Hulipeli KIR

YLA1, ERJ-I, SLA-I

© LH., webmaster@kummajaiset.net © LH., webmaster@kummajaiset.net © LH., webmaster@kummajaiset.net © LH., webmaster@kummajaiset.net © LH., webmaster@kummajaiset.net © LH., webmaster@kummajaiset.net

YLA-tilaisuus 25. tammikuuta 2015
37 (19+18) - 26 (18+8) - 17 - 14 - 7 = 101p. / YLA1
Lisäksi Hipulla oli tilaisuuden parhaat tekstipisteet!

ERJ:n laatuarvostelu 31. toukokuuta 2015
7 + 41 + 22 + 20 + 15 = 105 p. / ERJ-I

SLA-tilaisuus 20. kesäkuuta 2015
12 (3+3+3+3) + 20 + 24 + 21 + 17 = 94 p. / SLA-I
Runsaat jouhet haittasivat kaulan arvostelua. Piirteetön säkä, sopusuhtainen, pyöreä runko. Hennohkot etusääret. Pyöreä lautanen.

NimiHulipeli KIR "Hippu" VH-tunnusVH03-018-4911
Syntymäaika ja ikä27.08.2007, M Layouts / raitatossu.net/mayflower Kasvattajasiisii. / Kirveltäjä lopettanut
IkääntyminenKatso (3v. 21.08.2008) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenpienhevonen, ori PainotusEstepainotteinen
Väri ja säkäTummanpunarautias, 147cm KoulutustasoKo He B, re 110cm

Kirveltäjä alkoi olla loppusuorallaan ja siisii tuntui laittavan hevosiaan pois aika rankalla kädellä. Niihin aikoihin en ollut vielä mikään loistokas kasvattaja, mutta ymmärsin kuitenkin sen verran hyvän päälle, että tajusin tarjota tästäkin kirveltäjästä. Kertaakaan en ole ostoa katunut, vaikka kovasti harmittaakin, kun nykyisin ei ole mitään tietoa siitä, missä Hipun vanhemmat ovat, mitä niille kuuluu ja ovatko ne edes hengissä. Sitä kadun, että ostin Hipun emän, Kirveltäjän Kiukkupussin, mutta myin sen sitten myöhemmin eteenpäin. Onneksi Hippu ei asiaa tajua tai se saattaisi kirvoitella ylleni aikamoiset ukkospilvet. Joka tapauksessa, Hippu oli alusta lähtien jo kirveltäjäinen jokaiseen menoon eli toisin sanoen loistotapaus aina varsasta lähtien!

Rakkautta ensisilmäyksellä! Hippu on yksi niistä hevosista, joihin ei voi olla rakastumatta. Tämä ori on kaikin puolin aivan täydellinen pakkaus; huippu luonne, upea ulkonäkö, menestyksekkäät vanhemmat. Listaa voisi jatkaa loputtomiin! Hippu on yksi niistä myyteistä, joka on kuin onkin totta. Jos joku epäilee kirveltäjäisiä, huomaa tämä henkilö varmasti nopeasti luulonsa vääräksi, mikäli yhtään on tekemisissä tämän hulmuletin kanssa. Sanokaa minun sanoneen.

Seisoo kuin patsas -kuvailu sopii Hippuun mitä parhaiten, kun sen kanssa puuhastelee. Tämä herra tietää, mistä kaksijalkaiset pitää ja osaa miellyttää näitä juuri oikealla tavalla. Toruminen on Hipulle täysin vieras käsite, sillä poikaa ei ole juuri koskaan tarvinnut torua. Toki Hippukin joskus keksii pikkukolttosiaan ihmisten pään menoksi, mutta ne ovat enemmänkin hassunkurisia ja saavat aikaan vain hyväntahtoisen naurun. Esimerkkinä toimii se, että jos harjaat Hipun etusia, ori laskee päänsä ja aloittaa hamuamaan suortuviasi varovasti. Pian sitten huomaatkin, että tukka on kuolan peitossa ja liimaantuneena täydellisesti toisiinsa. Hippu antaa hoitajan harjata itseään lähes joka puolelta, joten minkäänlaisia ongelmia hoitaessa ei pitäisi syntyä. Kavioiden puhdistaminen on tosin Hipulle pieni ilkikurinen leikki. Ori tukee kaiken painonsa sille jalalle, jonne hoitaja on menossa ja aikansa siinä sitten saakin jalkaa ylös riuhtoa, ennen kuin Hippu myöntyy ja nostaa jalkansa niin ikään oma-alotteisesti. Suitset Hippu ottaa nätisti, vaikkakin joskus oripoika saattaakin leikikkäästi tiputtaa kuolaimet suustaan juuri, kun olet saanut ne paikoilleen ja alat laittamaan niskaremmiä korvien taakse. Hippu tekee tämän kuitenkin niin ilkikurisesti, ettei orille mitenkään voi olla vihainen. Satula ei tuota minkäänlaista ongelmaa, mikä ei toki ole mikään yllätys kaikkien näiden muiden yleistyspuheiden jälkeen.

Esteradalla Hippu on sopivan eteenpäin pyrkivä, muttei kuitenkaan pääse karkaamaan yllättäen käsistäkään. Lennokkain hypyin esteet ovat hetkessä takanapäin ja välillä Hipun ja esteen välillä tuntuu olevan niin mahtavat ilmavarat, että voisi kuvitella istuvansa pegasoksen selässä. Tyylipisteitä annettaessa Hippu olisi varmasti aina sijoittuneiden joukossa, niin upeasti ori liihottaa esteiden yli. Pitkä harja vain hulmuaa pojan lentäessä eteenpän ja lasketuessa hypystä turvallisesti maankamaralle. Vaikka täydellisyydestä ei voikaan koskaan liiaksi puhua Hipun kohdalla, erikoisemman värisessä orhissa on kuin onkin myös huonoja puolia. Hipun kanssa on oltava niin saamarin tarkka kurvien ja kaarien kanssa, sillä jos ratsastaja jättää kaiken tämän orin varaan, saattaa hyppy lähteä vaikka mistä kulmasta. Yleensä tästä ei mitään tiputusta synny, mutta huono lähestyminen lisää aina riskiä epäonnistua ja pahimmillaan saattaa hevonen ratsastajineen rysähtää päin estettä. Se on kuitenkin ihan todistetusti huomattu, että Hippuhan ei kieltäydy hypystä ikinä, vaikka tilanne olisi minkälainen.

Koulu on orille huomattavasti se vaikeampi suoritettava. Hippu on kyllä periaatteessa ihan mukiinmenevä kouluratsukin, sillä herra ei ole liian laiska, eikä myöskään liian riehakas, mutta ei se kyllä paljoa jaksa niihin koulukiemuroihin paneutuakaan. Taidot jäävät auttamatta helppo B -tasolle ja on aivan turha edes yrittää yhtään vaikeampia kiemuroita tai siitä syntyy vain ärräpäitä. Kouluradat ovat Hipun mielestä yksinkertaisesti vain aivan liian tylsiä, eikä se jaksa todellakaan hinkata pitkään samaa, tylsää tehtävää. Säälihän se sinänsä on, kun Hipulta löytyy kuitenkin mahtavat askeleet, mutta eihän niistä mitään hyötyä ole, jos hevoselta ei löydy intoa edes yhteen vaivaiseen avo- tai sulkutaivutukseen.
Hippu ottaa maastoretket lunkisti, eikä jaksa turhia jännittää. Toki herralla vauhtia piisaa, kun on alkuravien aika, mutta Hippu on kuitenkin varsin mukava siinä suhteessa, että herra pysyy käsissä, vaikka mukana olisi suurempikin seurue. Hippe on melko herkkäsuinen suomenhevoseksi, joten se hiljentää vauhtiaan yllättävän pienin ohjasavuin. Laukkasuorilla Hipulle voi huoletta antaa pidemmät ohjat ja antaa vauhdin hurman viedä mennessään.

Tätä ei tarvitse todellakaan sitten kaikille mainostaa, mutta kyllä, löytyyhän tästäkin Amorin apulaisesta niitä varjopuoliakin. Vaikka kyseessä onkin kokonut kilpakonkari, ei Hippu ole vielä tähänkään päivään mennessä oppinut sitä, ettei trailerissa ihan oikeasti ole mitään pelättävää. Jos kilpareissulle on lähdössä joku muukin orin henkiseksi tueksi, tulee se koppiin huomattavasti paremmin, mutta muussa tapauksessa saat ihan tosissasi varata sitä lastausaikaa tai sitten saavut kilpailupaikalle naama punaisena ja todennäköisesti omasta lähdöstäsi myöhästyneenä. Koppiin päästyä Hippu on kuitenkin kumman rauhallinen, eikä se heinän makuun päästyään jaksa edes rymistellä traileria korjauskuntoon. Kisapaikalla ori onkin jälleen oma tuttu itsensä, joka hillitysti ilmoittaa paikalle saapumisestaan ja kiinnittää tammojen huomiot itseensä ennen kuin suuntaa varsinaiselle radalle ratsastajansa ohjaamana.

Hippu tulee toimeen monenmoisten hevosten kanssa ja on monin orin kanssa täydellinen vastakohta. Hippu on kuitenkin sitä sorttia, ettei sille aleta pomottelemaan tai saa samalla mitalla takaisin. Mitä tammoihin tulee, tämä herrasmies tuntuu olevan varsinainen magneetti. Oripoika on kyllä itsekin varsin kiinnostunut neitokaisista, ihan ikään ja näköön katsomatta. Hippu ei ole kuitenkaan täysin mahdoton tammojen suhteen, vaan osaa olla näiden lähettyvillä melko siivosti. Herra ikään kuin näyttää, miten kunnon herrasmies käyttäytyy.

i. Hippapeli KIR YLA3, ERJ-III
sh, rt, 154cm
ii. Antti-Kristian YLA2, SLA-II
sh, km, 161cm
iii. Härski Hartikainen evm
sh, mkm
iie. Kauhistus evm
sh, rt
ie. Hippa sivut?
sph, prt, 141cm
iei. KS Riututaulu evm
sph
iee. Tyynnyttelijä evm
sph
e. VIR MVA Ch Kirveltäjän Kiukkupussi YLA3
sh, rt, 148cm
ei. Potenssi
sph, rt, 145cm
eii. Potentiaali evm
sph, rn, 143cm
eie. Perhostyttö evm
sph, rt, 146cm
ee. Keskiviikon Kadotus
sph, m, 146cm
eei. Rautakausi sivut?
sph, 144cm
eee. Saagan Romanssi sivut?
sph, 140cm

Laajempi sukutaulu
Isälinja: Antti-Kristian (2. polvi) - Emälinja: Vahdotar (4. polvi)
Suku pisimmillään 4. polvea

Surullista on se, miten vähän Hipun suvusta on nykyaikana tiedossa. Orin isä Hippapeli KIR oli loistokautenaan upea ori, joka tuntuu kuitenkin kadonneen täysin jäljettömiin Kirveltäjän lopettamisen myötä. Vuonna 2007 se eli kuitenkin loistokauttaan, jolloin Hippapeli palkittiin niin YLA3- kuin ERJ-III -palkinnoilla. Jo näiden tietojen perusteella ei ole mikään kovin vaikea juttu päätellä, mistä Hippu on perinyt oman hyppykapasiteettinsa. Oman orini lisäksi Hippapeli on periyttänyt omia taitojaan kuudelle muulle hevoselle, joiden joukosta löytyy enemmän tai vähemmän menestyneitä ilmestyksiä.

Hipun isän isukki Antti-Kristian ei huononna sukuaan yhtään sen enempää. Sijoituksia löytyy niin koulu-, este- kuin kenttäkisoistakin, jonka kautta olisi voinut toivoa Hipunkin osoittaneen hiukan enemmän taipumusta muuhunkin kuin esteiden ylittämiseen. Niin tai näin, Antin luonne ei ole onneksi päässyt nostelemaan versojaan nykypäivän jälkeläisissään. Kovin orimainen hevonen osasi ilmeisesti elämänsä aikana koetella omistajansa hermoja, mutta ei kuitenkaan ollut mikään raivohullu kaakki. Hyvä sinänsä, sillä ori on kuitenkin periyttänyt varsin hyvin taitojaan useille jälkeläisilleen.

Härski Hartikaisella on ainakin nimi, joka saa hymyilyttämään! Nimestä on vaikea toki päätellä, minkälaisesta hevosesta on kyse, mutta tuskin sitä ainakaan arvaisi, että kyseessä on kainuulainen työhevonen. Toki Härski Hartikaisen kohdalla ollaan jo sen verran kaukana Hipun sukujuurissa, ettei toki tuohon aikaan edes ollut kovin yleistä mitkään huippuluokan ratsut. Hassua kyllä, miten parissa sukupolvessa on saatu karsittua pois työhevosen jyhkeys perimästä.

Harmi kyllä, Hipun isänisän emästä Kauhistuksesta ei ole kovinkaan paljoa tietoa. Tamman kerrotaan kuitenkin olleen rotuisekseen suuri ja sillä on ollut näyttävä läsi päässään. Varsojakin se on kuulemma äheltänyt maailmaan peräti yhdeksän varsaa Antti-Kristian mukaan laskettuna eli ainakin siinä on ollut ilmeisestikin siitostamman vikaa. Ainut vain, ettei ainakaan minun korviini ole kantautunut muista varsoista minkäänlaista tietoa.

Hippa eli Hipun isän emä oli aikoinaan tunnetumpikin, mutta nykypäivänä kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä hevoselle on tapahtunut ja missä se nykyisin majailee. Oletus kuitenkin on, että tamma on mennyt jo ajassa eteenpäin, kyllähän Hipullakin on jo ikää niin paljon, ettei sen isovanhemmat tuskin enää elossa ole. Hipasta on kuitenkin se tieto jäljellä, että se niitti itselleen näyttelykehissä mainetta ja nappasi itselleen Ch-arvonimenkin.

Mitä tulee Hipan isään KS Riututauluun, siitä tiedetään entistäkin vähemmän. Ainut tiedonjyvänen on se, että pienhevossuunta on ainakin täältä asti peräisin.

Sama juttu Hipun isänemän emän kanssa, Tyynnyttelijä ei ole antanut kuulua itsestään yhtään sen enempää. Pienhevostamma saattoi maailmaan kyllä hienon varsan, mutta katosi sen sileän tien jälkeäkään jättämättä.

On todellinen harmi, miten niinkin hienon hevosen kuin Hipun suku voi olla niin pahasti hävinnyttä. Emä Kirveltäjän Kiukkupussi jaksaa muistuttaa minua aina siitä, minkälaisia typeriä virheitä ihminen voikaan tehdä. Kirveltäjän lopettaessa otin Kiukkupussin hoiviini ja se olikin minulla omistuksessa aika pitkään, kunnes jostain syystä päätin siitä luopua. Virhehän se oli, sillä VIR MVA Ch - ja YLA3 -palkinnot napannut tamma on nykyisin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Rautias suomenhevonen piirtyy kuitenkin edelleen mieleeni mukavana tammana.

Tämä sukuselvitysten tekeminen on hiukan turhauttavaa tässä vaiheessa, kun Hipun emän isä Potenssi, emänisän isä Potentiaali ja emänisän emä Perhostyttö ovat suvun muiden hevosten tavoin kadonneet, yllätys yllätys, jäljettömiin. Vanhat sukujuuret ovat tässä mielessä varsin rasittavia, suku kun tuppaa vanhuuttaan häviämään maailman syövereihin. Sanottakoon vain se, että koko kolmikko kantoi pienhevosgeeniä ja kai se on aprikoitava, että kyllä sieltä jostain täytyi löytyä hyvää potentiaalia esteradoillekin, kun Hippu kerta on lunastanut omat henkilökohtaiset lupauksensa!

Keskiviikon Kadotus isänsä Rautakauden ja emänsä Saagan Romanssin kanssa ovat myöskin täysi mysteeri. Sen verran olen saanut tongittua tietoja, että ainakin Saagan Romanssi kävi jonkin verran kilpakenttiä niin este- kuin koulupuolellakin ja asusteli Raadelman tilalla siitostammana. Ainakin tämä tieto luo lisävarmuutta siitä, että Hipun suvussa on niin kirveltäjäistä kuin raadelmalaistakin verta, eikä kumpikaan ole todellakaan mikään huono juttu.

7 jälkeläistä, joista 2 tammaa ja 5 oria
16.06.2008 o. Ventoksen Raihnanen (e. Ristin Rimakauhu)
25.06.2008 o. Ventoksen Haamuhuijari (e. FS Aavekuiskaaja)
30.09.2014 o. Ventoksen Tuhla KTK-II, SV-I, Ch-NV (e. Terttuli ILO)
15.10.2014 t. Huvitutin Salamurhaaja (e. Tutin Salaperäinen)
18.10.2014 t. Mustamieli (e. Mielipaha)
01.11.2014 o. Hupiralli (e. Unihiekkamyrsky)
19.12.2014 o. Ventoksen Halipula SV-I, EV-II, KV-II (e. Moon Kaino-Aino)
Esteratsastus (10 voittoa)
01. | ERJ Cup - 30.03.2015 - KK Bailador - 110cm - 13/226

01. | VSR Cup - 31.12.2014 - Susiraja - 110cm - 1/45

01. | ERJ - 18.04.2008 - Silke - 110cm - 4/48
02. | ERJ - 04.05.2008 - KK Donat - 110cm - 3/10
03. | ERJ - 06.05.2008 - Katvusto - 110cm - 4/36
04. | ERJ - 06.05.2008 - Katvusto - 110cm - 1/36
05. | ERJ - 06.05.2008 - Katvusto - 110cm - 4/36
06. | ERJ - 06.05.2008 - Katvusto - 110cm - 6/36
07. | ERJ - 03.06.2008 - Mörkövaara - 110cm - 6/37
08. | ERJ - 03.06.2008 - Mörkövaara - 110cm - 6/37
09. | ERJ - 12.08.2008 - Okeanos - 110cm - 4/56
10. | ERJ - 16.08.2008 - Kaurisrannan Ratsastajat - 110cm - 6/40
11. | ERJ - 16.08.2008 - Yksityistalli Pipari - 110cm - 4/19
12. | ERJ - 19.08.2008 - Blackstock - 110cm - 4/16
13. | ERJ - 23.08.2008 - Mörövaara - 110cm - 2/39
14. | ERJ - 25.08.2008 - Underground - 110cm - 1/13
15. | ERJ - 07.09.2008 - Onneton - 110cm - 3/46
16. | ERJ - 14.07.2009 - Ponitila Adina - 110cm - 1/6
17. | ERJ - 30.05.2014 - Littleness - 110cm - 1/30
18. | ERJ - 30.05.2014 - Littleness - 110cm - 2/30
19. | ERJ - 03.06.2014 - Ventos - 110cm - 2/50
20. | ERJ - 04.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 2/40
21. | ERJ - 06.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 4/40
22. | ERJ - 07.06.2014 - Muiston Suomenhevoset - 110cm - 4/40
23. | ERJ - 07.06.2014 - Valiant Warmbloods - 110cm - 3/100
24. | ERJ - 07.06.2014 - Ponipallero - 110cm - 4/50
25. | ERJ - 11.06.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 1/30
26. | ERJ - 12.06.2014 - Moondance - 110cm - 2/40
27. | ERJ - 13.06.2014 - Moondance - 110cm - 3/40
28. | ERJ - 14.06.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 1/30
29. | ERJ - 15.06.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 2/30
30. | ERJ - 15.06.2014 - Moondance - 110cm - 6/40
31. | ERJ - 19.06.2014 - LAC - 110cm - 2/40
32. | ERJ - 22.06.2014 - LAC - 110cm - 5/40
33. | ERJ - 23.06.2014 - LAC - 110cm - 5/40
34. | ERJ - 25.06.2014 - LAC - 110cm - 6/40
35. | ERJ - 25.06.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 4/40
36. | ERJ - 26.06.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 1/40
37. | ERJ - 26.06.2014 - Lowa Sporthorse - 110cm - 4/30
38. | ERJ - 27.06.2014 - Moondance - 110cm - 6/40
39. | ERJ - 28.06.2014 - Moondance - 110cm - 5/40
40. | ERJ - 30.06.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 5/40
41. | ERJ - 04.07.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 4/40
42. | ERJ - 04.07.2014 - Joogin Suomalaiset - 110cm - 2/30
43. | ERJ - 05.07.2014 - Joogin Suomalaiset - 110cm - 1/30
44. | ERJ - 05.07.2014 - Elisan Yksityiset - 110cm - 4/30
45. | ERJ - 05.07.2014 - Navelina - 110cm - 4/30
46. | ERJ - 06.07.2014 - Elisan Yksityiset - 110cm - 3/30
47. | ERJ - 06.07.2014 - Roscoff Sportponies - 110cm - 2/40
48. | ERJ - 06.07.2014 - Susiraja - 110cm - 2/30
49. | ERJ - 07.07.2014 - Roscoff Sportponies - 110cm - 4/40
50. | ERJ - 08.07.2014 - Kauniston Tila - 110cm - 2/40
51. | ERJ - 05.07.2014 - Navelina - 110cm - 2/30
52. | ERJ - 10.07.2014 - Elisan Yksityiset - 110cm - 4/30
53. | ERJ - 10.07.2014 - Roscoff Sportponies - 110cm - 2/40
54. | ERJ - 10.07.2014 - Navelina - 110cm - 1/30
55. | ERJ - 12.07.2014 - Navelina - 110cm - 3/30
56. | ERJ - 12.07.2014 - Tuulenpesä - 110cm - 3/40
57. | ERJ - 16.07.2014 - Ulapan Talli - 110cm - 5/30
58. | ERJ - 17.07.2014 - Ziel Sporthorses - 110cm - 3/30
59. | ERJ - 20.07.2014 - Breawa - 110cm - 3/50
60. | ERJ - 21.07.2014 - Ziel Sporthorses - 110cm - 4/30
Kouluratsastus (2 voittoa)
01. | KRJ - 11.04.2008 - Vaellustalli Suosirri - He B - 1/78
02. | KRJ - 12.04.2008 - Tallipiha Silver - He B - 5/113
03. | KRJ - 19.04.2008 - Toppari - He B - 1/49

Näyttelyt
01. | Match Show - 02.06.2008 - Piippola - Sh-oriit / -ruunat - 1/9
02. | NJ - 15.12.2014 - Huvitutti - Sh-orit - 10/12 / sertin arvoinen

Valmennukset

00.00.0000, valmentaja - estevalmennus, 110cm
Hupen ja sinun meno oli alkutunnista asti oikein mukavan näköistä, ori on selvästi herkkä ja kuunteli apujasi kauniisti ilman minkäänlaisia ongelmia. Välillä orilla tuntui olevan hieman kiire, mutta herra rauhoittui kyllä aina viimeistään ratsastajan kevyesti pidättäessä. Muuten tempo oli koko tunnin ajan sopiva, eikä muutenkaan menossanne ollut paljoakaan huomauttelemista. Alussa teimme paljon ympyröitä ja temponvaihteluita, ja varsinkin ravissa Huppe hidasti ja pidensi askeltaan juuri sen verran kuin pyysit, tosin hieman enemmän olisi herra voinut mennä eteenpäin - hidastukset ori suoritti melkein käyntiin asti hauskan ja helpon näköisesti. Kun sitten päästiin hyppäämään asti, Huppe näytti innostuvan entisestään, ja loikkasi alun pienimmätkin esteet mahtavalla ilmavaralla. Kun esteitä sitten tunnin kuluessa nostettiin, keksi Huppe sitten myös, että minähän hyppään aina yhtä suurella ilmavaralla kuin noissa pikkuisissa - eli melkoisen korkeita loikkia tuli ihan metrisilläkin esteillä; tältä hevoselta ei kyllä ponnistusvoimaa puutu! Loppuun päästiin hyppäämään myös rataa, jonka suorititte moitteettomasta, ja ori hyppäsikin tällä kertaa juuri sopivat hypyt - ei puomin reunaa viistäen eikä myöskään metriä väliin jättäen, vaan juuri sopivasti. Yleisesti ottaen teillä siis meni oikein hyvin, onnea matkaan!

01.08.2014, merikissa - estevalmennus, 110cm
Energiseltä vaikuttava ori lähestyi lämmittelyestettä minun saapuessani kentälle. Kello oli jo 8 illalla, joten ilma oli ehtinyt päivästä viilentyä mukavasti. Moikkasin ratsastajaa ja keskustelimme hetken oriista ja sen tavoista. Rakensin kentälle muutaman esteen lisää, sillä tänään olisi tarkoitus treenata sarjaa sekä hankalia teitä. Koska alkuverryttely ja lämmittelyhypyt oli jo suoritettu laitoin esteet samantien oriin omalle tasolle 100-110 cm. Aloitimme hankalista teistä: olin laittanut kentälle kolme esteä hieman erikoiseen muotoon, jotka käskin hypätä tietyssä järjestyksessä. Ratsukko ensin valitsi hieman suoremmat ja laajemmat lähestymiset esteille, jolloin tämä ns. kolmen esteen rata kesti huomattavasti kauemmin kuin olisin halunnut. Käskin tehdä tiukempia kurveja ja lähestymisiä. Huomasin pienen epäröinnin ratsastajan kasvoilla, mutta tiesin ja luotin tähän ratsukkoon, että he kyllä sen selvittäisivät. Ja oikeassa olin, tiukoista mutkista selvittiin, eikä puomeja pudonnut lainkaan. Pyysin ratsukkoa hyppäämään muutaman yksittäisen esteen kunnes siirryimme sarjalle. Sarja koostui kolmesta 110 cm korkuisesta esteestä. Pyysin ratsukkoa ensin laukkaamaan muutaman kierroksen pääty-ympyrällä jotta haluttu tahti saataisiin laukkaan. Ensimmäisellä kerralla sarjan toisella esteellä tuli kielto, syytä en huomannut, sillä lähestyminen oli mielestäni hyvä. Ehkä ori vain halusi temppuilla. Seuraavilla kerroilla esteet kuitenkin ylittyivät ongelmitta. Sarjan treenaamisen jälkeen menimme vielä muutamia yksittäisiä esteitä. Loppuverryttelyjen ajan korjasin esteet sivuun.

08.08.2014, Kaneli - estevalmennus, 110cm
Hopeanmusta Hippu oli vaikuttava näky heti kättelyssä. Orin harvinainen väri sekä ponikokoisuus olivat vain valttia lisätessään tämän orin söpöyttä. Yarenin noustessa hevosensa selkään, ori seisoi paikallaan kuin suolapatsas eikä sillä ollut hoppu minnekään. Vasta, kun aloin rakentamaan esteitä kentälle, orin silmiin ilmestyi tiettyä pilkettä. Verryttelyesteillä orin hypyt olivat tarkkoja sekä hyvännäköisiä. Esteiden korkeuden noustessa verryttelyesteillä 100cm asti, Hipun hyvä hyppytyyli ja varmuus säilyivät. Verkkaesteiden jälkeen saitte seuraavaksi hypätä pientä okseri, arviolta noin 80cm, jonka olin rakentanut kaarevalle uralle. Yarenin täytyi pitää hyvä tuntuma orin suuhun, ettei sille jäisi aikaa soosoilla ja hypätä herra ties mistä. Innokkaasti lähestyitte estettä ja varmasti se ylittyi. Okserin jälkeen tulitte vielä muutaman esteen sarjaa, jonka vika este oli korkeudeltaan 110cm. Tämä tunti osoitti, että Hippu on esteiden suhteen pomminvarma hevonen, aivan kuten sanoitkin.

12.08.2014, Siiri K. - estevalmennus, 110cm
Tämänkertainen valmennettavani oli Hulipeli KIR ja yaren. Olimme sopineet valmennuksen alkavan jo aikaisin aamusta, jotta maneesi saataisiin kokonaan meidän käyttöömme ja olisi tarpeeksi rauhallista. Kun saavuin yhdeksän aikoihin tallille, yaren oli juuri viemässä hevostaan maneesiin. Annoin hänen verrytellä rauhassa ja kommentoin välillä miltä ratsastus näytti. Yaren tuumasi hevosen olevan kovasti pohkeen takana mikä ei ollut sen tapaista, joten teimme aktivointiharjoituksia siirtymisillä, laukkapätkillä ja muutamilla väistöillä. Kun hevonen tuntui tarpeeksi vertyneeltä, aloitimme treenin. Rakensin maneesiin pitkälle sivulle kaksi pientä pystyestettä jotka ratsukko ylitti alkuunsa hyvin tahmeasti. Hulipelin laukka ei oikein tuntunut pyörivän ja lähestymiset olivat huonoja: välillä tultiin liian lähelle, välillä liian kauas. Apupuomi auttoi hieman ja ratsukko saatiin ylittämään verkkaesteet puhtaasti edes pari kertaa, joten päätin nostaa niitä metriin. Rakensin myös yhden pystyesteen diagonaalille, jonka alle sijoitin tyhjän vesimaton.

Ratsukko aloitti pitkältä sivulta ja kaarsi lyhyen sivun jälkeen keskihalkaisijalle. Yaren ratsasti tomerasti eteen, mutta välillä Hulipeli jäi silti jälkeen ja hyppäsi liian kaukaa. Puomit kolisivat mukaan ja yaren vaikutti hieman turhautuneelta, joten käskin hänen laukata hevosella pari kertaa maneesia ympäri, josko se auttaisi. Seuraavalla yrittämällä paikka osui turhan lähelle ja hevonen joutui ponnistamaan äkisti, ja se sotkeutui puomeihin. Onneksi pahemmin ei käynyt eikä yaren tipahtanut selästä, mutta vaikutti siltä ettei Hulipeli ollut aivan täydessä terässään. Halusin kuitenkin ratsukon lopettavan hyvään suoritukseen ja muutaman epäonnisen yrittämän jälkeen yaren saikin ratsastettua orinsa "radan" läpi puhtaasti. Päätin lopettaa siihen ja käskin hänen vielä loppuverrytellä orin hyvin, sillä se vaikutti hieman vaisulta ja laiskalta. Ehkäpä sillä oli huono päivä, joten sovimme toisen valmennuksen seuraavalle aamulla. Toivottavasti Hulipeli olisi paremmassa terässä tuolloin!

13.08.2014, Siiri K. - estevalmennus, 110cm
Eilisen hieman epäonnisen treenin jälkeen ajattelin työstää ratsukon kanssa helpohkoa rataa. Pyysin yarenia lämmittelemään hevosen jo valmiiksi ja siellähän he olivatkin kun saavuin maneesiin. Kokosin pääty-ympyrälle kahden kavaletin innarin, jotta ratsukko pääsisi vertymään ja saisi vähän tuntumaa. Yarenin mielestä Hulipeli toimi tänään normaalisti ja oli oma reipas itsensä, mikä oli hienoa ja eilinen treeni ei siis ollut vaikuttanut siihen negatiivisesti. Kavaletti-innaria ratsukko tuli muutamaan otteeseen molemmista kierroksista, eikä siinä ollut ongelmia. Hulipeli taisi tuumia esteiden olevan aivan mitättömiä, ja välillä lähestyi turhankin kömpelösti. Yaren sai sen kuitenkin reagoimaan tarpeeksi pohkeelle ja vertymään pienistä hypyistä.

Itse rata sisälsi tänään kaksi pystyestettä, okserin, kavaletin ja toisen okserin. Aloitimme pienillä, alle metrin korkuisilla esteillä ja Hulipeli taisi taas olla sitä mieltä, ettei estekorkeus ollut riittävä. Se oli hieman löysä ja jäi pohkeen taakse, joten yaren sai ratsastaa sitä ihan kunnolla. Ratsukolla ei kuitenkaan ollut ongelmia suoriutua tästä radasta, joten lisäsin viimeisen okserin jälkeen vielä yksittäisen muurin, joka taisi olla orin mielestä liian erikoinen. Ensimmäinen lähestyminen oli yhtä tepastelua ja hevonen kielsi, mutta seuraavalla kerralla yaren liimasi pohkeensa hevosen kylkiin ja muuri saatiin kuin saatiinkin ylittymään kunnialla. Kun estekorkeus nousi metriin asti ja vähän sen yli, alkoi Hulipelikin innostua ja keskittyä enemmän. Sen hypyissä oli nyt jo enemmän ponnua ja hevonen tuntui paljon aktiivisemmalta. Hyvä näin, sillä tällaista fiilistä lähdin tällä treenillä hakemaankin. Kun rata sujui ongelmitta muutamia huonoja lähestymisiä lukuunottamatta, korotin yhden oksereista vielä 110cm korkeaksi ja pyysin ratsukkoa tulemaan sen vielä kertaalleen. Hulipeli oli innoissaan ja hyppäsi todella hyvin, joten päätimme treenin positiiviseen suoritukseen.

16.08.2014, Anita - estevalmennus, 110cm
Komea hopeanmusta Hulipeli KIR käveli leppoisasti pitkin ohjin ratsastajanaan omistajansa Yaren, kun saavuin paikalle. Olin jo aikaisemmin käynyt pystyttämässä Ventoksen kentälle pienen esteradan, joka ratsukon tulisi suorittaa. Luvassa oli melko tiukkoja kurveja, joten estekoko oli hyvin maltillinen. Alkuveryttelyssä ratsukko sai suorittaa voltilla ravi- ja laukkapuomeja, jossa katsottiin, onko kääntävät avut kunnossa. Hippu oli innokas mutta hyvin kuulolla, ja nosteli jalkoaan komeasti. Ori toimikin melkein automaatin tavoin, joten oli helppo keskittyä Yarenin ratsastuksen parantamiseen. "Pidä ulko-ohjan tuki paremmin, kädet myötäävät vain hillitysti eikä näin pienessä tarvi vielä antaa metrin ohjaa. Näin Hippukin ottaa terävämpiä askelia eikä ala kiihdytellä. Jalka saa olla aktiivisempi kääntäjä, paino tasaisesti molemmilla jalustimilla. Myöhemmin tulee vaikeuksia, jos ei istu keskellä." Yaren korjasi ohjasotetta ja ratsasti pohkeella tehokkaammin, jolloin ori ryhdistäytyi vielä entisestään ja askeleet sopivat täydellisesti. Siirryimme esteille, jotka oli rakennettu kolmikaariselle kiemuralle. Ensin oli ristikko suoristuskohdassa, sitten pyöreälle kulmalle rakennettu kolmen 50cm pystyn sarja. Alussa ratsukko otti melko tiukan käännöksen, mutta Hippu pelasti tilanteen pitkällä hypyllä. Laitoin tien hahmottamisen avuksi tötterön. Nyt ratsastaja vaati itseltäänkin enemmän ja hypyt sujuivat pehmeästi ja pyöreästi. Jatkoimme ns. estevoltille, joka siis oli kolme hyppyä tiukalla, kaarevalla tiellä. Joka esteellä oli käännettävä rajusti, jotta vika hyppy osuisi keskelle. Alussa Hippu hieman karkasi ulko-avuilta ja pudotti viimeisellä puomin. "Koita saada se heti alussa ihan keskelle, etkä päästä yhtään jyräämään sivulle. Pohje kiinni ja tarvittaessa raippa ulkokäteen tueksi!" Nyt Yaren sai tuotua orin paremmalla tiellä, ja tehtävää korotettiin 70cm. Sekin sujui mallikkaasti. Hyvien suoritusten jälkeen ratsukko alkoi suorittaa loppuveryttelyjä. Ohjeistin ratsastajaa kiinnittämään huomiota apujen perille viemiseen, vaikka ori olikin melkoinen estetaituri.

Päiväkirjamerkinnät

21.07.2014, omistaja
Oli taas se aika vuodesta, kun kesä oli kuumimmillaan ja hevoset saivat olla yötä päivää pihalla laiduntamassa. Minulla oli aina tapana hieman ehostaa tallia ja tällä kertaa karsinat olivat mielestäni siinä kunnossa, että ne kaipasivat uutta maalia pintaan. Todellisuudessa vain seinät olivat hieman tummentuneet, mutta aina oli hyvä keksiä tekosyitä. Päätin aloittaa urakkani Hipun karsinasta, joka oli tosin orin mökiksi melkoisen siisti. Hippu ei ikinä tehnyt seinille mitään, eikä se potkinutkaan niitä. Niinpä urakkani olikin melko nopeaa tahtia valmis ja enää ei tarvinnut muuta kuin puhdistella perusteellisesti ruokakuppi, suolakiviteline ja vesiautomaatti. Hikeä otsaltani pyyhkien, ihailin lopullista tulosta ja hevosta lapsellisesti inhimmillistäen hain Hipunkin vielä sisälle sitä ihmettelemään. Ori ei tosin korvaansakan lotkauttanut, mutusteli vain tyytyväisenä heiniään ja lupsutteli suolakiveään. Hieman loukkaantuneena hevosen välinpitämättömyyteen, lähdin hakemaan sen harjapakkia ja päätin harjailla hevosen kauniin karvapeitteen esiin kaiken hiekan ja heinänkorsien alta. Olisin melkein voinut vannoa, että tähän urakkaan meni paljon pidempään kuin karsinan ehostamiseen, mutta en voinut tälläkään kertaa moittia lopputulosta. Hippu vaikutti varsin tyytyväiseltä ja hyvä että suostui lähtemään takaisin pihalle, kun napsautin riimunnarun orin päitsiin ja maanittelin sitä ulos karsinastaan.

03.08.2014, mibula
Olin luvannut käydä liikuttamassa Hipun nopeasti ja haukoinkin henkeäni kun näin tämän komistuksen seisomassa tarhan portilla. Minulle kyllä sanottiin, että ori on komea, mutta ihan tätä en ollut odottanut. Taputtelin oria kaulalle ja se hamusi ystävällisesti taskujani. Hymähdin orille ja pahoittelin, ettei taskuistani löytynyt herkkuja. Hippu kulki nätisti vierell karsinaan asti, johon olinkin jo valmiiksi vienyt harjat, suitset ja juoksutusliinaan. Harjailu sujui todella kivasti eikä Hippu aiheuttanut minkäänlaista pahennusta. Pientä kampaajan vikaa herrassa kyllä oli! Hiukset ja pää kiinnosti sitä todella paljon. Sain orille suitset päähän ja lähsin taluttelemaan sitä kentälle. Pidin juoksutuksen lyhyenä ja ytimekkäänä. Molempiin suuntiin mentiin kaikkia askelajeja ja ori totteli hienosti käskyjä ja meni kyllä aktiivisesti itse eteenpäin!

06.09.2014, Anita
Kun Ventoksen Yaren soitteli ja pyysi minua avukseen hevosia liikuttamaan, en epäröinyt hetkeäkään. Kurvasin jo aamutuimaan tallin pihaan ja haettuani varustepakin etsin Hipun, joka hamusi heinänkorsia karsinassaan. Oripoika tervehti minua höristen ja hetken vain paijailin ja silittelin komeaa herraa. Hippu oli yön jäljiltä melko puhdas, mutta alkava karvanvaihto näkyi, sillä joka puolella leijaili hopeanmustia karvoja. Satuloiminen sujui ongelmitta ja poika hamusi kuolaimet tyytyväisenä suuhun. Päätin tehdä pitkän ja vauhdikkaan maastolenkin, jonka aikana sekä hevosen että ratsastajan mieli rentoutuisi. Selkäännousun jälkeen suuntasimme hiekkapohjaisille metsäteille, jossa ei ollut moottoriliikennettä. Jo alkuraveissa Hippu oli selvästi innokas, mutta pysyi käsissä hyvin. Eteen aukesi pitkä laukkasuora, joka puolen välin jälkeen alkoi nousta kevyesti ylöspäin. Annoin ohjien olla kevyellä tuntumalla, sillä ori kuunteli ääniapuja. Todettuaan, että se saisi ihan kunnolla revitellä, ori rentoutui ja pidensi askeltaan upeasti. Kotiin palatessa menohaluja olisi vielä riittänyt ja herra puhkui tarmoa ja tyytyväisyyttä. Ratsailta nousun jälkeen harjasin Hipun. Pistin loimen päälle, koska hevonen oli hieman hikinen. Sitten laskin orin tarhaansa ja vein vielä päiväheinät, ennen kuin oli jatkettava matkaa.

08.10.2014, MiilaH
Komea tukkajumala nökötti tarhan portilla ajaessani tallin pihaan. Arvasin tämän orin Hulipeliksi, joka minun olisi tarkoitus liikuttaa omistajan kiireiden takia. Sammutin auton, otin kypäräkassin olalleni ja piipahdin tallissa viemässä kassin Hipun karsinan eteen. Törmäsin ulos lähtiessäni tallityöntekijään ja hän tarjoutui opastamaan minua löytämään Hipuksi kutsuttavan orin varusteet kun olen saanut hevosen hoidettua varustuskuntoon. Ori vaikutti todella kultaiselta, se käveli vieressäni nätisti vaikka vilkuilikin tarhoille päin. Kiinnitin sen molemmin puolin käytävälle kiinni ja aloitin perusteellisen harjauksen. Hippu tuntui nauttivan harjauksesta ja varsinkin kumisuka oli rentouttava. Päätä harjatessa se hamusi suloisesti ylähuulella takkini vetoketjua ja kävi se turpa vikkelästi myös molemmissa taskuissa. Mitään ei ori kuitenkaan löytänyt, kun harvemmin kannan taskuissani herkkuja. Tallityöntekijä neuvoi minulle mistä löytää varusteet, joten hetken päästä ori olikin varustettu ja olimme valmiita lenkille.

Ajattelin kävellä alkukäynnit kentällä ja siirtyi läheiselle sänkipelolle ratsastamaan, koska mikään ei voita sänkipeltoa ja kaunista aurinkoista syksysäätä. Hippu tuntui rentoutuneelta jo parin käyntikierroksen jälkeen, se askelsi reippaasti eteenpäin ja kuunteli herkeämättä. Käveltyämme parikymmentä minuuttia ohjasin orin tielle, josta oli kulku pellolle. Tässä vaiheessa hevonen tuntui heräävään uudestaan, korvat kääntyivät eteenpäin ja ryhti kohosi yläilmoihin. Keräilin ohjat ja siirsin hevosen puolipidätteen kautta rauhalliseen raviin. Uskomattoman ihana ravi – ajattelin ravatessamme pellon reunaa. Tein paljon ympyröitä ja ravailtiin vähän sikin sokin välillä rauhallisempaa ja välillä reippaampaa ravia. Otettiin jossain vaiheessa lyhyet välikäynnit, jonka jälkeen siirryin laukkaamaan isolle ympyrälle. Laukka nousi helposti ja ori taisi vähän innostuakin ensimmäisestä pätkästä. Pienillä pidätteillä sain sen kuitenkin rauhoittumaan ja jatkoimme tehtävää. Toiseen suuntaan laukatessamme huomasin matalan tukkiesteen pellon toisessa päässä ja ajattelin hypätä sen pari kertaa. Muistan omistajan sanoneen, että Hippu on todella hyvä hyppääjä. Parin hypyn jälkeen tulinkin samaan tulokseen, ori on todella hyvä hyppäämään vaikka tarvitsee paljon tukea ratsastajalta. Hipsukka oli ratsastuksen jälkeen hionnut, joten kävelin aika pitkään.

Tallissa riisuin varusteet ja harjailin orin kaikessa rauhassa. Pakko myöntää, että kyllä oriin on helppo ihastua, tai ainakin minun sydämeni se vei ihan täysin. Kävin hakemassa kuivatusloimen ja kysyin samalla tallityöntekijältä voinko jättää orin sisälle kuivumaan. Myöntävän vastauksen saatuani loimitin tyytyväisen näköisen orin ja siirsin sen omaan yksiöönsä. Tiputin ruokakippoon puolikkaan omenan ja palan kuivaa ruisleipää. Sinne se jäi tyytyväisenä herkuttelemaan kun itse pakkasin kypärän kassiin ja suuntasin autolle. Mahtava sää ja hieno hevonen, parempaa ei voisi toivoa!

14.10.2014, Isis
Kävin tänään hoitamassa Hipuksi kutsuttua suomenpienhevosoria Ventoksen talllilla. Päivään ei sisältynyt mitään kovinkaan yllättävää tai erikoista, kävin puunaamassa orin puhtaaksi ja teimme pienen kävelylenkin maastossa. Hain Hipun sen tarhastaan ja osasinkin odottaa hakevani komeata herraa, mutta nähdessäni Hipun odotukseni saivat uuden muodon. Eihän ori ollut vain komea, sehän oli täydellinen. Yhtä upeaan suomenhevosoriin en olekaan sitten vähään aikaan törmännytkään. Hippu sai kirjaimellisesti leukani loksahtamaan auki ja jähmetyin tuijottamaan tuota valloittavaa yksilöä joka omassa rauhassaan pisteli viimeisiä heinänkorsia suuhunsa. Talutin orin tarhasta karsinaansa ja aloitin harjaamisen. Pitkät, rauhalliset vedot vaikuttivat tuntuvan herrasta mukavalta ja päätinkin hemmotella sitä pidemmän aikaa. Eihän meillä ollut kiire minnekkään. Hippu alkaa olemaan jo arvostettavassa iässä ja ikä onkin varmasti tuonut sille kokemusta monesta tilanteesta. Harjatessakin ori seisoi säyseänä paikallaan ja antoi minun hoitaa työni rauhassa. Pian ori lähestulkoon kiilsi puhtaana ja meidän oli aika lähteä kevyelle kävelylle. Tällä kertaa Hippukin sai ottaa rennosti ja päätin olla nousematta selkään. Hyväähän se vain tekisi itsellenikin välillä kävellä. Syksyinen ilma oli raikas ja vielä melko lämmin. Puiden kauniit keltaiset ja punertavat lehdet leijailivat puista maahan muutaman piruetin tehden ja jotkin tuulenvire nappasi matkaansa. Hippu hörähteli rauhallisin elein ja käveli reippaana vierelläni. Mikään ei voita kävelyretkeä syksyisessä luonnossa ja nautimmekin retkestä hieman reilu tunnin ajan. Päivällä palasimme tallille ja vein Hipun takaisin omaan tarhaansa. Päivästä jäi oikein hyvä mieli ja Hippu oli erinomaista seuraa. Siinä vasta on loistava ori!

10.11.2014, Anita
Aamu alkoi harmaana ja sumuisena, kun ajelin Ventokseen Hippua liikuttamaan. Hain Hipun tarhastaan ja sidoin käytävälle kiinni harjauksen ajaksi. Hippu seisoi tyynesti aloillaan ja katseli kiinnostuneena puuhiani. Sitä ei tuntunut haitaavan ollenkaan puolituntemattoman puuhastelut, vaan se loi minuun ystävällisen katseen. Vain kavioiden putsaus hieman tuotti tuskaa, kun ori liimasi jalkansa maahan omaan hellyyttävään tapaansa. Hetken sain suostutella ja maanitella, ennen kuin kaikki neljä kaviota olivat käyneet ilmassa tarvittavan ajan. Lopulta herra oli kuitenkin kiiltävänä, satuloituna ja suitsittuna ja valmiina päivän työhön. Olin sopinut Yarenin kanssa, että treenaisin hieman esteitä tänään. Talutin orin kentälle ja sain onnekseni innokkaan tallitytön avukseni kasaamaan esteitä ja nostelemaan puomeja. Alkuveryttelyt sujuivat hyvin ja Hippu otti avut helposti vastaan. Liikkeissä oli heti ensimmäisistä askelista lähtien lennokkaita ja kun sitten oli laukan vuoro, ori ponnisti vahvat takajalat alleen ja kantoi itsensä ryhdikkäänä ja innokkaana maapuomien ylitse. Maa oli sula ja joustava, muttei onneksi liian pehmeää hypyille. Orin kevyt korskahtelu ja jalkojen tahdikas rummutus rikkoi muuten niin seesteisen hetken. Ensimmäiset hypyt olivat maltilliset 60cm ja olin tarkkana lähestymisistä. Teimme kahdeksikon mallista kiertoharjoittelua molempiin suuntiin ja molemmilla taisi olla hyvä päivä; yksikään puomi ei pudonnut vaikka lopussa otimme jopa orin koulutustason maksimia, eli 110cm hyppyjä. Loppuveryttelyjen ajan kehuin hopeanmustaa herraa komeaksi, taitavaksi ja uljaaksi -mitä se ehdottomasti onkin. Se laski rentona päätään alas ja päskähteli. Ratsastuksen jälkeen vein orin takaisin talliin, pyyhin treenistä kostuneet alueet liinalla ja heitin kuivatteluloimen päälle. Ori pääsi omaan karsinaansa syömään päiväheiniä ja jäin vielä hetkeksi ihailemaan sen tyyntä olemusta kaltereiden väleistä.

26.11.2014, MiilaH
Sain maanantaina soiton Yarenilta, josko ehtisin käydä liikuttamassa tiistaina Hipun, kun hän itse lähtee kilpailuihin eikä näin ollen ehdi liikuttamaan oria. Olin soitosta niin otettu ja vaikka tiesin olevani koko viikon kiireinen, niin siitä huolimatta vastasin ehdottomasti kyllä. Saavuinkin Ventokseen heti tiistaina aikaisin aamupäivällä ja ehdin hetken jutella Yarenin kanssa ennen hänen lähtöään. Hippu on kuulemma liikkunut nyt ihan reippaasti, joten hän ehdotti rauhallista maastolenkkiä orin palautumiseksi rankasta treenipätkästä. Omistajan kurvattua hevosautollaan tallipihasta, nappasin Hipun riimunnarun tallista ja kävelin orin portille samalla pyytäen sitä luokseni. Tovi siinä nokat vastatusten tervehdittiin toisiamme ja kun taskut oli tutkittu läpikotaisin, niin päästiin jatkamaan matkaa tallille. Käytävälle kiinnitetty ori seisoi nätisti hoitaessani sitä, jonkun verran Hippu jutteli kavereilleen, mutta hirnumiseen se kuitenkin jäi.

Nousin selkään tallipihalla, jossa varmistelin vielä satulavyön ja lyhensin hieman jalustimia, sitten annoin orille luvan lähteä käpsyttelemään. Suunnattiin aluksi hiekkatielle, josta poikettiin sänkipellolle, joka tosin oli sen verran vettynyt vaihtelevan sään takia, että aika nopeasti sukellettiin metsän siimekseen. Hippu askelsi virkeänä eteenpäin mitään kyttäämättä ja sain nauttia varmajalkaisesta hevosesta täysin siemauksin. Remuttiin hetki metsässä ja yhdessä vaiheessa takaraivoa alkoi kolkuttaa ajatus eksymisestä, joten päätin vähän antaa Hipulle vapaammat ohjat, josko se löytäisi tiensä tiheiköstä. Ja kappas, välillä se tuntui tuumivan, että kumpaankos suuntaan sitä menisi, mutta hetken päästä päästiin pehmeälle hiekkatielle. Sehän on suunnistajahevonen, hyvä Hippu! Tien pohja oli sen verran hyvä, että keräilin rauhassa ohjat ja siirryttiin reippaaseen raviin. Keventelin siinä kaikessa rauhassa, nautiskellen samalla orin erittäin kivasta ravista ja pidemmällä suoralla otettiin pari lyhyttä pätkää rauhallista laukkaa. Ravailtiin vielä laukkapätkien jälkeen ja loppumatka tallille taittui rauhallisessa käynnissä.

Hippu vaikutti tyytyväiseltä kun päästiin talliin ja noh, olinhan minäkin tyytyväinen onnistuneeseen lenkkiin. Ori sai paljon taputuksia hoitotoimien yhteydessä ja sen jälkeen vein sen tarhaan nauttimaan. Siivoilin käytävältä jälkeni, pakkasin kamppeeni ja tiputin orin ruokakippoon puolikkaan omenan yllätykseksi. Olihan taas rentouttava päivä Ventoksessa!

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © LH. | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse