Aadee Muilutus

YLA1, Star Award

© Kya, virtuaali@viimakuura.net © Kya, virtuaali@viimakuura.net © Kya, virtuaali@viimakuura.net © Kya, virtuaali@viimakuura.net © Kya, virtuaali@viimakuura.net

YLA-tilaisuus 30. joulukuuta 2016
36 (18+18) - 31 (21+10) - 17 - 9 - 4 = 97p. / YLA1


Virtual Riding Horses Assessment 1. maaliskuuta 2017
9½ + 4 + 7 + 3½ + 6½ + 4½ + 3½ + 4½ + 4 = 52,222 % / Star Award

Tavoitteena KRJL ja SLA

NimiAadee Muilutus "Aadee" VH-tunnusVH14-018-0597
Syntymäaika ja ikä20.10.2010, M Layouts / raitatossu.net/mayflower KasvattajaMinja Kangassalo evm
IkääntyminenKatso (3v. 17.07.2011) Omistajayaren (VRL-04468) / Ventos
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori PainotusKoulupainotteinen
Väri ja säkäVaaleanpunarautias, 159cm KoulutustasoKo He A, re 90cm

Aadee oli juuri sellainen hevonen, josta olin voinut vain unelmoida. Tässä tilanteessa monelle herää mielikuva sellaisesta hevosesta, joka tekee kaiken ajatuksenvoimalla ja liihottaa hankalimmatkin kouluradat mennen tullen. Ehei, sellainen Aadee ei ollut, vaikka nykyisin saattaakin muistuttaa hyvin läheisesti tällaista hevosta. Ainakin ulkopuolisen silmin! Ori oli Ventokseen tullessa hyvin kiltti ja yhteistyökykyinen tapaus, mutta se ei siltikään tarkoittanut sitä, etteikö hevosen kanssa olisi saanut käydä monta kertaa kädenvääntöä siitä, mikä oli asiallista ja mikä ei. Aadee oli nuoreksi hevoseksi varsin osaava, mutta määrätietoisen luonteensa vuoksi hevonen saattoi myös tehdä pohkeenväistöstä yhtä helvettiä, jos sen mielestä kyseinen liike ei siihen kohtaan rataa sopinut. Eivätkä ne askeleetkaan aina näyttäneet niin soljuvilta, ellei osannut pyytää. Hyvästä hevosesta on kuitenkin syntynyt jotain vieläkin parempaa!

Aadee on luonteeltaan todella fiksu ja ihmisystävällinen, eikä se selvästikään tee mitään asioita pahuuttaan. Pieni pilke silmäkulmassa kertoo kuitenkin aina siitä, että hevonen on ajantasalla kaikesta ympärillään tapahtuvasta ja osaa joskus kyllä toimia myös juuri päinvastaisella tavalla kuin toivoisi. Nuoruuden känkkäränkkähetket ovat kuitenkin taakse jäänyttä elämää, ikään kuin niitä nyt juuri koskaan tällä orilla olisikaan ollut. Turha siis pelätä mitään hampaanjälkiä ihossa tai pukkirodeota ratsastaessa, ne eivät sovi tämän hevosen toimenkuvaan. Herrasmiesmäinen Aadee on mahtava ratsu siinäkin mielessä, että se osaa antaa haastetta ratsastajalleen juuri sopivalla tavalla. Eri asia toki on, onko valmis ottamaan hikeä pintaan miten ruhtinaallisesti...

Tämän hevosen kanssa on kiva puuhailla vaikka pidemmänkin aikaa, sillä Aadee ei turhia välitä hötkyillä. Se ei jaksa ottaa stressiä siinäkään vaiheessa, jos käytävällä on mieletön vilske ja ympärillä hääräilee paljon muitakin ihmisiä hevostensa kanssa. Kaipa se mielenkiinto saattaisi siinä vaiheessa heräillä liiankin, jos lähettyville toisi seisomaan tamman, mutta tämä tuskin on kenellekään minkäänmoisen orin kanssa työskentelevälle yllätys. Aadee arvostaa pitkiä harjausseissoita ja nautiskelee täysin siemauksin pitkistä harjanvedoista, jotka vievät mukavasti kutinan mennessään. Herkkähipiäinen ori ei missään nimessä ole, joten kovia otteita ei tarvitse arkailla. Parhaiten nautiskelijan tunnistaa roikkuvasta alahuulesta ja lepuutettavasta takajalasta. Ja paremmaksi se vain aina menee, jos raikkaina kevätpäivinä ori pääsee nautiskelemaan auringon lämmöstä ulkona sijaitsevalle harjauspuomille. Tässä raukeassa meiningissä saattaa ne jalat aina tupata liimautumaan sinne maankamaraan kiinni tiukastikin, mutta kuka sitä nyt mahtaa mitään sille, että elämästä nauttiessa tuppaa unohtumaan aina välillä se asia, että kohta lähdetään töihin. Kyllä Aadee viimeistään siinä vaiheessa heräilee todellisuuteen, kun satula lätkäistään selkään ja kuolaimet asetellaan suuhun, mutta siitä ei paljon hevonen jaksa etukäteen murehtia.

Koulu on ehdoton bravuuri, kun Aadeesta puhutaan! Liikettä löytyy ja siihen kun lisätään se yhteistyökykyinen meninki, ei enää paljoa paremmin voisi mennä. Tai no, välillä ori sattaa määrätietoisesti jotain päättää, jolloin vaaditaan enemmänkin napakkuutta kertomaan, mitä oikeasti kuuluisi tehdä juuri silloin. Niskuroimaan Aadee ei kuitenkaan näissäkään tilanteissa ala, se vain korkeintaan kokeilee uudemman kerran, menisikö sen vaatimus läpi. Jos vastakaikua idealle ei kuulu, palaa hevonen entiseen ruotuunsa ja alkaa hakemaan sitä haluttua menoa. Reippaat askeleet saattavat joskus kiriä kovempaankin menoon, mutta pidätteet eivät onneksi mene kuuroille korville, vaan ne ihan oikeasti toimivat pienempinäkin. Aadee taitaa varsin loistavasti Helppo A -tason liikkeet ja muutamia vaativampiakin, mutta kisoissa on parempi tyytyä siihen, mikä osataan mainiosti. Aadee puhkuu intoa päästessään tekemään töitä, eikä sillä ole kiire päästä pois lopputunnistakaan. Nämä kaikki ovat sellaisia seikkoja, jotka tekevät orista juurikin niin passelin tapauksen kuin voi vain toivoa. Automaatista ei todellakaan ole kyse, mutta oikein ratsastettuna hevosesta saa irti jos jonkinmoisen koulutaiturin. Eikä osaamattomankaan tarvitse Aadeen selässä pelätä, vaikkakin tällöin hevosella ei ole yhtä paljon tarjottavaa.

Esteet ovat sellainen juttu, joka olisi kannattavinta jättää suosiolla Aadeen kanssa väliin. Kyllähän ori ratana hyppää aina 90cm asti, muttei sitä tyyliä vain ihan oikeasti löydy. Jalat tuntuvat menevän orilta solmuun jo pelkästä ajatuksesta ja jos sinne esteelle asti vielä pääsee, viimeistään siinä vaiheessa voidaan olla varma, ettei hyvää seuraa. Hevosella ei tunnu olevan minkäänlaista näkemystä siitä, mitä syvyyserottelu tarkoittaa ja sen takia se hyppääkin esteelle milloin liian myöhään ja milloin liian aikaisin. Toki ratsastaja voi vaikuttaa tähän olennaisesti, mutta jos hevoselta ei vain yksinkertaisesti löydy taitoa asiaan, ei sitä voi tyhjästäkään repiä. Parhaimpinakin päivinä Aadee hyppää kyllä puhtaan radan, mutta joko ratsastaja on tippua lähes jokaisen hypyn aikana selästä epämääräisen hypyn takia tai Aadee vain yksinkertaisesti teki juuri ihmeen, jota ei pitänyt koskaan tapahtuakaan. Ei kannata siis kokeilla, voi tulla pahaa jälkeä kelle vain kolmelle osapuolelle ja todennäköisesti ne estepuomit eivät ole niitä, jotka joutuvat pahimmalle koetukselle.

Maastoon Aadee on mukava valinta, sillä rautias ei ole sitä sorttia, joka lähtee viemään heti tilaisuuden tultua. Reippautta voi kyllä matkaan lähteä roppakaupalla, mutta siitä tuskin on kauheasti haittaa. Toisinaan ori saattaa intoilla laukkapätkistä turhankin paljon, mutta normaalit pidätteet kuitenkin riittävät saamaan hevosen taas takaisin hallintaan. Maastoesteille on turha edes haaveilla suuntaavansa Aadeen hyppytaidoilla, mutta pikkuruisilla metsäpoluilla ori kyllä on hyvin varmajalkainen, eikä kompuroi mistään olemattomista montuista tai kannoista. Porukalla voi olla toisinaan haasteellista päättää, kuka hoitaa kärkiratsukon homman, mutta useimmiten Aadee antaa ainakin jossain vaiheessa matkaa periksi ja luovuttaa suosiolla paikan jollekin sellaiselle, joka ei vain yksinkertaisesti pysty ottamaan yhtä kokonoista käyntiaskelta ilman, että saa olla etunenässä.

Kisapaikalla Aadee on juuri niin viileä kuin kilparatsun kuuluukin olla. Jo traileriin mennään kaikessa rauhassa turhia hötkyilemättä, mutta orin hermoja on viimeistään kiittäminen tosiaan siinä vaiheessa, kun ollaan perillä. Vaikka ratsastajan hermot olisivat kuinka riekailena tahansa, vaaditaan aika paljon, että sen saa tarttumaan myös tähän ratsuun. Aadee on toki kiinnostunut ympärillään olevasta vilskeestä, mutta ei vain ole sen tapaista alkaa huutelemaan jokaisen ohikulkevan hevosen perään tai pyöriä ympyrää paikallaan. Toki muutamalle tammalle voi aina hörähdellä, mutta yleensä se sitten jää siihen. Itse radalla Aadee loistaa aivan kuten kotonaankin, ellei jopa entistäkin enemmän, jos se on vain mahdollista. Ratsastajan on syytä olla hevosesta ylpeä, sillä harvoin sitä saa näin mukavaa kisakaveria itselleen.

Aadee on mielellään kaikkien kaveri, vaikka kyllä se myös tajuaa väistää niitä, jotka eivät ole samaa mieltä asiasta. Toisinaan sitä saattaa jopa huomata sen, että Aadee-parka on jopa hiukan pompoteltavissa. Liian vahvatahtoiset orit saattavat häätää sen vesiastialta tai heinäkasalta mennen tullen, eikä Aadee halua alkaa kilpasille. Onneksi Ventoksestakin löytyy sen verran iso sakki oreja, ettei tämäkään rautias jää ilman tarhakavereita. Kyseessä on kuitenkin sen verran seurallinen otus, ettei Aadee yksinään kuitenkaan viihtyisi, vaikka välillä kovin itsenäiseltä saattaisikin vaikuttaa.

i. Armando evm
sh, vrt, 159cm
ii. Paksuniemen Herra evm
sh, rt, 155cm
iii. Armo-Huijari evm
sh, rn, 154cm
iie. Hellaliina evm
sh, vrt, 151cm
ie. Hujakka evm
sh, rn, 156cm
iei. Taavetti evm
sh, prt, 160cm
iee. Laine evm
sh, rn, 154cm
e. Melu-Maija evm
sh, vprt, 155cm
ei. Tahditon evm
sh, vprt, 158cm
eii. Mahtailija evm
sh, rt, 157cm
eie. Sotaleijona evm
sh, prt, 160cm
ee. Kertun Maine evm
sh, rn, 152cm
eei. Muuro evm
sh, m, 153cm
eee. Halinalle evm
sh, rt, 160cm

i. Aadeen isään Armandoon ei voinut muuta kuin ihastua nähdessäni sen ensimmäisen kerran, silloin kun hain varsaa kotiin. Tuo kyseinen vaaleanrautias ori oli varsin lempeäluonteinen yksilö ja sen omistaja, joka oli orin myös kasvattanut, kertoi Armandon olevan yksi hänen parhaista hevosistaan. Hyvän luonteensa lisäksi tuolta 159cm korkealta orilta löytyi myös runsas määrä palkintoja kouluratsastuksen saralta ja sekin kilpaili poikansa tapaan Helppo A -tasolla. Osasi kuulemma myös vaikeamman tason liikkeitä muutamia, mutta kuitenkin vain sen verran, ettei ylemmän tason kisakentille ollut asiaa. Suorastaan yllätyinkin kuullessani myöhemmin, ettei Armandoa käytetty kolmea varsaa enempää jalostuskäytössä.

ii. Mitä tuli taas Paksuniemen Herraan, oli se ollut omistajalleen astetta vaikeampi tapaus, mutta sekin varsin näyttävä kilparatsu. Ori vaati selkäänsä todella osaavan ratsastajan toimiakseen, eikä voinut sietää suusta riuhtomista tai liian napakoita pohkeita. Vaikka suomenhevonen ei ollutkaan millään tapaa rodeoherkkä tapaus, osasi se rokottaa aina ratsastajaansa jollakin tapaa virheistään. Parhaimmassa tapauksessa Herrasta sai kuitenkin ilmavia liikkeitä ja tasaisia askellajeja irti, joiden avulla sen taidot ylsivät jopa Vaativa B -tasolle. Kansainvälistä mainetta hevoselle ei kuitenkaan syntynyt, kisaus painottui enemmänkin alue- ja seuratasolle. Kisauransa päätteeksi omistaja tarjotteli oriaan yhteensä kymmenen eri tamman omistajalle, jotka ottivat kaikki innolla tarjouksen vastaan. Eri asia, tuliko kaikista helppoja ja kuuliaisia.

iii. Armo-Huijari toi Aadeen sukuun ripauksen yleispainotteista verta. Ruunikko, reilun 150cm korkuinen ori pärjäsi varsin hienosti niin kouluradoilla Helppo A -tasolla kuin esteradoillakin aina metrin ratoihin asti. Sen työskentelytyyli oli ihailtava, sillä se ei koskaan pistänyt tikkua poikkiteloin, jos ratsastaja siltä jotain vaati. Tämä koitui ikävä kyllä myös hienon orin kohtaloksi, kun se eräänä syksyisenä päivänä hyppäsi omistajansa kanssa esteitä kotikentällä ja liian jyrkästä kulmasta hypätessä, rysähti suoraan esteen keskelle niska edellä. Omistajaparka joutui myös tämän seurauksena pyörätuoliin, eikä enää tuo tapauksen jälkeen kivunnut yhdenkään hevosen selkään, vaan laittoi kaksi muutakin omistuksessaan olevaa hevosta myyntiin. Huijarin meriittilista oli kuitenkin huikea ja siitä oli myös povattu hienoa jalostusoria näyttely- ja kantakirjarintamaltakin. Olikin varsin monelle järkytys, ettei hevosta ennätetty käyttää kuin yhden tamman astutukseen.

iie. Hellaliina oli toinen Armo-Huijarin omistajan, Teea Kaukosen, suomenhevonen. Tamma ei menestynyt ihan niin hyvin kuin asuintoverinsa, mutta oli älyttömän kiltti sekin ja toimi usein sukulaislapsien ratsuna. Hellaliinasta muodostuikin enemmän sellainen ensihevonen, jolla jokainen sai käydä omissa ensimmäisissä harjoituskisoissaan ja oli siinä ihan ehdottomasti omiaan. Olipa kyseessä koulu- tai estekisat, laukka- tai hiihtoesteratsastuskisat, oli vaaleanrautias yhtä luotettava, eikä sen selästä kovin montaa kertaa kukaan tippunut, varsinkaan tamman virheestä. Varsinaiseksi potentiaaliseksi siitostammaksihan Hellaliinaa ei voinut sanoa ainakaan kisaratsua haaveillessa, mutta mahtavan luonteensa vuoksi siitä tuli elämässään viiden varsan emä, kunnes siirtyi ikivihreille 29-vuotiaana.

ie. Säpäkkä ja sporttisen ulkonäön omaava Hujakka oli energiaa täynnä oleva ruunikko, mutta pysyi kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa käsissä. Helppo A -tasolla pärjännyt tamma napsi itselleen sievoisen määrän voittoja ja muita kärkisijoja, eikä todellakaan ollut mikään huono näky, varsinkaan kauniin laukkansa kanssa. Kyllähän tammasta saattoi huomata pieniä ravurin vivahteita, mutta yllättävän hyvin ne oli saatu kitkettyä Hujakasta pois. Tamma aloitti nimittäin kilpauransa ravimaailmassa, mutta liian laukkaherkkä suomenhevonen sai vaihtaa pian omistajaa ja päätyi omaksi onnekseen taitavalle ja kokeneelle ratsuttajalle, joka teki ihmeitä. Mahtoi omistaja myöhemmin myhäillä, kun hänelle tuli varsin kattavia ostotarjouksia ja mietti samalla, miten naurettavaan hintaan oli itse hevosen aikanaan lunastanut. Hujakka loi itselleen mahtavan uran ja sai kilpauransa päätteeksi kaksi varsin tervettä varsaa.

iei. Jokaiseen sukuun tarvitaan pieni häpeäpilkku, vaikka ehkä Taavetista ei pitäisi tällaista edes ajatella. Tosiasia kuitenkin oli, että kyseinen ori oli erittäin hömelö tapaus ja sen omistaja repi hiuksiaan moneen otteeseen päästään. Milloin hevonen oli raviradoilla hännänpitäjä, milloin se ei suostunut tulemaan ulos kuljetuskopista. Karkasipa se kerran naapurin hevosaitaukseenkin, jonka seurauksena Hujakka sai alkunsa. Eihän Taavetin vanha isäntä voinut koskaan hevoselleen vihainen olla, mutta kyllä hän monet kerrat tuli mananneeksi, ettei olisi koskaan edes pitänyt harkita hevosen omistamista. Taavetti oli kuitenkin varsin symppistapaus ja jäädessään eläkkeelle raviuraltaan, söi se vielä monet vuodet eteenpäin omistajansa pihamaalla heinää tyhjäntoimittajana.

iee. Niin, naapurin Laine-tamma oli se onneton tamma, joka joutui Taavetin kohteeksi karkuretkellä. Omistajan onneksi kyseessä ei ollut mikään superkilparatsu, mutta ei tuota yllätysastutusta siltikään mitenkään innolla vastaan otettu. Perheen harrasteratsuna toiminut ruunikko Laine oli jo valmiiksi hiukan paisunut vapaan heinän nautiskelusta ja kevyestä liikunnasta, joten oli se vähintäänkin räjähtämispisteessä juuri ennen kuin varsoi. Kilttihän tämä tamma oli kuitenkin kuin mikä, eikä missään tapauksessa ollut huonoin vaihtoehto Hujakan emäksi. Laineen omistajat eivät kuitenkaan tienneet varsoista mitään, joten myivät varsan niin pian eteenpäin kuin se vain oli mahdollista. Lapset kyllä tykkäsivät kovasti puuhailla varsan kanssa ja selvästi Lainekin, joka tuntui masentuvan tyystin jäädessään taas yksin.


e. Jos ihastuin mennessäni katsomaan Aadeeta sen isään, ihastuin kyllä ihan yhtä lailla emään, Melu-Maijaan. Vaaleanpunarautias, 155cm korkea tamma oli todella kaunis ja vähän jopa ylihuolehtiva jälkikasvustaan. Vaikka vieroitus oli jo tapahtunut jokunen aika sitten, tiiraili se silti meidän suuntaamme huolestuneena, kun Aadee oli lähdössä minun matkaani. Maija oli tehnyt myös hienon uran kouluratsuna ja kilpaillut ihan SM-tasolla Vaativa B -luokissa. Ikävää ja yllättävän yleistäkin, juuri siellä huipulla ollessa oli jännevamma astunut kuvaan ja Maijan omistaja oli tehnyt päätöksen, että olisi tammalle huomattavasti mieluisampaa siirtyä jo jalostustammaksi. Hän olikin yllättynyt, miten hyvä suomenhevonen oli siinäkin hommassa ja teetätti varsoja useammankin kappaleen saaden myös itselleen uuden kouluratsun koulutettavaksi.

ei. Tahditon oli myös kouluratsastuksessa suuri nimi. Mikael Tarunen kilpaili sillä menestyksekkäästi Vaativa B -tasolla ja treenasi monen mielestä liikaakin. Voipumus alkoi näkyä niin ratsastajan kuin ratsunkin olemuksessa ja jossain vaiheessa mies joutui luopumaan haaveistaan pidemmäksi aikaa parantuakseen loppuunpalamisesta. Hän piti kuitenkin pitkään hevosestaan kynsin hampain kiinni, mutta vanhempien ja vaimonsa kehoituksesta myi Tahdittoman lopulta uuteen kotiin, jotta sen taidot eivät menisi hukkaan. Tähän menessä ori oli jo varsin lihasköyhä ja vei pitkän aikaa saada hevosesta jälleen samantasoinen mitä se oli aiemmin ollut. Monen mielestä siitä ei koskaan tullut enää samanveroinen ja huhut kiersivätkin, että suomenhevosen elämänilo meni omistajan vaihdon mukana. Jalostuskäytössä Tahditon oli kuitenkin ahkerasti ja sai monta jälkeläistä, jotka jatkoivat sen hienoa uraa.

eii. Mahtailija oli myös enemmän monitoimihevonen, jolla kilpailtiin suhteellisen rennolla meiningillä koulu-, este-, kenttä- ja valjakkoajossa. Sanotaanko vaikka näin, ettei se missään näistä ollut mikään superhyvä, enemmänkin kaikissa tasainen suorittaja. Napsi se muutamia sijoituksia, mutta kukaan ei koskaan liiemmin kehunut Mahtailijan omaavan mitään kovin ihmeellisiä liikkeitä tai hyppäävän kovinkaan tyylikkäästi. Tiesihän sen rautiaan omistajakin, mutta hänelle kilpaileminen oli enemmänkin mukavaa ajanvietettä, eikä hän oikein koskaan ollutkaan kiinnostunut kovin paljon treenaamaan tai näkemään varsinaisesti vaivaa menestymisen eteen. Kovin vaatimattoman näköinen Mahtailija oli myös ulkonäöllisesti, joten eipä sille menestystä oikein silläkään saralla ollut. Peruskiltti luonne kuitenkin takaisi sen, että muutamat kyselivät orista isäehdokasta ja pari astutusta se tekikin ennen kuin jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana liukastuttuaan sen verran pahoin talvisessa tarhassa.

eie. Varsin miehisen nimen omaava Sotaleijona oli nimensä veroinen, tamma kun joutui hiukan kamppailemaan omasta hengestään syntymänsä yhteydessä. Sen emä menehtyi varsomiseen, eikä Leijankaan mahdollisuudet näyttäneet kovin suurilta. Kaikeksi onneksi sijaisemä löytyi ja varsa pääsi hiljalleen varttumaan, hitaasti mutta varmasti. Leijasta ei koskaan tullut elämänsä aikana kovinkaan luottavainen ketään kohtaan, jonka arveltiin juurikin johtuvan hankalasta alkutaipaleesta. Vaikka se työskentelikin hyvin oman omistajansa kanssa, ei siitä ollut kovin kummoiseksi kilparatsuksi aran luonteensa vuoksi. Muutamissa koulukisoissa punarautias kyllä kävi, Helppo B -tasolla, mutta tamma oli niin jännittynyt koko reissun ajan, ettei se ollut sitä kohtaan oikein. Puskaratsun virka oli paras vaihtoehto, vaikka Leijan omistaja olikin enemmän kilparatsastaja. Kyllä hän kokeeksi teetätti yhden varsan, Tahdittoman, joka olikin täysin eri maata vanhempiinsa nähden.

ee. Kertun Maine oli kouluratsu, jonka päivät olivat hyvinkin vaihtelevia - sen mielialasta riippuen. Hyvinkin tammamainen luonne vaikutti siihen, ettei työskentely ollut todellakaan mitään tasaista ja ikinä ei tiennyt selkään noustessa, tuleeko sieltä laadukasta Mainetta vai jotain täysin muuta toista. Hiukan keskittymisvaikeuksista kärsivä tamma ei koskaan yltänyt Helppo A -tasoa korkeammalle, vaikka siitä aiemmin olikin kaavailtu parempaakin ratsua. Yritys oli kuitenkin kova ja välillä niitä onnistumisia tulikin, ja tuolloin riemulla ei ollut rajaa! Kaunis ruunikko kantakirjattiin myös III-palkinnolla ja sai viisi jälkeläistä ennen kuin vanhuus iski kunnolla ja sen seurauksena lopetus oli ainut vaihtoehto 28-vuotiaana.

eei. Muuro lienee monen huulille eksynyt nimi ja vieläpä hyvällä tavalla. Kyseinen ori oli ehdottomasti kouluradoilla omiaan ja jopa Vaativa A -tasolla kisannut suomenhevonen sai monen vihertymään kateudesta. Täysin musta ori valloitti myös ulkonäöllään, joten olihan se kieltämättä aika täydellinen paketti. Luonnekin oli täysi kymppi, mikä ei sinällään varmaan mikään yllätys, jos halusi hevosen koulutustasolle yltää. Muuron liikkeet olivat lentäviä ja se tuntui taipuvan vaikka minkälaiseen asentoon, joten oliko mikään ihme, että sijoituksia tuli lähes jokaisesta kisasta. Kansallisen tason ratsu jatkoi vielä vanhoilla päivilläänkin, kunnes siirtyi lopulta ansaitsemalleen eläkkeelle, tosin vielä jälkeläisiä hankkimaan. Ja niitähän muuten kertyi peräti kaksikymmentäkolme tälle KTK-I -palkitulle herrasmiehelle. Jopa 30 vuoden ikäiseksi elänyt ori oli ehdottomasti hevonen, jollaista moni on jäänyt orin kuoleman jälkeen odottamaan uudelleen.

eee. Mitä tulee Halinalleen, oli se nimensä mukaisesti varsinainen halittava otus - ulkonäöllisesti, vaan ei luonteeltaan. Kerran kun eksyit tätä tammaa hellimään, et varmasti toista kertaa tehnyt samaa virhettä. Rautias ei voinut sietää missään määrin liian iholle tulevia ihmisiä, varsinkaan lapsia. Mutta koulukentillä se taas pärjäsi täydellisesti, Vaativa B -tasolla saakka. Vaikka selässä pitikin istua ratsastaja, joka osasi hommansa, ei Hali ollut mikään liian vaativa ratsu. Ehkä liikkeet eivät olleet ihan niin mahtipontisia mitä olisi voinut toivoa, mutta hevonen suoritti halutut liikkeet aina tarkasti ja huolella. Näyttelyissä menestystä ei ihan tullut niin kuin olisi toivottu, mutta jälkeläisiä kuitenkin sen kolme kappaletta. Luonteen takia oli tärkeää löytää tasapainoisempi isä, jottei tamman pirullinen luonne periytyisi ainakaan liiaksi.

4 jälkeläistä, joista 2 tammaa ja 2 oria
29.05.2014 t. Ventoksen Alppiruusu (e. Rusetti-Leija)
02.06.2014 t. Ventoksen Makarylli KTK-III (e. Aronan Tiituliini)
01.11.2015 o. Ventoksen Tossunalla (e. Mikälie Kesäheila)
05.12.2016 o. Ventoksen Marenkimonsteri (e. Tipparella)
Kouluratsastus (10 voittoa)
01. | KRJ Cup - 30.11.2015 - Oldfinion Dressage - He A - 22/326
02. | KRJ Cup - 31.12.2015 - Aittohaara - He A - 4/377
03. | KRJ Cup - 31.07.2016 - Fiktio - He A - 23/330
04. | KRJ Cup - 31.08.2016 - Runoratsut - He A - 13/355
05. | KRJ Cup - 30.09.2016 - Oldfinion Dressage - He B - 15/246

01. | VSR Cup - 30.04.2015 - Susiraja - He A - 5/79
02. | VSR Cup - 30.06.2015 - Susiraja - He A - 2/82
03. | VSR Cup - 30.09.2016 - Susiraja - He B - 2/132

01. | KRJ - 22.05.2014 - Yksityistalli Hummingbird - He A - 6/40
02. | KRJ - 22.05.2014 - Starberry - He A - 1/30
03. | KRJ - 12.06.2014 - Parodia - He A - 2/40
04. | KRJ - 13.06.2014 - Hengenvaara - He A - 2/30
05. | KRJ - 15.06.2014 - Hengenvaara - He A - 2/30
06. | KRJ - 18.06.2014 - Parodia - He A - 1/40
07. | KRJ - 19.06.2014 - Parodia - He A - 2/40
08. | KRJ - 19.06.2014 - Parodia - He A - 3/40
09. | KRJ - 19.06.2014 - Kisakeskus Lapland - He A - 6/40
10. | KRJ - 21.06.2014 - Parodia - He A - 6/40
11. | KRJ - 21.06.2014 - Mörkövaara - He A - 1/40
12. | KRJ - 22.06.2014 - Ventos - He B - 2/40
13. | KRJ - 22.06.2014 - Ventos - He A - 6/40
14. | KRJ - 23.06.2014 - Ratsastuskoulu Nuppula - He A - 3/30
15. | KRJ - 23.06.2014 - Ketola - He A - 1/40
16. | KRJ - 24.06.2014 - Ventos - He B - 3/40
17. | KRJ - 24.06.2014 - Ventos - He A - 2/40
18. | KRJ - 25.06.2014 - Ascuns Farm - He A - 2/30
19. | KRJ - 26.06.2014 - Kultakylän Siittola - He A - 4/60
20. | KRJ - 02.07.2014 - Ziel Sporthorses - He A - 1/30
21. | KRJ - 13.07.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 1/30
22. | KRJ - 15.07.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 2/30
23. | KRJ - 15.07.2014 - Valiant Warmbloods - He A - 5/30
24. | KRJ - 16.07.2014 - VHT Viljala - He A - 5/30
25. | KRJ - 17.07.2014 - Fiktio - He A - 4/40
26. | KRJ - 20.07.2014 - Kilpailukeskus Stewart - He A - 3/30
27. | KRJ - 20.07.2014 - Breawa - He A - 6/40
28. | KRJ - 20.07.2014 - Breawa - He A - 5/40
29. | KRJ - 23.07.2014 - Kilpailukeskus Stewart - He A - 1/30
30. | KRJ - 29.07.2014 - Mörkövaara - He A - 6/40
31. | KRJ - 30.07.2014 - Mörkövaara - He A - 2/40
32. | KRJ - 30.07.2014 - Mörkövaara - He A - 5/40
33. | KRJ - 31.07.2014 - Heartland - He A - 2/30
34. | KRJ - 01.08.2014 - Mörkövaara - He A - 1/40
35. | KRJ - 01.08.2014 - Arcadia Morgans - He A - 5/30
36. | KRJ - 03.08.2014 - Ponipallero - He A - 2/30
37. | KRJ - 04.08.2014 - Ponipallero - He A - 3/30
38. | KRJ - 04.08.2014 - Malibu - He A - 2/30
39. | KRJ - 05.08.2014 - Malibu - He A - 5/30
40. | KRJ - 06.08.2014 - Pirunkorpi - He A - 2/30
41. | KRJ - 06.08.2014 - Stal Lycan - He A - 2/30
42. | KRJ - 07.08.2014 - Pirunkorpi - He A - 3/30
43. | KRJ - 07.08.2014 - Arcadia Morgans - He A - 3/30
44. | KRJ - 07.08.2014 - Ponipallero - He A - 3/30
45. | KRJ - 08.08.2014 - Pirunkorpi - He A - 3/30
46. | KRJ - 09.08.2014 - KK Bailador - He A - 4/30
47. | KRJ - 09.08.2014 - Mighty Ducks - He A - 2/30
48. | KRJ - 12.08.2014 - Jukola - He A - 5/30
49. | KRJ - 15.08.2014 - Bridegroom - He A - 8/100
50. | KRJ - 18.08.2014 - Ponipallero - He A - 1/100
51. | KRJ - 19.08.2014 - Ponipallero - He B - 7/100
52. | KRJ - 21.08.2014 - Caral - He B - 1/50
53. | KRJ - 21.08.2014 - Caral - He B - 5/50

Valmennukset

07.04.2015, murmur - kouluvalmennus, He A
Aadee oli kentälle saapuessaan jämähtänyt omiin mietteisiinsä ja kuunteli yarenin apuja vain puolella korvalla. Päätin teetättää ratsukolla nopeatempoisia harjoituksia ja keskittyä erityisesti laukkaa sisältäviin tehtäviin, jotka varmasti tulisivat saamaan Aadeen hereille ja innostuneeksi, yaren kun oli selittänyt orin olevan useimmiten mielissään päästessään töihin. Yaren lämmitteli ensin reipastahtisessa ravissa, jossa ohjasin ratsukkoa tekemään kolmen peräkkäisen voltin sarjoja pitkille sivuille. Keskimmäisellä voltilla tempoa kuului hidastaa huomattavasti ja ensimmäisellä sekä viimeisellä voltilla taasen edetä reippaammin. Kentän vastakkaisella, suoralla pätkällä pyysin ottamaan temmonlisäystä askellajin sisällä. Aadee ei antautunut kaikella sisullaan mukaan harjoituksiin, vaikka yaren sitä kovasti herättelikin, orilla oli tänään hitaampi päivä vaikka se ei pahemmin pistänytkään hanttiin, vastasi vain apuihin pienellä viiveellä.

Ravityöskentely ei, kuten sanottu, ottanut tuulta alleen, joten siirryimme suosiolla laukkatehtävään, jonka uskoin innostavan Aadeeta paremmin. Ensin ori eteni kuin volttikolmikolla, mutta suorilla pätkillä laukkaan tehtävät temmonlisäykset saivat rautiaan kuitenkin syttymään. Laukka ei ratsastajan puheiden mukaan noussut yhtä sutjakasti kuin yleensä, mutta säntillisillä avuilla ja tarvittaessa nosto uusiksi ottamalla sai yaren aina noston aikaiseksi. Siirtymiset tuottivat tämän päivän valmennuksessa ongelmia, pikkutarkka voltilla nyhjääminen tuntui tuottavan niitä myös, mutta kumminkin Aadee vilautteli mukavan näköistä menoa vauhdikkaiden laukkasuorien muodossa. Viimeiseksi neuvoin yarenia keventelemään kevyesti ravin tahdissa, ottaen laajoja kaaria ja pientä taivuttelua loppuverryttelyyn mukaan.

29.04.2015, Sede - kouluvalmennus, He A
Aadee ja yaren ravasivat uralla. Hevonen oli hyvin kuulolla, eikä juuri pistänyt hanttiin. Meno näytti hienolta jo pienen alkuverryttelyn jälkeen. Tämänpäiväinen suunnitelmani taisi olla liian helppo tuolle ratsukolle, mutta pitäisi kuitenkin yrittää. Tähän tehtävään kuului väistöjä, todennäköisesti kyllästymiseen asti. Kentän päädyssä ympyrä niin että aitaan oli vähän etäisyyttä. Ympyrällä väistöjä, kuitenkin niin että sen muoto säilyi oikeana. Pitkän sivun alkuun asetuksen vaihto, lävistäjää pitkin väistättämistä toiseen päätyyn ja sama uudelleen.

Aadee hoksasi jutun juonen nopeasti, ja vaikka harjoitus olikin hiukan yksitoikkoinen, se ei mukissut vaan teki niinkuin ratsastaja pyysi. Väistöt sujuivat hyvin, vähän turhankin helposti. Kovin paljon vaikeampaa harjoitusta en kuitenkaan tuntemattomalle hevoselle tykkää laittaa, ja ihan hyvä alku tämäkin oli. Yarenilla oli jonkin verran tehtävää sopivan tahdin löytämisen kanssa, mutta mikään ei tuntunut hänelle mahdottomalta. Seuraavaksi oli haasteellisempi laukkaharjoitus ympyrälle. Puoli kierrosta myötälaukkaa, käynnin kautta vastalaukkaa puoli kierrosta, ja toisto. Uralla harjoitus olisi paljon simppelimpi, pienehkölle ympyrälle usean siirtymisen mahduttaminen ei ole helpoimmasta päästä.

Aluksi käyntisiirtymä jäi uupumaan välistä, kun mukaan tuli liikaa raviaskeleita. Hiljalleen homma alkoi korjaantua. Aadeen oli hankala säilyttää hyvä tasapaino vastalaukassa, mutta ratsastaja tuki sitä hyvin, ja ori yritti parhaansa. Erittäin upeita suorituksiakin tuli nähtyä! Loppuverryttelyksi tuli helppoa ympyrätyöskentelyä rennossa, mutta kuitenkin tarpeeksi reippaassa ravissa. Aadee jaksoi hyvin tunnin loppuun saakka, eikä tuntunut väsyvän mistään!

30.04.2015, Sede - kouluvalmennus, He A
Kun yaren ratsasti hevostaan Aadeeta kahdeksikolla, suunnittelin tämänkertaisen harjoituksen toteutusta. Teemana laukannosto suoraan väistöstä. Pienen harkinnan jälkeen päädyin yhteen monista suosikeistani. Ensin pitkälle sivulle, hyvä suoristus, asetus, ja pohkeenväistöä uran suuntaan. Kun aita on saavutettu, nostetaan laukka heti suoraan väistöstä. Hyvä kulma ja pääty-ympyrä laukaten, sitten ravi ja uuteen yritykseen. Yaren halusi ensin kokeilla väistöjä ilman laukkaa, ja se sopi ihan hyvin. Hänellä oli hyvä tuntuma Aadeehen, joka työskenteli oikein mielellään. Ensimmäisellä kerralla Aadee vaikutti hiukan liiankin innokkaalta, mutta pidätteet menivät helposti läpi. Kun laukka otettiin mukaan, ori ei edes hämmästellyt erikoista siirtymää vaan hyvillä mielin teki niinkuin pyydettiin.

Kun tämä sujui hyvin, yaren sai hetken kävelyttää ratsuaan. Välikäyntien aikana selitin ehkä turhankin innoissani seuraavaa harjoitusta, johon kuului taivutusta ja keskiaskellajeja. Aluksi keskihalkaisijalle avossa, kentän keskipisteessä kohti nurkkaa keskikäynnissä. Kun tämä sujuisi, samaa voisi yrittää ravissa. Aadeeta ei monesti tarvinnut kehottaa. Ratsukko näytti harmoniselta, kovin monen suomenhevosen en ole nähnyt kulkevan noin upeasti. Hevosen ilmeestä näki, että sillä oli tänään hyvä fiilis ja halua työntekoon. Yaren taas osasi ohjata tämän innokkuuden oikeisiin asioihin, ja lopputuloksena oli useita onnistumisia.

Lopputunnista yaren työskenteli orin kanssa volteilla ja keskiympyrällä. Hevonen vaikutti väsähtämättömältä, ihan kuin se ei olisi tehnyt mitään koko valmennuksen aikana. Ratsastaja jaksoi keskittyä hyvin loppuun saakka, ja niin ratsunsakin. Todella upeaa menoa, oli hienoa päästä valmentamaan tätä ratsukkoa!

11.06.2016, Lissu T. - kouluvalmennus, He A
Kolmas valmennus, jonka yarenille pidin, oli jälleen kouluratsastusta. Tällä kertaa ratsuna oli rautias Aadee-ori. Olin tyylikkäästi myöhässä, ratsukkokin oli ehtinyt verrytellä, joten nopean kuulumisten vaihdon jälkeen aloitimme treenin. Aloitimme keskikäynnin kokoamisella, lisätyllä käynnillä ja lisätyllä ravilla. Keskikäynnin kokoaminen sujui vaivattomasti, yarenin ohjastuntuma pysyi vakaana ja pehmeänä, Aadeen askellus tahdikkaana ja sopivan pitkänä, ori oli hyvässä muodossa, ei virkkuukoukkuna tai takaosa ties kuinka kaukana. Lisätty käynti osoittautui hieman haastavaksi eteenpäinpyrkivälle, hieman kiireiselle Aadeelle; askeleen pituus jäi turhan lyhyeksi ja etujalkojen liike oli aavistuksen nykivää. Yaren korjasi tilannetta hienosti, muutamien toistojen jälkeen lisätty käynti näytti huomattavasti paremmalta. Lisätty ravi oli nappisuoritus alusta loppuun, ei mitään heikkoa hevosen tai ratsastaja suorituksessa.

Koska suunnitellut osiot olivat menneet niin hyvin, päätin teettää ratsukolla vielä hieman vastalaukkatyöskentelyä. Ratsukon tuli nostaa laukka lyhyeltä sivulta, sitten tehdä kolmikaarinen kiemuraura kautta laukkaa vaihtamatta. Aadee oli alkuun hieman liian innoissaan, eikä tarpeeksi takaosallaan ja vaihtoi laukan myötälaukalle. Kehotin yarenia rauhoittamaan tilanteen istunnallaan ja pyytämään orin sisätakajalalta aktiivisuutta, pitäen samalla kevyen, tasaisen, mutta joustavan ohjastuntuman. Lisäksi pyysin yarenia olemaan mahdollisimman paljon vaikuttamatta hevoseen: pyytämään kerran ja sitten odottamaan reaktiota. Se auttoikin hyvin, Aadee jäi odottamaan (mutta ei hitaaksi eikä löysäksi) ja yaren sai koottua sen energian ja eteenpäinpyrkimyksen hyvään pakettiin. Vastalaukka sujui molempiin suuntiin melko lailla yhtä hyvin, mistä annoinkin yarenille kehuja, Aadeeta on selvästi treenattu hyvin tasapainoisesti. Hienoa työtä!

13.06.2016, Hanna Joutsenisto VRL-02207 - kouluvalmennus, He A
Linnut liversivät viherivän lehvästön uumenissa, kärpäset hyrräsivät, itikat inisivät, nahkasatula nitisi ja kuolaimet kalahtelivat hentoisesti, kun lämpimän, muttei liian porottavan kesäkuun auringon alla liinatukkainen suomenhevonen ravasi kenttää ympäri. Parasta, mitä kesästä voi toivoa, on vissypullo, aurinkolasit ja iloisen näköinen ratsukko keskittyneesti työn parissa – siinä miun evääni onnistuneen valmennuksen alkuun. Aadee oli jo hyvin vetreytynyt ja pärskähti muutaman kerran mieluisasti, kaula kauniisti kaarella ja liikkeet ilmavina sekä eteenpäinpyrkivinä. Ratsastaja pidätti oriin hetkiseksi käyntiin, jotta saattoi kuulla ohjeistukseni treenikerran suunnitelmasta. Kokosimme valmennuksen kouluratsastusradan mukaisesti; Aadee saisi esittää ohjelmanumeroa miulle kuin kisoissa konsanaan, kun seuraisin itse vierestä ohjeita ja neuvoja jaellen.

Asettauduin paraatipaikalle, kun ratsukko lähti taas raviin. Ratsastaja keräili oriin yläkroppaa käteen ja kokosi ravia, kääntyi pitkältä sivulta keskihalkaisijalle ja tuli tasaista, hyvää ja ryhdikästä tempoa. Pysähdys oli tasapainoinen, mutta sen jälkeen ravi jatkui hieman vinoon. Huomautin asiasta, ja ratsastaja korjasi nopeasti tilanteen omalla istunnallaan.
"Hyvin tulee. Sitten oikealle ja seuraavasta kirjaimesta tuonne päätyyn asti keskiravia, ja paluu koottuun!"
Aadeella on miellyttävä poljenta; sellainen tyypillinen ritarisuomalainen, joka tuo kyllä koulupainotteisesta suokista ehdottomasti parhaat puolet esiin. Aktiivinen takaosa ei jäänyt jäähylle jälkeen. Ensimmäisen laukannoston aikana oli jonkin sortin epäröintiä; hetkiseksi Aadee näytti kompuroivan, mutta skarppina ollut ratsastaja hallitsi kehonsa hienosti ja tuki hevosta noston korjaamisessa ja uusimisessa. Ori huiskaisi vähän häntäänsä; kai sitä pikkuisen nolotti moinen moka ja yritti sen jälkeen paistatella parhaimmillaan todella komealla pyörivällä laukalla. Ratsastaja istui hyvin ja hiljaa, vaikka olisi toisinaan voinut olla vähän tarmokkaampi puolipidätteiden kanssa. Aadee ei ole kuitenkaan lähelläkään niitä junttisuomalaisia, joille täytyy pyynnöt esittää useasti ennen kuin menee perille...

Olin tyytyväinen myös koottuun laukkaan ja laukkatempon muutoksiin, jotka ratsukko suoritti niin perusteellisen mainiosti, että hyviä pisteitä olisi koulutuomareilta ropissut, jos kilpailuissa olisimme olleet. Kun ori esitti laukanvaihtonsa ja tuli sen jälkeen raviosuuden lopun takaisin keskihalkaisijalle, en voinut olla menemättä ratsukon luo konkreettisesti taputtamaan ja kiittelemään.
"Todella upea suoritus, työ ootte kyllä huippuvireessä", sanoin hymyssä suin. Näin onnistunutta valmennusta ei aina pääsekään vetämään. Aadeen kauniin läsipään hamutessa vähän hengästyneenä, mutta selvästi hyvin polleana poikana käsiäni, mie annoin ratsastajalle vielä tiivistetysti palautetta sekä petrausehdotuksia, ja sen jälkeen ratsukko sai ottaa loppukäynnit pitkin ohjin.

08.07.2016, VP (VRL-14355) - kouluvalmennus, He A
Koska ratsukko oli minulle entuudestaan tuntematon, pyysin yarenia verryttelemään hevosen itsenäisesti samalla tavalla, miten hän tekisi normaalissa kotitreenissäkin. Yaren taivutteli hevosta rauhallisin ottein jokaisessa askellajissa ja teki muutamia siirtymiä askellajien väleillä - Aadee näytti varsin osaavalta, tasapainoiselta ja näyttävältä ratsulta eikä ratsastajaakaan voinut moittia ratsastuksellisesti. Kaikki askellajit nähtyäni otin ratsukon pääty-ympyrälle työskentelemään ensin käynnissä: halusin, että ratsukko tekee puoli ympyrää hyvin kootusti pohkeenväistöä, ja puoli ympyrää hevonen saisi venyttää itseään eteen-alas pyöreäksi. Yaren ratsasti hyvin hellin ottein, ja oli hevoselle hyvin oikeudenmukainen sekä selkeä - tästä piti ihan antaa positiivista palautetta! Toistojen myötä samaa tehtävää tehtiin myös ravissa ja laukassa, jossa ratsukko jatkoi tasaista suorittamista. Alkuun laukassa neuvoin yarenia ratsastamaan yhä selkeämmät siirtymät, ja kantamaan omat kädet, jotta tasainen tuntuma hevosen suuhun säilyisi myös kootun askellajin aikana.

Valmennusta jatkettiin pohkeenväistöteemalla, jolloin tehtävänä oli ratsastaa keskihalkaisijalle, suoristaa hevonen ja lähteä ratsastamaan vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle normaalia jyrkempää pohkeenväistöä. Tässä tehtävässä painoitin ratsastajan pohkeen tärkeyttä; hevosen on pysyttävä aktiivisena, jottei sen ristiaskeleet tai eteenpäinpyrkimys niin sanotusti "kuole." Aadee teki väistöjä kuin tottuneempikin konkari, ja toistojen myötä se alkoi tuomaan painopistettä yhä enemmän takajalkojen päälle. Samalla sen etupää luonnollisesti keveni, ja ori ryhdistäytyi silmissä - tätä oli valmentajankin kulmasta erittäin mielekästä katsoa. Valmennusta jatkettiin työstämällä samanlaista kuviota laukassa, jossa hevosta armahdettiin aavistuksen loivemmalla väistöllä. Näin laukan aktiivisuus säilyi, ja Aadee pääsi niiaamaan upeasti takajalkojensa päälle! Loppuun teimme vielä muutamia keskiaskellajeja, joissa Aadee hieman kuumeni, mutta pehmeillä puolipidätteillä turha eteenpäinpyrkimys saatiin kanavoitua energiaksi, joka teki orista vielä ryhdikkäämmän ja pörheämmän. Harjoitus- ja koottujen askellajien siirtymät olivat tahdikkaita ja tasapainoisia; näitä kyllä kelpaa esittää kouluradoillakin!

Päiväkirja

30.04.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
Oi, tätä autuutta, ajattelin kun kevensin ratsuni tasaisten raviaskelien tahdissani edetessämme metsätietä pitkin. Oli kirkas kevätpäivä ja linnut sirkuttivat korkealla puiden latvoissa. Viime päivien taisteluiden jäljiltä tuntui ihanalta istua pitkästä aikaa hevosen selässä, jonka kanssa ei tarvinnut vääntää väkisin joka asiasta, vaan allani tanssiva suomenhevosori liikkui sen sijaan tasaisen varmasti ja ennen kaikkea tarkkaavaisesti kuulolla. En voinutkaan olla hymyilemättä, kun auringon lämpimät säteet osuivat kasvoilleni puiden oksien lomasta ja kevyiden pohjeapujen myötä myös ratsunani toimiva Aadee Muilutus keinahti kepeään laukkaan. Orin valkea harja hulmahteli edessäni voimakkaiden laukka-askelien tahdissa ja kumartuessani raudikon kaulan ylle osa jouhista pyyhki kasvojani, kun annoin Aadeelle lisää ohjaa. Sen enempää kannustusta reipasluontoinen ori ei kaivannutkaan, vaan Aadee kiristi vaistomaisesti tahtiaan, korvat taaksepäin taipuen.

Pikkuhiljaa vehreämmäksi muuttuva metsämaisema vilisti silmissäni siinä missä tuuli tuiversi kasvoillani, mutta metsätien suoran tullessa päätökseensä, en voinut muuta kuin hidastaa vaikkakin lähes yhtä vastentahtoisesti kuin vauhdin hurmaan mukaan päässyt Aadeekin. Ori korskahteli ja viskoi päätään kuolaintaan pureksien, mutta asettui lopulta ravaamaan rauhallisesti. Mutta siinä vaiheessa huomasin, että jokin oli vialla, Aadeen askellus oli muuttunut epäpuhtaaksi. Kurtistin kulmiani huolestuneesti ja pidätin ohjista, kunnes Aadee pysähtyi korvat hörössä keskelle metsätietä, katsellen ympärilleen valppaasti kunnes ori kääntyi nuuhkaisemaan minua, kun laskeuduin alas satulasta. Maiskautin Aadeen parin askeleen verran liikkeelle ja huomasin heti, ettei ori laskenut samalla tavalla painoa vasemmalle etujalalleen kuin muille jaloilleen. Eikä, mitä tämä nyt oli? Huonot aavistukset ehtivät jo täyttää ajatukseni, mutta kun tartuin Aadeen etujalkaan ja nostin kavion ylös maasta, huomasin että orin kavioon olikin vain takertunut kivi. Huokaisin helpotuksesta ja hetken taskujani kaiveltuani löysin aina juuri tälläisten tilanteiden varalta mukanani kantamani kaviokoukun, jonka avulla sain irrotettua kiven raudikon kaviosta. Aadee nuuhki minua uteliaasti ja suoristautuessani taputinkin oria kaulalle. "Hieno poika", kehuin ja maiskautin Aadeen sitten uudelleen liikkeelle, varmistaakseni että ontuminen oli varmasti kadonnut kiven poissaamisen myötä. Ja olihan se. Onni onnettomuudessa, ettei kyse ollut mistään vakavammasta ja helpottunein mielin ponnistinkin takaisin Aadeen satulaan, matkamme pääsisi jatkumaan kaikessa rauhassa.

01.05.2015, tallityöntekijä Saana (Break)
1 … 2 … 1 … 2 .., olen täydellinen. Kuuluivatko ajatukset minulle vai allani tyylikkäästi ravaavalle Aadee Muilutukselle, sitä sen sijaan oli mahdoton sanoa. Sen itse saatoin tunnustaa, että tunsin oloni harvinaisen itsevarmaksi ja tyytyväiseksi istuessani Aadeen selässä yarenin vetämällä koulutunnilla. Kaikki oli tuntunut tänään menevän putkeen lähestulkoon täydellisesti, mutta toisaalta oli mukava onnistua pitkästä aikaa kunnolla jossakin sen sijaan, että olisi vain käyttänyt tunnin ratsastuskentän hiekkapohjan lähempään tarkasteluun. Jopa yarenkin kehui työskentelyämme, joten syytä hymyyn oli. En kuitenkaan antanut ajatuksieni harhailla, vaan keskityin puolipidätteisiin ja oikeaoppisiin apuihin, niin että pääsimme näyttämään muille miten oikeaoppinen pohkeenväistö oikein sujui.

Aadee taipui allani kaula kaarella, edeten tasaisessa rytmissä ja ponnistaen laukkaan täsmällisesti oikealla hetkellä palattuamme takaisin uralle. Pidin katseeni orin korvien välissä menosuunnassa ja ohjasin Aadeen voltille ennen kuin jatkoimme laukassa pitkää sivua pitkin. Sallin itselleni hetken tilaisuuden haaveilla siitä, miltä tuntuisi osallistua Aadeen kanssa joskus koulukisoihin... ei mihinkään vaativiin, mutta johonkin sopivaan luokkaan. Jos kaikki menisi yhtä hyvin kuin nyt... Miltä tuntuisikaan laukata voittolaukka kentän ympäri, ruusuke suitsissa liehuen...? "Saana, eipäs nyt kuitenkaan unohduta kokonaan haaveilemaan siellä satulassa!" yarenin hyväntuulinen ääni palautti minut takaisin maanpinnalle yleisön taputusten keskeltä ja virnistinkin anteeksipyytävästi tallinomistajan suuntaan. "Ei tietenkään", hymyilin ja taputin Aadeeta kaulalle ennen kuin keräsin ohjat uudestaan ja keskityin jälleen siihen, mitä yaren olikaan ohjeistanut, voltti kentän päädyssä, laukkaa pitkä sivu ja raville, jonka jälkeen siirtyminen keskihalkaisijalle ja pohkeenväistö vasemmalle...

28.06.2016, Lissu T.
Olen käynyt Ventoksessa ties miten monta kertaa, mutta tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun tulin tallille ratsastamaan, en valmentamaan tai varsoja ihastelemaan. Olimme yarenin kanssa vaihtaneet päiksemme liikutettavia, minun tehtävänäni oli liikuttaa upea, hieno Aadee, jota olin tovi sitten valmentanut. Yarenia odotti vähemmin mukava liikutettava, että näin reilu hevosenvaihto meillä. Minulla kesti hetken paikantaa Aadeen tavarat satulahuoneesta, orin karsina ja tarha sentään löytyivät saman tien. Käytin orin harjaamiseen aivan luvattoman pitkän ajan, rauhallisen herrasmiehen kanssa puuhastelu oli mukavaa hommaa. Ori nautti täysin siemauksin jokaisesta harjanvedosta puunatessani sitä kuin mikäkin yli-innokas hoitajatyttönen.

Aikaisemman kouluvalmennuksen jäljiltä minua kutkutti kokeilla, mitä itse saisin orista irti. Komea kesäpäivä kyllä houkutteli maastoon, ja verrytellessäni Aadeen kanssa kentällä jouduin pohtimaan tosissani, menisinkö metsään vai treenaisinko koulua. Lopulta koulutreeni vei voiton. Aadee liikkui rennoin, reppain askelin vastaten apuihini hyvin. Kulmien ratsastamisesta piti vähän keskustella, raudikko koetti oikoa niissä, mutta muita soraääniä ei tullut, tulimme orin kanssa hyvin juttuun. Verryttelyjen asetus- ja taivutustehtävät, loivat kaaret joka askellajissa, kahdeksikot sun muut sujuivat mallikkaasti, Aadee teki mielellään töitä.

Ratsastin Aadeella pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle käynnissä ja ravissa, täyskäännöksiä takaosalla (keskikäynnistä), ravin ja laukan sisäisiä siirtymisiä sekä puoliympyröitä vastalaukassa. Pohkeenväistöt olivat sulavat, tempo tasainen, täyskäännökset takaosalla siistit, ei nykimistä tai velttoilua. Siirtymisiä olisin voinut ratsastaa vaikka koko päivän, Aadee vain parani paranemistaan mitä enemmän sen kanssa treenasi; se työinto, ne liikkeet! Vastalaukkatehtäväkin sujui ongelmitta, mitä nyt muutaman kerran ratsastin ties mitä soikiota. Aadeen laukassa tai apuihin vastaamisessa ei ollut mitään vikaa.

Loppuravit ja -käynnit kävimme hölkkäämässä peltomaisemissa. Harjattuani Aadeen, vietyä sen takaisin tarhaan ja putsattuani orin varusteet näpyttelin innosta puhuen ylistysviestiä yarenille hänen hienosta, ihanasta hevosestaan, jota tulisin milloin tahansa liikuttamaan.

15.07.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
Oli lämmin kesäilta. Laskeva aurinko loisti punertavankeltaista valoaan puiden lomasta ja valaisi niittykukkien osin valtaaman metsälaitumen viimeisillä säteillään. Jossain siritti heinäsirkka ja heinäkuisen illan levolliseen hiljaisuuteen sekoittui vain niityllä laiduntavan hevosen vaimeat pärskähdykset. Korvan juuressa inisevät itikat saivat vaaleanpunaraudikon huiskamaan hännällään tasaisesti ilmaa ja silloin tällöin sametinpehmeä turpa irtosi ruohikosta juuri sen verran, että ori saattoi ravistella harjaansa ennen kuin se jatkoi rauhallista laiduntamistaan. Metsän lomassa kasvavat pitkät kellertävät heinät kahisivat jaloissani, kun astelin tuttua polkua pitkin kohti metsälaitumen porttia. "Aadee!" kirkas kutsuhuutoni keskeytti illan hiljaisuuden ja sai raudikon havahtumaan. Liinaharjainen ori kohotti päätään harja silmille valuen, joskaan sen suu ei lakannut jauhamasta voikukan lehtiä. "Ilta-appeen aika", kerroin ikään kuin ilmoitukseksi orille astuessani portista sisään ja kääntyessäni katsomaan lähestyvää suomenhevosta.

Maisema oli idyllinen – vanha metsä ympäröimässä niittykukkien valtaamaa ketoa ja sen keskellä valkoharjainen suomenhevonen nauttimassa kesäillan tyyneydestä. Kunpa minulla olisi ollut kamera mukanani, että olisin voinut vangita hetken kuvaksi, mutta nyt se piirtyi vain muistoihini samalla tavoin kuin se, miltä minua tervehtivän orin matala hörähdys kuulosti tai sen pehmeä, ruohontuoksuinen hengähdys tuntui käsilläni. Ilmassa tuoksui hevonen. "Hei Aadee, mitä poika?" hymyilin ja rapsuttelin oria otsalta, sen vaalean harjan alta samalla, kun syötin sille taskuni pohjalta löytyneen kuivan leivänpalan. Raudikko hamuili housujeni taskuja vielä siinäkin vaiheessa, kun pujotin päitset sen päähän ja napsautin riimunnarun paikoilleen. "Tulehan ukko... tallissa odottaa iltaruuat", hymyilin eivätkä edes ympärillämme lentävät itikat saaneet hymyä pyyhkiytymään pois huuliltani, kun lähdimme suuntamaan takaisin tallille, yhtä matkaa, minä ja hevonen, auringon myöhäisissä säteissä kylpevän niityn jäädessä taaksemme.

18.07.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
"Edessä upee järvimaisema, takana harmaa arki haiseva... mopolla kruisaan, piknik ja uimaan..." hyräilin televisiosta tuttua biisiä, joka oli soinut päässäni aamusta asti. "PONILLA!" vierelläni ratsastava Jonna kiljaisi ja sai oman ratsunsa luimistamaan ärtyneesti. "Mitä?" naurahdin ja taputin Aadeen kaulaa, ystäväni huudahduksen keskeyttäessä päänsisäiset jammailuni. "Ponilla kruisaat. Tai siis hevosella. Hiiteen kaikki kovaääniset ja bensalta haisevat mopot", Jonna tuhahti ja sai meidät Tiinan kanssa nauramaan. "No, ihan totta", myönsin ja heitin hetkeksi ohjat löysälle halatakseni selästä käsin Aadeen vahvaa kaulaa, upottaen kasvoni hetkeksi sen vaaleaa harjaa vasten. Oli helteinen kesäpäivä ja me olimme matkalla läheiselle järvelle yarenin ehdotettua, että suuntaisimme vaikka uittamaan hevosia aikamme kuluksi. Ehkä hän oli saanut tarpeekseen toimiston sohvalla narisevista tallitytöistä, jotka valittivat kuumuudesta jaksamatta tehdä muuta kuin kilpailla siitä, kuka sai istua lähimpänä pöydällä hurisevaa tuuletinta... Idea oli kuitenkin ollut hyvä, ja me olimmekin Tiinan ja Jonnan kanssa sännänneet heti valitsemaan sopivia ratsuja vapaiden hevosten joukosta. Minä olin varannut ensitöikseni Aadeen itselleni, sillä liinaharjainen raudikko oli tunnettu herrasmiehen luonteestaan ja toisekseen olihan orilla myös mukavan leveä selkä, jossa oli hyvä istua ilman satulaakin.

Metsässä oli mukavaa samoilla, sillä puut loivat tervetullutta varjoa ratsupolulle, mutta toisaalta ikävänä puolena olivat ympärillämme pörräävät ötökät. Tiina huiskikin jo ilmaa ärtyneesti puusta katkaisemallaan koivunoksalla, mutta onneksi ei mennyt kauaa, kun järvi alkoi jo pilkahdella esiin puiden lomasta. "Se, joka on viimeisenä vedessä, on luuseri!" Jonna ilmoitti ja otti varaslähdön potkaisemalla vauhtia omaan ratsuunsa. "Hei!" hätkähdin, mutta vilkaistuani Tiinaan ja kannustin itsekin Aadeen raville, koska... no, ei haasteeseen nyt voinut olla vastaamattakaan. Jonna viiletti jo hyvän matkaa edellämme, vaikka Aadeekin keinahti keinuvalle laukalle muutaman metrin jälkeen. Hidastin kuitenkin vauhdin raviin, sillä en uskaltanut lasketella polkua alas kovin lujaa vauhtia, toisin kuin Jonna joka oli jo lähellä vedenrajaa. Ennen kuin hänen ratsunsa kuitenkaan ehti astua veteen, se päättikin tehdä äkkijarrutuksen ja Jonna, joka oli ollut täydessä menossa, jatkoi matkaansa mutta ilman hevosta. "Jonna!" Tiina huudahti huolestuneesti, kun tyttö näkyi katoavan komealla kaarella ratsunsa kaulan yli ja veden loiskahduksesta päätellen päätyi suoraan rantaveteen.

Siinä vaiheessa, kun me ehdimme Tiinan kanssa rantaan, Jonna näkyi istuvan rantavedessä ärtyneen näköisenä, jokin limainen vesikasvi päässään roikkuen. Mutta ainakin hän oli kunnossa. "Joo, sinä kyllä voitit Jonna", yritin turhaan salata hymyäni ja vierelläni Jonnan hevosen ohjista kiinni napannut Tiinakin puhkesi hihittämään. "Niin, niin, irvailkaa vain", Jonna irvisti ja kömpi ylös vedestä läiskäyttäen vettä minun ja Aadeen päälle, mutta lopulta hänkin alkoi nauramaan. "Noh!" nauroin, kun raudikko tanssahteli allani sivuun ja kahlasi lopulta syvemmälle veteen. Naurunsekainen ilkamointimme kaikuikin kauaksi järvellä, kun pääsimme nauttimaan hevosten uittamisesta täysin rinnoin. "Siel vesi roiskuu ja basso raikaa... ja sun pyrstö heiluu jee, kaislikossa suhisee..."

20.07.2016, Lea M.
Saavuin Ventokseen superkauniina ja sopivan lämpimänä kesäpäivänä. Tänään minun oli tarkoitus käydä tutustumassa Aadee-nimiseen suomenhevosoriin. Hän oli minulle uusi tuttavuus, mutta kuulemma ihana ja varma hevonen, jolla voisin vaikka käydä heittämässä maastolenkin. Oli välillä mukava lähteä omalta tallilta muualle, sillä se tuo vaihtelua omaankin arkeen. Parkkeerasin mustan Range Roverini Ventoksen parkkipaikalle ja otin auton takaa kypäräni ja ratsastussaappaani. Päälleni olin laittanut jo tietenkin pehmeät lempiratsastushousuni ja pitkähihaisen paidan, jolla ajattelin selvitä metsässä. Laitoin ovet lukkoon ja lähdin kohti tallia.

Tallilla tapasin tytön, joka esittäytyi, toivotti minut tervetulleeksi ja ystävällisesti kertoi Aadeen olevan laitumella, josta se pitäisi hakea. Pyysin hänet mukaan varmuuden vuoksi, sillä ensinäkään en ollut täysin varma laitumien sijainnista (sillä tämä tyttö jonka tapasin, kertoi minulle niiden olevan vähän matkan päässä) sekä en ollut varma, tuleeko Aadee kiltisti tarhasta ulos tai tuleeko sieltä viisi hevosta ulos Aadeen lisäksi. Hän lähti mukaani ja nappasin samalla riimunnarun satulahuoneesta. Matkalla ehdimme puhua enemmän, sillä laitumille oli pieni kävelymatka. Puhuimme hevosista, kesästä ja vaihdoimme vain yleisesti kuulumisia. Olin iloinen, että tämä tyttö oli paikalla saapuessani. Minusta kyllä alkoi tuntua, että yaren laittoi hänet asialle varmistamaan, että tunnen oloni tervetulleeksi ja löydän Aadeen. Keskusteluissamme selvisi myös, että yaren oli itse valmentamassa jollain toisella tallilla, joten ei päässyt siksi vielä paikalle. Saatuamme Aadeen kiinni ja ulos laitumelta (joka oli muuten helppoa, sillä Aadee sipsutteli kiltisti portille ja antoi minunkin ottaa hänet kiinni ja taluttaa ulos samalla, kun muut hevoset vasta nostivat päänsä ja tajusivat, että Aadee lähtee ulos) lähdimme takaisin kohti talleja. Talleilla tyttö näytti minulle nopeasti, missä Aadeen tavarat olivat sekä missä voisin hänet varustaa. Hän sanoi minulle, että metsässä olisi selvästi yksi pääreitti, jota seuraamalla minun pitäisi löytää myös takaisin tallille. Suunnistustaidoistani epävarmana olin hieman järkyttynyt, mutta tyttö vakuutti minulle, että pysyisin kyllä tallessa. Niinpä aloitin vain Aadeen harjaamisen luottaen, että hän olisi oikeassa.

Saatuani Aadeen harjailtua ja varustettua, varustin myös itseni ja lähdin taluttamaan Aadeeta ulos. Nousin Aadeen selkään. Ori pysyi täysin hievahtamatta paikallaan. Vau, tämä on erittäin hyvä merkki hevosessa. Mikään ei ole rasittavampaa kuin steppaileva hevonen, jonka selkään pitäsi nousta. Lähdimme tytön neuvomaa tietä pitkin, jota kuljimme pienen matkan. Sen jälkeen siitä oikaisi hieman pienempi polku, joka sekin oli kuitenkin aika leveä maastolenkiksi. Tätä polkua pitäisi siis seurailla, että pysyn tallessa. Aadee selvästi nautti kesäpäivästä, kuten minäkin. Se käveli tasaisella askelluksella ja varmasti pitkin polkua. Maisemat olivat kyllä upeat. Oli perinteistä suomalaista metsää, hieman vesistöjä ja peltoja. Suomi oli kyllä ehdottomasti kaunis hevosen selästä käsin. Silloin on aikaa katsella ja ihastella kaikkea ympäröivää. Ravailin pikkuisen matkan Aadeen kanssa. Seuraavaksi huomasin pitkän suoran edessäpäin, joten päätin antaa Aadeelle laukkapohkeet. Sitten mentiin – Aadee oli saanut lisää puhtia ja jouduinkin sitä hieman muistuttelemaan vauhdista pidätteillä. Nopeasti se hidasti rauhallisempaan laukkaan. Suoran päässä hidastimme menoa käyntiin. Päätin, että tämän jälkeen mentäisiin rauhallista vauhtia loppumatka. Se tuntui myös Aadeelle sopivan, sillä se hidasti askeltaan.

Pysyin kuin pysyinkin tiellä, sillä aivan liian nopeasti tunnistin tuttuja maisemia. Laitumia, jossa Ventoksen hevosia sijaitsi ja tien, jota pitkin olimme hakeneet Aadeen ennemmin. Päästyäni tallin pihaan laskeuduin satulasta, löysäsin satulavyötä ja talutin Aadeen takaisin talliin. Otin sen varusteet pois ja harjailin sitä hyvän tovin. Kun olin vienyt Aadeen tavarat takaisin omalle paikalleen, huomasin, että yaren käveli minua vastaan käytävällä. Hän lupasi lähteä mukaani viemään Aadeeta takaisin laitumelle, että ehtisimme vaihtaa hieman kuulumisia. Otin Aadeen riimunnarun ja talutin sen ulos. Yarenin piti viedä muutamia papereita toimistoonsa, mutta tuli nopeasti luoksemme ja lähdimme sitten siitä laitumelle päin. Ehdimme höpistä hyvän tovin jo matkalla, mutta jatkoimme juttua vielä autonikin vieressä. Lopulta puhelimeni soi ja meidän oli pakko lopettaa. Olin tulossa Ventokseen toistekin tällä viikolla, joten sanoin nopeat heipat ja vastasin puhelimeen.

11.08.2016, tallityöntekijä Saana (Break)
Taivaalla lipuvat harmaat pilvimassat sopivat täydellisesti alakuloisiin fiiliksiini tai siltä minusta ainakin vaikutti. Olin ollut pidempään poissa Ventoksesta perhettäni kohdanneen suru-uutisen myötä, sillä isoäitini oli menehtynyt jokin aika sitten ja hänen hautajaisensa olivat olleet viime viikolla. Töihin palaaminen oli loppujen lopuksi osittautunut hyväksi ratkaisuksi, sillä sen myötä elämä tuntui voittavan jälleen ja ystävien sekä hevosten näkeminen nostatti pitkästä aikaa hymyn huulille. Silti tällaisina hiljaisina hetkinä ajatukset tuntuivat vieläkin palaavan viime päivien kotona vallinneisiin masentuneisiin tunnelmiin. Edes allani rauhallisesti kävelevän Aadeen läsnäolo ei saanut minua havahtumaan ajatuksistani. Pieni, viileä tuulenvire tanssitti orin vaaleita jouhia ja huojutti tien varressa kasvavien kuusten oksia, saaden niille kertyneet vesipisarat ropisemaan maahan. Kohottaessani katseeni näin pikkulintujen kerääntyneen läheisen pellon läpi kulkevan puhelinlangan päälle, nekin valmistautuivat jo lähtöön ja vaikka oli vasta elokuu, olin huomannut koivujenkin jo kellastuneen... Näinköhän se syksykin oli taas tulossa. Hrr. Ajatuskin tulevan talven pakkasista puistatti jo etukäteen. Kiristin otettani Aadeen ohjista ja käänsin katseeni huokaisten eteenpäin. Nytkin jo tuntui, että satulassa sai jo vähän värjötellä.

Heinänkorsien kahina Aadeen jaloissa hätkähdytti minut hereille ajatuksistani ja silmäillessäni ympärilleni tajusin yllätyksekseni, että maisema ei näyttänytkään enää kovin tutulta. "Ptruu... Odotas vähän, Aadee", pysäytin orin kesken askeleen kääntyäkseni katsomaan satulasta taaksepäin. Aadee oli ilmeisesti jossain vaiheessa astunut omatoimisesti pois metsätieltä ja minä en ollut ajatuksissani hokaissut kiinnittää asiaan mitään huomiota. "Hieno homma, Saana", mutisin itselleni ja kaivelin puhelimen taskustani tajutakseni, että tietysti akkukin oli vähissä. Mitäs nyt sitten tehtäisiin? Toki voisin aina kääntyä takaisin ja yrittää palata samoja jälkiä takaisin, mutta... Vilkaistessani Aadeehen, raudikko vain katseli peltomaisemaa korvat hörössä, mutta muutoin se vaikutti rennolta. Ehkäpä reitti oli orille ennestään tuttu? "Kokeillaan nyt sitten", huokaisin, ei kai tässä mitään menettäisi ja löysättyäni aavistuksen ohjasotetta kannustin Aadeen takaisin liikkeelle, antaen orin itse valita jalansijansa.

Raudikko keinahtikin tyytyväisenä liikkeelle, lähtien taivaltamaan kohti vastapäisen metsän laitaa. Kieltämättä olin aika epävarma ja toivoin todella, että Aadee osaisi suunnata kotiin, mutta niin tai näin, päätin luottaa oriin ja vaikka pariin kertaan olin jo valmis kääntymään oikeasti takaisin, maisema alkoi kuin alkoikin muuttua pikkuhiljaa tutummaksi. Lopulta tutun talliristeyksen tullessa näkyviin en voinut muuta kuin halata Aadeeta selästä käsin, taputellen sen kaulaa, koska olihan ori toden totta osannut takaisin kotiin ilman ratsastajansa apua. Ori tuskin oli edes tajunnut, että olimme olleet mukamas eksyksissä jo välillä. "Hyvä, Aadee", naurahdin. "Hieno poika."

Ulkoasupohja © yaren, koodaus © VRL-05196, kuvat © Kya | Tämä on virtuaalihevonen / This is a SIM-game horse