Elvana

YLA1, ERJ-II, Bronze Award

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan


Virtual Riding Horses Assessment 1. maaliskuuta 2017
7½ + 7½ + 9½ + 4½ + 6 + 10 + 3½ + 3½ + 5 / Bronze Award

YLA-tilaisuus 30. maaliskuuta 2017
36 (17+19) - 33 (21+12) - 17 - 8 - 4 = 98p. / YLA1

ERJ:n laatuarvostelu 31. toukokuuta 2017
4,5 + 40 + 18 + 22 + 15 = 99,5 p. / ERJ-II

Menossa KRJL, KERJL ja SLA

NimiElvana "Elvi" VH-tunnusVH14-018-0682
Syntymäaika ja ikä08.01.2014, M Layouts / raitatossu.net/mayflower TuojaSaanan Samot / Norpatar VRL-08562
IkääntyminenKatso (4v. 27.07.2014) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma PainotusKenttäpainotteinen
Väri ja säkäPunarautias, 150cm KoulutustasoKo He B, re 90cm, me 90cm

Elvana oli vahva vaihtoehto katsellessani namusedän myytäviä suomenhevosia. Nainen ilmoitti hevosten myynti-ilmoituksessa Vennamon tallin lopettavan ja näin ollen hevoset lähtivät uusiin koteihin jatkamaan elämäänsä. Tallistani ei löytynyt vielä toistaiseksi yhtään evm-sukuista, kenttäpainotteista hevosta, joten en voinut missään tapauksessa vastustaa moista kiusausta ja tehdä tarjousta. Moni kiinnostava hevonen oli jo lähtenyt uusiin koteihin, mikä helpotti minun valintaani suuresti. Vaikka Elvana nyt Ventokseen muuttikin, ei se tosiaankaan ollut ensimmäinen vaihtoehto minulle. Alkujaan silmäni jumiutuivat Sulokimara-nimiseen tammaan, jonka nimi jo yksistään pakotti tekemään tarjouksen. Moni muukin oli kuitenkin iskenyt kyntensä jo tähän tammaan ja tällä kertaa tamma ei lähtenyt minun matkaani. Namusetä lupaili kuitenkin jo Varpusjärven Untamo -nimistä oria matkaani, joten pakkohan sille oli morsian saada mukaan! En kyllä kadu yhtään sitä, että kaikkien näiden kiemuroiden jälkeen juuri Elvana päätyi minun talliini!

Elvi on luonteeltaan vähän juro tamma, mutta helpommalla pääsee, kun ei siitä liiaksi välitä. Ainakin sen kanssa on mukava puuhastella niin maasta kuin ratsailtakin käsin, koska rautias ei hötkyile missään tilanteessa. Täysin pelkäämätön Elvi mennä hölköttää eteenpäin päättäväisesti, mutta välillä turhankin laiskanpulskeasti. Tamma on kuitenkin mainio lasten kanssa, sillä se ei ota itseensä, vaikka joku harjaisikin sitä vähän turhan kovalla harjalla tai riuhtoisi suusta ratsastustunnilla.

Eipähän paljoa evä liikahdakaan Elvillä, kun on harjauksen aika. Tamma tojottaa seistä tallin käytävällä tyynen rauhallisena ja nauttii saadessaan huomiota osakseen. Toisinaan on jopa hiukan jäätävääkin seurata, miten hevosen koko alahuuli roikkuu ja näyttää siltä, että se vain venyy ja venyy venymistään. Sama ilmiö on huomattavissa myös kengittäessä, tosin lähes nukkuvan hevosen jalkoja ei ole kovin helppoa nostaa ylös. Tosin välillä kyllä tuntuu siltä, että tamma ihan piruillakseen nojaa koko painonsa juuri sille jalalle, joka pitäisi seuraavaksi nostaa ihan vain puhdistamistakin varten. Niin tai näin, tamma välillä vain huokaisee tyytyväisenä syvään, kun sille lätkäistään satula selkään ja kuolaimet suuhun, ja Elvi tuntuu havahtuvan vasta pihalla siihen, että olisi aika alkaa töihin.

Kenttäpainoisena tammana Elvi on varsin omiaan, siltä kun luonnistuu niin koulu kuin rata- ja maastoesteetkin. Mikään kovin suuren luokan ratsu ei kuitenkaan ole kyseessä, mutta sen verran näppärä pakkaus kuitenkin, että uskaltaa lähteä kilparadoillekin näyttäytymään. Koululiikkeet luonnistuvat Elvin kanssa aina Helppo B -tasolle asti, mutta jos haluaa saada kunnon jälkeä aikaan, vaatii se pitkän lämmittelyn ja usean kappaleen liikkeitä, joilla saa hevosen heräämään ja notkistumaan. Elvi tuntuu aina alkuun olevan hitusen kankea, eikä se tahdo oikein taipua mihinkään suuntaan, ainakaan sinne haluttuun. Useampien voltti- ja ympyräharjoitusten jälkeen alkaa kuitenkin muutosta jo näkymään, ja alkaa meno muuttua huomattavasti rennommaksi. Lennokkuutta menoon ei tahdo saada kuitenkaan millään, ja ravi sekä laukka tuppaa aina välillä tippumaan. Turha siis toivoa, että yhtään vaativammat liikkeet onnistuisivat.

Esteillä vaaditaan myös pitkää lämmittelyä, mutta kaikeksi onneksi Elvi piristyy hitusen nähdessään esteet edessään. Tamma ei edelleenkään kuumu tai lähde puskemaan esteille holtittomasti, mutta ainakin se tuntuu löytäneen vihdoin siivet selkäänsä. Meno on huomattavasti tahdikkaampaa, eikä jalat laahaa koko ajan kentän hiekkaa. Elvi malttaa kuunnella ratsastajaansa, ja myötäilee apuja miellyttävällä tavalla. Usein sen ponnistuskohdat sattuvat nappiin, mutta ylitysvaiheessa jalat saattavat toisinaan lipsahtaa liian alas ja tiputtavat puomin kolisten maahan. 90cm estekorkeudet vielä menevät, mutta metrin kohdalla alkaa jo tehdä sen verran tiukkaa, ettei niitä kannata hypätä kuin yksittäisenä.

Maastossa Elvi on mitä mainioin, sillä sen kanssa ei tarvitse jännittää ollenkaan mitään. Voi keskittyä täysin rentoutumiseen ja lintujen liverrykseen. Eteen saa tulla niin pelottavasti kahiseva pressu kuin puskasta lentoon lehahtava lintukin, mutta tamma ei jaksa moisista vetää pulttia. Muidenkin seurassa hevonen löntystelee mieluiten perähevosena, vaikka toki pysyy kyllä halutessaan myös muiden vauhdissa. Kilpavietti ei kuitenkaan heräile, mikä säästää auttamatta käsiä! Maastoesteillä mennään aika pitkälti samalla meiningillä, tosin siellä meno saattaa olla taas hitusen pirteämpää. Elvi on kuitenkin ihmeen varmajalkainen luonnon helmassa, eikä kompuroi helposti männynkäpyihin tai muihin ihmeellisyyksiin.

Kilpailupaikalla Elvi on häiritsevän rauhallinen, kyllähän nyt jokaisella hevosella pitäisi vähintään olla maha kuralla! Käytöksensä perusteella tamma voisi ollakin korkeammankin luokan kilparatsu, mutta eihän tästä rauhallisuudesta voi pahoillaankaan olla! Toki hevonen seuraa valppaana ympäristöään, mutta malttaa kuitenkin pysyä kaikesta vilskeestä huolimatta rauhallisena. Koppiinkin mennen tullen Elvi menee mukisematta, vaikka saattaakin hiukan kolistella ajomatkan aikana turhautuneena. Tämäkin lähinnä vain silloin, jos heinä on sattunut loppumaan turvan edestä tai se ei ole riittävän hyvin saatavilla heinäverkosta...

Elvi on hiukan erakko luonteeltaan ja sen näkeekin usein laiduntamassa hieman kauempana muista hevosista. Ei tamma kuitenkaan ilkeä toisille ole, mutta se kaipaa selkeästi hiukan etäisyyttä ja rauhaa, eikä tykkää jakaa sapuskoitaan muiden kanssa. On rautias toisinaan nähty nojailemasta laumatovereidensa selkääkin vasten, mutta tämä ei toistu kovinkaan usein.

i. Elvari evm
sh, rt, 156cm
ii. Eepeli evm
sh, rt, 151cm
iii. Eetwartti evm
sh, prt, 154cm
iie. Raakkina evm
sh, vprt, 150cm
ie. Sarin Varma evm
sh, prt, 157cm
iei. Varma Valinta evm
sh, trt, 160cm
iee. Saiturin Sari evm
sh, rt, 157cm
e. Siirin Silmu evm
sh, rt, 158cm
ei. Simeon evm
sh, prt, 160cm
eii. Sarkasti evm
sh, prt, 160cm
eie. Harmaa Leidi evm
sh, rn, 155cm
ee. Sirkku evm
sh, rt, 149cm
eei. Siru evm
sh, vrt, 149cm
eee. Mirvan Miru evm
sh, prt, 150cm

i. Elvari oli huikean hieno kenttäratsu, jollaiseen ei ihan joka päivä törmääkään! Kyseinen rautias oli varma ja hyvinkin yhteistyöhaluinen, eikä löytynyt tilannetta, jossa se olisi epäröinyt. Monen mielestä toki tyhmänrohkeuttakin tästä suomenhevosesta löytyi, mutta jos ratsastaja vain oli taitava, ei vaaratilanteita päässyt syntymään. Vähän joka saralla pärjännyt Elvari napsi sijoituksia itselleen niin koulu- kuin esteradoilla, maastoesteradoista puhumattakaan. Korkeudet ja vaikeustasot eivät ehkä yltäneet aivan huippuunsa, mutta sen minkä ori osasi, teki se sen huolella ja taidolla. Jälkeläisilleen se periytti ehdottomasti omia hyviä puoliaan ja onneksi sitä käytettiinkin viiden varsan verran jalostuskäytössä ennen kuin Elvari nukkui ikiuneen 26-vuotiaana.

ii. Eepeli, tuo 151cm korkea rautias ori, oli vähän äkäisempää sorttia, eikä sen taidot riittäneet ihan mihin tahansa hommaan. Hiukan raskasrakenteisempi kun oli, käytettiin sitä lähinnä kouluratojen suorittamiseen. Ja siinähän Eepeli olikin ihan hyvä. Helppo A -tasolla kisaava ori toimi oman omistajansa kanssa hyvin yksiin ja vaikka moni epäilikin hevosen taitoja toisinaan sen hyvinkin juron olemuksen vuoksi, suoriutui se suurimman osan ajasta varsin kiitettävin arvosanoin koitoksistaan. Ehkä aina se ykkösruusuke ei päässyt koristamaan Eepelin suitsia, mutta melkein ainakin. Harmi kyllä, juuri kun kisaura oli huipussaan, sattui se ikävin eli ori sai tarhatoveriltaan potkun jalkaan ja sitä ei enää saatu entiselleen. Omistajaa tämä seikka ei kuitenkaan haitannut, saihan tällainen ori jo siirtyäkin enemmän jalostuskäyttöön. Varsoja kertyi Eepelin nimen alle peräti kymmenen.

iii. Eetwarttia ei pahemmin kisakentillä nähty, sillä tämä kyseinen punarautias sai näyttiä täysin siemauksin niin sanotusti kotihevosen elämästä. Sen omistaja oli pitkään miettinyt orin ruunaamista, mutta vuosien varrella oli oppinut huomaamaan, että kyseessä oli niin hyvätapainen hevonen, että olisi ihan haaskausta tehdä siitä jalostusmarkkinoilla arvotonta. Eetwartti ei tietenkään ollut pelkkä puskaratsu, vaan kyllä sillä sen vanha omistaja kävi myös kärryillä ajamassa. Toki moni oli sanonut myös sitä, että hevosesta olisi saanut helposti koulittua myös raviradoille kisaajaa, mutta ei Eetwartin omistaja halunnut tehdä hevosestaan mitään kisarääkkiä. Ajamisen lisäksi perheen tytär sai hoitaa ratsukoulutuksen, joten eipä varmasti kenelläkään ollut valittamista. Harmi kyllä, Eetwarttia ei ennätetty käyttää neljää varsaa enempää astutushommissa, kun se sai ähkyn ja menehtyi siihen 16-vuotiaana.

iie. Mitä tulee Raakkinaan, ei kyseisen tamman luonne totisesti ollut mitään kultaisimpaa sorttia. Tuo kyseinen vaaleanpunarautias ei ollut mikään kisaratsu ja vielä vähemmän mikään lasten pullaponi. Luoja paratkoon, miten sen perusilme aina olikaan niin inhoa ja vihamielisyyttä täynnä. Tämän tamman omistajakin sai kerran kuulla, kun käytti hevostaan näyttelykehässä. Ihan hyvärakenteinenhan se toki oli ja kantakirjattiinkin kolmospalkinnolla, mutta kyllä sitä sai aika tarkkaan miettiä, minkälaisen orin kanssa tällaisen kiukkuiitan laittoi yhteen. Raakkina oli ihan peruskoulutettu hevonen ja taitoi Helppo B -tason asioita, mutta ne taidot saivat näkyä vain kotikentällä. Kahden varsan emä sai elää kuitenkin pitkän elämän ja se lopetettiin vasta 25 vuoden iässä.

ie. Sarin Varma oli todella kaunis ja sirorakenteinen tamma, joka kyllä taipui moneksi. Onneksi sen omistajakin asian tajusi ja vaikka oma osaaminen ei yksistään riittänytkään täydelliseen koulutukseen, sai hän apua valmentajiltaan. Kovan työn tuloksena Varma-tamma osasi Helppo A -tason koulukiemurat ja hyppäsi metriä rataesteillä ja pikkuista vaille myös maastoesteillä. Tyyli ei ehkä aina osunut ihan nappiin, mutta yritys oli yleensä sen verran kovaa luokkaa, että kyllä sillä sijoituksia napsittiin. Varma palkittiin monissa korkeamminkin arvostetuissa kisoissa ja kantakirjattiin II-palkinnolla. Varma oli todellinen aarre ja onneksi sen omistaja myös tajusi sen; tamma synnytti kolme todella suloista varsaa, joista jokainen on kyllä lunastanut kaikki odotukset!

iei. Varma Valinta oli ehdottomasti nimensä veroinen! Vaikka varsana se olikin hiukan luikun ja heikkorakenteisen oloinen, kasvoi siitä vanhemmiten todella tasapainoinen hevonen, joka oli omiaan ihan täysin kenttäkisoissa. Aina täydellisyyttä hipovat suoritukset eivät olleet ehkä niitä nopeimpia, mutta kovin montaa kertaa ei nähty pudotuksia tai muitakaan virhepisteitä tämän hevosen suorituksissa. Omistaja treenasi orillaan paljon ja yhteistyö hioutui aina vain paremmaksi ja paremmaksi. Ostotarjouksia sateli, mutta ei kai kukaan nyt halunnut myydä omaa kilpatoveriaan eteenpäin, jos kaikki sujui niin mallikkaasti. Tottahan toki kaikki hyvä päättyy aikanaan ja erään kerran radalla tulikin sitten sen verran iso virhe, että orin jalkaa päästiin operoimaan. Eihän siitä koskaan samanveroista tullut ja elämänilon tuntui menettävän niin ratsastaja kuin ratsukin. Onneksi pikku-Valioita oli mahdollista saada ja niitä tulikin jopa 16 kappaletta.

iee. Saiturin Sari oli myös hyvin menestynyt kilparatsu kenttäratsastuksen saralla ja siltä totisesti löytyi kapasiteettia useammankin hevosen edestä. Kilpaura oli lähtenyt tammalla viimeistäänkin silloin nousukiitoon, kun sen edellinen omistaja tajusi hevosesta löytyvän enemmän potentiaalia, mitä hän osasi hyödyntää ja Sari pääsikin todellisen kilpaurheilijan hyppysiin. Rautias oli vikkelä kintuistaan ja tarkkakin vielä, joten nopeat ja puhtaat radat eivät tosiaankaan olleet mitään harvinaisia. 15-vuotiaana suomenhevosen omistaja päätti siirtää tammansa kokonaan siitoskäyttöön ja teetättikin varsoja neljä kappaletta muista menestyneistä hevosista. Sari hoiti myös tämän roolin varsin mallikelpoisesti ja ei ollut epäilystäkään, etteikö varsoista olisi tullut tervepäisiä yksilöitä.


e. Siirin Silmu ei monen mielestä sopinut todellakaan niin kilpa- kuin siitosratsuksikaan. Luonne ehkä vielä menetteli, mutta moni sanoi ihan suoraan tamman olevan oikeasti aika ruma yksilö, eikä moni uskonut hevosesta syntyvän yhtäkään sellaista varsaa, jonka joku olisi halunnut ostaa. Aika karua tekstiä, mutta toki Silmu olisi voinut ulkonäöllisesti olla hiukan tasapainoisempi yksilö. Eikä sen taidoissakaan nyt mitään niin kauheaa vikaa ollut, vaikka toki se oli vähän laiskanpulskea yksilö kilparadalla, eikä aina tehnyt ihan parhaintaan päästäkseen maaliin asti. Toisinaan sen omistaja olikin jo luopua koko toivosta, mutta välillä hänelle valkeni myös se, että Silmu oli ehdottomasti paras opettaja ikinä. Tuo melkein 160cm korkea rautias ei ehkä ollut joka pikkutytön unelma, mutta ainakin se oli terve ratsu, joka sai kolme enemmän tai vähemmän suloista varsaa ennen kuin kuoli vanhuuteen 27-vuotiaana.

ei. Simeon ei maastoesteillä vieraillut, mutta rataesteitä se ylitti sitäkin enemmän. Ori oli melkoisen vaikeasti hallittavissa oleva, mutta osaava ratsastaja sai siitä ainakin jotenkuten riivittyä hyvät puolet esille. Simeon tiputtikin melkoisen monta kertaa ratsastajansa selästä ja lopullinen niitti oli se, kun hevonen ryntäsi suoraan väärälle esteelle tiputtaen selässä istuvan omistajan suoraan esteen puomien sekaan ja tämän murtaessa aikamoisen määrän luita pitkin kehoaan. Siinä vaiheessa Simeon sai vaihtaa omistajaa ja joutuikin tekemään sen useampaan otteeseen ennen kuin löytyi lopulta henkilö, joka jaksoi taas yrittää. Ainakin sen verran, että teetätti kaikkien kauhuksi orista yhden varsan ja ruunasi tämän Simeonin sen jälkeen. Fiksu päätös, joka olisi pitänyt tehdä jo aikapäiviä sitten, sillä tämän jälkeen pahemmat kukkoilut ja sooloilut loppuivat kilparadoiltakin ja 90cm korkuiset esteradat sujuivat useimmiten ilman ruumiita...

eii. Sarkasti oli tässä suvussa niitä hevosia, jotka eivät taas niinkään loistaneet ratsukisoissa, vaan enemmänkin raviradoilla. Ori juoksi kovaa ja selvästi myös nautti saadessaan näyttää, mistä se oli tehty. Vaikka sen omistaja ja samalla ohjastaja olikin melkoisen tiukka, kohteli hän siltikin omaa suomenhevostaan kunnioittaen ja sitä kuunnellen. Sarkasti juoksi varsin koviakin aikoja ja moni povasikin siitä kaikkien aikojen parasta suomenhevosta. Niin, kyllähän tämä kuultiin varmasti monen muunkin hevosen kohdalla ja niin kuin usein kävi, myös Sarkastin kohdalla alkoi tulemaan kaikenlaiset jalkavaivat vastaan, jotka lopulta ajoivat homman siihen pisteeseen, että orin omistaja päätti pistää koko homman jäihin ja siirtyä kokonaan muuhun hommaan. Hän antoi orinsa toimia enemmän harrastusajokkina ja aina kun joku kyseli tammalleen astutusta, suostui hän ilomielin lainaamaan oriaan. Kuusi jälkeläistä oli ihan hyvä saldo Sarkastille, joka jouduttiin lopulta lopettamaan 19-vuotiaana vanhojen jalkavaivojen alkaessa äitymään liian pahaksi.

eie. Harmaa Leidi ei omistanut kyllä tippaakaan kisaratsun tai minkään muunkaan kilpurin historiaa. Se syntyi pienellä maalaistallilla, josta se myöhemmin myytiin puhtaasti harrasteratsuksi perheen¨ käyttöön. Toki omistajaperhe monesti mietti, olisiko joskus hauska käydä ottamassa osaa edes johonkin pienimuotoisiin kilpailuihin, mutta se ajatus ei koskaan kumminkaan kääntynyt todeksi. Harmaata se tuskin koskaan kuitenkaan haittasi, sillä se vaikutti varsin onnelliselta saadessaan viettää hieman rennompaa elämää perheen kahden tyttären ja yhden pojan ratsuna, ja uskaltautuipa monesti selkään myös perheen äiti ja isä. Harmaa oli aina kiltti, sellainen kaikkien paijailtava halinalle, joka teki kaiken, mitä siltä pyydettiin. Niissä rajoissa toki, mitä osasi. Naapurien kerran kysyessä, olivatko omistajat ajatelleet astuttaa tamman joskus, oli vastaus alkuun kieltävä. Mutta vähän aikaa asiaa ajateltuaan, totesivat kaikki yhdessä sen, että olisi suoranaista haaskausta, jos Harmaa ei saisi edes yhtä varsaa. Niinpä sopiva ori etsittiin ja tamma sai yhden suloisen varsan.

ee. Sirkku oli hiukan pienempi tamma, joka toimitti puhtaasti ratsastuskoulun tuntihevosen virkaa ja siinä sivussa tallin tuntilaisten kisaratsua. Tuskinpa Sirkku osasi Helpon B:n liikkeitä vaativampaa tai hyppäsi yli 80cm ratana, mutta ainakin sen luonne oli täysi kymppi ja lapset sekä nuoret rakastivat sitä yli kaiken. Rautias pikkutamma olikin monen ratsastajan suosikki ja siitä käytiinkin usein kilpailua, kuka sai ratsastaa sillä milläkin tunnilla, leiriratsusta puhumattakaan. Sirkkua huomio ei haitannut tippaakaan, se vain nautti, kun oli aina joku rapsuttamassa ja tuomassa herkkuja. 15-vuotiaana se päätettiin kuitenkin myydä eläkekotiin kaikkien tuntilaisten suruksi, mutta sai ainakin todella mukavan kotipaikan toisen suomenhevosen kanssa. Sirkku varsoi tuolloin ensimmäisen ja ainoan varsansa, jota se hoiti tunnollisesti koko varsa-ajan. Jos jostakin hevosesta voi sanoa, että se on täydellinen, niin Sirkku lähenteli sitä jo aika ruhtinaallisesti.

eei. Anteeksi nyt vain, mutta kuka antaa orilleen nimeksi Siru? Niin, aika moni aivan varmasti luuli puhuttavan tammasta, kun nimi mainittiin. Mutta jos näki hevosen livenä, ei epäillyt enää yhtään, kumman sukupuolen edustaja oli kyseessä. Siru, jolle myöhemmin sattuneista syistä muotoutui lempinimi Piru, oli aikamoisen vaativa tapaus, joka ei ihan jokaisen käteen käynytkään talutettavaksi. Tarhasta karkailut, ratsastaessa pystyyn hyppiminen ja muutenkin hankala luonne tekivät varsinkin yksityistallin omistajan elämästä melkoista helvettiä. Hevosen omistaja ei sitten niinkään asiasta välittänyt, jos häntä nyt ylipäätänsä näkyi kovinkaan usein tallilla oriaan katsomassa. Tallin omistaja sitä vastoin oli hyvinkin täynnä Pirua ja viimeistään siinä vaiheessa, kun suomenhevonen teki tallin toisen asukin tiineeksi, ilmoitti tämä Pirun omistajalle haluavansa kummatkin pihalle omasta tallistaan. Niin Piru sai lähteä, eikä sen omistajakaan halunnut sitä enää pitää, joten hän möi sen eteenpäin. Uusi omistaja ruunasi hevosen ihan siltä seisomalta, mutta ei koskaan saanut siitä mitään kovinkaan erikoista aikaan. Helppo C -tasoisena Piru suurinpiirtein valitettavasti pysyi, mikä ei kovin paljoa auttanut, jos tahtoi tavoitteellisemmin kisata. Loppuen lopuksi Piru ei elänyt kuin 16-vuotiaaksi, sillä sen luonne oli niin mahdoton, ettei sen silloinen omistaja halunnut enää laittaa sitä kiertoon - ei hevosen, eikä tulevien omistajien vuoksi...

eee. Mirvan Miru taitoi niin koulu- kuin esteratsastuksenkin salat, mutta oli ehdottoman paljon parempi koulussa. Sen liikkeet olivat sulavia ja joutuisia, eikä se koskaan jäänyt laahaamaan kinttujaan perässään. Mirun omistaja Minttu Lahtela ei ollut mikään kilparatsastaja, mutta tykkäsi kuitenkin käydä harrastekilpailuissa ottamassa mittaa muista lähiseudun ratsukoista. Ja kyllä vain, aika usein kotiin tultiin voittoruusukkeen tai vähintäänkin kärkisijoituksen kera. Minttu rakasti omaa tammaansa valtavasti ja treenasikin sitä omaksi ilokseen valtavia tuntimääriä lukio-opintojensa ohessa. Mirulle se kyllä passasi ja tamma hoiti kaiken niin kuin kuuluikin. Varsoja tammalla ei kuitenkaan ollut tarkoitus teetättää, mutta totta kai tähänkin tarinaan astui amorin apulainen apuun; saman tallin suomenhevosori päätti kerran karata tarhastaan ja astui Mirun useiden iloksi ja kauhuksi. Minttu tuskaili alkuun vahinkoa melkoisesti, mutta viimeistään varsan synnyttyä oli ehdottomasti sitä mieltä, että Mirun olisi aina pitänytkin saada edes yksi varsa. Tamma eli pitkän, terveen elämän ja kuoli vasta 29-vuotiaana luonnollisesti.

4 jälkeläistä, joista 3 tammaa ja 1 ori
29.03.2015 t. Ventoksen Elegia SV-III, VAR-I, ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I (i. Varpusjärven Untamo)
29.10.2015 t. Ventoksen Helke SV-I, KTK-II, VSN National Ch (i. Kesähessu)
26.05.2016 t. Ventoksen Univana EV-II (i. Varpusjärven Untamo)
03.02.2017 o. Ventoksen Hukkapala (i. Hirmu-Hukka)
Kouluratsastus (10 voittoa)
01. | KRJ Cup - 30.11.2015 - Oldfinion Dressage - He B - 22/224
02. | KRJ Cup - 31.08.2016 - Runoratsut - He C - 8/215
03. | KRJ Cup - 31.10.2016 - Hukkapuro - He C - 1/238
04. | KRJ Cup - 31.03.2017 - Hukkapuro - He C - 15/304

01. | VSR Cup - 31.03.2015 - Susiraja - He B - 7/60
02. | VSR Cup - 30.06.2015 - Susiraja - He B - 1/82
03. | VSR Cup - 31.05.2016 - Susiraja - He B - 4/106

01. | KRJ - 27.03.2015 - Erkinheimot - He B - 5/30
02. | KRJ - 11.04.2015 - Taikakuun Kartano - He B - 4/50
03. | KRJ - 11.04.2015 - Taikakuun Kartano - He B - 4/50
04. | KRJ - 12.04.2015 - Fiktio - He B - 2/40
05. | KRJ - 12.04.2015 - Erkinheimot - He B - 3/30
06. | KRJ - 12.04.2015 - Taikakuun Kartano - He B - 3/50
07. | KRJ - 13.04.2015 - Erkinheimot - He B - 5/30
08. | KRJ - 14.04.2015 - Rohkelikko - He B - 1/50
09. | KRJ - 15.04.2015 - Virtuaalitalli Wuki - He B - 6/40
10. | KRJ - 15.04.2015 - Yorca Warmbloods - He B - 5/29
11. | KRJ - 16.04.2015 - Erkinheimot - He B - 2/30
12. | KRJ - 16.04.2015 - Erkinheimot - He B - 2/30
13. | KRJ - 16.04.2015 - Fiktio - He B - 4/40
14. | KRJ - 16.04.2015 - Yorca Warmbloods - He B - 1/29
15. | KRJ - 17.04.2015 - Erkinheimot - He B - 5/30
16. | KRJ - 17.04.2015 - Fiktio - He B - 6/40
17. | KRJ - 18.04.2015 - Yorca Warmbloods - He B - 3/29
18. | KRJ - 19.04.2015 - Rohkelikko - He B - 2/50
19. | KRJ - 20.04.2015 - Brynhild - He B - 3/32
20. | KRJ - 21.04.2015 - Fiktio - He B - 2/40
21. | KRJ - 21.04.2015 - Kisakeskus Bailador - He B - 5/30
22. | KRJ - 21.04.2015 - Rohkelikko - He B - 6/36
23. | KRJ - 22.04.2015 - Fiktio - He B - 2/40
24. | KRJ - 22.04.2015 - Yorca Warmbloods - He B - 5/29
25. | KRJ - 22.04.2015 - Erkinheimot - He B - 1/28
26. | KRJ - 23.04.2015 - Rohkelikko - He B - 5/50
27. | KRJ - 23.04.2015 - Erkinheimot - He B - 3/28
28. | KRJ - 24.04.2015 - Rohkelikko - He B - 6/50
29. | KRJ - 24.04.2015 - Rohkelikko - He B - 1/50
30. | KRJ - 24.04.2015 - Yorca Warmbloods - He B - 2/29
31. | KRJ - 24.04.2015 - Minnantila - He B - 1/27
32. | KRJ - 24.04.2015 - Petäjävaara - He B - 4/30
33. | KRJ - 26.04.2015 - Erkinheimot - He B - 7/50
34. | KRJ - 26.04.2015 - Rohkelikko - He B - 5/36
35. | KRJ - 26.04.2015 - Minnantila - He B - 2/27
36. | KRJ - 29.04.2015 - Rohkelikko - He B - 1/35
37. | KRJ - 30.04.2015 - Zurück - He B - 4/30
38. | KRJ - 01.05.2015 - Erkinheimot - He B - 7/50
39. | KRJ - 03.05.2015 - Zurück - He B - 5/30
40. | KRJ - 04.05.2015 - Zurück - He B - 5/30
41. | KRJ - 04.05.2015 - Rohkelikko - He B - 3/34
42. | KRJ - 05.05.2015 - Rohkelikko - He B - 2/34
43. | KRJ - 09.05.2015 - Wuki - He B - 1/36
44. | KRJ - 10.05.2015 - Wuki - He B - 2/36
45. | KRJ - 11.05.2015 - Wuki - He B - 5/36
46. | KRJ - 13.05.2015 - Runoratsut - He B - 4/31
47. | KRJ - 13.05.2015 - Wuki - He B - 1/36
48. | KRJ - 14.05.2015 - Runoratsut - He B - 3/31
49. | KRJ - 16.05.2015 - Wuki - He B - 3/36

Kenttäratsastus (14 voittoa)
01. | KERJ Cup - 31.07.2016 - Satulinna - Tutustumisluokka - 5/81

01. | VSR Cup - 31.07.2016 - Fiktio - Tutustumisluokka - 1/42

01. | KERJ - 24.03.2015 - Viisikko - Tutustumisluokka - 1/30
02. | KERJ - 05.04.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 2/26
03. | KERJ - 14.05.2015 - Muiston Suomenhevoset - Tutustumisluokka - 3/30
04. | KERJ - 18.05.2015 - Susiraja - Tutustumisluokka - 1/17
05. | KERJ - 20.05.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 3/30
06. | KERJ - 21.05.2015 - Muiston Suomenhevoset - Tutustumisluokka - 4/30
07. | KERJ - 21.05.2015 - Susiraja - Tutustumisluokka - 3/17
08. | KERJ - 24.05.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 1/28
09. | KERJ - 25.05.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 3/28
10. | KERJ - 28.05.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 3/27
11. | KERJ - 01.06.2015 - Riiviöt - Tutustumisluokka - 2/22
12. | KERJ - 02.07.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 3/29
13. | KERJ - 05.07.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 1/12
14. | KERJ - 09.07.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 1/12
15. | KERJ - 09.07.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 5/29
16. | KERJ - 08.11.2015 - Kilpailukeskus Stewart - Tutustumisluokka - 1/28
17. | KERJ - 10.11.2015 - Kilpailukeskus Stewart - Tutustumisluokka - 2/28
18. | KERJ - 14.11.2015 - Kilpailukeskus Stewart - Tutustumisluokka - 1/28
19. | KERJ - 15.11.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 1/26
20. | KERJ - 17.11.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 5/33
21. | KERJ - 20.11.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 3/33
22. | KERJ - 21.11.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 2/19
23. | KERJ - 22.11.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 4/19
24. | KERJ - 22.11.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 4/33
25. | KERJ - 24.11.2015 - Rohkelikko - Tutustumisluokka - 6/37
26. | KERJ - 25.11.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 4/19
27. | KERJ - 28.11.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 1/19
28. | KERJ - 19.12.2015 - Whispering Heaven - Tutustumisluokka - 3/25
29. | KERJ - 25.12.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 3/30
30. | KERJ - 29.12.2015 - Taikakuun Kartano - Tutustumisluokka - 1/30
31. | KERJ - 30.12.2015 - Mörkövaara - Tutustumisluokka - 5/30
32. | KERJ - 12.06.2016 - Metsovaara - Tutustumisluokka - 3/23
33. | KERJ - 13.06.2016 - Metsovaara - Tutustumisluokka - 2/23
34. | KERJ - 13.06.2016 - Március - Tutustumisluokka - 2/24
35. | KERJ - 15.06.2016 - Metsovaara - Tutustumisluokka - 2/23
36. | KERJ - 16.06.2016 - Metsovaara - Tutustumisluokka - 3/23
37. | KERJ - 22.06.2016 - Metsovaara - Tutustumisluokka - 4/18
38. | KERJ - 24.06.2016 - Metsovaara - Tutustumisluokka - 2/18
39. | KERJ - 26.06.2016 - Metsovaara - Tutustumisluokka - 1/18
40. | KERJ - 27.06.2016 - Metsovaara - Tutustumisluokka - 2/18
41. | KERJ - 27.06.2016 - Metsovaara - Tutustumisluokka - 1/21
42. | KERJ - 29.06.2016 - Metsovaara - Tutustumisluokka - 1/18
Esteratsastus (8 voittoa)
01. | VSR Cup - 30.04.2015 - Susiraja - 90cm - 4/63

01. | ERJ - 17.03.2015 - Juksula - 90cm - 6/60
02. | ERJ - 21.03.2015 - Juksula - 90cm - 6/60
03. | ERJ - 08.04.2015 - Thrillium - 90cm - 6/50
04. | ERJ - 09.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 3/40
05. | ERJ - 10.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 6/40
06. | ERJ - 11.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 4/30
07. | ERJ - 12.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 2/30
08. | ERJ - 13.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 2/30
09. | ERJ - 14.04.2015 - Ventos - 90cm - 4/30
10. | ERJ - 14.04.2015 - Harlakka - 90cm - 2/36
11. | ERJ - 15.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 4/40
12. | ERJ - 15.04.2015 - Harlakka - 90cm - 1/35
13. | ERJ - 16.04.2015 - Virtuaalitalli Wuki - 90cm - 3/30
14. | ERJ - 17.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 5/40
15. | ERJ - 17.04.2015 - Virtuaalitalli Wuki - 90cm - 2/30
16. | ERJ - 17.04.2015 - Viisikko - 90cm - 3/30
17. | ERJ - 17.04.2015 - Harlakka - 90cm - 1/35
18. | ERJ - 19.04.2015 - Virtuaalitalli Wuki - 90cm - 3/30
19. | ERJ - 20.04.2015 - Ventos - 90cm - 2/30
20. | ERJ - 21.04.2015 - Ventos - 90cm - 5/30
21. | ERJ - 21.04.2015 - Ventos - 90cm - 5/30
22. | ERJ - 21.04.2015 - Taikakuun Kartano - 90cm - 4/60
23. | ERJ - 21.04.2015 - Rohkelikko - 90cm - 1/32
24. | ERJ - 23.04.2015 - Ventos - 90cm - 2/30
25. | ERJ - 23.04.2015 - Viisikko - 90cm - 5/30
26. | ERJ - 26.04.2015 - Taikakuun Kartano - 90cm - 2/60
27. | ERJ - 27.04.2015 - Ventos - 90cm - 1/30
28. | ERJ - 28.04.2015 - Taikakuun Kartano - 90cm - 1/30
29. | ERJ - 28.04.2015 - Taikakuun Kartano - 90cm - 7/30
30. | ERJ - 30.04.2015 - Taikakuun Kartano - 90cm - 6/30
31. | ERJ - 01.05.2015 - Rohkelikko - 90cm - 4/30
32. | ERJ - 01.05.2015 - Riiviöt - 90cm - 2/42
33. | ERJ - 02.05.2015 - Riiviöt - 90cm - 6/42
34. | ERJ - 04.05.2015 - Riiviöt - 90cm - 6/42
35. | ERJ - 05.05.2015 - Riiviöt - 90cm - 6/42
36. | ERJ - 05.05.2015 - Riiviöt - 90cm - 2/42
37. | ERJ - 07.05.2015 - Runoratsut - 90cm - 3/30
38. | ERJ - 07.05.2015 - Riiviöt - 90cm - 4/42
39. | ERJ - 08.05.2015 - Riiviöt - 90cm - 1/42
40. | ERJ - 27.05.2015 - Runoratsut - 90cm - 2/30
41. | ERJ - 28.05.2015 - Millan Kilpatalli - 90cm - 2/50
42. | ERJ - 29.05.2015 - Runoratsut - 90cm - 4/30
43. | ERJ - 01.06.2015 - Runoratsut - 90cm - 1/30
44. | ERJ - 02.06.2015 - Runoratsut - 90cm - 2/30
45. | ERJ - 13.06.2015 - Breawa - 90cm - 3/40
46. | ERJ - 14.06.2015 - Allim's Sporthorse - 90cm - 3/30
47. | ERJ - 16.06.2015 - Allim's Sporthorse - 90cm - 2/30
48. | ERJ - 01.07.2015 - Runoratsut - 90cm - 4/30
49. | ERJ - 08.07.2015 - Runoratsut - 90cm - 4/30
50. | ERJ - 09.07.2015 - Runoratsut - 90cm - 4/30
51. | ERJ - 09.07.2015 - Runoratsut - 90cm - 1/30

Näyttelyt
01. | NJ - 03.12.2015 - Marvellous Herrings - Sh-tammat - 8/12, sertin arvoinen
02. | VSN - 27.12.2015 - Moondance - Sh-tammat - 11/12, 31,5p.
03. | VSN - 05.07.2016 - Március - S(p)h-tammat - 11/11, (2,5+3,5+3+3+2,5+3+2,5+2,5+3,5+3 = 29p.)
04. | VSN - 22.07.2016 - Adina - Sh-tammat - 12/12, (3-3,5-3,5-4-3-3,5-3,5-3,5-3,5-3,5 = 34,5p.)
05. | NJ - 07.02.2017 - Huvitutti - S(p)h-tammat - 11/11
06. | NJ - 12.02.2017 - Moondance - Sh-tammat - 12/12

Valmennukset

09.06.2016, Lissu T. - maastoestevalmennus, 90cm
Alkuverryttelyjen aikana epäilin - hiljaa mielessäni - hieronnan olevan raudikolle maastoestevalmennusta aiheellisempi rasti, tamma liikkui sen verran jäykästi. Kummasti Elvana vain vertyi jumppailun, asettelun ja taivuttelujen myötä, vaikkei alkuun ollut taipunut kyljistään tai kaulastaan oikein mihinkään. Kaiken päälle hevonen oli vähän laiskempaa mallia, kulmien ratsastaminen ravissa oli enemmänkin ravin väkisin ylläpitämistä ravissa, ja pääty-ympyrät laukassa etenivät yhtä reippaasti kuin teini ensimmäisenä koulupäivänä. Paljon voltteja, ympyröitä, täyskaartoja ja kiemurauria, pysähdyksiä, peruutuksia, askeleen pidentämistä ja lyhentämistä.. Teetin yarenilla ja Elvanalla hyvin perusteelliset alkuverryttelyt, ei tuollaista kankeaa etanaa voinut päästää hyppäämään, etenkään kiinteitä esteitä. yaren hoiti homman kotiin ratsastaen tasaisin, määrätietoisin ja siistein avuin, istunta ja tasapaino olivat hyvät. Kyllä o mukava katsella pitkästä aikaa yarenin ratsastusta! Verryttelyhypyt suoritettiin rataesteillä, ja viimein tammaan saatiin vähän eloa. Laukka rullasi heti paremmin, kun Elvi ymmärsi pääsevänsä hyppäämään. Verryttelyristikoilla ja -pystyllä hypyt olivat hyviä, okserille tuli pari kolautusta ja yksi pudotus, kun tamma ei nostanut kinttujaan tarpeeksi.

Maastoradalle lähdimme treenaamaan aika perusesteitä; rengaseste, tukki, pienessä ylämäessä oleva tukki, pienessä alamäessä oleva hauta, banketti. Ei mitään kovin kummoista, ja olihan tämä muutenkin enempi rutiinivalmentautumista ja cuppreppausta, ratsukolla on niin pitkä kisaura takanaan. Aloitimme tasaisella maalla olevista esteitä; metsätiellä olevasta rengasesteestä ja tukista sekä metsäaukealla olevasta banketista. Esteet olivat samalla linjalla suhteellisen lähekkäin, joten ensin pari yksittäishyppyä per este, sitten kaikki kolme kerralla. Sain ilokseni huomata, että Elvi nosteli maastoesteillä paremmin jalkojaan kuin rataesteillä ja oli muutenkin hieman.. enemmän hereillä. Kuumuva tammasta ei vieläkään tullut, mikä on tietysti hyvä, laukasta tuli hieman aktiivisempaa ja jalat olivat paremmin hypyissä mukana. Joka esteelle yaren ratsasti siistit, hyvät lähestymiset, ponnistuspaikat olivat kohdillaan, ratsastaja hypyissä mukana, Elvi nosti jalkansa, käytti selkäänsä. Jes! Siirryimme metsän vieressä olevalle mäkiselle niitylle, jolla pikkumäet ja niillä olevat esteet sijaitsivat. Elvi ylitti ylämäessä olevan tukin varmasti ja ongelmitta, alamäessä olevalle haudalle tuli yksi kielto (askel ei passannut kunnolla, Elvi empi ja jätti ennemmin hyppäämättä). Kieltoa seurasi kuitenkin pari onnistunutta hyppyä, ja siitä oli hyvä jatkaa loppuverryttelyihin. Oikein hyvää työtä, niin ratsastajalta kuin hevoselta, jota aluksi menin epäilemään.

08.06.2016, Sylvester - kouluvalmennus, Helppo B
Katselin kentältä millainen valmennettava sieltä tänään saapuisi. Aurinko häikäisi, mutta saavuttuaan lähemmäs huomasin tamman olevan hieman poikkeava rakenteeltaan, ehkei niin parhaassa lihaksessa mutta tavattoman suloinen. Tamma hamusi uteliaana tarjoamaani kättä herkkujen toivossa. Ratsastaja moitti tamman pohjatonta vatsaa kiristäessään satulavyötä ennen selkäännousua. Vielä ratsukon liikkeelle lähdettyä tamma katsoi olemattoman herkun perään, olin varmasti petturi. Elvi liikkui tasaisesti käynnissä, eikä turhaa kiirehtinyt askelissaan. Ratsastaja hoputteli tammaa reippaammalle käynnille tehden muutamia voltteja siellä täällä. Elvi ei ollut kankea, muttei kyllä heti yli-innokkaana mukanakaan. Ohjasta kerätessä ja raviin siirtyessä tamma aktivoitui ja askel reipastui hieman, siis vain hieman. Pitkillä sivuilla pyrittiin herättelemään tammaa reippaammalle askelelle ja lyhyillä sivuilla tehtiin iso pääty-ympyrä. Elvi taipui kauniisti ja askel pysyi tasaisena.

Muutaman kierroksen jälkeen tehtiin suunnanvaihto kokorataleikkaalla. Uuteen kierrokseen jatkettiin ravissa volteilla ja muutamalla pysähdyksellä. Elvi reagoi ratsastajan pieniin apuihin aktiivisesti, askel pysyi reippaana muttei hätäisenä. Pysähdyksissä keskityttiin tuomarille tehtyihin tervehdyksiin eli noin viiden sekunnin paikallaan seisomiseen. Tasaisin jaloin tamma ei malttanut seisahtaa vaan toinen takaisista tuntui nousevan automaattisesti lepuutukseen. Ratsastaja nuhteli tammaa hienoisesti naurahtaen, hieman kuin alkutunnista poristessaan tamman pohjatonta vatsaa. Elvi ei ollut moitteesta niikseen vaan jatkoi lepuutuksia paristi, kunnes otti ja ryhdistäytyi. Laukannoston yhteydessä Elvi tuntui innostuvan oikein kunnolla, sillä sieltä lähdettiin kuin tykin suusta! Tamma ei juossut holtittomasti vaan reippaalla ja tasaisella tempolla. Laukka pyöri erittäin nätisti ja volteilla tasainen tuntuma pysyi. Elvi pysyi hyvin sisäasetuksella, kaunis pyöreys löytyi myös kaulaan, hyvä tuntuma suuhun. Toiseen suuntaan laukattaessa ei laukka jäänyt huonommaksi. Ratsastaja näytti vallan Hangon keksiltä hymyisine suineen. Lopputunnin verkkaaminen ravissa tuntui leppoisalta, kun Elvi kääntyi hyvin olemattoman pienillä avuilla volteille ja pysähdyksetkin sujuivat tanssinomaisesti. Loppukäynneissä pitkää ohjaa ja paljon kiitoksia ratsulle hienosta työstä. Epäilen, että alkutunnin kadonnut herkku löytyy vielä ratsastajan kämmeneltä.

09.06.2016, Sylvester - estevalmennus, 90cm
Tuttu tamma kuului tallista asti tulevaksi. Hän kuulemma hörisi ohi menneelle orille, kertoi ratsastaja taluttaessaan innokasta tammaa kentälle. Naureskelin ratsastajan kanssa tamma innokkuudelle, joka tuntui vain paranevan. Esteitä oli luvassa ja Elvin havaitessa kentän esteet oli uusi iloinen hörähdys aiheellinen. Eihän ne miehet kestä ikuisuuksiin. Ratsastaja pääsi selkään ja aloitti vapamuotoisen alkuverkan käynnissä. Tamma piti tiukasti silmällä kentän keskuudessa olevia esteitä välillä itsekseen hörähdellen. Ohjia kerätessä tehtiin pari volttia ja pysähdystä ennen raviin siirtymistä. Ravissa taasen voltteja esteiden lomasta (jotka Elvi olisi ollut valmis hyppäämään heti!) ja pysähdyksiä uralla. Verkkalaukassa Elvi oli reipas ja piti silmät tiukasti lähimmässä olevassa esteessä. Hyvä että joku oli innokas, tuumi ratsastaja naurahdellen.

Hiljalleen päästiin parille maapuomille aloittelemaan ja miniesteelle. Elvi meni maapuomit laukassa leikiten jopa yli iloisen omaisesti loikkien. Pieni esteemme, joka oli noin 40cm pysty mentiin myös leikiten. Elvi oli voimissaan ja verkkaosuudelta siirryttiin hiljalleen 60-80cm esteille. Tammalla oli hyvin vauhtia, joka pysyi tasaisena. Lähestyttäessä estettä vauhti hieman kiihtyi odotetusti ja ratsastaja sai hypyn hyvin nousemaan esteelle. Alastulo oli puhdas ja tasainen, laukka jatkui nopeasti ratsukon katsellessa jo seuraavaa ristikkoa toisaalla. Elvi ei onneksi omiaan ennakoinut seuraavassa esteessä, vaan meni kiltisti osoitetulle esteelle rynnimättä. Tamma vaikutti hyvin maltilliselta hyppääjältäm, vaikka intoa oli ja etenkin menohaluja, oli tahti rauhanomainen. Ponnistukseen tamma panosti kyllä ja pidemmät esteet, kuten sianselkä, tuotti hieman enemmän vaikeutta, kun hyppy jäi mieluummin terävän korkeaksi kuin pitkäksi ja liitäväksi. Elvi ei kuitenkaan pienestä lannistunut, vaikka pari pudostusta tulikin. Ratsastaja tsemppasi hyvin uusintaan samalla esteelle, eikä tehnyt samaa vihrettä kahdesti. Viimeisen puhtaan radan jälkeen oli aika laittaa hommia pussiin, ratsukko sai tehdä ominpäin loppuverkkaa ravaten ja lopuksi käynnissä. Raivailin esteitä pois ja tunnustelin fiilistä ratsastajalta, vaikutti olevan hyvä vaikka hikeä pukkasi, mutta hymy oli kullanarvoinen.

10.06.2016, Sylvester - maastoestevalmennus, 90cm
Kolmantena valmennuspäivänä, parin välipäivän jälkeen, olin iloinen nähdessäni tutun Elvin ratsastajineen. Olimme tavanneet kahdelta tallin pihalla, jossa ratsastaja nousi selkään ja lähdimme kohti maastoja. Hetken matkaa tallista tuli ratsastajan kertoma maastoesterata. Se vaikutti lupaavalta ja esteet monipuolisilta. Oli tukkia, risuestettä, ylä- ja alamäen esteitä sekä pieni vesiestekin. Elvi oli innokas menemään rypemään vesiesteelle, mutta ratsastaja käänsi tamman pois ennen kuin kaviokaan kerkesi kastua. Ratsukko kävi lähimaastopolulla verkkaamassa ja minä jäin tutustumaan esteisiin. Ratsastajalla ei erikseen ollut toiveita, mitä treenattiin joten kokeillaan sitten kaikkia, tuumin.

Ratsukko palasi hetken päästä ja oli valmis. Aloittelimme pienimmällä risuesteellä. Elvi oli elementissään ja meni reippaasti laukassa mitään arastelematta. Tamma ei turhaan edes männynkäpyihin kompastellut, vaan lähestyi risuestettä isoeleisesti, valmiina toimintaan. Lievästi liioitellen tamma hyppäsi ensimmäisen esteen, josta käytiin "jälkipuinti" kuinka meni? Yhtämieleisesti jatkettiin suuremmille tuolta pieneltä leikkiesteeltä. Elvi lähestyi seuraavaa estettä, tukkia hyvin innokkaana. Este mentiin kohisten yli ja rata oli selvästi tuttu, ei liiemmin jännittänyt ja ratsastajakin sai rentoutua hyvän ratsun kanssa. Reilu tunti metsässä kulutettiin ja esteitä ylitettiin. Ylivoimaisesti hauskin este tammalle oli vesieste, missä mentiin isoliikkeisesti vettä turhaan säästelemättä. Ylämäen este oli varmasti rankimpia, kuten alamäenkin. Elvi ei kuitenkaan empinyt yhdelläkään esteellä etteikö hyppäisi. Lopputunnista ilakoitiin hieman vesiesteellä hypäten ja räpiköiden, josta Elvi oli ikionneissaan ja tohkeissaan pisti vedenpinnan uusiksi. Loppuverkat ratsukko sai rauhassa köpötellä maastossa saattaen toki ensin valmentajan tallille.

14.06.2016, Sylvester - kouluvalmennus, Helppo B
Mahdottoman huonolla säällä meitä tänään kyllä siunattiin. Vettä tuli kuin ämpäristä kaataisi ja kipitimme kiireen vilkkaan kesken alkukäyntien maneesille. Maneesilla kukin ravisteli itsestään valuvaa vettä minkä kerkesi. Jännä miten nopeasti sitä kastuu aivan läpimäräksi. Elvikin yritti ravistella ja ratsastaja yritti kiikkua selässä, kun tamma pisti pyristelemään. Onneksi ratsastaja oli sen verran ajantasalla, ettei tamma kerennyt pitkäkseen heittää päästäkseen piehtaroimaan. Tammaa hoputettiin reippaasti liikkeelle, että lämpö pysyisi yllä. Hyvin kentällä alkanut alkukäynti ja ravi jatkui nyt sateelta suojassa. Ravissa lämmiteltiin ensin ja tehtiin mm. paljon voltteja. Elvi vaikutti reippaalta ja innokkaalta, askel oli reipas ja työhön keskittyminen erinomainen. Kevyellä sisäasetuksella tamma taipui melkein rullalle ratsastajan pohkeen ympärille.

Taputuskiitoksesta tamma tuntui saavan lisää energiaa ja tamman hyvää fiilistä päätettiin käyttää hieman vaativampiin treeneihin. Ratsastaja nosti jalustimet ylös ristiin satulan edelle ja siirryttiin ratsastajaan kahdeksikkoa. Kahdeksikon koko oli kuin kaksi isoa volttia navatusten. Elvi piti hyvin yllä kevyelläkin ohjaksella sisäasetuksen, tamma taipui hyvin pelkällä painoavuilla. Volttien napakohdassa oli suoristaminen, muutaman kerran pysähdys ja hetken paikallaan seisominen. Ravin sujuessa hyvin otettiin mukaan laukkaaminen ympyröillä. Voltin keskellä otettiin pysähdys ja vaihtelevasti käynnin tai ravin kautta uusi nosto. Uralle siirryttiin muutaman hyvin onnistuneen kierroksen jälkeen. Jalustimet saivat levätä vielä satulan edessä ylhäällä. Uralla tehtiin vapaamuotoinen suunnanvaihto ja jatkettiin laukalla uuteen kierrokseen. Elvi liikkui reippaasti ja askel näytti erittäin ilmavalta, positiivisessa mielessä. Volteilla tamma taipui kauniisti, ei pungennut pois asetukselta. Ravissa tammaa ratsastettiin vielä hieman paremmin alle, että takaset ottivat paremmin takapään kannatukseen. Lopputunnista sai jalustimetkin laskea ja ratsastaa kevyttä ravia pitkin ohjin. Aurinko pilkahteli maneesin ikkunoista sisään, ilma oli kosteanraskas, mutta kyllä se loppuverkan ajan välttänee meille.

13.06.2016, Veera R. - kouluvalmennus, Helppo B
Tuulisen sään takia pidimme Elvanan ja tämän omistajan kanssa tänään kouluvalmennuksen maneesissa. Omistaja oli jo etukäteen kertonut, että Elvi tuppasi olemaan hieman jäykkä ja se vaatisi pidemmät verryttelyt kuin normaalisti. Olinkin siis suunnitellut tämän päivän tekemisemme hieman sen mukaan. Pyysin ratsastajaa ottamaan tamman kanssa aluksi ihan rauhassa hieman lönkyttelyä ympäriinsä ja sitten ottamaan ohjat käteen ja kävelemään reipasta käyntiä muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan. Tämän jälkeen ratsukko saikin siirtyä kevyessä ravissa tekemään isot voltit jokaisen sivun keskikohtaan. Aluksi Elvin askel näytti hieman tönköltä, lähes tulkoon ponimaiselta, mutta kyllä tammasta saatiin hieman rennompi, kun ravivoltitkin tehtiin vielä toiseen suuntaan. Ravailun jälkeen ratsukko käveli vielä hetken ennen kuin aloitimme itse valmennuksen.

Ensimmäiseksi tehtäväksi ratsukolle olikin valikoitunut niinkin vaikea kuin lisätty käynti ja keskiravi. Näin Elviä saataisiin ehkä vielä hieman rennommaksi ennen laukkaan siirtymistä. Ratsukon tuli mennä lisättyä käyntiä noin kymmenen askelta ja sitten keskiravia noin kymmenen askelta. Näin saatiin myös ratsastaja hereille, kun hän joutui askeleita laskemaan. Tätä tehtävää emme ratsukon kanssa jatkaneet sen pidempään, vaan seuraavaksi oli luvassa vastalaukka kiemurauralla. Toisin sanoen siis kiemuraura ilman laukanvaihtoja. Tämä näytti olevan Elville melko helppoa, sillä laukan nostokin näytti olevan sille suhteellisen haastavaa muutaman kerran, saati sitten, että sen olisi pitänyt laukka vaihtaa kesken kaiken. Otimme saman vielä toiseenkin suuntaan ja tamma alkoi näyttämään melko rennolta juuri, kun oli aika l opettaa valmennus. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja vaihdoimme ratsastajan kanssa muutaman sanan valmennuksesta ennen kuin jatkoin matkaani Ventoksesta kohti kotia.

Päiväkirjamerkinnät

24.12.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
"...Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa. Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee, talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee..." laulumme kaikui talvisessa metsässä, peittäen alleen lumihangessa tarpovien hevosten pärskähdykset ja keskeyttäen metsässä vallitsevan hiljaisuuden. Allani tarpova punarautias suomenhevostamma Elvana ei hätkähtänyt, vaikka läheisestä kuusesta tipahtivat lumet rumahtamalla alas ja johtohevosena toimivan Elvin pysyessä rauhallisena, eivät muutkaan säikähtäneet sen enempää. Olimme lähteneet pienellä porukalla kuusenhakureissulle, messissä olivat minä ja Elvi, Tiina ja Winja, Sanna ja Taika sekä tallinomistaja yaren, joka ohjasti pienestä reestä käsin tallin valjakkotammaa, Harhaluuloa. Loput olivat jääneet koristelemaan tallia joulukuntoon ja hymyilinkin itsekseni miettiessäni illan ohjelmaa. Luvassa oli hyvää ruokaa hyvässä seurassa ja hevosetkin saisivat nauttia illalla joulun kunniaksi herkuista, omenoista ja kuivatuista leivistä.

Taputin Elviä kaulalle, kun lopulta pysähdyimme yarenin käskystä. "Tässäpä näitä... olisiko tuo keskimmäinen hyvä?" tallinomistaja ehdotti osoittaen kolmea rinnakkain kasvavaa kuusta, samalla kun me loput laskeuduimme alas satuloista. "Minusta se on nätti, otetaan vain se", myönnyin ja myös muiden nyökkäillessä otin vastaan Taikan ohjat yarenin ja Sannan ottaessa urakakseen kuusen kaatamisen. Taika höristeli korviaan ja kurotteli innokkaana turpaansa Elviä kohti, joka taas seisoi paikallaan korvat sivuilla, näyttämättä olevan kovinkaan kiinnostunut lajitoveristaan. Päinvastoin, jouduin lopulta työntämään yli-innokkaan oloisen Taikan jopa kauemmas Elvin alkaessa luimia, raudikko ei selkeästikään välittänyt liiemmin toisen lähentely-yrityksistä. Kiinnittääkseni hevosten huomion hetkeksi, kaivoin molemmille sokeripalat taskujeni pohjalta ennen kuin tammojen huomion kiinnitti kuusen kaatuminen hangelle. "Noin", yaren virnisti ja pyyhki sahaamisen myötä puruun menneitä lapasiaan housujaan vasten. "Saatteko te kuusen reen kyytiin vai pitäisikö jommankumman tulla vielä avuksi?" kysyin vilkaisten Winjan ja Harhaluulon ohjia pitelevää Tiinaa, mutta yaren ja Sanna vakuuttivat saavansa kuusen kyllä kahdestaan rekeen. Ja ei se nyt niin iso onneksi ollutkaan, etteivätkö he myös sitä kyytiin saaneet.

Hevoset eivät olleet moksiskaan meidän puuhastelustamme, Taika yritti vain napata kuusen oksasta kiinni yarenin ja Sannan hinatessa sen ohitsemme, kun taas Elvi vaikutti nukahtaneen paikoilleen. Winjaa sen sijaan hankea vasten kahiseva kuusi vähän jännitti. Pienen ähkämisen ja kiskomisen jälkeen kuusi oli lopulta kyydissä kiinni sidottuna ja olimme valmiita lähtemään takaisin tallia kohti. Yarenin kääntäessä Harhaluulon, me muut nousimme takaisin satulaan ja ohjastimme ratsumme reen perässä takaisin kotia päin.

30.01.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
"Kaikki valmiina?" kysyin siloitellessani ryppyjä Elvanan ratsastusloimesta, suomenhevostamman lautasten päältä. Oli kirpsakka pakkassää ja sekä hevosten että ratsastajien hengitys höyrysi ilmassa. Taivas oli kuitenkin kirkas ja aurinkokin pilkahteli osittain puiden lomasta, vaikka sen hailakat säteet eivät vielä lämmittäneetkään. "Valmiina ollaan!" Tiina vastasi noustessaan punarautiaan Leidin selkään ja mallia seuraten, ponnistin itsenikin ylös Elvin satulaan. Nopeiden viimehetken satulavöiden kiristysten ja jalustimien korjailuiden jälkeen lähdimme ratsastamaan vierekkäin pitkin pihatietä, lumi vain hevosten kavioissa naristen ennen kuin siirryimme lumiselle metsäpolulle, me Elvin kanssa edellä ja Tiina Leidin kanssa perässä. Elvi kulki miellyttävän varmoin askelin, kaulaansa venytellen kun annoin tamman kulkea pidemmin ohjin alkumatkasta.

Ratsukoiden talven myötä tallaama polku kiemurteli mäntypuiden lomassa, läpi metsän notkojen ja rinteiden eikä talvisessa metsässä kuulunut muita ääniä kuin hevosten pärskähtelyt sekä minun ja Tiinan juttelu. "Otetaanko pienet hankilaukat?" ehdotin kun tulimme avonaisen niityn laitaan pysäyttäessäni Elvin hetkeksi aloilleen, niin että Tiinakin pääsi astumaan ratsunsa kanssa polulta pois. Leidi heitteli hieman päätään, mutta Elvi malttoi seistä rauhassa aloillaan, vain korviaan höristellen. "Sopii, mutta ei mitään kilpailua. Leidi innostuu kuitenkin muuten liikaa", Tiina virnisti ja ohjasi tamman keskemmälle upottavaa hankea. "Pelkäät vain, että häviätte minulle ja Elville", nauroin vaikka tiesinkin, ettei Elvistä olisi vastusta Leidille – raudikolla ei nimittäin ollut minkäänlaista voitontahtoa verissään ja Elvi tyytyisikin mielellään kakkossijaan. Sitten keskinäinen naureskelumme kuitenkin loppui, sillä molemmat keskittyivät nauttimaan hetkestä, kannustaessamme tammat laukalle umpihangessa. Leidikin pysyi aisoissa, sillä hanki hidasti menoa automaattisesti ja Elvi ei edes yrittänyt haastaa johtavaa hevosta. Lumi pöllysi ympärillämme ja hevoset alkoivat hengittää raskaammin, tuulenvireen tuodessa jäiset kyyneleet silmäkulmiin. Silti mikään ei voittanut sitä tunnetta, kun vahvat askeleet kantoivat eteenpäin hangessa ja harja hulmahteli kasvoille, ratsastajien iloisen naurun sekoittuessa hevosten tasaiseen pärskähtelyyn.

12.06.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
Silittelin Elvanan kaulaa rauhoittavasti, vaikka eipä raudikko ollut liiemmin moksiskaan vaikka kuljetusauto huojui hienoisesti toisen suomenhevostamman, Moon Kaino-Ainon, poistuessa autosta melkoisella ryminällä. Elvi vain höristeli korviaan ja tyrkkäsi minua sitten turvallaan vaativasti. "Joojoo, mennään, mennään", hymisin ja avasin riimunnarun solmun sekä työnsin karsinan seinän edeltä sivuun ennen kuin ohjasin tamman ulos autosta. Meidän poistumisemme sujui kaikessa rauhassa, kaviot vain kopisivat lastaussillalla eikä edes Ainon kimakka hirnunta tallipihalla saanut Elvissä reaktiota aikaan. Sen sijaan se, että toinen tamma yritti tunkea Elvin kylkeen kiinni, sai rautiaan luimistamaan ja näpläisemään huulillaan varoittavasti toista hevosta kohti. "Sooh... pärjäätkö sinä sen Ainon kanssa?" kysyin ystävältäni Sannalta, joka piti tiukasti kiinni hermostuneen suomenhevosen riimunnarusta. "Joo, ei tässä hätää. Aino vaan aina hermoilee näillä kisamatkoilla", Sanna huokaisi ja yritti rauhoitella tallia kohden vähän turhankin vauhdikkaasti pyrkivää tammaa. Me jättäydyimme Elvin kanssa suosiolla vähän taemmas, enkä voinutkaan kuin silitellä tyytyväisenä oman hoidokkini kaulaa, Elvana oli aina niin rauhallinen, suorastaan vakaa kuin kallio. Tämäkin kisamatka oli sujunut ilman ongelmia Elvin osalta. Vaikka matkaan oli lähdetty aikaisin aamulla ja takana oli kisapäivän jännitys, ei myöhäinen kotiin saapumisaikakaan vaikuttanut häiritsevän tammaa laisinkaan.

Ilta-aurinko valaisi tuttua tallipihaa loimottaen havumetsän puiden välistä ja väsymys alkoi painaa omissakin silmissä. Olikin helpottavaa kuulla tutut tervehdyshörinät ja kavioiden kopina tallikäytävällä, kun viimein pääsimme taluttamaan kisaratsut takaisin omiin kotikarsinoihinsa. Tallinomistajan tuodessa iltaruuat, riisuin nopeasti vain loimen ja kuljetussuojat pois Elvin yltä ennen kuin päästin raudikon iltaheiniensä kimppuun viimeisten taputtelujen kera. Päivä oli ollut meidän osaltamme onnistunut.

11.09.2016, Tuulia T.
Palattuamme takaisin talliin, yaren kysyi viitsisinkö pestä ennen lähtöäni Elvi-tamman. Mikäs siinä, ajattelin sillä minulla ei ollut mitään kiirettä päästä takaisin auton rattiin, joten vastasin yarenin pyyntöön myöntävästi. Eräs tallintyöntekijöistä oli jo tuonut tamman sisälle, mutta missä kunnossa. Saapuessani Elvin karsinalle minua oli vastassa oikea mutapeikko, joka olisi perusteellisen pesun tarpeessa. Napsautinkin riimunnarun oitis tamman riimuun ja talutin sen vesiboksiin, missä ensimmäiseksi huuhtelin suurimmat liat pois kädenlämpöisellä vedellä ennen kuin levitin vienosti kukkasilta tuoksuvaa shampoota tamman turkkiin. Koko hevosen ollessa vaahtoavan shampoon peitossa harjasta hännänpäähän, rupesin huuhtelemaan shampoota pois, jolloin kaiken kuran alta paljastui vaaleanruskea karvapeite. Huuhdeltuani shampoon pois, vedin hikiviilalla liiat vedet pois tamman karvasta ennen kuin talutin sen takaisin karsinaansa. Koko pesun ajan Elvi oli seissyt rauhallisesti aloillaan toista takajalkaansa lepuuttaen ja seurasi minua nytkin kuuliaisesti takaisin karsinaansa. Karsinaan takaisin päästyämme sidoin tamman vielä hetkeksi kaltereihin kiinni siksi aikaa, kun selvittelin sen takkuiset harja- ja häntäjouhet. Avukseni otin Elvin harjaboksista harjakamman, jonka avulla aloin käymään tamman takkuisia jouhia lävitse mihin meni hetki jos toinenkin, kunnes tamman jouhet oli kokonaan vapautettu takuista. Lopuksi vielä rasvasin neidin kaviot, minkä jälkeen päästin tamman irti. Ihailtuani hetken työni jälkeä, lampsin tallin toimistoon jättääkseni hyvästit yarenille. Ennen lähtöäni yaren kuitenkin tarjosi minulle vielä pullakahvit ennen kuin lähdin ajamaan takaisin kotia kohti.

12.02.2017, omistaja
"Vieläkö sinä sitä kiikutat näyttelyihin, eikö tuo alkaisi jo riittämään?" Saana käkätti minulle, kun saavuin jälleen kerran yhdeltä toivottomalta näyttelyreissulta, jossa Elvi oli ollut häntäpäässä arvioinnissa. "No kun halusin kuulla, mitä mieltä he Elvistä ovat..." koitin puolustella itseäni, vaikka tiesinhän minä sen jo aika turhaksi. En minä ikinä ollut pitänyt tammaa minään kovin kauniina yksilönä, mutta kaikesta huolimatta olin aina kiinnostunut kuulemaan useamman ihmisen mielipiteen ennen kuin tyrmäsin kokonaan ajatuksen hevosen näyttelyurasta.

Elvi katsoi minua surusilmäisenä takaisin, kun illemmalla kävelin sen karsinan ohi. "Höpsis, ei sinua kukaan pidä rumana", oli minun pakko sanoa tammalle aivan kuin se olisi ymmärtänyt. Avasin karsinan oven tyrkätäkseni rautiaalle iltaheinät ja samalla pujahdin myös extraherkun kera rapsuttamaan vanhaa rouvaa. Se oli käyttäytynyt ihan mallikelpoisesti näissä parissa lähiaikojen näyttelytilaisuuksissa, eikä meillä siltä osin olisi paremmin voinut mennä. Moni oli myös sanonut, miten suloinen tapaus Elvi oli ja sitä se myös minun silmissäni oli. Tietenkin toivoin, että tamman muksut eivät saisi ihan samanlaista ulkonäköä, mutta kyllä minulle tällainenkin suomenhevonen kelpasi. Ja hei, ainakin Elvi oli aika symppis luonteeltaan! Tamma oli kaataa minut kumoon, kun tönäisi isolla päällään minua kylkeen, enkä voinut olla nauramatta. Paljon oli mennyt aikaa, kun oltiin tähänkin tultu, mutta kyllä sitä vain toisinaan mietti, miten hyvä olikaan, että tunki päänsä aina kaiken maailman myynti-ilmoituksiin. Olisiko joku toinen ostaja osannut arvostaa Elviä samalla tavoin kuin minä ja muu Ventoksen väki. Onneksi siitä ei tarvinnut ottaa selvää, sillä tällä tammalla olisi kyllä tässä tallissa niin kauan paikka kuin siinä vain henki pihisi...

05.03.2017, omistaja
"Heii Elvi, nyt vähän pirteämpää ilmettä...!" koitin maanitella suomenhevostammaani iloisemmaksi, mutta turhaan. Sukulaistyttöni oli tullut ratsastamaan tammalla ja jännitti melkoisesti, kun näki Elvin ensimmäisen kerran. "Lu-lu-luimiiko se?" hän kysyi heiveröisellä äänellä selvästi ääni väristen melkoisen voimakkaasti. Pudistin päätäni hymyillen ja kerroin sen vain olevan laiskalla tuulella ja siksi sen korvat eivät olleet hörössä, mutta eivät ne sen puoleen luimussakaan olleet. Tallityöntekijäni Saana oli laittanut Elvin pyynnöstäni valmiiksi kuntoon, jotta pääsisimme samoin tein Hanna-tytön kanssa aloittamaan ratsastustuntia. Nappasin Elviltä ohjat kaulalta ja ojensin ne rohkaisevasti pellavapäiselle, kuusivuotiaalle Hannalle. Hän otti ne varovaisesti käteensä ja lähti huolestuneen näköisesti kävelemään pälyillen koko ajan taakseen, jottei Elvi vain pääse yllättämään. Minä kuitenkin luotin sen verran tähän tammaan, että tiesin sen kulkevan lauhkeasti kuin lammas.

"Nyrkit pystyyn ja ryhti suoraksi", ohjeistin maneesin keskellä, tarkemmin ottaen toisen päätypuolikkaan keskellä. Olin päättänyt rajata ratsastusuramme vain puoleen, jolloin pystyin paremmin olemaan läsnä, eikä Hannan tarvinnut jännittää niin paljon. Elvi ei kyllä totisesti ollut ihan virkeimmillään ja tuntui laahustavan eteenpäin vain puhtaasti tahdonvoimalla. Maiskautin aina silloin tällöin tammaan enemmän vauhtia, mutta totesin tämän samalla saavan Hannan jännittymään. "Ei se lähde sinun altasi yllättäen", kannustin häntä ja tsemppasin keskittymään omaan ratsastukseen. Vaikka Hanna ei ollut ollut kovinkaan montaa kertaa hevosen selässä, hän selvästi halusi oppia ja osasi jo näinkin alkutaipaleella olevaksi ratsastajaksi varsin hyvin ratsastuksen salat. Ja voi, hän uskalsi jopa ravata, kunhan vain minä olin juoksemassa vierellä!

Vajaa tunti kului kuin siivillä ja pian kerroinkin, että meidän olisi aika siirtyä hiljalleen loppukäynteihin. Hanna oli huomattavan paljon varmempi kuin alkutunnista ja hänen silmänsä loistivat kirkkaina Elvin selästä. Olihan hän selkeästi myös varsin uupuneen näköinen näinkin pitkästä ratsastuskerrasta, mutta ainakaan hän ei enää pelännyt tippuvansa rautiaan selästä. "Hienoa Hanna, hienoa Elvi", kehuin vielä kumpaakin, kun kävelimme takaisin tallille maneesilta. Oli mukava tuottaa pienelle lapselle itselle näinkin arkisella asialla iloa ja huomata, että päivästä tuli heti parempi. Ja olin aika varma, että Hannakin uskaltautuisi vielä vierailemaan Ventoksessa. Ties vaikka seuraavalla kerralla kokeilisi jo laukkaakin...

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse