Tranquille K

Pääkuva Rakennekuva Aattoratsastus Hyppykuva
Klikkaa kuvaa suuremmaksi, kuvat © Lynn (VRL-05265)
Nimi Tranquille K, "Ransu" Rotu, sukupuoli Hollantilainen puoliverinen, ori
Syntymäaika, ikä 13.06.2009, 7-vuotias* Rekisterinumero VH00-000-0000 / #PKK1618
Väritys Ruunikonkimo Säkäkorkeus 178 cm
Koulutustaso Helppo B / 130cm Painotuslaji Esteratsastus
Omistaja Piritta (Lynn, VRL-05265) Kotitalli Seppele
Saavutukset 7 ERJ-sijoitusta | Finest, KTK-II

* Satunnainen ikääntyminen

Luonnekuvaus

Ransu, lentävä hollantilainen, saattaa niittää menestystä estekentillä, mutta älyllisissä mittelöissä se ei kyllä yltäisi kärkikahinoihin. Höseltävä, häseltävä ja hongankolistajamainen hevonen on kömpelöllä tavalla hurmaava, mutta samalla myös varsin rasittava. Arkiset toimenpiteet voivat koetella hermoja, kun Ransu ei malta asettua hetkeksikään aloilleen ja tahtoo osallistua aivan kaikkeen. Nuori ja vilkas ori ei sovellu kokemattomien hevosharrastajien käsiteltäväksi, vaikka perusluonteeltaan kiltti onkin.

Ransussa on yhä jäljellä jotakin nuoren hevosen kömpelöyttä. Se on suuri ja hitaasti kehittyvä hevonen, joka näyttää vielä hontelolta koikeltajalta. Sillä on kuitenkin hyvä liikemekaniikka ja estehevosen laadukas laukka. Ori ei suoranaisesti loista synnynnäisellä esteälyllä, vaan saattaa yksin jätettynä tai puolivillaisesti ratsastettuna tehdä kummallisia ratkaisuja, mutta sillä on erinomainen hyppy ja yhteistyökykyinen luonne. Ransu yrittää parhaansa mukaan vastata ratsastajan apuihin silloinkin, kun ei ole aivan varma, mitä siltä odotetaan. Ransu tarvitsee osaavan ratsastajan toimiakseen. Siinä on vielä särmiä hiomatta ja työnsarkaa riittää, ennen kuin se pääsee täyteen loistoonsa.

Ransu on ikäisekseen jo varsin kokenut maailmanmatkaaja ja onkin helppo lastata ja kuljettaa. Sen uteliaisuus uusia ympäristöjä kohtaan ei kuitenkaan ole himmentynyt, ja kisapaikkojen hälinä saa sen pään pyörimään. Ransu ei kuitenkaan niinkään jännitä tai säiky, vaan on vain kovin kiinnostunut ympäristöstään. Kun orin saa keskittymään suoritukseen, se toimii kisaradoilla aivan kuten kotonakin.

Sukutaulu

i. Rocket K evm
KWPN-o, 176 cm, m
ii. Renaissance iii. Reminiscence
iie. Jubilant
ie. Shonda iei. Tomasso K
iee. Sherry xx
e. Lumoline evm
KWPN-t, 173 cm, rtkm
ei. Lux Lumos eii. Lockhart
eie. Kismina
ee. Chantelle eei. Joyeux Joe
eee. Chanteuse

Rocket K (i) oli jalostuksessa vielä hieman villi kortti, kun Ransun kasvattaja päätti käyttää sitä tammalleen. Ransu edustaa vasta Rocket K:n toista ikäluokkaa, mutta sen kasvattajalla oli vankka usko potentiaaliseen, hyväsukuiseen esteoriin, jolla oli mahtava hyppy ja sitäkin suurempi karisma. Rocket K:ta ei tunneta helposta luonteesta, mutta estehevosena se on tehnyt kovaa jälkeä. Sittemmin sen varsoista monet ovat osoittaneet, että ori on laadukas myös jalostushevosena. Suuri musta ori on vakiinnuttanut asemansa melko suosittuna siitosorina. Sen haastava luonne takaa, että sitä käyttävät jalostukseen ensisijaisesti kilpahevosta varsastaan tavoittelevat kasvattajat. Rocket K:n varsoja onkin nähty ikäluokkakilpailuissa ja pian varmasti myös GP-radoilla.

Rocket K on laadukkaan isälinjan jatkaja. Sekä sen musta isä, Renaissance (ii), että tummanruunikko isoisä, Reminiscence (iii), ovat melko tekijöitä estehevosjalostuksen saralla. Renaissance muistetaan vaiheikkaasta kilpaurastaan. Kun haastavan hevosen tie erosi sen ensimmäisestä ratsastajasta, meni muutama vuosi, ennen kuin se löysi jälleen kilparatsastajan, jonka käsiin se sopi. Niiden vuosien aikana sen esiintymiset kilpa-areenoilla olivat usein enemmänkin leipää ja sirkushuveja -osaston toimintaa kuin vakavasti otettavaa kilparatsastusta. Oikeisiin käsiin päästyään hevosesta kuoriutui menestyjä. Reminiscence tunnettiin poikaansa tasaluontoisempana, estehevoseksi melko vankkarakenteisena orina. Sen raskastekoisuutta tasoittamaan valittiin sievä mustanruunikko Jubilant (iie), jossa oli melko runsaasti täyttä verta.

Shondan (ie) toivottiin tasaavaan Renaissancen haastavaa luonnetta. Sen ruunikko emä Sherry xx (iee) oli kenttäratsu, joka teki kaksi varsaansa vasta vanhemmalla iällä. Tomasso K (iei) oli melko pienikokoinen estehevonen, jota kutsuttiin hevospiireissä Teddyksi sympaattisen, suorastaan halinallemaisen käytöksen takia. Esteradalla se teki kaikkensa ratsastajansa eteen ja fanitapaamisissa ori ilahdutti useita ihailijoita nauttimalla rapsutuksista korvat hörössä. Shondassa olikin paljon isänsä piirteitä: pienikokoiset mustat hevoset muistuttivat toisiaan paitsi ulkonäöltään, myös luonteeltaan.

Ransu on emänsä kuudes jälkeläinen. Lumoline (e) on upeita, laadukkaita varsoja jättänyt allround-tamma, jonka jälkeläiset ovat pärjänneet niin askellaji- kuin estepuolellakin. Ransun kasvattajan mukaan tamma onkin hänen helmensä: kaunis, valkea satuhevonen, jolla on hieno luonne ja onnistuneesti yhdistelty suku. Isän puolella tamman suvussa on enimmäkseen kouluhevosia ja emän suvussa sen sijaan virtaa esteveri.

Lux Lumos (ei) on vaaleanrautias kouluhevonen, jonka liinahtavia jouhia voi vain ihailla. Merkittävämpiä ihailunkohteita hevosessa ovat kuitenkin sen liikkeet, ratsastettavuus ja menestyneet jälkeläiset. Lux Lumos on onnekkaaksi osoittautunut yhdistelmä supertähteä ja tuntematonta tammaa: Kismina (eie) oli vaatimattomasta suvusta syntynyt pieni punarautias tamma, joka astutettiin yhdellä aikansa suosituimmista jalostusoreista. Lux Lumoksesta tuli lopulta yksi Lockhartin (eii) eniten mainetta niittäneistä jälkeläisistä, kun se pääsi oikean omistajan käsiin. Se ei ollut kaikilta osin huippusukuinen hevonen, mutta osoitti olevansa omistajansa toiveiden ja arvostuksen väärti.

Chantelle (ee) on kookas mutta hienostunut kimo tamma, joka saattaa vielä vanhoilla päivilläänkin sortua diivailuun ja oikutteluun. Se saanee kuitenkin paljon anteeksi, sillä se on yksi omistajansa huipputammoista. Kourallisen hienoja jälkeläisiä jättänyt estesukuinen tamma polveutuu laadukkaasta emälinjasta. Chanteuse (eee) jättääkin varjoonsa Joyeux Joen (eei), joka oli vielä nuori ja ennalta kokeilematon siitosori, kun Chanteuse astutettiin sillä. Joyeux Joen varsoista osa osoittautui hyviksi jalostushevosiksi, mutta kirkkain tähti jäi uupumaan, eikä sen orilinja jatku kovinkaan vahvana. Käyttöhevosina orin jälkeläiset ovat menestyneet kohtalaisesti.

Jälkeläiset

Varsa Syntynyt Väri Emä Meriitit
o. Orivarsa 00.00.0000 Väri Emän nimi Saavutukset
t. Tammavarsa 00.00.0000 Väri Emän nimi Saavutukset

Kisakalenteri

ERJ
7v: 4 sijoitusta 120cm- ja 2 sijoitusta 130cm-tasolla
22.01.2016 - Shadow - 120cm - 1/93
23.01.2016 - Shadow - 120cm - 2/93
24.01.2016 - Shadow - 120cm - 9/93
27.01.2016 - Yemene - 130cm - 2/28
29.01.2016 - Shadow - 120cm - 1/93
03.02.2016 - Yemene - 130cm - 1/27
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00

Näyttelytulokset

Rakenneluokat
23.01.2016 - Sadehelmen Suomenhevoset - Hevosorit, tuom. viiru - EO-sert
07.02.2016 - Sadehelmen Suomenhevoset - Hevosorit, tuom. nica - LKV - BIS3, KTK-sert (tuom. Kopoin)
23.02.2016 - Kuolemanpaikka - Hevosorit, tuom. Anne - LKV - BIS5, KTK-sert (tuom. aksu)
Muu kuva -luokat
23.02.2016 - Kuolemanpaikka - Ajo- tai ratsastuskuva, tuom. aksu - KM
"Hieman erikoisemmalla rajauksella varustettu estekuva. Hevosen ja ratsastajan värit sointuvat kivasti yhteen. Toteutus jää kuitenkin aavistuksen kaksiulotteiseksi."

Päiväkirja ja valmennukset

31.07.2015 Piritta kertoo: Näin kahdenkymmenenkahdeksan ikävuoteni kynnyksellä minä olin tekemässä kaksi asiaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Astuisin avioliiton lisäksi ensimmäistä kertaa niin kutsuttuun kavioliittoon. Kilpaurani uusi alku oli käsillä. Pian minulla olisi tallissa ensimmäinen oma hevoseni. Estehevonen. Elämällä oli tapana järjestää kummallisia käänteitä, ja oli itsestä kiinni, uskalsiko niihin tarttua vai käpertyikö kerälle ja toivoi kaiken säilyvän ennallaan. Minä tartuin useimpiin eteeni osuneista mahdollisuuksista. Olin kai seikkailunhaluinen, tai muuten vain keskivertoa uteliaampi näkemään, mitä muutokset toisivat tullessaan. Niinpä minulla olisi pian käsissäni melkoinen kultakimpale - tai, sanotaan, että kyseessä olisi hopeakimpale. Sulhaselle tulisi paha mieli, ellei hän saisi pitää kultakimpaleen virkaa itsellään. Sitä paitsi hopea kuvasi hevosta paremmin. Lue lisää

02.08.2015 Piritta kertoo: Ulkona alkoi jo hämärtyä. Se jos mikä kieli kesän lopun lähenevän jokavuotiseen tapaan. Seisoin pihalla vastassa, kun auto kaarsi näkyviin koppi perässään rullaten. Kohotin kättäni tervehdykseksi miehelle, joka pysäköi luotsaamansa yhdistelmän tallin pihaan. Miehen teini-ikäinen tytär loikkasi autosta ulos isänsä vielä vetäessä avainta virtalukosta.
"Me tultiin nyt", Paula sanoi ja hymyili minulle. "Siellä se jo malttamattomana tömistelee."
"Niin kuuluu tömistelevän. Kiitos, että kuljetitte sen", sanoin sydämeni pohjasta. "Siitä oli mulle iso apu. Hei, Janne! Jouduit ilta-ajelulle."
"Isi lähti ihan mielellään. Äidillä on siivousvimma, kun sen vanhemmat on tulossa huomenna viikoksi käymään", Paula virnuili ja sai isänsä naurahtamaan hyväntuulisena.
"No, kieltämättä olen tuohon syyllinen", junnuratsastajani aina yhtä leppoisa isä tunnusti. "Appivanhempia varten siivoavan vaimon tieltä on paras luikahtaa jonnekin, missä ei koko ajan tee jotakin väärin. Sen oppii kyllä viimeistään viiden vuoden sisällä suhteen alusta, ellei ole poikkeuksellisen paksukalloinen yksilö."
Nauroin.
"Eiköhän oteta orhi ulos ihmettelemään, minne nyt on tultu", hymyilin. Lue lisää

06.08.2015 Piritta kertoo: Levisin toimiston sohvalle pitkäkseni ja jäin tuijottamaan kattoon. Tuntui, että sain pitää silmiäni auki väkisin, ja mielessä käväisi ajatus luomien teippaamisesta paikalleen. Siinä minä lojuin ja surkuttelin itseäni. Miten uupunut ihminen saattoikaan olla kello kolmelta iltapäivällä? Miten uupunut minä saatoin ylipäänsä olla? Kun Anne astui toimistoon, hänen silmänsä levisivät hämmästyksestä.
"No hei vaan sullekin", hän sanoi jokseenkin huvittuneen kuuloisena.
Yritin vastata reippaasti, mutta sain aikaiseksi yksinkertaisesti kuolonkorahdukselta kuulostavan urahduksen. Annea nauratti.
"Ihan kuin mun toimistooni olisi pesiytynyt iltapäiväuninen teini."
"Siltä mustakin tuntuu", tunnustin ja kuulin ääneni käheyden. Säälittävää.
"Piritta! Ei suinkaan sulla ole krapula?" Anne kauhisteli hyväntahtoisesti ja nauraa töräytti hieman.
"Miksi sä muuten kuvittelet, että mä olen henkeni pitimiksi yrittänyt vältellä kaikkia tallin lapsukaisia?" irvailin, mutta vakavoiduin sitten. "Ei vaiskaan. Mutta kyllä eilen meni myöhemmäksi kuin mulla on mennyt sitten sen kun täytin kakskytyks. Onneksi polttarit on vaan kerran elämässä, toivoakseni. Harmi, ettet säkin ollut paikalla. Olisi paljon viihdyttävämpää jos ei tarvitsisi yksin voivotella väsymystään."
"Kuulitko sä, mitä eilen tapahtui?" Anne kysyi hetken kuluttua.
"Hahaa, joo, kuulin! Ihan uskomatonta. Kun Kasper ensimmäisen kerran kertoi mulle norsusta tallipihalla, kuvittelin vaan, että jaaha, se on nyt keksinyt Ransullekin jo lempinimen. Onhan se iso ja harmaa..." Lue lisää

17.08.2015 Piritta kertoo: Ransu oli rakastunut. Tallin Goljat oli iskenyt silmänsä suureen daamiin, jonka nimi oli Harry. Tämä viehkeä naisparka oli tuskin ehtinyt asettua uuteen kotiinsa, kun naapurin viriili nuori mies jo ryhtyi tekemään itseään tykö silmät vilkkuen ja kilometrin mittainen kaula entisestään venyen. Ransu kuikuili taukoamatta vastapäiseen karsinaan kuin toivoen sydämensä pohjasta näkevänsä edes vilauksen uudesta tyttöystävästään, joka ei ilmeisesti vielä aivan ymmärtänyt olevansa vakavasti parisuhteessa upouuden naapurinsa kanssa, vaan jakoi silmäyksiään tasapuolisesti aivan kaikille ohikulkijoille ja säpsähti aina, kun Ransu huikkaili lemmenhuutojaan oltuaan hetken hiljaa. Lue lisää

09.09.2015 Piritta kertoo: Anne puhisi tietokoneensa ääressä. Vilkuilin häntä sivusilmällä selaillessani samalla laiskasti Liekkijärven eläinoikeusaktivistihipit ry:n esitettä etäisen mielenkiinnon vallassa. Pino kyseisiä esitteitä oli ilmestynyt viikonlopun seurakisojen aikana buffetpöydän kulmalle ja sittemmin kulkeutunut yläkerran oleskelutilaan. Olin napannut yhden itsellenikin. Eläinten oikeudet olivat tietysti hevosihmisenä lähellä sydäntäni. Oli mielestäni oikeastaan aika nokkelaa mainostaa senkaltaisen yhdistyksen toimintaa juuri ratsastuskoululla, joka vilisi eläinrakkaita ihmisiä eri ikäluokista. Lue lisää

03.10.2015 Lynn kertoo: Seppeleen elo ei ollut muuttunut piiruakaan, vaikka Sentti puuttui hevoslauman joukosta. Sen karsinassa asui uusi, ihana hevonen, jota kiltimpää ja sympaattisempaa sai hakea. Uuden tamman varusteet oli asetettu Sentin varusteiden tilalle ja oleskelutilassa tapasin sen hoitajan, joka vaikutti asiaankuuluvan onnelliselta ja vielä hieman ison tallin käytänteistä pyörällä päästään olevalta, mukavalta hevosihmiseltä. Hymyilin hänelle ystävällisesti ja toivoin hänelle ihania vuosia Seppeleessä.
Tallin käytävät näyttivät jokaista piirua myöten samalta kuin silloin, kun olin vielä kulkenut niillä Sentti vanavedessäni seuraten. Pysähdyin katselemaan niitä astuttuani ulos satulahuoneesta satula ja suitset sylissäni. Olisin varsin hyvin voinut lähteä kävelemään pitkää käytävää pitkin kohti Sentin karsinaa, varustaa sen ja suunnata maastoon.
Minulla oli kuitenkin sylissäni aivan eri hevosen varusteet ja määränpääni oli toinen. Huokaisin, käännyin ja astelin viipyilevin askelin yksityisten omaan nurkkaukseen, jossa Ransu odotti minua. Lue lisää

05.10.2015 Lynn kertoo: Ransu oli monella tapaa ärsyttävä. Se oli yltiösosiaalinen, ylivilkas ja yksinkertainen. Se ei käyttäytynyt kuten viisas ja tuttu Sentti, eikä se reagoinut aina samoihin pieniin eleisiin, jotka kultainen puoliverinen oli oppinut ottamaan huomioon - enkä minä osannut lukea sitä samalla lailla kuin Senttiä. Ransu oli suurempi kuin Sentti, raaempi ratsu kuin Sentti. Se kohelsi, Sentti ei koheltanut... ja sitä rataa. Vertasin Ransua kaikessa Senttiin, ennen kuin ymmärsin olevani epäreilu ja sulkevani vertailullani meiltä molemmilta mahdollisuuden todella tutustua toisiimme. Ymmärsin estäväni itseäni pitämästä uudesta hevostuttavuudestani. Kun oikein ajattelin asiaa, se oli nurinkurinen teko, kun otti huomioon, että tuskin mikään parantaisi mieltäni ja auttaisi surussa enemmän kuin hevosten seurasta nauttiminen. Aloin tietoisesti ampua alas mieleeni kohonneet vertailevat ja Ransun - ja muidenkin hevosten - huonommuutta osoittavat ajatukset sitä mukaan, kun ne huomasin. Lue lisää

10.11.2015 Lynn kertoo: Tallissa oli meneillään mitä jännittävin syksy, jälleen kerran. Minua eivät monetkaan muutokset koskeneet, sillä olin kummallinen välitilahahmo Seppeleessä. Sentin kuoleman jälkeen en ollut enää vuokraaja enkä käynyt Seppeleessä mitenkään säännöllisesti. Tulin kun tarvittiin ja kävin välillä ihan vain tuttujen naamojen takia, en juurikaan ollut tekemisissä vaihtuvan tuntihevoskannan kanssa enkä ihan aina ollut perillä aivan viimeisimmistä juoruista. Tai no... kyllä minä aika hyvin olin. Oli vaikea olla olematta, kun tytöt niin mielellään juorusivat minullekin. Lue lisää

17.11.2015 Lynn kertoo: Onko kaikki kultaa, mikä kimaltaa? Kimaltaako kaikki kultainen? Pohdiskelevaisena nykäisin tallin oven auki ja suljin silmäni siksi pieneksi hetkeksi, jona ilmat sekoittuivat ympärilläni. Kirpeän pistelevä ulkoilma syöksähti kohti lämmintä, joka otti sen heinältä tuoksuvaan syleilyynsä. Kopautin jalkojani kynnykseen karistellakseni suurimmat loskat kannoiltani siihen paikkaan, ennen kuin pyyhälsin eteenpäin tallin hiljaisella käytävällä. Hevoset olivat vasta saaneet päiväheinänsä, eikä paikalla näkynyt vielä tähän aikaan edes hoitajia. Lue lisää

24.12.2015 Lynn kertoo: Aattoratsastus. Ihana perinne, joka veti joka vuosi seppeleläisiä pois perhejoulujensa keskeltä piipahtamaan tallilla vaihtamassa viimeisiä joulutervehdyksiä keskenään ja hevosten kanssa. Lumi laskeutui tienoille ja päivässä oli kaiken kaikkia ihanaa juhlan ja rauhan tuntua.
Tai no. Sain kyllä unohtaa sen rauhan hetkeksi, kun astahdin Ransun karsinaan harjaamaan ja varustamaan sitä. Nuori ja hömelö ori oli kertakaikkisen pöllämystynyt kaikesta hälinästä, joka talliin oli saapunut aattoratsastajien mukana. Se kurkisteli oven yli ja kurotteli kaulaansa kuin oksia hamuileva kirahvi. Uumoilin kuitenkin, että ratsastuksesta tulisi rentouttava, sillä suuressa ryhmässä olisi hyvä ratsastaa. Olettaen tietenkin, ettei Ransu keräisi lajitovereiden paljoudesta vain uusia kierroksia... mutta luotin siihen, ettei. Lue lisää

02.01.2016 Piritta kertoo: Ransun seura oli omiaan rauhoittamaan päässä riehuvaa ajatusmyrskyä, mutta myllertävää vatsaa ja puristavaa tunnemöykkyä se ei onnistunut lievittämään. Leikkisä ja utelias hevonen vaati keskittymistä, mutta oliko olemassa konstia, jolla saisi tunteet taivutettua omaan tahtoonsa? Minä en koskaan ollut oppinut sitä taikatemppua. Olin sydämeni vietävissä ja toimin usein äkillisen intuition vaatimalla tavalla. Järkiperustelut eivät olleet minun vahvinta alaani. Jos jokin asia tuntui oikealta, sitten sen täytyi olla oikein, ja jos tuntui väärältä... no, sitten se vaan tuntui niin hel*etin väärältä, että oksat ja sademetsät pois vaan. Ransu ei tietenkään tiennyt mitään minun sisälläni myllertävästä metsurilaumasta. Se oli oma hyväntuulinen itsensä. Lue lisää

Virtuaalihevonen | Ulkoasu © M Layouts | Muokkaus © Lynn (VRL-05265) | Taustakuva © The Inspiration Gallery