VIR MVA Ch Hunajapuron Cecilius

KTK-II, YLA1, KRJ-II, ERJ-II, KERJ-III, SLA-I, Bronze Award

© VRL-11325, handepieni.kuvat.fi © VRL-11325, handepieni.kuvat.fi

Kantakirjaustilaisuus 30. elokuuta 2016
(R) 19 + 18 + 17 + 16 = 70p. / KTK-II

Champion-arvonimi myönnetty 27. syyskuuta 2016

YLA-tilaisuus 30. joulukuuta 2016
35 (17+18) - 29,5 (17,5+12) - 17 - 14 - 7 = 102,5p. / YLA1

KRJ:n laatuarvostelu 15. tammikuuta 2017
8 + 41 + 8,25 + 20 + 15 = 92,25 p. / KRJ-II

VIR MVA -arvonimi myönnetty 18. tammikuuta 2017

ERJ:n laatuarvostelu 28. helmikuuta 2017
7,5 + 40 + 10 + 20 + 15 = 92,5 p. / ERJ-II


Virtual Riding Horses Assessment 1. maaliskuuta 2017
6 + 9 + 7 + 7 + 5 + 8½ + 7½ + 5 + 3 = 64,444 % / Bronze Award

KERJ:n laatuarvostelu 25. maaliskuuta 2017
8 + 40 + 1 + 20 + 15 = 84p. / KERJ-III

SLA-tilaisuus 20. huhtikuuta 2017
15 (4-4-4-3) + 25 + 14 + 25 + 20 = 99 p. / SLA-I
Uniikki, edukseen erottuva luonteenkuvaus! Teksti mukaansatempaisevaa ja kerronta hyvää!

NimiHunajapuron Cecilius "Cecilius" VH-tunnusVH06-018-0671
Syntymäaika ja ikä24.03.2009, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaCatia / Hunajapuro (ex-om. Tuontikeskus Alegre)
IkääntyminenKatso (3v. 20.08.2010) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusYleispainotteinen
Väri ja säkäMusta, 151cm KoulutustasoKo He B, re 100cm, me 90cm

Tuontikeskus Alegren teurasmyynnin ilmoitus lämähti vasten kasvojani siihen malliin, että minun oli aivan pakko aukaista se. Olin joskus aikaisemminkin katsellut kuoppaan meneviä hevosia aiempina kuukausina, mutta jotenkin olin siihen mennessä saanut pidettyä tunteeni sen kummemmitta hankaluuksitta pois pelistä. Tällä kertaa katseeni kuitenkin haparoi hevosesta toiseen ja kyyneleet olivat jo nousta pintaan nähdessäni niin monen hevosen odottavan viimeistä matkaansa. Tiesinhän minä, ettei kaikille hevosille maailmassa riittänyt aikaa, mutta miten siellä olikin niin paljon jo yksistään suomenhevosia! Moni oli jo onneksi varattuja, mutta oma katseeni käväisi jokaisessa vielä kotia odottavassa hevosessa vuorollaan. Siinä vaiheessa viimeistäänkin koin melkoisen tunnekuohun, kun näin Hunajapuron Ceciliuksen odottavan kuolemantuomiotaan. Tuo musta ori oli hevoseni Hulipeli KIR:in puoliveli ja olinhan minä joskus aikoinani omistanut myös näiden kahden emän Kirveltäjän Kiukkupussin. Tamman myyntiä eteenpäin olin katunut jo vähitäänkin iäisyyden, joten enhän minä voisi ottaa kontolleni enää sen varsan katalaa kohtaloa. Yksi puhelinsoitto riitti *lumienkuli*:lle ja sain luvan hakea melkein 20-vuotiaan orin Ventokseen, sen loppuelämänsä kotiin!

Cecilius oli minulle tullessani menettänyt hiukan massaansa, eikä sen lihasköyhä olemus tehnyt varmaan moneenkaan vaikutusta. Ori oli tuolloin jopa sen oloinen, että se oli menettänyt hiukan jo elämänhaluaan, eikä toki pitkään suurimmaksi osaksi toimettomana olleen hevosen kohdalla se mikään ihme ollutkaan. Nyt Ceciliuksen oltua kuitenkin minulla pidemmän tovin, on siitä alkanut kuoriutumaan taas sellainen hevonen, jonka voisin sen kuvitella olleen aiemmin. Toiseen hevoseeni Hulipeli KIR:iin, Ceciliuksen puoliveljeen, verrattuna alkaa samanlaiset piirteet hiljalleen löytymään. Cecilius on varsinainen unelmahevonen ihmiselle, joka jaksaa puuhailla sen kanssa paljon ja vaikka ori ei pääsisikään treenaamaan oikein olan takaa, nauttii se rennommastakin meningistä. Tämä musta suomenhevonen ei ole aiheuttanut minkäänlaisia vaaratilanteita Ventoksessa, eikä ole sitä varmasti aiemminkaan tehnyt. Kokonaisuudessaan Cecilius on pakkaus, jollaisen moni voisi itselleen ottaa.

Joka kerran, kun haen Ceciliuksen käytävälle puunattavaksi, tulee ori yhtä innokkaasti luokseni, olipa se karsinassa tai ulkosalla. Musta suomenhevonen jaksaa seisoa paikallaan pitkiäkin aikoja, eikä minun ole kertaakaan tarvinnut huolehtia siitä, että se suunnittelisi karkumatkaa jäädessään hetkeksi yksin. Olenpa joskus antanut innokkaiden pikkutyttöjenkin jäädä oria harjaamaan keskenään ja tullessani takaisin, ovat he aina olleet yhtä haltioituneita. Cecilius on hevonen, joka ei hätkähdä työntekoa, eikä osoita näin ollen mieltään satulasta tai suitsista. Pitkän uran tehnyt ori tietää paikkansa ja kunnioittaa ihmisiä, vaikkei ehkä joka hetki olekaan saanut sitä vankkumatonta huomiota.

Hyppäsitpä selkään aikomuksenasi suunnata kentälle tai maastoon, koulutreeneihin tai esteradalle, on Cecilius aina yhtä yhteistyöhaluinen. Vaikka orin kapasiteetti ei riitäkään helppo B -tasoa korkeammalle, on sen työskentelytapaa ihailtava. Suomenhevonen käyttää takajalkoja ja selkäänsä uutterasti, eikä kulje muutenkaan epämääräisesti edeten. Sen askel on miellyttävä, olipa askellaji mikä vain. Oma ehdoton lempparini on laukka, sillä se on valtavan ilmavaa ja rentoa. Cecilius ei pure kuolaimelle, eikä omaa monelle suomenhevoselle ominaista jääräpäisyyttä tehtäviä suorittaessaan.
Esteillä Cecilius on enemmän laiska kuin kaahottaja, mikä saattaa montaa ratsastajaa jopa ärsyttää. Itse kuitenkin nautin kovasti saadessani oikeasti keskittyä siihen, mitä orin kanssa teemme, ihan pelkästään vastapainona moneen muuhun tallin hevoseen verrattuna. Tässäkin tilanteessa suomenhevonen kuitenkin kuuntelee ratsastajaansa ja löytää oikeat ponnistuspaikat selässä istuvan avustuksella. Automaattihan kyseessä ei todellakaan ole eli ei niitä onnistumisia laiskottelemalla ja pelkällä odottelulla tule. Silmää tällä hevosella kuitenkin on, eikä Cecilius lähde rynnistelemään ihan jokaisesta kulmasta yli, vaikkei muuten mikään kieltämisherkkä olekaan.
Maastossa sitä intoa löytyy enemmänkin, mutta vain sen verran, että tahti on reippaampi. Ikinä minun ei ole ainakaan tarvinnut pelätä Ceciliuksen lähtevän ryöstämään, vaikka retkellä olisikin oltu suuremmalla sakilla. Sitä en kiellä, etteikö tämäkin hevonen viihtyisi keulassa, mutta kyllä Ceciliuksen kanssa pärjää ihan yhtä hyvin vaikka takahevosenakin, kunhan ei anna hevosen jäädä muista hevosista jälkeen hätäilemään. Maastoesteillä sama varmajalkaisuus tulee esille kuten radallakin ja tyyli on mieluisaa katseltavaa. Olenpa kerran testannut senkin, että viereisestä pusikosta on juossut jänöjussi hädissään editsemme, eikä ori lotkauttanutkaan korvaansa. Katseli hetken vain hölmistyneenä kanssakilpailijaansa, kunnes päätti jälleen keskittyä työntekoon.

Koppikammoista tästä hevosesta ei saa tekemälläkään, mikä on kyllä ollut järjetön plussa kisamatkoille pakkautuessa! Pientä kiusantekoa pitää ehkä hitusen tehdä näpräilemällä pitkillä ajomatkoilla heinien sijaan omaa riimunnaruaan, mutta vielä kertaakaan sieltä ei ole löytynyt Ceciliusta irrallaan. Itse kisapaikalla ori on enemmän innoissaan kuin hermostunut, ja varsin orimaiseen tapaan se kiinnostus löytyy myös tammoja kohtaan. Itse suoritus on hyvin samantapainen kuin kotikulmillakin, eikä tuomareiltakaan tule yleensä mitään huonoa palautetta. Täyden kympin Cecilius osaa kyllä hommansa ja vaikka kotiin ei aina palattaisikaan ruusukkeiden ja pokaalien kera, on hymy siitäkin huolimatta ainakin omistajalla herkässä.

Mitä tulee lajitoverien kanssa hengailuun, on Cecilius siinä hommassa aika pro. Jo vanhemman iän omaava ori ei turhia muille lähde isottelemaan, mutta tietää kuitenkin oman paikkansa laumassa. Isommassa porukassa tämä musta ori antaa kyllä tilaa muillekin, mutta pistää ruotuun ne pojankoltiaiset, jotka kuvittelevat itsestään liikoja. Tammojen perään vanha herra ei jaksa kovinkaan usein huudella, mutta eipähän se tietenkään pahakseenkaan pistä, jos pääsee tekemään näiden kanssa lähempääkin tuttavuutta.

i. ILO Viikari KTK-III, YLA2, SLA-I
sh, m, 153cm
ii. VIR MVA Ch Huvikumpulan Viljami KTK-II, KRJ-III
sh, rn, 156cm
iii. VIR MVA Ch Nopsan Potku KTK-III, SLA-I
sh, tprt, 157cm
iie. Vinyyli
sh, rt, 154cm
ie. Ch Ilotar KIR KTK-III, YLA2
sh, rt, 149cm
iei. Vahingonilo WRJ-III
sh, 162cm
iee. Tarutar VOE YLA3
sh, prt, 158cm
e. VIR MVA Ch Kirveltäjän Kiukkupussi YLA3
sh, rt, 148cm
ei. Potenssi kadonnut
sph, rt, 145cm
eii. Potentiaali evm
sph, rn, 143cm
eie. Perhostyttö evm
sph, rt, 146cm
ee. Keskiviikon Kadotus
sph, m, 146cm
eei. Rautakausi kadonnut
sph, 144cm
eee. Saagan Romanssi kadonnut
sph, 140cm

Laajempi sukutaulu
Isälinja: Nopsan Potku (3. polvi) - Emälinja: Vahdotar kadonnut (4. polvi)
Suku pisimmillään 5. polvea

i. Ilomantsin tallista lähtöisin oleva ILO Viikari menehtyi jo vuonna 2011. Sitä ennen tuo yleispainotteinen suomenhevosori ennätti kilpailla kouluratsastuksessa, lähinnä Helppo B -tasolla, ja esteratsastuksessa 80cm korkeuksilla maksimissaan. Kokeiltiinpa tällä hiukan vilkkaalla ja rauhattomalla mustalla hevosella kenttäratsastusta ja valjakkoajoa, mutta näissä menestys ei ilmeisesti ollut kovinkaan suurta. Kahdeksan varsan isä palkittiin myös elämänsä aikana YLA2 ja SLA-I -palkinnoin, ja Ceciliuksen lailla ILO Viikarilta löytyi myös ulkonäköä. Tämän seurauksena mainetta tulikin myös näyttelykehien suunnalta ja suomenhevosten kantakirja palkitsi orin III -palkinnolla.

ii. Hyvin lempeäkatseinen Huvikumpulan Viljami oli kiltti, mutta välillä hiukan kiukutteleva ori. Ei siitä koskaan vihaista saanut, näkihän sen jo silmiä katsoessa, mutta pientä kuumenemisen poikasta saattoi ilmetä aina silloin tällöin esteradalla. Yleispainotteinen ruunikko niitti kiitettävästi sijoituksia sekä koulu- että esteratsastuksessa, tosin kilpailtavat tasot vaihtelivat hyvinkin suuresti. Taidot kuitenkin riittivät Helppo A:n liikkeiden vääntymiseen ja 110cm esteiden ylitykseen. Ceciliuksen suvussa ulkonäkö on kuitenkin ollut suuressa asemassa, joten ihmekkös tuo, että Viljamikin kantakirjattiin II-palkinnolla. Lisäksi arvonimi VIR MVA Ch ja KRJ-III -palkinto koristivat suomenhevosen meriittilistaa. Onko siis ihmekään, että jälkeläisiäkin teetätettiin yhdeksän kipaletta.

iii. Nopsan Potku ei ehkä yltänyt kantakirjauksen saralla III -palkintoa korkeammalle, mutta muotovalio ja Champion se on siitäkin huolimatta. Tämä monitaituri on kilpaillut eniten esteratsastuksessa hämmästyttävästi jopa 130cm tasolla, mutta sen lisäksi siltä löytyy koulu-, kenttä- ja valjakkoajon lisäksi kokemusta raviradoilta. Tasapainoinen luonne on varmasti antanut hyvän pohjan monipuoliselle harrastamiselle, mutta harmi, ettei Pojua ole viety sen kummemmin lajilaatuarvosteluihin. SLA-I -palkinnon se on kuitenkin käynyt lunastamassa itselleen ja monelle tuttu jalostusori on peräti 17 varsan isä.

iie. Sylvi-täti toi aikoinaan Vinyylin Jadelle Huvikumpulaan, jossa tamma pääsi pienimuotoisesti esittelemään taitojaan erityisesti kouluratsastuksen saralla. Kuusitoista sijoitusta rautias ennätti napsia itselleen jopa Vaativa A -tasolta saakka, mutta ei harmillisesti käynyt yksissäkään laatuarvosteluissa näyttäytymässä. Kolmen varsan emä periytti kuitenkin varmasti hyviä geenejä jälkeläisilleen, mutta ilmeisesti vain Hyvikumpulan Viljami pääsi enemmän kokeilemaan siipiään.

ie. Kirveltäjässä alkunsa nähnyt, myöhemmin Ilomantsiin muuttanut Ilotar KIR sai ansaitsemansa kodin ehdottomasti. Rauhallinen ja rakastettava rautias pääsi näyttämään taitonsa yleispainotteisesti Helppo A -tasolla sekä metrikymppiesteillä, eikä nirsoillut nappaamaan itselleen sijoituksia useampiakin. Lajilaatikset eivät tätä tammaa kutsuneet, mutta KTK-III, Champion-arvonimi ja YLA2 lienee kertovat jo tarpeeksi Ilon kovasta tasosta. Tätä hevosta olisi nähnyt mieluusti useammankin kuin neljän jälkeläisen emänä, mutta tapaturma aiheutti suomenhevosen ennenaikaisen lopettamisen.

iei. Tässä vaiheessa pääsemme taas suomenhevosmaailman hienouksiin, nimittäin kirveltäjäläisiin. Vahingonilo, tutummin Vallu, oli 162cm korkea western-painotteinen suomenhevonen, mikä erottaa jo orin hyvin muusta massasta. Hyvin laajasti lännenratsastuksessa kisannut Vallu taitoi myös vaikeampia tehtäviä, eikä mikään ihme, että se aikanaan palkittiin myös WRJ-III -palkinnolla. Orin kahdeksasta jälkeläisestä tuskin kovin moni jatkoi isänsä jalanjäljissä, mutta menestystä tuli kuitenkin taatusti. Harmi kyllä, kovinkaan montaa ei ole nykyhevosten sukutauluissa näkynyt.

iee. Tarutar VOE:sta ei ole jäänyt paljoa jälkiä tuleville sukupolville. Tämäkin tamma asui siisiin omistuksessa Kirveltäjässä, ja oli erittäin kiltti ja nöyrä tapaus. Kyseinen työmyyrä pärjäsi hienon luonteensa vuoksi koulu- ja esteradoilla, ja siirtyi kolmentoista vuoden iässä kokonaan siitoskäyttöön ansaitun työrupeaman jälkeen. YLA3-palkittu punarautias eli kunnioitettavasti 29-vuotiaaksi asti, jolloin vanhuuden tuomat vaivat kävivät liian raskaiksi. Siitosura Tarulla oli kuitenkin upea ja se ennättikin tuomaan maailmaan kahdeksan hienoa jälkeläistä, kaikki Kirveltäjän nimen alle.


e. On todellinen harmi, miten niinkin hienon hevosen kuin Ceciliuksen suku voi olla niin pahasti hävinnyttä. Emä Kirveltäjän Kiukkupussi jaksaa muistuttaa minua aina siitä, minkälaisia typeriä virheitä ihminen voikaan tehdä. Kirveltäjän lopettaessa otin Kiukkupussin hoiviini ja se olikin minulla omistuksessa aika pitkään, kunnes jostain syystä päätin siitä luopua. Virhehän se oli, sillä VIR MVA Ch - ja YLA3 -palkinnot napannut tamma on nykyisin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Rautias suomenhevonen piirtyy kuitenkin edelleen mieleeni mukavana tammana.

ei. / eii. / eie. Tämä sukuselvitysten tekeminen on hiukan turhauttavaa tässä vaiheessa, kun Ceciliuksen emän isä Potenssi, emänisän isä Potentiaali ja emänisän emä Perhostyttö ovat suvun muiden hevosten tavoin kadonneet, yllätys yllätys, jäljettömiin. Vanhat sukujuuret ovat tässä mielessä varsin rasittavia, suku kun tuppaa vanhuuttaan häviämään maailman syövereihin. Sanottakoon vain se, että koko kolmikko kantoi pienhevosgeeniä ja kai se on aprikoitava, että kyllä sieltä jostain täytyi löytyä hyvää potentiaalia vaikka mihin monitaituruuteen, kun Cecilius kerta on lunastanut omat henkilökohtaiset lupauksensa!

ee. / eei. / eee. Keskiviikon Kadotus isänsä Rautakauden ja emänsä Saagan Romanssin kanssa ovat myöskin täysi mysteeri. Sen verran olen saanut tongittua tietoja, että ainakin Saagan Romanssi kävi jonkin verran kilpakenttiä niin este- kuin koulupuolellakin ja asusteli Raadelman tilalla siitostammana. Ainakin tämä tieto luo lisävarmuutta siitä, että Ceciliuksen suvussa on niin kirveltäjäistä kuin raadelmalaistakin verta, eikä kumpikaan ole todellakaan mikään huono juttu.

4 jälkeläistä, joista 1 tamma ja 3 oria
19.10.2015 o. Ventoksen Wermilius KTK-III, SV-II (e. Sannin Werililja)
02.06.2016 o. Ventoksen Zumbelius (e. Zumbaan Sut Suohon)
03.10.2016 o. Ventoksen Wesuvius KTK-II (e. Sannin Werililja)
17.11.2016 t. Ventoksen Riimitys (e. Viehättävän Riimineili)
Esteratsastus (9 voittoa)
01. | VSR Cup - 31.01.2017 - Susiraja - 90cm - 7/85

01. | ERJ - 07.11.2015 - Filmür - 100cm - 3/30
02. | ERJ - 11.11.2015 - Aittohaara - 100cm - 3/50
03. | ERJ - 11.11.2015 - Aittohaara - 100cm - 5/50
04. | ERJ - 14.11.2015 - Aittohaara - 100cm - 3/50
05. | ERJ - 15.11.2015 - Filmür - 100cm - 4/30
06. | ERJ - 17.11.2015 - Huvitutti - 100cm - 4/40
07. | ERJ - 18.11.2015 - Aittohaara - 100cm - 4/50
08. | ERJ - 22.11.2015 - Pimento - 100cm - 6/40
09. | ERJ - 22.11.2015 - Pimento - 100cm - 1/40
10. | ERJ - 23.11.2015 - Pimento - 100cm - 4/40
11. | ERJ - 23.11.2015 - Mörkövaara - 100cm - 3/30
12. | ERJ - 24.11.2015 - Pimento - 100cm - 1/40
13. | ERJ - 24.11.2015 - Mörkövaara - 100cm - 3/30
14. | ERJ - 26.11.2015 - Mörkövaara - 100cm - 3/30
15. | ERJ - 28.11.2015 - Mirrormere Stables - 100cm - 1/30
16. | ERJ - 29.11.2015 - Mirrormere Stables - 100cm - 3/30
17. | ERJ - 01.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 6/40
18. | ERJ - 02.12.2015 - Holmberg - 100cm - 2/30
19. | ERJ - 02.12.2015 - Mirrormere Stables - 100cm - 5/30
20. | ERJ - 03.12.2015 - Tuiskula - 100cm - 2/30
21. | ERJ - 04.12.2015 - Kuuralehdon hevostila - 100cm - 1/30
22. | ERJ - 05.12.2015 - Holmberg - 100cm - 3/30
23. | ERJ - 05.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 3/40
24. | ERJ - 05.12.2015 - Kuuralehdon hevostila - 100cm - 5/30
25. | ERJ - 08.12.2015 - Kuuralehdon hevostila - 100cm - 5/30
26. | ERJ - 09.12.2015 - Kuuralehdon hevostila - 100cm - 1/30
27. | ERJ - 11.12.2015 - Viisikko - 100cm - 1/30
28. | ERJ - 12.12.2015 - Mörkövaara - 100cm - 3/30
29. | ERJ - 12.12.2015 - Viisikko - 100cm - 3/30
30. | ERJ - 12.12.2015 - Whispering Heaven - 100cm - 3/17
31. | ERJ - 13.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 3/40
32. | ERJ - 13.12.2015 - Whispering Heaven - 100cm - 4/17
33. | ERJ - 16.12.2015 - Mörkövaara - 100cm - 1/30
34. | ERJ - 18.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 3/40
35. | ERJ - 18.12.2015 - Viisikko - 100cm - 5/30
36. | ERJ - 19.12.2015 - Holmberg - 100cm - 6/40
37. | ERJ - 20.12.2015 - Mörkövaara - 100cm - 4/30
38. | ERJ - 22.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 4/40
39. | ERJ - 22.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 1/40
40. | ERJ - 22.12.2015 - Peikkola - 100cm - 2/30
41. | ERJ - 24.12.2015 - Peikkola - 100cm - 3/30
42. | ERJ - 24.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 5/40
43. | ERJ - 25.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 1/40
44. | ERJ - 26.12.2015 - Mörkövaara - 100cm - 3/30
45. | ERJ - 27.12.2015 - Mörkövaara - 100cm - 2/30
46. | ERJ - 27.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 4/40
47. | ERJ - 29.12.2015 - Turmeltaja - 100cm - 2/30
48. | ERJ - 29.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 3/40
49. | ERJ - 29.12.2015 - Huvitutti - 100cm - 3/40

Näyttelyt
01. | VSN - 23.07.2016 - Huvitutti - Sh-orit - 9/12, (4-4-3,5-2,5-3,5-4-4-4-4-3,5 = 37p.)
02. | NJ - 07.08.2016 - Turhan Suomenhevoset - Sh-orit - 5/14, irtoSERT
03. | NJ - 20.08.2016 - Kevolehto - Sh-orit - BIS3, MVA-SERT
04. | NJ - 01.09.2016 - Huvitutti - Sh-orit - 6/11, irtoSERT
05. | NJ - 15.11.2016 - Horisontti - S(p)h-orit - 6/12
06. | NJ - 03.12.2016 - Susiraja - S(p)h-orit - 6/12, sertin arvoinen
07. | NJ - 31.12.2016 - Susiraja - Sh-orit - BIS3, MVA-SERT
Kouluratsastus (7 voittoa)
01. | KRJ Cup - 31.12.2016 - Aittohaara - He B - 5/343

01. | VSR Cup - 30.11.2015 - Susiraja - He B - 10/136
02. | VSR Cup - 31.01.2017 - Susiraja - He C - 6/76
03. | VSR Cup - 31.03.2017 - Susiraja - He C - 5/113

01. | KRJ - 09.11.2015 - Fiktio - He B - 6/40
02. | KRJ - 03.11.2015 - Fiktio - He B - 3/40
03. | KRJ - 04.11.2015 - Fiktio - He B - 1/40
04. | KRJ - 12.11.2015 - Aittohaara - He B - 5/79
05. | KRJ - 15.11.2015 - Aittohaara - He B - 8/79
06. | KRJ - 16.11.2015 - Huvitutti - He B - 4/50
07. | KRJ - 18.11.2015 - Fiktio - He B - 5/40
08. | KRJ - 18.11.2015 - Aittohaara - He B - 1/79
09. | KRJ - 20.11.2015 - Fiktio - He B - 6/40
10. | KRJ - 21.11.2015 - Fiktio - He B - 6/40
11. | KRJ - 21.11.2015 - Pimento - He B - 6/50
12. | KRJ - 24.11.2015 - Pimento - He B - 5/50
13. | KRJ - 01.12.2015 - Fiktio - He B - 1/40
14. | KRJ - 02.12.2015 - Holmberg - He B - 1/40
15. | KRJ - 02.12.2015 - Fiktio - He B - 2/40
16. | KRJ - 02.12.2015 - Vindemia - He B - 5/30
17. | KRJ - 05.12.2015 - Holmberg - He B - 2/40
18. | KRJ - 13.12.2015 - Petäjävaara - He B - 1/30
19. | KRJ - 17.12.2015 - Whispering Heaven - He B - 1/30
20. | KRJ - 18.12.2015 - Whispering Heaven - He B - 5/30
21. | KRJ - 21.12.2015 - Yläkokon Ratsastuskoulu - He B - 1/30
22. | KRJ - 27.12.2015 - Holmberg - He B - 3/40
23. | KRJ - 14.06.2016 - Koistila - He B - 3/30
24. | KRJ - 18.06.2016 - Koistila - He B - 4/30
25. | KRJ - 19.06.2016 - Monadh Shetlands - He B - 4/28
26. | KRJ - 20.06.2016 - Koistila - He B - 2/30
27. | KRJ - 22.06.2016 - Március - He B - 2/40
28. | KRJ - 22.06.2016 - Monadh Shetlands - He B - 2/28
29. | KRJ - 24.06.2016 - Turha - He B - 3/30
30. | KRJ - 24.06.2016 - Monadh Shetlands - He B - 2/28
31. | KRJ - 27.06.2016 - Koistila - He B - 3/30
32. | KRJ - 27.06.2016 - Bridgeroad - He B - 3/50
33. | KRJ - 28.06.2016 - Bridgeroad - He B - 3/50
34. | KRJ - 29.06.2016 - Koistila - He B - 5/30
35. | KRJ - 29.06.2016 - Március - He B - 4/40
36. | KRJ - 01.07.2016 - Március - He B - 2/40
37. | KRJ - 01.07.2016 - Március - He B - 5/40
38. | KRJ - 02.07.2016 - Kaunovaara - He B - 1/30
39. | KRJ - 04.07.2016 - Március - He B - 2/40
40. | KRJ - 06.07.2016 - Kaunovaara - He B - 2/30
41. | KRJ - 07.07.2016 - Március - He B - 5/40
42. | KRJ - 09.07.2016 - Kaunovaara - He B - 2/30
43. | KRJ - 09.07.2016 - Hirvitammi - He B - 4/20

Kenttäratsastus (8 voittoa)
01. | VSR Cup - 30.06.2016 - Fiktio - Helppo - 1/75

01. | KERJ - 03.11.2015 - Yentel Ponies - Helppo - 3/25
02. | KERJ - 12.11.2015 - Mörkövaara - Helppo - 4/30
03. | KERJ - 17.11.2015 - Mörkövaara - Helppo - 5/30
04. | KERJ - 18.11.2015 - Lamoca - Helppo - 1/30
05. | KERJ - 18.11.2015 - Mörkövaara - Helppo - 2/30
06. | KERJ - 18.11.2015 - Pimento - Helppo - 5/30
07. | KERJ - 19.11.2015 - Huvitutti - Helppo - 1/30
08. | KERJ - 21.11.2015 - Rohkelikko - Helppo - 2/40
09. | KERJ - 21.11.2015 - Taikakuun Kartano - Helppo - 4/40
10. | KERJ - 22.11.2015 - Holmberg - Helppo - 2/40
11. | KERJ - 22.11.2015 - Lamoca - Helppo - 2/30
12. | KERJ - 22.11.2015 - Rohkelikko - Helppo - 1/40
13. | KERJ - 23.11.2015 - Lamoca - Helppo - 3/30
14. | KERJ - 24.11.2015 - Holmberg - Helppo - 5/40
15. | KERJ - 24.11.2015 - Lamoca - Helppo - 2/30
16. | KERJ - 25.11.2015 - Taikakuun Kartano - Helppo - 2/40
17. | KERJ - 26.11.2015 - Susiraja - Helppo - 4/30
18. | KERJ - 28.11.2015 - Lamoca - Helppo - 5/30
19. | KERJ - 29.11.2015 - Mörkövaara - Helppo - 3/30
20. | KERJ - 30.11.2015 - Holmberg - Helppo - 1/40
21. | KERJ - 03.12.2015 - Holmberg - Helppo - 5/30
22. | KERJ - 04.12.2015 - Mörkövaara - Helppo - 3/30
23. | KERJ - 04.12.2015 - Huvitutti - Helppo - 5/30
24. | KERJ - 04.12.2015 - Peikkola - Helppo - 4/19
25. | KERJ - 06.12.2015 - Holmberg - Helppo - 3/30
26. | KERJ - 07.12.2015 - Mörkövaara - Helppo - 5/30
27. | KERJ - 10.12.2015 - Holmberg - Helppo - 5/30
28. | KERJ - 12.12.2015 - Mörkövaara - Helppo - 5/30
29. | KERJ - 12.12.2015 - Huvitutti - Helppo - 4/30
30. | KERJ - 19.12.2015 - Whispering Heaven - Helppo - 5/30
31. | KERJ - 23.12.2015 - Whispering Heaven - Helppo - 5/30
32. | KERJ - 28.12.2015 - Huvitutti - Helppo - 4/30
33. | KERJ - 30.12.2015 - Huvitutti - Helppo - 1/30
34. | KERJ - 11.06.2016 - Március - Helppo - 4/25
35. | KERJ - 12.06.2016 - Metsovaara - Helppo - 1/40
36. | KERJ - 14.06.2016 - Kultahuisku - Helppo - 3/30
37. | KERJ - 16.06.2016 - Metsovaara - Helppo - 2/40
38. | KERJ - 17.06.2016 - Kultahuisku - Helppo - 2/30
39. | KERJ - 17.06.2016 - Metsovaara - Helppo - 1/40
40. | KERJ - 18.06.2016 - Kultahuisku - Helppo - 5/30
41. | KERJ - 19.06.2016 - Metsovaara - Helppo - 3/40
42. | KERJ - 20.06.2016 - Kultahuisku - Helppo - 2/30
43. | KERJ - 27.06.2016 - Metsovaara - Helppo - 2/27
44. | KERJ - 28.06.2016 - Metsovaara - Helppo - 4/27

Valmennukset

08.07.2016, Meiju K. - kouluvalmennus, Helppo B
Ei sitä usein tule valmentamaan hieman vanhempia, jo 20 vuotta täyttäviä hevosia, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Saavuin Ventokseen hieman myöhässä, joten Yaren oli jo kentällä lämmittelemässä mustaa oria minun mutistessa pikaiset anteeksipyynnöt. Tarkoituksenani olikin näin ensimmäisessä valmennuksessa vain saada hieman selville, minkälaisesta ratsukosta oli kyse. Pyysin heitä alkuun tekemään paljon siirtymisiä käynnin, ravin ja pysähtymisen välillä. Cecilius reagoi mukavasti Yarenin apuihin sen enempää kyselemättä, joten nopeasti siirryimmekin kolmekaariselle kiemurauralle tekemään taivutuksia, sekä tempon vaihteluja.

Tarkoituksena oli ravissa mennä suorilla osuuksilla hieman lisäten, ja kaarteissa kooten ja lyhentäen askelta, sekä asettaen ja kääntäen niin, että ori lopulta viimein lähestulkoon väistäisi takapäätänsä. Ratsukon yhteistyötä oli mukava seurata orin kuunnellessa Yarenin apuja tarkkaan ja sain enemmänkin korjailla Yarenin virheitä, sillä musta ori teki kaiken juuri niin kuin pitikin, jahka avut olivat oikein ja tämsälliset. Toistimme harjoitusta hetken, ja hyvän ja puhtaan suorituksen jälkeen muutin tehtävänantoa hieman. Suoran alkuun pysähdys, josta käyntiin ja ennen kaarretta siirtyminen raviin, jonka jälkeen sama uudelleen. Painotinkin heti täsmällisyyteen ratsukon aloittaessa ja vaihdoimme kolmikaarisen nelikaariseen ratsukon suoriutuessa kolmesta kaaresta leikiten. Nelikaarisella meinasi tulla hieman hoppu, joten muistutin rauhallisuudesta ja omasta hengityksestä, ja heti kun ratsastaja rauhoittui, rauhoittui hevonenkin.

Muutaman erittäin kauniin ja täsmällisen suorituksen jälkeen pyysin ratsukkoa jäähdyttelemään, samalla kun käväisin Yarenin kanssa läpi valmennuksen saavutukset ja huomioni.

10.07.2016, Meiju K. - maastoestevalmennus, 90cm
Oli hieman sateinen päivä tarpoessani kohti Ventoksen maastoesterataa, mutta se ei vauhtia haitannut. Ratsukko oli jo hyvän vauhtia verryttelemässä minun saapuessani paikalle ja takkiani tiukemmin ympärilleni kieriessäni mietin jo hetken, että kotiinkin olisi voinut jäädä kaakaota siemailemaan. Sen sijaan pyysin ratsukkoa ottamaan verryttelyksi yhden tukin molemmista suunnista ja he klaarasivat sen ilman mitään ongelmia, orin laukatessa kuin tämä olisi syntynyt hyppelehtimään kaatuneiden puiden yli. Pyysin ottamaan tukin vielä pariin otteeseen ennen kuin siirryin päivän viralliseen aiheeseen. Tarkoituksena oli ratsastaa mahdollisimman nopeita ja siistejä teitä, niin että paketti pysyi koko ajan kasassa, eikä ratsu eikä ratsastaja lähtisi kiirehtimään millekään esteelle. Eli malttia nopealle maastoesteosuudelle oli siis luvassa.

Esteeksi valikoitui tukilta banketille laskeutuva este, josta tiukan vasemman käännöksen jälkeen lammikkoon ja siellä olevan vesiesteen yli. Aloitimme suoraan laukalla, samalla minun painottaen, että alkuun mennään mieluummin vähän hitaammin. Aina yhtä luotettava Cecilius meinasi hieman innostua, heittäen jopa peräänsä hieman huomatessaan, että nyt alettiin tositoimiin. Minä ja ratsastaja naurahdimme, varsinkin kun musta ori asettui melkein saman tien takaisin uomiinsa ja kaksikko pääsi aloittamaan tehtävän. Rauhallista laukkaa etenevä kaksikko oli hieno näky, varsinkin kun Yaren osasi ennustaa orinsa askeleet aivan oikein ja he saivat jo ensimmäisellä suorituksella askeleet sopimaan aivan nappiin. Meidän ei tarvinnut ottaa tehtävä kuin kaksi kertaa, molemmilla kerroilla nopeuttaen tahtia, kun kiitin kaksikkoa ja patistin heidät maastoilemaan loppuverryttelyiksi. Ihastuttavan helppo tuo musta ori.

11.07.2016, Meiju K. - maastoestevalmennus, 90cm
Luvassa oli tällä kertaa esteitä ja olin kelejä uhmaten pyytänyt Yarenia rakentamaan kuuden esteen jumppasarjan ulkokentälle, niin että tilaa olisi pistää oriin vauhtia. Olin siis jumppasarjan lisäksi kaavaillut sarjaesteitä hieman vaativammilla yhdistelmillä. Olin jo tuumailemassa tolppien paikkoja ja Yarenin saapuessa huikkasin tälle ja orille tervehdyksen. He olivat juuri tulleet maastosta verryttelemästä, mutta pyysin Yarenia vielä näyttämään, että ori taipui mukavasti jokaiseen suuntaan jokaisessa askellajissa. Varmistuessani siitä, että ori oli hyvin lämmitelty – ei sillä, että siitä olisi ollut epäilystäkään – pyysin heitä jumppasarjalle. Joka toinen este oli laskettu puomiksi, jotta ori saisi kiinni mistä oli kyse. Cecilius ei tarvinnut paljon apua tämän tajuamiseen, vaan molempien suuntien jälkeen nostin kaikki puomit ylös kannattimille. Ori selvästi piti tästä jumppaamisesta ja hyppäsikin erittäin mielellään, kuunnellen Yarenin pidätteitä.

Asettelin sarjaesteitä ratsukon testatessa vielä laukan säädettävyyden ennen kuin pyysin heitä tulemaan sarjalle, jossa kahden pystyn – kahden lyhyen askeleen välillä – jälkeen oli neljän pitkän askeleen päässä pitkä trippeli. Jouduin jopa hieman toppuuttelemaan kaksikkoa pystyjen jälkeen, mutta onneksi ori oli niin loistavasti säädeltävissä, että ongelmaa ei tullut, vaikka hieman Yarenilla meinasi tulla kiire, jotta askeleet sopivat. Toisella kerralla ongelma oli suurimmaksi osaksi poistunut ja kaksikko suoritti kolmen esteen sarjan tyylillä. Pyysinkin heitä ottamaan vielä jumppasarjan, josta oli varsin tiukka lähestyminen pystyille ja siitä vielä trippelille. Ratsukko suoritti tuon kuin vettä vaan, orin korskuessa innoissaan. Toiseen suuntaan ei ollut mitään skismoja ja kaksikko toimi kuin unelma, ja siihen olikin hyvä lopettaa.

08.10.2016, Veera R. - kouluvalmennus, Helppo B
Tällä kertaa olin Ventoksessa valmentamassa yarenin upeaa suomenhevosori Ceciliusta. Lajina meillä tänään oli kouluratsastus ja ratsukko olikin jo maneesissa verryttelemässä, kun saavuin. Ratsukko oli kerennyt käymään jo itsenäisesti kaikki askellajit läpi. Pyysinkin ratsastajaa siirtymään suoraan raviin ja aluksi tekemään temmon vaihteluita. Joka kulmaan ratsastajan tuli tehdä voltit ja mennä silloin harjoitusravissa mahdollisimman hidasta ravia ja sen jälkeen mennä pitkät sivut lisättyä ravia ja lyhyillä sivuilla keskiravia. Tämä tehtävä orilta onnistui oikeaan kierrokseen hyvin, mutta vasempaan kierrokseen mentäessä ori tuntui volteissa hieman tönköltä alkuun, kunnes se alkoi vertymään kunnolla. Hetken päästä vaihdoin tehtävää niin, että ratsukon tuli tehdä laukassa ympyrä jokaisen sivun keskikohtaan ja muuten mennä harjoitusravissa. Tätä ratsukon tuli tehdä vain kierros kumpaankin suuntaan, kunnes pidimme välikäynnit.

Seuraavana tehtävänä Ceciliuksella ja tämän ratsastajalla olikin pohkeenväistö. Aluksi orilla ei meinannut takapää pysyä mukana tahdissa ja se meni lähes tulkoon sivuttain kaula sisäänpäin kääntyneenä. Kehotin ratsastajaa ottamaan hieman hellemmän tuntuman suuhun ja käyttämään enemmän jalkaa, että polle saadaan kulkemaan suorassa. Seuraavalla kerralla näyttikin jo paljon paremmalta, mutta Cecilius kompuroi hieman laiskahkosti väistöstä läpi. Kehotin herättelemään oria hieman ravaamalla välissä hiukan ja tulemaan uudestaan. Kolmannella kerralla pohkeenväistö menikin orilta oikein nätisti, vaikka hiottavaa vielä liikkeissä oli. Viimeiseksi tehtäväksi annoin ratsukolle tehdä isoa kahdeksikkoa, jossa olisi keskellä laukanvaihto vain muutaman raviaskeleen kautta. Loppuverkat ratsukko suoritti itsenäisesti.

29.10.2016, VP (VRL-14355) - kouluvalmennus, Helppo B
Autettuani yarenin purkamaan omat ja orinsa tavarat tiloihimme, oli aika aloittaa valmennusviikonlopun työleiri tehokkaalla kouluvalmennuksella. Yarenin saatua Ceciliuksen valmiiksi, suuntasimme yhdessä tuumin maneesiin, jossa annoin ratsukon kävellä tovin alkuverryttelyitä pitkin ohjin. Kun Cecilius oli saanut hieman lämpöä lihaksiin, kehoitin ratsastajaa keräämään ohjat tuntumalle ja pyysin häntä siirtämään orin raviin. Ravissa halusin ratsastajan ratsastavan oria melko paljon eteen avoimella kaulalla välillä suuntaa ja asetusta vaihdellen. Cecilius vaikutti varsin yhteistyöhalukkaalle hevoselle, joka eteni tasaisessa tempossa ratsastajan osoittamaan suuntaan. "Ota vielä muutama kierros reipasta laukkaa kevyessä istunnassa, niin se saa pitkän kuljetuksen jälkeen paikkoja auki. Sen jälkeen siirrä käyntiin, ja anna hetkeksi vapaat ohjat."

Pienen hengähdystauon jälkeen aloitimme käynti- ja ravityöskentelyn parissa, jossa halusin ratsukon tekevän pitkällä sivulla pohkeenväistöä siksak-mallilla niin, että itse väistöaskeleet olisivat jyrkkiä ja väistön suunnanmuutos tapahtuisi nopeasti, joskin kuitenkin hevosystävällisesti ja tasapainoisesti. Alkuun yaren ratsasti mielellään turhan paljon väistöaskeleita, jolloin hän ei ehtinyt tekemään montaa suunnanmuutosta pitkän sivun aikana, mutta pienen huomautuksen jälkeen hän alkoi ratsastamaan huomattavasti tehokkaammin, eikä jäänyt fiilistelemään niin sanotusti itsestään tulevia liikkeitä. Ravissa Cecilius terävöityi jo aika mukavasti, sillä se alkoi hiljalleen kantamaan itseään yhä paremmassa ryhdissä takaosansa päällä ja sai samalla valtavasti liikelaajuutta sekä ylös, että eteenpäin. Laukassa keskityimme tänään lähinnä vain myötä- ja vastataivutuksiin pääty-ympyrällä, sillä halusin ratsastajan saavan orin vielä elastisemmaksi molemmista kyljistä.

30.10.2016, VP (VRL-14355) - estevalmennus, 100cm
Valmennus aloitettiin melko itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen suhteutettujen estevälien treenaamisella, sillä olin asettanut ratsukolle osaksi alkuverryttelyä neljä puomia suhteutetuilla väleillä niin, että pääsisimme treenaamaan sekä laukan lyhentämistä että pidentämistä. Alkuun ratsukko sai tulla maapuomit normaalissa ratalaukassa, jonka jälkeen lähdimme työskentelemään laukan lyhentämisen parissa ja sen jälkeen pidentämisen parissa. Ensimmäisillä kerroilla ratsukko löysi hyvän, sujuvan rytmin puomeille, mutta laukan säätely vaati jo ratsastajalta aavistuksen enemmän. Kun tehtävää tultiin laukkaa lyhentäen, Cecilius menetti aavistuksen laukan aktiivisuutta, jolloin hevonen tuli luonnollisesti turhan raskaaksi kädelle ja homma tuntui hankalalle. Kun yaren muisti istua lähellä hevostaan, ratsastaa aktiivisella pohkeella ja kokoamisesta huolimatta pitää käden rentona ja kevyenä, saimme varsin sujuvia kokonaisuuksia aikaiseksi. Laukan pidentäminen oli tälle ratsukolle lyhentämistä helpompaa, joskin jäin edelleen toivomaan vielä parempaa reaktioita pohkeella annettuun apuun.

Pienen hengähdystauon jälkeen nostin maapuomit noin 80cm korkeudelle niin, että ensimmäinen ja viimeinen este olivat pystyjä ja keskimmäiset olivat tasaoksereita. Samalla kun puomit nostettiin ylös, vaadin lisää: ensimmäiset kaksi estettä saisi tulla normaalilla laukkalla, kun taas seuraavat kaksi estettä halusin hypättävän reippaamassa laukassa niin, että esteväliltä saadaan yksi laukka-askel pois. Ensimmäisellä kerralla Cecilius jäi turhan kauas ponnistuspaikoilta ja jäi aina puolikkaan askeleen päähän, mutta yarenin ratsastaessa seuraavilla kerroilla paremmalla itsevarmuudella eteen, saimme varsin kelvollisia suorituksia. Tältä tehtävältä jatkoimme vielä muutaman esteen radan hyppäämiseen, johon kuului alkutunnista harjoiteltu estesarja - välillä halusin ratsukon tulevan koko tehtävän läpi koottuna ja joskus osittain lyhennettyllä ja osittain pidennettyllä laukalla.

Valmennusviikonlopusta jäi varsin kiva fiilis: yaren ratsastaa hevostaan siististi ja melko tarkasti annettujen tehtävien mukaisesti, ja Cecilius vaikuttaa olevan ikäisekseen varsin hyvässä kunnossa niin koulu- kun esteratsastustakin ajatellen. Kotiläksyksi paljon laukansäätelyä ja siirtymiä, jotta kokonaisuudesta saa vielä tasapainoisemman!

Päiväkirjamerkinnät

16.07.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
"Aah.. shit!" manasin puoliääneen, kun ensimmäiset sadepisarat alkoivat tipahdella taivaalta. Olin saanut maastoon ratsukseni sametinmustan Ceciliuksen, mutta kaukaisuudessa jyrähtelemään alkanut ukkonen oli saanut meidät kääntymään puolitiessä takaisin. Pitkälti ravissa taivallettu kotimatka ei kuitenkaan vielä ollut tullut päätökseensä, kun sade alkoi. Tuulikin yltyi ja sen myötä ympärillämme kohoavat pitkät kuusipuut alkoivat huojua uhkaavasti samalla, kun taivaalla vyöryvät tummat pilvet saivat maiseman synkkenemään. Jopa tallin varmajalkaisimpia hevosia edustavan Ceciliuksen korvat alkoivat kääntyillä epävarmasti suuntaan ja toiseen, ja hetkeksi käynniksi hidastunut etenemistahtimme rikkoutui orin ottaessa muutaman reippaamman sivuaskeleen. "Sooh... hyvä poika Cecilius", rauhoittelin oria sekä äänelläni että kosketuksellani, silitellen suomenhevosen kaulaa osittain, koska se rauhoitti itseänikin. "Mennään kotiin", maiskautin orin liikkeelle, eikä Cecilius muuta kehotusta kaivannutkaan, vaan musta ratsuni keinahti samantien reippaaseen raviin.

Yritin pitää katseeni polussa keventäessäni, mutta hetken päästä yltyvä sade pakotti minut painamaan katseeni ja jopa Ceciliuksen kavioista lähtevä rytmikäs töminä peittyi hetken päästä sateen kohinan alle. Harmaa sadeverho peitti maiseman tehokkaasti näkyvistä, mutta Cecilius jatkoi matkaa korvat hörössä, vaikka sadepisarat valuivat noroina pitkin sen vahvaa kaulaa ja ukkonen jyrisi jälleen takanamme. Päätin kuitenkin luottaa Ceciliuksen suuntavaistoon, sillä tiesin itsekin ettemme olleet enää kaukana kotoa ja hetken päästä olinkin havaitsevinani tutun tallirakennuksen häämöttävän edessäpäin. "Hyvä Cecilius!" kehuin, kun tajusin orin tosiaankin suunnanneen määrätietoisesti kotiin siinä missä moni muu hevonen olisi voinut hermostua tyystin ukkosen jyrinän ja tuulen heittämän rankkasateen keskellä. Tallinovella meitä odoteltiinkin jo huolestuneina. "Kunnossa ollaan, ehdittiin vain kastua tyystin!" ilmoitin ennen kuin tallinomistaja ehti pukea huoltaan sanoiksi. Heilautin itseni nopeasti alas satulasta ja vaikka saappaani läiskähtivät heti vesilammikkoon, en voinut olla taputtamatta Ceciliusta nopeasti kaulalle ennen kuin lähdin taluttamaan oria kiireesti talliin – kuivattelemaan olisi päästävä pian, ettei flunssa iskisi vielä molempiin!

17.07.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
Hevosten kaviot kopisivat tallikäytävällä, kun tunnilta palaavat tallitytöt palasivat ratsuineen tallin puolelle. Hyväntuulinen jutustelu ja hevosten pärskähdykset sekoittuivat toisiinsa, suurimman osan suunnatessa karsinoille purkamaan hevosia. "Onko se pesupaikka jo vapaana? Näittekö miten hyvin Vaaja meni tänään, se oli ihan kuin toinen hevonen! Onko kukaan nähnyt Untamon hikiloimea missään?" kysymykset ja yleinen puheensorina tuntuivat herättävän tallikäytävän eloon. "Joku hikiloimi roikkui tuolla varustehuoneessa, olisiko se Untamon", huikkasin ohimennen Jennalle vietyäni oman ratsuni, Ceciliuksen, varusteet paikoilleen. Ori ei ollut onneksi kärsinyt taannoisesta kastumisesta kaatosateessa ja minäkin olin ihme kyllä välttynyt flunssalta, vaikka ehkä kiittäminen kävi kesän lämpölukemia, ei se sadekaan niin kylmä ollut. Karsinassaan odotteleva musta suomenhevonen höristikin korviaan, kun astuin ovesta sisälle ja löysytin sen riimunnarun. Cecilius taisi jo haistaakin taskuni pohjalla odottavat herkut, mutta en antanut niitä kuitenkaan suoraan orille, vaan kehotin sitä odottamaan hetken.

Pyyhkäistyäni enimmät pölyt Ceciliuksen yltä aloin venytellä orin jalkoja, orin lihasten ollessa yhä lämpimät. "Jaksaisipa sitä itsekin venytellä yhtä tehokkaasti!" vitsailin ohikulkevalle Tiinalle venyttäessäni Ceciliuksen takasta taaksepäin ennen kuin vaihdoin venytyssuunnan. "No niinpä... pitäisikö meidänkin kiskoa toisiamme jaloista ja käsistä aina tunnin päätteeksi", Tiina virnisti ja minä naurahdin, se se vasta omituiselta näyttäisikin! Cecilius sen sijaan vaikutti vain nauttivan, ori rentoutui eikä pistänyt ollenkaan pahakseen rauhallista venyttelytuokiota, jonka aikana kävin läpi sen jokaisen jalan. Lopulta ori sai myös palkintonsa, taskuni pohjalla odottaneen porkkananpuolikkaan, joskin se joutui venyttämään päätään pitkälle taakse, sillä taka-ajatuksenani oli tietenkin venyttää vielä Ceciliuksen selkää ja kaulaa orin kurotellessa kylkensä vieressä odottavan porkkanan suuhunsa. Lopulta venytys tuotti tulosta ja porkkana katosi hetkessä parempiin suihin tasaisen rouskutuksen myötä. "Hyvä Cecilius. Ja vielä kerran", hymyilin ja napsautin riimunnarun lukon kokonaan irti, jotta ori saattoi tällä kertaa venyttää päätään vapaasti etujalkojensa väliin, kun tarjosin porkkanan tällä kertaa suomenhevoselle sen vatsan alta. Niinpä niin, ajattelin kun taputtelin herkkuaan rouskuttavan orin kaulaa, ehkä sitä itsekin tosiaan innostuisi venyttelemään... ainakin jos joku tarjoaisi joka kerta palan suklaakakkua kiitoksena moisesta yrittelijäisyydestä!

19.07.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
Potkiskelin pikkukiviä tieltäni suunnatessani bussipysäkiltä kohti suomenhevostalli Ventosta. Tarkoituksena oli mennä tekemään iltatallia, mutta olin liikkeellä tavallista aikaisemmin, sillä olin halunnut päästä karkuun kotonani vallitsevaa synkkää tunnelmaa. Tänä aamuna tädiltäni oli nimittäin tullut puhelu, että isoäitini oli joutunut eilen yönä sairaalaan rintakipujen vuoksi ja vaikka tilanne oli nyt vakaa, lääkärit olivat silti varoitelleet, että pahimpaan olisi syytä varautua isoäitini korkean iän vuoksi. Oli siis sanomattakin selvää, että tunnelmat olivat aikalailla masentuneet ja tuntui, että sääkin kuvasti surkeaa olotilaamme, sillä eilispäivän helteestä ei ollut enää tietoakaan, vaan vettä oli satanut kuurottain pitkin päivää. Nytkin taivaalta alkoi ripsiä vettä, mutta onneksi ehdin Ventoksen pihamaahan ennen kuin sade ehti yltymään pahemmaksi.

Tallissa minua vastaan tulvahti tuttu, rauhoittava hevosentuoksu ja levollinen hiljaisuus, johon sekoittui vain muutaman tallissa olevan hevosen äännähdykset. "Ai Saana, hei! Oletkin ajoissa", eräästä karsinasta esiin astuva tallinomistaja tervehti minua iloisesti. "Moi", yritin saada ääneeni tuttua innostusta. "Joo, ajattelin vaan tulla jo nyt... Onko jotain mitä voisin tehdä?" yaren taisi huomata lannistuneesta olemuksestani, ettei kaikki ollut ihan kunnossa, tallinomistajan aavistuksen huolestuneeksi muuttuneesta ilmeestä päätellen, mutta onnekseni hän ei kuitenkaan ruvennut kyselemään enempää ainakaan vielä. "Ceciliuksen voisi harjata, se on pyörinyt tarhassa jossain kuralammikossa, niin siinä kyllä riittäisi puunattavaa", hän ehdotti. "Hienoa!" innostuin, mitä vain jotta saisin ajatukseni hetkeksi pois isoäidistä ja sairaalasta. "Se on varmaan vielä ulkona?" varmistin ja saatuani myöntyvän vastauksen nappasin lähimmän vapaan riimunnarun ja läksin hakemaan mustaa suomenhevosta sisälle.

Yksinään tarhassa oleva Cecilius hörisi nähdessään minut ja kuten yaren oli varoittanutkin, ori oli kyllä yltäpäältä mudassa. "Höh, missä sitä ollaan oikein pyöritty..." mumisin lähestyessäni oria ja kurottaessani kättäni rapsuttaakseni sitä otsalta. Hankasin mutaa pois Ceciliuksen poskesta ennen kuin napsautin riimunnarun kiinni orin päitsiin. "Tulehan, niin putsataan sinut kunnolla", hymähdin ja taputin oria kaulalle ennen kuin käännyin ympäri ja lähdin taluttamaan Ceciliusta tallia kohti. Ori seurasi minua nätisti löysällä riimunnarulla, eikä se hötkyillyt minnekään edes siinä vaiheessa, kun kiinnitin sen ristikiinnitykseen käytävälle. "Hyvä poika", kehuin ja annoin Ceciliuksen hetken hamuta käsiäni rapsutellessani sitä korvan takaa ennen kuin kävin hakemassa suomenhevosorin harjakorin. Kuten arvata saattoi, kuraa irtosi ja työtä riitti, mutta olin vain iloinen että sain keskittyä hevosen puunaamiseen sillä se salli sen, ettei minun tarvinnut ajatella yhtään mitään muuta kuin suan pyörivää liikettä orin mustalla karvapeitteellä. Ilmassa leijaili pölyä ja hevosenkarvaa, samalla kun lattialle ropisivat isoimmat mutapaakut.

En tiedä kuinka kauan jynssäsin Ceciliusta, mutta lopulta orin karva kiilsi jälleen kauniin sametinmustana. "Voi Cecilius", huokaisin ja nojauduin lopulta nyt jo silmät puoliummessa takajalkaansa lepuuttelevan suomenhevosen kaulaa vasten. Ummistin omatkin silmäni hetkeksi nojaten otsani Ceciliuksen harjaan ja vasta yarenin rykäisy sai meidät molemmat havahtumaan takaisin todellisuuteen. "Toimistossa olisi kahvia", tallinomistaja lausahti ystävällisesti, kun räpyttelin silmiini kiirineet kyyneleet nopeasti pois. "Joo", rykäisin ja vilkaisin yareniin kiitollisesti ennen kuin silitin Ceciliusta ja irrotin sen ristikiinnityksestä. Kyllä tämä tästä, tälläinen hevosterapia ja kuppi kuumaa ystävän seurassa pyyhkisivät varmasti oman osansa murheista pois ajan kanssa.

20.07.2016, Sylvester
Mahdottoman hieno ori sinulla tuolla tarhassa, sanoin yarenille ja osoitin mustaa suomenhevosta. Ai Cecilius? Hän kertoi orin olevan hieman yli 20 vuoden oleva ori, joka on aikanaan pelastettu eläkeikäisenä tuontikeskus Alegren teurasauton listoilta. Nielaisin ison palan, noin upea ori. Mietin jo mielessäni, että onko orissa ollut pahojakin vikoja muita kuin korkea ikä. Hän osasi lukea ajatukseni ja vastasi minulle jo ilman kysymistä. Eihän orissa vikaa toki ollut, korkea ikä oli tottakai este, jos halusi aktiivisen kisaratsun. Yaren kertoi orin suvusta, jossa tutut Kirveltäjäiset vetivät minut jälkeen kerran hiljaiseksi. Kerkesin jo hieman kadehtia hänen löytöään Alegresta, mutta tyynnyin nopeasti. Yaren vislasi hieman tarhan ulkopuolella ja pian ori köpötteli meidän tykö venyttäen kaulaansa, herkkuja tarjolla?

Oria oltiin ottamassa sisälle päivätreenejä varten, joten jäin mielenkiinnosta katsomaan treenien alkuja ennen kotiinlähtöä. Cecilius oli vaikuttava näky, vaikkakin hiemaan pyöreyteen taipuvainen piehenkön kokoinen ori. Alkukäynneissä ori oli heti aktiivinen, eikä olisi uskonut että kyseessä olisi todellakaan ollut reipas 20-vuotias hevonen. Askel oli reipas, kevyt ja yleissilmäyksellä orilla ori erittäin hyvä ryhti. Ravissa ori liikkui reippaasti, askelessa oli pituutta ja lennokkuutta. Poikkeuksellisen hyvin ori käytti myös takasiaan ja työskenteli aktiivisesti huomaamattomienkin apujen voimalla. Jäin hieman pidemmäksi aikaa kuin alunperin olin ajatellut, upposin ajatuksiini. Vilkuttelin ennen lähtöäni kentällä olevalle yarenille. Kotimatkan vietin hieman nostalgisissa fiiliksissä, että silloin aikanaan osattiin myös tehdä laadukasta jalostustyötä.

27.09.2016, omistaja
"Tässä on meidän tallin uusin Champion-arvonimen saanut!" kailotin kovaan ääneen taluttaessani mustaa oriani takaisin talliin. Sertejä oli kerätty sen verran monta näyttelyistä, että olin lopulta pirauttanut VSR:ään anoakseni kyseistä mainintaa ja he olivat luvanneet ilmoittaa minulle päätöksestä, jahka olisivat tarkistaneet palkintojen oikeellisuuden. Siihen samaan syssyyn olin saanut myös tallin toiselle hevoselle, Tiitulle, samaisen arvonimen pyydettyä ja hyvä että maltoin housuissani pysyä, kun odottelin lopullista päätöstä. Tuomareilta oli kuitenkin tullut sen verran selkeää palautetta, että ei tässä nyt ihan hakoteillä voitu olla. Hetki sitten olinkin saanut sähköpostitse varmistuksen asiasta ja olin sen juuri sopivasti lukenut hakiessani Ceciliusta tarhasta sisälle iltapuulle. Sain riemukkaan vastaanoton ja kasapäin onnitteluita.

Cecilius seisoi hiljaa paikoillaan ja mussutti heinäkasasta pieniä tukkoja, kun minä sipaisin sitä hitusen harjalla. Hevonen ei ollut kovinkaan likainen, yllättävää kyllä, vaikka koko päivän oli tullut pieniä sadekuuroja ja tarhat eivät olleet kuivimmasta päästä. Ajatukseni harhailivat väkisinkin siihen muistoon, kuinka olin bongannut tämän edessäni olevan orin Alegren teurasmyynnistä. Se ei ollut kelvannut kenellekään vanhasta ja hienosta suvustaan huolimatta, puhumattakaan sen näyttävästä ulkonäöstä. Minä olin kuitenkin nähnyt Ceciliuksessa sitä jotakin ja niin… Tässä sitä nyt oltiin. Hevonen oli hyväksytty suomenhevosten kantakirjaan II-palkinnolla ja VIR MVA –arvonimikään ei ollut enää kovin kaukana. Toki en voinut varmaksi tietää, saavuttaisiko Cecilius sitä, mutta ei se maailmaa kaatanut. Pääasia oli, että olin päässyt tuomaan orin parhaat puolet esille. Jos jonkun hevosen kanssa pystyi sanomaan onnistuneensa, niin tämän! Rapsutin Ceciliusta vielä korvan takaa tämän kääntyessä katsomaan minua kysyvästi ja kuiskasin sen korvaan hennosti: "Sinä olet tähti, tiesitkös sen".

04.10.2016, omistaja
"Me mennään nyt!" huikkasin vielä tallin puolella oleville ihmisille ja ennen kuin kukaan ennätti mitään vastata, olin jo pujahtanut kokonaan ulkopuolelle. Aurinkoinen syyssää oli saanut minut innostumaan ideasta lähteä pitkästä aikaa maastoilemaan - ilman satulaa! Toki en voinut lähteä toteuttamaan suunnitelmaani ihan minkä tahansa hevosen kanssa, mutta Ceciliukseen minä luotin tässäkin asiassa. Reilun 150cm korkean orin selkään ei punnerrettu ihan helposti lähes samanpituisella ihmiskeholla, joten turvauduin mukisematta puomin vierellä jököttävään jakkaraan. Suomenhevonen seisoi hiljaa paikoillaan, joten pian istuin sen selässä jämäkästi ja tunsin lämpimän selän lämmön takamukseni alla. Nautin jo nyt tästä hetkestä.

Lokakuu oli jo alkanut, mutta siitä huolimatta pystyin tuntemaan auringon lämmön poskillani. Mietin hiljaa mielessäni sään muistuttavan enemmänkin kevättä, mutta ilman suuri kosteus sai kuitenkin minut nostamaan takinkauluksia korkeammalle. Cecilius eteni metsäpolkua varmoin askelin, eikä antanut koivun- ja vaahteranlehtien kahinan jalkojensa alla häiritä yhtään. Pienet tuulenpuuskat saivat aavemmilla paikoilla nämä värikkäät puiden osat nousemaan ilmaan ja pyörähtelemään hetken aivan kuin pienet tanssijat värikkäissä mekoissaan. Vaikka syksy tuntuikin toisinaan melko ankealta kaiken kesän lämmön ja vehreyden jäljiltä, kyllä luontoa oli pakko ihailla ja olla tyytyväinen siihen, että Suomessa oli näin monta erilaista vuodenaikaa. Cecilius ei todennäköisesti saanut ympäristöstä irti ihan samanlaisia viboja irti kuin minä, mutta ainakin se antoi minun nauttia tästä kaikesta.

Jossain vaiheessa keräsin ohjat ja annoin orille kevyesti pohjetta merkkinä raviin siirtymisestä. Siirtyminen oli pehmeä, eikä tyypilliseen tapaan tullut missään vaiheessa sitä tunnetta, että selästä olisi voinut tippua – kiitos Ceciliuksen tasaisten askellajien. Pieni ravipätkä ei antanut ihan samanlaista mahdollisuutta ympärillä olevan ihailuun, mutta voin myöntää nauttineeni ihan samalla lailla vauhdinkin tuomasta ilosta. Aikomuksenani oli juuri yllyttää Cecilius pieneen laukkapyrähdykseen, kun silmäni osuivat tiellä sinkoilevaan möykkyyn. Tein pikaisen pysähdyksen ja se ei tullut tippaakaan liian myöhässä. Ori allani tuntui hetken hölmistyneeltä, eikä todennäköisesti tullut yhtään viisaammaksi katsoessaan jalkoihinsa. Pieni siili se siellä tuhisten mietti, mihin ilmansuuntaan oikein lähtisi ja tonki ilmeisesti samalla kosteaa lehtipeitettä lihaisen aterian toivossa. Cecilius tuijotti pienoista otusta korvat hörössä ja silmät pyöreinä, mutta tunsin hyvin, ettei se missään vaiheessa jännittynyt.

Pieni kohtaaminen luonnon kanssa päättyi siihen, kun siili lopulta tajusi olemassaolomme ja viipotti metsän siimekseen hurjalla vauhdilla. Pian en erottanut siitä enää piikkiäkään, vain pieni heinien heiluminen kertoi vielä äskettäisestä tapahtumasta. Tällaiset pienet asiat aiheuttivat juuri ne parhaimmat onnen tunteet!

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © VRL-11325 | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse