Perustiedot
Nimi: Criminal Mastermind Syntymäaika: 26.12.2014
Rotu: Englannintäysiverinen Rekisterinumero: VH15-006-0017
Sukupuoli: Ori Ikääntyminen: satunnainen ikääntyminen, tällä hetkellä 5v
Säkäkorkeus: 175cm Omistaja: VRL-03840, The Rooks
Väri: Dominanttivalkoinen Painotuslaji: Kenttäratsastus, porrastetut

© VRL-03840

Perusluonteeltaan Criminal Mastermind, Riku, on hyväkäytöksinen, rauhallinen ja selväpäinen eläin. Se ei pidä itsestään turhaa meteliä ja kaikin puolin sitä on helppo käsitellä. Riku ei rieku taluttaessa, vaan kulkee nätisti mukana, löysällä narulla. Se ei myöskään steppaile hoitotoimenpiteiden aikana, mikäli hoitajalla ei kestä liian kauaa. Ori on kuitenkin tyypillinen laumaeläin, eikä sitä voi jättää yksin tarhaan eikä talliin, sillä yksin jäädessään alkaa kaamea ramppaaminen ja huutaminen. Niin kauan kuin ihminen tai toinen hevonen on läsnä, ei Rikulla ole ongelmaa.

Uteliaisuutta Rikulta ei todellakaan ole liian vähän, sillä kaikki yhtään oudompi asia pitää päästä tutkimaan läpikotaisin. Vieraat esineet eivät sinällään ole pelottavia, mutta senkin edestä kiinnostavia. Ei tule kuuloonkaan, että käytävällä olevan epäilyttävän kastelukannun ohi voisi kävellä ilman, että se käydään nuuhkimassa ensin! Toki uteliaisuutta herättävät esineet voi ohittaa, varsinkin jos taluttajalla on kiire, mutta Riku muistaa osoittaa sen jälkeen mieltään joko kiihdyttämällä kävelyvauhtia tai viskelemällä päätään.

Ratsastettavuudeltaan Riku ei ole helpoimmasta päästä, se protestoi hyvin helposti erinäisin keinoin ratsastajan epävakaata ja liian kovaa kättä vastaan. Ori myös kuumuu helposti, varsinkin esteillä. Sileällä se on yleisesti ottaen rauhallinen ja kuuliainen. Erityisesti esteillä Riku vaatii ratsastajalta tarkkuutta ja taitoa. Se ei anna pieniäkään virheitä kovinkaan helposti anteeksi, vaan kieltää hyvinkin nopeasti.

Kuljetus on siitä Rikun kohdalla poikkeuksellinen tilanne, että ori matkustaa hyvin, oli seuraa tai ei. Kokeneena matkustajana se menee lähes poikkeusetta nätisti kuljetusauton tai trailerin kyytiin. Uusissa paikoissa hevonen käyttäytyy myös hyvin, mitä nyt alkuun pitää ilmoittaa kovaan ääneen saapumisesta muille eläville olennoille.

Sukuselvitys
i. Corpse Reviver ii. Irish Carbomb iii. Stonehenge
iie. Highland Hymn
ie. Amaretto Lady iei. London Eye
iee. Banshee
e. Wicked Angel ei. Riverside Blue eii. Shockwave
eie. Clarity Sunrise
ee. Avalanche eei. Goombday Crown
eee. Frozen Angel

Jälkeläiset

xx-t. Pastel Phantasy, synt. 28.04.2016, emä Euphorphantasm, om. naakka (VRL-10345), Meadow Hill

Ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteetti ja rohkeus Nopeus ja kestävyys Kuuliaisuus ja luonne Tahti ja irtonaisuus Tarkkuus ja ketteryys
208.63 126.12 17.96 0.00 0.00
ERJ KRJ KERJ
226.59p, (vt. 1) 17.96p, (vt. 0) 334.75p, (vt. 1)

Näyttelyt

07.02.2016 - Sadehelmen Suomenhevoset - EO-sert tuom. minna


Päiväkirja ja valmennukset

Päiväkirjamerkintä, Ruolampi, 18.01.2015

Kirpakka pakkasilma iski vasten kasvoja kun Jonathan nousi lämpimästä autosta. Ulkona oli jo pimeää. Jonathan ei ollut koskaan oppinut pitämään erityisen paljoa Suomen talvesta, vaikka lapsuudessa oli useat talvilomat vietetty äidin kotiseudulla. Koko ajan oli kauhean kylmä ja hyvä että aurinko edes pariksi tunniksi uskaltautui piristämään maan asukkaita. Luntakin oli aivan liikaa miehen makuun. Onneksi talvi olisi pian ohi. Hänen äitinsä oli kehunut Suomen kesää – oli kuulemma todella kaunista ja valoisaa lähes kellon ympäri. Ja lämmintä. Kesää odotellessa siis. Jonathan suoristi ensin kädet kohti taivasta ja sen jälkeen hän taivutti ne suoraksi selkänsä taakse. Venyttely teki terää pitkän ajomatkan jälkeen.
Pienen taukojumppansa jälkeen Jonathan suunnisti tiensä Ruolammen tallin ovista sisään. Tallissa mies ei päässyt muutamaa askelta pidemmälle ennen kuin tälle vieras nainen tuli käytävällä vastaan. Jonathan ei alkuun tunnistanut vaaleahiuksista naista, mutta kun vieras tervehti pirteästi talliin saapunutta ihmistä, oli hänet helppo äänen perusteella tunnistaa tallin omistajaksi, Enniksi. Enni pyyhkäisi kätensä nopeasti paidan reunaansa ja kätteli Jonathania. ”Leppävuon Enni, Ruolammen omistaja. Sinä lienet Jonathan?” Enni esittäytyi hymyssä suin. ”Jonathan Campbell”, mies vastasi Ennin hymyyn. ”Ollaan pikkasen aikataulusta myöhässä, mutta toivottavasti ei haittaa! Mulla ois nyt tosiaan tuo Riku ja sen tavarat nyt matkassa.”
”Aivan, tuleppas, niin näytän sinulle Rikun karsinan ja paikan mihin voit laittaa varusteet ynnämuut tarvikkeet. Mennään sen jälkeen tekemään sopparit kuntoon,” Enni sanoi pirteästi lähtiessään johdattamaan Jonathania pitkin tallia. Hän kertoili samaan aikaan tallin käytännöistä ja tavoista. Jonathan kuunteli tarkasti ja esitti satunnaisia lisäkysymyksiä milloin mistäkin mieleen juolahtaneesta.
Kun kierros tallissa oli saatettu päätökseen johdatti Enni Jonathanin tallin toimistoon. Tallin omistaja penkoi hetken papereitaan ja lätkäisi lopulta Jonathanin nenän eteen nipun papereita. ”Tässä olis tää teiän tallipaikkasoppari. Se pitää sisällään kaikki ne asiat, joista ollaan jo etukäteen juteltu. Kannattaa kuitenkin silmäillä se läpi, että kaikki on varmasti ok.”
Jonathan lueskeli papereita hetken ja poimi käteensä pöydällä maakaavan kynän. Hän napsautti kuulakärkikynän kärjen esille ja pisti nimensä kahteen sopimukseen, joista toinen jäisi Ennille ja toinen sopimuksen toiselle osapuolelle, tässä tapauksessa siis Jonathanille. Kun kumpikin oli allekirjoittanut sopimuksen toivotti Enni Jonathanin ja Rikun vielä kerran tervetulleeksi, jonka jälkeen hän lähti jatkamaan omia hommiaan.

Riku hirnui kovaan ääneen samalla, kun se peruutti trailerista pihalle. ”Sinä se jaksat aina ilmoittaa kaikille saapuneesi tontille”, Jonathan naureskeli antaessaan orin silmäillä uutta kotiaan.
Jonathan oli vaihtanut hevoselle riimun tilalle suitset ja napannut auton takakontissa olleista tavaroista juoksutusliinan, jonka hän oli napsauttanut suitsiin. Mies antoi vielä hetken hevosen katsella ympärilleen ja lähti sitten taluttamaan oria kohti tallin kenttää. Riku oli tehnyt pitkän matkan, eikä sille tekisi yhtään pahaa jos sitä hetken juoksuttaisi ennen karsinaan laittoa.

Jonathan otti suitset pois vaalean hevosensa päästä ja sulki karsinan oven. Hän käveli varustehuoneeseen ja etsi oikean paikan Rikun suitsille. Kun suitset olivat löytäneet oikealle paikalle, suuntasi Jonathan askeleensa takaisin autolle. Hän avasi takakontin ja rupesi kantamaan hevosensa tavaroita oikeille paikoilleen. Enni oli onneksi neuvonut paikat, joihin tavarat saisit laittaa, muuten mies olisi ollut pulassa. Eihän hän olisi millään voinut tietää minne esimerksiksi hevosen loimet voisi laittaa, muista varusteista puhumattakaan.
”Noniin, vähän sekaisinhan tuo nyt vielä on, mutta olkoot”, Jonathan hymähti katsellessaan varustekaappiaan. ”Jatkan sitten joskus toiste ton kaapin kanssa.”
Aika, kuten aina, oli armoton ja alkoi olemaan jo myöhä, joten Jonathan kävi vielä moikkaamassa hevostaan ennen lähtöä kotiin. ”Huomenna sitten käydään vähän tekemässä jumppaa kentällä, lepääpä siis hyvin ensi yönä!” Jonathan totesi rapsetellessaan hevosensa otsaa.