Mikälie Kesäheila

YLA1, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, Bronze Award

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

YLA-tilaisuus 28. helmikuuta 2017
36 (18+18) - 33 (21+12) - 17 - 15 - 4 = 105p. / YLA1


Virtual Riding Horses Assessment 28. helmikuuta 2017
9 ½ + 5 + 4½ + 4 + 5 + 6 + 9½ + 10 + 5 = 65,000 % / Bronze Award

ERJ:n laatuarvostelu 31. maaliskuuta 2017
7 + 42 + 17 + 22 + 15 = 103p. / ERJ-I

KRJ:n laatuarvostelu 15. huhtikuuta 2017
5 + 43 + 17 + 22 + 15 = 102p. / KRJ-I

SLA-tilaisuus 20. toukokuuta 2017
9 (3-2-3-1) + 22 + 21 + 25 + 20 = 97p. / SLA-I

NimiMikälie Kesäheila "Heila" VH-tunnusVH14-018-1337
Syntymäaika ja ikä17.11.2012, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaTeea Miettinen evm
IkääntyminenKatso (4v. 15.07.2013) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenpienhevonen, tamma PainotusYleispainotteinen
Väri ja säkäRautias, 146cm KoulutustasoKo He A, re 80cm

Heila oli taas niitä pelastettuja tapauksia, joille sydän vain yksinkertaisesti heltyi ihan väkisinkin. Tyypilliseen tapaani olin etsimässä itselleni niitä kadotettuja sieluja, jotka vain seisoivat pihankoristeena, vaikka potentiaalia muuhunkin hommaan olisi saattanut olla. Heila oli ollut ratsastuskoululla pitkän tovin, mutta tamma ei kuulemma tuntunut ottaneen hommaa oikein ikinä omakseen. Toki moni lapsi oli Heilaan tykästynyt, mutta päivät pitkät kehän kiertäminen ei vain yksinkertaisesti tainnut olla Heilan juttu. Pitkään sen edellinen omistaja koitti saada homman toimimaan tamman kanssa, mutta kun hevosen vähäinenkin into lopahti koko tuntipuksun touhuun, kääntyi hän toiveikkaana minun puoleeni. Ja minähän tein juuri niin kuin käskettiin - tamma sai kokea elämänmuutoksen ja pääsi minun treenattavakseni tavoitteena kilparatsun elämä!

Niin, ei se meidänkään matkamme ole täysin saumatonta ollut Heilan kanssa... Vaikka tamma ei ratsastuskoulukäyttöön soveltunutkaan, puskee siitä tuon tuosta läpi niitä sieltä lähtöisin olevia tapoja - valitettavasti. Rautias ei ole ikinä ollut vihainen, mutta todella kovapäinen ja päättäessään tehdä jotain, ei se suunnitelmastaan hevillä luovu. Johtunee varmaan lasten kanssa loputtomasti käydyistä taisteluista ja yksinkertaisesti niin vankkumattomasta luonteesta. Kaikesta huolimatta Heilasta on moneksi ja sen uskaltaa antaa tottumattomammankin käsiin. Jos tämä vain omaa vähän päättäväisyyttä...

Riippuu täysin Heilan päivästä, osaako se seisoa siivosti paikoillaan vai joutuuko sitä komentamaan toistuvien kuopimisyrityksien takia niin, että ääni menee käheäksi. Tamma on mitä ilmeisimmin oppinut ratsastuskouluajoiltaan sen, että kaikkia keinoja kannattaa joskus yrittää ja jos ne eivät tuota tulosta, voi vasta siinä vaiheessa alistua muiden tahtoon. Harjaus itsessään ei ole mikään hankala juttu, tämä suomenhevonen kun ei kutise mistään. Kavioiden puhdistus saattaa olla jo astetta hankalampaa, Heila kun on tajunnut senkin, ettei kaikista pienimmät saa sen koipia nostettua tai jos saa, niillä menee kuitenkin ihan kohtuuttoman pitkään niitä puhdistaessa ja alkaa jo paikat puutumaan moisesta odottelusta. Varustaminen on kaikesta huolimatta melko saumatonta, lukuunottamatta pullistelua vyötä kiristäessä ja pientä pään nakkelua sen lomassa.

Kentällä Heila toimii silloin, kun moista työskentelyä tarjotaan sille kohtuudella ja vähän kerrallaan. Unohtamatta ratsastajaa, joka ihan oikeasti tietää mitä tekee ja näyttää sen myös ratsulleen. Heila ei ole mikään näyttävin menijä, minkä takia se olisi sopinutkin varsin passelisti ratsastuskouluun pidemmäksikin aikaa, mutta se ei siedä tippaakaan suusta vetämistä tai liiallista pohkeiden käyttöä. Jos tällaista ilmenee, on tamma samoin tein täysin kuuro avuille ja menee, miten parhaaksi itse näkee. Ristiriita tulee vastaan kuitenkin siinäkin, ettei liian hennot otteetkaan auta, alkuelämän turruttama Heila kun ei mitään tunne - ainakin uskottelee kovasti niin. Parhaimmillaan tämä rautias on kuitenkin tasainen suorittaja, joka tekee halutut tehtävät tarkasti ja keskittyneesti. Ehkäpä ne pohkeenväistöt sekä avo- ja sulkutaivutukset eivät koskaan ole mitään WOU-elämyksiä, mutta ainakin ne puskevat aina silloin tällöin esille.

Esteilläkin Heila kyllä suoriutuu, muttei mitenkään erikoisemmin. 80cm radat menevät kelvollisesti, mutta ratsastaja saa tehdä melkoisen paljon työtä ennen kuin saa rautiaan laukan kulkemaan ja ponnistuskohdat toimimaan. Heila ei ole mitenkään turhan tarkka jaloistaan, mikä hankaloittaa melkoisen paljon onnistumista, mutta kuuntelee kuitenkin yllättävänkin paljon selässään istuvaa ihmistä ja pyrkii kyllä korjaamaan virheensä, jos siltä vain hanakammin pyydetään. Kiellotkaan eivät ole mikään harvinainen juttu, mutta yleensä Heila osaa tehdä sen melko nätisti, eikä sieltä yleensä kukaan ole alas asti tullut - korkeintaan jäänyt kaulalle roikkumaan. Maastoesteitä on tullut kokeiltua silloin tällöin mielenvirkistyksenä ja tämä tamma niitä hyppääkin ihan mielellään, mutta siihen yhdistettynä hieman liiallinen innostus maastoilua kohtaan, ei yhtälö ole mikään paras. Heila nimittäin kuumuu yleensä varsin paljon metsäretkillä, eikä aina muista, mitä pidättävät avut tarkoittavat.

Heila on tottunut suuriinkin ihmismääriin, joten se ei hetkahda yhtään kisapaikkojen hälyä. Tosin se ei siitäkään huolimatta malta pysyä paikoillaan, vaan on ennemmin menossa jo ennen kuin lupaakaan on annettu. Muut hevosetkaan eivät sitä kuitenkaan häiritse, mutta liian lähelle se ei ketään halua verryttelyiden aikana tai sattaa takalisto heittää ilmaan muutaman vastalauseen. Suorituksen aikana tamma toimii lähes samalla tavalla kuin kotonaankin, eli vähän vaihtelevasti. Heila on kuitenkin ihan kiva kisakaveri, jos on liikkellä rennolla mielellä ja varautuu siihen, ettei kaikki aina suju suunnitellusti. Trailerissa tamma kuitenkin menee ongelmitta, eikä ala niskuroimaan lastaus- tai purkuvaiheessa. Kotioloissa Heila tulee muiden hevosten kanssa juttuun silloin, kun ne antavat sille halutessaan tilaa. Mikään yksinäinen susi rautias ei kuitenkaan ole, eikä todellakaan jää odottelemaan pihalle, jos se jätetään yksin tarhaan.

i. Aika Joutopoika evm
sh, rt, 151cm
ii. Kassan Kilahdus evm
sh, rt, 154cm
iii. Nelimarkka evm
sh, prt, 150cm
iie. Sihteeri evm
sh, tprt, 152cm
ie. Neiti Ajaton evm
sh, lkk, 149cm
iei. Poikamiesaika evm
sh, rn, 149cm
iee. Humpuuki evm
sh, lkk, 153cm
e. Mikälie Morsian evm
sph, rt, 143cm
ei. Vävypoika evm
sh, rn, 148cm
eii. Saarnamies evm
sph, rt, 146cm
eie. Hopean Välke evm
sph, lkk, 144cm
ee. Syys-Unelma evm
sph, rt, 140cm
eei. Varmajalka evm
sph, lkk, 146cm
eee. Kevät-Esikko evm
sh, prt, 156cm

i. Aika Joutopoika sai viettää elämänsä enemmänkin nautiskellen harrasteratsun urasta. Orin kasvattaja ja omistaja koulutti hevosensa kyllä hyvin, mutta ei ikinä nähnyt kovinkaan suurta intoa lähteä kiikuttamaan Joutopoikaa mihinkään kilpailuihin. Sen sijaan ori oli melkoisen komea tapaus ja tämän seurauksena 150cm korkea rautias pääsikin näyttämään kyntensä enemmänkin näyttelykehissä, joista se niitti mainetta varsin kiitettävästi. Kakkospalkinnolle kantakirjattu ori soveltui lempeän luonteensa vuoksi hyvin jalostusoriksi ja astuikin tammoja varsin kiitettävästi leppoisan harrastusratsun viran lomassa. Jälkeläisiä syntyi maailmaan jopa parikymmentä, joista osa on menestynyt kisakentilläkin niin este- kuin kouluradoilla.

ii. Kassan Kilahdus aloitti nuorena orina ravurin uran, mutta ei koskaan osoittanut kovinkaan suurta innostusta kyseistä lajia kohtaan. Pari erittäin hyvää juoksua sieltä tuli, mutta pidemmän päälle tahti alkoi hidastumaan, eikä omistaja kehdannut enää nähdä orin eteen väkisin vaivaa. Kiila sai kuitenkin pysyä edelleen perheessä ja siirtyi pojan koulutettavaksi. Ori ei ehkä ollut paras mahdollinen ensikoulutettava, mutta onneksi rautiaan luonne oli sen verran passeli, ettei sen kanssa tarvinnut turhia pelätä. Ja tulosta syntyikin, jopa niin hyvin, että Kiilalla käytiin kokeilemassa muutamissa hassuissa koulukisoissa, minkälaisia arvosteluita se saisi tuomareilta. Helppo B -tasolle yltävä Kiila liikkui kyllä kauniisti, mutta hieman jopa mitäänsanomattomasti. Se kuitenkin riitti pienimuotoiseen kisaamiseen. Tammoja ori ei kuitenkaan astunut kahta enempää ja näistäkin vain toinen eteni varsan syntymään saakka.

iii. Ehdottomasti hyvän raviuran tehnyt Nelimarkka oli monen tamman omistajan mieleen, mutta orin omistaja tarjosi hevostaan vain harvojen ja valittujen käyttöön. Nelimarkka juoksi yli 500 000 euron edestä ja ajallisestikaan ennätyksissä ei ollut mitään valittamista. Tätä voitokasta uraa edesauttoi myös se, ettei suomenhevosella ollut juuri koskaan minkäänlaisia vaivoja, jotka olisivat pitäneet sitä pitkään poissa raviradoilta. Omistaja oli onnensa huipulla ja tiesi varmaksi, että tämän orin jälkeläisistä tulisi kahta kauheampia kilpureita. Onneksi hän ei kuitenkaan pitänyt voitonhaluista Nelimarkkaa pelkkänä rahasampona, vaan antoi tälle myös hellyyttä ja asianmukaista hoitoa. Ravurin hommista eläkkeelle siirryttyä, punarautias sai edelleen jatkaa eloaan vanhalla omistajallaan ja jatkaa täysipäiväisenä siitosorina. Jopa 50 varsaa putkahti maailmaan Nelimarkka isänään ennen kuin ori piti lopulta lopettaa 25-vuotiaana yleiskunnon heikettyä.

iie. Sihteeri ei ollut ihan niin menestyksekäs ravuri, vaikka kelpasikin Nelimarkan omistajalle astutuksen osalta. Sihteeri, tuo tummanpunarautias 152cm korkea suomenhevostamma, oli luonteeltaan varsinainen unelmahevonen, mutta se ei kuitenkaan riittänyt antamaan sille voittoaineksia, vaikka yritys tammalla olikin raviradoilla kova. Hieman liiankin ratsumaisen rakenteen omistanut Sihteeri ei kuitenkaan pärjännyt mitenkään pitkäjalkaisille kilpasisarilleen ja -veljilleen, joten se sai siirtyä monitoimihevosen rooliin. Vähän ratsastusta, silloin tällöin ravikärryjen eteen... Ehdottomasti paras idea oli kuitenkin valjakkokärryt! Tamma piti selvästi enemmän siitä, ettei kukaan ollut sen selässä, mutta ketteränä hevosena taisi jonkinlaisia koulukiemuroita. Kisakentille Sihteeri pääsi tässä lajissa kuitenkin vain muutaman kerran. Kahden varsan emä jouduttiin lopettamaan jo 18 vuoden iässä tamman sairastuttua ärhäkkään puhkuriin.

ie. Neiti Ajaton oli kouluratsu henkeen ja vereen. Tammaa ei voinut missään muodossa sanoa vaatimattomaksi, sillä se taitoi erilaisia liikkeitä aina Vaativa B -tasolle asti. Valtavan kaunis liinaharjainen rautias painatti kilparadoilla menemään kuin viimeistä päivää, tosin tässä tapauksessa ei puhuttu vauhdista, vaan keskittymiskyvystä ja työskentelyhalukkuudesta. Ajaton ei todellakaan ollut helppo ratsastaa, mutta säännöllisellä liikunnalla ja oikean ratsastajan kanssa siitä sai niin paljon irti, ettei loppua tuntunut näkyvän. Tamma napsi sijoituksia valtavan kasan ja kisauransa päätteeksi varsoi kolme pikku-Ajatonta, joista jokainen peri äitinsä valtavan osaamisen. Tamma menehtyi 27-vuotiaana iän tuomiin vaivoihin.

iei. Myös Neiti Ajattoman isä Poikamiesaika oli kouluratsu, jota moni kadehti. Tuo kyseinen ruunikko tuntui voittavan missä tahansa, minne se ikinä menikin, mutta olikin kyllä jatkuvan valmentautumisen ja treenin alla. Sen omistaja Milo Mäkinen oli aina ollut tavoitteellinen kilparatsastaja, joten ei Poikamiesajankaan kohdalla ollut vaatimaton. Ja näkihän orista muutenkin, ettei Vaativa B:n liikkeet olleet vain väkinäisesti tehtyjä, vaan se selkeästi osasi myös liikkua kauniisti ja saumattomasti. Vaikka luonne oli hyvin orimainen, Milo pärjäsi ratsunsa kanssa mitä parhaiten ja ratsukko tunnettiin kyllä melkein koko Suomen laajuisesti. Tähtiori sai kolmekymmentä jälkeläistä, joista yhden Milo halusi itselleen jatkamaan isänsä uraa. Poikamiesaika lopetettiin sen ollessa 28-vuotias.

iee. Humpuuki oli myös kovan tason kouluratsu, eikä kyllä paljoa jäänyt Poikamiesajan varjoon omilla suorituksillaan. Vaikka omistaja oli eri, oli tälläkin tapauksella kovat panokset pelissä ja tamman omistaja teki kaikkensa pärjätäkseen kisoissa. Humpuuki ei luonteeltaan ollut todellakaan helpoimmasta päästä, mikä hankaloitti hommaa entisestään, mutta kyllä tästäkin tammasta saatiin kovalla työllä haluttu hevonen. Helppo A -tasolla kisaava, mutta myös vaativan tason koululiikkeitä osaava liinaharjainen rautias sai mainetta ja kunniaa useampien sijoitusten muodossa, ja vierailipa se kerran myös Ruotsissa koulukisoissa. Jälkeläisiä sille ei kuitenkaan siunautunut kuin kaksi, vaikka astutuksia tehtiinkin useampi. Humpuukin elämä jouduttiin päättämään sen ollessa kaksikymmentä, sillä tarhassa toinen hevonen potkaisi tammaa hokkikengällä jalkaan, eikä siitä ollut enää mitään mahdollista saada entistä.


e. Mikälie Morsian oli enemmänkin harrastekäytössä, mutta pääsi myös käymään useammissa harjoituskisoissa niin este- kuin kouluradoilla. Helppo B:tä taituroiva ja 80cm hyppäävä tamma oli hyvinkin suomenhevosmainen; energiaa kyllä riitti, mutta myös lempeys oli suuressa asemassa. Lähinnä nuorten ratsuna toiminut Morsian toimi melko hyvin epämääräisemmilläkin avuilla, mutta ei kuitenkaan koskaan varsinaisesti loistanut. Taidot olisivat todennäköisesti riittänyt kovempiinkin suorituksiin, mutta ainakin pienkokoinen rautias sai nauttia monipuolisesta ja astetta rennommasta elämästä. Näyttelyihin sitä ei koskaan viety melko vaatimattoman ulkonäkönsä vuoksi, eikä varsojakaan syntynyt kuin yksi ennen kuin Morsian lopetettiin jänteessä ilmenneen vaurion takia.

ei. Mitä Vävypoikaan tulee, oli se jo hiukan enemmänkin kisaradoilla esittäytymässä. Sen omistaja rakasti hyppäämistä ja näkikin paljon vaivaa sen eteen, että sai Vävypojasta juuri oikeanlaisen esteratsun itselleen. Ori kun ei tuntunut oikein alkuun ymmärtävän, mitä siltä vaadittiin ja miten ne esteet oikein kuului ylittää, mutta monien epäonnistumisien ja kieltäytymisien jälkeen alkoi tulosta syntyä. Ruunikosta kuoriutui ketterä kisakaveri, joka löysi hyvät ponnistuspaikat ratsastajansa avustuksella. Valitettavasti juuri orin päästyä oman uransa huipulle, sen omistajan into lopahti koko touhuun ja liikutus alkoi muuttua hyvin epäsäännölliseksi. Lihakset hävisivät ja Vävypoika oli kuin varjo entisestään. Ei sitä toki heitteelle jätetty, mutta liikuntaa se olisi kipeästi tarvinnut. Onneksi naapuri lopulta tarjoutui ostamaan hevosen omalle tammalleen sulhokseen ja muutenkin lupasi liikuttaa sitä säännöllisesti, joskin ei niin tavoitteellisesti. Vävypoika sai elää pitkän elämän ja vasta 28-vuotiaana se löytyi omasta karsinastaan kuolleena.

eii. Saarnamies oli aina erittäin vaativa hevonen, jopa hiukan vaarallisenkin oloinen. Vaikka se pärjäsikin hyvin esteradoilla, oli omistajalla aina pieni kutina, ettei ori käyttäytynyt ihan niin kuin olisi kuulunut. Metrin korkuisia esteitä ratana hyppäävä pikkurautias saattoi kesken suorituksen yltyä päättömään rodeoon ja tiputtaa ratsastajansa selästä alas kuin sätkynuken. Lopulta Saarnamiehen kohdalla tultiin siihen päätökseen, ettei siitä tulisi kunnon kilparatsua. Kotona oria yritettiin käyttää harrastemielessä, mutta sekään ei tuntunut hevoselle sopivan. Hierojat, eläinlääkärit ja valmentajat tekivät kaikki töitä sen eteen, että olisivat nähneet jotain epätavallista, mikä olisi paljastanut suomenhevosen epätavallisen käytöksen. Lopulta orin aivot kuvattiin ja sieltä paljastui kasvain, jonka seurauksena Saarnamies lopetettiin samoin tein peräti 12-vuotiaana. Omistaja oli kauhukseen ennättänyt tehdä orilla yhden astutuksen ja näin ollen Saarnamiehellä oli myös jälkeläinen, mutta toivoa vain saattoi, ettei kasvain periytyisi.

eie. Hopean Välke oli se epäonnen hevonen, joka astutettiin kasvaimen taltuttamalla Saarnamiehellä. Tamman omistajalle ei asiasta koskaan kuitenkaan kerrottu, joten hän ei asiaa sen kummemmin myöskään murehtinut. Välke oli hevosena todella kuuliainen ja kiltti tapaus, jolla kisattiin niin koulua kuin esteitäkin. Kumpaankaan hevosella ei ollut todella suuria taitoja, mutta kummassakin lajissa se silti pärjäsi siinä määrin, että voittojakin tuli. Koulussa Välke pärjäsi Helppo A -tasolla ja käytti hyvin koko ruumistaan työskennellessään. Esteitä tamma hyppäsi taas aina 90cm saakka ja näidenkin kohdalla Välke hallitsi hyvin hyppäämisen salat. Vaikka maailmanluokan ratsu suomenhevosesta ei koskaan tullutkaan, oli kaikki Välkkeen varsat haluttuja ja niitä syntyikin viisi.

ee. Syys-Unelma oli pitkään omistajansa ainut hevonen ja sai nauttia täysin siemauksin etuoikeutetusti huomionosoituksista. Vaikka tamma ei koskaan kisakenttiä nähnytkään, se sai säännöllistä liikuntaa ja silloin tällöin pääsi myös valmentautumaan tallilla vierailevan valmentajan silmien alla. Unelma oli kaunisrakenteinen ja sopusuhtainen pikkutamma, jonka säkäkorkeus riitti juuri ja juuri 140cm asti. Sen omistaja vei tammansa kerran ihan vain kokeeksi näyttelyihin ja loppuen lopuksi hevonen kantakirjattiin II-palkinnolla. Lempeäluonteinen rautias muuttui hyvinkin hellyydenkipeäksi varsinkin siinä vaiheessa, kun sen omistaja osti naapurin Vävypoika-suomenhevosorin itselleen, eikä Unelma ollut enää omistajansa ainoa suojatti. Huomiota tamma sai silti osakseen, joskin liikutus jäi vähemmälle kahden astutuksen ja varsan syntymän takia. Unelma jouduttiin lopettamaan 26-vuotiaana vanhuudenvaivojen takia.

eei. Varmajalka toimitti pääosin koko elämänsä ajan työhevosen virkaa. Vaikka sen rakenne ei ollutkaan varsinaisesti mikään kovinkaan raskas tai jämäkkä, soveltui se työhönsä hyvin, eikä ori oikeastaan muusta osannut haaveillakaan. Pienikokoinen, 146cm korkea ori ei toki koskaan joutunut kovinkaan raskaiden kuorimien eteen, ainakaan yksin. Sen aisaparina oli vanha ruuna, jonka kanssa Varmajalka oli varsin hyvää pataa. Orin yleiskunto tuntuikin romahtavan kokonaan, kun sen ystävä jouduttiin lopettamaan ja pitkään Varmajalka oli apaattinen, eikä ollut kovinkaan halukas työntekoon. Omistajan hankkiessa sille tamman kaveriksi, kohentui orin olotila kummasti. Yhden varsan jälkeen ori ruunattiin ja se sai jatkaa vielä pitkään työhevosena oloa ennen kuin siirtyi eläkkeelle ja lopetettiin lopulta 30-vuotiaana.

eee. Kevät-Esikko oli arka ratsastuskoulun hevonen, joka ei oikein luottanut vieraisiin ihmisiin. Tämän takia sen koulu-ura oli lyhyt ja tamma päätyi hyvinkin pian Varmajalan omistajalle osittain työjuhdaksi, osittain ratsastuskäyttöön. Alkuun Esikko vaikutti kovinkin epäsopivalta moiseen touhuun, mutta tamman huomatessa sen saadessa elää melko pitkälti elämää tuttujen ihmisten ja eläinten ympäröimänä, alkoi se nauttimaan olostaan ja selkeästi sen itsevarmuus kasvoi. Punarautiasta oli mukava seurata, miten se pyrki miellyttämään omistajaansa ja teki kaiken pyydetyn niin hyvin kuin kykeni. Yhden varsan synnytettyään sai Esikko siirtyä kokonaan pois työhevoshommista ja keskittyä kokonaan varsaansa, ja sen jälkeen sunnuntairatsun virkaan. 23-vuotiaana tamma nukkui lopulta ikiuneen, mutta se sai varmasti haluamansa elämän lopulta.

5 jälkeläistä, joista 3 tammaa ja 2 oria
05.01.2015 t. Ventoksen Kesäpöly SV-I, KV-III, EV-II (i. Hölyn Pöly)
27.03.2015 t. Ventoksen Sirpale YLA1, KRJ-I, ERJ-I (i. Lakean Tuusannuuska)
04.10.2015 t. Ventoksen Kesäuni (i. Varpusjärven Untamo)
01.11.2015 o. Ventoksen Tossunalla (i. Aadee Muilutus)
02.11.2016 o. Ventoksen Rikkipoikki (i. Lakean Tuusannuuska)
Kouluratsastus (13 voittoa)
01. | KRJ Cup - 31.03.2015 - Oldfinion Dressage - He A - 4/209
02. | KRJ Cup - 31.12.2015 - Aittohaara - He A - 29/377
03. | KRJ Cup - 31.01.2016 - Runoratsut - He A - 13/208

01. | VSR Cup - 31.10.2015 - Susiraja - He A - 3/58

01. | KRJ - 01.09.2014 - Dainty - He A - 5/30
02. | KRJ - 01.09.2014 - Dainty - He A - 1/30
03. | KRJ - 03.09.2014 - Mörkövaara - He A - 2/40
04. | KRJ - 04.09.2014 - Mörkövaara - He A - 1/40
05. | KRJ - 05.09.2014 - Delmenhorst - He A - 5/30
06. | KRJ - 05.09.2014 - Dainty - He A - 2/30
07. | KRJ - 07.09.2014 - Dainty - He A - 1/30
08. | KRJ - 07.09.2014 - Mörkövaara - He A - 4/40
09. | KRJ - 08.09.2014 - Mörkövaara - He A - 1/40
10. | KRJ - 08.09.2014 - Dainty - He A - 2/30
11. | KRJ - 08.09.2014 - Dainty - He A - 1/30
12. | KRJ - 09.09.2014 - Mörkövaara - He A - 1/40
13. | KRJ - 09.09.2014 - Mörkövaara - He A - 4/40
14. | KRJ - 09.09.2014 - Męl Seren - He A - 5/30
15. | KRJ - 10.09.2014 - Wuki - He A - 2/30
16. | KRJ - 11.09.2014 - Mörkövaara - He A - 5/40
17. | KRJ - 11.09.2014 - 6 sins - He A - 3/50
18. | KRJ - 12.09.2014 - 6 sins - He A - 7/50
19. | KRJ - 16.09.2014 - Petäjävaara - He A - 5/50
20. | KRJ - 19.09.2014 - 6 sins - He A - 3/50
21. | KRJ - 19.09.2014 - 6 sins - He A - 6/50
22. | KRJ - 20.09.2014 - Untuvapilvi - He A - 3/30
23. | KRJ - 21.09.2014 - Vaapukka - He A - 1/40
24. | KRJ - 23.09.2014 - 6 sins - He A - 4/50
25. | KRJ - 24.09.2014 - 6 sins - He A - 7/50
26. | KRJ - 24.09.2014 - Vanima - He A - 4/30
27. | KRJ - 25.09.2014 - Vaapukka - He A - 5/40
28. | KRJ - 26.09.2014 - Vaapukka - He A - 4/40
29. | KRJ - 26.09.2014 - Vanima - He A - 1/30
30. | KRJ - 27.09.2014 - Vanima - He A - 1/30
31. | KRJ - 27.09.2014 - Vaapukka - He A - 3/40
32. | KRJ - 01.10.2014 - Vaapukka - He A - 4/40
33. | KRJ - 01.10.2014 - Kleppur - He A - 1/40
34. | KRJ - 02.10.2014 - Stal Lycan - He A - 4/100
35. | KRJ - 03.10.2014 - Vanima - He A - 4/30
36. | KRJ - 03.10.2014 - al Najya - He A - 2/30
37. | KRJ - 04.10.2014 - al Najya - He A - 1/30
38. | KRJ - 04.10.2014 - Stal Lycan - He A - 2/100
39. | KRJ - 05.10.2014 - Stal Lycan - He A - 9/100
40. | KRJ - 05.10.2014 - al Najya - He A - 4/30
41. | KRJ - 05.10.2014 - Vanima - He A - 1/30
42. | KRJ - 06.10.2014 - Vanima - He A - 1/30
43. | KRJ - 06.10.2014 - Vaapukka - He A - 3/40
44. | KRJ - 07.10.2014 - Vaapukka - He A - 3/40
45. | KRJ - 09.10.2014 - al Najya - He A - 5/30
46. | KRJ - 09.10.2014 - al Najya - He A - 5/30
47. | KRJ - 10.10.2014 - al Najya - He A - 3/30
48. | KRJ - 11.10.2014 - al Najya - He A - 2/30

Näyttelyt
01. | VSN - 23.07.2016 - Huvitutti - Sh-tammat - 12/12, (3,5-4-3-3,5-4-3,5-4-3,5-3-3 = 35p.)
Esteratsastus (6 voittoa)
01. | ERJ Cup - 31.10.2014 - Solo - 80cm - 15/302
02. | ERJ Cup - 31.12.2016 - Kuuralehto - 70cm - 7/126

01. | VSR Cup - 31.03.2015 - Susiraja - 80cm - 5/32
02. | VSR Cup - 31.05.2015 - Susiraja - 80cm - 5/28
03. | VSR Cup - 31.05.2016 - Susiraja - 80cm - 3/54
04. | VSR Cup - 31.08.2016 - Susiraja - 80cm - 4/63

01. | ERJ - 22.08.2014 - Mörkövaara - 80cm - 4/40
02. | ERJ - 25.08.2014 - Mörkövaara - 80cm - 3/40
03. | ERJ - 02.09.2014 - Pirunkorpi - 80cm - 4/50
04. | ERJ - 02.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 2/40
05. | ERJ - 03.09.2014 - Marvel Ponies - 80cm - 2/40
06. | ERJ - 03.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 2/40
07. | ERJ - 04.09.2014 - Crayon - 80cm - 5/50
08. | ERJ - 05.09.2014 - Marvel Ponies - 80cm - 5/40
09. | ERJ - 06.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 5/40
10. | ERJ - 07.09.2014 - Stall Ahlstedt - 80cm - 3/40
11. | ERJ - 07.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 2/40
12. | ERJ - 08.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 2/40
13. | ERJ - 09.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 2/40
14. | ERJ - 09.09.2014 - Pirunkorpi - 80cm - 4/50
15. | ERJ - 09.09.2014 - Pirunkorpi - 80cm - 4/50
16. | ERJ - 09.09.2014 - Wuki - 80cm - 2/30
17. | ERJ - 10.09.2014 - Pirunkorpi - 80cm - 5/50
18. | ERJ - 10.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 6/40
19. | ERJ - 10.09.2014 - Stall Ahlstedt - 80cm - 2/40
20. | ERJ - 10.09.2014 - Latun Talli - 80cm - 2/30
21. | ERJ - 11.09.2014 - Stall Ahlstedt - 80cm - 6/40
22. | ERJ - 11.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 1/40
23. | ERJ - 12.09.2014 - Stall Ahlstedt - 80cm - 1/40
24. | ERJ - 12.09.2014 - LAC - 80cm - 3/40
25. | ERJ - 16.09.2014 - Paraatiponit - 80cm - 2/30
26. | ERJ - 17.09.2014 - Crayon - 80cm - 1/30
27. | ERJ - 17.09.2014 - Mörkövaara - 80cm - 6/40
28. | ERJ - 20.09.2014 - Pirunkorpi - 80cm - 3/30
29. | ERJ - 22.09.2014 - Paraatiponit - 80cm - 2/30
30. | ERJ - 01.10.2014 - Stall Ahlstedt - 80cm - 4/50
31. | ERJ - 01.10.2014 - Stall Ahlstedt - 80cm - 1/50
32. | ERJ - 11.10.2014 - Arelia - 80cm - 4/30
33. | ERJ - 16.10.2014 - Ulapan Talli - 80cm - 6/40
34. | ERJ - 18.10.2014 - Stall Ahlstedt - 80cm - 6/40
35. | ERJ - 20.10.2014 - Stall Ahlstedt - 80cm - 6/40
36. | ERJ - 22.10.2014 - Stall Ahlstedt - 80cm - 2/40
37. | ERJ - 22.10.2014 - Juksula - 80cm - 4/60
38. | ERJ - 24.10.2014 - Brynhild - 80cm - 4/40
39. | ERJ - 25.10.2014 - Brynhild - 80cm - 3/40
40. | ERJ - 26.10.2014 - Juksula - 80cm - 4/60
41. | ERJ - 27.10.2014 - Brynhild - 80cm - 1/40
42. | ERJ - 29.10.2014 - Brynhild - 80cm - 3/40
43. | ERJ - 04.11.2014 - Untuvapilvi - 80cm - 3/30
44. | ERJ - 05.11.2014 - Untuvapilvi - 80cm - 4/30
45. | ERJ - 05.11.2014 - Untuvapilvi - 80cm - 2/30
46. | ERJ - 05.11.2014 - Breezy Meadows - 80cm - 3/50
47. | ERJ - 06.11.2014 - Untuvapilvi - 80cm - 5/30
48. | ERJ - 07.11.2014 - Breezy Meadows - 80cm - 1/50
49. | ERJ - 09.11.2014 - Breezy Meadows - 80cm - 4/50
50. | ERJ - 17.11.2014 - Breezy Meadows - 80cm - 6/50
51. | ERJ - 17.11.2014 - Breezy Meadows - 80cm - 4/50
52. | ERJ - 20.11.2014 - Breezy Meadows - 80cm - 3/50

Valmennukset

11.11.2016, Sussu - kouluvalmennus, Helppo A
Saavuin Ventokseen jo aamupäivällä valoisaan aikaan ja suuntasin kulkuni suoraan maneesiin. Maneesista löysin Yarenin ja kauniin suomenhevostamman Heilan. Olin lupautunut pitämään ratsukolle kaksi valmennusta lähiaikoina ja ensin olisi vuorossa kouluvalmennus. Yarenin puheiden mukaan Heila ei ole mikään maailman kapasiteetikkain ratsu koulukiemuroissa, mutta tasaisen varma suorittaja määrätietoisen ratsastajan kanssa. Aloitimme valmennuksen käynnissä suurella keskiympyrällä siten, että aina kun oli tilaa, Yarenin tuli väistättää Heilan takaosaa ulospäin ja huolehtia tahdista, jolloin Heila ei saisi mennä liian kovaa. Tämä tehtävä toistettiin muutamaan kertaan molempiin suuntiin, jonka jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä raviin.

Aluksi Yaren sai kevennellä Heilan kanssa muutamat suuret ympyrät kevyttä ravia, jonka jälkeen ratsukko sai palata ympyrälle harjoitusravissa. Ravissa käskin ratsukkoa tekemään vielä muutamat takaosan väistöt, jonka jälkeen vaihdoimme tehtävää. Seuraavana tehtävänä oli ottaa pysähdys, peruutus ja siitä suoraan laukannosto, jolla saataisiin hyvin Heilan takajalkoja aktivoitua vielä paremmin toimintaan. Tamma tuntui hieman innostuvankin tehtävästä ja teki yllättävänkin hienoja laukannostoja. Muutamat nostot menivät pilalle sen takia, että Yarenin tasapainon horjahtaessa tuntuma Heilan suuhun hetkellisesti koveni, eikä tamma tykännyt tästä ollenkaan.

Laukkatehtävän jälkeen palasimme ravityöskentelyyn ja ratsukko sai tehdä vielä muutamia perinteisiä pohkeenväistöjä. Heila tuntui keskittyvän jo todella hyvin, ja tamma tekikin hyvin ja mielellään töitä. Ravi alkoi näyttää oikein hyvältä, vaikka edelleen tamma yritti aina sopivan hetken tullen hieman luistaa pyöreästä peräänannosta, mutta Yaren ratsasti tammaansa oikein hienosti ja varmoin ottein. Lopettelimme valmennuksen rentoihin loppuraveihin pidemmällä ohjalla, joiden aikana Heila ei kuitenkaan saanut valahtaa etupainoiseksi. Annoin ratsukolle luvan loppukäynneille, kun meno näytti hyvälle ja annoin loppupalautteet.

13.11.2016, Sussu - estevalmennus, 80cm
Saavuin jo toistamiseen Ventokseen valmentamaan Yarenia ja Heilaa, tällä kertaa kuitenkin esteratsastuksen merkeissä. Yaren ei ollut vielä paikalle saapuessani ehtinyt aloittamaan verryttelyä tamman kanssa, joten neuvoin häntä verryttelemään Heilan kaikissa askellajeissa sillä aikaa, kun itse kokosin maneesiin erilaisia esteitä. Teemaksi olin ottanut erikoisesteet ja kaikki esteet asettelin kohtalaisen helppoihin paikkoihin, niin vaikeita lähestymisiä ei tarvitsisi miettiä.

Ennen hyppäämisen aloittamista tein kavaleteista kolmen hypyn jumppasarjan, jota kehotin Yarenin hyppäämään pariin kertaan molempiin suuntiin. Heila ei tuntunut olevan kovinkaan innoissaan esteistä ja ylittikin ensimmäisellä kerralla kavaletit todella huolimattomasti. Yaren kuitenkin tsemppasi tammaa hienosti ja ratsukko selvitti tehtävän kunnialla läpi. Kokosin kavaletit pois tieltä, jonka jälkeen neuvoin Yarenille ensimmäistä rataa samalla, kun nainen kävi näyttämässä Heilalle kaikkia erikoisesteitä. Hyppääminen aloitettiin pienillä 40cm esteillä, jotta Heila pääsisi kunnolla vauhtiin ja alkaisi nostelemaan jalkojaan. Erikoisesteille tuli alkuun muutamia kieltoja, mutta nopeasti Heila kuitenkin alkoi hyppäämään paremmin ja jätti kyttäilyn pois.

Vähitellen nostin esteitä hieman ylemmäs, ja Heilan laukka alkoi vähitellen pyöriä paremmin ja hypyt osuivat parempiin paikkoihin. Yaren pysyi hienosti mukana Heilan hieman erikoisimmissakin hypyissä ja tamma tuntui jopa hieman innostuvan esteistä. Emme viitsinyt hypyttää tammaa enää enempää sen tehtyä todella sujuvan radan, joten loppuajan päätimme käyttää laukanvaihtojen harjoitteluun pienen kavaletin avulla, vaikka suuremmilla esteillä tamma vaihtoi hyvin itsestäänkin laukat. Aluksi Heila selvästi ihmetteli mitä siltä halutaan, mutta nopeasti tamma alkoi tajuta jutun jujua paremmin, eikä vaihdoissa ollut mitään omituista. Annoin lopulta ratsukolle luvan itsenäiselle loppuverryttelylle ja aloin itse kokoilla esteitä pois.

31.12.2016, Bris - kouluvalmennus, Helppo A
Tänään lähdin valmentamaan yarenia ja Heilaa, hänen kaunista rautiasta suomenhevostaan. Kun saavuin maneesin katsomoon, yaren ja Heila lämmittelivät jo omatoimisesti. Muistutin yarenia vielä hiukan käsien asennosta, ennen kuin kunnon valmennus pääsi alkamaan.

Heila näytti aika uneliaalta, joten pyysin yarenia nostamaan pitkille sivuille keskilaukan harjoitusravista. Yaren nosti laukan hyvin, mutta tamma ei kuitenkaan pidentänyt askeltaan huomattavasti. Taisi se kuitenkin tajuta, mitä hommassa ajettiin takaa, sillä seuraava nosto sujui jo paljon paremmin. Tahti säilyi tasaisena ja liike tasapainoisena, ja Heila laski hiukan päätään ja kaulaansa. Harjoitus toistettiin vielä muutaman kerran, mutta se onnistui jo niin hyvin, että päätimme siirtyä seuraavaan harjoitukseen.

Parivaljakko sai kävellä hetken, ja sitten aloitettiin toinen tehtävä. Harjoittelimme siirtymistä peruutuksesta suoraan raviin. Heila ei tahtonut yhtään kuunnella ratsastajaansa, ja pysähdys lyhyen sivun keskelle oli kammottavan näköinen. Myös peruutus lähti pahasti vinoon, eikä tamma tuntunut ymmärtävän mitä siltä haluttiin. Pyysin yarenia käyttämään selkeämpiä apuja ja käyttämään pohjetta enemmän kuin ohjaa. Seuraava peruutus olikin sitten jo paljon parempi, mutta yaren unohti nostaa keskiravin sen jälkeen. Pyysin heitä keskittymään paremmin tehtävään ja huomautin vielä kyynärpään kulmasta ja nyrkkien asennosta. Kolmas peruutus ei ollut vieläkään täydellinen, mutta se oli kuitenkin paljon parempi kuin edelliset. Peruutuksen jälkeinen keskiravi oli kuitenkin erittäin hyvää. Hevonen liikkui tahdikkaasti eteenpäin pidentäen hieman askelta ja työntäen hyvin takaa, ja ratsastaja antoi hevosen liikkua turpa kauniisti hieman luotiviivan alapuolella. Kehuin yarenia ja Heilaa hienosta ravista, mutta pyysin myös valmistelemaan peruutusta paremmin. Seuraava peruutus onnistuikin ihan hyvin, ja tamman ravi oli taas kerran erittäin kaunista.

Kello näytti jo paljon, joten pyysin ratsukkoa siirtymään harjoitusraviin ja tekemään pitkillä sivuilla itsenäisesti voltteja ja puolipidätteitä. Valmennus oli mennyt erittäin hyvin, alkukankeudesta huolimatta. Välitin nämä uutiset yarenillekkin ja lupasin tulla pian valmentamaan uudestaankin.

04.01.2017, omistaja - kouluvalmennus, Helppo A
Asiat tuppasivat aina silloin tällöin menemään hyvinkin nurinkurisesti – niin myös tänään seisoessani kentän kulmalla ja pitäessäni valmennusta omalle hevoselleni ja tallityöntekijälleni Tiinalle. Tuo vaaleahiuksinen nuori nainen oli selkeästi jännittynyt, vaikka yrittikin peittää sen kaikin tavoin juttelemalla hymyileväisesti ratsulleen Heilalle ja pyrkien koko ajan saamaan tamman paremmin kuulolle. Niin, olihan tämä aina hieman erilaisempi tilanne, yleensä kun tallini työntekijät saivat liikuttaa ja valmentaa hevosia kaikessa rauhassa, eikä tallin omistajan valvova silmä ollut läheskään aina paikalla.

"Muista, ettei Heila pidä tippaakaan liian raskaasta ohjastuntumasta", muistutin naista, mutta kehuin heti perään sitä, miten hyvin hän oli jo tässä vaiheessa treeniä saanut suomenhevosen taipumaan. Tällä rautiaalla kun oli yleensä tapana olla hiukan kankea ja niskuroiva... Oli kieltämättä todella mukava nähdä välillä jonkun muun ratsastavan omia hevosia ja huomata myös maasta käsin, mitkä olivat niitä todellisia ongelmia. Ja olihan tällaisessa parinkymmenen asteen pakkasessa ihan mukava päästä hiukan jaloittelemaankin hevosen selässä istumisen sijaan... Onneksi maneesi ympäröi kuitenkin meitä, ettei Tiina-raukkakaan ihan kokonaan ehtinyt jääpuikoksi muuttumaan, tosin Heila piti kyllä omalla haasteellisuudellaan huolen siitä, ettei ratsastaja päässyt missään vaiheessa kokonaan rentoutumaan satulassa.

Tyypilliseen tapaansa Heila suoritti liikkeet hyvinkin mitäänsanomattomasti, mutta olin varsin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin tamma liikkui Tiinan kanssa. Avo- ja sulkutaivutukset olivat kieltämättä haasteellisia, mutta ratsukko pelasi hyvin yhteen ja mikäli hevonen otti harha-askelia, Tiina korjasi ratsunsa oitis suoraan linjaan ja muistutti oikeasta temposta. Välillä kyllä huomasin Heilan närkästymisen liiallisesta pohkeesta, mutta ihme kyllä se ei pilannut rautiaan työskentelymoodia millään tavoin. Vastalaukka oli enemmänkin hakemista, mutta kyllä sieltäkin pilkahteli ihan hyviä pätkiä. "Hyvä Tiina, sinä taidatkin jatkossa päästä Heilan satulaan kisamatkoilla!" huikkasin valmennuksen loppuun ja sain nuoren naisen helahtamaan ihan tulipunaiseksi, eikä se johtunut yksistään pakkasesta.

16.01.2017, omistaja - estevalmennus, 80cm
Yritin saada rautiaan liikkumaan nopeammalla tahdilla eteenpäin, mutta vuolaasta kannustuksesta huolimatta, ei meno tuntunut siitä paljon muuttuvan. Este ylittyi varsin kömpelösti, jonka seurauksena minä sain tehdä kaikkeni pitääkseni tasapainon yllä ja kaiken keskittymisen mennessä moiseen, tippui ylin puomi auttamatta alas. Huokaisin syvään ja koitin parhaani mukaan korjata virheen uudelle esteelle, mutta tällä tapahtui melkein identtisesti sama homma. "Tuota... Oletteko te paljonkin harjoitelleet sitten viime aikoina?" valmentajani Katri uskaltautui hetken päästä avaamaan suunsa ja sai minulta vain kiukkuisia katseita osakseen. "Niin vähän arvelinkin..." hän vain mutisi ja käveli ties monennen kerran korjaamaan meidän jälkiämme.

Heila kyllä osasi hypätä silloin, kun sille sai vain oikean draivin päälle. Vaikka se koulua taisikin paljon paremmin, en minä ikinä ollut antanut periksi hyppäämisenkään osalta, olihan meille sentään siinäkin lajissa tullut myös niitä onnistumisen hetkiä. Laukkasin Katrin pyynnöstä pari kierrosta pelkästään, enkä edes yrittänyt suunnata yhdellekään esteelle. Paikoitellen sain pidettyä tahdin paremmin yllä ja aina näinä kertoina Katri huusi minulle, että ohjaa se tamma lähimmälle esteelle. Kai se kipinä sieltä hiljalleen alkoi kytemään Heilankin pääkopassa, sillä vähitellen se ihan oikeasti innostui ja saatoin vihdoin keskittyä myös tarkemmin kaikkeen muuhun.

Kun vauhti pysyi hallinnassa, oli ponnistuskohtienkin löytäminen huomattavan paljon helpompaa. Enää puomit eivät kolisseet niin herkästi alas, vaikka edelleenkin Heilan suuri ongelma oli se, ettei se oikein hallinnut omia jalkojaan joka hetki. Katri huuteli meille ohjeita jatkuvalla syötöllä, eikä näyttänyt todellakaan tyytyvän tällä kertaa yhtään vähempään. Minusta alkoi tuntumaan jo siltä, etten jaksaisi enää kauaa, mutta jostakin sitä aina sai sen puhdin takaisin. Hyvä niin, sillä pian huomasin itsekin jo nauttivan Heilan kanssa olosta ja me tunnuimme oikeasti hyppäävän yhdessä, emmekä vain toinen osapuoli yrittäen. Taputin rautiasta kaulalle ja kehuin sitä vuolaasti. Olihan se totta, että ikä alkoi tammaakin jo painamaan, mutta siitäkin huolimatta se jaksoi aina yllättää positiivisesti!

Päiväkirjamerkinnät

09.11.2016, Jere
Tavalliseen tapaani olin aamupäivästä lenkillä ja tällä kertaa otin hieman erilaisen reitin. Tiesin Ventoksen tallin olevan niillä main ja lähdin hölkkäämään eteenpäin. Hieman jo kauempaa erotin ratsukon olevan kentällä harjoittelemassa jotain. Niin kaukaa en vielä nähnyt, mutta hevosihmisenä tottakai halusin ottaa selvää ja nähdä tarkemmin.

Kentän viereen päästyäni ihastuin rautiaaseen tammaan. No totta kai minä nyt halusin jäädä katsomaan lähempää. Nuorehko nainen tunsi ratsunsa hyvin, ainakin siltä se näytti. Oletin heidän treenaavan esteitä, sillä puomit ja tolpat oli asetettu valmiiksi kentän laitaan. Nappasin vierestäni ämpärin, istuin sen päälle ja jatkoin ihastelua. Hevosen siirtymiset olivat puhtaat, eikä se näyttänyt laittavan vastaan. Laukka kuitenkin näytti aika ajoin hieman tökkivän, mutta hevosesta näki sen yrittävän parhaansa.

Pian ratsastaja nousi satulasta ja jätti hevoselle ohjat kaulalle, ja meni laittamaan esteitä valmiiksi. Kaksi pystyestettä, joihin lisäksi puomit eteen. Korkeutta ei liiaksi ollut. Omaan silmään enintään puoli metriä. Tamma kaiken tämän ajan joko käyskenteli uralla tai odotteli kiltisti aloillaan. Joko tämä yksilö oli saanut todella hyvän koulutuksen, tai sillä oli vain hyvä päivä.

Kun esteet oli kasattu ja parivaljakko valmis, ratsastaja ohjasi hevosensa uralle, jossa nosti laukan. Ensin iso pääty-ympyrä, laukka näytti hieman paremmalta kuin lämmittelyssä. He suuntasivat ensimmäiselle esteelle ja jo maassa olevasta puomista kuului kolinaa. Myös esteen puomi kolahti. Seuraavalle ratsastaja maiskutteli ja kannusti tammaa enemmän eteen. Se näytti enemmän isolta harppaukselta kuin hypyltä, mutta puomi pysyi paikallaan.

Ratsukko teki suuren voltin ja valmistautuivat uuteen yritykseen. Meno näytti rennommalta ja toimivammalta kuin ensimmäisellä yrityksellä. Suoritus puhui puolestaan. Puomeista ei kuulunut inahdustakaan ja kaikki pysyivät kiinnikkeillään. Tässä vaiheessa itse aloin panikoimaan, sillä kohta tulisi kiire töihin, vaikka kuinka olisin halunnut jäädä seuraamaan treeniä loppuun, minun piti lähteä. Ensi kerralla sitten.

22.11.2016, Bris
Mikälie Kesäheila seisoi kuuliaisesti paikallaan, kun harjasin sitä pyörivin liikkein kumisuan avulla. Tamma nautti selvästi harjauksesta, vaikka olikin ollut aluksi hieman epäluuloinen uutta ihmistä kohtaan. Nyt tämä suloinen rautias lörpötti rauhassa alahuultaan melkein maassa asti, mutta piti korvat kuitenkin höröllä koko ajan. Kun olin harjannut Heilan loppuun asti, irrotin vetosolmun karsinan hiukan tummuneista kaltereista ja lähdin taluttamaan tammaa kohti Ventoksen tummia havumetsiä.

Avara metsäpolku jousti hiukan Heilan askeleiden alla, kun se käveli reippaasti eteenpäin. Maassa oli pieni lumikerros, jota tamma haisteli innokkana. Välillä se pysähtyi pörhistelemään pusikolle ja kuuntelemaan jotain kaukaista ääntä, mutta jatkoi aina matkaa pienestä kehotuksesta. Heila selvästi rauhoittui luontoäidin helmassa ja oli hetken käveltyämme jo todella rento. Noin kilometrin hitaasti käveltyämme saavuimme risteykseen, josta meidän olisi pitänyt kääntyä vasemmalle päästäksemme takaisin tallille. Heila oli kuitenkin eri mieltä, pörhisteli vain ja luimisteli tyhjän näköiselle tielle. Mietin siinä jonkun aikaa, mikä tammaa niin pelotti, kunnes huomasin parinkymmenen metrin päässä kuusen takana hirven. Ja toisen. Ja kolmannenkin hirven. Oikea hirvilauma odotti meitä vasemmanpuoleisella tiellä.

Ilman pienintäkään äännähdystä lähdimme juoksemaan takaisin sinne mistä tulimmekin, niin lujaa kuin vain suinkaan pääsimme. Onneksi olin hyväkuntoinen, muuten Heila olisi vetänyt minut nopeasti nurin. Pian talli jo häämöttikin edessämme, ja uskalsin viimein vähän hidastaa tamman tahtia. Suosiolla annoin Heilan hoidettavaksi tallilla odottavalle hämmentyneelle yarenille, ja painuin äkkiä kotiin ennen kuin hirvet äkkäisivät minut.

28.11.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
"Ok... eli se lähti joskus viisitoista minuuttia sitten?... Joo... Mä ilmoitan sitten, eiköhän se kotiin suuntaa kuitenkin", päätin puheluni tallinomistajan kanssa, joka oli juuri soittanut kertoakseen, että hänen vetämällään maastoreissulla mukana ollut suomenhevostamma Mikälie Kesäheila oli riistäytynyt kesken laukkapätkän ratsastajaltaan ja onnistunut pudottamaan tämän. Sen jälkeen tamma olikin jatkanut matkaansa täydessä laukassa polkua pitkin, eikä aikaakaan kun se oli kadonnut muun ryhmän näkyvistä. Onneksi kaikki muut olivat onnistuneet pitämään hevosensa aisoissa, eikä Heilan ratsastajakaan ollut loukannut muuta kuin ylpeytensä. Ryhmä oli ollut myös jo palaamassa takaisin tallille päin eli kaiken järjen mukaan myös Heila suuntaisi takaisin tänne. Karsinoiden putsaaminen jäikin kesken, kun lähdin hakemaan suosiolla kaurasankoa rehuvarastosta. Sitten ei kun ulos värjöttelemään ja odottelemaan, tosin suuntasin kyllä kohti tuttua metsätietä, sillä sitä pitkin ratsukot varmaan palaisivat takaisin tallille.

Ei mennytkään kauaa, kun edestäpäin alkoi kuulua laukkaavat askeleet ja Heila lennähti esiin täydessä kiidossa mutkan takaa, ohjat vain kaulalla lepattaen. "Hei, sooh, tyttö!" heilautin käsiäni, jotta pienikokoinen rautias tajuaisi minunkin seisovan tiellä. Sekös sai Heilan suorittamaan westernistä tutun sliding stopin lähes täydellisesti, kavioiden sutiessa liukkaalla metsätiellä lunta vasten. Pärskyen ja harjaansa heilutellen Heila kuitenkin korjasi nopeasti tasapainonsa ja singahti ravissa ohitseni tarhoja kohti. Lopulta se onneksi sitten pysähtyi tarhan aidan vierelle, kun tarhasta löytyikin tuttuja kavereita, jotka tulivat uteliaana aidalle tervehtimään karkuteille päässyttä lajitoveriaan. "Tulehan tänne, Heila. Mitä sinä nyt sillä tavalla käsistä riistäydyit, höh?" jutustelin tuttuun tapaani niitä näitä yhä pörisevälle tammalle, joka kuitenkin hetken hötkyilyn ja empimisen jälkeen upotti päänsä kaurasankoon, niin että sain napattua sen ohjista kiinni. "Noniin, ihan rauhassa nyt vaan. Alahan tulla talliin siitä niin katsotaan, ettet ole vain loukannut itseäsi..." jatkoin jutteluani maiskauttaessani Heilan liikkeelle, joskin suomenhevostamma ei halunnut nostaa päätään kaurasankosta. Onneksi se kuitenkin ainakin päällisin puolin näytti olevan ok!

01.12.2016, omistaja - Metsiksen Heijastinmaasto
Tuttu Metsälampi ympäröi jälleen kerran minut ja Heilan syleilyynsä. Olin vieraillut tallilla vasta pari päivää sitten Nuuska-orini kanssa, mutta tällä kertaa ratsunani toimi rautias tammani, joka ei totisesti aikonut jäädä muista ratsukoista jälkeen. Tällä erää suuntasimme Metsälammen perinteiseen heijastinmaastoon ja kyllä vain, minä olin tunkenut minun ja Heilan päälle lähes kaiken mahdollisen, mitä vain keksin oman tallin varustehuoneesta etsiä. Heilaa koristi jaloissa olevat heijastimet, heijastinmartingaali ja ratsastusloimi, jonka tosin pelkäsin aiheuttavan liiallista hikoamista hevoselleni, joka kuumui maastossa liiankin helposti ja joka oli vielä kaiken lisäksi kasvattanut varsinaisen turatalvikarvan itselleen... Päälläni oleva heijastinliivi ei kuitenkaan tuottanut itselleni ainakaan liiallista lämpöä, päinvastoin tunsin silloin tällöin pienoisia vilunväreitä, vaikka olinkin pukeutunut kuin lumiukko.

© R. / Dragon Age Estate Kolmentoista ratsukon letka luikerteli pitkin isoa tietä, jonka varrelle oli kertynyt muutamia kyläläisiä lapsineen ihastelemaan meitä. Kuulin jonkun pikkutytön kilahtelevan ilosta, mutta muuten hän ei tainnutkaan osata pulppuavaa iloaan ilmaista, hän kun ei näyttänyt vielä kovinkaan vanhalta. Saimme Heilankin kanssa osaksi paljon hymyileviä naamoja ja vastasin katseisiin samalla mitalla takaisin. Yritin saada Heilan pidettyä mallikelpoisena, vaikka se tuon tuosta yrittikin talloa edellä menevän Sinten ratsun Helmin kannoille.

Päästessämme lumiselle niitylle, alkoi rakkaan suomenhevostammani pinna kiristymään. Varsinkin siinä vaiheessa, kun Lancelot rennon letkeästi ohitti meidät punahehkuvalla tammallaan, oli Heila jo ottamassa muutamia raviaskelia. Onneksi käteni oli vuorattu paksuilla ratsastushanskoilla, muuten olisin saanut varmaan karvaasti kokea ne ah niin inhottavat vesirakot käsissäni... Kadehdin hetken ajan Lancelotin lämpimältä näyttävää viittaa ja hyväntahtoisesti totesinkin, ettei sellainen olisi itsellenikään pahitteeksi.

Ajatukseni virtasivat vuolaasti ja pakko myöntää, että hetkellisesti keskityin vain kuuntelemaan hevosten pärskettä ja lumisia tömähdyksiä, mitkä kantautuivat kavioista. Vaikka Heila ei ollutkaan ihan omiaan tällaisiin käyntimaastoihin, teki tällainen harjoitus sen hermoille ihan hyvää. Vilkaisin ympärilleni ja totesin, kuinka monenlainen kirjo meitä mukana olikaan! Vaikka ilta oli jo pimentynyt ja lähinnä vain otsalamput valaisivat reittiämme, saatoin silti erottaa useimpien hevosten piirteet. Havahduin tästä kaikesta vasta siinä vaiheessa, kun tallipihan valot alkoivat kajastamaan puiden lomitse ja oli hiljalleen aika asennoitua siihen, että kohta pitäisi laskeutua hevosten selästä alas ja varautua hetkelliseen poltteluun jaloissa, kun ne kankeudestaan taas koittaisivat palautua vetreämmiksi...

Erityiskiitokset R.:lle piirroksen teosta (© R. / Dragon Age Estate) <3

13.01.2017, omistaja
"Lähdetkö mukaan maastoon?" kysyin tallityöntekijältäni Miralta, joka juuri tupsahti ulko-ovesta sisään, kun olin varustamassa Heilaa ratsastuskuntoon. Nainen oli suhteellisen uusi tulokas Ventoksessa, eikä hän ollut ennättänyt vielä kovin montaa kertaa käydä tutustumassa maastoreitteihin. "Kysytkin vielä, varsin mielelläni! Minkä otan liikutettavaksi?" hän sitten jatkoi ja sitaisi samalla olkapäille ulottuvat hiukset poninhännälle. "Ota vaikka Tiitu, sen kanssa ei tule ainakaan ongelmia ja pysyy Heilakin vähän paremmin kuulolla", huikkasin ja viittasin samalla lauseellani hiukan rivakanpuoleiseen rautiaaseen, jota juuri valmistelin itselleni. Mira katosi pian pihalle hakemaan omaa pikkutammaansa ja minä koitin vielä kärsivällisesti viimeistellä Heilan kavioiden puhdistamista, jota vastaan hevonen tuntui kuitenkin kaikin puolin pullikoivan...

"Rauhoitu nyt! Katso, Tiitu tikittää meistä monta metriä taaempana", koitin saada Heilan tahdin hiljenemään, mutta se tuntui olevan jälleen kerran turha luulo. Mira koitti päinvastoin saada omaan ratsuunsa vauhtia ja Tiitu joutuikin paikoitellen vaihtamaan rivakampaan tahtiin, jotta sai pidettyä välimatkan meihin jokseenkin samanlaisena. Peltosuoralla annoimme lopulta mennä! Tiitu pysyi Miran onneksi käsissä melkoisen hyvin, mutta Heila sitä vastoin ei paljoa minun pidättävistä avuistani välittänyt. Tammaa ei tuntunut edes kiinnostavan se, mihin sen kaveri jäi, niin kova kiire oli vain puksuttaa eteenpäin. Onneksi pakkasta ei ollut kovinkaan montaa astetta ja vaikka tuuli kylmästi humisikin kasvoille, alkoi hiki puskemaan auttamatta vaatekerrastojen alle. Uskaltauduin vilkaisemaan pariin otteeseen taakseni ja näin Miran laukkaavan kaukana takanamme, osittain lienee väistellen lumipuuteria, jota me syydimme heidän päälleen.

Yllättävää kyllä, pian Heila alkoi hidastamaan tahtia, sillä hiki oli saavuttanut jo senkin aikapäiviä sitten. Tamma pärski edelleen kiihtyneenä, mutta ilmeisesti pahimmat virrat oli nyt saatu selätettyä. Seisautin ratsuni aloilleen ja olin juuri huikkaamassa Miralle, eihän tahti ollut liian kova, kun alitajuntaani saapui tieto, ettei koko ratsukko näkynyt enää mailla eikä halmeilla. "Mitä ihmettä..." oli minun mutistava ääneen, sillä Tiitu jos kuka oli tallissa niitä luottoratsuja, jotka eivät lähtisi ihan hetken mielijohteesta minnekään. Varsinkin, kun lajitoveri juoksi edellä. Hetken huhuiltuani sain kuitenkin vastauksen: "Täällä!" Mira kömpi pikkutamman kanssa umpihangesta takaisin tielle ja puisteli enimpiä lumia itsensä ja suomenhevosen päältä. Kysyvä ilmeeni ilmeisesti kertoi tarpeeksi, sillä pian sain vastaukseksi sen, että jänis oli juossut heidän editseen kauheaa haipakkaa. Tiitu oli kuulemma joutunut tekemään pienen väistöliikkeen ja ratsukko oli löytänyt itsensä loppuen lopuksi kirjaimellisesti pöpeliköstä. Ihmeen kaupalla ratsastaja oli pysynyt selässä, eikä Tiitukaan ollut onnistunut hyppäämään minkään kannon päälle.

"Tällaista tämä minun kanssani on. Joka kerta, kun lähden jonnekin avoimin mielin ja kaiken pitäisi sujua helposti, sattuu minun eteeni joku outous..." Mira paasasi käännyttyämme takaisin ja tasatessamme hevosten hengityksiä. Pakko se oli minunkin myöntää, että harvemmin Tiitu säikkyi metsäjänistä ihan niin helpolla. Mutta olipa onni, että selässä oli ratsastaja, joka oli selvästi liimattuna satulaan. Heila sitä vastoin muisti koko ajan näyttää Tiitulle paikkaa, sen eteen ei muuten tultu edes loppumetreillä!

30.01.2017, omistaja
"Pysytkö selässä?" kysyin hymyillen pieneltä ratsastajalta Heilan selässä. Kaverini oli kysynyt, pääsisikö hänen kuusivuotias poikansa kokeilemaan hiukan, miltä ratsastaminen tuntui, eikä minulle tietenkään ollut mitään sitä vastaan. Nyt tuo kyseinen poika istui tammani selässä hyvin tomerana ja koitti parhaansa mukaan näyttää etevältä ratsastajalta. Hän ei ollut kuulemma ikinä ennen ollut hevosen selässä, mutta oli katsonut paljon videoita netistä, miten oikein ratsastajan kuului toimia. Kaikesta huolimatta minä pysyin koko ajan tiiviisti vierellä ja talutin Heilaa riimunnarusta, joka oli kiinni suitsien päällä olevissa päitsissä. "Joko mennään ravia?" kuulin hetken päästä ujon äänen utelevan. Vastasin myöntävästi, tosin ensiksi neuvoin poikaa ottamaan satulan etukaaresta kiinni ihan varmuuden vuoksi ja kertovan heti, jos tuntui siltä, että hän olisi vaarassa pudota.

Ravipätkä sujui odotetusti varsin hyvin ja pieni ratsastaja oli ihan täpinöissään siitä, miten kovaa oli saanut mennä. Hän kysyi pariin otteeseen äidiltään, että näkihän hän nyt varmasti, kun hän ravasi. Minä en voinut muuta kuin olla yhtä hymyä. Oli aina mukavaa, kun sai toteuttaa jonkun pienen lapsen haaveen ja olihan se nyt hevosillekin välillä mukavaa, että sai mennä hiukan rennommin vastapainona kaikelle sille tavoitteelliselle treenaamiselle. Varsinkin Heilan kohdalla tällainen oli tuttua hommaa, vaikka ei tamma tätä olisi kovin montaa kertaa putkeen jaksanut.

Käveltyämme viimeisen kierroksen, talutin Heilan kaartoon ja opastin pikkupoikaa, kuinka hän voisi kiittää ratsuaan hienosta työstä. Iloisesti hän taputtikin rautiaan kaulaa varsin tarmokkaasti ja upotti lopuksi koko kasvonsa pehmoisen harjan sekaan. Heila pärskähti tyytyväisen oloisena ja seisoi kuuliaisena paikoillaan, kun autoin sen pienen ratsastajan selästä takaisin maankamaralle. Kaverinikin tuli tammaa taputtelemaan ja kiitteli kovasti minua siitä, että olin mahdollistanut tällaisen ratsastuskerran hevoskärpäsen puraisemalle lapselleen. "Hieno Heila, teit tänään monta ihmistä erittäin onnelliseksi", kuiskasin vielä suomenhevosen korvaan, kun olimme jääneet kahden ja suuntasimme tallia kohden.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse