Viehättävän Hupsista

YLA1, KRJ-I, SLA-I

© Elisa W., elyzol@luukku.com © Elisa W., elyzol@luukku.com © Elisa W., elyzol@luukku.com

YLA-tilaisuus 25. huhtikuuta 2015
33,5 (17+16,5) - 33 (21+12) - 17 - 7 - 6 = 96,5p. / YLA1

KRJ:n laatuarvostelu 15. toukokuuta 2015
7 + 41 + 22 + 20 + 15 = 105 p. / KRJ-I

SLA-tilaisuus 20. kesäkuuta 2015
11 (3+3+2+3) + 22 + 25 + 24 + 18 = 100 p. / SLA-I
Lihava. Hyvä pää, paksu, leveästi kiinnittynyt kaula, piirteetön säkä. Lyhyenpuoleinen selkä, hieman huipukas lautanen.

NimiViehättävän Hupsista "Huugo" VH-tunnusVH04-018-7208
Syntymäaika ja ikä16.05.2008, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaRam. / Viehättävä
IkääntyminenKatso (3v. 11.05.2009) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenpienhevonen, ori PainotusKoulupainotteinen
Väri ja säkäTummanpunarautias, 146cm KoulutustasoKo Va A, re 80cm

Jokaisesta tallista on löydyttävä viehättäväläinen, jos ymmärtää yhtään hyvien suomenhevosten päälle! Tätä aatetta minä tolkutin itsellenikin koko ajan aikoinaan, kun Huugoa olin hankkimassa. Olin aina ihaillut Ramin hevosia, enkä nähnyt mitään pahaa siinä, että minultakin löytyisi yksi hänen kasvateistaan. Varsinkaan, kun sain mahdollisuuden hankkia vielä niinkin upean varsan kuin Huugon. Kumpikin vanhemmista oli huippuluonteen omaavia ja kaiken lisäksi menestyneitä tapauksia, joten sehän oli selvä juttu, että minun oli pakko saada tästä yhdistelmästä varsa. Varsin tuttuahan se jo olikin, että sitä keksi miljoona syytä sille, miksi aina piti saada juuri tietty hevonen...

Huugo on jykevä ori, joka käyttää halpamaisesti massaansa hyväkseen, vaikka muuten onkin pienikokoinen. Sen kanssa pitää olla jämeränä, eikä antaa tippaakaan periksi, ellei ihan oikeasti halua saada niskoilleen monta sataa kiloa ehtaa hevosta. Vihaista tämä nallekarhu ei ole tosin nähnytkään, raukka varmaan osaisi edes luimistella, vaikka sen eteen tulisi jonkin sortin kiukkupussi. Huvittavinta tämän hevosen kohdalla on kuitenkin se, ettei toisinaan päässä liiku muuta kuin... noh, ei siellä kyllä suoraan sanottuna taida liikkua yhtikäs mitään. Ori pöhöttää menemään suuntaan jos toiseenkin korvat veltosti sivuilla vatkaten ja vauhtia ei tunnu löytyvän nimeksikään. Ei Huugo tyhmä suinkaan ole, toisinaan se vain tuntuu esittävän sellaista. Omalla tavallaan se osaa olla välillä todella raivostuttava, mutta toisena hetkenä tätä komistusta tekee mieli vain halailla ja paijata olan takaa.

Hoitaessa Huugo kyllä seisoo kiltisti paikallaan ja jaksaisi odotella vaikka maailman tappiin, kunhan vain joku sitä harjaa ja rapsuttelee. Silmät ummessa ja alahuuli roikkuen ori jököttää hievahtamattakaan niin käytävällä kuin karsinassakin. Tässä tapauksessa painotan ihan oikeasti sanaa jököttää hievahtamattakaan, sillä kun tulee kavioiden puhdistuksen aika, ei ne jalat ihan oikeasti tahdo nousta sieltä maantasosta ylös millään. Huugo tuntuu seisovan tukevasti kaikilla neljällä jalallaan ja jostain kumman syystä nojailee aina siihen jalkaan, mikä tahdottaisiin puhdistaa. Toisena paheena pidettäköön sitä, että ori saattaa toisinaan korjata asentoaan niin, että hoitaja tahtoo jäädä ihan vain huomaamatta sinne Huugon supermahan ja seinän väliin. Yritäppä siinä sitten työntää hevosta pois, kun sitä ei meinaa saada siirtymään millään ilveellä. En tiedä, mitä Huugo tästä taktiikasta tuntuu hyötyvän, mutta varsin tyytyväinen se tuntuu kuitenkin aina olevan. Satuloidessa Huugon pitää totta kai tehdä se perinteisin eli pullistella niin paljon, että maha tuntuu paisuvan äärimmilleen ja tekisi mieli lisätä vyön pituutta ainakin sen parikymmentä senttiä. Uskokaa tai älkää, suitsien kohdalla ori kyllä on päinvastoin herrasmies, se kun laskee päätänsä vain alemmas, jotta niskahihnakin olisi helpompi asetella korvien taakse.

Ratsastaessa varsinaiset ongelmat vasta alkavat. Jo selkään nousu tuottaa vaikeuksia, sillä ori haluaisi olla jo menossa. Kun selässä sitten lopulta ollaan, Huugo valitsisi suunnan mieluiten itse. Tämä tuottaa runsaasti töitä kentällä ja alkuverryttelyt ovatkin hyvin tärkeät. Huugo kyllä taipuu hyvin, mutta vain silloin, jos ratsastaja laittaa sen oikeasti tekemään liikkeet kunnolla. Kovasuinen jääräpää ei myöskään turhia kiirehdi, se mieluiten mennä hölskyttelisi ihan kaikessa rauhassa maailman menoa seuraillen ja välillä melkein seisaalteen nukahtaen. Moinen käyttäytyminen mahtaakin aiheuttaa monessa mietteitä, onko tästä ihan oikeasti kouluratsuksi alkuunkaan. Varsinkaan vaativa A -tasolla. Mutta uskomatonta kyllä, kunhan alkuvaikeuksista on selvitty ja orin saa oikeasti kuuntelemaan sekä herkistymään rutkasti siitä, mitä se alussa on, ei ongelmia enää pahemmin ilmene! Käännökset ja taivutukset sujuvat sutjakkaasti ja Huugollakin herää halu onnistua. Tältä orilta löytyy näyttävät askeleet ja se hakee muotoa yleensä varsin omatoimisesti jo itse treenien edetessä.

Esteillä Huugo on ihan toivoton tapaus, eikä hyppykapasiteetti nousekaan 80cm enää ylös. Tyylikin on varsin karmea, ihan oikeasti. Orilla on ihan hakusessa oikea ponnistuspaikka ja kun se ponnistaa, se yleensä jättää hypyn ihan kesken ja hyvä ettei rämähdä suoraan päin estettä. Totta puhuakseni en edes muista, milloin viimeksi olisin vaivautunut viemään Huugoa esteradalle, siitä kun ei ole iloa kummallekaan ratsukon osapuolelle. Hevoselta ei edes löydy minkäänlaista intoa hyppäämiseen, joten miksi pitäisi vitsaa väkisin vääntää.

"Mammajokomennäänjokomennään?" Huugo varmaankin sanoisi, jos puhuisi ihmisten kieltä. Maasto on sille elämän suola ja sinne pitääkin toisinaan lähteä kaiken koulupuurtamisen ohella, jotta niin ratsastajan kuin hevosenkin mieli saa välillä levätä. Tosin ratsastajan mieli saa levätä vain silloin, kun muita ei ole mukana... Vauhtia löytyy, ylläty yllätys, vaikka muille jakaa ja jos lähdetään suuremmalla porukalla, ei Huugo siedä jäädä viimeiseksi. Kilpaviettiä siis löytyy ja eihän se mikään nautinto siinä vaiheessa ole, kun saa olla repimässä kädet verillä hevosta hiljentämään vauhtia. Ei ole myöskään mitään uutta, että tämä kaistapää päättäisi lähteä viemään ratsastajaansa ihan kuusnolla.

Traileria Huugon pitää kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja kummastella, vaikka kilpareissujen kautta se on käynyt sille tuttuakin tutummaksi. Kunhan orin antaa hetkisen katsella koppia hölmistyneenä, se kyllä lopulta tulee sinne ihan rennoissa merkeissä ja vielä ihan oikein päinkin. Nuorempana sitä kun sai olla aina aprikoimassa, milloin Huugo olisi lapa ja milloin perä edellä tunkemassa. Kilpailupaikalla Huugo on aika pitkälti oma itsensä, vaikka sen pitää totta kai päästä röyhistelemään muille hevosille ja hirnua korvia särkevästi. Varsinaisella kilparadalla ori toimii entistäkin mahtipontisimmin liikkein, kunhan sitä on ennen suoritusta lämmitellyt kunnolla. Silloin suoritus on auttamatta pilalla, jos ori ei pääse kunnolla vetristymään.

Mitä tulee muihin hevosiin, niin niihin Huugo suhtautuu aika avoimmin mielin. Tammat totta kai kiinnostavat melkoisesti ja niiden luokse tekisi niin kovasti mieli päästä, mutta oriin ja ruuniin Huugon suhtautuminen on melko välinpitämätöntä. Tämän hevosen saa laittaa melkein minkälaisen hevosen kanssa tahansa tarhaan ja Huugo sopeutuu nopeasti tilanteeseen. Sillä ei ole kovin suurta tarvetta olla porukan päällepäsmäri, joten jos joku sitä sattuu pomottamaan, Huugo kyllä väistyy. Ei ehkä mitenkään alistuvasti, mutta hyvin välinpitämättömästi ja suuntaa jonnekin rauhallisempaan nurkkaukseen laiduntamaan.

i. Hilavitkutin YLA2, SLA-II
sph, rt, 146cm
ii. Hilavimma evm
sph, lkk
iii. Hilarus evm
sph
iie. Vimmatar evm
sph
ie. Valekuva evm
sph
iei. Ehtajätkä evm
sph
iee. Vale-Rike evm
sph
e. Pirun Morsian YLA2, KRJ-II, SLA-II
sh, trt, 154cm
ei. Pirun Ylpeys evm
sh, trt, 154cm
eii. Ennakkoluulo evm
sh, 152cm
eie. Pahanilmanlintu evm
sh, m, 153cm
ee. Kihlattu evm
sh, trt, 150cm
eei. Kahlittu evm
sph, klm, 145cm
eee. Veskun Morsian evm
sh, klrt, 156cm

Isälinja: Hilavitkutin (1. polvi) - Emälinja: Pirun Morsian (1. polvi)

Huugon isän nimi on kaivertunut ainakan syvälle oman mieleni syövereihin ja ei se kyllä sinänsä mikään huono juttu edes ole. Hilavitkutin oli Viehättävän komea rautias pienhevonen, jolle kouluradat eivät olleet mikään vieras juttu. Omena ei olekaan pudonnut kauas puusta, vaan Huugo on ottanut saman vaihteen päälle isältään ja puksuttaa menemään samalla draivilla useiden kilpailuiden kärkisijoille. Ram ei onneksi heittänyt orinsa taitoja hukkaan, vaan kiikutti sen eläessä Vitkun myös suomenhevosten laatuarvosteluun nappaamaan SLA-II -palkinnon ja kyllähän tuo kunnioitettava YLA2-palkintokin koristaa orin palkintokaappia!

Huugon isän isä Hilavimma oli kuuleman mukaan varsin miellyttämisenhaluinen hevonen, joka teki mielellään töitä ja sen kanssa oli ilo kilpailla suuremmissakin koululuokissa. Liinakko ori ei kuitenkaan kerännyt mainittavia määriä sijoituksia, eikä sen ulkonäkökään miellyttänyt tuomareita näyttelykehässä. Ilmeisesti kaiken takana oli jonkin sortin rakennevika, joka ei ole kaikeksi onneksi periytynyt Huugolle. Sääli vain Hilavimmaa.

Mitä Huugon isänisän isään tulee, Hilarus on kyllä taas ihan omaa luokkaansa! Vaikka Hilavimma ilmeisesti ei saanutkaan palaa isänsä kaikesta loistokkuudesta, on sitä tainnut ihme kyllä Huugolle asti riittää. Hilarus oli vaativa A -tason ratsu, joka sai napsittua itselleen monia sijoituksia arvostetuista kilpailuista. Pähkinänkuoressa sen vahvimmat puolet oli kuuliaisuus, sisukkuus ja energisyys. Ehkäpä nämä kaikki eivät kuitenkaan täysin Huugossa kohtaa, mutta hyvä kuitenkin tietää, että suvusta löytyy tällainenkin periyttäjä.

Huugon isänisän emä Vimmatar oli nimensä mukaisesti täyttä ruutia. Tältä suunnalta taitaakin löytyä ensimmäinen ravikenttiä nähnyt sukulainen, mutta hieman arvoitukseksi on jäänyt, miksi tamma siirtyi sijoituksista huolimatta vanhemmalla iällään vielä kouluratsun hommiin. Niin tai näin, kouluratsunakin Vimmatar oli oikea peto ja kahmi sijoituksia siinä missä kuka tahansa muukin Huugon sukulainen historiaa katsomatta.

Huugon isän emä Valekuva sai kokea hyvin ristiriitaisen ja lyhyen elämän. Tamman kerrotaan olleen hyvin arka, yhden ihmisen hevonen, joka kuitenkin pärjäsi hyvin kisakentillä. Koulukentiltä ropisi sijoituksia valtava määrä, eikä näyttelykehissäkään mennyt mitenkään huonosti. Surullinen asia oli kuitenkin se, että Valekuva sairastui nuorena johonkin sairauteen, joka vei sen lopulta 12-vuotiaana kokonaan.

Huugon sukuun mahtuu ilmeisesti toinen toistaan persoonallisempia hevosia, sillä Huugon isänemän isä Ehtajätkän oli täytynyt ihan varmasti osoittaa erikoisia merkkejä jo pikkuvarsana. Eihän sen nimi muuten olisi voinut osua noin nappiin, ori kun oli suuna päänä aina joka tilanteessa ja mahtailemassa jokaiselle vastaantulevalle tammalle. Ilmeisesti kuitenkin orimaisuus oli vähän liian kova pala ratsastaessa ja muutaman jälkeläisen jälkeen sai Ehtajätkä luopua miehuudestaan. Vasta tämän jälkeen orista alkoi tulemaan kouluratsu, jonka kanssa pääsi kiertelemään kisakenttiä.

Isänemän emä Vale-Rike osasi ilmeisestikin juonittelun alkeet ja hiukan enemmänkin. Solmu jos toinenkin aukesi tuosta noin vain ja oli turha toivoa, että joku erikoisempi karsinakaan olisi sitä sisällään pitänyt. Kumma kyllä, ilmeisesti tämä oli kuitenkin enemmänkin sitä nuoruuden huumaa ja kun Vale-Rike oli saattanut pari varsaa maailmaan, alkoi ilmeisesti aktiviteettia olla tarpeeksi jo muualtakin suunnalta, eikä sen tarvinnut enää kehitellä karkumatkoja.

Huugon emänpuoleinen suku ei ole yhtään sen hullumpi kuin isänkään ja sen voi todeta jo emästä, Pirun Morsiamesta. KRJ-II, YLA2 ja SLA-II -palkinnot itselleen napannut hevonen ei voi olla mikään turha otus ja mitä tulee Rosan luonteeseen, on se oikea unelma. Viiden varsan emäksi ei voisi paljoa parempaa hevosta toivoakaan ja on varmasti paljon Rosan ansiota, että Huugolla on niin hyvät geenit kouluratsuksi. Tamman kisakalenteri nimittäin pullistelee sijoituksia, mutta hiukan sitä jää kaipaamaan niitä näyttelymeriittejä. Tamma kun on ainakin omaan silmään varsin näpsäkkä pakkaus!

Jälleen kerran ei paljon ylistyssanat riitä, kun ottaa puheeksi Huugon emän isän, Pirun Ylpeyden. Kun hevosella on takanaan niin alue- kuin kansallistasonkin kisoja sijoituksineen, kertoo se hyväkäytöksisestä ja terveestä tapauksesta. Pirun Ylpeyden omistaja halusi päästää orin kokeilemaan siipiään kouluratsastuksen lisäksi myös este- ja kenttäratsastuksen saralla, ja kyllä se selvästikin kannatti. Vaikka orista eteenpäin suku tuntuukin enemmän painottuneen kouluun, ori kuitenkin tuntui menestyvän aika pitkälti kaikissa lajeissa. Näyttelymenestyskin oli mahtavalla ulkonäöllä taattu, vaikka ihme kyllä sitä ei kantakirjattavaksi vietykään.

Punarautias emänisän isä Ennakkoluulo tuntui ottaneen taas oman nimensä elämänsuunnakseen ja oli näin ollen ennakkoluuloinen kaikkea uutta ja vierasta kohtaan. Turvallisessa ja tutussa ympäristössä orista kuoriutui varsinainen herrasmies, joka otti mieluusti tammoja vastaan. Tässä asiassa vieras ei oria haitannut, vaan se tuli toimeen kaikkien tammojen kanssa, mikä onkin jalostuskäytössä olevalle hevoselle omiaan. Hämmentävä tieto on kuitenkin se, että Ennakkoluulolle kertyi elämänsä aikana peräti 76 jälkeläistä, mikä on kyllä varsin hyvä saavutus yhdelle hevoselle. Kilpakenttiä ori ei kuitenkaan tainnut juurikaan nähdä, mikä on harmi sinällään.

Huugon emänisän emä Pahanilmanlintu saa ihmettelemään, miksi sille on annettu noin negatiivinen nimi. Kaunis tamma kilpaili yllättävästi valjakkoa ihan vaativalla tasolla ja tämän lisäksi myös koulua ihme kyllä hyvinkin vaatimattomasti helppo B -tasolla. Myös esteiden parissa tamma pääsi ilmeisesti työskentelemään, mutta ne eivät olleet mikään vahvin leipälaji, joten jäivät sikseen. Kiltti ja rauhallinen tamma pääsi kuulopuheiden mukaan viettämään eläkepäiviään Terrakon Ratsastuskoululle, mikä tietysti hiukan ihmetyttää, yleensä kun hevoset pääsevät eläkeelle tuntihevoshommista.

Herttainen, eloisa ja miellyttävä tamma Kihlattu oli Huugon emän emä, joka ei varmasti antanut tälle suvulle huonoa mainetta. Koulukentillä tuli mainetta kansallisella tasolla asti ja näyttelykehissäkin Kihlattu tuntui peittoavan hyvää tahtia omat kanssakilpailijansa. Estekilpailuissakin tammaa kuulemma nähtiin, tosin huikeat 60cm luokat eivät ole mitenkään korokkeelle nostettavissa. Joka tapauksessa niin hevoselle kilpaa ratsastanut kuin omistajakin ylistävät tammaa varsin mukavaksi tapaukseksi, vaikka se olikin toisinaan hyvinkin itsepäinen.

Kahlittu, Huugon emänemän isä kilpaili elämänsä aikana niin koulu- kuin kenttäkisoissakin menestyksekkäästi. Komea kulomusta suomenpienhevonen jätti jälkeensä varmasti monta surullista henkilöä, ori nimittäin kuoli nuorena sydänpysähdykseen ja jälkeläisiä sillä ei oltu ennätetty teettää enempää kuin yksi Kihlatun lisäksi. Luonteeltaan varsin mukava ja helläksikin tituleerattu herrasmiesori olisi varmasti jättänyt jälkeensä useammankin hienon varsan, jos olisi vain ennättänyt.

Huugon emän nimen Morsian-osa taitaa olla peräisin emänemän emältä, Veskun Morsiamelta. Tämä varsin hyväluonteinen tamma vietti viimeisiä eläkevuosiaan Pohjois-Suomessa kilpailtuaan ensiksi hyvinkin menestyksekkäästi niin koulu- kuin esteradoillakin. Kansalliselle tasolle asti hevosella ei kuitenkaan menty, aluetaso sai kuulemma riittää Veskun Morsiamen kohdalla. Mukava lisä kuitenkin tähän kaikkeen oli se, että tamma oli opettettu myös ajolle ja sillä on ilmeisesti myös jonkin verran koetettu valjakkoajoakin. Ainakin kuusi sen jälkeläistä ovat ratsuna menestymisen lisäksi pärjänneet myös hyvin valjakkoajossa.

7 jälkeläistä, josta 3 tammaa ja 4 oria
20.06.2014 t. Ventoksen Akkaprkele
(e. Muminan Naispaholainen)
30.09.2014 o. Ventoksen O-ou KRJ-I, SLA-II, YLA2 (e. Harhaluulo)
02.11.2014 t. Fiktion Huliviliina KTK-II, SV-II (e. Mäkisuon Helmiina)
01.01.2015 t. Ventoksen Keijutaika (e. Maanan Valotaika)
14.01.2015 o. Mörkövaaran Hattutemppu KV-II, SV-II, VAR-II (e. Parodian Sulosointu)
21.03.2015 o. Ventoksen Hilpuri SV-II, KV-II, VAR-II (e. Ventoksen Makarylli)
16.10.2015 o. Ventoksen Huligaani (e. Viisikon Taifuuni)
Kouluratsastus (8 voittoa)
01. | KRJ Cup - 28.02.2015 - Oldfinion Dressage - Va A - 7/138

01. | VSR Cup - 31.10.2014 - Susiraja - Va A - 1/7
02. | VSR Cup - 31.12.2014 - Susiraja - Va A - 4/17
03. | VSR Cup - 31.03.2015 - Susiraja - Va A - 1/6
04. | VSR Cup - 30.04.2015 - Susiraja - Va A - 2/19

01. | KRJ - 21.08.2008 - Regal - Va A - 5/42
02. | KRJ - 28.04.2014 - Järviluoto - Va A - 1/35
03. | KRJ - 28.04.2014 - Järviluoto - Va A - 3/35
04. | KRJ - 28.04.2014 - Järviluoto - Va A - 1/35
05. | KRJ - 16.05.2014 - Ventos - Va B – 1/38
06. | KRJ - 21.05.2014 - Aittohaara - Va A - 4/50
07. | KRJ - 25.05.2014 - Aittohaara - Va A - 5/50
08. | KRJ - 01.06.2014 - Team Obnoxious - Va A - 5/40
09. | KRJ - 02.06.2014 - Huvitutti - Va A - 6/40
10. | KRJ - 03.06.2014 - Huvitutti - Va A - 3/40
11. | KRJ - 04.06.2014 - Team Obnoxious - Va A - 3/40
12. | KRJ - 07.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - Va A - 2/40
13. | KRJ - 08.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - Va A - 2/40
14. | KRJ - 14.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - Va A - 3/40
15. | KRJ - 15.06.2014 - Oak Hill Event Park - Va A - 5/66
16. | KRJ - 22.06.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - Va A - 1/30
17. | KRJ - 24.06.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - Va A - 3/30
18. | KRJ - 24.06.2014 - Ventos - Va A - 4/40
19. | KRJ - 26.06.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - Va A - 3/30
20. | KRJ - 01.07.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - Va A - 4/30
21. | KRJ - 03.07.2014 - Ventos - Va A - 5/40
22. | KRJ - 15.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va A - 5/30
23. | KRJ - 16.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va A - 4/30
24. | KRJ - 21.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va A - 4/30
25. | KRJ - 23.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va A - 1/24
26. | KRJ - 26.07.2014 - Bellgrove - Va A - 5/30
27. | KRJ - 27.07.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va A - 3/24
28. | KRJ - 28.07.2014 - Bellgrove - Va A - 3/30
29. | KRJ - 29.07.2014 - Bellgrove - Va A - 5/30
30. | KRJ - 29.07.2014 - Aittohaara - Va A - 5/39
31. | KRJ - 01.08.2014 - Aittohaara - Va A - 4/39
32. | KRJ - 01.08.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Va A - 1/24
33. | KRJ - 01.08.2014 - Whispering Heaven - Va A - 2/30
34. | KRJ - 02.08.2014 - Arcadia Morgans - Va A - 3/30
35. | KRJ - 05.08.2014 - Arcadia Morgans - Va A - 3/30
36. | KRJ - 06.08.2014 - Wuki - Va A - 8/74
37. | KRJ - 06.08.2014 - Stal Lycan - Va A - 4/18
38. | KRJ - 08.08.2014 - Aaltolan Perinnetila - Va A - 4/30
39. | KRJ - 13.08.2014 - Jukola - Va A - 4/30
40. | KRJ - 16.08.2014 - Hestia - Va A - 2/30
41. | KRJ - 21.08.2014 - Hestia - Va A - 5/30
42. | KRJ - 23.08.2014 - Hestia - Va A - 2/30
43. | KRJ - 25.08.2014 - Wuki - Va A - 7/100
Näyttelyt
00. | NJ - 00.00.0000 - Paikka - Luokka - 00/00

Valmennukset

21.07.2009, Suvi - kouluvalmennus, Va A
Aloitimme lämmittelyllä. Huugo hangoitteli vastaan viskomalla päätään, mutta myöntyi kuitenkin tahtoosi ja teki mitä tahdoit, jopa oikeassa askellajissa! Huugo tuntui paljon vaativalta hevoselta jo näin alussa. Työskentely alkoi volttien tekemisellä. Sait mahdutettua pitkälle sivulle viisi keskikokoista volttia, jotka menit käynnissä ratsastaen reitit huolellisesti ja asettaen sisälle. Huugo turhautui niin yksinkertaiseen tehtävään, että yritti riistäytyä omiin puuhiinsa moneen otteeseen. Kun tehtävä piti tehdä ravissa, molemmilla pitkillä sivuilla ja taivuttaen, haastetta tuli lisää. Huugo yritti livistää tehtävästä ja teki sen huolimattomasti, mutta kärsivällisenä ratsastajana sait sen keskittymään. Olitte hyvin tasapainoinen pari ja teitä oli mukavaa katsella!

01.07.2014, Lissu T. - kouluvalmennus, Va A
Kerrankin näin päin, että minä valmennan yarenia eikä hän minua! Valmennus taisi olla paikallaan, sillä pienhevosori Huugo mennä viipotti tasan minne itse halusi vähät välittämättä ratsastajastaan. Verryttelyistä ei ollut tulla mitään, joten otin ratsukon liinaan, jossa Huugon ylimääräistä energiaa purettiin pois ja laitettiin hevonen huomaamaan ratsastajansa avut. Taisimme yarenin kanssa huokaista yhtä aikaa, kun Huugo alkoi nostaa ravia ja laukkaa ratsastajansa pyynnöstä eikä siksi, että päätti niin itse. Liinaverryttelyjen jälkeen ratsukko verrytteli vielä hieman itsenäisesti - pysähdyksiä, peruutuksia, siirtymisiä ja pohkeenvistöä - ennen kuin aloitimme työskentelyn.

Ensimmäiset treenattavat tehtävät olivat avo- ja sulkutaivutus. Hivenen kaivamalla Huugolta löytyi hyvä koottu ravi, ja parin pipariksi menneen taivutuksen irvikuvan jälkeen ori esitti hienot avo- ja sulkutaivutukset. yaren oli saanut ratsunsa selän jänteväksi ja takaosan työskentelemään kunnolla (melkoinen saavutus tuollaisen viipottajan kanssa!), etuosan keveydestä ei tosin voitu puhua. Vaikka taivutukset onnistuivatkin niiden jälkeen Huugo puksutti menemään etupainoisena höyryveturina. No, ehkä tämä tästä.. Seuraavaksi ratsukko sai tehdä koottu ravi - keskiravi - koottu ravi -siirtymisiä. Ensimmäiset kaksi siirtymäketjua menivät ihmetellessä, mihin se keskiravi jäi. yarenin ilmeestä näki, että ärsytti ja rankasti, mutta pää punaisena valittamisen sijaan yaren tyytyi jupisemaan litanian minulta oppimiaan kirosanoja ja hinkkaamaan siirtymisiä uudestaan ja uudestaan, kunnes olin tyytyväinen. "Löytyihän se keskiravi sieltä!", huikkasin iloisesti ja sain vastaukseksi mulkaisun, joka vaiensi minut hyvin tehokkaasti.

Ravityöskentelystä siirryttiin laukkatehtävään, joka oli puoliympyrä vastalaukassa. Huugo olisi halunnut vetää rallia, mutta yarenin huumorintaju oli loppunut, ja yksi napakka pidäte sai orinkin hoksaamaan, että nyt ei pelleillä. Orilta löytyikin tasapainoinen, hieno vastalaukka, jonka aikana etuosakin keveni. Puoliympyrä oli juuri oikean kokoinen, säännöllinen kuvio, ja vastalaukka sujui molempiin kierroksiin. Hyvä te! Harjoituslaukan ja -ravin kautta ratsukko sai siirtyä itsenäisiin loppuverryttelyihin. Loppupeleissä valmennus meni ihan hyvin, vaikka alku olikin suht mielenkiintoinen eikä yarenia paljoa naurattanut.

25.08.2014, Kaneli - kouluvalmennus, Va A
Huugo ja hänen omistajansa Yaren saapuivat sateisena aamuna omistamalleni tallille valmentautumaan. Parivaljakolle oli tiedossa mukavat treenit maneesissa, koska syksyinen keli päätti estää ulkona treenaamisen. Orin selkään nouseminen taisi olla parivaljakon ensimmäinen iso haaste. Huugo oli heti menossa jo kovaa vauhtia ja Yaren sai roikkua jalustimissa henkensä kaupalla, kunnes ori joutui seinän tullessa vastaan hidastamaan vauhtia, jota ratsastaja käytti hyödykseen. Valmennuksen alkuhetkillä kävi selväksi, että ori oli kovasuinen, laiskanpuoleinen ja oikea jääräpää. Huugoa piti koko ajan muistuttaa ratsastajan läsnäolosta raipalla sekä pohkeilla, muuten olisi nähty nukkuva hevonen kentällä. Kootuissa askellajeissa orin leppoisa askellus oli eduksi, vaikka siltikin sille vielä piti tehdä selväksi, että kuka täällä oikein määrää. Taisteluiden jälkeen Huugo alkoi olemaan herkempi ja vastaanottavaisempi apuja kohtaa, jolloin Yarenin työ helpottui ja oriin tuli enemmän sitä kaivattua ryhtiä. Tunnin loppua kohden ori alkoi hakeutumaan itse alaspäin ja kaikenlaiset taivutukset näyttivät jo hyviltä. Tunnin lopussa meno näytti jo sen verran sujuvalta, että pystyin tehtäväksi antamaan puolipiruetin.

04.09.2014, Siiri K. - kouluvalmennus, Va A
Kurvasin jälleen yarenin tallipihalle aikeissani valmentaa tänään häntä sekä hänen oriaan Viehättävän Hupsista. Tänään satoi rankasti ja keli oli äärettömän ankea, joten rukoilin mielessäni ettei minun tarvitsisi pitää valmennusta joko mutaisella kentällä tai ruuhkaisessa maneesissa. Onneksi yaren olikin varannut meille hyvissä ajoin tilaa kuivasta hallista, jossa hän jo verrytteli pientä orhiaan valmiina päivän treeneihin.

Alkuverryttelyssä yaren totesi Huugon tuntuvan hieman jäykälle ja tahmealle, joten käskin hänen ratsastaa isoa laukkaa suoraan eteen. Tarkoitus oli venyttää hevosta kunnolla pitkälle kaulalle ja eteen-alas. Tämän jälkeen yaren tuumasi hevosen jo tuntuvan paljon vetreämmältä ja helpommalta ratsastaa, mikä oli tarkoituskin. Aloitimme treenit jatkamalla laukassa, halusin ratsukon tekevän paljon temponvaihteluja ja treenasimme myös hyvin koottua, ns. "piruettilaukkaa". Piruettilaukkaa oli kuitenkin tarkoitus ratsastaa vain pari askelta ja jatkaa siitä ratsastamalla eteen ja palata sitten taas kootumpaan. Huugo oli tänään todella vahva edestä eikä oikein reagoinut pidättävään apuun, vaan painoi kuolaimelle. Yarenin oli vaikea saada sitä kunnolla koottua koska ori ei tullut läpi koko selästään, jäkittäen kädellä ja laukaten vähän tönkösti. Useiden toistojen jälkeen (erityisesti eteen ratsastaminen taisi auttaa) ori saatiin lopulta ratsastettua kunnolla läpi ja koottu laukkakin alkoi näyttää siedettävältä. Laukan jälkeen treenasimme myös vähän avoja ja sulkuja, missä ei enää tässä vaiheessa ollut ongelmaa hevosen ollessa jo niin hyvin vertynyt ja avuilla. Huugo taipui kauniisti ja yaren sai ratsastaa sitä pienillä avuilla. Kyllähän tästäkin suomiputesta saa hienoa liikettä aikaiseksi kunhan jaksaa nähdä vähän vaivaa!

17.12.2014, Cannabia - kouluvalmennus, Va A
Olitte jo tehneet jonkin aikaa alkuverryttelyjä, kun saavuin paikalle. Ehkä se olikin hyvä niin, koska olit kertonut että ori vaatii todella paljon töitä lämmitäkseen kunnolla ja muuttuakseen kevyeksi ratsastaa. Aloitimme ihan perusjutuilla, kiinnittäen huomiota juuri siihen että ori saadaan mahdollisimman kevyeksi ja joustavaksi. Pyysin teitä tekemään käynti - ravi siirtymisiä suurella ympyrällä vähintään neljästi ympyrän aikana. Siirtyminen ravista käyntiin tuli tapahtua mahdollisimman huomaamattomilla avuilla, samoin kuin siirtyminen käynnistä raviin. Kummankin siirtymisen tulisi olla tasapainoinen ja etenkin käynnistä raviin siirryttäessä hevosen tulisi tehdä siirtyminen niin, ettei se innostu liikaa ajatuksesta siirtyä reippaampaan askellajiin. Teitte siirtymisiä kummassakin kierroksessa ja vaihdoimme tehtävää, kun alkoi näyttämään siltä että ori kuuntelee apujasi todella hyvin. Seuraavaksi teimme saman harjoitteen ravi - laukka siirtymisissä, mutta tällä kertaa käyttäen koko maneesia. Laukasta raviin siirtyminen aina pitkän sivun keskellä ja ravia enintään puoli maneesin mittaa, jonka jälkeen uusi laukka ja maneesin päätyyn ympyrä kootussa laukassa. Huugo oli selkeästi herkistynyt alun käynti - ravisiirtymisten jälkeen, sillä kovin montaa ravi - laukkasiirtymistä ei tarvittu, että ori teki siirtymiset hyvin olemattomilla avuilla eikä painanut kädelle. Loppuun saitte vielä tehdä muutamia laukanvaihtoa. Huugo teki työtä käskettyä, mutta näytti välillä innostuvan vaihdoista jopa hieman liikaa. Muutamaan otteeseen jouduin vaihtojen välillä pyytämään että ottaisit oria hieman takaisin päin, jottei meno ylly vallan mahdottomaksi. Kunhan saat oriin kulkemaan rennosti ja pienillä avuilla, kuoriutuu siitä vallan hieno kouluhevonen.

07.03.2015, Laura Laukkanen - kouluvalmennus, Va A
Viehättävän Hupsista oli erittäin komean näköinen, kun sitä tuotiin maneesille valmennusta varten. Huugoksi kutsuttu kuitenkin esitteli toista puoltaan jo selkäännoustessa, ratsastaja onneksi tuntui olevan perillä hevosen jutuista ja ei mennyt kauan, kun ratsukko oli verryttelemässä. Huugo vaikutti heti alkuun hevoselta, joka itse mielellään menisi ja tekisi, mitä silloin huvittaa - ratsukon työskentelyä oli kuitenkin mahtava seurata, kun niin alla- kuin päälläolijakin omasi kumpikin kovan pään, jota ei niin vain murskattu. Hetken taistelun ja verryttelyn jälkeen Huugoksi kutsuttu kuitenkin alkoi taipua selässäistujan tahtoon, ja esille alkoi tulla hieman sitä kouluhevosta, jota olinkin jo odotellut.

Olin päättänyt ottaa tämän päivän aiheeksi yhden kolmesta askellajista, laukan nimittäin. Ensin näin alkuun pistin ratsukon laukkaamaan normaalisti laukkavoltille toiseen päähän maneesia, samalla antaen hieman ohjeita vielä hieman vastaanpanevaa Huugoa koskien. Lopulta pääsimme etenemään valmennuksessa, ja ohjeistin ratsukon kokeilemaan koottuun laukkaan siirtymistä, pysyen edelleen voltilla. Alkuun Huugon takaosa ei työskennellyt toivottuun tapaan ja hevosta ei edes tuntunut kovin paljoa kiinnostavan laukan kokoaminen - ratsastajaa kiinnosti hevosenkin puolesta, ja kuin tahdon voimalla ratsukko siirtyi, pikkuhiljaa, parempaa ja parempaa koottua laukkaa kohden.

Pidimme saman suunnan laukassa, kun pyysin ratsukolta laukanvaihtoja joka askeleella, pituushalkaisijaa ratsastaessa. Huugonkin työinto oli jotenkin tullut jo luolastaan ja hevonen hoitikin vaihdot sujuvasti. Ratsukko ratsasti pituushalkaisijalla vaihtoja vielä muutaman kerran lisää, ennen kuin siirryimme takaisin pääty-ympyrälle, joka nyt oli erisuuntainen kuin aiempi. Ja tälläkin kertaa kokosimme Huugoa, pienin askelin mutta selvästi helpommin hoitui toiseen suuntaan kokoaminen - en sitten tiedä, johtuiko suunnasta vai siitä, että loppua kohden hevonen tuntui tosiaankin jo suhtautuvan työskentelyyn aika positiivisesti. Tämän tehtävän jälkeen päästin ratsukon loppuverryttelemään, kun itse ihan tyytyväisenä jäin tätä loppuakin seurailemaan - erittäin onnistunut tuntinen oli, Huugo oli mahtava!

Päiväkirjamerkinnät

07.09.2014, Anita
Liikutin jo aiemmin päivällä Ventoksella yhden hevosen ja nyt oli Huugon vuoro. Ori pörhisteli tarhassaan ja tuli minua portille vastaan. Vaikka sen säkäkorkeus oli vain 146cm eli ponikokoa, muuta massaa herrassa tuntui olevan vaikka kuinka. Yllätyin, kuinka jykevän oloisesti se seurasi minua talliin. Harjatessa Huugon alahuuli alkoi hetkessä lörpöttää ja silmät painuivat kiinni. Epäilin, että ori esitti nukkuvaa, sillä kavioita putsatessa se tuntui suorastaan painavan niitä maata kohti. Jotenkuten selvisin operaatiosta ehjin varpain, lähinnä kiittäen omia nopeita refleksejä.. Huugo taisi kyllä tähdätä kenkääni useammankin kerran pikkuisilla kavioillaan.. Satuloidessa vyön pituus tuntui loppuvan kesken, kun herra veti henkeä sisään oikein urakalla. Onneksi suitsiessa se armollisesti avasi suunsa, laski pään ja maiskutteli tyytyväisenä kuolainta. Tämä hevonen sai raivotason hetkessä ylös -ja sitten taas lepyteltyä sekunneissa. Selkäännousu tapahtui puolilennosta, sillä Huugo ei tahtonut olla paikoillaan. Alkukäynneissä se kuitenkin tahmeni kuin etana tervassa ja sain käyttää kaiken osaamiseni hevosen herättämiseksi. Työ palkittiin ja jonkin aikaa taisteltuani huomasin, ettei askeleet olleetkaan enää puuroa ja hevonen hakeutui parempaan ryhtiin. Käännöksetkin alkoivat onnistua ja herra lähti taipumaan kivasti. Hiki kuitenkin virtasi kypärän alta, sillä mitään ei Huugo antanut ilmaiseksi. Laukassa herra olisi halunnut mennä omaa vauhtiaan omaan suuntaansa, joten taas oli pienen neuvottelun aika, ennen kuin matka jatkui minun mukaani. Olipa kuitenkin todella opettavainen ratsastuskerta! Koko kroppa oli uupunut, kun loppukäyntien ajaksi laskeuduin selästä taluttamaan oria. Vein Huugon talliin ja jaon iltaruoat koko porukalle, ennenkuin lähdin kotiin.

01.01.2015, työharjoittelija Saana (Break)
Oli rauhallista. Ventoksen suomenhevostallissa vallitsevan hiljaisuuden keskeytti oikeastaan vain satunnaiset hevosten pärskähdykset ja talikon aikaansaamat kolahdukset. Aamupäivästä suurin osa hevosista oli viety ulos ja sen jälkeen olinkin päässyt tarttumaan kottikärryn kahvoista kiinni, sillä karsinat odottivat puhdistustaan. Uudenvuoden pyhien kunniaksi tallissa oli tavallista hiljaisempaa ja olinkin saanut ahkeroida rauhassa viimeiset pari tuntia. Nyt jäljellä oli tosin onneksi enää vain yksi karsina, joka ei tosin ollut tyhjillään. Luettuani karsinanovessa olleen nimikyltin käännyin katsomaan paremmin karsinassa seisovaa – tai pitäisikö sanoa torkkuvaa – suomenhevosoria. Joka ei tosin vaikuttanut edes huomaavan minua, ainakaan sivuilla roikkuvista korvista ja roikkuvasta alahuulesta päätellen. Eikä Viehättävän Hupsista oikeastaan noteerannut minua edes siinäkään vaiheessa kun avasin karsinanoven, mitä nyt höristi korviaan ja vilkaisi minua kerran, kunnes päättikin etten ollut sen huomion arvoinen ja leveästi haukotellen käänsi päänsä poispäin minusta. No jaa, väliäkös tuolla, onnistuisihan karsinan putsaus vaikka kyseinen ori torkkuisikin nurkassa. Siirsin vain kottikärryt karsinan ovelle ja kävin työhön, vaikka ei karsinassa nyt niin paljon työtä ollutkaan … Se oli kohtuullisen puhdas muutamaan aiempaan verrattuna.

Siinä vaiheessa kun lopetin ja olin poistumassa karsinasta, tulin kuitenkin kiinnittäneeksi huomioni jälleen Huugoon, joka kylläkin oli torkkunut koko tämän ajan äänettä paikallaan takaseinää vasten. Ori näytti olevan harjauksen tarpeessa, ainakin mikäli takkuista harjaa oli uskominen eikä äskeinen purunpölytysurakkani näyttänyt tehneen kunniaa myöskään raudikon tummalle karvapeitteelle. Tyhjennettyäni kottikärryt lantalaan ja vietyäni talikon pois palasinkin Huugon karsinalle harjakorin kera. Pääteltyäni, että ori tuskin liikkuisi erityisemmin minnekään harjauksen aikana, en suotta sitonut suomenhevosta kiinni vaan tartuin suoraan tuumasta toimeen. Sukimisen ääntä siivittikin oikeastaan vain minun jutusteluni Huugolle, joka oli jälleen vain vilkaissut minua silmäkulmastaan, kun olin palannut sen karsinaan mutta muuten tyytynyt vain seisoksimaan aloillaan vaihdettuaan ensin vain painoaan jalalta toiselle. Ilokseni huomasin kuitenkin Huugon korvien taipuneen aavistuksen ääntäni kohti, ehkäpä ori sittenkin kuunteli silkan välinpitämättömyyden sijaan. Kaikki sujuikin oikeastaan hyvin siihen asti, kunnes minun piti päästä vaihtamaan puolta eikä Huugo olisi millään suostunut siirtymään pois takaseinän vierestä. Päinvastoin, hyvä ettei ori litistänyt minusta ilmoja pihalle kun ahtauduin sen ja seinän väliin, vain saadakseni Huugon koko painon syliini orin nojautuessa kuin uhallaan minua vasten. Lopulta kuitenkin sain Huugon siirtymään askeleen vasemmalle – luojan kiitos!

Päätäni pudistellen jatkoin Huugon harjausta kunnes astelin sivummas ihastellakseni lopputulosta, ainakin nyt jouhitakut olivat poissa ja orin karvakin kiilsi jo ihan eri tavalla. En tosin arvannut, että vaikein olisi vasta edessä – nimittäin kavioiden puhdistus. Voin rehellisesti myöntää etten ollut koskaan aiemmin joutunut tekemään yhtä paljon töitä saadakseni hevosen kavion ylös maasta ja siinä vaiheessa, kun laskin viimeisenkin jalan maahan, otsalleni oli ilmestynyt kirjaimellinen tuskanhiki ja naamani oli suurinpiirtein tomaatinpunainen. En ollut uskoa, että yhden ainoan hevosen hoitaminen oli saanut minut pahemman uupumuksen valtaan kuin parinkymmenen karsinan putsaaminen!

06.01.2015, työharjoittelija Saana (Break)
"Tuntuuko että pysyt selässä?" yaren varmisteli minulta puntattuaan minut vain hetkeä aiemmin suomenhevosori Huugon paljaaseen ja sanoisinko että myös miellyttävän leveään selkään. "Kyllä, ei hätää." minä hymyilin vastaukseksi, Huugon selässä oli hyvä istua ja sitä paitsi olimme pistäneet orille ratsastusvyön, olihan siinä tuo niin kutsuttu kauhukahvakin mistä tarttua kiinni, jos tasapaino lähtisi hyvin horjumaan. Kahvasta kiinnitarttumisen sijaan pujotin sormeni Huugon paksuun harjaan ja pyörittelin jalustimista vapaita nilkkojani, sillä välillä kun yaren oikaisi pitkän juoksutusliinan ja peruutti samalla keskemmälle kenttää. Oli jälleen kirkas pakkaspäivä ja yaren oli sitten keksinyt ehdottaa Huugon juoksuttamista mutta siten, että minä istuisin orin selässä. Toiveena vissiin oli, että komennot menisivät vähän paremmin perille, mutta tulisihan tässä samalla myös itselle tervetullutta treeniä, kun pääsisi hiomaan tuota omaa tasapainoa.

Hetken päästä maiskautin Huugon liikkeelle pohjeapujen avustuksella ja hienoisesta nihkeydestä huolimatta ori myös nytkähti liikkeelle. Selkeästi tämä juoksutus ei ollut Huugon silmissä mitään erityisen mielenkiintoista puuhaa, mutta toisaalta olikin ihan kiva, että ori meni alkuun rauhallisemmin, minäkin sain siten tilaisuuden totutella rauhassa suomenhevosen askellukseen. Vaikka eipä siinä paljon totuttelemista ollut, Huugolla oli kyllä vallan tasaiset ja mukavat askeleet. Ainakin käynnissä. Kun tunsin oloni sopivan rentoutuneeksi, yaren ehdottikin raviin siirtymistä ja kyllähän se minulle sopi. Ikävä kyllä, se raviin siirtyminen oli helpommin sanottu kuin tehty. "Anna vain ihan reippaasti pohkeita, ihan kunnolla." yaren kannusti minua, kun olin jo minuutin verran paukuttanut orin kylkiä kuitenkaan ilman tulosta. "No annan, annan, mutta ei se liiku!" tuskastunut tunne valtasi pakostakin, kun hevonen ei liikkunut minnekään vaikka ratsastajan jalat kävivät kuin singerin ompelukone. "Voi hyvänen aika … Huugo!" vaikka yaren yritti selvästi pysyä vakavana, erotin hänen äänestään hymynhäiveen, vaikka tilan omistaja yritti komentaa hevostaan tomerasti. Huugo ei tosin tapansa mukaan korvaansa lotkauttanut. "Ei voi olla totta … Ala nyt … Liikkua … Senkin … Luupää!" puuskahdin kunnes ori sitten lopultakin keinahti raville.

No, ainakin kahden askeleen verran kunnes Huugo päättikin pysähtyä kokonaan. "Hei c’moon …" vilkaisin yareniin tietämättä itkeäkö vai nauraa, kunnes lopulta meitä molempia alkoi naurattaa. "Tälläistä se on aina …" yaren kuului mutisevan hyväntuulisesti, kun hän punoi juoksutusköyden päätä lyhyemmälle, kunnes hän lopulta ylsi räväyttämään sillä kohti Huugon takalistoa. "Nyt liikettä, mokomakin laiskamato." Huugo luimisti, mutta suostui kuin suostuikin taas liikkumaan ja hetken päästä luojan kiitos myös ravaamaan minun pomppiessani kyydissä mukana. "Tälläiset hetket ne vasta kohottavatkin ratsastajan itsetuntoa …" minä vitsailin yarenille Huugon ravatessa ympyrällä korvat luimussa, sitä tilanne ei selvästikään huvittanut sitten lainkaan.

15.01.2015, sylttis
Viheliäinen ori pisti parastaan, kun yritin nousta selkään. Huugo steppaili paikallaan, kun yritin kiristää vyötä ja nyt kun on aika nousta selkään, niin joko ori pyörii pientä ympyrää kireillä ohjilla tai pistää pakin päälle. Tälläinen tappi kuitenkin sinnittelee itsensä selkään ja on pirun ylpeä saavutuksestaan. Huugo ei anna aihetta iloon, sillä hän on valinnut jo menosuunnan meille. Käännän orin kuitenkin päättäväisesti toiseen suuntaan, sillä emme olleet menossa maastoon vaan kentälle.

Öinen lumisade oli tehnyt kentästä ihanan pehmeän näköisen paikan ratsastaa, vaikka ori yrittikin vielä viedä minua maastoon. Kentällä ori luovutti aikaisemmasta päämäärästään ja päätti nyt oman mielen mukaan suuntaa. Helkkari, että osaa olla itsepäinen kaveri.

Alkukäynneissä mentiin pitkin ohjin ja lämmiteltiin. Ohjia kerätessä tehtiin muutama voltti ja testattiin jarrut. Huugo ei ollut kovinkaan innokas, mutta nöyrtyi jossain määrin. Raviin siirryttiin reippaasti ja volteilla tahdottiin touhottaa hieman liiankin kovaa. Puolipidätteisiin ori vastasi vaihdellen pään nostelemisella ja välillä hidastamalla tahtia. Pysähdykset olivat mitä olivat - hätäisen oloisia pikastoppeja. Tehostin treeniä nostamalla jalustimet ylös ja ratsastamalla isoa kahdeksikkoa kentän keskellä. Huugo ei ollut innokas ja pienen venkslauksen jälkeen yhteistyö alkoi sujua pikku hiljaa paremmin.

Laukatessa kahdeksikolla oli yllättävää huomata, miten hienosti ori vaihtoi laukat, kuin pieni välihyppy ja laukka vaihtui. Uralle takaisin palatessa Huugo tuntui jo erittäin mukavalta ratsulta, jonka kanssa työskentelisi mielellään, mutta kello tikitti kerrankin kovempaa vauhtia kuin me. Oli kuitenkin hauska tunti Huugon kanssa. Mitä lie tuleman harjauksesta, kun aikaisemmin tänään olin saada muutaman komean mustelman.

16.01.2015, sylttis
Odotin jo innolla tulevaa, sillä Huugo antoi olettaa, että tänään olisi leppoinen päivä. Viime päiväiset kisat olivat vieneet orilta sen verran energiaa, että saisimme käydä "köpöttelemässä jossain". Tämä tarkoittaa ilman satulaa!

Selkäännousu oli enemmän kuin hauskaa tallitytölle, joka minut punttasi selkään. Huugo ei malttanut seistä paikallaan ja tyttö yritti kiireesti puntata minut selkään samalla olematta tikahtumatta nauruun. Selkään päästiin ja tyttö tuli mukaamme maneesille, jossa hän avasi meille oven ja toivotti onnea. Onnea? Mihin sitä tarvittaisiin.

Huugo oli poikkeuksellisen rauhallinen ja köpöttelimme pitkin ohjin käyntiä. Sain pitkästä aikaa venytettyä hieman jalkoja mikä teki hyvää. Puhkuin intoa ja aloin hiljalleen keräillä ohjaa. Huugo oli heti skarppina ja muutamien volttien ja pysähdysten jälkeen nostettiin ravi. Nyt tiedän aivan tasan tarkkaan miksi minulle toivotettiin onnea. Huugon selkä oli liukas ja ravi tuntui erittäin pompottavalta. Minua nauratti ja yritin sinnitellä selässä parhaani mukaan. Huugo ravasi nätisti, vaikka heiluin selässä aika lailla. Volteilla oli helpompi pysyä aloillaan. Treenasimmekin siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Laukkaaminen jäi tänään vähälle, kun lupasimme kevyttä köpöttelyä.

Tunnin jälkeen oli hilpeä fiilis, sillä oli pysynyt selässä koko tunnin. Huugo vaikutti rennolta ja tyytyväiseltä, joka halusi vain hiertää päätään minua vasten. Ori tulikin hieman vastahakoisesti talliin, mutta asettui paikalleen, kun suitset vaihdettiin päitsiin. Harjauksen aikana annoin orille pienen leivänkannikan. Ori rouskutti herkkua tyytyväisenä. Kaviot putsattiin ja loimea heitettiin selkään päivän pakkasohjeiden mukaisesti. Tarhaan päästessään ori katsoi hieman haikaillen portin sulkua, mutta otti sitten iloisen laukkaspurtin, joka loppui tasan siihen, kun kuuli heinäkärryn tulevan.

17.01.2015, sylttis
Pirunmoinen myrsky oli pyyhkäissyt yöllä Suomen ylitse. Kävelin tallitietä pitkin, joka oli täynnä eri kokoista oksaa, mitä puhuri oli puista irti repinyt. Tuuli puhalsi edelleen, mutta huomattavasti rauhallisemmin, kuin yöllä. Huugo ei ollut kovin innokas lähtemään mukaani tarhasta, kun häntä hain. Päiväheinät oli juuri popsittu ja ori olisi ilmeisesti mieluummin ottanut lisää heinää, kuin retken minun kanssani. Hoidettaessa ori kyllä osoitti mieltään minkä kerkesi. Tänään ei näköjään ollut hyvä päivä.

Pakenimme jo ohi mennyttä myrskyä maneesiin, jossa oli laitettuna muutamat maapuomit ja kartiot. Huugo oli reippaalla tuulella, kun piti selkään nousta, mutta rauhoittui hieman kun liikkeelle päästiin. Ori käveli leppoisasti samalla silmäillen maapuomeja. Raviin ori siirtyi reippaasti, mutta volteilla tempo tökki pahasti. Pujottelimme ravissa kartioiden välistä ja sekös orista oli hauskaa. Huugolla löytyi taas kaasuvaihde ja se korostui maapuomeilla, joita menimme ravissa.

Laukkaan ei maapuomeja oltu mitoitettu, mutta laukassa pujoteltiin kartioiden välistä. Huugo oli innoissaan ja tempo tahtoi nousta huomaamattakin kovemmaksi. Takaisin raviin siirryttäessä Huugo tarjosi uudelleen laukkaa muutamaan kertaan, muttei lupaa irronnut. Ravissa harjoitimme muutamia pysähdyksiä peruutuksineen. Loppukäynneissä pujottelimme vielä pitkin ohjin kartioita ja vielä kerran ori yritti tarjota ravia.

Talli oli hiljainen mikä sopi meille. Huugo hengähti syvään, kun talli olikin tyhjä. Huugo seisahtui nätisti käytävälle, että suitset saatiin vaihdettua päitsiin. Satulakin saatiin pois, mutta harjaukseen ori ei halunnut antaa aikaa. Ori steppaili paikallaan hermostuneesti ja rauhoittui, kun muistin tarjota vettä. Herkkua en uskaltanut tarjota sillä saisin muuten huutia omistajalta. Harjauksen ja kavioiden puhdistuksen jälkeen oli aika laittaa loimea orille ja tarjota vielä kertaalleen juotavaa.

07.02.2015, sylttis
Huugo ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta, kun joutui köpöttelemeään tamman edessä. Pientä hörähtelyä ja tanssahtelua välillä ja katsetta taaksepäin. Ryhdistin oria hieman suoristamalla ja murmahtalla, tokkooppos nyt hösläjät. Huugo kiukutteli alkumatkaa, kun mentiin käynnissä, mutta raviin siirryttäessä mentiin niin koreana. Takanamme tuli Yaren Liita-tamman kanssa, joka tuli äänestä päätellen niin kiltisti ja leppoisasti. Yarenin puheensorina sen sijaan kuului taukoamatta.

Matkamme tehtiin isoja metsäteitä pitkin, joihin olin jo Huugon kanssa tottunut edellisillä ratsastuskerroilla. Ravit menimme nätisti jonossa, mutta laukattaessa Yarenin tamma innostui ja otti kilpaa kanssamme. Jäimme rankasti jälkeen. Yaren hymyili kuin Hangon keksi voitettuaan skapan, eikä Liitakaan vaikuttanut järin loukkaantuneelta pöllytettyään orin nopeudessa, mutta sen sijaan ori oli hieman nuivana.

Toista kisaa emme ottaneet, vaikka laukkasimmekin. Ravissa Yaren kuului välillä hoputtavan meille tahtia, sillä tamma oli melkein orin takalistoissa kiinni, kun menimme niin hissukseen. Mokomat. Käynnissä kävelimme loppumatkan vieritysten leveällä hiekkatiellä naureskellen huonolle häviäjälle. Huugo ei enää kisaa muistanut, mutta piti tiukasti Liitaa silmällä välillä orimaisesti hörähdellen. Tallilla kun aikaa ei ollut moiseen, kun hevoset hoidettiin eri osassa tallia. Mukavaa piristävää seuraa maastoon nauttimaan pakkasesta ja auringosta.

08.02.2015, sylttis
Tänään hikoillaan, sanoi Yaren hymyillen kuin Hangon keksi. Olin juuri taluttanut Huugon kentän keskelle ja laskin jalustimia. Tänään oli luvassa intessiivinen koulutreeni, jossa ei kuulemma jalustimia tarvitakaan - hienoa, olin juuri mitannut ne sopiviksi.

Alkukäynneissä Huugokin oli reipas, mutta treenin edetessä vauhtikin hiipui, molemmilta. Alkuraveissa haettiiin hyvää tempoa ja volteilla hyvää asetusta. Jarrut testattiin monin pysähdyksin ja peruutuksin. Huugon saaminen kunnolla kuulolle vei aikaa ja vaati paljon työtä. Tämä hevonen ei ollut ratsu helpoimmasta päästä, mutta hyvä niin. Yaren kehotti meitä lisäämään aika ajoin tempoa, vaikka mielestäni painoimme jo lähes kiitoravia, joka voi johtua myös orin pomppuisesta askelesta, joka tekee tästä astetta haasteellisempaa.

Laukkaa treenasimme kahdeksikolla, jossa keskellä tehtiin ensin siirtyminen käyntiin, sitten pysähdys ja viimeisenä laukanvaihto. Huugo alkoi tuntua koko ajan mukavammalta, mutta mitä mukavammaksi ori kävi, sitä vähemmän voimaa itselläni oli. Lopputunnista sitä oli niin poikki, että piti viimeisimmillä voimilla sinnitellä treenit kunnialla loppuun. Lopuksi, kun on aina ihanaa leppoista ravaamista pitkin ohjin kevyessä ravissa ja viimein käyntiä, jossa raajoja voi hieman venytellä.

Treenien jälkeen on hyvä aika upottaa pitkä tovi hyvään harjaukseen. Olimme juuri olleet Huugo kanssa Yarenin rääkkivalmennuksessa, jossa hiki valui heti alusta alkaen. Onneksi en ollut ainut, joka oli aivan puhki valkasta, sillä Huugokin vaikutti sangen rauhalliselta, kun valmennukseen mennessä hän oli niin innokas ja malttamaton.

Riisuin Huugon varusteet ja tarjosin sangosta vettä. Juottamisen jälkeen alkoikin minulle treeni nro kaksi, sillä oria sai oikein kunnolla harjailla kumisualla ja dandylla reippaan treenin jälkeen. Hiki oli yllättävän pinttynyttä, joten piti ottaa sankkoon vettä ja sieni, jolla satulan pahimmat hikikohdat puhdisti. Huugo ei ollut moksiskaan, vaan seisoi tyytyväisenä paikallaan nauttien hieronnasta. Hyvä niin, sillä itse valuin hikeä ja odotin vain autossa olevaa muumilimun korkkausta kuin kuuta nousevaa.

Saatuani Huugon harjattua, oli kavioiden vuoro. Huugo ei ollut innokas niitä nostamaan, mutta nosti kuitenkin, kun tarpeeksi intti. Ei muuta kuin hikiloimi ylle ja karsinaan heiniä popsimaan. Puhdistin varusteet ennen satulahuoneeseen vientiä ja viimeistä raapustusta orin päiväkirjaan.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196 | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse