Fiktion Aavikka

KTK-III, SV-I, Bronze Award

© kasvattaja © kasvattaja

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20. marraskuuta 2014
(4v.) rakenne 7,5, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 7 + 10 (80.504%), luonne 18 = 67,5p. / SV-I

Kantakirjaustilaisuus 10. helmikuuta 2015
(R) 17 + 16 + 17 + 16 = 66p. / KTK-III


Virtual Riding Horses Assessment 10. maaliskuuta 2017
7½ + 4 + 5½ + 3½ + 9 + 3 + 8 + 10 + 7 = 63,889 % / Bronze Award

Tavoitteena YLA, KRJL ja SLA

NimiFiktion Aavikka "Aavikka" VH-tunnusVH14-018-1511
Syntymäaika ja ikä10.07.2014, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaMilja / Fiktio
IkääntyminenKatso (4v. 25.01.2015) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma PainotusKoulupainotteinen
Väri ja säkäPunarautias, 162cm KoulutustasoKo He A, re 70cm

Ensimmäinen fiktiolaiseni! En tiedä, miten siinä kestikin niin kauan, mutta vihdoinkin minulle tuli mainio tilaisuus tehdä tarjous Fiktion Aavikka -nimisestä tammasta, eikä minulla ollut yksinkertaisesti minkäänlaista syytä jättää tuota tilaisuutta väliin. Paitsi tiestysti jo entuudestaan iso hevoslauma, joka odotti minun vähäistä aikaani ja erääntyvät laskut, joita kertyi kaiken maailman kengityksistä, heinistä, eläinlääkärikuluista... Jälleen kerran nyt ei ollut kuitenkaan aika miettiä moisia toissijaisia seikkoja, vaan iskeä kuin sika limppuun! Aavikka saapuikin Ventokseen oikein rattoisissa merkeissä rauhallisen ajomatkan jälkeen ja siinä vaiheessa, kun nuori kaunokainen seisoi tallin pihalla, tuntui siltä kuin se olisi aina kuulunutkin vakiokalustoon. Ainakaan tätä ostosta ei tarvinnut katua.

Aavikka on hevonen, joka toimii lähes ihmisellä kuin ihmisellä. Toki ne kauneimmat liikkeet eivät ihan hevillä irtoa, mutta ainakaan kokemattomankaan ei tarvitse panikoida, että tamma päättäisi lähteä armottomalle kokeilulinjalle. Lempeä ja hyväsydäminen tamma nauttii huomiosta, mutta ei kuitenkaan lähde vaatimaan sitä varkain. Jos joku kuitenkin omistaa sille oman hetken, on Aavikka onnensa kukkuloilla ja nauttii jokaisesta minuutista. Se on selvästikin saanut mitä mainioimmat geenit vanhemmiltaan ja osaa kyllä käyttää hyviä puoliaan kaikin mahdollisin tavoin hyväksi.

Hoitaessa tätä kaunokaista voisi luonnehtia äidin omaksi pikku höpönassuksi! Ehkä menee nyt turhankin imeläksi, mutta minkäs sille mahtaa, että kultainen tamma osaa valloittaa jokaisen sydämen pelkällä olemassaolollaankin. Hevonen seisoo koko hoitotoimenpiteiden alan hievahtamatta paikoillaan, tosin siinä vaiheessa kun harjaaja häviää hetkeksi näköpiiristä, alkaa pienoinen hätääntyminen. Aavikka on näissä tilanteissa ehkäpä liiankin seurankipeä ja yksin oleminen on sille myrkkyä. Pieni levoton tepsuttelu loppuu kuitenkin siihen paikkaan, kun ihminen on taas näköpiirissä ja on aika jatkaa nautiskelua. Paksunahkainen suomenhevonen ei kutise mistään kohtaa ruumista, joten rivakampikaan ote ei saa Aavikkaa sävähtämään. Päinvastoin tamma roikottaa alahuultaan siihen malliin, että on vain ajan kysymys, missä vaiheessa se tipahtaa tömähtäen lattialle. Leikki leikkinä, onneksi se pysyy ihan visusti paikallaan. Äkkiseltään on hyvinkin hankala nimetä mitään ongelmia, sillä ei se Aavikka totisesti laita pahakseen sitäkään, jos joku siellä kavioidenkin parissa touhuaa ja vaikka pujahtaa samaan syssyyn mahankin ali. Tamma vain huokaisee syvään ja nauttii niin kauan kuin vain pystyy. Satulan kanssa saattaa silloin tällöin mennä leikkimiseksi, hieman pyöreähkö tamma kun mielellään aina kokeilee mahansa rajoja tässä vaiheessa, vaikka ei varsinaisesti ratsastusta vastaan olisikaan.

Koulupainotteinen Aavikka taitaa mainiosti koululiikkeitä aina Helppoon A:han asti. Hieman jopa laiskanpulskea otus ei tosin aina ole yhtä virkeällä tuulella kuin ratsastajansa, eikä olekaan mikään salaisuus, että tamman kanssa joutuu tekemään alkuun paljonkin töitä saadakseen sen vireystilan nousukiitoon. Lisätyt askellajit tuottavat pienoisia vaikeuksia Aavikan laiskottelupäivinä, jalat kun eivät tunnu sitten millään saavan venyvämpää askellusta aikaan, mutta kun ratsastaja vain jaksaa tehdä venyttäviä ja taivuttavia liikkeitä tarpeeksi, alkaa se Aavikankin meno muuttua liitävämmäksi. Miellyttävät askeleet tammalla kuitenkin on, sitä ei käy kieltäminen ja varsinkin siinä vaiheessa, kun hevonen alkaa kunnon lämmittelyiden jälkeen käyttämään enemmän takajalkojaankin, alkaa se oikeanlainen ote siihen hommaan löytymään ratsukin puolesta.

Niin no, kai ne esteetkin sujuvat jollakin tavoin, aina sinne 70cm saakkaa... Aavikalta ei löydy pätkääkään kunnollista hyppytyyliä, vaikka sen kanssa pyrkisikin esteiden parissa työskentelemään pidemmän aikaa. Sen motivaatio tahtoo lähennellä yleensä pyöreää nollaa ja kinttujansa erittäin hanakasti varova tamma jättää yleensä mieluummin hyppäämättä kokonaan kuin ottaa sitä riskiä, että sen herkkä hipiä saattaisi vahingoittua. Ei sitä tosin voi Aavikkaa tästä asiasta syyttää, kouluratsuksi kun se on enemmänkin jalostettu jo sukunsakin puolesta. Mutta vaikka Aavikalle hyppääminen ei olisikaan juuri se leipälaji, ei se vaihtelu tuskin ole kenellekään pahitteeksi koskaan. Kannattaa vain varautua siihen, että kielto jos toinenkin voi olla edessä. Ainakin silloin, jos ratsastaja ei saa ohjattua Aavikkaa¨ millilleen suoraan esteelle.

Maastoon Aavikka on oikein passeli peli hieman rennomman etenemistyylinsä vuoksi. Tamma ei yleensä jaksa paljoakaan korviansa lotkautella matkan varrella oleville asioille, eikä ne hurjat mootteripelitkään yleensä saa tätä neitokaista jäykistelemään ja kauhistelemaan. Kotiin päin vauhtia löytyy aina hippunen enemmän, mutta Aavikan kohdalla on turha huoli, että hevonen lähtisi päättämään tahtia omin luvin ilman ratsastajaa. Suuremmassa porukassa Aavikka saattaa toki hiukan ottaa mallia muiden käytöksestä, mutta kyllä sitä siltikin voisi melkein sanoa, että Aavikka on yleensä sieltä rauhallisimmasta päästä.

Kuljetuskoppiin ei mennä kyllä tämän tamman kanssa pelko perseessä, se on ihan täyttä faktaa. Kertaakaan Aavikan kanssa ei ole tarvinnut taistella lastauksessa, sillä tamma on vain mennä löntystellyt traileriin ilman sen kummempia vastaväitteitä. Lienee sanomattakin selvää, että sillä ei ole mitään kauhukokemuksia ja luotto on korkealla ihmisten suhteen. Kilpailupaikalla tamma katselee ympärilleen rauhallisin mielin ja malttaa möllöttää paikallaan, vaikka joku toinen hevonen siitä vierestä kävelisikin. Vaikka kilpailukokemusta ei olekaan vielä kertynyt aivan valtavasti jo ikänsäkin puolesta, Aavikka käyttäytyy myös itse kisatilanteessa kuin vanha tekijä.

Lempeän luonteensa vuoksi Aavikka on muiden hevosten silmissä hiukan nössykkä, jota saa komentaa pois heinäkasalta silloin, kun kaveri ei olekaan niin kiva. Tamma yleensä alistuukin näihin komenteluihin ja toisinaan onkin melko hankalaa saada matalastatuksista hevosta kunnolla muiden hevosten laumaan ilman, että joku on koko ajan sitä hätistelemässä ja pomottamassa. Tämän takia Aavikka onkin saanut nautiskella enemmänkin kahden hevosen laumasta ja vielä sellaisesta, jossa kummatkin ovat suurinpiirtein samanarvoisia keskenään.

i. VIR MVA Ch Fiktion Attila KTK-II, YLA2, KRJ-I, SLA-I, SV-II, jälk. C
sh, tprt, 167cm
ii. Fiktion Husaari KTK-III, SV-II, KRJ-II, jälk. C
sh, rt, 168cm
iii. Ch Wuorelan Vänrikki KTK-II, KRJ-I, SLA-I, jälk. C
sh, rt, 168cm
iie. Kimara
sh, rt, 156cm
ie. Metsäkartanon Veega KTK-III, KRJ-I
sh, prt, 152cm
iei. Kirous KISS
sh, vkk, 159cm
iee. Taikatimantti
sh, rt, 150cm
e. VIR MVA Ch Fiktion Aprilli KTK-II, KRJ-I, SLA-I, jälk. C
sh, prt, 156cm
ei. Satulinnan Sälli
sph, prt, 146cm
eii. Huvin Jaakko
sh, 159cm
eie. VIR MVA Ch Taikakuun Sadetta KTK-II, YLA2, ERJ-II, KERJ-I, SLA-I
sph, rt, 144cm
ee. Fiktion Jippu SV-II, KRJ-I
sh, prt, 154cm
eei. VIR MVA Ch Fiktion Vinha KTK-III, YLA2, KRJ-I, SLA-II
sh, rt, 157cm
eee. Fiktion Kikka KRJ-I, YLA2, SLA-II, SV-I
sh, prt, 155cm

Isälinja: Marsalkka - Emälinja: Syksyn Saana

Tulossa

1 jälkeläistä, joista 0 tammaa ja 1 ori
09.12.2015 o. Ventoksen Aivelo KTK-III (i. Riiviöiden Elosalama)
Kouluratsastus (4 voittoa)
01. | VSR Cup - 31.08.2016 - Susiraja - He A - 4/108
02. | VSR Cup - 31.03.2017 - Susiraja - He A - 6/179

01. | KRJ - 01.10.2014 - Untuvapilvi - He A - 5/30
02. | KRJ - 03.10.2014 - Untuvapilvi - He A - 5/30
03. | KRJ - 03.10.2014 - Untuvapilvi - He A - 3/30
04. | KRJ - 03.10.2014 - al Najya - He A - 3/30
05. | KRJ - 04.10.2014 - Untuvapilvi - He A - 4/30
06. | KRJ - 04.10.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - He A - 4/30
07. | KRJ - 05.10.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - He A - 5/30
08. | KRJ - 05.10.2014 - Untuvapilvi - He A - 5/30
09. | KRJ - 05.10.2014 - Vaapukka - He A - 4/40
10. | KRJ - 05.10.2014 - al Najya - He A - 2/30
11. | KRJ - 06.10.2014 - al Najya - He A - 3/30
12. | KRJ - 08.10.2014 - al Najya - He A - 3/30
13. | KRJ - 10.10.2014 - Kadotetut Suomenhevoset - He A - 4/30
14. | KRJ - 17.10.2014 - Vanima - He A - 5/29
15. | KRJ - 18.10.2014 - Ulapan Talli - He A -1/39
16. | KRJ - 18.10.2014 - Juksula - He A - 7/60
17. | KRJ - 19.10.2014 - Vanima - He A - 4/29
18. | KRJ - 22.10.2014 - Vanima - He A - 3/29
19. | KRJ - 22.10.2014 - Vanima - He A - 3/29
20. | KRJ - 22.10.2014 - Mörkövaara - He A - 6/40
21. | KRJ - 23.10.2014 - Mörkövaara - He A - 6/40
22. | KRJ - 24.10.2014 - 6 sins - He A - 2/30
23. | KRJ - 28.10.2014 - Marike - He A - 5/60
24. | KRJ - 30.10.2014 - 6 sins - He A - 3/30
25. | KRJ - 31.10.2014 - Metsälammen Ratsutalli - He A - 2/50
26. | KRJ - 31.10.2014 - Haavelaakso - He A - 7/60
27. | KRJ - 01.11.2014 - Mörkövaara - He A - 4/30
28. | KRJ - 02.11.2014 - Mörkövaara - He A - 5/30
29. | KRJ - 02.11.2014 - Haavelaakso - He A - 6/60
30. | KRJ - 03.11.2014 - Mörkövaara - He A - 2/30
31. | KRJ - 05.11.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 3/40
32. | KRJ - 07.11.2014 - Niininki - He A - 3/30
33. | KRJ - 08.11.2014 - Mörkövaara - He A - 2/40
34. | KRJ - 08.11.2014 - Mörkövaara - He A - 5/30
35. | KRJ - 09.11.2014 - Niininki - He A - 3/30
36. | KRJ - 10.11.2014 - Niininki - He A - 5/30
37. | KRJ - 10.11.2014 - Verner - He A - 1/30
38. | KRJ - 11.11.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 6/40
39. | KRJ - 11.11.2014 - Niininki - He A - 3/30
40. | KRJ - 14.11.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 3/40
41. | KRJ - 15.11.2014 - Verner - He A - 1/30
42. | KRJ - 16.11.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 3/40
43. | KRJ - 17.11.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 6/40
44. | KRJ - 17.11.2014 - Niininki - He A - 1/30
45. | KRJ - 19.11.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 3/40
46. | KRJ - 19.11.2014 - Taikakuun Kartano - He A - 3/50
47. | KRJ - 22.11.2014 - Taikakuun Kartano - He A - 5/50
Näyttelyt
00. | NJ - 00.00.0000 - Paikka - Luokka - 00/00

Valmennukset

17.07.2016, VP (VRL-14355) - kouluvalmennus, Helppo A
Valmennus aloitettiin ratsastamalla niin sanottua salmiakkikuviota, jonka jokaisessa kärjessä hevosta koottiin ja tehtiin muutaman askeleen takaosakäännös. Takaosakäännöksen aikana halusin nähdä, että Aavikka asettuu rehellisesti ja antaa niskastaan periksi, mutta olin ehdottoman tarkka myös polkevasta sisätakajalasta. Se ei saanut jäädä kiertämään niin sanotusti itsensä ympäri, vaan hevosen piti polkea jalalla tehokkaasti askelluksen rytmiä. Takaosakäännöksen jälkeen tehtävänä oli ratsastaa muutama askel keskikäyntiä, ja jälleen kärkeen tullessa koota käyntiä ja toistaa sama tehtävä. Alkuun Aavikka oli niin tahmea, etten oikein tiennyt mitä olisin tehnyt, että ratsastaja olisi saanut sen paremmin pohkeen eteen. Terävällä pohkeella ja muutamalla raipalla muistutuksella Aavikka kuitenkin keräsi itseään, ja pikkuhiljaa tuli rungostaan pyöreäksi ja käveli kohtalaisen matkaanvoittavaa käyntiä.

Valmennusta jatkettiin ravissa, jossa halusin ratsukon tekevän pohkeenväistöharjoituksia uralta keskihalkaisijalle ja keskihalkaisijalla tehdä muutaman askeleen pätkä keskiravissa. Aavikka väisti suhteellisen tasapainoisesti ja se siirtyi keskiraviin moitteetta. Tässä välissä muistutkin yarenia kehumaan tammaa oikeasta reagoinnista; aina, kun tamma sai kiitoksen eteenpäinpyrkimyksestä, se tuntui ymmärtävän yhä paremmin mitä siltä haluttiin. Laukassa haimme edelleen eteenpäinpyrkimystä hyvin yksinkertaisella tehtävällä - ratsukon oli määrä pysyä keskiympyrällä ja tehdä muutaman askeleen siirtymiä vuoroin kootumpaan ja vuoroin lisätympään askellajiin. Laukassa Aavikka oli jo hyvin kuulolla, ja totteli ratsastajansa apuja kuuliaisesti. Siirtymisten ansiosta Aavikka pikkuhiljaa toi enemmän takajalkojaan vatsan alle, lyheni rungostaan ja nousi parempaan ryhtiin. Hyvään suoritukseen oli tällä kertaa mainio lopettaa; seuraavaan paikkaan kiiruhtaessani annoin ratsukon tehdä loppuverryttelyn tällä kertaa itsenäisesti.

18.07.2016, VP (VRL-14355) - kouluvalmennus, Helppo A
Edeltävän päivän perusteellisen läpiratsastuksen jälkeen olin suunnitellut teettäväni ratsukolle hieman vaikeampia juttuja sillä edellytyksellä, että Aavikka olisi alun alkajaan paremmin kuulolla. Kun saavuin Ventoksen pihaan, näin jo ratsukon kävelevän kentällä alkukäyntejä - kentälle päästyäni pyysinkin yarenia keräämään ohjat käteen ja siirtämään hevosen raviin. Ravissa halusin, että yaren olisi aika lähellä Aavikkaa, jotta hevoselle ei tule sellainen olo, että se voisi luistaa tulevista tehtävistä. Alkuverryttelyn aikana teimme pitkään erilaisia suoria ja kiemurauria, jonka ansiosta pääsimme käsiksi tamman molempiin kylkiin. Aavikka näytti tänään huomattavasti paremmalta, joten pyysinkin vielä yarenia siirtämään hevosen laukkaan ja nousemaan itse kevyeen istuntaan. Kerroin yarenille, että kevyessä istunnassa ollessa hevonen saa enemmän tilaa selälleen, ja usein hevonen etenee jo itsestään reippaammin - niinkuin Aavikka juuri teki.

Pienten välikäyntien jälkeen otin ratsukon työskentelemään toiseen päätyyn, sillä halusin ratsukon tekevän käynnissä takaosakäännöksiä niin, että aina lyhyen sivun kulmasta ulos tullessa hevonen saisi edetä vielä hetken uraa eteenpäin, ja sitten kokoamisen kautta tehtäisiin takaosakäännös ja suunnanmuutos. Tänään Aavikka oli paremmin hereillä myös tässä tehtävässä, ja se teki sujuvia käännöksiä - myös yaren ratsasti tänään huomattavasti topakammin, mutta siitä huolimatta kuitenkin kauniisti ja hevosystävällisesti. Valmennuksen loppua kohden teimme vielä laukkatyöskentelyä vastalaukan ja kootun laukan parissa. Laukka onnistui tänään mainiosti, ja hevonen väläytti jopa sellaisia pätkiä, että niillä olisi koulukilpailusisa irronnut kahdeksikkoa, jopa yhdeksikköä.

19.07.2016, Sylvester - kouluvalmennus, Helppo A
"Hieman laiskaltahan tää näyttää", tuumasi ratsastaja laskiessaan jalustimia kentän keskellä. Tamma oli puoliksi torkuksissa ja lepuutti toista takastaan. Ehkä hieman? Ratsastajan noustua selkään, hän hoputteli tammaa reippaammin liikkeelle. Aavikka liikkui hieman verkkaisesti, vaikka ohjas oli pitkä. Käynneistä alettiin hiljalleen kerätä ohjasta ja siirtyä raviin, tai ainakin suunniteltiin niin. Tamma oli pitkään hieman nuukahtaneen oloinen, mutta kun alkuun otettiin pieni reipas laukkapätkä, niin johan vireystaso nousi kerrasta. Nyt reippaammin ravaava Aavikka näytti ryhdikkäämältä ja oli edukseen. Tammaa taivuteltiin volteilla ja haettiin edelleen reippaalle raville kentän pitkillä sivuilla. Turhaa emme pysähdelleet, vaan tunti pidettiin reipastempoisena.

Laukkaa treenattiin aika-ajoin ensin pelkillä nostoilla ja siirtymisillä kahden tai kolmen laukka-askelen jälkeen siirtyen takaisin raviin. Aavikka innostui laukkaamisesta, joten tehtiin suunnanmuutos ja jatkettiin reipastempoista treeniä myös toiseen suuntaan. Aavikan alkutunnin kohmeus oli muisto ja tuo piilevästi pyöreä neitokainen liikkui nyt sujuvasti ja melko vikkelästi. Laukkaa jatkettiin katkeamattomana kaksikin kierrosta tehden välillä voltteja ja vaikka tamma olisi mielellään jatkanut laukkaa, siirryttiin raviin. Ravissa Aavikka askelsi ryhdikkäästi, takaset ottivat hyvin alle. Ravissa treenattiin hieman väistöjä uran sisäpuolella, sekä tempon muutoksia. Aavikalta tuntui luonnistuvan erinomaisesti koottu ravi, mutta lisätymmässä ravissa ei tahtonut askeleet venyä ihan niin paljoin kuin oli toivottua. Loppuverryttelyjä mentiin ensin ravissa kevyemmin ohjin, ja lopulta käyntiin siirtyminen ja kokonaan pitkät ohjakset.

Päiväkirjamerkinnät

16.01.2017, Jannica
Odotin innolla tehoviikkoa Ventoksessa. Tämän viikon "nimikkohevoseksi" olin saanut ihanan ja sympaattisen suomenhevostamman Aavikan, jonka kanssa voisimme tehdä vaikka ja mitä kivaa. Iloisella tuulella marssin oitis maanantaiaamuna Ventokseen ja ensitöikseni nappasin tamman käytävälle hoidettavaksi, koska siinä näki paremmin, enkä ollut näin ollen tiellä, kun karsinoita siivottiin. Se ei näyttänyt kovinkaan likaiselta, mutta hain tietenkin harjat ja varusteet satulahuoneesta. Harjattuani tamman, siihen ei todellakaan kauaa mennyt aikaa, varustin sen ja lähdimme maneesiin.

Ilma olisi ollut ihan kiva kentälläkin ratsastaa, mutta en ollut muistanut ottaa ulkohousuja mukaan, joten päädyimme kävelemään maneesille. Käänsin tamman kaartoon ja nousin selkään, sitten kävelimme kaikessa rauhassa alkukäyntejä. Kokosin pikkuhiljaa ohjia käsiini ja aloimme harjoitella perusjuttuja käynnissä, vähän voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia, muutama etuosakäännös ja väistöä. Sitten aloitimme samat hommat myös ravissa jättäen pohkeenväistön viimeiseksi, koska se oli ehkä Aavikalle vielä vähän vaikeaa. Toiseen suuntaan tamma kyllä meni oikeinkin kivasti, mutta väistöt vasemmalle tuottivat hiukan vaikeuksia, joten jatkoimme niitä vähän aikaa käynnissä vielä.

Saatuamme alkuverryttelyn ravissa päätökseen, annoin tamman kävellä hetken pidemmällä ohjalla ja sitten aloittelimme laukkatehtävää. Nostin laukan lyhyen sivun keskeltä ja jatkoimme sitä tehden ison pääty-ympyrän molempiin päihin maneesia. Sen jälkeen vaihdoin ravissa suuntaa kahdeksikolla ja teimme samat ympyräharjoitukset myös oikeaan kierrokseen. Tamma puuskutti melkoisesti, joten annoin sen kävellä vielä hetken ohjastuntumalla ennen kuin aloin ottamaan loppuverkkaa ravissa. Tehtyämme pakolliset voltit ja ympyrät, annoin sen venyttää toiseen suuntaan vielä kaulaa ravaillen uralla ja tehden ympyröitä hiljalleen. Sitten kävelimme vielä pitkät loppukäynnit vapaalla ohjalla ennen hoitotoimitusta.

17.01.2017, Jannica
Tiistaina koittikin melkoinen tuuli ja tuisku. Olin pitkään mietiskellyt kotona, lähtisinkö tallille vai en, mitenköhän Aavikka käyttäytyisi tällä ilmalla? Maastoon nyt ainakaan en voinut lähteä, se oli selvää! Kuitenkin päätin pitkällisen pohdinnan ja harkinnan tuloksena suunnata iltaa kohti Ventokseen liikuttamaan tamman maneesissa. Pääsin vaivoin tallille, koska tuuli oli riepotellut tielle isoja oksia ja muutenkin tuuli tuntui vain pahentuvan iltaa kohti. Maa oli märkä koko päivän ja edellisyön sataneesta nuoskalumesta. Kiittelin onneani, että olin tajunnut laittaa sentään vedenpitävät tallikengät jalkaan. Vaatteetkin ehtivät moisessa kelissä kastua, onneksi tallilla odotti lämmin vedenpitävä softshell-takki! En nähnyt tallitiellä yhtään mitään, mutta jotenkin sain taiteiltua itseni tallille asti. Astuin talliin ja sytytin valot, hevoset olivat sisällä, oli kai otettu aiemmin kelin vuoksi. Olin matkalla nähnyt muutamia rikkoontuneita aitoja sielläpäin, missä Aavikka tarhasi, joten päätin ensitöikseni tarkastaa tamman, ettei tulisi hukkareissu varusteiden osalta. Otin sen käytävälle ja päällisin puolin katseltuani tunnustelin vielä jalat. Ei ollut mitään ihmeellistä, joten hain varusteet ja harjat satulahuoneesta.

Lämmin satulahuone oikein kutsui jäämään sinne, mutta taistellen mielihalujani vastaan, nappasin vain tamman kamat ja astuin takaisin talliin. Vaihdoin kuivan takin ylleni ja aloin harjaamaan Aavikkaa, joka haki taskuistani herkkuja taukoamatta."Sori, no can do", pahoittelin sille ja jatkoin muina naisina harjaamista. Vähitellen tammakin ymmärsi, ettei tässä nyt ollut mitään odotettavissa ja keskitti mielenkiintonsa paniikkilukon avaamiseen. Eipä siinä kauaa mennytkään, kun kavioita nostaessani huomasin toisen hakasen roikkuvan narun jatkona maassa. "Mites sie tuon teit?" ihmettelin naureskellen ja kiinnitin tamman uudelleen, tällä kertaa riimun sivulta, josta sen oli vaikeampaa avata lukko. Aikansa se kuitenkin yritti, onnistumatta tietenkään. Saatuani pikaisen harjausoperaation loppuunsa, varustin hevosen ja suuntasimme maneesille.

18.01.2017, Jannica
Hoideltuani keskiviikkoaamuna Aavikan, nostin satulan sen selkään. Eilinen myrskyratsastus oli ollut pikainen, joten kaipasimme molemmat kunnon maastoilua tänään (tai ainakin minä kaipasin, tammasta en osaa sanoa). Hoitaja oli käynyt puunaamassa neidin varhaisella, joten pääsin helpolla hoidon suhteen ja alle viiden minuutin oli tamma harjattu ja varusteet päällä, olisipa aina näin helppoa! Saatuani meidät molemmat edustuskuntoon, talutin uljaan ratsuni pihamaalle ja hyppäsin kyytiin. Suuntaamme vyön kiristämisen jälkeen tallin takaa lähteville maastoreiteille. En oikein tunne niitä hyvin, mutta onneksi niissä on opasteet ja luotan siihen, että Aavikka tuo meidät kotiin, jos eksyn jostakin syystä. Kavionjäljet jäävät eilen sataneeseen lumeen, maisema on uskomaton, vaikka siellä täällä lojuukin myrskyn jäljiltä kaatuneita pieniä puita ja oksia. Lumen alla on jäinen kerros, tänään on onneksi vain viitisen astetta pakkasta, eikä yhtään hullumpi keli maastoilla muutenkaan. Hokit purevat hyvin maahan, joten tänään uskaltaa kyllä laukatakin pidemmän kaavan mukaan. Käännän Aavikan metsään vievälle polulle, jota olen joskus aiemmin ratsastanut yarenin kanssa.

Ympärillämme oleva metsä on täysin hiljainen, kuljemme sinne tänne mutkittelevaa polkua pienen matkan ja sen yhtyessä isompaan polkuun pyydän raville. Aavikka vaikuttaa normaalia reippaammalta, mikä ei ole yhtään huono juttu, kunhan se kulkee kiltisti. Ja kulkeehan se... Joudun kuitenkin hieman hidastamaan polun kaventuessa jälleen. Ympärillä kuusenoksat roikkuvat raskaasti märän lumen painosta, ihme etteivät minun mielikuvituksellani ojentele "käsiään" meitä kohti vieläpä! Tulemme pellon laitaan, jonka ovaalin muotoisesta keskiosasta näkyy hyvin vanhoja kavionpainaumia, siinä on selvästi enemmänkin laukattu. Käännän Aavikan tuohon suuntaan ja se nostaa korvansa pystyyn malttamattomana. Arvaukseni taisi osua oikeaan laukkaamisen suhteen. Aavikka jännittyy, kun ohjaan sen valmiille uralle.

Painan kevyesti laukkapohkeet tamman kylkiin ja se nostaa heti laukan. Menemme ensin tasaisempaa vauhtia ja sitten annan sen kiihdyttää vähitellen koko vauhtiinsa, kun luotto pohjaan ja tammaan on kunnossa. Tuuli vinkuu ikävästi korvissa, en ole muistanut laittaa ohutta pipoa kypärän alle. Valitettavan nopeasti joudun siirtämään tamman ravin kautta käyntiin ja kävelemme metsänreunaa pitkin kohti kotia. Tamma puuskuttaa melkoisesti, joten päätän kävellä sen kanssa loppumatkan kotiin, vaikka iltapäivä onkin jo ehtinyt pitkälle. Lähempänä Ventosta tiedän kuitenkin olevan valaistun reitin, jonne suuntaamme matkamme. Jo lyhyen ajan kuluttua saavumme maastoesteradalle, jossa on toden totta valaistus. Kävelemme rauhassa tallia kohti ja saavumme kotiin kuuden maissa. Onneksi kukaan ei ole ehtinyt huolestua poissaolostamme, tammaan varmaankin luotetaan niin paljon. Juotan sille varusteet riisuttuani melassiveden, joka uppoaa hyvin, ja laitan sen sitten hyvin hoidettuna ja loimitettuna karsinaan.

19.01.2017, Jannica
Päätin torstain kunniaksi yhdistää Aavikan kanssa koulutreenin ja maastoilun. Minulla oli aamupäivästä menoa, joten päätin mennä heti lounaan jälkeen Ventokseen liikuttamaan Aavikan, jotta ilta jäisi vapaaksi rennommalle oleskelulle. Sain sopivasti tutulta kyydin, joka oli menossa tallin suuntaan ja kävelin tien päästä talliin. Kävin katsomassa Aavikkaa ja hoidin sen sitten vaatteet vaihdettuani karsinassa, koska käytävällä kengitettiin. Saatuani tamman harjatuksi, satuloin sen ja puin sitten suitset. Painoin kypärän päähäni ja otin raipan oven vierestä. Otin ohjat kaulalta ja talutin tamman pihalle. Ajattelin ensin lähteä tekemään alkuverkkaa maastoon ja sitten palata kentälle vähän treenaamaan ja muistelemaan koulua. Kiersimme tutun maastopolun, jossa meni reilu puolituntinen ja suuntasimme sitten kentälle. Maastoilu sujui hyvin, vaikka tamma vähän säpsähtikin puusta putoavaa lumimassaa, mutta kukapa ei olisi pelästynyt?

Kenttä oli erinomaisessa kunnossa ja pääsimme tekemään kivasti koulutreeniä. Aloitimme perusteista ja otimme loppuun vielä väistöjä, jotka olivat yhä tammalle hieman vaikeat ravissa, mutta kiitin sitä hyvästä yrityksestä taputtamalla kaulalle ja annoin sitten kävellä pitkin ohjin loppukäynnit. Minun teki kovasti mieli ottaa satula pois loppukäyntien ajaksi, mutta en jaksanut nähdä vaivaa. Tulin ratsailta vartin kuluttua suunnilleen ja nostin jalustimet ylös löysäten vyötä. Sitten kävelimme yksissä tuumin tallille ja hoidin tamman ripeästi pois. Se oli ihan hiukan hikinen, mutta vein sen loimitettuna ulos, koska yaren sanoi, ettei se tällä kelillä haittaisi mitään.

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © kasvattaja | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse