Moon Kaino-Aino

KTK-III, YLA1, ERJ-II, KRJ-I, KERJ-I, SLA-I, Bronze Award

© kasvattaja © kasvattaja

YLA-tilaisuus 31. elokuuta 2016
36 (18+18) - 33 (21+12) - 18,5 - 14 - 7 = 108,5p. / YLA1
Lisäksi Aino oli arvostelun ensimmäiseksi paras, AP1 ja se sai parhaat tekstipisteet, 36/40p.

ERJ:n laatuarvostelu 30. syyskuuta 2016
7 + 42 + 12 + 20 + 15 = 96 p. / ERJ-II

Kantakirjaustilaisuus 30. syyskuuta 2016
(R) 17 + 16 + 16 + 16 = 65p. / KTK-III

KRJ:n laatuarvostelu 15. lokakuuta 2016
7 + 42 + 25 + 20 + 15 = 109 p. / KRJ-I

KERJ:n laatuarvostelu 25. marraskuuta 2016
6,5 + 42 + 22 + 20 + 15 = 105,5. / KERJ-I

SLA-tilaisuus 20. joulukuuta 2016
12 (3-3-3-3) + 17 + 25 + 25 + 20 = 99p. / SLA-I
Hyvät tyypit. Leveähkösti runkoon liittynyt kaula, pyöreä runko, pitkä lanne ja lautanen. Sapelihakuiset etuset joissa lyhyehköt sääret, käyrähköt kintereet.


Virtual Riding Horses Assessment 28. helmikuuta 2017
4 + 3 + 8½ + 4 + 6 + 9 + 3½ + 8 + 8 = 60,000 % / Bronze Award

NimiMoon Kaino-Aino "Aino" VH-tunnusVH12-018-0443
Syntymäaika ja ikä27.11.2011, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaMoondance
IkääntyminenKatso (4v. 21.11.2012) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenpienhevonen, tamma PainotusYleispainotteinen
Väri ja säkäRautias, 147cm KoulutustasoKo He A, re 90cm, me 80cm

"Aino oli niitä päähänpistoja, kun minä päätin haluta kaikkien hylkäämän raakilehevosen, josta koulisin vielä huippuluokan hevosen! Kyllähän se teoriassa oli ihan hyvä idea, mutta käytäntö olikin jo heti kättelyssä asia erikseen. Minulla oli jo entuudestaan yksi moonlainen tallissa ja kun misery. tarjotteli minulle paria kasvattiaan lisää, en minä niistäkään osannut kieltäytyä. Varsinkin, kun kyseessä oli reppanat tapaukset, jotka olivat toistuvasti palautuneet kasvattajalle takaisin ja joutuneet viettämään lähinnä vain seurahevosen elämää nuoresta iästään huolimatta. Ainon kohdalla ei kyllä kauaa tarvinnut miettiä, miksi sen kanssa ei kukaan ollut jaksanut työskennellä... Tamma oli alkuun todella kankea tapaus ja kun siihen lisättiin vielä yhteistyöhaluttomuus, ei paljoa vaikeammaksi homma voinut enää mennä. Monet työtunnit ja toisinaan jopa selästä mätkähtelyt saivat tällaisen sisukkaammankin naisen lannistuneeksi, mutta itsepäisestä muulista tulisi vielä varmasti jotain vaikka väkisin, sen olin päättänyt jo siinä vaiheessa, kun tamma minun talliini ensikerran asteli!"

Ainon kanssa työskentely on välillä sama asia, kun hakkaisit päätäsi armottomasti seinään. Tai ainakin se siltä usein tuntuu! Suomenhevostamma on kehittynyt kuitenkin paljon siitä, mitä se oli Ventokseen tullessa, olihan tamma jo useampaan otteeseen vaihtanut kotia, eikä oikein kukaan ollut ennättänyt työstämään sitä tarpeeksi eteenpäin. Ainolla on usein huonoja päiviä, mutta mikään mahdottomuus ei sekään ole, että kaikki menisi aivan täydellisesti nappiin. Rautias osaa koitella monen hermoja ja olla ilkeäkin hampaita näytellessään, mutta toisessa hetkessä sille iskee armoton hellyydenpuuska, ja se haluaa tulla rakastetuksi ja osoittaa sitä myös toisille.

Kuten sanottu, löytyy sekä hyviä että huonoja päiviä! Vastaus löytyy kuitenkin hyvinkin pian, sillä jo siinä vaiheessa, kun Ainoa laittaa ratsastuskuntoon, osoittaa tamma selkeästi sen päivän mielialansa. Jos kaikki on sen mielestä kyseisenä päivänä turhaa ja tylsää, rautias seisoa tojottaa paikoillaan korvat syvälle niskaa vasten painautuneina ja väläyttelee välillä kaunista hammasrivistöään ihmisen kulkiessa siitä ohi. Kertaakaan Aino ei ole kuitenkaan ketään purrut, mutta kyllä se siltikin osaa aina yhtä lailla säikäyttää. Herkkähipiäinen tamma ei kuitenkaan ole, mikä on tietysti mukava juttu ronskimmin harjaamaan tottuneelle. Satuloidessa neitokainen kiukuttelee vieläkin enemmän - takajalka tömähtelee kiukkuisesti lattiaan ja häntä huiskii säpäkästi ilmaa. Hassuinta on kuitenkin se, että kaikki tämä voi olla jo seuraavana päivänä muisto vain, mikäli Aino päättää vaihtelun vuoksi nauttiakin elämästään sillä hetkellä.

Aino ei pukittele, ryntäile päättömästi tai hypi pystyyn, mutta kyllä se siltikin osaa koitella ratsastajansa hermoja. Tammasta huomaa selkeästi sen, että luottamuspula on toisinaan suurtakin, se kun ei vain uskalla uskoa siihen, ettei sen tarvitse joutua pian taas uusiin käsiin. Tästä hevosesta huomaa selkeästi sen, että kyseessä on puhtaasti yhden ihmisen ratsu, mutta on Aino näiden muutaman vuoden varrella alkanut oppimaan myös sen, ettei muutos ole aina huono merkki. Tutun ratsastajan kanssa rautias työskentelee jo melko pyyteettömästi ja kuuliaisesti, vaikka onkin melkoisen tarkka siitä, miten ihminen sen selässä istuu. Pienikin horjahdus tai liian kova nykäisi suusta saattavat tehdä hevosen olosta hetkessä epävarman, jolloin Aino muuttuu kankeaksi ja askellus on epäpuhdasta.

Esteillä Aino on myös varsin epävarma ja vaatii ihan oikeasti sellaisen ratsastajan, joka näyttää sille suunnan tarkkaan, eikä jätä sitä suoriutumaan yksin. Kielto tulee hyvinkin helposti, jos lähestymiskulma on väärä tai esteiden välillä askeleet menevät väärin. Se hyvä puoli tammassa kuitenkin on, että hyppytyyliä ja -kapasiteettia vaikka muille jaettavaksi eli kunhan vain ratsastaja pitää huolen siitä, että esteille suoriudutaan kunnialla, niin Aino hoitaa aika hyvin sen, mitä hypyn aikana tapahtuu. Sirojalkainen tamma varoo tarkkaan kolauttamasta koipiaan yhteenkään puomiin ja jos niin kävisikin, rautias todennäköisesti menettää keskittymiskykynsä koko loppusuorituksen ajaksi. Ei siis mikään helpoimmasta päästä oleva esteratsu, mutta ainhan pientä haastetta pitääkin löytyä!

Maastossa Aino on aidosti rento ja lähinnä siellä se tuntuu unohtavan jatkuvan ratsastajan virheiden tarkkailun. Metsässä ratsastaminen ei ole pelkkää suorittamista, joten siellä uskaltaa pikkuinen tammakin hieman hengähtää. Varsinkin jos seurana on muitakin hevostovereita, ei mitkään mörötkään pelottele puiden lomasta! Sekin hyvä puoli Ainossa on, ettei tamma hötkyile ravi- tai laukkapätkilläkään, vaan tulee kyllä siellä, missä ratsastaja haluaa sen tulevan. Laumaviettiä se ei kuitenkaan vähennä, kyllä tamma kuitenkin villiin laukkaankin lähtee, jos muut uhkaavat jättää sen jälkeen. Maastoesteillä pieni epävarmuus astuu taas kuvaan ja kiellot ovat varsin yleisiä. Jos rataesteillä täytyy olla tämän suomenhevosen kanssa tarkkana, täytyy virittää kaikki taitonsa entistäkin enemmän äärimmilleen maastossa hypätessä.

Kisoissa Aino on toivoton stressaaja ja se alkaa jo matkalla kisapaikalle. Traileriinkin meno on jo melkoisen kova paikka koppikammoiselle hevoselle, eikä Aino taatusti mene pimeyteen yksin, vaan matkassa pitää aina olla joku toinenkin kaveri. Kun perille lopulta päästään, on tamman vatsa aivan kuralla, eikä suuri väenpaljous vaikuta asiaan ainakaan parantavasti. Ikinä ei voi tietää, kuinka itse kilpailusuoritus menee, mutta se on ainakin varmaa, että ratsastajan täytyy pysyä vakaana kuin kallio joka tilanteessa, tai lopputulos ei ole todellakaan mieluinen.

Varmaankin johtuen jatkuvasta kodin vaihtamisesta, Aino on todella kiintynyt muihin hevosiin. Vieraisiin ihmisiin sen on ollut aina vaikea luottaa, mutta muiden hevosten kanssa se tuntuu aina olevan rauhallinen ja varma. Muutaman kerran Aino on tullut jätettyä yksin tarhaan, mutta eipä ole montaa minuuttia mennyt, kun hevonen on jo aloittanut toivottoman juoksentelun pitkin aidan vartta ja tullut lopulta läpi, jos kukaan ei ole ennättänyt sitä ennen käydä hakemassa pois. Hevosriippuvuus on toisinaan melkoinen rasite, mutta onneksi suuressa tallissa on yleensä aina joku hevonen Ainonkin kaverina.

i. Lakean Karhunkaataja YLA2, SV-I, KRJ-I, ERJ-III, KERJ-I, SLA-I
sh, vrt, 163cm
ii. Turon Tykki SV-II
sph, trt, 147cm
iii. Urhoturo evm
sh, rt, 148cm
iie. Raitaliisa evm
sh, vrt, 151cm
ie. Kanervan Riimittelijä YLA2, KRJ-II
sh, vkk, 159cm
iei. Elämänilo evm
sh, vkk, 156cm
iee. Lentävä Suvituuli evm
sph, rt, 142cm
e. Sannin Rokkimimmi YLA2, KRJ-I
sh, rt, 154cm
ei. Rokkipoika YLA2, KRJ-II, YLA1
sh, prt, 159cm
eii. Rempseä Runoilija evm
sh, 158cm
eie. Unelmaa evm
sh, 156cm
ee. Erilan Vilma YLA3, KRJ-III, SLA-I
sh, rt, 154cm
eei. Hokkeri evm
sh, rt, 158cm
eee. Vilke-Veera evm
sh, 151cm

Isälinja: Turon Tykki (2. polvi) - Emälinja: Erilan Vilma (2. polvi)
Suku pisimmillään 2. polvea

i. Lakean Karhunkaataja oli eläessään valtavan hieno liinaharja, joka jätti jälkeensä peräti kahdeksan upeaa jälkeläistä. Tämä yleispainotteinen, 163cm korkea ori kilpaili niin koulu-, este- kuin kenttäradoillankin, napsien vallan kiitettävästi sijoituksia kussakin lajissa. Eikä mikään ihme, vaativan tason koululiikkeitä taitava ja yli metrin hyppäävä Karhu osasi kyllä hommansa. Ja saavutusriviä unohtamatta, hevoselle kilahti ansioluetteloon varsa-ajoilta SV-I -palkinto, jota seurasi YLA2, KRJ-I, ERJ-III, KERJ-I ja SLA-I.

ii. Kuolattavan suloinen herasilmä Turon Tykki oli omistajansa sanojen mukaan herrasmies isolla H:lla. Tuo kyseinen suomenhevonen oli varsinainen monitaituri, joka taipui enimmäkseen esteradoille niin kentälle kuin maastoonkin, mutta myös valjakkoajoon. Korkeutta löytyi 147cm ja puoli senttiä päälle, ja pikkuori pomppi aina 110cm estekorkeuksiin saakka - ratana. Harmillisesti kovinkaan suurta meriittivarastoa Turolle ei ennättänyt kertyä, mutta onhan SV-II -palkintokin sentään jotain! Kahdeksan naperon isukki on periyttänyt hyvin mukavaa luonnettaan ja tokkopa kapasiteettikaan on jäänyt matkan varrelle, vaikka suurin osa varsoista onkin onnistunut piiloutumaan jonnekin ajan syövereihin.

iii. Urhoturo oli lähes pienhevoskokoinen punarautias, joka ristittiin Urhoksi tai Urkiksi mielialan mukaan. Sympaattinen tapaus ori totisesti oli, eikä raukka voinut välttyä muiden hevosten pomotukselta, vaan jäi aina lauman alimmaiseksi. Rauhallinen ja kiltti suomenhevonen ei tätä voinut oikein itse käsittää, mutta alistui kuitenkin osittain tahtomattaankin kohtaloonsa. Alunperin ravihevoseksi kaavailtu Urho oli turhan laukkaherkkä, mikä lopulta johdatti omistajan myymään orin yksityiselle, joka lähti kouluttamaan Urhosta ratsua. Tie ei ollut helppo, mutta sitäkin palkitsevampi; suomenhevosen lopulta unohtaessa ravurin tavat ja tuodessaan ratsuominaisuutensa esille, kuoriutui siitä varsinainen estehirmu! Tämä oli kaikille suuri yllätys ja saipa Urho vielä ruusukkeitakin tältä uudelta tieltä. Yhden tamman ori ennätti astua, eikä sitä koskaan edes ajateltu ruunata mahtavan luonteensa vuoksi.

iie. Koko ikänsä ratsun virkaa toimittanut Raitaliisa oli erittäin hyvä yleishevonen. Tammasta olisi saanut leivottua ratsu-uran vaihtoehdoksi ravurin varsin ravipainotteisen suvun vuoksi, mutta koska Lissun vanhemmat olivat pärjänneet niin hyvin ratsupuolella, ei asiaa tarvinnut miettiä enää kahta kertaa. Mutkaton ja utelias, jopa tyhmänrohkeudella ja yksinkertaisuudella höystetty vaaleanrautias ei jättänyt varmasti ketään kylmäksi, ja sen seurassa tapahtui vaikka minkälaisia kommelluksia. Kasvattaja möi sen jossain vaiheessa tamman elämää ratsastuskoululle, mutta ratsastustunneilla Lissu ei paljoa käynyt, tosin suosittu se siltikin oli hoitajien keskuudessa. Kisaura lähti käyntiin ratsastuskoulun omistajan ja tämän lapsen toimesta, este- ja kenttäratojen kutsuessa. Kenttäratsastuksessa Lissu loisti erityisesti ja siihen sen kanssa myös painotettiin. Suomenhevonen ennätti saada kolme varsaa, kaikki eri isistä.

ie. Kanervan Riimittelijä oli ehta lakealainen, joka oli varsin mukiinmenevä tapaus. Tai ainakin sillä oli kiltti luonne ja varsin nätti voikko karvapeite. Vauhtia riittikin sitten jo enemmänkin, omistajan sanojen mukaan moni formulakuskikin olisi jäänyt Riitun vauhdissa toiseksi. Koulupainotteinen suomenhevonen kilpaili Helppo A -tasolla ja palkittiinkin saman lajin laatuarvosteluissa kakkospalkinnolla. Yleislaatuarvosteluissakin menestystä siunautui YLA2-palkinnon verran. Kisaura ei kuitenkaan jäänyt pelkästään kouluradoille, vaan kokemusta haettiin myös estekentiltä 90cm radoilla, mutta tämä ei koskaan yltänyt Riitun kohdalla sen suuremmaksi menestykseksi. Sindin kasvatti sain elämänsä aikana jopa yhdeksän varsaa, joista moni on tunnettujakin nimiä monen hevosen sukutaulussa.

iei. Elämänilo ei ollut ihan nimensä veroinen ori luonteeltaan. Voikko asusteli Etelä-Suomessa ravitallissa, joka oli täynnä lämminverisiä ravureita. 156cm korkea Epi ei kuitenkaan ravurin uraa koskaan nähnyt, vaikka kärryjen eteen toisinaan joutuikin maastolenkeillä. Niin tai näin, ravitallin omistajan vaimo halusi ostaa orin itselleen kilparatsuksi ja kisasikin sillä lähinnä helpoissa koululuokissa, joskus kokeillen myös onneaan Vaativa B -tasolla saaden sieltä jopa muutaman sijoituksenkin. Perusluonteeltaan hyvinkin juro ja korvat luimussa uhoava Epi olikin kisakentillä täysin muuta toista hienoine ratsuominaisuuksineen ja motivaatioineen. Siellä siitä kuoriutui täysin toinen hevonen kuin muissa tilanteissa. Nuoruuden huonot lähtökohdat vaativat voikolle säännölliset rutiinit, eikä se voinut sietää oikein muita kuin tuttuja ihmisiä ympärillään. Työ tuotti kuitenkin tulosta, ori palkittiin KRJL-tilaisuudessa II-palkinnolla ja jälkeläisiäkin se sai kaksin kappalein.

iee. Lentävä Suvituuli oli pikkuruinen suomenhevonen, jonka rautiasta kuontaloa koristi päässä tähti ja kapea piirto. 142cm pienhevonen asusteli ratsastuskoulussa, jossa se työskenteli pienimuotoisesti tuntiratsun virassa. Tuuliksi lyhemmin ristitty tamma oli perusluonteeltaan varsin ystävällinen ja muutenkin hyvätapainen yksilö. Ratsuna siitä löytyi aimoannos reippautta ja ehtaa energiaa, mutta osaavan ratsastajan kanssa siitä löytyi sulavaliikkeinen ja pehmeä hevonen. Kansallisella ja aluetasolla sijoituksia napsinut Tuuli ylsi taidoillaan aina Helppo A -tasolle asti ja hallitsi seurankin koulumestaruutta parinakin vuonna peräkkäin. Omistajalta oli hyvä valinta teetättää tammalla kaksi jälkeläistä.


e. Cecilié Studin kasvatti Sannin Rokkimimmi oli koulupainotteinen taituri, joka omasi liitävät askeleet ja hyvän kuuliaisuuden. Ainakin silloin, kun ratsastaja pysyi napakkana, eikä antanut tamman säätää omiaan. Vaativa B:n liikkeet taitanut rautias palkittiin KRJ-I ja YLA2 -palkinnoin, ja se ennätti saada elämänsä aikana neljä suloista varsaa, kaikki Moon-liitteen alle omistajansa Moondancen mukaisesti. Mimmi kuoli lopulta vanhuuden tuomiin vaivoihin 24 vuoden iässä.

ei. Rokkipoika asusti melkein koko elämänsä Viivi L.:n omistuksessa Cecilié Studissa. Tämä punarautias suomenhevonen oli fiksu ja yhteistyökykyinen tapaus, eikä sen kanssa koskaan käynyt aika pitkäksi. Orilla kilpailtiin varsin menestyksekkäästi niin koulu- kuin esteradoillakin sekä pienimuotoisesti valjakkoajossa, hyvin vaihtelevasti vähän jokaisella vaikeustasolla. Lahjakkuutta tästä hevosesta ei siis todellakaan puuttunut ja omistaja panostikin käyttämällä Rokkia pariinkin otteeseen eri laatuarvostelutilaisuuksissa. Viimeisimmät olivat YLA2-, KRJ-II ja SLA-I -palkinnot, joista voi todellakin olla ylpeä. Jälkeläislistaa tiiraillessa voi olla vain iloinen, miten moni nimi on jäänyt vieläkin suomenhevosten sukutauluihin elämään ja ovatpa melkein kaikki jälkeläiset palkittukin tavalla tai toisella laatuarvosteluissa. Se kertoo jo varsin paljon tästäkin orista!

eii. Tutummin Roopena tunnettu Rempseä Runoilija oli oikea kouluratojen komistus. Ori oli omistajansa Petteri Pasasen ehdoton silmäterä, tallin kuningas luonteensa kuin saavutuksienkin perusteella, eikä ulkonäössäkään ollut minkäänlaista vikaa, ainakaan mitä on uskominen KTK-I -palkintoon. Ori vaikutti pääosin Varsinais-Suomen alueella kouluratsastuskilpailuissa ja napsikin sieltä varsin mukavan määrän voittoruusukkeita ja muita sijoituksia. Korviin kiirineiden tietojen perusteella Rokkipoika olisi kuitenkin ainut jälkeläinen, minkä Roope maailmaan jätti.

eie. Unelmaa-niminen tamma edusti taas Rokin suvun esteratojen ehdottomia ykkösiä, mikä antoi orille hyvät lähtökohdat myös tuolla saralla. Unelmaa oli myös Varsinais-Suomen alueella sijoituksia kerännyt suomenhevostamma, jonka luonne oli varsin rempseä. Tamman taidoista kertoi myös sen nimeämin oman alueensa suomenhevosten estetaitajaksi vuonna 2007, minkä saavutus kyllä vaatikin jo melkolailla työtä ja ehkä hikeäkin. Rokki oli Unelmaa-tamman ensimmäinen ja ilmeisesti myös viimeinen varsa.

ee. Erilan Vilma on varmasti monelle suomenhevoskasvattajalle tuttu nimi omien hevosten sukutauluissa, mikä ei todellakaan ole mikään huono juttu. Kyseinen tamma oli omistajan sanojen puhdasta kultaa, eikä luonne missään vaiheessa taipunut kiusantekoon. Yhteistyöhaluisuus ja nöyryys oli Vilman avainsanoja, mikä teki varmasti tamman kanssa työskentelystä ehdottoman mukavaa. Lähes kokonaan kouluun painotettu ratsu kilpaili suurimmaksi osaksi helpoissa luokissa ja kävi muutamaan otteeseen myös kokeilemassa muita lajeja. Ilmeisesti koululiikkeet luonnistuivat kuitenkin kaikista parhaiten ja Vilma palkittiinkin sillä saralla KRJ-III -palkinnolla. Eikä se siihen jäänyt, vaan saipa tamma elämänsä aikana myös YLA3 ja SLA-1 -palkinnotkin. Varsoja Vilma ennätti saada seitsemän, joita lähti muunmuassa Vaapukkaan, Viehättävään, Fiktioon, Moondanceen ja Ilomantsiin, mikä kertoo myös paljon niiden laadukkuudesta.

eei. Hokkeri oli Vilmankin kasvattaneen Noora Mäkeläisen ykköskouluratsu. Parivaljakko niitti paljon mainetta ja kunniaa voittamalla muunmuassa vuonna 2006 suomenhevosten kouluratsastuksen mestaruusluokan ja he olivat muutenkin tunnettuja Suomen sisäpuolella. Sijoituksia Hokkerille ennätti kertyä ihan mukavasti ja sen kanssa olikin varmasti mieluisaa työskennellä yhteistyökykyisen ja perusrauhallisen luonteen takia. Ori oli 158cm korkea ja varsin komea rautias, ja sitä moni suomenhevoskasvattaja toivoikin saavansa käyttää jalostuksessa. Näyttelytuomarin sanoin Hokkeri oli ryhdikäs, pitkäkaulainen, mutta ei kovin pitkärunkoinen ja omasi pienen pään, viistot lavat ja selväpiirteisen sään. Ei ihme, että ori palkittiin ykköspalkinnolla kantakirjatilaisuudessa.

eee. Vilke-Veera oli huomattavasti tuntemattomampi luottoratsu, vaikka Noora Mäkeläisen omistuksessa olikin. Kilpakentille tamma pääsi kuitenkin melko vähän käymään ja toimittikin sen sijaan enemmän ratsastuskouluhevosen virkaa. Siellä se sai elellä suuren suosion keskellä, eikä sen kanssa tarvinnut lastenkaan pelätä. Veera taipui kuitenkin moneksi ja siitä saikin paljon irti, jos selässä oli vain kokeneempi ratsastaja niistä tammasta tuomassa esille. Rakenteeltaankin suomenhevonen täytti hyvin halutut vaatimukset. Vaikka varsinainen kilparatsu tämä 151cm korkea suomiputte ei ollutkaan, osallistui se kymmeneen kouluratsastuskilpailuun Helppo A -tasolla ja sijoittui niistä seitsemässä. Ja mikä hienompaa, sijoituksista voittoja oli peräti kuusi! Kuka hullu halusi tällaista taituria pimitellä kisakentiltä...

4 jälkeläistä, joista 1 tamma ja 3 oria
19.12.2014 o. Ventoksen Halipula SV-I, EV-II, KV-II (i. Hulipeli KIR)
31.03.2015 t. Ventoksen Raina SV-II, EV-II, KV-II (i. Maanan Ruska)
11.06.2016 o. Ventoksen Ujo-Huurto SV-II, KV-II, YLA2, KRJ-II, ERJ-II, KERJ-I, SLA-II (i. Mörkövaaran Huurteinen)
11.07.2016 o. Ventoksen Kalakaveri (i. Kalamelli)
Kouluratsastus (6 voittoa)
01. | KRJ Cup - 30.11.2014 - Oldfinion Dressage - He A - 8/326
02. | KRJ Cup - 31.12.2015 - Aittohaara - He A - 21/377

01. | VSR Cup - 31.12.2014 - Susiraja - He A - 6/107
02. | VSR Cup - 30.06.2015 - Susiraja - He A - 4/87

01. | KRJ - 05.01.2012 - Privas Park - He A - 5/100
02. | KRJ - 05.01.2012 - Privas Park - He A - 5/100
03. | KRJ - 07.01.2012 - Privas Park - He A - 7/100
04. | KRJ - 25.02.2012 - Diega Ponies - He A - 5/40
05. | KRJ - 05.03.2012 - Fiktio - He A - 2/60
06. | KRJ - 30.03.2012 - Fiktio - He A - 2/60
07. | KRJ - 07.07.2012 - Muisto - He A - 7/70
08. | KRJ - 01.08.2012 - Malsamo - He A - 1/60
09. | KRJ - 02.08.2012 - Lai'e Welsh - He A - 4/40
10. | KRJ - 04.08.2012 - Lai'e Welsh - He A - 1/40
11. | KRJ - 05.08.2012 - Malsamo - He A - 2/60
12. | KRJ - 01.09.2014 - Järviluoto - He A - 3/100
13. | KRJ - 02.09.2014 - Marvel Ponies - He A - 3/40
14. | KRJ - 03.09.2014 - Marvel Ponies - He A - 4/40
15. | KRJ - 03.09.2014 - Marvel Ponies - He A - 2/40
16. | KRJ - 03.09.2014 - Mörkövaara - He A - 6/40
17. | KRJ - 08.09.2014 - Dainty - He A - 2/30
18. | KRJ - 08.09.2014 - Mörkövaara - He A - 2/40
19. | KRJ - 08.09.2014 - Järviluoto - He A - 9/100
20. | KRJ - 09.09.2014 - Mörkövaara - He A - 2/40
21. | KRJ - 09.09.2014 - Mörkövaara - He A - 2/40
22. | KRJ - 11.09.2014 - Mörkövaara - He A - 5/40
23. | KRJ - 15.09.2014 - 6 sins - He A - 1/50
24. | KRJ - 16.09.2014 - 6 sins - He A - 7/50
25. | KRJ - 16.09.2014 - Petäjävaara - He A - 3/50
26. | KRJ - 19.09.2014 - 6 sins - He A - 5/50
27. | KRJ - 19.09.2014 - Untuvapilvi - He A - 4/30
28. | KRJ - 19.09.2014 - Stal Lycan - He A - 2/100
29. | KRJ - 21.09.2014 - Untuvapilvi - He A - 3/30
30. | KRJ - 23.09.2014 - Vanima - He A - 4/30
31. | KRJ - 24.09.2014 - 6 sins - He A - 1/50
32. | KRJ - 24.09.2014 - 6 sins - He A - 2/50
33. | KRJ - 25.09.2014 - Vanima - He A - 3/30
34. | KRJ - 26.09.2014 - Vanima - He A - 1/30
35. | KRJ - 26.09.2014 - Fiktio - He A - 2/40
36. | KRJ - 27.09.2014 - Fiktio - He A - 6/40
37. | KRJ - 27.09.2014 - Vanima - He A - 2/30
38. | KRJ - 27.09.2014 - Kilpailukeskus Stewart - He A - 5/60
39. | KRJ - 30.09.2014 - Kisakeskus Bailador - He A - 4/60
40. | KRJ - 30.09.2014 - Kisakeskus Bailador - He A - 3/60
41. | KRJ - 03.10.2014 - al Najya - He A - 5/30
42. | KRJ - 04.10.2014 - Vanima - He A - 3/30
43. | KRJ - 05.10.2014 - al Najya - He A - 5/30
44. | KRJ - 05.10.2014 - Stal Lycan - He A - 10/100
45. | KRJ - 05.10.2014 - Fiktio - He A - 2/40
46. | KRJ - 06.10.2014 - al Najya - He A - 1/30
47. | KRJ - 08.10.2014 - al Najya - He A - 3/30
48. | KRJ - 11.10.2014 - al Najya - He A - 4/30
49. | KRJ - 13.10.2014 - Solutions - He A - 5/40

Kenttäratsastus (8 voittoa)
01. | KERJ Cup - 30.12.2015 - KK Bailador - Harrasteluokka - 4/27
02. | KERJ Cup - 31.05.2016 - Satulinna - Harrasteluokka - 1/37

01. | VSR Cup - 31.03.2015 - Fiktio - Harrasteluokka - 2/9

01. | KERJ - 18.02.2015 - Domenica - Harrasteluokka - 2/40
02. | KERJ - 07.03.2015 - Ryövärin Ratsutila - Harrasteluokka - 2/21
03. | KERJ - 09.03.2015 - Taikakuun Kartano - Harrasteluokka - 5/49
04. | KERJ - 10.03.2015 - Littleness - Harrasteluokka - 2/27
05. | KERJ - 12.03.2015 - Littleness - Harrasteluokka - 4/27
06. | KERJ - 14.03.2015 - Ryövärin Ratsutila - Harrasteluokka - 2/21
07. | KERJ - 21.03.2015 - Viisikko - Harrasteluokka - 4/19
08. | KERJ - 22.03.2015 - Viisikko - Harrasteluokka - 4/19
09. | KERJ - 23.03.2015 - Ryövärin Ratsutila - Harrasteluokka - 1/21
10. | KERJ - 23.03.2015 - Juksula - Harrasteluokka - 1/30
11. | KERJ - 24.03.2015 - Ryövärin Ratsutila - Harrasteluokka - 2/21
12. | KERJ - 27.03.2015 - Untuvapilvi - Harrasteluokka - 5/26
13. | KERJ - 29.03.2015 - Untuvapilvi - Harrasteluokka - 1/26
14. | KERJ - 15.04.2015 - Taikakuun Kartano - Harrasteluokka - 4/33
15. | KERJ - 24.04.2015 - Minnantila - Harrasteluokka - 4/20
16. | KERJ - 22.05.2015 - Susiraja - Harrasteluokka - 5/25
17. | KERJ - 23.05.2015 - Susiraja - Harrasteluokka - 1/25
18. | KERJ - 24.05.2015 - Susiraja - Harrasteluokka - 2/25
19. | KERJ - 29.05.2015 - Riiviöt - Harrasteluokka - 4/24
20. | KERJ - 30.05.2015 - Aasikartano - Harrasteluokka - 3/27
21. | KERJ - 07.06.2015 - Taikakuun Kartano - Harrasteluokka - 6/40
22. | KERJ - 09.06.2015 - Taikakuun Kartano - Harrasteluokka - 2/40
23. | KERJ - 06.07.2015 - Taikakuun Kartano - Harrasteluokka - 1/23
24. | KERJ - 09.11.2015 - Kilpailukeskus Stewart - Harrasteluokka - 2/24
25. | KERJ - 10.11.2015 - Kilpailukeskus Stewart - Harrasteluokka - 2/24
26. | KERJ - 16.11.2015 - Taikakuun Kartano - Harrasteluokka - 2/20
27. | KERJ - 20.11.2015 - Taikakuun Kartano - Harrasteluokka - 3/20
28. | KERJ - 23.11.2015 - Taikakuun Kartano - Harrasteluokka - 2/20
29. | KERJ - 10.12.2015 - Március - Harrasteluokka - 3/13
30. | KERJ - 26.12.2015 - Taikakuun Kartano - Harrasteluokka - 2/26
31. | KERJ - 29.12.2015 - Taikakuun Kartano - Harrasteluokka - 5/26
32. | KERJ - 15.06.2016 - Metsovaara - Harrasteluokka - 1/15
33. | KERJ - 20.06.2016 - Metsovaara - Harrasteluokka - 2/20
34. | KERJ - 20.06.2016 - Metsovaara - Harrasteluokka - 2/15
35. | KERJ - 22.06.2016 - Metsovaara - Harrasteluokka - 2/6
36. | KERJ - 23.06.2016 - Metsovaara - Harrasteluokka - 2/6
37. | KERJ - 25.06.2016 - Metsovaara - Harrasteluokka - 1/6
38. | KERJ - 28.06.2016 - Metsovaara - Harrasteluokka - 2/6
39. | KERJ - 29.06.2016 - Metsovaara - Harrasteluokka - 2/10
40. | KERJ - 30.06.2016 - Metsovaara - Harrasteluokka - 2/10
41. | KERJ - 02.07.2016 - Metsovaara - Harrasteluokka - 2/16
Esteratsastus (10 voittoa)
01. | ERJ Cup - 31.01.2015 - Kilpailukeskus Ginger - 80cm - 14/231
02. | ERJ Cup - 30.11.2015 - Ventos - 90cm - 17/241
03. | ERJ Cup - 31.10.2016 - Hukkapuro - 90cm - 8/189

01. | VSR Cup - 31.10.2014 - Susiraja - 80cm - 1/41
02. | VSR Cup - 31.12.2014 - Susiraja - 80cm - 6/61
03. | VSR Cup - 28.02.2015 - Susiraja - 80cm - 1/56
04. | VSR Cup - 28.02.2015 - Susiraja - 90cm - 4/76
05. | VSR Cup - 30.06.2015 - Susiraja - 90cm - 7/70

01. | ERJ - 16.12.2011 - Krumelur - 90cm - 1/44
02. | ERJ - 17.12.2011 - Krumelur - 90cm - 4/44
03. | ERJ - 18.12.2011 - Krumelur - 90cm - 1/44
04. | ERJ - 22.02.2012 - Zurück - 90cm - 6/50
05. | ERJ - 08.03.2012 - Heijastus - 90cm - 1/40
06. | ERJ - 01.10.2014 - Vanima - 90cm - 2/30
07. | ERJ - 10.10.2014 - Erkinheimot - 90cm - 3/30
08. | ERJ - 11.10.2014 - Erkinheimot - 90cm - 4/30
09. | ERJ - 11.10.2014 - Erkinheimot - 90cm - 4/30
10. | ERJ - 11.10.2014 - Arelia - 90cm - 5/30
11. | ERJ - 12.10.2014 - Erkinheimot - 90cm - 2/30
12. | ERJ - 18.10.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
13. | ERJ - 19.10.2014 - Juksula - 90cm - 6/60
14. | ERJ - 23.10.2014 - Sinnesro - 90cm - 2/32
15. | ERJ - 23.10.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
16. | ERJ - 24.10.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
17. | ERJ - 25.10.2014 - Marike - 90cm - 7/50
18. | ERJ - 26.10.2014 - Kultakylän Siittola - 90cm - 4/26
19. | ERJ - 26.10.2014 - Farbranch Irish Draughts - 90cm - 1/30
20. | ERJ - 29.10.2014 - 6 sins - 90cm - 4/25
21. | ERJ - 31.10.2014 - 6 sins - 90cm - 3/25
22. | ERJ - 01.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
23. | ERJ - 02.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 4/30
24. | ERJ - 07.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 1/30
25. | ERJ - 08.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
26. | ERJ - 08.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 3/30
27. | ERJ - 09.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 5/30
28. | ERJ - 10.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 4/30
29. | ERJ - 10.11.2014 - Zurück - 90cm - 2/30
30. | ERJ - 11.11.2014 - Zurück - 90cm - 5/30
31. | ERJ - 14.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 3/30
32. | ERJ - 15.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 1/30
33. | ERJ - 16.11.2014 - Taikakuun Kartano - 90cm - 4/50
34. | ERJ - 18.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 2/30
35. | ERJ - 24.11.2014 - Ventos - 90cm - 2/30
36. | ERJ - 26.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 3/30
37. | ERJ - 27.11.2014 - Mörkövaara - 90cm - 3/30
38. | ERJ - 29.12.2014 - Mörkövaara - 90cm - 3/30
39. | ERJ - 01.01.2015 - Thrillium - 90cm - 2/30
40. | ERJ - 02.01.2015 - Thrillium - 90cm - 2/30
41. | ERJ - 12.01.2015 - Petäjävaara - 90cm - 3/30
42. | ERJ - 17.01.2015 - Pappilanratsastuskoulu - 90cm - 2/17
43. | ERJ - 20.01.2015 - Taikakuun Kartano - 90cm - 2/50
44. | ERJ - 21.01.2015 - Taikakuun Kartano - 90cm - 7/50
45. | ERJ - 22.01.2015 - Taikakuun Kartano - 90cm - 2/50
46. | ERJ - 24.01.2015 - Taikakuun Kartano - 90cm - 5/50
47. | ERJ - 30.01.2015 - Örpsilä - 90cm - 3/30
48. | ERJ - 31.01.2015 - Örpsilä - 90cm - 4/30
49. | ERJ - 01.02.2015 - Kilpailukeskus Holmberg - 90cm - 2/50
50. | ERJ - 06.02.2015 - Kilpailukeskus Holmberg - 90cm - 1/50
51. | ERJ - 07.02.2015 - Kilpailukeskus Holmberg - 90cm - 1/50

Näyttelyt
01. | NJ - 26.01.2015 - Maanan Suomenhevoset - Sh-tammat - 6/12 / sertin arvoinen
02. | NJ - 09.06.2015 - Riikinneva - S(p)h-tammat - 6/11 / sertin arvoinen
03. | NJ - 15.11.2015 - Adina - Sph-tammat - 9/11 / sertin arvoinen
04. | VSN - 05.07.2016 - Március - S(p)h-tammat - 7/12, (4-4-4-3,5-3,5-4-4-4-3-3 = 37p.)
05. | VSN - 22.07.2016 - Adina - Sph - 8/12, (4-4-4-3,5-3,5-4-4-4-3-3 = 37p.)
06. | VSN - 23.07.2016 - Huvitutti - Sh-tammat - 11/12, (4-4-4-3,5-3,5-4-4-4-3-3 = 37p.)
06. | VSN - 22.08.2016 - Kuuralehdon hevostila - Sh-tammat - 4/12, RCH, (4+4+4+3½+3½+4+4+4+3+3 = 37p.)
07. | NJ - 27.08.2016 - Oakhill - Sh-tammat - 8/12, sertin arvoinen
08. | NJ - 15.11.2016 - Horisontti - S(p)h-tammat - 6/12, irtoSERT
09. | NJ - 20.11.2016 - Tuulenpesä - Sph-tammat - 6/12 / sertin arvoinen
10. | NJ - 03.12.2016 - Susiraja - S(p)h-tammat - 9/12
11. | NJ - 21.01.2017 - Tuulenpesä - S(p)h-tammat - 10/12 / sertin arvoinen
12. | NJ - 06.05.2017 - Ventos - S(p)h-tammat - 3/11, irtoSERT
13. | NJ - 12.05.2017 - Susiraja - Sph-tammat - 10/12

Tarinakilpailut
01. | 05.12.2015 - Pikkulinnun talli - 80cm - 1/30 Tarina löytyy pk-merkinnöistä

Valmennukset

09.06.2016, Anniina N. - estevalmennus, 90cm
Pääsin tänään valmentamaan suloista suomenpienhevostammaa Kaino-Ainoa ja sen omistajaa yarenia esteratsastuksen parissa. Parivaljakko oli minulle entuudestaan tuntematon, joten aloitimme valmennuksen kuulumisten vaihdolla alkukäyntien ja ravissa suoritetun verryttelyn aikana. yarenin kerrottua tamman luonteesta, vahvuuksista ja heikkouksista sain luotua valmennukselle pienen ohjelman, jonka mukaan aloitimme hyppyharjoitukset kavalettikorkuisella kaksoissarjalla. En alkuun toivonut näkeväni muuta kuin suoran tien esteelle ja tasaiset kaksi laukka-askelta esteiden välillä, ja ratsastaja näytti toteuttavan toiveeni mukisematta tukien epävarmaa hevostaan tarkasti. Aino oli selvästi hieman epäilevällä päällä koko touhua kohtaan - se yritti ennen estettä sekä hidastaa tahtia että kiemurrella esteen ohi, mutta yaren piti tamman hienosti paketissa. Muutaman kierroksen jälkeen Aino tuntui huokaisevan syvään ja rentoutuvan hieman enemmän, jolloin saatoin myös nostaa sarjan hypättävään korkeuteen, noin 60cm tasolle. Jatkoimme harjoitusta molempiin suuntiin niin kauan, että yarenin täytyi ainoastaan tuoda tammansa esteelle, josta Aino suoritti tehtävän loppuun rutiininomaisesti.

Lyhyiden välikäyntien jälkeen siirryimme pienen radan pariin, johon kuului kaksoissarjassa olevien pystyn ja okserin lisäksi kaksi kumpaistakin estetyyppiä ja yksi trippeli. Aino tuntui saaneen hyvän flown päälle laukatessaan kenttää ympäri rennolla askeleella, eikä ratsastajakaan ollut nukahtanut käyntien aikana. Jouduin muutaman kerran huomauttamaan kantapäiden asennosta ja liian matalalle asettuvista käsistä, mutta muuten meno näytti oikein sujuvalta. Ratsukko teki tarkkaa työtä esteiden välissä saaden aikaan hienot lähestymiset, ja Aino hyppäsi varovasti jokaisen esteen yli välttäen yläpuomien kolahtelun kokonaan. Loppuvalmennuksesta sain korottaa esteet Ainon maksimikapasiteettiin 90cm korkeudelle, eikä ratsukon yhteistyö näyttänyt kärsivän korkeuden nostosta, päinvastoin. Sujuvaan rataan ja tyytyväisen oloiseen ratsukkoon oli hyvä päättää valmennus - annoin ratsukolle luvan siirtyä itsenäisiin loppuverryttelyihin monien kehujen saattelemana.

13.06.2016, Liitu (VRL-13812) - estevalmennus, 90cm
Yaren oli jo lämmittelemässä ratsuaan Ainoa estevalmennustamme varten. Alkuverryttelyt sujuivat leppoisissa tunnelmissa ja minulla oli hyvin aikaa hieman tarkkailla ratsukon välistä yhteistyötä. Aino näytti kuuntelevan yarenia oikein mallikkaasti, joten siirryin rakentamaan meille pienen esteradan, johon kuului pieni okseri, pari pystyä ja muut esteet olivat ristikkoina. Pyysin yarenia ottamaan tammaan hieman paremman tuntuman ja laukkaavan uraa pitkin kevyessä istunnassa. Aino vilkuili hieman huolestuneen näköisenä kohti esteitä, mutta kehotin yarenia vain jatkamaan työtään ja saamaan tamma keskittymään vain itseensä. Yaren olikin hyvin tilanteen tasalla, ja saikin tamman huomion uudelleen itseensä.

Aloitimme hyppäämisen pienellä, 50cm korkealla ristikolla. Pyysin yarenia lähestymään rauhallisessa laukassa, muistaen pitää hyvän tuntuman hevoseen ja katsoa tarkkaan hyvän ponnistuspaikan. Ratsukko ylitti esteen hyvällä tyylillä, joten tulimme sen vielä pari kertaa uudestaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ratsukolle mikään ongelma. Koska yhteistyö sujui niin hyvin ja Ainokin näytti luottavan ratsastajaansa, nostin radan esteet 60-70 cm korkuisiksi. Olin rakentanut suhteellisen helpon radan, pitkillä lähestymisillä. Mukaan mahtui kuitenkin yksi suhtautettu väli, johon Aino saisi mahtumaan 4-5 laukkaa. Aloitimme kuitenkin ensin kolmella esteellä; ristikko-ristikko-pysty. Ensimmäiselle esteelle tuli hyvä hyppy, mutta toiselle esteelle tullessa huomasin yarenin hieman kallistuvan vasemmalle, jolloin Ainon liike muuttui täysin. Askeleista tuli lyhyemmät ja se käänteli epävarmana korviaan. Huusin yarenille ohjeita keskittymään suoraan istumiseen ja antavan puolipidätteen, jotta Aino huomaisi, ettei se ole jäänyt yksin, vaan ratsastaja on edelleen tilanteen tasalla. Yaren onnistui korjaamaan virheen hyvissä ajoin, ja Aino loikkasi erittäin hienon ja varman hypyn ristikolle. Seuraava pysty sujui kuin ohimennen. Tulimme tehtävää vielä toistamiseen, mutta lisäsimme pystyn jälkeen vielä toisen ristikon. Tällä kertaa yaren pysyi alusta alkaen tarkkana istunnastaan, ja kaksikko suoritti tehtävän mallikkaasti. Päästin ratsukon kävelemään välikäyntejä, jolloin nostin vielä esteitä 80cm tasolle.

Kun ohjat otettiin takaisin tuntumalle, selitin yarenille radan; ristikko, pysty, ristikko, ristikko ja siitä suhtautetulle sarjalle ristikko-okseri. Kehotin vielä yarenia kokoomaan laukkaansa ennen sarjaa, jotta Aino selvittäisi välin 5 laukka-askeleella. Ensimmäiset esteet sujuivat hyvin ja Aino hyppäsi rohkeasti, sillä yaren muisti koko ajan olla tukemassa tammaa. Lähestyessään sarjalle Aino kuitenkin nopeutti hieman tempoaan, jolloin askeleet eivät sopineetkaan ja ponnistuspaikka jäi hieman liian kauas, jolloin Aino päätti vetää liinat tiskiin. Muistutin yarenia lyhentämään laukkaa hieman enemmän ja odottavan estettä, jolloin Ainokin pysyisi paketissa. Ratsukko otti uuden lähestymisen ja tällä kertaa ponnistuspaikka osui kohdilleen. Näin ollen sarjastakin selvittiin kunnialla.

Tulimme rataa vielä kerran ja se sujui erittäin hyvin. Aino hyppäsi erittäin hyvin selkäänsä käyttäen ja hypyt olivat ilmavat, se selvästi yritti pysytellä pois puomeista. Kolmannella radalla yaren sai luvan tulla sarjan neljällä laukalla, ja se sujui ihan yhtä hyvin. Viimeinen rata oli silti kaikista paras, eikä minun tarvinnut radan aikana antaa mitään palautetta, sillä yaren toimi loistavassa yhteistyössä tammansa kanssa! Radan jälkeen kaksikko saikin luvan tulla vielä kerran yhden hieman korkeamman pystyn ennen kuin aloitimme loppuverryttelyt ja siivosin esteet pois. Ainosta näki miten tyytyväinen se oli valmennuksen jälkeen, epävarmuus oli tällä kertaa tipotiessään. Hyvin ratsastettu!

22.06.2016, Lissu T. - kouluvalmennus, He A
Löysin itseni taas Ventoksen tiluksilta, joilla vierailen enemmän kuin mielelläni. Olin tullut pitämään kouluvalmennusta yarenille, ja nainen verrytteli ratsuineen kentällä saapuessani paikalle. Tällä kertaa ratsuna oli pieni, sievä raudikko, jonka yaren esitteli Ainoksi. Raudikko liikkui nätisti, eteenpäinpyrkimystä olisi saanut olla enemmän, mutta liikkuminen oli kuitenkin tahdikasta ja muoto hyvä, ei linkkuun vedetty virkkuukoukku. Laukassa eteenpäinpyrkimys parani heijastuen sen jälkeen raviin ja käyntiin. Ei aikaakaan, kun verryttelyt olivat ohi ja pääsimme tositoimiin.

Heti alkuun yaren pääsi suursuosikkieni, siirtymisten, pariin. Keskikäynti - koottu käynti - keskikäynti, sen jälkeen harjoitusravi - keskiravi - harjoitusravi, lopuksi keskiravi - koottu ravi - keskiravi. Yarenin ratsastus oli yhtä siistiä kuin aina, hyvä ryhti ja istunta, hiljainen, vakaa käsi, paikoillaan pysyvä rauhallinen pohje. Ainon eteenpäinpyrkimys oli parantunut, askelpituus niin käynnissä kuin ravissa oli hyvä, pikkutamma käytti selkäänsä ja takaosa oli kunnolla mukana. Siirtymiset olivat hyvin valmistellut, pehmeät ja sujuvat, erot liikkeiden välillä selkeät. Etenkin koottu ravi oli nappisuoritus. Seuraavaksi ratsukko pääsi hiomaan avotaivutusta. Liike lähti hyvästi kootusta ravista, eikä poikitus millään suorituskerralla ollut liian suuri, etu- ja takaosa olivat, missä niiden pitikin. Laukkatehtävinä olivat laukanvaihto käynnin kautta ja sekä puoliympyrä vastalaukassa. Ainon harjoituslaukka pyöri hyvin ollen mukavan irtonaista, siirtyminen käyntiin oli siisti, laukka vaihtui kerrasta puhtaasti jatkuen samaa tahtia kuin aiempi laukka. Tahtirikkoja ei tullut kertaakaan, yaren ratsasti laukanvaihdot hienosti kerrasta toiseen Ainon suorittaessa ne yhtä hienosti. Puoliympyrä vastalaukassa osoittautui hienoiseksi kompastuskiveksi, yaren ratsasti jostain syystä enemmän puolisoikiota kuin puoliympyrää. Ainon liikkumisessa sen sijaan ei ollut mitään vikaa (tahdikasta, hyvässä tasapainossa esitettyä vastalaukkaa), ja lopulta näin pari mallikasta puoliympyrää molempiin suuntiin. Loppuverryttelyt yaren sai suorittaa itsenäisesti minun hölistessä vieressä kehuja ja kuulumisia.

28.06.2016, Sylvester - kouluvalmennus, He A
Samaan sateiseen ja painostavan ilman päivään mahtui vielä toinen valmennettava, jonka otimme suosiolla maneesiin. Ulkona oli hetkittäin taivas rauennut uudelleen ja vettä tuli enemmän kuin ojat jaksoivat vetää. Maneesin uusi tulokas, Aino-tamma, katsahti hiljaista maneesia sisäänastuessaan, mutta puolsi sitten ratsastajan puoleen ja tuuppasi tätä käsivarteen. Tamma seurasi ratsastajaansa reippaasti maneesin keskelle, jossa noustiin selkään. Tamma ihmetteli hetken maneesin hiljaisuutta, mutta lähti reippaasti liikkeelle ratsastajan vaatiessa. Ympärilleen tamma silmäili tarkoin, mutta ratsastaja ohjasi tamman reippaasti useille volteille, jotta mieli pidettiin aktiivisena. Tamma taipui hyvin volteilla jo pitkin ohjin, mutta askel oli hieman laiskahko ja raskas. Ravissa haettiin hyvää ja reipasta tempoa kevyellä ohjaksella, kun tamman kerrottiin olevan herkkä koville ja etenkin epätasaisille ohjasotteille. Tutun ratsastajan kanssa tamma kuitenkin näytti liikkuvan nyt erinomaisesti, eikä liiemmin kainostellut vaikka ohjasta kerättiin koko ajan paremmin tuntumalle.

Volteilla tamma taipui edelleen nätisti sisäasetukselle ja muutamissa pysähdyksissä seisahduttiin rauhassa ja odotettiin seuraavaa ohjetta. Ravissa jatkettiin volttien tekemistä sopivin väliajoin, mutta ravin tempoon kiinnitettiin huomiota, tammaa yritettiin saada aktiivisemmaksi takajaloistaan ja välillä ravia ajettiin hieman reippaammin eteen. Volteilla suosittiin suuria linjoja ja reipasta tahtia. Piristysruiskeeksi kokeiltiin muutamia laukannostoja, jotka toimivat odotetusti. Aino reipastui ja etuosakäännöksen jälkeen jatkettiin ravissa uuteen kierrokseen. Uudessa kierroksessa jatkettiin hyvää tempoa, mutta kokeiltiin myös pohkeenväistöä ravissa. Aino oli tunnetusti innokkaanna yrittämässä ja vaikka pieni punkeamisyritys oli alkuun lapa edellä -tyylisesti, oli se pian vain hetken hairahdus askelissa. Aino askelsi hyvin väistöissä ja työtä jatkettiin laukannostoilla ja pian taas suunnanvaihdoksella kokorataleikkaalla laukassa, puolivälissä laukanvaihto. Uudessa kierroksessa kierros laukkaa, muutamia voltteja. Ainon askel oli reipas ja kuuliainen ote työhön näkyi. Tamma taipui hyvin kuolaimelle ja takaset ottivat nyt paremmin alle. Ravissa tammaa pyrittiin ratsastamaan vielä paremmin alle saaden takaset vielä hieman paremmin kannattelemaan takapäätä. Erinomaiseen suoritukseen päästyämme voinee ratsastaja vain kiitellä tammaa hyvästä työstä ja nauttia hetken. Loppuverryttelyissä Ainokin tykkäsi nauttia vapaammasta ravista pitkin ohjin.

08.07.2016, VP (VRL-14355) - maastoestevalmennus, 80cm
Tänään Yaren saapui poikkeuksellisesti Vähäpellon Ratsutilalle, jossa oli tarkoituksena treenata derbykentällä maastoesteitä. Yarenin saavuttua tilalle autoin häntä laittamaan kivan oloisen pienhevostamman kuntoon, ja lähdimme yhdessä kävelemään kohti derbykenttää. Matkalla yaren kertoi, että heillä on ongelmana Ainon epävarmuus - tamma kuuleman mukaan on tarkka hyppypaikoista, ja aina yksin jäädessään laittaa herkästi stoppivaiheen päälle. Pienen jutteletuokion päätteeksi tulin siihen tulokseen, että annan ratsukon verrytellä itsenäisesti käynnissä ja ravissa samalla, kun itse nostin derbykentän maastoesteiden sivuille maapuomeja tukemaan ja johtamaan hevosta. Käynnissä ja ravissa Aino näytti ihan kivalle; vähän ponimaiselle, mutta kuitenkin kohtuullisen simppelille. Toisinaan tamma pakeni hieman kuolaintuntumalta, mutta yaren osasi korjata hevosen hienosti itsenäisesti tasaiselle ohjastuntumalla ratsastamalla pohkeella eteen ja liikuttamalla hieman kuolainta.

Kun olin nostellut puomeja useiden esteiden johteiksi, pyysin yarenia ratsastamaan tammalla hetken laukkaa molempiin suuntiin kevyessä istunnassa. Tässä neuvoin ratsastajaa ottamaan lyhyemmän ohjan ja pysymään kevyestä istunnasta huolimatta lähellä satulaa - näin hevonen saisi tarvittavan tuen, eikä sen tarvitse jännittää yksin jäämistä. Pienen pehmittelyn jälkeen ohjasin ratsukon hyppäämään kahta tukkiestettä, jotka olivat toisistaan noin 7 askeleen etäisyydellä. Tässä painoitin, että ratsastajan on pysyttävä lähellä satulaa ja pitämään jalat tiiviisti hevosen ympärillä. Muutaman kerran Aino kiemurteli esteväleissä, mutta pääsääntöisesti meno näytti luontevalta ja molemmille osapuolille mielekkäältä.

Valmennusta jatkettiin hyppäämään jokainen este erikseen; opastin yarenia pitämään ohjan niin lyhyellä, että hän voi painaa käden hevosen harjamartoa vasten noin puoleen väliä kaulaan. Näin hevosella säilyy tasainen tuntuma, ja yarenilla on tarpeen vaatiessa apua tasapainoon. Kaarteissa ja laukkalähestymisissä ohjasin ratsukkoa kohti aktiivisempaa laukkaa, jolloin hypyt esteillekin sujuivat paremmin. Vaikka Ainolla ei ole huono tekniikka, saatiin laukan aktivoimisella yhä pyöreämpiä ja teknillisesti parempia hyppyjä aikaan. Yksittäisten esteiden päätteeksi hyppäsimme vielä pitkän veden, johon Aino kaipasi ratsastajaltaan tukevan pohkeen lisäksi pientä rohkaisua äänellä - loppuun tulimmekin pienen radan pätkän, jossa ratsukko pääsi harjoittelemaan ratatempoa. Rata itsessään meni oikein sujuvasti; ratsastaja tuki hevosta hyvin, ja hevonen luotti esteeltä esteelle siihen, että se ei ole jäämässä yksin. Vedelle Aino hieman epäröi, mutta ratsastaja oli hienosti ajan hermoilla ja kannusti hevosta etenemään ääniavuin.

13.07.2016, Veera R. - kouluvalmennus, He A
Moon Kaino-Aino ja tämän omistaja yaren tulivat tallista ulos juuri samaan aikaan, kun sain autoni parkkeerattua Ventoksen parkkipaikalle. Suunnistinkin ratsukon kanssa yhtä matkaa kentälle ja pääsin seuraamaan ratsukkoa heti alkuverryttelyistä asti. Aino vaikutti melko perusputelta; tekee mitä ratsastaja pyytää, mutta ei täysin ilmaiseksi. Ratsukko siirtyikin melko pian jo ravailemaan kenttää ympäri ja kehotin ratsastajaa ottamaan tamma heti kuulolle, tekemällä pidätteitä aina silloin tällöin, eikä niin, että Aino juoksee vain oman päänsä mukaan sinne minne tahtoo.

Kun ratsukko oli käynnissä ja ravissa verryttelynsä tehnyt, päätin aloittaa valmennuksen helpolla; keskikäynnin kokoaminen, lisätty käynti ja ravi. Pyysin ratsastajaa kokoamaan tamman lyhyen sivun keskellä niin että pitkän sivun alussa saataisiin hyvä lisätty käynti ja pitkän sivun puolessa välissä siirryttäisiin raviin. Pitkän sivun päättyessä tulisi siirtyä taas käyntiin ja sama uudestaan. Aino tuntui olevan melko hyvin hereillä, sillä tehtävä näytti ratsukolta sujuvan mainiosti. Muutaman kierroksen jälkeen kehotin ratsastajaa vaihtamaan suuntaa vielä ja sama siihen suuntaan.

Seuraavaksi tehtäväkseen ratsukko saikin takaosakäännöksen, jonka päätimme toteuttaa niin, että ratsukko kääntyy toiselta lyhyeltä sivulta käynnissä pituushalkaisijalle ja tekee keskellä kenttää takaosakäännöksen vuorotellen oikealle ja vasemmalle nostaen ravin. Samoin toisessa päässä tuli kääntyä vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Lisäksi pitkillä sivuilla tuli tehdä harjoitusravissa kaksi volttia. Huutelin ratsastajalle aina, että kumpaan suuntaan tuli kääntyä, jottei tämän pää menisi aivan sekaisin vaan hän voisi keskittyä ratsastamiseen. Takaosakäännös näytti muuten olevan melko hyvin ratsukolla hanskassa, mutta Aino näytti kääntävän hieman liikaa kaulaansa, samalla työntäen ulkolapaansa ulos. Tämän takia käännökset näyttivät hieman huonommilta. Käskin ratsastajaa korjata kaulaa ulko-ohjalla suoremmaksi. Kun ratsukko oli näyttänyt neljä hienoa takaosakäännöstä, päätimme lopetella valmennusta. Ratsukko lähti kävelemään loppukäynnit maastoon.

Päiväkirjamerkinnät

02.06.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Tiukensin otettani nahkaisista ohjaksista samalla, kun allani työskentelevä suomenpienhevostamma Moon Kaino-Aino siirtyi sujuvasti laukalle. Pidin katseeni lähestyvässä esteessä ohjatessani raudikon kohtisuoraan matalaa ristikkoa kohti, laskien mielessäni tarkasti askelia aina siihen hetkeen asti kunnes kohosimme Ainon kanssa lennokkaaseen hyppyyn. Hiekka ryöpsähti tamman kavioista puomien päälle, mutta kolahdustakaan ei kuulunut sillä ylitys oli puhdas, jälleen kerran. Huulilleni kohosi pakostakin hymy, enkä malttanut olla taputtamatta Ainoa reippaasti kaulalle, tuntia ohjaavan yarenin kehujen kantautuessa korviini. "Hienoa Saana! Jatka vain suoraan pystylle", tallin omistaja jatkoi samaan hengenvetoon, viitaten kädellään kentälle hieman vinosti asetettuun pystyesteeseen.

Yhä itsekseni hymyillen käänsinkin Ainon seuraavalle esteelle, mutta tällä kertaa olin vähän liiankin itsevarma ja unohdin suoran lähestymisen tärkeyden, mikä oli virhe, etenkin kun ratsunani toimiva raudikko oli tunnettu kieltoherkkyydestään mikäli esteelle lähestyminen menisi vähänkin vikaan. Ja sain myös sittemmin maksaa virheestäni, sillä seuraavassa hetkessä Aino iski jarrut pohjaan juuri ennen estettä, mutta minä puolestani jatkoin matkaa tyylikkäässä kaaressa tamman kaulan ylitse. Tömähdin vähemmän näyttävästi selälleni toiselle puolen estettä, mutta onnekseni en kuitenkaan loukannut muuta kuin ylpeyteni. Kömpiessäni jaloilleni vaatteitani pudistellen ja ohjia yhä käsissäni puristaen kohotin katseeni yareniin, joka lähestyi meitä juoksujalkaa. "Ei hätää, olen kunnossa!" vakuutin huolestuneelle tallinomistajalle nopeasti, väläyttäen hieman kiusaantuneen hymyn. "Ja ennen kuin sanot mitään, tiedän kyllä", jatkoin, tippuminen oli ollut täysin omaa syytäni. Keskittymisen ei auttanut herpaantua ratsastaessa, ei etenkään Ainon selässä estetunnilla. Yarenin huolestunut ilme vaihtuikin hienoiseen hymynhäiveeseen. "Kyllähän ne esteet ylittyvät tuollakin tavalla. En sitten tiedä niistä tyylipisteistä", tallinomistaja kiusoitteli ja punastuin nolostuksissani. "Joo, joo... Saanko nyt yrittää uudelleen?" nauroin, kun asettelin jalkaani jo takaisin jalustimeen. "Totta kai... Tosin jos tällä kertaa yrittäisit suorittaa ylityksen hevosen kanssa etkä yksinäsi", hyväntuulinen kiusoittelu jatkoi ja näytinkin yarenille kieltä istuessani jälleen Ainon satulassa hymyssäsuin. Ylpeyteni oli jo muutenkin mennyttä.

03.06.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Suomenpienhevostamma Aino luimisteli korviaan tyytymättömänä keskellä tallikäytävää. Kengittäjä oli tullut jo aikaisin aamulla tarkastamaan Ventoksen hevosten kavioiden kuntoa sekä poistamaan kenkiä kesälaitumelle pääseviltä hevosilta. Vuorossa oleva Aino ei kuitenkaan ollut tänään parhaalla tuulellaan, enemmänkin päinvastoin, ainakin päätellen tavasta jolla tamma mulkoili takajalkojensa parissa hääräävää kengittäjää. Minä puolestani vaihdoin painoa jalalta toiselle haukotellessani leveästi, olin kai jo maininnut etten ollut mikään aamuihminen? Havahduin kuitenkin siinä vaiheessa, kun Aino nykäisi pitelemääni riimunnarua ja kurotti päätään suoristautunutta kengittäjää kohti, korvat luimussa. "Hei, äläpä yritäkään", kielsin tammaa ja käänsin raudikon pään takaisin puoleeni, tiukentaen samalla otettani riimunnarusta. "Kohta pääset syömään mahan täydeltä voikukanlehtiä, kuulitkos, joten lopeta kiukuttelu", supisin Ainolle, johon tamma vastasi vain tuhahtamalla. Suipot korvat pysyivät yhä luimussa, mutta raudikko ei yrittänyt kuitenkaan näykkiä, kun aloin rapsutella sen piirron koristamaa päätä. Sormeni vaelsivat tamman vaalean otsaharjan alle, jonka hetken päästä siirsin pois Ainon tummilta silmiltä. Tässä vaiheessa Aino yritti näpläistä minua huulillaan tai ainakin uhitteli, mutta väistin ja kielsin tammaa jälleen kerran.

Jatkoimme tätä muutaman minuutin ajan kunnes kengittäjän sanat keskeyttivät henkisen taistelumme. "Noniin, tämä tammapa olisi valmis", kengittäjä totesi ja ojensi minulle Ainon jaloista irrottelemansa kengät, jotka otin vastaan helpottuneena. Nykäisin kiitosten jälkeen Ainon nopeasti liikkeelle, sillä tamma piti yhä epäluuloisesti silmällä kengittäjää enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että raudikko menisi potkaisemaan ystävällistä miestä. "Sinä se osaatkin olla hurmaava tapaus halutessasi, tiesitkös", jatkoin mutisemistani tammalle taluttaessani Ainon ulos tallinovista, mutta tapansa mukaan raudikko ei korvaansakaan lotkauttanut tuohtuneille sanoilleni.

05.12.2015, tallityöntekijä Saana (Break) - Tarinakilpailu: Joulu 2015: Ilman satulaa -kilpailut
Yläpuolellani kaartuva taivas oli lähes häikäisevän valkoinen. Suuria, valkoisia lumihiutaleita leijaili alaspäin, minua kohti, ilmestyen kuin tyhjästä. Jos makaisin tässä riittävän kauas, kenties ne myös hautaisivat minut lopullisesti alleen … Vaikka tuskinpa niin kävisi, ainakaan poskieni pahenevasta kuumotuksesta päätellen, hiutaleiden sulaessa kasvoilleni tavallistakin nopeammin.

Olimme saapuneet Pikkulinnun tallille jo varhain aamulla. Ystäväni Tiina oli ilmoittautunut mukaan hevosenhoitajaksi kun hän oli saanut kuulla että osallistuisin Pikkiksen leikkimielisiin este- ja koulukilpailuihin Ventoksen raudikolla suomenhevostammalla, Ainolla. Ainon omistaja oli tietenkin lähtenyt meille kuskiksi ja loppujen lopuksi lähes puolet tallityttöporukasta oli ahtautunut mukaan kannustusjoukoiksi, niin kuin he itse sanoivat. Hevoskuljetusautomme ei sinällään ollut herättänyt huomiota, mutta toiseksi kuskiksi lähteneen Sannan täyteen ahdettu vanha Opel Kadett oli sen sijaan saanut enemmänkin katseita osakseen, varsinkin kun auto natisi uhkaavasti kuin liitoksistaan reveten kaartaessaan viimein vieraalle tallipihalle hevoskuljetusauton perässä. Toisaalta se ei ollut mikään ihme, ottaen huomioon mikä määrä tyttöjä autosta purkautui pihalle vain hetkeä myöhemmin.

Aamupäivä itsessään eteni nopeaa tahtia ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo Ainon selässä verryttelyalueella hyppäämässä lämmittelyesteitä. Olin juuri ylittänyt onnistuneesti okserin kun katseeni sattui osumaan tuttuun talliporukkaan ja olin tippua alas Ainon paljaasta selästä, kun huomasin mitä heidän mukaan ottamassa pahviplakaatissaan oikein luki, vieläpä oikein kissankokoisin kirjaimin: "Saana ja Aino voittoon, muut voi hypätä suoraan kaivoon!" Ei ... Olin juuri viittomassa Sannalle kansainvälisellä kurkunleikkaus-käsimerkillä mitä mieltä olin kyltistä, kun samassa minut ja Aino kuulutettiinkin kentälle. Ihan kuin minua ei olisi jännittänyt jo muutenkin tarpeeksi, vaikka kyseessä oli tavalliset pikkukilpailut, oli lisähaasteena kuitenkin satulatta ratsastaminen ja vaikka Aino oli hyvä hyppäämään, tamma osasi kuitenkin olla myös haastava sillä se oli tunnetusti myös herkkä kieltämään.

Ihme kyllä, itse suorituksemme sujui kuitenkin aikalailla lähes täydellisesti. Kaikki olivat hiljenneet suorituksemme ajaksi, luojan kiitos myös yli-innokas kannustusjoukkomme alun vislauksien jälkeen, ja saatoin keskittyä vain kieli keskellä suuta ohjaamaan Ainon tarkasti esteeltä esteelle. Pakkanen kipristeli poskilla ja lumihiutaleet leijailivat ympärillämme, mutta Aino teki tarkkaa työtä ja hyppäsi puhtaasti läpi radan lumen vain lennähdellessä paakkuina tamman kavioista. Kun viimeinenkin este oli takana, tuttu tyttöporukka puhkesi riemukkaaseen hurraukseen ja minäkin huokaisin syvään helpotuksesta, hellittäen otteeni Ainon harjasta. Mutta tiedättehän sanonnan, ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa? Sillä seuraavassa hetkessä, juuri kun olin hidastamaisillani Ainon raviin, raudikko säikähtikin aidalla kyltin kanssa keikkuvaa Sannaa ja hyppäsi sivuun isolla loikalla, jolloin minä tietenkin menetin tasapainoni ja epätoivoisista selässä pysymisyrityksistäni huolimatta valahdin selälleni lumihankeen. En tosin irrottanut otettani ohjista, vaan Aino hinasi minua muutaman metrin perässään ennen kuin tamma pysähtyi kentän laidalle korvat epäluuloisesti luimussa.

Joten tässä sitä oltiin. Miettimässä miten hienoa olisi hautautua lumen alle tuijottavan yleisön edessä. Mutta kai näyttävästä poistumisesta saisi lisäpisteitä, eikö? Huokaisin kun Ainon turpa ilmestyi näkökenttääni ja heinäntuoksuinen henkäys lämmitti kasvojani. Joojoo. Noustaan ylös sitten. Eihän tässä mitään hävittävääkään ollut, minusta tuntui että talliporukkamme oli jo muutenkin ehkä jäänyt jostain syystä ihmisten mieleen. Niinpä nousin jaloilleni vaatteitani lumesta pudistellen ja suoritin tyylikkään hovikumarruksen yleisön ja tuomariston suuntaan ennen kuin poistuin kentältä selkä suorana hienoinen hymy huulillani keikkuen, rautias suomenhevostamma vierelläni ja tutun, ehkä ihan vähän sekopäisen talliporukan kannustushuudot korvissani kaikuen: "Hyvä Saana ja Ainoo..!"

Tuomarin kommentti:
Todentuntuinen tarina huumorilla maustettuna. Sujuvaa kuvailua ja nerokasta ottaa myös muut tallilaiset tarinaan mukaan.

23.12.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Talliradiossa soivat tutut joulunsävelet, kun kurkistin sisään tallin ovesta ja pujahdin hetken päästä sisään lämpimään talliin. Huomenna olisi jouluaatto ja halusimme tallilaisten kesken juhlistaa joulua myös Ventoksessa. Tallin toimistosta kuuluikin jo tuttu puheensorina ja astuessani ovesta sisälle tutut kasvot tervehtivät minua iloisesti. Tallinomistajakin ilmestyi hetken päästä toimistoon iso laatikko sylissään, tiputtaen sen lopulta toimiston pöydälle helpottuneen huokauksen kera. "Ai, Saana, huomenta! Tulitkin juuri sopivasti. Tässä olisivat nimittäin nämä joulukoristeet", yaren hymyili ja teki tilaa tytöille, jotka säntäsivät heti penkomaan laatikon sisältöä. "Kai me haetaan kuusi? Onko hevosten karsinoihin koristeita? Hei katsokaa, mistelinoksa!" puheensorina senkun yltyi ja yaren nykäisi minua hihasta, juuri kun sain riisutuksi takkini. "Autatko laittamaan pari hevosta kuntoon? Lupasin pitää yhden tunnin nyt aamusta ennen kuin lähdemme kuusen hakuun" tallinomistaja selitti ja nyökkäsin. "Tottakai", hymyilin ja yaren pyysi minua harjaamaan Ainon valmiiksi.

Pienikokoinen suomenhevostamma rouskutti vielä viimeisiä aamuheiniään, kun astuin sisään sen karsinaan, mutta onneksi Aino vaikutti olevan tänään ihan hyvällä tuulella, ainakaan tamma ei ollut heti ovella vastassa korvat luimussa. Raudikko oli vähän purussa yön jäljiltä, mutta tehokkaan harjauksen myötä se oli nopeasti valmis satuloitavaksi. Kietoessani Ainolle pinteleitä jalkaan yaren pyörähti käydä karsinan ovella. "Hei, voitko myös sittenkin satuloida Ainon? Toinen tuntilaisista myöhästyy vähän, siellä on kuulemma tiet aika jäässä" tallinomistaja pyysi ja jätti karsinanovelle myös hevosen korville sopivan tonttulakin, sanoen sen sopivan nyt joulun tunnelmaan. Myönnyin naurahtaen ja lähdin hakemaan Ainon varusteita satulahuoneesta. Palatessani takaisin jouduin väistämään tikkaiden kanssa säätävää Sannaa, tämän puuhastellessa jotakin keskellä tallikäytävää. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä utelemaan mitä Sanna oikein aikoi, joten unohdin koko asian ja suuntasin takaisin Ainon karsinalle. Satulavyön kiristäminen aiheutti hieman luimimista, mutta kaiken kaikkiaan jouluinen tunnelma vaikutti vaikuttavan Ainonkin mielialaan, mikäli tamman yleistä hyväntuulisuutta oli uskominen.

Siinä vaiheessa kun olin saanut tonttulakin kiinni suitsiin ja Ainon korvien peitoksi, olikin aika lähteä viemään tammaa jo kentälle eikä Ainokaan ehtinyt muljautella silmiään sen kummoisemmin otsalleen valuvalle punaiselle lakille. Tallin ovella minua olikin jo vastassa Ainon tuleva ratsastaja, pitkänhuiskea teinipoika. "Eh, Moon Kaino-Aino?" hän varmisti ja nyökkäsin iloisesti. "Jep", juuri kun olin ojentamassa ohjia pojalle, huomasin Sannan viittoilevan jotakin tämän selän takana ja seuratessani hänen viittoilujaan katseellani, huomasin yllämme roikkuvan mistelinoksan. Sanna..! Poskeni helahtivat varmaan kerralla punaiseksi, mutta onneksi poika ei tätä vaikuttanut huomaavan. Sen sijaan hän kyllä katsoi minua vähän kummallisesti, kun tartuin kaksin käsin Ainon turpaan ja maiskautin näyttävän suudelman sen sierainten väliin. Kas noin. "Hyvää ratsastusta!" toivotin leveästi hymyillen ja pojan kääntäessä minulle selkäni loin uhkaavan katseen huuliaan tyytymättömästi mutristelevaan Sannaan. Run while you can...

31.12.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
"Ei voi olla totta, hevoset ovat karanneet!" toimiston ikkunan edessä seissyt Tiina huudahti purskauttaen kahvit ulos suustaan ja säikäyttäen samalla tehokkaasti koko sohvalla notkuneen tyttöporukan jaloilleen, kaikkien pyrkiessä yhtä aikaa ylös toisiaan tönien. Olimme tunti sitten tulleet maastoilemasta, yarenin vietyä koko talliporukan uuden vuoden kunniaksi pitkälle maastoretkelle. Niin hauskaa kuin meillä oli ollutkin, oli silti ollut ihana käpertyä sohvalle viltin alle lämmittelemään kahvikuppien kera, sillä ulkona oli yhä reilusti pakkasta. "Minnepäin ne meni? Mitkä hevoset? Tuolla!" kaikki puhuivat toistensa päälle, kun säntäsimme ulos tallin ovista ja totta tosiaan, kavionjälkiä seuraamalla huomasimme metsän laidassa vilahtavat tummat hevosten siluetit. "Miten ne ovat päässeet karkuteille?" joku kysyi ihmetellen. "Unohtakaa se! Tiina, hae kaurasankot ja Saana, riimunnarut! Te kaksi, katsokaa että muut eivät ole päässeet tarhoist..." yarenin tehokas käskynjako keskeytyi, kun taivaalla alkoi paukahdella. Kohottaessamme katseemme näimme kuinka harmaa taivas syttyi yhtäkkiä eloon, punaisten, vihreiden ja sinisten valojen välkkyessä ilotulistusrakettien paukkeessa.

Läheisessä tarhassa ollut ruunikko hirnahti ja säntäsi laukkaan lumipaakut jaloistaan lennellen. "Halvattu! En nyt paremmin sano, ne on taas ne naapurin pojat! Kuinka monta kertaa minun pitää heille sanoa, että raketteja ei ammuta ennen iltakuutta, he tietävät tasan tarkkaan, että hevoset säikkyvät", yaren pillastui ja heristi nyrkkiään vihaisesti taivasta kohden. "Jääkää te ottamaan hevosia sisälle ennen kuin kaikki päättävät karata... te loput, lähdetään hakemaan puuttuvia", tallinomistaja otti kuitenkin nopeasti ohjat takaisin omiin käsiinsä ja se sai minutkin pyörähtämään kannoillani ympäri. Ryntäsin takaisin talliin ja nappasin lähimpien karsinoiden ovista riimunnarut ennen kuin palasin ulos, juuri kun Tiina ilmestyi pihalle kolmet kaurasankot mukanaan. Sankot ja riimunnarut vaihtoivat nopeasti käsiä ennen kuin suuntasimme porukalla hölkäten kohti metsänlaitaa. Onneksi lunta riitti ja hevosten jälkiä oli helppo seurata muuten koskemattomalla hangella. "Ei niitä taida onneksi olla kuin kaksi karkuteillä!" huudahdin helpottuneena, sillä pidemmällä metsässä hangessa erottui tosiaan vain kahden hevosen jäljet, niiden nelistettyä ilmeisesti rinnakkain.

Hetken päästä pysähdyimme ja jokainen alkoi vislata ja kutsua hevosia luokseen, kaurasankoja samalla ravistellen. En tiedä miten pitkälle ehdimme kulkea ennen kuin edessäpäin erottui liikettä. "Tuolla!" yaren osoitti ja aloimme kutsua hevosia luoksemme entistä innokkaammin. Toden totta, hetken päästä jostain kuuluikin hirnahdus ja läheisestä kuusikosta esiin ravasi... "Aino!" virnistin ilahtuneesti ja ravistin kaurasankoa tarmokkaammin. Tuttu raudikko oli hieman pelästyneen näköinen, mutta muutoin se vaikutti olevan onneksi kunnossa. Mitä nyt sen karva oli hiessä vauhdikkaan pakoretken jäljiltä. "Voi, säikähditkö sinä tyttöraukka sitä pauketta...? Vai seurasitko vain perässä, kun kaveri läksi karkuteille?" rauhoittelin tammaa äänelläni ja näin sivusilmällä kuinka yaren ja Tiina yrittivät saada toista esiin tullutta hevosta kiinni. Aino onneksi kuitenkin vain höristi korviaan kuullessaan kauran ropinan sankon pohjalla ja suomenhevostamma antautuikin hetken päästä kiltisti kiinni, sen enempää säikkymättä. "Hyvä tyttö..." tyynnyttelin ja kiinnitin varmoin, mutta nopein sormin päitset tamman päähän. "Kiinni on!" huikkasin yarenille, joka oli onneksi onnistunut saamaan myös toisen karkulaisista kiinni.

Tiinan napatessa kaurasankot, lähdimme reippain askelin takaisin tallia kohti. "Hyvä, ettette ehtineet sen kauemmas kuitenkaan", jutustelin Ainolle, tamman tarpoessa vierelläni hangessa korviaan käännellen. Se oli selkeästi vieläkin vähän varautunut tilanteen vuoksi, mutta toisaalta tamma oli samalla selkeästi innokas pääsemään takaisin tuttuun kotikarsinaansa. En uskaltanut ajatellakaan, miten olisi käynyt, jos raketit olisivat säikäyttäneet hevoset kesken maastoretkemme... Nielaisin ja huokaisin syvään helpotuksesta, kun tuttu tallirakennus ilmestyi esiin metsän takaa. "Tiina, tehdään vaihtokauppa", yaren totesi ojentaessaan riimunnarun tytölle. "Minä tarkistan, että kaikki muut ovat tallessa ja sen jälkeen suuntaan naapuriin, minulla on nimittäin pari valittua sanaa sanottavanani niille naapurin idiooteille..." yaren murisi ja lähti marssimaan kohti tarhoja kaurasankot vain käsissään heiluen. Me vilkaisimme Tiinan kanssa toisiimme, mutta Ainon tyrkätessä minua kärsimättömästi olkapäähän suuntasimme nopeasti tallia kohti. Sen vain sanon, etten haluaisi olla naapurin poikien saappaissa siinä vaiheessa, kun vihainen tallinomistaja saisi heidät käsiinsä...

19.07.2016, Sylvester
"Mahdottoman kaunis päivä tänään", tuumasin Ainolle, joka kulki vierelläni. Odottelimme valmennuksen alkamista ulkokentällä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja teki ilmasta kohtalaisen paahteisen. Aino ei tuntunut piittaavan marmatuksestani kuumasta ilmasta, hänelle se taisi olla ihan ok vielä toistaiseksi. Tuumi varmasti, että tää on elämänsä helpoin valmennus seuraamalla tuota hieman pyöreää tätiä ilman, että tarvitsee juosta päättömästi. Aino tuuppasi minua välillä turvallaan tylsyyttään, kun tallilta saapui nainen kantaen mukanaan kypärää, ajattelin hänen olevan ratsastaja, joten kaarsin tamman kaartoon kentän keskelle ja laskin jalustimet. Nainen toi kuitenkin vain kypärän minulle ja sanoi, että yaren käski sun lämmitellä Ainon kanssa. "Öö jaha", sain sanottua, kun nainen jo poistui. Tuijotin kypärää, mitäs tälle piti tehdä? huomasin tuumivani, kun pistin kypärän päähän. Mites tässä näin kävi? Olin hölmistynyt ja kysyin Ainolta aivan kuin odottaisin sen vastaavan minulle.

Aino ei ollut ratsu pahimmasta päästä, ei todellakaan, oikein mukavasti liikkui reippaasti, mutta hieman epäillen uutta ratsastajaansa. Pidin ohjasta kevyesti tuntumalla ja kävelimme reippaampaan tahtiin. Taivuttelin tammaa eri kokoisilla volteilla painoavuilla ja pysäyttelin uralla hetkeksi seisahtumaan. Pian tallista juoskee kiireinen ratsastaja, joka vetää käsineitä käsiinsä saapuessaan kentälle. Hän esittäytyy, mutten muista enää nimeä. Hän pahoittelee myöhästymistään ja vaihdamme kuskinpaikkaa. Aino tuntee selvästi ratsastajan, sillä hän saa kevyen hörähdyksen tervehdykseksi saapumisestaan. Riisuin kypärän ja poistuin tallille, jossa minua vastassa oli viimein tamman omistaja.

29.07.2016, Hazel
Pieneen vierailuuni Ventoksessa kuului suurimmaksi osaksi hevosten kanssa touhuilua, ja ensimmäisenä pääsinkin hyppäämään suomenhevostamma Ainon selkään. Se ei ollut kovin halukas tekemään yhtään lähempää tuttavuutta kanssani, kun yaren toi sen käytävälle harjattavaksi. Minut nähdessään se katsoi hieman varautuneesti ja lähemmäs tullessani harjan kanssa tuo luimisti heti. Aloitin harjaamalla hyvin rauhallisilla ja varmoilla liikkeillä, ja tamma tuntuikin rentoutuvan himpun verran. Huolellisen harjauksen jälkeen vuorossa oli kavioiden puhdistus, jonka aikana Aino ei ollut kovin yhteistyökykyinen kanssani. Se laski painoaan eniten juuri sille jalalle, joka minun oli tarkoitus nostaa ja luimi katsellen minua sivusilmällään. Lopulta sain kaviot puhtaaksi, vaikka se vaatikin tahtoa. Satulasta tamma ei pitänyt ollenkaan, ja sen laittoikin yaren. Minä puolestani laitoin Ainolle suitset, joiden kanssa ei ollut suurempia ongelmia.

Aino tuntui melko reippaalta ja rentoutui hieman lähtiessämme kävelemään kohti kenttää. Pidin aivan ohjien päästä kiinni, jotta se ei tuntisi oloaan tukalaksi. Kentällä kiristin satulavyötä parilla reiällä rauhallisesti ja nousin sitten selkään. Tarkoituksena oli vain läpiratsastaa tamma, ja ajatuksena oli saada se rentoutumaan edes vähän tuntemattomankin ratsastajan kanssa. Aino otti pari askelta heti eteenpäin noustessani selkään, mutta olin ripeä liikkeissäni ja pääsin ensimmäisellä yrityksellä selkään asti. Pienikokoisena lyhensin jalustimia ennen kuin lähdimme liikkeelle. Yaren puolestaan tarkkaili meitä kentän laidalta. Aino käveli melko reippaaseen tahtiin, vaikuttaen alkuun hieman epävarmalta. Istuin itse aivan rauhassa ohjat pitkinä myötäillen tamman liikkeitä. Se käveli melko rauhallisesti pitkin ohjin, mutta heti kun aloin keräämään ohjia, se jännittyi. Pysyin kuitenkin aivan rauhallisena koko ajan ja kävelimmekin muutaman kierroksen täysin samalla tavalla, mutta mulla oli vain tuntuma tamman suuhun. Aloin sitten ratsastamaan loivia kaaria tehden ympyröitä ja loivia kiemurauria. Aino pureskeli kuolainta, mutta kääntyi yllätyksekseni haluamaani suuntaan. Se käveli selkä melko jäykkänä, eikä käyttänyt takaosaansa yhtä tehokkaasti kuin etuosaansa. Päätin vaatia siltä enemmän vasta ravissa, kunhan saisin sen aluksi tekemään yhteistyötä kanssani. Yaren antoi koko ajan hyviä vinkkejä, jotka selvästi toimivat Ainon ratsastamisessa.

Raviin tamma suorastaan pyrähti, mutta malttoi rauhoittua tasaiseen tahtiin. Istuin alhaalla ja ratsastin muutaman puolipidätteen tehostaakseni takapään työskentelyä. Aino protestoi nakkelemalla niskojaan, mutta sain tamman rauhoittumaan hieman antamalla sille tilaa. Pikkuhiljaa se alkoi käyttää myös takapäätään ja selkäänsä aina vain paremmin. Pidin koko ajan rauhallisen tahdin ravissa ja tein välillä käyntiin siirtymisiä. Ratsastin erilaisia kuvioita ympäri kenttää; ympyröitä, kiemurauria ja kaikenlaista, mitä päähän vain juolahti. Tamma tuntui koko ajan paremmalta, vaikkei se täydellisen rento tai luottavainen ollutkaan. Annoin sen kävellä hetken jutellen itse samalla yarenille. Hänen mukaansa voisin kokeilla vielä laukkaakin, joten keräsin hetken päästä ohjat ratsastaen rauhallista ravia alas istuen. Annoin sitten hyvin selkeät laukka-avut, joihin sain reagoinniksi aluksi pienen pukin ja sitten reipasta laukkaa. Pidin koko ajan hyvin kevyen ohjastuntuman ja ratsastin tammaa parhaani mukaan rauhallisempaan tahtiin. Kun sain tamman laukkaamaan pari pätkää oikein onnistuneesti, hidastin ravin kautta käyntiin. Olin todella tyytyväinen tammaan ja niin näytti olevan omistajakin. Pienten loppukäyntejen jälkeen tamma pääsi tallissa käynnin jälkeen ulkoilemaan tarhakavereidensa kanssa.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © kasvattaja | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse