohjasajaen pystyy kuitenkin tekemään liki kaiken, mitä ratsainkin ja vielä näkee hevosen itse, jolloin virheitä pystyy paikkailemaan paremmin. Toki esimerkiksi paino- ja pohjeavut puuttuvat, mutta yllättävän nopeasti hevoset yleensä tottuivat uusiin apuihin.

Kimu ei ollut mitenkään poikkeuksellinen ja sekin alkuun kummasteli, kun pyysin sitä ympyrälle - tamma olisi mielummin jäänyt ympärilleni pörräämään. Vielä suurempi järkytys oli, kun pelkän juoksutustyylisen ympyrän sijaan pyysin sitä kulkemaan välillä suoraankin! Yhteistyöhaluisena hevosena Kimu kuitenkin teki kuuliaisesti mitä pyysin, vaikka välillä sitä selvästi epäilytti. Tein Kimun kanssa sekä käynnissä että ravissa ensin ympyrät pitkille sivuille ja niistä suoristukset kentän poikki taas toiselle pitkälle sivulle, ja kun tämä sujui, siirryin tekemään piparinmallista ympyrää, jolla varmistin, että Kimu tosiaan kuuntelee sekä sisään- että ulospäin kääntäviä apuja. Eniten ongelmaa aiheuttivat suoristukset kentän poikki: Kimu tuppasi oikomaan, jos en ollut erittäin tarkkana ja sen edellä menossa kentän poikki. Välissä otin ihan vain ympyrällä vähän laukkaa, jossa Kimua sai vähän patistella. Ihan lopuksi kokeilin tamman kanssa vähän pohkeenväistöä ihan muutaman metrin kentän keskeltä kohti uraa ja tämän tamma hokasi heti! Siihen oli hyvä lopettaa.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © kasvattaja | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse