Meren Jäätävä

YLA2, KRJ-I, SLA-I, Bronze Award

© Aye, aye@mollamaija.net © Aye, aye@mollamaija.net © Aye, aye@mollamaija.net © Aye, aye@mollamaija.net

YLA-tilaisuus 25. huhtikuuta 2015
30 (15+15) - 33 (21+12) - 17 - 9 - 5 = 94p. / YLA2

KRJ:n laatuarvostelu 15. toukokuuta 2015
6 + 41 + 20 + 20 + 15 = 102 p. / KRJ-I

SLA-tilaisuus 20. marraskuuta 2015
10 (2+3+2+3) + 23 + 23 + 23 + 17 = 96 p. / SLA-I


Virtual Riding Horses Assessment 28. helmikuuta 2017
4½ + 9 + 9½ + 7 + 5½ + 4 + 5½ + 6½ + 4½ = 62,222 % / Bronze Award

NimiMeren Jäätävä "Japi" VH-tunnusVH04-018-4657
Syntymäaika ja ikä16.05.2008, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaTinddi. / Aquanimals
IkääntyminenKatso (3v. 11.05.2009) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusKoulupainotteinen
Väri ja säkäKimo, 153cm KoulutustasoKo Va A, re 80cm

Japista ei yksinkertaisesti voi olla tykkäämättä. Persoonallisen ulkonäön lisäksi ori omaa miellyttävän luonteen, eikä aiheuta pahemmin suurempia hämminkejä. Positiivisen ja yhteistyöhaluisin orin unohtaminen on lähes mahdotonta, eikä Japi varmasti jätä ketään valloittamatta. Kerran kun orin kanssa puuhailee, haluaa tulla varmasti toisen kerran uudestaan.

Pihalta tulevat äänet on Japista usein kiinnostavampia kuin harjan kanssa kimpussa hääräilevä hoitaja, muttei ori koskaan täysin huomiotta ketään jätä. Hiukan miellyttämisenhalun tuntua on havaittavissa, kun ori seisoo herkeämättä paikoillaan ja kuuntelee korvat vilkkaasti kääntyillen, mitä ihminen milloinkin tekee. Takaakin saa huoletta kävellä, mutta toki tätä ei kannata nyt työkseen alkaa harrastamaan. Eikä kovakaan harja saa oria värähtämään, sen verran paksunahkainen se tuntuu olevan. Pään harjaus miellyttää Japia suuresti muka jatkuvan kutiamisen takia ja tässä tilanteessa saa suorastaan olla työntämässä pois herran kirjavaa päätä. Kavioiden puhdistus sujuu mukisematta ja tässä tilanteessa ori seisoo jälleen kuin patsas. Satulankin saa suorastaan heittää selkään ja korvat kääntyilevät korkeintaan kuuntelemaan, mutteivat ne väänny missään vaiheessa luimuun. Suitsittaessa Japille saa kuolaimet suuhun parhaiten tunkemalla sormet hammasloveen, mutta joskus tätäkään toimenpidettä ei tarvita.

Parasta Japissa tuntuu olevan se, että ihan oikeasti ori on perinyt vanhempiensa hyväntahtoisuuden ja miellyttämisenhalun. Ratsastaessa se pyrkii toimimaan ratsastajansa ohjeistuksen mukaan ja tässä onkin varmasti suurin syy siihen, miksi Japista on aina vaativa A -tason koululiikkeisiin asti. Vielä mukavampaa on se, että hevosen selässä saa istua melkein minkälainen ratsastaja tahansa ja ori kuljettaa ihmisen mukisematta kuuliaisesti kouluratsastuksen saloihin. Mikään automaatti Japi ei kuitenkaan ole, joten vaativammat koululiikkeet vaativat myös osaavamman ratsastajan. Ravi ei todellakaan ole mikään orin pravuuri, vaikka ei se toki mistään pahimmasta päästä ole. Laukka voittaa kuitenkin kaikki muut askellajit mennen tullen ja kylläpä sitä aina tekisikin mieli jäädä vain laukkaohjelmia työstämään. Japi ei sitä tosin pahakseen laita, se on vain tyytyväinen saadessaan miellyttää ratsastajaansa ja purkaa energiavarastojaan. Toisinaan sitä ihmettelee, miten tällä hevosella riittää hermot tehdä kaiken maailman laukanvaihtoja ja sulku- sekä avotaivutuksia. Ne eivät ehkä aina lähde yhtä sujuvasti käyntiin, mutta hetken verryttelyn jälkeen homma luistaa kuin vanhalla tekijällä.

Esteet ja Japi on aika turha mahduttaa samaan lauseeseen. Kyllä se ihan tyydyttävästi hyppää, mutta ei siitä menosta paljoa tyyliä löydy, eikä ne esteetkään aina tahdo ihan kasassa pysyä. Ehkäpä valtava oppimisenhalu koulukentällä verottaa esteillä niin pahoin, ettei Japia vain jaksa oikein innostaa moinen touhu. Kyllä 80cm ratojen voi sanoa onnistuvan ihan tavanomaisesti, mutta siinä vaiheessa, kun hevonen osoittaa välinpitämättömyyttä ja turhautumista niin pahoin jotakin asiaa kohtaan, on melkeinpä parempi jättää asia täysin kokonaan sikseen.

Mitä maastoon tulee, on se joka kerta Japille yhtä unelmareissu. Olipa mukana sitten lauma pähkähulluja hevostovereita tai niin sanottu lauma koostui vain Japista ja sen ratsastajasta, on hevonen yhtä innoissaan kuin kimalainen juuri puhjenneesta voikukasta. Ori rakastaa metsässä samoilua ja vaikka tarkoitus olisi mennä vain pieni rauhallinen käyntilenkki, ei se haittaa tätä hevosta tippaakaan. Siitä huomaa, miten se nauttii päästessään poikkeamaan normaalista arjesta ja verryttelemään hiukan eri tavalla omia raajojaan. Toki Japista vauhtiakin löytyy maastossa, epänormaaliahan se olisi jos näin ei olisi, mutta sitä ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että tapahtuisi ryöstöreissu takaisin tallin pihaan.

Traileri ei ole Japille mikään pelonaihe sekään ja tässä vaiheessa alkaakin heräilemään kysymys, onko tässä hevosessa ylipäätänsä yhtään mitään vikana. Joka tapauksessa koppiin mennään yleensä ryminällä, joka kielii vain siitä, että kisoihin on kiva mennä. Matkalla saattaa tosin pientä jytinänpoikasta kopista kuulua, mutta yleensä Japi rauhoittuu vähitellen tyystin siihen pisteeseen, ettei se enää näe muuta kuin edessään nököttävän heinäverkon. Kisapaikalla hevonen katselee silmät suurina ympärilleen ja sieraimet ammottaen se vetää paikan tuoksuja keuhkoihinsa. Ohi kulkeville tammoille pitää totta kai huudahdella, mutta ei niiden perään siltikään tarvitse lähteä rynnimään. Varsinaisella kilparadalla Japi on aikalailla samanlainen kuin kotipuolessakin, miellyttämisenhaluinen ja pistää parastansa kehiin. Silloin ei nähdä tai kuulla mitään muuta ja aikamoinen pommikin saa viereen tipahtaa ennen kuin ori ihan oikeasti säikähtää siihen malliin, että suoritus on vaarassa mennä täysin pilalle.

Muiden orien suhteen Japi on jopa hiukan nössö. Se pärjää vallan mainiosti muiden seurassa, mutta väistää kyllä nopeaa tahtia, jos joku tulee sille vähänkin uhittelemaan. Raukka meinaa välillä jäädä helposti ilman ruokaakin heinäkasalla, jos joku ei hiukan pidä sen puolia. Mitä taas tammoihin tulee, on kyseessä oikea orien perusmalli, neitokaiset kun kiinnostavat niin vietävästi. Ei Japi aivan mahdottomaksi ala tammojen lähettyvillä, mutta kyllä sen kanssa siltikin saa varansa pitää, ettei ori pääse tekemään lähempää tuttavuutta.

i. Elinehto YLA2, SLA-II
sh, m, 153cm
ii. Kaappauskuja evm
sh
iii. Herhiläinen evm
sh
iie. Poinen-Reeta evm
sh, 170cm
ie. Blanca evm
sh
iei. Eemanuel evm
sh
iee. Tujuämmä evm
sh
e. Akvamariini
sh, rn, 154cm
ei. Kimori evm
sh
eii. Hirmori evm
sh, rn
eie. Kirpakka evm
sh
ee. Vesi-Tyttö evm
sh
eei. Järvinen evm
sh
eee. Ves-Likka evm
sh

Isälinja: Elinehto (1.polvi) - Emälinja: Akvamariini (1. polvi)

Japin isä Elinehto ei ollut niitä hevosia, joiden kanssa sai puuhailla täysin huolettomasti. Ehdoksi ristitty ori menestyi kyllä aivan valtavan hienosti kouluradoilla, vieläpä huikeasti vaativa A -tasolla, mikä on aivan mahtava suoritus orin omistajalta Tintiltä. Tältä osin ei ole mikään yllätys, että Japi yltää isänsä lailla samanlaisiin suorituksiin. Mustan orin menestys pääsi oikeuksiinsa myös niin yleislaatuarvostelussa kuin suomenhevostenkin laatuarvosteluissa. Kummastakin räpsähti Ehdolle kakkospalkinnot! Japin lisäksi hieno ori pääsi periyttämään omia geenejään myös kolmeen muuhun jälkeläiseen, joista ei tosin ole sen kummempaa tietoa, menestyivätkö ne Japin lailla.

Isän isä Kaappauskuja oli selkeästi monen ihmisen suosiossa, sillä varsoja se jätti jälkeensä peräti 27 kappaletta. Hassua kyllä, kyseessä oli täysin puhtaasti yhden ihmisen hevonen, joka piti huolen siitä, ettei kukaan muu kuin sen omistaja tullut lähettyville. Jos kuitenkin erehtyi tekemään lähempää tuttavuutta Kaappauskujan kanssa, oli hyvin todennäköistä saada ihoonsa pysyvän muistutuksen siitä, miltä hevosen hampaanjäljet näyttävät. Yllättävän poikkeuksen myöhempään sukuunsa tämä ori teki sillä, että sillä ei ollut kovinkaan hääppöisiä lahjoja koululiikkeiden saralla. Sitä vastoin esteradat ylittyivät aina 120cm asti, mitä ei kyllä Japiin katsoessa voisi uskoa. Täytyy siis myöntää, ettei Kaappauskuja ole jättänyt lapsenlapseensa juuri minkäänmoista jälkeä ja ehkäpä hyvä niin!

Herhiläinen, Japin isänisän isä, on niitä tosielämän ihmeitä, joita ei aina uskoisi edes todeksi! Tuntiratsun virkaa tympiintymiseen asti hoitanut ori pääsi näyttämään todelliset taidot siinä vaiheessa, kun taitava valmentaja pääsi työstämään sitä. Kun useampi valmennus oli takanapäin, alkoi uskomaton sinivalkoisten ruusukkeiden keräys niin koulu- kuin esteradoillakin. Tässä vaiheessa monen ihmisen ilme saattoi olla näkemisen arvoinen, sillä kukapa olisi arvannut pikkulasten tuntipuksun loistavan vielä näin kirkkaasti. Kylmähermoisuus ja ilkikurisuus periytyi viidelle Herhiläisen jälkeläiselle, mutta mikään ei kestä ikuisuutta ja lopulta Herhiläinenkin joutui antamaan periksi pitkään sitä vaivanneelle puhkurille.

Isänisän emä Poinen-Reeta oli varsinainen jättiläinen suomenhevoseksi. Korkeudeltaan jopa 170cm hipova tamma ennätti kilpailemaan jonkin verran elämänsä aikana, mutta lähinnä hevonen sai nauttia siitoshevosen elämästä jälkikasvuaan hoivaten. Tämä kaikki koitui kuitenkin ennen pitkää Reetan kohtaloksi, sillä synnyttäessään kuudetta varsaansa 15 vuoden iässä, tamma menehtyi. Varsa kuitenkin selvisi, mutta jälkeen jäi siltikin suuri tyhjyys.

Elinehdon emä eli Japin isän emä Blanca ei ollut perinteinen suomenhevonen, sillä tamma syntyi alkujaan Ruotsissa ja sieltä se myös myöhemmin Suomeen päätyi. Voitokas hevonen niitti mainetta ja kunniaa jopa kansallisen tason esteillä yltäen jopa kolmessa luokassa ykkössijalle. Myös tämän hevosen kohdalla oli tärkeää, että selässä istui juuri oikea henkilö, sillä itsepäinen hevonen ei tahtonut eväänsä lotkauttaa vääränlaisen ratsastajan kanssa. Täytyyhän ylemmän tason ratsuilla olla ne omat kotkotuksensa... Blanca ei päässyt periyttämään omaa mahtavuuttaan kuitenkaan muille kuin kolmelle jälkeläiselle, kun kokematon henkilö onnistui karkuuttamaan tamman autotielle kesken tarhaan taluttamisen. Epäonni kävi toteen, kun suomenhevonen juoksi suoraan auton eteen ja siinä tohinassa loukkaantui sen verran pahoin, ettei lopettamiselle ollut vaihtoehtoja.

Kuten arvata saattaa, isänemän isä Eemanuel oli myös Ruotsin maalta, muttei sieltä koskaan muualle lähtenytkään. Jos aiemmin oli mainintaa siitä, että joku suvun oreista oli haluttu siitoskäytössä, tälle hevoselle on vaikeaa löytää kilpailijaa! Peräti 181 jälkeläistä maailmaan tuonut Eemanuel löytyy aika monen hevosen suvusta, tosin tarkkaa tietoa ei ole, miten moni löytyy Ruotsin puolelta. Tämä huippuperiyttäjä menestyi loistavasti estekisoissa 110cm luokissa, mikä vaikutti varmasti suurilta osin sen jatkuvaan jalostuskäyttöön. Hassua kuitenkin jälleen, ettei tämänkään orin ansiosta Japilla ole juuri minkäänlaista potentiaalia esteradoille.

Hauskasti nimetty Tujuämmä oli Japin isänemän emä toimitti lähinnä tuntiratsun virkaa, eikä valloittanut niinkään taidoillaan vaan enemmänkin ulkonäöllään. Hyvällä opetusmestarilla ei tarvinnut olla kuitenkaan mitään ylimaallisia lahjoja saadakseen lapset oppimaan ratsastuksen salat. Jälkeläisilleen Tujuämmä periytti nimensä mukaisesti erittäin itsepäisen luonteen, mutta ihan kivat liikkeet.

Japin emä Akvamariini oli täydellinen pakkaus luonteeltaan ja ratsastettavuudeltaan. Ruunikko valloitti kouluradat täydellisesti olemuksellaan ja siksi hiukan harmittaakin, ettei tamma päässyt arvioitavaksi mihinkään laatuarvostelutilaisuuksiin. Tämä saattaa kuitenkin selittyä sillä, että Riina eli vain 10-vuotiaaksi asti, jolloin se menehtyi äkillisesti jostain tuntemattomasta syystä. Tämän seurauksena Japi ei saanut myöskään sisaruksia kovin paljon, niitä kun ennätti syntyä vain kaksi.

Emän isä Kimori oli aktiivinen kilparatsu, joka saavutti voittoja kouluratsastuksessa niin seura- kuin aluetasollakin, eikä sijoittumisilta jääty suomenhevosmestaruuksissakaan. Menestyvän orin luonne oli koko elämänsä ajan mallikelpoinen, eikä se tehnyt pahaa kenellekään. Muut hevoset eivät saaneet kuitenkaan hyppiä sen silmille tai ori palautti vastarannan kiiskit takaisin ruotuun siististi komentaen, ehdoton laumanjohtaja kun oli. Kimori sai viettää viimeiset elinvuotensa nautiskellen hevosen elämästä niin laitumilla kuin pihatossakin muiden hevosten kanssa.

Himori, Japin emänisän isä, oli poikansa lailla koulukenttien taituri, mutta sen lisäksi pääsi kokeilemaan siipiään myös estekisoissa silloin tällöin. Esteet eivät missään nimessä olleet se menestyksekkäin juttu, mutta hyvähän hevosen oli aina välillä saada hiukan vaihtelua elämäänsä. Koulukisoja ori kuitenkin ennätti kiertää peräti viisi kautta aluetasolla, eikä yksikään niistä ollut pettymys omistajalleen. Lopulta Himori jäi eläkkeelle 16-vuotiaana, mutta täysin tarkkaa tietoa siitä, miten aktiivisesti hevosta käytettiin jalostuksessa, ei ole.

Japin emänisän emä Kirpakka asui ratsastuskoulussa, mutta tuntiratsun virkaa se ei hoitanut päivääkään. Vasten muiden hevosten käyttötarkoitusta, sai tamma nautiskella elämästään opettajan kilparatsuna olosta. Pikkulapsille hevonen ei olisikaan sopinut kiukuttelevan luonteensa vuoksi, mutta kovapäisyydestään huolimatta tamma osasi hallita jopa vaativa A -tason liikkeitä. Menestys oli aluetasolla kuitenkin varsin vaihtelevaa ja arvatenkin taisi ratsastuksenopettaja joutua välillä koville ratsunsa kanssa. Viimeistäänkin siinä vaiheessa saattoi itku olla lähellä, kun suomenhevosmestaruudet menivät penkin alle. Jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin ainakin Kirpakka palkittiin suomenhevoskantakirjaan kakkospalkinnolla.

Emän emä Vesi-Tyttö oli sekin mahtava kouluratsu aluetason kisoihin, sillä kapasiteettia kyllä löytyi! Tamma ei kuitenkaan pitkään ennättänyt toimia saman kilparatsastajan kanssa, sillä sen omistaja loukkaantui sen verran pahoin, että joutui jättämään entisen elämänsä taakseen ratsastuksen osalta ja myymään rakkaan ystävänsä junioriratsastajan käyttöön. Kaunisliikkeinen ja kiltti tamma toimi hyvin yksiin uuden ratsastajansa kanssa seuratasolla ja se myös kantakirjattiin myöhemmässä vaiheessa ykköspalkinnolla. Saatuaan kahdeksan jälkeläistä, menehtyi Vesi-Tyttö lopulta vanhuuteen omalla kotitallillaan 24-vuotiaana.

Vaikka suurin osa Japin emänpuoleisesta suvusta olikin koulukonkareita, orin emäemän isä Järvinen kilpaili esteradoilla napsien aimo annoksen voittoja ja muita kärkipään sijoja. Aina metrin korkuisiin esteratoihin saakka yltävä Järvinen oli myös rakenteeltaan erittäin miellyttävä tapaus, eikä siis mikään ihme, että se ykköspalkinto tuli saavutettua kantakirjassa. Ori jätti jälkeensä kolmetoista jälkeläistä, jotka ovat hyvin vaihtelevasti jakaantuneet niin koulu- kuin esteratsastuksenkin pariin.

Japin emänemän emä Ves-Likka on tuonut myös sitä toivottua koulutaituruutta sukuun. Kyseinen tamma kisasi hienosti seuratasolla, vaikkakin sen alkuelämä menikin lähinnä harrasteratsuna toimimisessa. Harmillista kyllä, tamman kaikki viisi jälkeläistä ovat jääneet kovin vaatimattomiksi, mutta onneksi yksi, Vesi-Tyttö, loisti niistä kirkkaana ja antoi hyvän aiheen jatkaa tätä mukavaa emälinjaa.

5 jälkeläistä, joista 2 tammaa ja 3 oria
18.10.2014 t. Ventoksen Makia SV-II, KRJ-I (e. Ventoksen Makarylli)
14.01.2015 o. Ulapan Jäämyrsky KTK-III, SV-II, KV-II (e. Ulapan Virmajuuli)
30.01.2015 t. Ventoksen Jääharha KTK-III, KRJ-I, ERJ-II, SLA-II, jälk. C (e. Harhaluulo)

04.02.2015 o. Ventoksen Jääruhtinas SV-II, KV-II (e. Muminan Naispaholainen)
09.07.2016 o. Ventoksen Jäänpolte (e. Ventoksen Kesäpöly)
Kouluratsastus (9 voittoa)
01. | KRJ Cup - 30.06.2014 - Fiktio - Va B - 29/362

01. | VSR Cup - 28.02.2015 - Susiraja - Va A - 1/8
02. | VSR Cup - 30.04.2015 - Susiraja - Va A - 3/19
03. | VSR Cup - 31.10.2015 - Susiraja - Va A - 2/5

01. | KRJ - 15.08.2008 - KK Orion - Va A - 2/41
02. | KRJ - 21.08.2008 - Regal - Va A - 2/42
03. | KRJ - 21.08.2008 - Regal - Va A - 3/42
04. | KRJ - 14.07.2009 - Ponitila Adina - Va B - 1/26
05. | KRJ - 22.05.2014 - Aittohaara - Va A - 7/50
06. | KRJ - 01.06.2014 - Huvitutti - Va A - 5/40
07. | KRJ - 02.06.2014 - Huvitutti - Va A - 6/40
08. | KRJ - 04.06.2014 - Team Obnoxious - Va A - 5/40
09. | KRJ - 09.06.2014 - Huvitutti - Va A - 3/40
10. | KRJ - 09.06.2014 - Oldsfellin Kartano - Va A - 3/28
11. | KRJ - 10.06.2014 - Huvitutti - Va A - 2/40
12. | KRJ - 13.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - Va A - 1/40
13. | KRJ - 13.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - Va A - 2/40
14. | KRJ - 14.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - Va A - 1/40
15. | KRJ - 15.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - Va A - 2/40
16. | KRJ - 19.06.2014 - Ponipallero - Va A - 1/50
17. | KRJ - 23.06.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - Va A - 3/30
18. | KRJ - 24.06.2014 - Ventos - Va A - 6/40
19. | KRJ - 02.07.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - Va A - 2/30
20. | KRJ - 10.07.2014 - Ulapan Talli - Va A - 6/40
21. | KRJ - 11.07.2014 - Ulapan Talli - Va A - 2/40
22. | KRJ - 14.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va A - 4/30
23. | KRJ - 16.07.2014 - VHT Viljala - Va A - 2/30
24. | KRJ - 18.07.2014 - Moondance - Va A - 4/40
25. | KRJ - 22.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va A - 5/30
26. | KRJ - 25.07.2014 - Bridgroom - Va A - 2/40
27. | KRJ - 27.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va A - 2/24
28. | KRJ - 27.07.2014 - Bellgrove - Va A - 5/30
29. | KRJ - 28.07.2014 - Kultakylän Siittola - Va A - 2/30
30. | KRJ - 29.07.2014 - Aittohaara - Va A - 3/38
31. | KRJ - 30.07.2014 - Aittohaara - Va A - 4/38
32. | KRJ - 31.07.2014 - Aittohaara - Va A - 5/39
33. | KRJ - 02.08.2014 - Malibu - Va A - 2/30
34. | KRJ - 04.08.2014 - Whispering Heaven - Va A - 5/30
35. | KRJ - 04.08.2014 - Aaltolan Perinnetila - Va A - 5/30
36. | KRJ - 05.08.2014 - Aaltolan Perinnetila - Va A - 4/30
37. | KRJ - 05.08.2014 - Malibu - Va A - 4/30
38. | KRJ - 06.08.2014 - Arcadia Morgans - Va A - 4/30
39. | KRJ - 06.08.2014 - Ponipallero - Va A - 4/30
40. | KRJ - 06.08.2014 - Aaltolan Perinnetila - Va A - 1/30
41. | KRJ - 06.08.2014 - Aaltolan Perinnetila - Va A - 1/30
42. | KRJ - 09.08.2014 - Aaltolan Perinnetila - Va A - 2/30
43. | KRJ - 09.08.2014 - Aaltolan Perinnetila - Va A - 4/30
44. | KRJ - 09.08.2014 - Arcadia Morgans - Va A - 1/30
45. | KRJ - 10.08.2014 - Aaltolan Perinnetila - Va A - 2/30
46. | KRJ - 15.08.2014 - Hestia - Va A - 5/30
47. | KRJ - 20.08.2014 - Hestia - Va A - 4/30
48. | KRJ - 20.08.2014 - Kurjenkulma - Va A - 3/50
49. | KRJ - 21.08.2014 - Hestia - Va A - 2/30
50. | KRJ - 21.08.2014 - Caral - Va A - 2/34
51. | KRJ - 23.08.2014 - Kurjenkulma - Va A - 6/50
52. | KRJ - 24.08.2014 - Hestia - Va A - 5/30
53. | KRJ - 26.08.2014 - Kurjenkulma - Va A - 1/50
Näyttelyt
00. | NJ - 00.00.0000 - Paikka - Luokka - 00/00

Valmennukset

15.08.2014, Kaneli - kouluvalmennus, Va A
Miellyttämisenhaluinen Japi osoittautui kuvankauniiksi suomenhevosoriksi. Alkuverryttelyt Yaren sai tehdä itsekseen minun valvovan silmän alla. Tyytyväisen näköinen ratsu ja ratsastaja alkoivat raviverryttelyn jälkeen tehdä laukassa työskentelyä ja kentän keskelle saakka näki, että tästä he molemmat pitivät enemmän. Tämän parivaljakon ravi ei ollut läheskään niin hyvännäköistä kuin heidän laukkatyöskentelynsä. Verkkojen jälkeen käskin antamaan orille pitkät ohjat ja hetken kävellä vain rauhassa uraa pitkin. Lepotauon jälkeen aloimme harjoitella koottuja askellajeja. Miellyttämishalunsa ja hyväntahtoisuuden takia kootut askellajit näyttivät vähintäänkin kohtuullisilta. Silti huomasi, että laukka on tälle orille helpompi kuin ravi. Koottujen askellajien jälkeen siirryttiin harjoittelemaan puolipiruetteja, kunhan parivaljakko sai hetken aikaa tehdä laukan kokoamisia sekä lisäyksiä. Puolipiruetit sijuivat hyvin, ori polki hyvin alleen ja sai tehtävän näyttämään jopa hieman helpolta.

04.09.2014, Siiri K. - kouluvalmennus, Va A
Tällä kertaa pääsisin valmentamaan yarenia sekä hänen oriaan Meren Jäätävää. Oli kaunis syysaamu ja auriko paistoi, joten ehdotin yarenille josko treenaisimme tällä kertaa kentällä, joka näytti olevan vielä ihan hyvässä kunnossakin. Se sopi, joten sillä aikaa kun yaren verrytteli ratsuaan, kipaisin tallin kahvioon ja kaadoin itselleni ison kupin kuumaa kahvia - kuten kaikkien itseään kunnioittavien valmentajien tulee tehdä, vai mitä?

Päivän treeni koostui käynnissä ja ravissa avo- ja sulkutaivutuksista sekä laukassa laukanvahdoista. Alkuverryttelyn jälkeen lähdimme työstämään taivutuksia, sulkua toisella pitkällä sivulla ja avoa toisella. Yaren sai herätellä oriaan pohkeella aika paljon, joskin se taisi vain johtua alkukankeudesta ja unihiekasta ratsun silmissä. Käynnissä ja ravissa taivutuksissa ei ollut ongelmaa suoralla uralla, joten siirsin ne diagonaalille ja katsoin, miten ratsukko suoriutuisi niistä. Niissä oli jo enemmän haastetta ja yarenin piti todella pitää lantionsa oikeassa paikassa ja istua kunnolla, muutoin Japi jatkoi tyystin väärään suuntaan. Se kuitenkin taipui hyvin ja en vaatinut kovinkaan voimakasta sivulle vievää liikettä, vaikka aika ajoin ori tarjosikin todella upeita pätkiä! Pienen hengähdystauon jälkeen jatkoimme laukkatyöskentelyllä, jossa aiheena olivat vaihdot. Kun laukka saatiin pyörimään kunnolla, jatkoimme töitä keskihalkaisijalla jossa pyysin yarenia ratsastamaan laukanvaihdot ensin joka neljännellä askeleella. Japi oli kuulolla, myötäsi hyvin ja laukka pyöri, joten näissä vaihdoissa ei ollut ongelmaa. Kun vaihdot ratsastettiin kolmella askeleella, yaren ei ehkä ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti ja askeleita tuli enemmän. Ori oli kuitenkin todella yritteliäs ja teki parhaansa, ja pienen treenauksen jälkeen saatiin muutama puhdas pätkä näilläkin askeleilla. Päätimme treenit hyvään suoritukseen ja käskin yarenin kehua hienoa oriaan, molemmat tekivät tänään hyvin töitä!

28.12.2014, Break - kouluvalmennus, Va A
Tänään olin lupautunut valmentamaan yarenia ja hänen mukavannäköistä ratsuaan Japia. Japi oli komea kimo suomenhevosori ja yaren olikin kertonut minulle ennen tunnin alkua, että orin vahvin askellaji oli laukka, mikä oli helppo uskoa jo pelkästään Japin rakennetta silmäilemällä. Mutta toisaalta juuri siksi olinkin päättänyt, että keskittyisimme tänään enemmän käynnissä ja ravissa suoritettaviin koululiikkeisiin, koska halusin nähdä miten Japi liikkuisi kyseisissä askellajeissa. Koska yaren oli jo lämmitellyt Japin ennen kuin saavuin maneesiin, pääsimmekin heti aloittamaan päivän treenit. Ensitöikseni ohjeistinkin yarenia ottamaan kunnollisen ohjastuntuman ja kokoamaan Japin, jonka jälkeen ratsukko pääsikin harjoittelemaan ihan perusravinostoja. Mutta jotta tehtävä olisi vähän haastavampi, yaren pääsi nostamaan ravin suoraan peruutuksesta. Japi oli kuitenkin selkeästi hyvin kuuliainen hevonen, ori vastasi hyvin yarenin apuihin eikä pyrkinyt väistämään apuja peruutuksenkaan aikana. Nostot sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin ja kehotinkin yarenia hetken päästä jatkamaan ravissa uraa pitkin. Alkuun Japi hieman nyhti ohjia ja haki rytmiä liikkeisiinsä, ravi vaikutti pikkuisen hätiköidyltä, mutta ohjeistaessani yarenia lisää orin liikkeisiin alkoi pikkuhiljaa ilmestyä rentoutta onnistuneen ravilisäyksen myötä.

Aikansa uralla ravattuaan pyysin yarenia hidastamaan takaisin käyntiin ja kehotin häntä seuraavaksi lähestymään minua kentän keskihalkaisijaa pitkin. Vähän ennen kentän puoliväliä tulisi ravinosto ja sen jälkeen sulkutaivutus vasemmalle. Siirtyminen raviin sujui hyvin, mutta Japi taipui hieman jäykästi sulkutaivutuksessa, mistä syystä pyysin yarenia toistamaan harjoituksen vielä muutamaan kertaan ennen kuin vaihdoimme suuntaa. Taivutukset paranivat kerta kerralta, vaikkakin Japi myös taipui paremmin oikealle kuin vasemmalle. Tästä syystä käytimmekin loppuajan erikokoisilla ympyröillä liikkumiseen, sillä toiveena oli saada Japi taipumaan paremmin kyljistään, eritoten juuri vasemmalle. Ravi- ja laukkaympyrät sekä kahdeksikot sujuivatkin lopulta moitteettomasti, vaikka vaatikin vähän työtä saada Japi rentoutumaan kunnolla.

01.01.2015, Break - kouluvalmennus, Va A
"Miltäs se Japi tuntui edellisen valmennuskerran jäljiltä?" utelin hymyillen yarenilta, kun silmäilin jälleen kerran uralla kiertävää ratsukkoa, joka oli minulle tuttu parin päivän takaa. "Keskitytään tänään sitten siihen laukkapuoleen, kun se viimeksi jäi vähemmälle" lisäsin, olimme tosiaan viime tunnilla keskittyneet enemmän taivutuksiin ja ravipuoleen – ja olin myös kiinnostunut näkemään millaista Japin paljon kehuttu laukkatyöskentely olisi. Mutta ihan vain jotta sekä hevosen että ratsastajan lihakset lämpenisivät riittävästi heti alkuun, ratsukko pääsi aloittamaan päivän valmennuksen tekemällä erikokoisia voltteja harjoitusravissa. Suunnanvaihdon myötä päätin armahtaa myös yarenin vatsalihaksia ja kehotin jatkamaan kevennetyssä ravissa, joskin harjoitus itsessään säilyi muuten samana.

Kun olin tyytyväinen siihen kuinka Japi taipui ympyröillä, kehotin yarenia kokoamaan orin ja siirtymään laukassa isoille pääty-ympyröille. "Hyvä. Seuraavaksi sitten kokorataleikkaa ja koska siinä tulee suunnanvaihto, kokeile vaihtaa laukkaa kentän keskivaiheilla … Ei vaihtunut .. Noniin, hyvä!" kyllähän se vasenkin laukka löytyi sieltä, vaikka ensimmäisellä yrittämällä hieman hapuillen. Japi oli kuitenkin muuten tuttuun tapaan oma kuuliainen itsensä eikä ori vastustellut turhaan ratsastajansa apuja. Halusin silti kiinnittää huomiota laukanvaihtojen sujuvuuteen ja ohjeistettuani yarenia jatkamaan laukassa suoraan uraa pitkin, kehotin häntä kaartamaan keskihalkaisijalle kentän päädystä ja aina kentän puolivälissä vaihtamaan laukkaa, sekä samalla suuntaa uralle palatessa. Selkeästi alun hapuilu oli ollut vain harmiton kömmähdys, sillä nyt laukanvaihdot sujuivat ongelmitta, jopa siinä määrin että viimeisellä kerralla kehotin yarenia vaihtamaan laukkaa halkaisijalla joka neljännellä askeleella.

Ratsukon palatessa takaisin uralle rytmikkäässä laukassa onnistuneen harjoituksen jälkeen pyysin yarenia hidastamaan raviin ja siitä käyntiin. Japi pärskähteli ja yritteli venytellä hieman kaulaansa, mutta muutoin ori vaikutti vireältä, vaikka kimo olikin jo hieman hionnutkin pitkän laukkajakson myötä. Oli kuitenkin selvää, että laukka oli tosiaan tämän hevosen vahvin ja toimivin askellaji, ainakin koulukentillä. Kehotin yarenia tekemään vielä muutamia voltteja ravissa, jonka jälkeen hän voisi antaa Japille pitkät ohjat. Treeni oli kuitenkin ollut suhteellisen raskas ja siksi kunnollinen jäähdyttely olisi sitäkin tärkeämpää, etteivät Japin lihakset kipeytyisi työskentelyn jäljiltä. Japin kiertäessä kenttää kaulaansa tyytyväisenä venytellen, minä puolestaan käytin aikani yarenin kanssa keskustelemiseen ja päivän oppien kertaamiseen, vaikka minun olikin myönnettävä, ettei ratsukon työskentelyssä laukkaosuuksien suhteen ollutkaan oikeastaan paljon mitään parannettavaa. Hienoa työtä!

15.02.2015, Kaneli - kouluvalmennus, Va A
Yaren ja Meren Jäätävä eli Japi saapuivat aurinkoisena aamuna kouluvalmennustunnille. Ehdotin, että treenaisimme maneesissa kentän ollessa vielä jäinen. Miellyttävän luonteinen ori käyttäytyi koko tunnin ajan todella mallikkaasti oriksi. Se kuunteli hyvin ratsastajansa apuja, sekä liikkeet olivat hyviä. Alkuravissa Japi oli hieman kankea aivan aluksi, mutta vertyi nopeasti ja ravi sai hieman ryhtiä ja polkemista. Alkuravien jälkeen käskin ratsukkoa vaihtamaan ensimmäiseksi suuntaa ja sitten hieman tekemään temmonvaihteluja. Temmonvaihtelut menivät hyvin, Japi oli heti mukana juonessa. Yarenin ei paljoa töitä tarvinnut satulassa tehdä.

Alkuravien ja pienen ravityöskentelyn jälkeen oli aika nostaa laukka ja laukata hieman molempiin suuntiin. Alkulaukkojen jälkeen oli vuorossa hieman siirtymisiä laukasta raviin ja laukasta käyntiin, kunhan Yaren oli antanut Japin kävellä hetken pitkillä ohjilla. Siirtymiset olivat hyviä, varsinkin laukasta raviin, mutta laukasta käyntiin siirtyminen oli hieman haastavampaa. Yarenin piti oikein kunnolla pitää pohkeilla kiinni ja antaa selkeämmät ohjeet, niin johan ratsukin alkoi ymmärtää. Toistimme harjoitusta muutamat kerrat, jotta ehdin nähdä myös niitä todella kivoja suorituksia. Tämän jälkeen aloimme treenaamaan peruuttamisesta laukannostoa ja yhtä laukanvaihtoa askeleessa. Nämäkin sujuivat todella mallikkaasti ja niihin en meinannut keksiä muuta kommentoitavaa kuin että ne voisivat olla hieman tarkempia siirtymisiä ja Japi voisi enemmän käyttää takajalkojansa näissä liikkeissä.

16.02.2015, Papukaija - kouluvalmennus, Va A
Olin ehtinyt jo aiemmin suunnitella Japin kouluvalmennuksen tehtävät ja nyt saapastelin maneesiin, jossa parivaljakko jo lämmitteli kevyessä ravissa. Nojauduin kaidetta vasten ja lämmittelin käsiäni harmaissa tumpuissa. "Okei, lähde tekemään avotaivutusta ravissa ihan pitkin uraa. Äläkä taas vie sitä etuosaa uran sisäpuolelle sillä sisäohjalla!", ohjeistin päättäväisenä. Ratsukko aloitti ja he hoitivat homman hyvin uran loppuun saakka. "Sitten tule harjoitusravissa I:hin ja pysähdys, peruutus, koottu laukka. Yritä ainakin koota pikkuhiljaa tuonne C:hen asti, jossa vaihdat laukkaa kerran, toisen kerran tuolla pitkän sivun keskellä ja täällä L:ssä. Niinkuin tehtiin viimeksikin.", hoilasin maneesin reunalta kertaavasti. Yaren teki työtä käskettyä ja ori nostikin laukan heti kun avut sitä vihjasivat. Laukanvaihdoit näyttivät hieman kömpelöiltä, joten pyysin kokeilemaan uudestaan. Kolmannella kerralla taisimme ymmärtää sen, että vasta kolmas kerta toden sanoo, sillä silloin vaihdot sun muut menivät täydellisesti. Lopuksi treenasimme vielä koottua käyntiä sekä ravia, jotka näyttivät Japin aikaansaamina hyvin hullunkurisilta. "Tällä kertaa jäi sulkutaivutukset välistä, mutta laukkaamiset korjasi nekin, eikö?", voivottelin loppukäyntejä menevälle parille. Annoin muutamia vinkkejä ja parannusehdotuksia yarenille, joka jäikin vielä lähtöni jälkeen maneesiin kurittamaan harmaanhohtoista suomenhevosherraa.

Päiväkirjamerkinnät

11.01.2015, Isis
Olin kulkenut tänään Ventoksen tallille hoitamaan suomenhevosori Japia. Sää oli lauhtunut pakkasista plussan puolelle ja maa oli märkää ja liejuista. Kuvittelin silti Japin odottavan minua tarhallaan suht siistinä, mutta toisinhan siinä kävi. Tarhan portilla minua vastassa odotti mahdollisimman kurainen hevonen, joka peitteestään päätellen piti piehtaroimisesta.. mutalammikoissa. Talutin tuon mutamonsterin tallin pesukarsinaan ja aloin reippaasti suihkuttelemaan haalealla vedellä. Japi katseli minua uteliaana, kun suihkuttelin letkusta tulevaa vettä ympäriinsä ja välillä minun täytyi jopa tarttua kumisukaan saadakseni kovettuneet mutakokkareet pois orin karvoista. Pesussa kului aikaa luultavasti enemmän kuin koskaan ennen, mutta viimein sain huokaista helpotuksesta ja pyyhkäistä hikikarpalot otsaltani. Katsoin siinä samalla sitten Japia silmiin ja pian päästin syvän huokauksen. Orin pää oli jäänyt pesemättä. Annoin Japille pari porkkanaa palkaksi hienosta seisomisesta ennen kuin aloin sienellä putsata sen päätä. Alkuun ori olisi mielummin halunnut syödä sienen tai ainakin riepotella sitä leikkiäkseen, mutta pääsimme pian yhteisymmärrykseen sienen käyttötarkoituksesta. Parin minuutin jälkeen Japi oli enään kuivausta vaille valmis ja loppuillasta herra pääsikin nauttimaan karsinaansa ison heinäkasan äärelle.

20.01.2015, työharjoittelija Saana (Break)
”STOP!” yllättävä kiljaisuni oli säikäyttänyt kaikki linja-autossa matkustaneet, myös kuljettajan, joka oli huutoni seurauksena iskenyt jarrut pohjaan kesken ajon. Olin vain hetkeä aiemmin nojannut otsallani linja-auton viileää ikkunalasia vasten samalla, kun olin kuunnellut kuulokkeet korvillani Nickelbackin uusinta albumia, kun katseeni oli osunut ohivilahtavalla sivutiellä joihinkin kumman tutunnäköisiin olentoihin. Hyppäsin kiireellä käytävälle ja sivuutin mummot, jotka mulkoilivat minua tuohtuneesti enkä pysähtynyt pahoittelemaan kuskillekaan, joka selkeästi olisi halunnut kirota minut sinne missä pippuri kasvaa, etenkin kun en edes selittänyt syytä siihen miksi en voinut painaa normaalisti stop-merkkiä niin kuin muut kyydissä istujat pysäkin kohdalla. Sen sijaan hyppäsin ulos linja-autosta ja heti kun auto oli kiihdyttänyt vihaisesti pois tieltäni, kiirehdin tien yli ja hölkkäsin aikaisemmin näkemääni risteykseen.

Hetken aikaa jo ajattelin että olinkohan sittenkin nähnyt harhoja, kun katseeni osui tienlaidassa kauempana tanssahteleviin hevosiin. Hevosiin, jotka olivat selkeästi karkuteillä, päätellen siitäkin tosiasiasta että toisella niistä oli vain päitset päässään eikä ihmisiä näkynyt puolestaan missään. Sammutin nopeasti iPadini ja läksin kävelemään hevosia kohti samalla, kun kaivelin taskuistani rapisevan karkkipaperin. ”Hei tyypit … mitäs te täällä kahdestaan touhuatte?” kiinnitin kaksikon huomion, sillä en halunnut säikäyttää niitä kauemmas. Lähempänä ollut kimo pyörähtikin nopeasti katsomaan suuntaani korvat jännittyneessä hörössä samalla, kun sen tummempi kaveri pärskähti hermostuneesti, ottaen saman jännittyneen asennon. ”Hei, soo nyt … ei mitään hätää.” laskin katseeni nopeasti ja yritin tekeytyä mahdollisimman vaarattoman näköiseksi. Taempana ollut ruunikko ei kuitenkaan ollut vakuuttunut, vaan se kääntyi ravaamaan poispäin ja sai kimon seuraamaan itseään muutaman askeleen verran ennen kuin ne kääntyivät taas katsomaan minua.

Epäröin ja vilkaistuani ympärilleni päätin lopulta kokeilla toista keinoa eli kyykistyin ja aloin rapisuttamaan karkkipaperia uudelleen samalla kun jatkoin rauhoittelevaa jutusteluani. Tämä sai kimon korvat kääntymään höröön ja vaikka en uskaltanut kohottaakaan katsettani, kuulin hetken päästä lumen narskunnan kavioiden alla ja tällä kertaa askeleet tulivat lähemmäksi. Lopulta kimo kurotti turpaansa kämmentäni kohti ja onnistuin kuin onnistuinkin nappaamaan sillä hetkellä nopeasti sen päitsistä kiinni. ”Soo, poika, ei hätää.” kiirehdin rauhoittelemaan kiinni nappaamaani suomenhevosoria sen perääntyessä saman tien nopeasti. En kuitenkaan laskenut päitsistä irti, en vaikka kimo retuutti minua mukanaan muutaman metrin ruunikon pyöriessä ympärillämme vauhkosti korskahdellen. ”Noniin … sooh, nyt ihan rauhassa.” hengitin itsekin syvään, kun kimo korahteli levottomasti ennen kuin se lopulta alkoi rentoutua. Lihakset värähtelivät tummanharmaan karvan alla, mutta ori ei väistänyt kosketustani kun lopulta aloin silitellä sitä rauhoittavasti kaulalta. Vilkaisin ruunikkoa sivusilmällä, mutta se vaikutti niin säpsyltä etten edes yrittänyt koskea siihen. Ja koska ainoa täältäpäin tuntemani talli oli Ventos, päätin lähteä johdattamaan hevosia kyseiselle suomenhevostallille. Läksin taluttamaan kimoa takaisin hiekkatietä pitkin ja sieltä hevoset olivat tulleetkin, lumessa näkyvistä kavionjäljistä päätellen. Vilkaistessani olkani yli näin ruunikonkin seuraavan meitä hermoilustaan huolimatta, mutta kimo selkeästi rauhoittui kun jatkoin jutusteluani sille. ”Parempi ollakin riistäytymättä, teidän vuoksenne saan nimittäin varmaan anoa polvillani seuraavan kerran, jotta kuski suostuu ottamaan minut linja-auton kyytiin aiemmin tekemäni stuntin jälkeen …” mutisin ja hätkähdin, kun kimo tyrkkäsi minua turvallaan. ”Hei, älä yhtään yritä siinä, se oli teidän vik …” äännähdykseni jäi puolitiehen, kun katseeni osui meitä juoksujalkaa lähestyviin ihmisiin ja hetken päästä tunnistinkin toisen heistä yareniksi, Ventoksen omistajaksi. Eli karkulaiset olivat kuin olivatkin Ventoksesta. Pukkasin kimoa kevyesti takaisin ennen kuin heilautin kättäni yarenille hymyssäsuin, pojat pääsisivät kohta takaisin kotiin.

21.01.2015, työharjoittelija Saana (Break)
Vaikka aurinko paistoi jälleen puiden lomassa, ilma oli suorastaan jäätävä. Pakkasta oli reilut kaksikymmentä astetta ja vaikka olin kerrospukeutunut aamulla, se ei silti estänyt kylmyyden pureutumista poskiini tai sormiini. Yritinkin lämmitellä käsiäni hieromalla niitä yhteen avatessani jälleen yhden tarhan portin. Pujahdettuani sisälle käännyin sulkemaan portin uudelleen ennen kuin käännyin katsomaan tarhassa olevia hevosia. Hetkinen … siristin silmiäni, kimohan oli minulle jo tuttu. Sehän oli toinen niistä edellispäivän karkulaisista, tummanharmaa suomenhevosori, Meren Jäätävä eikö niin? Tai Japi, niin kuin yaren oli eilen kertonut, kiiteltyään minua ensin, kun olin onnistunut nappaamaan karkuteille päässeen kaksikon kiinni. Tosiaan, onneksi niin, en edes halunnut ajatella mitä olisi tapahtunut jos hevoset olisivat ehtineet yleiselle tielle asti … Ajatuskin sai kylmät väreet kulkemaan selkärankaani pitkin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, molemmat orit olivat päässeet palaamaan kotitallilleen ehjänä ja kunnossa.

Ilmeisesti Japi kuitenkin tunnisti minut tai sitten ori oli vain utelias, niin tai näin, mutta kimo lähestyi minua korvat hörössä. ”Mitäs karkulainen? Missäs se rikoskumppanisi on?” jutustelin orille samalla, kun annoin sen haistella kämmentäni ennen kuin rapsutin Japia otsalta, harjan alta. Kimo pärskähti ja laski päätään ennen kuin vilkaisi tarhan portin suuntaan. ”Hei, eipäs edes katsella sinnepäin … Turha edes suunnitella uutta pakomatkaa.” virnistin orille ja käänsin sen pään takaisin itseeni päin, jatkaen kimon kyhnyttämistä. Tämä Japi vaikutti varsin mukavalta tapaukselta, varsinkin oriksi ja mietinkin olisikohan yarenilla mitään sitä vastaan, jos vaikka kokeilisin ratsastaa kimolla joku päivä. Olin työskennellyt orien kanssa vähemmän kuin tammojen kanssa ja tällä hetkellä kokemukseni Ventoksen oreista rajoittuivat pääasiassa yhteen parikymppiseen duracell-pupuun ja toiseen patalaiskaan luupäähän, krhmh, joten olisi mukava välillä kokeilla jotakin siltä väliltä. Ainakin voisin kysyä mitä mieltä yaren olisi asiasta. Rapsuttelin Japia vielä hetken ennen kuin peräännyin, oli minulla oikeasti oikea syykin vierailla tarhassa. Olin nimittäin kiertänyt rikkomassa jäät hevosten vesiastioista, ne kun olivat jäätyneet umpeen viime yön aikana.

Lumi narskui, kun Japi liikahteli takanani sillä välin, kun minä paukutin jäätä rikki ja lopulta kumosin vesiastian tyhjäksi. ”Pieni hetki.” totesin Japille, joka siirtyi jo tutkimaan tyhjennyttä vesiastiaa sillä välin, kun minä astuin ulos tarhasta ja varmistin että tarhan portti tuli varmasti kunnolla kiinni, en tosiaan halunnut ottaa sitä riskiä, että kimo karkulaiseni pääsisi taas omille teilleen. Kävin hakemasta tallista sankoilla kuumahkoa vettä, joka höyrysi pakkasilmassa vielä siinä vaiheessa, kun kumosin vedet hevosten vesiastiaan. Vesi kuitenkin jäähtyi nopeasti näillä pakkaslukemilla ja jälleen minua lähestynyt Japikin joi hetken aikaa hartaasti ennen kuin ori kääntyi katsomaan minua muutama vesipisara turvaltaan tippuen. Kurottauduin rapsuttamaan oria vielä nopeasti ennen kuin pyyhkäisin jouhet pois sen silmiltä ja peräännyin. Kenties meistä tulisi vielä Japin kanssa ystävät.

28.01.2015, työharjoittelija Saana (Break)
Lumi narskui, satulat natisivat ja hevosten pärskähtelyihin sekoittui naurua. Lähikaupan pihassa ihmiset kääntyivät katsomaan, kun ratsastimme yarenin kanssa esiin mutkan takaa ja yarenin tervehtiessä tuttujaan, minä vilkutin vuorostani vastaan pikkulapsille, jotka olivat painaneet naamansa autonikkunoita vasten nähdäkseen paremmin meidät tai luultavasti meidän uljaat ratsumme. Oli jälleen mahtava sää ja pakkastakin vain muutama aste, jääkuura oli kadonnut puista ja kun yaren oli ehdottanut pitkästä aikaa yhteistä maastolenkkiä, en tietenkään ollut kieltäytynyt, etenkin kun yaren lupasi ratsukseni Japin. Olin ihastunut kimoon suomenhevosoriin nopeasti, varsinkin sen jälkeen, kun olin aikaisemmin viikolla päässyt kokeilemaan sitä kentällä selästä käsin. Japi oli erinomainen ratsastaa, mutta en tiennyt voisiko samaa sanoa sen rikoskumppanista ja yarenin ratsastamasta ruunikosta Lamesta. Itseasiassa kun olin silmäkulmastani seurannut Lamen jo pihamaalla pystyyn pistämää showta, olin salaa miettinyt miten ihmeessä yaren uskaltaisi lähteä moisen kanssa minnekään maastoilemaan. Itse olin ollut Lamen kanssa tekemisissä viimeksi silloin kun se ja Japi olivat päässeet karkuteille, mutta ei ruunikko silloinkaan ollut tullut lähellekään kosketusetäisyyttä.

Mutta tässä sitä kuitenkin oltiin, minä intoa puhkuvan Japin selässä ja yaren … öh, juuri nyt lumihankeen hypänneen Lamensa selässä. Ilmeisesti kaupanpihan ohittaminen oli Lamelle liikaa, ainakin jos mitään oli pääteltävissä ruunikon yrityksestä maastoutua ojan pohjalle. Pidätin Japia, joka ei onneksi kuitenkaan ottanut mallia laumatoverinsa käytöksestä vaan totteli pohkeitani, kun yaren viittoi meidät menemään edeltä. Vilkaistessani olkani yli näin Lamen hyppäävän kiireellä takaisin tielle, sillä ilmeisesti oria ei huvittanut myöskään jäädä yksin pelottavien ihmisten lähelle. Pudistin päätäni ja kannustin Japin nyt itse vuorostani ojan puolelle, aiemmin tallatulle polulle, joka veisi meidät takaisin tallia kohti. Olin ihan tyytyväinen, että saimme jätettyä yleisen tien taaksemme, sillä vaikka Japi oli luotettava kuin kallio, samaa ei voinut sanoa Lamesta … Varmistettuani, että yaren ratsuineen oli turvallisesti perässämme, kannustin Japin hetken päästä raviin ja keskityin istumaan syvällä satulassa, sillä hevoset horjahtelivat helposti lumihangessa jonkin verran.

Pian peräkanaa ravaavat orit alkoivat myös puuskuttaa, sillä hangessa ravaaminen kävi työstä, mutta se ei toisaalta vaikuttanut myöskään haittaavan varsinkaan Japia, sillä ori touhotti vain mennä reippaasti eteenpäin korvat hörössä. Hetken päästä kannustimme hevosemme myös laukkaan, kun edessä avautui tuttu peltopätkä ja nautinkin täysin rinnoin lennokkaasta menosta lumen pöllytessä ympärillämme. Tallin kulma häämötti kuitenkin jo puiden lomasta, joten aloin hidastaa hyvissä ajoin ja hetken päästä hidastin raviin ja siitä käyntiin. Vain horjahtaakseni eteenpäin, kun takanamme kävi tömähdys ja Japi nytkähti pari askelta eteenpäin. Kääntyessäni katsomaan näin punaposkisen yarenin ja Lamen, joka oli ilmeisesti onnistunut törmäämään meihin ja lumihangessa olevista sivuttaisjäljistä päätellen ori oli pälyillyt kyllä ihan jonnekin muuanne kuin menosuuntaan. Yritin olla hymyilemättä, kun pudistin päätäni yarenille samalla, kun silittelin oman ratsuni kaulaa, kyllä minä vain sanon että parempi olisi jos talli olisi mieluummin täynnä pelkästään näitä Japin kaltaisia hevosia.

29.01.2015, työharjoittelija Saana (Break)
Suljettuani kentän portin, käännyin takaisin Japin puoleen, joka höristeli jo innokkaana korviaan riimunnarun päässä. Hymyilin ja rapsutin oria nopeasti otsalta ennen kuin ohjasin Japin liikkeelle ja hetken päästä napsautinkin jo marhiksen irti orin päitsistä. Kimo pärskähti ja ravisteli harjaansa ennen kuin kurottautui nuuhkimaan maata kentän pohjaan tallautuneen uran vierestä. Sillä välin kun sidoin riimunnarun portin pylvääseen ja nappasin aidan vierestä juoksutusraipan, Japi olikin jo heittäytynyt piehtaroimaan lumihangessa oikein antaumuksella. Hymähdin, se siitä aamuisesta harjauksesta, mutta annoin orin nousta rauhassa takaisin jaloilleen ja ravistella lumet päältään ennen kuin kannustin Japin liikkeelle maiskauttamalla ja heilauttamalla raippaa hienoisesti ilmassa. Se yksinään riitti siihen, että kimo ponnahti pehmeään raviin ja suuntasi kentän ympäri päätään viskoen ja itsekseen tanssahdellen. Oli mukava seurata Japin vaivattomia liikkeitä sivusta ja ori vaikutti itsekin nauttivan vapaudestaan, irtojuoksutus taisi sittenkin olla ihan kiva idea. Ainakin siitä päätellen, että Japi intoutui jopa pukittelemaan kiihdyttäessään laukkaan pitkällä sivulla.

Hymyilin ja pidin Japin liikkeessä äänen ja raipan avulla, mutta raippaa ei todellakaan tarvinnut kuin näyttää orille, kimo liikkui selkeästi ihan mielellään jo omasta tahdostaankin. Olin asettanut yhdelle sivulle kavaletteja maahan ja siirryinkin lähemmäs samaista sivua, jotta Japi ei pääsisi tällä kertaa kiertämään maassa olevia puomeja. Selkeästi kavalettien ylittäminen näin vähän jännitti Japia, mutta ori ravasi kyllä niiden yli maiskautuksen kannustamana, nostellen tosin jalkojaan liioitellun ylös etteivät sen kaviot vain missään nimessä kolisisi puomeja vasten. Tosin viimeisen kavaletin yli kimo päätti varmuuden vuoksi oikein hypätäkin. Annoin Japin jatkaa vapaasti laukkaamistaan kentän ympäri ennen kuin ohjasin sen kääntämään suuntaa, minkä kimo tekikin hetken epäröinnin jälkeen. Ravailtuaan ja laukattuaan myös toiseen suuntaan laskin raipan käsistäni ja annoin Japin hidastaa itsekseen vauhtia. Aikansa ori vielä ravaili ympäri kenttää kunnes kimo viimein hidasti käyntiin ja lopulta pysähtyi huomattuaan, etten ollutkaan enää kiinnostunut ajamaan sitä eteenpäin. Hymyilin Japille astuessani oria kohti samalla sille lempeästi jutustellen ja onnekseni löysin myös taskuni pohjalta sokeripalan, jonka houkuttelemana kimo lopulta tuli myös minua vastaan. ”Hyvä poika.” kehuin silitellessäni Japin vahvaa kaulaa, kyllä se on hieno ori. Ainut mikä minua harmitti oli se, etten ollut tajunnut ottaa kameraani mukaan, olisin saanut Japista muuten hienoja otoksia!

01.02.2015, työharjoittelija Saana (Break)
Kaviot kolahtelivat sementtilattiaan ja käytävällä kaikui kimeä hirnahdus, hevoset pärskähtelivät ja talliradiossa soivat ikivihreät. ”Olepa nyt paikallasi hetki” työnsin Japia ryntäistä taaksepäin saadakseni orin peruuttamaan takaisin pesukarsinasyvennykseen. Tallinomistaja yaren oli pitänyt minulle ja parille muulle ratsastajalle oikein kunnon koulutreenin näin hämärtyvää iltaa vasten ja olikin mahdotonta sanoa, olivatko hevoset vai ratsastajat enemmän hiessä tehokkaan tunnin jäljiltä. Minä ainakin tiesin jo sen, että saisin huomenna kävellä luultavasti kuin ankka reisissäni tuntuvasta kivistyksestä päätellen … Kumarruin riisumaan suojat Japin jaloista ennen kuin pyyhkäisin orin nopeasti läpi hikiviilalla. Kimo pärskähteli ja viskoi päätään levottomasti ennen kuin iski kaviollaan lattiaa, suomenhevonen olisi halunnut epäilemättä jo karsinaansa ilta-appeilleen. Taputtelin Japia rauhoittavasti kaulalle ennen kuin tartuin vesiletkuun ja väänsin vesihanan auki. Suihkutellessani orin jalkoja mietin kulunutta ratsastustuntia, se oli sujunut meidän osaltamme aika mukavasti, vaikka emme me siltikään olleet missään nimessä päässeet helpolla, ei suinkaan. Japi oli helppo ratsastaa, mutta yaren oli ollut tiukkana ja hän olikin korjannut tehokkaasti sekä tekemiäni virheitä että antanut minulle hyviä vinkkejä oman ratsastukseni parantamiseksi. Muutama ahaa-elämyskin oli tullut koettua ja olin ensimmäisen kerran elämässäni onnistunut laukanvaihdoissa joka kolmannella askeleella! Olipa sitten vahinko tai ei, olin ylpeä itsestäni ja tietysti Japista, ori oli kerrassaan ihana!

Hymyilinkin itsekseni, kun suljin viimein vesihanan suihkuteltuani jokaista jalkaa noin viidentoista minuutin verran, sinä aikana Japikin oli tyytynyt kohtaloonsa ja ori lepuutteli nyt takastaan kaikessa rauhassa. Kumarruin tunnustelemaan kimon jalat vielä läpi ennen kuin nappasin läheisestä korista siihen nostamani lämpöpintelit, ne auttaisivat lihasjännityksen raukeamisessa yötä vasten. Japi nuuhki tukkaani, kun kumarruin sen etujalkojen puoleen ja jouduinkin lopulta työntämään nauraen orin turvan sivummas, liekö mokoma jo kuvitteli, että tukkani kävisi iltaheinistä … Vaikka en kyllä ihmettelisi, vaikka kuontalossani olisikin muutama oljenkorsi, se ei olisi mitään uutta minulle. Lopulta kimo oli kuitenkin valmis, heitettyäni vielä loimenkin sen selkään ja peräännyin muutaman askeleen varmistaakseni vielä silmämääräisesti, että kaikki näytti olevan niin kuin pitikin. Japi seisoi rauhallisesti aloillaan pintelit jaloissaan ja höristeli minulle korviaan ystävälliseen tyyliinsä. Virnistin ja tuikkasin suukon nopeasti sen silkinpehmeälle turvalle. ”Tulehan, ukko, nyt pääset sitten syömään!” lupasin ja irrotin Japin viedäkseni orin takaisin karsinaansa, missä yarenin hevosille jakamat iltarehut jo odottivatkin.

02.02.2015, työharjoittelija Saana (Break)
Salasin leveän haukotukseni lukemani hevoslehden taakse ja odotin, että ohikulkijoiden askeleet loittonivat käytävällä. Huoahtaen laskin lehden lopulta takaisin alas, rutistaen sitä käsissäni samalla, kun vilkaisin käytävällä molempiin suuntiin ennen kuin katseeni hakeutui edessäni olevaan karsinaan, jossa suomenhevosori Meren Jäätävä oleskeli tällä hetkellä tyytyväisenä. Kimo kurotteli päätään käytävälle ja hirnahti hetken päästä kuuluvasti. ”Yeah, yeah, I hear you … Sinä olet kuitenkin hommasi jo tehnyt, ukkoseni.” totesin Japille juuri ennen kuin tallikäytävälle ilmestyi jälleen ulkoa muutama ihminen, joita tervehdin tällä kertaa nyökkäyksen ja pienen hymyn kera. Heitä seurasi hoitajan taluttamana komea rautias suomenhevonen, mikä aiheutti uuden hirnumismekkalan käytävällä. Pudistin päätäni, elämä oriasemalla vaikutti aika hektiseltä, mahtoikohan täällä olla tälläistä aina? Ja nyt oli vasta aamupäivä, sillä olimme tuoneet muutaman Ventoksen orin oriasemalle hypyytettäväksi jo ennen aamuseitsemää, mikä tarkoitti että olimme lähteneet tallilta jo aamuyöllä … Ihan liian aikaisin siis, jos minulta kysytään. Mutta toisaalta pääsisimme myös lähtemään takaisin kotitallille jo hyvissä ajoin.

”Valmiina?” yarenin ääni säpsäytti minut hereille ajatuksistani ja nousinkin nopeasti ylös tutun äänen havahduttamana. ”Jep, laittelin jo molemmille pojille suojat ja loimet takaisin.” lausahdin yarenin nyökytellessä hyväksyvästi. ”Siinä tapauksessa eiköhän lähdetä takaisin kotia kohti … Ota sinä taas Japi, niin minä otan tämän toisen.” yaren kehotti. Japia ei selkeästikään aikainen herätys ollut haitannut, ori oli harvinaisen reippaalla tuulella, kun talutin sen ulos tilapäiskarsinasta. Jouduin jopa rauhoittelemaan kimoa, jotta tämä ei olisi touhottanut mennä niin vauhdilla, selkeästikin vieras paikka ja vieraat hajut kiinnostivat. Toisaalta tämä olikin vasta Japin toinen vai oliko se kolmas käynti oriasemalla hypyytettävänä. Onneksi kimo kuitenkin nousi traileriin ihan yhtä innokkaasti kuin aamullakin, niin että saimme nopeasti orit lastattua ja aloimme lopultakin olla valmiita kotimatkaan. ”Jospa sitä taas tämän käynnin seurauksena maailmaan syntyisi yksi uusi mini-Japi.” yaren hymyili, kun loksautimme puolin ja toisin lastaussillan lukot paikalleen. Ajatus sai minut hymyilemään, jospa tosiaan!

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © Aye | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse