Hirmu-Hukka

YLA1, Silber Prize

© Hanna K. © Hanna K. © Hanna K. © Hanna K.


Virtual Riding Horses Assessment 1. maaliskuuta 2017
4 + 9 + 9½ + 4½ + 8½ + 4½ + 8 + 9½ + 4½ = 68,889 % / Silber Prize

YLA-tilaisuus 30. toukokuuta 2017
35 (16+19) - 32 (21+11) - 17 - 20 - 4 = 108p. / YLA1
Lisäksi Hukka oli arvostelun toiseksi paras, AP2 ja sai parhaat rakennepisteet (20/20)

Menossa KRJL, ERJL, KERJL ja SLA

NimiHirmu-Hukka "Hukka" VH-tunnusVH15-018-2490
Syntymäaika ja ikä19.06.2015, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaHukkatien talli evm
IkääntyminenKatso (3v. 17.09.2015) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusKenttäpainotteinen
Väri ja säkäVaaleanrautias, 156cm KoulutustasoKo He A, re 110cm, me 100cm

Anteeksi mitä?! Ai Tiilikanoja on lopettamassa tai siirtymässä vähintäänkin horrostilaan? Järkytys oli aika suuri, sillä olinhan minä näiden kasvatusvuosieni aikana aika moneen kertaan ollut tekemisissä tallin omistajan Sylvesterin kanssa ja oli vaihdeltu kasvatteja ja oli käyty toistemme luona muutenkin vierailemassa. Itkuhan siinä meinasi päästä ja Sylvester ilmoittelikin, että mieluusti palauttaisi yhden omistamistaan kasvateistaan takaisin minulle. Saman puhelun aikana ennätin kysyä jo Tiilikan Uninutun ja Tiilikan Kottaraisen vanhempien tulevaisuutta, ja kyllä vain, Unen Saattelema ja Hirmu-Hukka olivat tapauksia, joille Sylvester halusi saada hyvän elämän vielä loppuelämäkseen. Minä paukautinkin samoin tein, että ottaisin kummatkin itselleni, ihan vain taatakseni kyseisen suvun jatkuvuuden ja sitä rataa. Kuljetusautoni oli pian Tiilikanojan pihassa ja Sylttis lastasi kolmikon haikein mielin apunani kyytiin. Lupasin kuitenkin pitää hevosista hyvää huolta ja nainen saisi aina halutessaan tulla Ventokseen vierailulle moikkaamaan entisiä hevosiaan.

Vielä ennen kuin karautin takaisin kotiin, Sylvester kertoi tarinan siitä, kuinka hän oli Hukan ostanut (lainaus Sylvesterin kirjoittama): "Hukka saapui Tiilikanojaan marraskuun lopulla naapurin kautta. Meilläpäin normaali "naapurimatka" on melkein seitsemän kilometriä, joten puhutaan jo melkein lähinaapurista, kun matkaa on vain kaksi kilometriä linnuntietä. Jaana, tallin omistaja, oli tekemässä jonkin sortin omaa konkurssia ilman, että talli oli minkäänlaisessa vaarassa. Kylällä huhuttiin peliveloista, mutta en ota kantaa. Jaana tarjosi minulle kaikkiaan kuutta hevostaan. Niistä ostin meille kolme "Hukkavarsaa", kuten hän itse niitä kutsui. Yksi saapuneista oli ori Hukka, kaksi muuta tammaa. Mietin vielä kaupanteon jälkeen, että olinkohan tehnyt oikein."

Ainuana miestulokkaana Hukalla oli vaikein sopeutua uuteen talliin, vaikka ympäristö oli lähellä oman kasvattitallinsa näköä. Hukka oli ensimmäiset viikot erittäin vaikeasti käsiteltävissä ja talliin oria ei meinannut saada millään. Karkuteille ori ei lähtenyt, mutta kovasti yritti ainakin talutettaessa. Kuukauden päivien jälkeen Hukka kuitenkin hiljalleen rauhoittui, kun karsina- ja tarhapaikkaa vaihdettiin. Tuossa ajassa kerkesin katumaan ostostani miljoonia kertoja.

Rauhoittuminen alkoi asteittain ja liikuntaan voitiin lisätä kunnollinen ratsastuskin. Nyt ori kilpailee kenttäkilpailuissa helpolla tasolla. Hukka on ratsuna helposti kuumuva, mutta omaa erinomaiset hyppääjän lahjat, sekä on erittäin vikkeläjalkainen. Hukka hyppää hyvin sekä kentällä että maastossa, eikä liiemmin säiky. Vesiesteillä saattaa tulla harkintaa, mutta reipas ratsastaja hoputtaa oria vain eteen ja nekin oikut unohtuvat heti.

Kouluosuudet eivät ole meidän vahvin puoli ja vaikka ori esteillä hyppäisikin korkeampia, on koulutasomme aivan maksimissa. Hukan on välillä hankalaa keskittyä ryhdistyneisiin askeliin, jossa kaulaa pitäisi painaa kaarelle. Harvoina kotihetkinä voi moisia ihmeitä nähdä, kun treeni onkin ollut orinkin mielestä erityisen hauskaa ja miellyttävää. Kaikkein raskaimmat treenit (esteet, maasto) ovat Hukalle mieluisia.

Hoidettaessa Hukka on päivästä riippuen hieman levoton ja välillä uninen. Eilispäivät raskaat treenit tai kisat voivat ajaa orin unen rajamaille harjauksen ajaksi, mutta päivän tai pari lepopäivät näkyvät orin paikalla pysymisen mahdottomuutena. Ori on kuitenkin harjattavissa, ei potki tai pure. Pesut ovat yksi sula mahdottomuus, mutta kengitys ja muut rutiininomaiset huollot sujuvat ongelmitta. Ori kulkee myös hyvin kisamatkoilla hevosautossa, mutta ei yksilötrailerissa.

Tiilikanojen aikainen luonne © Sylvester

Mitä tulee nykypäivään, vaikuttaa ori totisesti stressaavan muutosta ja muutoksista elämässään ylipäätänsä. Ventokseen muutettuaan alkoivat todennäköisesti samat hankaluudet kuin Sylvesterinkin luokse orin muuttaessa, mutta jo reilussa viikossa kotiutuminen oli tapahtunut ja tarhakaverit olivat muuttuneet tutuiksi. Muuten Hukka on edelleenkin samanlainen ratsastaessa ja hoidettaessa, ja tarvitsee selkeästikin päivittäiset rutiinit, jotta kykenee suoriutumaan päivän askareista parhaalla mahdollisella tavalla.

i. Hukkapolo evm
sh, vkk, 157cm
ii. Reipas Repolainen evm
sh, prt, 160cm
iii. Ketunkutale evm
sh, vrt, 152cm
iie. Tuulikeiju evm
sh, rt, 150cm
ie. Maito-Maija evm
sh, vvk, 156cm
iei. Kepulikonsti evm
sh, rt, 153cm
iee. Maira-Mairee evm
sh, vkk, 157cm
e. Kultakutri evm
sh, vrt, 157cm
ei. Kulta-Into evm
sh, vkk, 150cm
eii. Kultakuume evm
sh, vkk, 149cm
eie. Kesäheinikki evm
sh, rt, 154cm
ee. Sysimetsän Kaunokirja evm
sh, rn, 157cm
eei. Mehtämaan Hirviporo evm
sh, rn, 165cm
eee. Sysimetsän Huispa evm
sh, trn, 155cm

i. Hukkapolo on Hukkatien toisenpolven hienosta orista (iii.) Ketunkutale. "Poro" on poiketen isälinjastaan saanut voikon värityksen, josta kerrotaankin nimen juontaneen, hukka polo ei päässyt ketun väreihin. Poro on isälinjansa kaltainen hyvä suorituja, jolla hyvät hyppääjän lahjat, reipas ja lennokas askel ilman takapakkia tai jarrua. Hyvinkin reipas Poro on tiputtanut monet ratsastajat selästään ja sananmukaisesti kiitänyt karkuun. Orille vakinaistettu kisaaja, Pertti, osasi oria kyllä koulua ja laittaa orin muottiin niin esteillä, koulussa ja vielä maastoesteillä. Ehdottoman hankala kuumakalle ei tietenkään tahdo taipua kouluratsastukselle, ellei ratsastajalla olisi oikeasti taitoa. Poro on kantakirjattu II-palkinnolla ja hänellä on mm. neljä voittoa suomenhevosten estemestaruuksia. Aktiivisen jalostuskäytön Poro on painoittunut jälkeläisten määrästä enemmän tammojen tekoon kuin orien. Kaikissa tämän hetkisistä varsoista 16/20 on tammoja.

ii. Reipas Repolainen on Hukkatien ensimmäisiä orikasvatteja isälinjasta. "Repo" kasvoi odotettua kookkaammaksi ja sai isältään kyllä kaiken itsepäisyyden, mitä ei toivoa saattanut. Haastava käsiteltävä, jolla ei tunnu aina olevan käytöstavat hallussa. Repo on kuitenkin erinomainen hyppääjä ja vaikkei kouluratsastukseen ollut mitään mahdollisuuksia, oli esteillä mahdollisuudet sitäkin suuremmat. Hyppäsi 110cm ratoja sileällä ja maastossa orin hötkyilynkin vuoksi kisataso jäi 80cm korkeudelle. Repo on kantakirjattu isänsä tavoin 1. palkinnolla. Siitoskäytössä Repo on ollut isäänsä hieman vaisumpi, eikä jälkeläisiä ole siitetty kuin kymmenisen, joista jakauma tammojen ja orien välillä on puolet ja puolet.

iii. Ketunkutale on Hullunkurin suomenhevosten kasvattama ja sittemmin Hukkatien omistama vaaleanrautias ori. Hyvistä vanhemmista periytyvä ori oli nuorena jo odotettu tapaus ja koulutusta hinguttiin kovaa vahtia käyntiin, kun ikä riitti. "Ketku" ei kuitenkaan osoittanut samanlaisia yhteistyökykä, kun oli toivottu ja haastavaksi heittäytynyt Ketku oli suuri huoli valmentajalleen. Hitaasti koulutuksessa edettiin ja viimein päästiin starttaamaan pienissä harjoituskilpailuissa. Ketku näytti heti, mistä hänet on tehny ja nappasi ykköspalkinnon. Kisaaminen jatkui ja taso nousi. Maksimissaan Ketku kilpaili 90cm luokissa rataesteitä, maastoesteistä ei tullut niinkseen, sillä Ketkun menohalut olivat sen verran rajattomat ja hyppytyyli turhan hätiköivä ja vaarallinen. Erittäin menestyksekkään kisauran tehnyt Ketku omaa monta sijoitusta suomenhevosten estemestaruuksista ja muutaman voitonkin. Kantakirjaan ori on kirjattu I-palkinnolla. Siitoskäyttöön hyvin myöhäisellä uralla siirtynyt Ketku kerkesi siittämään 9 tammaa ennen menehtymistään ähkyyn.

iie. Tuulikeiju on rautias 150cm säkäinen suomenhevostamma Pohjanmaalta. Pienen kotieläinpihan toinen varsa tammasta Tuulisentaivaan Maiju. Aivan emänsä näköinen tamma, jolla päässään tähti ja takasissa puolisukat. "Keiju" oli 3-vuotiaaksi asti kasvatustilallaan vetonaulana ja ihasteltava, jossa Keiju oppi pitkää pinnaa ja jatkuvaa lääppimistä kaikenkokoisilta tulijoilta. Myytiin parhaan sesongin jälkeen Hukkatien tallille, jossa tamma sai ensimmäistä kertaa olla rauhassa. Keijun luonne muuttui leppoisammaksi entisestään ja tamma oli oikein mainio kisakaveri, vaikka aloittikin ratsukoulutuksen aivan pohjalukemista 3-vuotiaana. Kasvatuspaikassaan tamma oltiin koulutettu maastakäsiteltäväksi ja kesti perushoidon toimenpiteet. Keijusta kehkeytyi hyvä ja tasainen kouluratsu kisaamaan helppoa C:tä ja esteitä mentiin noin 50cm luokissa. Keijun luonnetta ei voisi liiaksi kehua ja suurin osa jälkeläisistä on perinut luonteen emältään.

ie. Maito-Maija on Metsäniityn kasvattama voikko suomenhevostamma. "Maija" jäi kasvattajalleen suoraan, sillä se oli ensimmäinen (ja viimeinen) varsa, kuka peri väritystään emältä. Luonteeltaan tammaa kuvailtiin yltiöuteliaaksi ja sosiaaliseksi. Tamma seurasi omistajaansa kuin koira ja omistaja luotti hevoseen myös samalla tavalla. Kasvattaja ja omistaja, Leila, piti Maijasta erinomaisen hyvää huolta. Tamma aloitti kilpailemisen yleispainotteisesti ja kilpaili koulua helpossa A:ssa ja esteitä noin 70cm luokissa. Ura ei ollut menestyksekäs, mutta omistajalleen Leilalle tamma oli tärkein emän lisäksi. Harkitusti jalostukseen käytetty Maija omaa neljä jälkeläistä, joista kaksi Leila piti itsellään. Jälkeläisistä yksi on tamma ja loput oreja, joista yksi ruunattu. Maija on kantakirjattu III-palkinnolla.

iei. Kepulikonsti on Jyllämaan kasvattama ja Heikurosuon tallin omistama ori, joka ruunattiin 4-vuotiaana pitovaikeuksien takia. Ennen ruunausta orista otettiin neljä pakastetta. "Konsta" oli orin aikanaan paikoin erittäin vaikea käsitellä ja oltuaan pitkään myynnissä, tuli oria vain muutamat katsomaan. Ilmeisesti myynti-ilmoituksen videoklippi karkoitti kaikki potenttiaaliset pois. Konsta ruunattiin ennen kuin se myytiin uuteen kotiin Heikurosuon tallille Tampereelle. Konsta rauhoittui hieman vuosien mittaan, mutta omasi kuitenkin lopun elämäänsä pienen "orimaisen uhon". Ratsuna Konsta oli reipas ja periksiantamaton. Konsta hyppäsi metriä esteillä ja maastoesteillä 70cm radat ylittyivät helposti. Aktiivisesti esteurallaan kilpaillut ruuna tavoitti mm. suomenhevosten mestaruuksista kolmannen sijan kahteenkin kertaan. Pakasteilla siitettiin neljä tammaa, joista yksi varsa menehtyi varhain. Kolmesta varsasta kaksi on oreja.

iee. Maira-Mairee on Metsäniityn omistaja ja kasvattama voikko suomenhevostamma. Leilan omistama "Maira" oli kasvattajansa ylpeys jo nuoresta pitäen. Tamman emä Maira Maira menehtyi Maira-varsan ollessa kaksivuotias. Mairan osa Leilan elämässä tiivistyi ja tamma sai kaiken ansaitsemansa huomion. Aktiivisesti estepuolelle suuntautunut Maira kilpaili 80cm tasoissa luokissa niin kenttä kuin maastoesteitä. Mairalla oli vikkelä askel ja vahva luotto kykyihin. Hyvällä tuloksella kisannut kaksikko jäi loukkaantumisen myötä 14-vuotiaana pois kisakentiltä ja siirryttiin kevyeen jalostukseen. Tamma menehtyi 22 vuoden iässä vanhuuteen jättäen jälkeensä viisi varsaa.


e. Kultakutri on Tiimalasi-suomenhevosten kasvattama vaaleanrautias suomenhevostamma. "Katrilla" on merkkeinään leveä läsi ja kaikissa jaloissaan puolisukat, sekä liinaharja. Katri oli heti vieroituksen jälkeen tarkoitus myydä ja varsa pääsi aktiivisesti mukaan erilaisiin varsanäyttelyihin näyttämään, että varsa on perinyt emänsä hyvän rakenteen. Varsanäyttelyissä tamma sai kunniamainintaa hyvästä rakenteesta ja hyväasentoisista jaloistaan. Katri sai tarjouksia sieltä täältä, mutta vasta puolen vuoden päästä varteenotettavimman. Hukkatien tallille oli tamman määränpää, jossa tamma kouluttautui kenttää kisaamaan. Helpoissa luokissa startannut tamma loisti esteosuuksilla, mutta kouluosuus tuntui aina ontuvan. Katrilla ei ollut minkäänmoista intressiä taipua kaula kaarelle kulkemaan, vaan nautti vapaammasta juoksusta. Kouluosuus oli aina ratsukon heikoin kovastakin treenistä huolimatta. Luonteeltaan tammaa kuvaillaan periksiantamattomaksi ja erittäin reippaaksi ratsuksi, joka kuumuu helposti esteillä. Tamman luonteessa painoitetaan, kuinka hyvä hyppääjä tämä on ja eikä varmasti säiky yhtään mitään. Kisauraansa painoittunut Katri ei jalostuksessa paljoa vaikuttanut kisauran aikana, mutta jäätyään aikaisemmalle eläkkeelle, oli jalostuksen aika. Tamma kerkesi varsomaan kolmesti onnistuneesti, mutta neljäs ja viimeinen varsa vei molempien hengen.

ei. Kulta-Into on voikko suomenhevosori, jota nähtiin paljon kenttäkilpailuissa osallistujana. Suurella sijoitusprosentilla ori ei koskaan päässyt kerskumaan, mutta aktiivisella kilpailullaan kyllä. CIC1 -tasolla kilpaillut "Into" oli hyväluonteinen ratsu, joka sopeutui kaikkiin kolmeen työlajiinsa hyvällä motivaatiolla. Ori ei liiemmin säikkynyt tai empinyt hyppimistä, vaikkei kouluradoilla hyvää peräänantoa usein nähtykään. Kantakirjan jokseenkin täysin sivuuttanut ori menestyi muuten suomenhevosten näyttelyissä ja sai sitä kautta huomiota jalostusarvossa. Pienen sijoitusprosentin omaava Into ei houkuttanut tasokkaimpia suomenhevosten kasvattajia, mutta sopi hyvin "matti meikäläisille". Into nukkui pois vanhuuteen 24 vuoden iässä omaan karsinaansa. Jälkeläisiä orilla on rekisterissä 16, mutta aivan tarkkaa määrää ei tiedetä varmaksi.

eii. Kultakuume oli voikko juuri hevosen kokoon yltävä mahtailija. Kultakuume tiedettiin kisapaikoilla mahdottoman koreana orina, mutta myös mahdottoman kovana kukkoilijana kaikille oreille ja ruunille. Kuumahkon luonteen takia oria oli paikoin vaikea käsitellä, vaikka kotona se saattoi olla jopa kohtalainen käsiteltävä. Kisapaikkojen mahdottomuus menestyi kuitenkin kohtalaisella tasolla esteillä kisattaessa 80cm ratoja. Kisasuoritus oli orille aika keskittyä, mutta kaikki muu tuntui menevän maton alle. Näyttelyissä ori ei juurikaan kiertänyt, vaikka rakenteeltaan olisikin ollut sangen näyttävä tapaus. Kultakuume ruunattiin 8-vuotiaana sen karattua tarhasta ja käytyään päivän omalla retkellä kenenkään tietämättä missä. Ruunauksen myötä Kultakuume rauhoittui ja painottui hyvään kisauraan, vaikka uhosi muille hieman jo rauhallisempaan tahtiin. Kultakuume menehtyi kisaonnettomuudessa 14-vuotiaana.

eie. Kesäheinikki on hieman tuntemattomampi rautias suomenhevostamma. Ratsastuskoulu Heinikin kasvattama tamma myytiin yksityisomistukseen Varkauteen, jossa tamma valmentautui esteratsuksi. Pieniä kotikisa-tyyppisiä kisoja kisannut tamma menestyi kohtalaisesti, mutta ei isoja kisoja kisannut. Tamma on kantakirjattu III-palkinnolla toisella yrittämällä. Kotiväen ilona "Heinikki" toimi varmajalkaisena ratsuna, jolle siunaantui elämänsä aikana kaksi varsaa. Tamma menehtyi tiedettävästi ähkyyn 18-vuotiaana.

ee. Sysimetsän Kaunokirja on Sysimetsän kasvattama ja Tiimalasi-suomenhevosten omistama. "Kaiho" on sievä ruunikko tamma, jota ei voisi liiaksi ylistellä. Tamma on saavuttanut merkittävän uran näyttelyiden parissa aina varsasta saakka. Kantakirjaan I-palkinnolla hyväksytty Kaiho toimi uransa aikana pääasiallisesti näyttely- ja harrastehevosena. Tamma kiersi harvemmin ratsastuskilpailuita muuten kuin muodon vuoksi. Koulukilpailuissa tamma kilpaili helpossa C:ssä ja esteillä 70cm luokkia. Tiimalasin talli halusi painottaa hyvään jalostukseen, jossa tamma toden totta oli aktiivinen. Varsat ovat pääasiallisesti perineet tamman erinomaisen rakenteen ja hyvät jalat. Kilpailuvietistä ei voisi niin sanoa, sillä Kaiholla sitä ei ollut. Käsitellessä kotona Kaiho oli rauhallinen, mutta isojen kisojen hälinä tuntui stressaavan Kaihoa liiaksi. Tamma menehtyi 16 vuoden iässä ähkyyn jättäen kuitenkin jälkeensä erittäin kattavan jälkeläiskannan ja takuuvarman nimensä pysymisen suomenhevosten suvussa.

eei. Mehtämaan Hirvipolo on Mehtämaan kasvattama ylikasvanut "Hirvi". 165cm korkuiseksi venähtänyt Hirvi ei vanhempiensa puolesta olisi pitänyt kasvaa niin suureksi, mutta suuresta koostaan huolimatta Hirvi oli helppo oriksi. Hirvi ei käyttänyt suurta kokoaan edukseen, vaan tyytyi kiltisti hieman nuorempienkin hoitajien käskytettäväksi. Ratsuna Hirvi oli kuitenkin sitä mitä nimi lupasi eli isoaskelinen loikkija. Hirvi hyppäsi erittäin hyvin jopa 120cm ratoja irtona, mutta kisatasona metriä. Jalostukseen oria kerettiin käyttämään kahdesti ennen kohtalon sanelemaa pakkoa. Hirvi ruunattiin 6-vuotiaana, kun talli meni konkurssiin ja hevoset pakkohuutokaupattiin. Hirvellä kävi onni ja se pääsi yksityiselle harrasteratsastajalle Somerolle. Hirvi menehtyi vanhuuteen 21-vuotiaana.

eee. Sysimetsän Huispa on Sysimetsän suomenhevostallin kasvattama, mutta sittemmin Mehtämaan omistama. "Huisi" oli nopeasti tallin yksi kantatammoista tehtyään hyvää tulosta näyttelyissä. Tamma kantakirjattiin II-palkinnolla ja menestystä irtosi myös maastoesteillä. Tamma hyppäsi 80m ratoja ja oli varmajalkainen esteratsu. Tamma ei tuntunut säikkyvän mitään ja rakasti aktiivista uraansa esteillä. Jalotukseen haluttu, mutta huonosti siihen suhtautuva Huisi sai uransa aikana kuusi varsaa, mutta siinä "sivussa" myös erinomaisen uran maastoesteillä. Tamma menehtyi maastossa pudotettuaan ratsastajan selästään ja juostuaan auton alle.

Sukuselvitys © Sylvester

5 jälkeläistä, joista 3 tammaa ja 2 oria
19.10.2015 t. Tiilikan Hukkahelmi (e. Ikihelmi)
30.11.2015 o. Tiilikan Waltori (e. Hilmu Ihana)
01.12.2015 t. Tiilikan Kottarainen KTK-II (e. Harmaanaaman Ajasta Ikuisuuteen)
02.12.2015 t. Tiilikan Hiimuinen Hiiviö (i. Hiimuisen Ihana)
03.02.2017 o. Ventoksen Hukkapala (e. Elvana)
Kouluratsastus (8 voittoa)
01. | VSR Cup - 28.02.2017 - Susiraja - He A - 5/127

01. | KRJ - 04.02.2017 - Romilly - He A - 1/80
02. | KRJ - 06.02.2017 - Ventos - He A - 6/40
03. | KRJ - 09.02.2017 - Haavelaakso - He A - 4/60
04. | KRJ - 10.02.2017 - Faodail Stud - He A - 5/38
05. | KRJ - 10.02.2017 - Kievarinkuja - He A - 4/50
06. | KRJ - 11.02.2017 - Teilikorpi - He A - 6/50
07. | KRJ - 11.02.2017 - Ruuvalli - He A - 1/30
08. | KRJ - 12.02.2017 - Teilikorpi - He A - 5/50
09. | KRJ - 12.02.2017 - Faodail Stud - He A - 5/38
10. | KRJ - 13.02.2017 - Teilikorpi - He A - 5/50
11. | KRJ - 13.02.2017 - Ruuvalli - He A - 2/30
12. | KRJ - 13.02.2017 - Haavelaakso - He A - 4/60
13. | KRJ - 14.02.2017 - Teilikorpi - He A - 1/50
14. | KRJ - 15.02.2017 - Ventos - He A - 4/40
15. | KRJ - 15.02.2017 - Hengenvaara - He A - 4/50
16. | KRJ - 15.02.2017 - Faodail Stud - He A - 3/38
17. | KRJ - 16.02.2017 - Faodail Stud - He A - 2/38
18. | KRJ - 16.02.2017 - Viisikko - He A - 1/30
19. | KRJ - 17.02.2017 - Viisikko - He A - 4/30
20. | KRJ - 18.02.2017 - Haavelaakso - He A - 3/60
21. | KRJ - 19.02.2017 - Teilikorpi - He A - 6/50
22. | KRJ - 19.02.2017 - Teilikorpi - He A - 1/50
23. | KRJ - 19.02.2017 - Haavelaakso - He A - 2/60
24. | KRJ - 19.02.2017 - Rósgarður - He A - 1/86
25. | KRJ - 20.02.2017 - Romilly - He A - 5/40
26. | KRJ - 20.02.2017 - Teilikorpi - He A - 6/50
27. | KRJ - 20.02.2017 - Rósgarður - He A - 2/86
28. | KRJ - 21.02.2017 - Teilikorpi - He A - 6/50
29. | KRJ - 22.02.2017 - Ventos - He A - 1/40
30. | KRJ - 22.02.2017 - Teilikorpi - He A - 6/50
31. | KRJ - 22.02.2017 - Viisikko - He A - 5/30
32. | KRJ - 23.02.2017 - Ventos - He A - 2/40
33. | KRJ - 23.02.2017 - Romilly - He A - 4/40
34. | KRJ - 24.02.2017 - Teilikorpi - He A - 4/50
35. | KRJ - 24.02.2017 - Haavelaakso - He A - 7/60
36. | KRJ - 26.02.2017 - Turmeltaja - He A - 4/30
37. | KRJ - 27.02.2017 - Ventos - He A - 2/40
38. | KRJ - 28.02.2017 - Viisikko - He A - 3/30
39. | KRJ - 01.03.2017 - Pirunkorpi - He A - 2/40
40. | KRJ - 02.03.2017 - Pirunkorpi - He A - 5/40
41. | KRJ - 06.03.2017 - Pirunkorpi - He A - 5/40
42. | KRJ - 07.03.2017 - Pirunkorpi - He A - 3/40
43. | KRJ - 12.03.2017 - Teilikorpi - He A - 3/50
44. | KRJ - 12.03.2017 - Pirunkorpi - He A - 1/40
45. | KRJ - 13.03.2017 - Pirunkorpi - He A - 4/40
46. | KRJ - 16.03.2017 - Teilikorpi - He A - 7/50

Kenttäratsastus (8 voittoa)
01. | VSR Cup - 30.04.2017 - Hortensia - Helppo - 3/66

01. | KERJ - 19.10.2015 - Mörkövaara - Helppo - 1/30
02. | KERJ - 22.10.2015 - Mörkövaara - Helppo - 5/30
03. | KERJ - 09.11.2015 - Kuuralehto - Helppo - 4/40
04. | KERJ - 20.11.2015 - Pirunkorpi - CIC1 - 3/30
05. | KERJ - 21.11.2015 - Pirunkorpi - CIC1 - 1/30
06. | KERJ - 24.11.2015 - Pirunkorpi - CIC1 - 4/30
07. | KERJ - 11.12.2015 - Mörkövaara - Helppo - 5/30
08. | KERJ - 07.02.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 6/40
09. | KERJ - 15.02.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 2/40
10. | KERJ - 18.02.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 2/30
11. | KERJ - 03.02.2017 - Kevolehto - CIC1 - 6/38
12. | KERJ - 12.02.2017 - Cadogan Ponies - CIC1 - 6/40
13. | KERJ - 15.02.2017 - Mörkövaara - CIC1 - 1/30
14. | KERJ - 17.02.2017 - Cadogan Ponies - CIC1 - 3/40
15. | KERJ - 19.02.2017 - Mörkövaara - CIC1 - 4/30
16. | KERJ - 19.02.2017 - Kievarinkuja - CIC1 - 2/30
17. | KERJ - 01.03.2017 - Iowa - CIC1 - 5/30
18. | KERJ - 02.03.2017 - Iowa - CIC1 - 2/30
19. | KERJ - 05.03.2017 - Iowa - CIC1 - 1/30
20. | KERJ - 05.03.2017 - Teilikorpi - CIC1 - 2/30
21. | KERJ - 07.03.2017 - Iowa - CIC1 - 5/30
22. | KERJ - 11.03.2017 - Tuiskula - CIC1 - 1/30
23. | KERJ - 15.03.2017 - Valeron Stud - CIC1 - 3/30
24. | KERJ - 16.03.2017 - Valeron Stud - CIC1 - 2/30
25. | KERJ - 17.03.2017 - Iowa - CIC1 - 4/30
26. | KERJ - 18.03.2017 - Ventos - CIC1 - 3/30
27. | KERJ - 18.03.2017 - Colosseum - CIC1 - 3/38
28. | KERJ - 18.03.2017 - Kärmeniemi - CIC1 - 3/40
29. | KERJ - 19.03.2017 - Ventos - CIC1 - 1/30
30. | KERJ - 21.03.2017 - Iowa - CIC1 - 1/30
31. | KERJ - 23.03.2017 - Turmeltaja - CIC1 - 3/30
32. | KERJ - 25.03.2017 - Turmeltaja - CIC1 - 2/30
33. | KERJ - 29.03.2017 - Myyränkolo - CIC1 - 2/31
34. | KERJ - 30.03.2017 - Turmeltaja - CIC1 - 2/30
35. | KERJ - 01.04.2017 - Hukkapuro - CIC1 - 4/30
36. | KERJ - 02.04.2017 - Hukkapuro - CIC1 - 4/30
37. | KERJ - 02.04.2017 - Metsovaara - CIC1 - 3/40
38. | KERJ - 03.04.2017 - Vähäpelto - CIC1 - 4/30
39. | KERJ - 05.04.2017 - Hukkapuro - CIC1 - 4/30
40. | KERJ - 07.04.2017 - Ventos - CIC1 - 2/24
41. | KERJ - 08.04.2017 - Ventos - CIC1 - 1/24
42. | KERJ - 09.04.2017 - Metsovaara - CIC1 - 2/40
43. | KERJ - 11.04.2017 - Mörkövaara - CIC1 - 4/30
44. | KERJ - 16.04.2017 - Mörkövaara - CIC1 - 2/30
45. | KERJ - 18.04.2017 - Hukkapuro - CIC1 - 5/30
Esteratsastus (10 voittoa)
01. | VSR Cup - 30.04.2017 - Susiraja - 110cm - 1/78

01. | ERJ - 16.10.2015 - KK Reiter - 90cm - 2/30
02. | ERJ - 18.10.2015 - KK Reiter - 90cm - 3/30
03. | ERJ - 20.10.2015 - KK Reiter - 90cm - 2/30
04. | ERJ - 31.10.2015 - Filmür - 100cm - 5/30
05. | ERJ - 04.11.2015 - Filmür - 100cm - 2/30
06. | ERJ - 03.02.2016 - Mörkövaara - 100cm - 4/40
07. | ERJ - 04.02.2016 - Mörkövaara - 100cm - 6/40
08. | ERJ - 06.02.2016 - Mörkövaara - 100cm - 6/40
09. | ERJ - 08.02.2016 - Mörkövaara - 100cm - 2/40
10. | ERJ - 10.02.2016 - Mörkövaara - 100cm - 6/40
11. | ERJ - 14.02.2016 - Mörkövaara - 100cm - 1/40
12. | ERJ - 17.02.2016 - Viehättävä - 110cm - 4/30
13. | ERJ - 18.02.2016 - Yemene - 100cm - 5/30
14. | ERJ - 18.02.2016 - Huvitus - 90cm - 4/40
15. | ERJ - 19.02.2016 - Yemene - 100cm - 3/30
16. | ERJ - 20.02.2016 - Huvitus - 90cm - 6/40
17. | ERJ - 20.02.2016 - Mörkövaara - 100cm - 1/30
18. | ERJ - 21.02.2016 - Romilly - 90cm - 7/50
19. | ERJ - 22.02.2016 - Yemene - 100cm - 3/30
20. | ERJ - 22.02.2016 - Mörkövaara - 100cm - 2/30
21. | ERJ - 22.02.2016 - Huvitus - 90cm - 6/40
22. | ERJ - 24.02.2016 - Huvitus - 90cm - 1/40
23. | ERJ - 26.02.2016 - Mörkövaara - 100cm - 1/30
24. | ERJ - 01.03.2016 - Mörkövaara - 110cm - 3/50
25. | ERJ - 01.03.2016 - Huvitus - 90cm - 3/40
26. | ERJ - 06.03.2016 - Huvitus - 90cm - 3/40
27. | ERJ - 07.03.2016 - Mörkövaara - 110cm - 5/50
28. | ERJ - 08.03.2016 - Mörkövaara - 110cm - 7/50
29. | ERJ - 28.03.2016 - Mörkövaara - 110cm - 7/50
30. | ERJ - 01.02.2017 - Ventos - 110cm - 2/30
31. | ERJ - 05.02.2017 - Ventos - 110cm - 5/30
32. | ERJ - 11.02.2017 - Kievarinkuja - 110cm - 5/30
33. | ERJ - 13.02.2017 - Viisikko - 110cm - 1/30
34. | ERJ - 15.02.2017 - Kievarinkuja - 110cm - 3/30
35. | ERJ - 15.02.2017 - Viisikko - 110cm - 3/30
36. | ERJ - 16.02.2017 - Kievarinkuja - 110cm - 5/30
37. | ERJ - 16.02.2017 - Ventos - 110cm - 1/30
38. | ERJ - 17.02.2017 - Viisikko - 110cm - 4/30
39. | ERJ - 17.02.2017 - Ventos - 110cm - 4/30
40. | ERJ - 19.02.2017 - Teilikorpi - 110cm - 3/40
41. | ERJ - 19.02.2017 - Romilly - 110cm - 7/50
42. | ERJ - 21.02.2017 - Viisikko - 110cm - 1/30
43. | ERJ - 21.02.2017 - Colosseum - 110cm - 1/42
44. | ERJ - 22.02.2017 - Kievarinkuja - 110cm - 3/27
45. | ERJ - 22.02.2017 - Romilly - 110cm - 7/50
46. | ERJ - 24.02.2017 - Kievarinkuja - 110cm - 1/27
47. | ERJ - 27.02.2017 - Viisikko - 110cm - 5/30
48. | ERJ - 28.02.2017 - Viisikko - 110cm - 5/30
49. | ERJ - 01.06.2017 - Kettula - 110cm - 2/30

Näyttelyt
01. | NJ - 02.02.2017 - Koistila - Sh-orit - 10/12
02. | VSN - 04.02.2017 - Vähäpelto - S(p)h-orit - 11/12, (3½-4-3-4-3-4-3½-4-3½-4=36,5p)
03. | NJ - 07.02.2017 - Huvitutti - S(p)h-orit - 8/11
04. | NJ - 06.05.2017 - Ventos - S(p)h-orit - 6/12, sertin arvoinen
05. | NJ - 12.05.2017 - Susiraja - Sh-orit - 12/12

Valmennukset

06.03.2017, R. - maastoestevalmennus, 100cm
Tänään matkustin Ventokseen valmentamaan Yarenia ja hänen suomenhevosratsua Hirmu-Hukkaa. Paikalle päästyä ratsukko lämmitteli kentällä. Aurinko paistoi ja oli mitä ihanin kevätkeli. Kauaa en itse nauttinut hienosta kelistä, sillä kipeys piinasi yhä. Kun pääsin kentän laidalle ja saimme vaihdettua pari sanaa Yarenin kanssa, lähdimme sitten suunnistamaan Ventoksen maastoesteradalle.

Matkalla Hukka katseli ympärilleen ja käveli reippaasti vierelläni. Yaren kertoi millainen Hukka oli ratsuna, joten vauhtia tulisi löytymään. Perillä aloimme lämmitellä uudestaan pienellä alueella ja hyppäämään tukkiesteitä. Kannustin Yarenia pitämään pohkeet hyvin lähellä kylkiä, ettei jokainen hipaisu pyytäisi oria eteen. Välillä Hukka katseli esteitä sillä mielellä, että kierretäänkö vai hypätäänkö? Silloin pyysin Yarenia laittamaan pohkeet orin kylkeen kiinni ja katsomaan pitkälle esteen yli. Lämmittely sujui reippaasti ja viimein oli aika alkaa hypätä maastoesterataa.

Harmikseni en päässyt radoille mukaan, mutta odotteli Yarenia maaliviivalla. Ensimmäisenä alettiin hyppäämään maastopolkua, jossa oli tukkiesteitä ja muutama vallihauta sekä maastoesterata päättyi bankettiin. Seurasin suoritusta sivulta, mutta omaan silmään meno näytti hyvältä. Hukka kuunteli Yarenin apuja, vaikka vauhtia löytyi enemmän kuin laki salli. Banketti mentiin vähän epävarmasti ylitse, joten pyysin Yarenia menemään sen uudestaan. Vesiesteellä Hukka vähän kyttäili, mutta hyppäsi veteen ja vedestä pois hyvin. Koko valmennuksen aikana Hukka oli hyvin reipas ja hyppäsi mielellään esteen kuin esteen eikä ainuttakaan kieltäytymistä tullut.

01.04.2017, omistaja - estevalmennus, 110cm
Saana tuskaili ja minä komensin. Työnjako oli siis enemmän kuin selvä, eikä Hukka tehnyt asiasta ainakaan yhtään helpompaa. Niin, rautias kyllä totisesti rakasti hyppäämistä, mutta olikin täysin eri asia, miten se sen rakkauden lajiin osoitti tai minkälaiset olosuhteet sen selässä istuvalla ratsastajalla oli. Tallityöntekijäni oli joutunut minun tarkkaan syyniini yllättäen ihan omasta tahdostaan, tosin oli aika nopeasti huomannut senkin, että koko valmennus oli täysi virhearvio. "Tämä ei pysy ollenkaan käsissä, en enää jaksaaaaa..." Saana marmatti koko ajan, mutta periksihän tässä ei nyt annettu, kerta oli leikkiin ryhdyttykin.

Hukan laukka oli oikein tahdikasta ja matkaa voittavaa, viimeistä seikkaa painottaen, eikä ori missään nimessä hypännyt huonosti. Rautias oli aina tehnyt minuun suuren vaikutuksen vakaalla hyppytyylillään, ja harvoin se pudotti yhtäkään puomia, ellei ratsastaja ollut ihan täysin pihalla ja häiritsi hevosen hyppäämistä. Tämäkään kerta ei ollut mikään poikkeus, mutta kyllä minä sain aika monta kertaa olla sanomassa Saanalle, että nyt nainen sitä ryhdistäytymistä ja kaiken peliin laittamista! Tiesinhän minä, että kyllä sitä sai olla sanomassa vastasanaa siihen vauhtiin, mutta pitkällä pinnalla pääsi kyllä pitkälle. Ja Saanalla oli kuitenkin hyvä silmä ponnistuskohdille, eikä nainen horjunut turhia missään vaiheessa. "Hyvä Saana, juuri noin! Muista vaan ne puolipidätteet, älä jää siihen suuhun kiinni."

Pääsimme aina 110cm estekorkeuksiin asti eli Hukan maksimiin, eikä orikaan enää tässä vaiheessa söheltänyt vauhdin kanssa ihan niin paljoa kuin alussa. Saana sai paremmin laskeskeltua askelten määriä ja ylitti tyylillä niin sarjat kuin yksittäisetkin pystyt. Hukka-parka alkoi puskemaan hikeä kauttaaltaan, eikä mikään ihmekään; talvikarva ei ollut lähtenyt vielä kokonaan ja lämpötilakin oli plussan puolella. "Eiköhän tämä ala olla hiljalleen tässä. Lopetellaan jo hiljalleen", annoin kaksikolle vihdoin luvan vaihtaa vapaalle ja kumpainenkin taisi olla melkoisen huojentunut päätöksestä. Olin kuitenkin erittäin ylpeä siitä päätöksestä, että olin ottanut Hukan Ventokseen Tiilikanojasta, vaikka alkuun tilanne olikin näyttänyt huonolta. Ori oli kuitenkin varsin pätevä ratsu, kunhan sitä aina vain hiukan muistutteli!

10.04.2017, omistaja - kouluvalmennus, Helppo A
Ei tästä tule mitään, oli ensimmäinen mieleeni tuleva ajatus, kun yritin saada Hukkaan taipumaan avotaivutukseen. Ori tuntui kaikin voimin vain puskevan vastaan ja kiemurteli jos jonkinlaiselle mutkalle, mutta ei ainakaan suoraan linjaan. "Muista myös se takapää, ei se auta, että Hukka kulkee vain etupäällään halutusti", Katri huusi minulle maneesin reunalta ja sai minut entistäkin hermostuneemmaksi. En pystynyt ymmärtämään, miten tällä rautiaalla pystyi olemaan niin eritasoisia päiviä ja yleensä juuri ne huonoimmat sattuivat silloin, kun joku tuli valmentamaan meitä. Hyvähän se oli, että ongelmakohtiin oli ainakin helppo puuttua, mutta olisihan se nyt ollut kiva näyttää välillä, miten me ollaan kehityttykin...

Ei se meidän avotaivutus ollut mikään loistosuoritus missään vaiheessa, mutta kun se onnistui edes jollain tavoin, oli hyvä siirtyä seuraavan tehtävän pariin, jottei kukaan meistä kolmesta alkaisi menettämään viimeisiäkin järjenrippeitään. Yritimme saada aikaan jonkinlaisia temponmuutoksia pidemmillä sivuilla ja lyhyillä sivuilla ottaa muutamat laukkapätkät pääty-ympyrällä, mutta jo tällaisen tehtävän onnistunut suorittaminen tuntui aika isolta jutulta. Jos jotain positiivista, jossain vaiheessa huomasin Hukan kuitenkin yrittävän jossain määrin, mikä antoi jonkinlaista lohdutusta tilanteeseen. Kun laukka rullasi vihdoin muullakin tavoin kuin pelkästään onnistuneina nostoina, saatoimme vihdoin yrittää myös vastalaukkaa. Katri antoi minulle kärsivällisesti vinkkejä ja minä koitin vähintäänkin yhtä tunnollisesti ottaa ne vastaan. Parin epäonnistuneen noston jälkeen Hukka tajusi, mikä homman nimi oli ja nostikin vastalaukan, mutta hurjan spurttailun saattelemana.

"Ei tämä nyt mikään loistosuoritus ollut, mutta ainakin me parhaamme yritimme", sopersin Katrille loppukäyntien aikana. Nainen katsoi minua huvittuneena ja totesi pian, ettei kyllä ymmärtänyt, miten sain Hukasta aina silloin tällöin jotain kouluratsun tynkää irti. Olihan meillä ihan hieno kisaurakin takana, joten ei tässä nyt ihan mönkään ollut menty. Ehkä saisin esitellä vielä joku kaunis päivä Sylvesterillekin hienoa koulutaituruutta ja näyttää, mitä olimme Hukan kanssa saaneet tässä kaikessa ajassa aikaan.

23.04.2017, Lissu T. - estevalmennus, 110cm
"Ihanaa, se on hevonen, eikä kiiltokuva!" Olin jo pelännyt, millaisen Täydellisen Suomenhevosen perikuvan yaren tällä kertaa taluttaisi tallista. Etenkin, kun meillä Susirajassa olin esitellyt idiootti-Sansamme, ja yareninen viimekertainen ratsu oli ollut sellainen osaava ihana nöyrä satuhevonen. Rautias ori kävi hieman kierroksilla, verryttelysiirtymisistä ei tullut oikein mitään, kun hevonen tähysi koko ajan esteille. "Istu syvälle satulaan, niin syvälle kuin pääset, ja laita vatsalihaksesi töihin. Muista ulko-ohja, Hukan ei tarvitse kuikuilla minne sattuu, sen pitää keskittyä. Etsi ensin hyvä käynti, se ei saa kiirehtiä, kokeillaan sitten siirtymiset uusiksi." Ratsukon ensimmäiset hypyt eivät juuri vakuuttaneet. Kuumunut, innostunut raudikko lähti pienille verkkaristikoille ja -pystyille valtavalla imulla, jokseenkin kaahaten ja hillittömät loikat tehden. "Laitan näihin apupuomin, ja voit tehdä voltin ennen estettä, ettei Hukka pääse kaahaamaan." Simppeli kikka jarrutti oria mukavasti, ja kaahaamisen jäätyä hevosen hyppytyyli pääsi oikeuksiinsa. Nostin estekorkeutta aina hyvän hypyn jälkeen, eikä aikaakaan, kun ratsukko pääsi siirtymään yksittäisesteitä haastavampiin tehtäviin.

Ensimmäiset tehtävät olivat innareita; kolmen pystyn innari ja viiden pystyn innari, jossa toinen ja neljäs este olivat 10cm korkeammat. Näiden jälkeen ratsukko hyppäisi pysty - okseri - pysty linjaa, joissa jokaisen esteen väli oli kolme laukka-askelta. Innareiden kanssa Hukka tuntui olevan parhaimmillaan; yaren sai säädeltyä hevosen laukkaa, ponnistuspaikat olivat kohdillaan ja hypyt tasapainoisia ja pyöreitä. Muutama toisto riitti, ratsukko suoriutui oppikirjamaisen loistavasti innareista. Mutta se linja. Hukka kuumui taas, suorastaan syöksyi linjalle ja kahden ei-niin-hyvän hypyn jälkeen teki täysstopin kolmallemme esteelle. Yaren-parka lensi ratsunsa kaulalle, muttei onneksi tipahtanut. Tätä linjaa sitten hinkattiin hetki, ensin ristikko - pysty - ristikkona, lopulta 70cm korkeana pysty - okseri - pystynä. Orin vauhti ei tuntunut paljoa hidastuvan, ja suoritukset olivat melko epätasaisia - tässä on selkeä kotiläksyn paikka.

25.04.2017, Lissu T. - maastoestevalmennus, 100cm
"Jos meno meinaa mennä kaahottamiseksi, niin me molemmat vaihdamme ratsastuksen pitsinnypläykseen, tuliko selväksi?" Suoraan sanottuna minua hiukan hirvitti, millainen kuumuva Hukka olisi maastoesteillä, mutta luotin yarenin arvostelukykyyn. Olkoonkin, että verryttelyt rataesteillä olivat sujuneet jokseenkin vaihtelevasti. En päästänyt kaksikkoa yhtään isompien tai haastavampien tehtävien pariin, ennen kuin olin nähnyt pienen risuesteen, tukin ja rengasesteen sujuvan. Kun Hukka ei innostaan huolimatta rynninyt, yaren pysyi selässä enkä minä pyörtynyt, aloitimme kunnon työskentelyn.

Ensimmäinen tehtävä oli tukki - banketti - tukki -tehtäväsarja. Molemmat tukit olivat pientä aukiota ympäröivällä tiellä, banketti taas aukiolla. Etäisyydet eivät olleet tuhottoman pitkät, mutta siinä oli aivan tarpeeksi laukkasuoraa kuumuvalle hevoselle kierrosten nostattamiseen. "Hyvä, tasainen laukka, ette todellakaan vedä ympäri mun valmennuksessa", ripitin yarenin vielä ennen ensimmäistä suoritusta. Ilokseni viesti meni perille; laukka pysyi reippaana ja pyöreänä ilman kaahausta, hypyt olivat sujuvia eikä suorituksessa muutenkaan ollut moitittavaa. Parin toiston jälkeen siirryimme ihmettelemään talon malliseksi rakennettua kapeaa tarkkuusestettä. "Tuolle pitäisi osua, kummastakin suunnasta pari hyvää hyppyä." Ensimmäinen hyppy, ei moitittavaa. Toinen, ei tapahtunut; ratsukko veti komeasti taloesteen ohitse. Yaren mulkaisi minua varoittavasti, ja jouduin pidättelemään nauruani näyttäen idiootilta. Ensimmäinen ohijuoksu jäi myös viimeiseksi, eikä suorituksissa muutenkaan ollut moittimista; hyvä, rytmikäs pyörivä laukka, tasapainoiset pyöreät hypyt, hyvä istunta ja apujen käyttö. Viimeisenä esteenä oli kaksi tukkia, jotka olivat loivassa mäessä; toinen hyppy tulisi ylämäkeen, toinen alamäkeen. Hukka lähti innokkaana ylittämään näitäkin esteitä, ja saatoin huokaista helpotuksesta, kun muutaman erinomaisen mäkisuorituksen jälkeen annoin luvan loppuverryttelyihin. Melkoinen parannus viime kerrasta!

Päiväkirjamerkinnät

07.02.2017, omistaja
Voimat tuntuivat loppuvan käsistä kokonaan ja järkikin meinasi jäädä sille tielleen. Hukka oli tullut Ventokseen Tiilikanojasta noin kolmisen viikkoa sitten, mutta vieläkään rautias ei tuntunut oikein täysin sopeutuneen uuteen kotiinsa. Sillä oli selkeästi koti-ikävä, eikä tosiaankaan voinut ymmärtää, että sen elämä oli nyt täällä, uusien tallikaverien ympäröimänä. Hukka tuntui riuhtovan itseään erityisesti taluttaessa ja tarhassakin se ravaili aidanvierustaa edestakaisin huudellen kovaan ääneen. Ratsastaessa se saattoi myös alkuun olla täysin kyvytön kuuntelemaan mitään ohjeita, sillä todennäköisesti sen ajatukset seilasivat ihan muualla. Mutta kun työhön lopulta sai otteen, teki se sen kumminkin kiitettävästi.

Olin jo kuvitellut, että tämä säätäminen olisi loppunut näin pitkän ajan jälkeen, mutta näköjään näin aamutuimaan yön aikana kerätty energia purkaantui epätoivoisina riuhtaisuina ja höseltämisenä. Lopulta seisautin Hukan kokonaan napakasti ja käännyin sen puoleen huokaisten syvään. "Kuulehan ukko, sinun kotisi on nyt täällä. Minä lupaan pitää sinusta vähintäänkin yhtä hyvää huolta ja antaa sinulle kaiken ansaitsemasi huomion", rupattelin suomenhevoselle rauhallisella, mutta kuuluvalla äänellä ja vahvistaakseni lupaukseni todeksi, rapsutin Hukkaa vielä harjan alta pitkän tovin ja silitin sen pehmoista poskea. Aivan kuin ori olisi ymmärtänyt sen, mitä sanoin ja käveli koko loppumatkan täysin tyynenä aina omalle tarhalleen asti, jossa sitä jo odotteli muut tarhakaverit iloisesti hörähdellen. Laskin rautiaan portista sisään ja käveli tottuneesti heinäkasalle tervehdittyään ensiksi toisia hevosia. Ehkä se oli vihdoin hyväksynyt paikan kodikseen.

22.02.2017, Kics
Tänään ajelin tuttua tietä Ventoksen tallille, ajatuksenani tutustua taas uuteen suomenhevoseen. Tallin pihassa vastaan käveli yaren reippain askelin. "Moikka, mun on nyt pakko lähteä viemään muutamaa hevosta ostotarkastuksiin klinikalle, mutta Hukka odottaa sua karsinassaan", yaren sanoo kiireisesti. "Selvä homma, enköhän mä pärjää, kun en ajatellut selkään mennä näin ekalla kerralla", vastaan hyväntuulisena. Saan ainakin rauhassa tehdä hevoseen tuttavuutta, eikä tarvitse kiirehtiä mihinkään. Kävelen rauhallisesti talliin etsien karsinaa, mistä kyseinen hevonen löytyisi. Vihdoin huomasin karsinan ovessa tekstin "Hirmu-Hukka", katsoin karsinaan ja kysyin orilta "No, oletkos nimesi veroinen hevonen?". Hukka pärskähti heilauttaen päätään niin, että heinän korret sen suusta lensivät ympäri karsinaa. "Vai niin, no katsotaan", tokaisin hevoselle leikkisästi. Hain Hukan harjalaatikon karsinan oven eteen ja laitoin sen karsinaan kiinni toimenpiteen ajaksi. Hukka huojui karsinassa puolelta toiselle ja hetken olin ihan varma, että tässähän liiskaantuu muutakin kuin pelkät varpaat. Hetken kuluttua Hukka kuitenkin rauhoittui ja tyytyi katselemaan minua, täysin vierasta ihmistä, jokseenkin epäluuloisena. "Ei sulla ole kuule mitään hätää, älä ota turhaa stressiä, tänään otetaan ihan rennosti!" yritin kertoa oriille. Harjauksen lomassa huomasin Hukan oikealla puolella lavan olevan hieman jumissa, joten päätin hieroa sitä hieman auki ja lihas tuntui vastaavan hierontaan hyvinkin nopeasti, joten ei ollut sen pahemmasta vaivasta kyse.

Hoitamisen jälkeen nappasin oriille suojat jalkoihin ja asettelin juoksutusvyön selkään. Juoksutusvyöhön kiinnitin sivuohjat ja hetken etsimisen jälkeen löysin Hukan omat suitsetkin päähän laitettavaksi. Talutin rautiaan suomenhevosen kentälle, joka näytti olevan jo aikaisin aamusta lanattu ja pohja tuntui miellyttävän pehmeältä pakkasesta huolimatta. Aloitin juoksuttamisen käynnissä ja tein siirtymisiä. Ori reagoi raipan paineeseen hieman turhankin herkästi ja teki omia pyrähdyksiään. Annoin orin ravata useamman kierroksen ennen kuin jatkettaisiin siirtymisiä, koska halusin sen olevan ensin rento ennen kuin tehdään yhtään mitään. Lopulta ori tuntui huokaisevan helpotuksesta ja rauhoittui niinkin paljon, että tuntui kuin se olisi toiminut ajatuksen voimalla.

Lopetin juoksuttamisen pitkän onnistuneen pätkän jälkeen ja talutin suurimmat puhinat kentällä pois ja siirryin talliin hoitamaan Hukkaa pois. Ori tuntui jo paljon rauhallisemmalta, ja sen ilme oli muuttunut paljon tyytyväisemmäksi. Kyselin vielä eräältä tallilaiselta, missä mahtaa ori tarhata. Hukalle ei ollut tullut edes hiki tästä työskentelystä, joten se sai mennä kevyen toppaloimen kanssa omaan tarhaansa. Tarhassa se tosin meni ensitöikseen piehtaroimaan loimen ihan vinoon, joten sain hetken rapisutella hevosen namipussia taskussani, että sain Hukan uudelleen kiinni ja loimen suoristettua. "Olet sinä kyllä kiva poika, meistä tulee vielä kavereita!" huikkasin vielä orille poistuessani kohti parkkipaikkaa.

07.03.2017, R.
Olin kutsunut Yarenin Dragonin tallille miekkailutunnille muiden tuttujen seuraksi. Yaren saapui ajoissa paikalle hevosensa Hirmu-Hukan kanssa. Hukka katseli ympärilleen ja hirnui uusille hevosille sekä näytti olevan vähän yllättänyt uudesta paikasta. Maneesilla ratsukot saivat rauhassa tutustua miljööseen ja Hukka kiisi levottomasti alaspäin. Yaren rauhoitteli Hukkaa pidätteillä ja omalla istunnallaan. Alkuverryttelynä tunnille toimi perussiirtymiset ja temponmuutokset ympyröillä ennen kuin oli aika tarttua miekkaan. Hukka oli hyvin jännittynyt alkuunsa, joten menin auttamaan paikoilla pysymiseen. Pitelin Hukan päitsistä kiinni, kun Yaren heilutteli miekkaa hevosen selässä. Ori mulkoili taakse, mutta rentoutui liikkeelle päästyä. Miekkailuharjoituksissa Hukka oli pirteä ja innokas. Paalutehtävässä Yarenin piti silpoa kaalinpäitä tyylillä. Ensimmäiset kaalit puolittuivat heikosti, mutta seuraavat suuremmalla tyylillä. Ravissa Hukka meni kaviot liekeissä ja laukassa sama homma, mutta Yaren sai pidettyä orin hyvin kasassa. Hukka oli aivan hiestä märkänä ja seuraavana siirryttiin keihäiden kimppuun.

Yaren tykästyi hopeiseen keihääseen ja Hukka hyppäsi muutaman kerran sivuun, kun Yaren keihästi maasta pehmeitä palloja keihään terävään päähän täydestä laukasta. Hukka rauhoittui pienen tovin päästä ja puuskutti eteenpäin rauhallisempaan tahtiin. Toinen harjoitus keihään kanssa oli pyydystää hirttopuusta kaikki renkaat keihään päähän. Renkaat kilisivät keihään terää vasten ja muutamat tippuivat maahan, koska Hukka hivuttautui liian kauas hirttopuusta. Kehotin pitämään vauhdin tasaisena ja meno muuttui letkeämmäksi. Keihäsharjoitusten onnistuessa oli aika lopetella tuntia ja loppuverrytellä Hukka huolellisesti. Hiestä märkä ja kuola valui suusta, mutta korvat hörössä körötteli eteenpäin.

08.03.2017, R.
Kävelin Ventoksen hiekkapihaa pitkin, missä Yaren hölkkäsi minua vasteen hymy korvissa. Nainen pyysi minua auttamaan hevosten liikutuksessa ja Yaren kertoi, että saisin vapaamuotoisesti liikuttaa Hirmu-Hukka -nimisen suomenhevosorin. Hymyilin vastaukseksi ja mietin, menisinkö juoksuttamaan vai vetämään pitkän talutuslenkin Ventoksen maisemiin.

Pakenin auringon paistetta hämärään talliin, jossa muutamat hevoset söivät päiväheiniään ja hörisivät tyytyväisen kuuloisina. Kantapäät kolisivat tallin kivilattiaan ja etsiskelin Hirmu-Hukan karsinaa. Karsinan löydettyä kurkistin karsinaan ja rautias suomenhevosori makoili turpeessa puoliunessa. "Helou oripoika", hymyilin ja menin karsinaan silittämään unista hevosta. Hetken juttelutuokion jälkeen suljin karsinan oven ja lähdin hakemaan orin tavaroita. Varustehuoneesta otin orin harjat, suojat ja suitset. Palasin ripein askelin orin luokse ja Hukka veti yhä päiväunia. Sain kannustaa oria nousemaan ylös, kiinnitin karsinaan ja otin turpeen peittämän loimen pois päältä. Ravistelin turpeet loimelta ja viikkasin loimen siististi orin karsinan eteen. Aloin sitten harjaamaan rennosti pyörittäen kumisuon kanssa, mistä ori nautti täysin siemauksin. Alahuuli väpätti ja silmät olivat unessa. Harjattua orin, laitoin päitset päähän ja ne menivät mukiloimatta päähän.

Hoidettua ja varustettua lähdin ulos Hukan kanssa. Ori käveli aluksi laiskoin askelin ulos tallista, mutta reipastui pikkuhiljaa, kun päästiin maastopolulle. Pidin ohjista rennosti kiinni ja Hukka käveli rennosti vierelläni. Välillä ori yritti napsia matkaevästä ohjan juuresta, mutta estin orin aikeet nopeasti. Aurinko paistoi yhä ja suurin osa lumista oli sulanut, että maastopolut olivat pelkkää liejua. Hölkkäsimme muutamat ylämäet ylös ja pellon reunalla Hukka innostui ottamaan laukka-askeleita vierelläni, vaikka piti ravata rauhalliseen tahtiin.

Teimme noin tunnin mittaisen maastolenkin ja palasimme Ventoksen pihamaalle. Hukka oli lievästi hiestä märkä, jalat avain kuraiset ja suu vaahtosi. Talutin orin pesupaikalle napaten matkalla orin riimuun karsinan edestä. Pesupaikalla kiinnitin orin kiinni ja huuhdoin suojien kurapinnat ensin päältä. Heitin sitten suojat likoamaan ämpäriin ja aloin pesemään hikistä suomenhevosta huolella. Pesun jälkeen loimitin orin kunnolla ja vein takaisin karsinaan, jossa Hukka alkoi heti kieriä itselleen kunnon turvepinnan päälle. Nauroin ajatuksissani ja menin pesemään vielä suojat loppuun. Puunasin vielä kuolaimet ja pesin suitset satulasaippuan kanssa. Työn tehtyä menin etsimään Yarenin ilmoittaakseni, että työ tuli tehtyä.

09.03.2017, omistaja
Maaliskuinen päivä ei ollut sarastanut kovinkaan kirkkaana, mutta ainakaan taivaalta ei satanut jäistä tihkua tai muutakaan ikävää hidastetta. Olin nimittäin heti aamutuimaan päättänyt satuloida Hukan ja suunnannut suoraan maastoon kaiken sen ahkeroinnin keskeltä. Hevosia oli tullut treenattua sen verran ahkeraan tahtiin, että metsässä samoilu oli jäänyt varsin vähiin ja tottahan toki jokainen vapaa hetki oli käytettävä hyväkseen! Mielikin sai hetken levätä, kun matkan päällä oltiin ihan vain orin kanssa kahden.

Hukalla riitti vauhtia ja minulla oli melkoinen työ pidätellä sitä varsinkin jäisemmillä pätkillä. Vihdoin kuitenkin pitävämmän suoran avartuessa eteemme, annoin mennä! Minun ei tarvinnut laukkapohkeita totta totisesti edes antaa, kun rautias suomenhevonen jo ampaisi eteenpäin sellaista kyytiä, että lumi pöllysi aikamoisen sankkana pilvenä takanamme. Hukka koitti välillä painaa kuolaimelle, mutta minä pidin pintani ja ainakin uskottelin itselleni niin, että sain pidettyä koko ajan tuntuman orin suuhun. Hevonen alkoi pitkän suoran loppupuolella vihdoin näyttämään pieniä rauhoittumisen merkkejä ja minä sain vihdoin sen hiljentämään raville ja siitä lopulta käynnille. Puuskutuksen ja pärskähtelyiden määrä kertoi ainakin sen, että pienestä spurtista oli ollut iloa, mutta oli se voimillekin ottanut.

Vaikka taivas ei aurinkoa näyttänytkään, minä sitä vastoin hymyilin varmasti senkin edestä. Olo tuntui kuin uudelta ihmiseltä, enkä valittanut tippaakaan siitäkään, että Hukka kulki nyt paljon rauhallisempaa tahtia enempien energioiden purkauduttua. Pian kotitalli alkoikin jo häämöttämään edessä ja kumarruin vielä Hukan kaulan yläpuolelle taputtaen orin kaulaa kiitoksena. Kyllä olin tehnyt hyvät kaupat ostettuani Tiilikan Kottaraisen isän itselleni, mutta enpä minä muuta toista ollutkaan missään vaiheessa olettanut.

08.04.2017, Hapero
Olin perjantai-iltana vaipunut jo ihan totaaliseen mitään-tekemättömyyden-viikonloppuun, kun puhelimeni piippasi uuden viestin merkiksi - ja niin päädyin lauantaiaamuna huristelemaan kohti Ventosta. Yarenilla olisi todella kiireinen kisaviikonloppu edessä, ja yksi vakkaritallityypeistä oli ilmoittanut viime tipassa sairastuneensa pahaan vatsatautiin ja yaren oli jäämässä pahasti pulaan! Mitäpä sitä ei tekisi muiden suomenhevosihmisten eteen, ajattelin kukonlaulun aikaan tallipihaan kaartaessani. Päivän ohjelmani oli autella lähinnä tallitöissä, mutta yaren ylipuhui minut myös liikuttamaan Hirmu-Hukan, jolle päivän rutiinit olivat tärkeitä ja jolla menisi varmasti pasmat sekaisin, jos sitä ei päiväheinien jälkeen tultaisikaan hakemaan töihin.

Niinpä päädyin iltapäivällä tallitöiden lomasta Hukan tarhan eteen, josta kaikki sen tarhakaverit olisivat kyllä lähteneet mukaani, mutta Hukka seistä tönötti epäilevän näköisenä tarhan nurkassa. Ei se kuitenkaan karkuun lähtenyt, joten sain sen helposti kiinni ja talliin. Hoitotoimenpiteiden ajan ori oli lähinnä välinpitämätön ja sain puuhailla ihan rauhassa sen ympärillä. Varustuksen aikana orin mielenkiinto heräsi ja kentälle päästyäni jouduin vähän jo komentamaan sitä, että sain sen seisomaan aloillaan selkään nousun ajan.

Itse ratsastus sujui Hukan kanssa yllättävän hyvin: alkuun vähän jännitin uutta ja vierasta hevosta ja Hukkakin oli vähän pinkeä, mutta aika nopeasti löysimme yhteisen sävelen ja molemmat rentoutuivat. Emme tehneet mitään erityistä, ratsastin vain askellajit läpi ja pyrin temponvaihteluilla panostamaan siihen, että ori oikeasti kuunteli mitä siltä pyysin, eikä vain jolkotellut menemään. Loppukäynnit uskallauduin läheiselle metsätielle ja kaikki sujui Hukan kanssa erittäin hyvin!

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © Hanna K. | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse